Kirjoittaja Taavetti » 30 Joulu 2011, 19:56
Jouluna 1972
Suuren ilon kaikelle kansalle
Jumalalla oli veronlaskun päivinä suuri ilosanoma ilmoitettavana kaikelle kansalle, jokaiselle ihmissukuun syntyneelle aina aikojen alusta niiden loppuun asti. »Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja.» Jumalan langenneille ihmisille antama lupaus käärmeen pään rikkipolkijasta oli tänä yönä täyttymässä. Synnin palkkana oli tullut kuolema, taivaan tie oli sulkeutunut, eikä löytynyt ihmisten suuresta paljoudesta yhtään, ei ainoatakaan Jumalan tahdon täyttäjää, joka olisi tuon tien voinut uudelleen avata.
”Sillä se, mikä oli laille mahdoton, että hän lihan kautta oli heikoksi tullut, sen Jumala teki ja lähetti Poikansa syntisen lihan hahmossa ja tuomitsi synnin lihassa synnin kautta.» Room. 8:3.
Ihmisten mahdollisuudet olivat loppuneet, Jumalan eivät. Synti oli lihassa tehty ja se oli lihassa sovitettava. Hän lähetti oman Poikansa syntisen lihan hahmossa, tosi ihmisenä täyttämään lain vaatimukset ja sitten antamaan itsensä synnin alle myytyjen edestä lunastukseksi. Hän oli Vapahtaja, Kristus.
»Sillä meille on lapsi syntynyt ja poika on meille annettu, jonka hartioilla herraus on, ja hänen nimensä kutsutaan Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Päämies.» Jes. 9: 5.
Vaikka ilosanoma oli tarkoitettu kaikille, se ilmoitettiin vain harvoille. Ulkona kedolla arkisessa työssään valvoivat paimenet. Ympärillä oli yön pimeys, ja mielessä luultavasti murhe. Olihan Israelin kansan ulkonaisen vapauden rippeetkin otettu pois. Tuskin tuli noiden vanhan liiton Jumalanlasten mieleen patriarkka Jaakobin ennustus Juudasta:
Ei valtikkaa oteta pois Juudalta eikä lain opettajaa hänen jalvoistansa siihen asti kuin sankari tulee ja hänessä kansat riippuvat kiinni. 1. Moos. 49: 10.
Yön pimeys täytti mielen, jossa kuitenkin elävän uskon tuli kyti, kiinni riippuen Jumalan lupauksen evankeliumissa ja siitä voimaa saaden. Tähän hetkeen, jolloin mikään ei tuntunut viittaavan Jumalan voimien olevan liikkeellä, paistaa Herran kirkkaus ja he peljästyivät. Tunnethan sinä maan tomussa ja monesti pimeällä paikalla asuva Jumalan lapsi, itsesi tällä paikalla. Et sinäkään ole nyt pimeässä, vaan Herran kirkkaus ympäri valaisee sinut Hänen seurakunnassaan. Tänäkin jouluna saat kuunnella taivaasta lähetettyä ilosanomaa, samaa kuin enkeli kerran julisti paimenille: älkää peljätkö! Nosta sinäkin silmäsi maasta ja omasta mustuudestasi katselemaan Jumalan lupausten täyttymistä, jonka tähden sinulla on lupa uskoa lahjana kaikki synnit ja epäilyksetkin anteeksi joulun lapsen, Golgatan kärsijän, Herran Jeesuksen kalliissa nimessä ja sovintoveressä.
Saat lähteä yhdessä paimenten kanssa Betlehemiin talliin katsomaan Herraa Jeesusta. Et häpee Hänen halpaa majaansa, armohuonettansa. Et pelkää tallin hajun tarttuvan vaatteisiisi. Moni häpeää ja pelkää.
Mutta kiitetty olkoon Jumala, joka aina antaa meille voiton Kristuksessa ja julistaa joka paikassa hänen tuntemisensa hajun meidän kauttamme! Sillä me olemme Jumalalle yksi hyvä haju Kristuksessa, sekä niiden seassa, jotka autuaaksi tulevat, että myös niiden seassa, jotka hukkuvat, näille tosin surman haju kuolemaksi, mutta toisille elämän haju elämäksi.» 2. Kor. 2:14—16.
Evankeliumin ilosanoma kuljettaa kuulijansa ja uskojansa katsomaan Herraa Jeesusta siellä, missä Hän on. Paimenet löysivät Hänet tallista, siellä Hän ei enää ole. Tallikin on peräti hävinnyt. Ylösnoussut Herra Jeesus on henkensä kautta omainsa keskellä omassa seurakunnassaan ja siihen »talliin” kuljettaa Jumalan Pyhä Henki evankeliumin uskojan Kristusta katselemaan ja uskon kautta omistamaan.
Enkelin julistama ilosanoma oli tarkoitettu kaikelle kansalle. Paimenet sen kertoivat tallissa olijoille ja Maria kätki ne sanat sydämeensä ja tutkisteli niitä. Sitä julisti Herra Jeesus itse ja Hänen opetuslapsensa." Mutta täydessä voimassaan sanoma lähti liikkeelle vasta, kun Jumalan koko pelastustyö oli valmis, kun Herra Jeesus oli täyttänyt lain, sovittanut Pyhän ja vanhurskaan Jumalan, avannut synnin sulkeman elämän tien, ylösnoussut meidän vanhurskauttamisemme tähden ja seurakunnalleen Pyhän Hengen viran ilosanomaa julistaa.
Paljon on evankeliumi voittoja saavuttanut, monta kalliisti lunastettua siirtänyt synnin ja kuoleman vallasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. Näin tälläkin pitkällä ja kirkkaalla etsikon ajalla, jonka Jumala on meidän kansallemme antanut. Mutta samalla on järkyttävällä tavalla myös toteutuneet Herran Jeesuksen sanat Nikodeemukselle: »Mutta tämä on tuomio, että valkeus tuli maailmaan ja ihmiset rakastivat enemmin pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä olivat pahat." Joh. 3:19.
Ihmiset ovat olleet kuin pedot Betlehemin kedolla. Kun taivaallinen kirkkaus valaisi, niin ne varmasti pakenivat kauas. Petojen työt olivat yön töitä, synnit ovat pimeyden töitä. Voi, miten työlästä on syntien kanssa Jumalan valkeuteen tulla ja kuitenkin sillä valkeudella Jumalan rakkaus etsiskelee syntistä ihmistä, epäuskon lasta, ilmoittaakseen hänelle suuren ilon ja joulurauhan. Paavali kirjoittaa korinttolaisille:
”Jos nyt meidän evankeliumimme on peitetty, niin se on niissä peitetty, jotka kadotetaan. Joissa tämän maailman jumala on uskottomain taidot niin soassut, ettei evankeliumin paiste heille pitäisi Kristuksen kirkkaudesta valaisemaan, joka on Jumalan kuva.» 2 Kor. 4: 3 – 4.
Jos nyt näitä rivejä lukee joku, joka on pimeydessä anteeksi saamattomat synnit omallatunnollaan, niin Jumala antakoon sinulle armonsa, että joulun kirkkaus, evankeliumin valkeus, saisi paistaa sinun tuntoosi, etkä sinä sitä valkeutta pakenisi, vaan tulisit valkeudelta tuomittavaksi ja saisit elämäsi suurimman joululahjan, kaikkien syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja veressä.
Veljeni ja sisareni, joka paimenten tavoin kirkkautta peljästyit oman turmeluksesi ja pahuutesi tähden, anna sen kirkkauden sittenkin paistaa Kristuksen kasvoista tuntoosi. Ei se kirkasta vain sinun pahuuttasi ja raadollisuuttasi, vaan myös sovitetun Jumalan rakkaat Isän kasvot, joka lapsiansa katselee Poikansa vanhurskaudella kaunistettuina. Pysy siinä valkeudessa silloinkin, kun vihollinen nimellisten vikojen tähden haluaisi sinun vetävän ulkokullaisuuden peitteen tuntosi yli. Herran Siionissa ovat avoimet lähteet kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan.
»Mutta, jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä. Jos me sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me petämme itsemme ja ei ole totuus meissä. Jos me tunnustamme meidän syntimme, niin hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä.» 1. Joh.1:7-9.
Juhani Uljas
Päivämies 20.12.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4