IMMANUEL- Joulun aika

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

IMMANUEL- Joulun aika

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Joulu 2009, 14:57

IMMANUEL

”Katso neitseen pitää raskaaksi tuleman ja synnyttämän pojan, ja synnyttämän pojan, ja hänen nimensä pitää kutsuttaman Immanuel. Se on niin paljon sanottu: Jumala meidän kanssamme.” (Matt. 1:23)

Nämä sanat on lausunut Jumalan enkeli Joosefille, sillä Maria oli Joosefin kihlattu. Enkeli Gabriel oli Jumalan ilmoituksessa ilmoittanut Marialle, että sinä siität kohdussasi ja synnytät pojan, ja sinun pitää kutsuman hänen nimensä Jeesus. (Luuk. 1: 31) Niin Maria sanoi enkelille: Kuinka tämä tulee, sillä en minä miehestä mitään tiedä? (Luuk. 1: 34) Ja enkeli vastasi hänelle: Pyhä Henki tulee sinun päällesi ja ylimmäisen voima varjoaa sinut, sen tähden myös se Pyhä, joka sinusta syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. (Luuk. 1. 35)

Kun enkelin ilmoitus oli toteutunut, Maria löydettiin Pyhästä Hengestä raskaaksi. Joosef oli hurskas mies ja rakasti Mariaa, eikä tahtonut häntä pahaan huutoon saattaa. Hän ajatteli salaisesti hyljätä hänet. Sen tähden täytyi Jumalan, enkelinsä kautta, aina uudelleen Pyhän Hengen ja sanan kautta kirkastaa, että hänessä on Pyhästä Hengestä siinnyt, ja syntyy, se luvattu Immanuel, josta Jumala jo profeetta Jesajan (7: 14) merkin kuvalla puhuu. Immanuel, se on Jumala meidän kanssamme, merkitsee samaa, mitä apostoli Paavali aikanaan kirjoittaa: Jumala oli Kristuksessa, ja sovitti meidän itse kanssansa, eikä lukenut meidän syntejämme, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.

Immanuel-sana julisti epäilevälle Joosefille Jumalan iankaikkista armopäätösten toteuttamista, hänen ja Juudan kansan, ja koko maailman kohdalle. Enkelin julistus karkotti epäluulot ja järjen ajattelun Joosefin sydämestä. Hän otti tykönsä Marian, ja ei tuntenut häntä siihen asti, kuin hän poikansa, esikoisen, synnytti, ja kutsui hänen nimensä Jeesus.
Mitä silloin tapahtui Betlehemin kedolla, kun Immanuel syntyi Betlehemin tallin seimeen? Paimenet näkivät enkeljoukon, joka veisasi: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa." Siinä toteutuivat psalmin sanat: Koska Jumala lähettää esikoisen maailmaan, ja sanoo hän: Häntä pitää kaikki Jumalan enkelit kumartaen rukoilemaan. (Ps. 89: 28)

Mitä Immanuel julistaa meille, tämän viimeisen maailman ajan lapsille tänäkin
jouluna, jota vietämme atomiajalla? Jumalan armolapset, me tarvitsemme joulun sanomaa Immanuelista. Häntä, joka on kerran meidän tähtemme tullut tämän maan päälle, kuten Paavali sanoo: "Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lainalaiseksi tehdyn, että hän lunastaisi ne, jotka lain alla ovat, ja me hänen lapsiksensa luettaisiin."
Notkistakaamme sydämemme polvet, tänäkin jouluna seimen äärellä. Veisaamme laulun tekijän kanssa: ”On Immanuel tässä näin, Herrani, kallis ystäväin. Hän Karitsa on Jumalan ja uhri Isän rakkahan.”
Vielä Jumala valtakunnastaan tahtoisi sinullekin evankeliumia julistaa, joka et vielä uskonut. Immanuelin käskyn palvelijat vielä soittavat Siionin vuorella riemuvuoden pasuunaa, että kaikki köyhät, rammat, raajarikot, sokeat, ontuvat ja ne, joita synti ja oma raadollisuus painaa, kävisivät sisälle armovaltakuntaan. Kuuluttakaa itsenne ulos pimeyden ruhtinaan valtakunnasta, ja ilmoittautukaa Immanuelin käskynhaltijan tykönä Jumalan huoneessa. Jumala on lastensa kanssa vielä matkaa tekemässä.

Sinäkin ajallisen ahtauden ja puutteen ja sairauden kanssa kamppaileva veljeni ja sisareni kuule. Immanuel, Herra Jeesus on kiusattujen, köyhien ja sairaiden ystävä ja parantaja. Hän on ollut kaikessa kiusattu, niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Sen tähden hän voi kiusatuita auttaa. Uskokaamme kaikki synnit anteeksi Joulun Herran, Jeesuksen nimessä ja veressä, niin saamme viettää todella siunattua ja rauhallista joulua.

Eino J. Riekki
Päivämies joulukuun 21 päivä 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Joulu 2009, 19:02

Antoi ainoan Poikansa

Joululahjan sisällön tunnuslause: Niin rakasti Jumala maailmaa, että antoi ainoan Poikansa.

Yli 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymistä sanoo jalo Herran profeetta Jesaja (7: 14): Herra Jumala antaa yliluonnollisen merkin. Katso, neitsyt siittää ja synnyttää pojan, ja sen nimi pitää oleman Immanuel, se on, Jumala meidän kanssamme. Tämä Edenissä annettu Jumalan lupauksen sana, vaimon siemenestä tuleva sankari, kavalan käärmeen pään murskaaja, laskettiin taivaasta alas enkeli Gabrielin julistaman sanan mukaan neitsyt Marialle Galilean Nasaretissa. Pelon ja hämmästyksen valtaan joutuneelle neitseelle sanottiin: Älä pelkää, Maria, sinulle on annettu suuriarvoinen, armollinen tehtävä. Sinä siität kohdussasi, ja synnytät Jumalan ainosyntyisen esikoisen.

Näin laskeutui Jumala synnittömään ihmisluontoon yhtyneenä, kaikille lankeemuksen" Eevan lapsille vapahtajaksi, ja tieksi Jumalan kirkkauden valtakuntaan. Evankelista Johannes alkaa kirjoituksensa sanomalla: Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se sana, ja kaikki ovat sen kautta tehdyt, mitä tehty on. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me näimme hänen kunniansa kirkkauden, niin kuin ainokaisen pojan Isästä, täynnä armoa ja totuutta.

Jeesuksen äiti Maria, ja hänen puolisonsa, saavat hoidellessaan esikoistansa seimen äärellä, katsella ja kosketella sanan, ja Pyhän Hengen voimalla Jumaluutta yhtyneenä ihmisluontoon, Vapahtajaksi, niin kuin enkeli oli sitä molemmille jo aikaisemmin selittänyt. Tätä yliluonnollista asiaa ihmetellessä tulee uusia todistuksia paimenten välityksellä, jotka kertoivat: Taivaan kirkkaassa valossa enkeli puhutteli heitä: Älkää peljätkö, teille on tänään syntynyt Vapahtaja, Kristus Herra, Daavidin pyhän asumuksen kuningas, jonka valtakunnalla ei ole loppua. Taivaassakin siitä iloitaan.

Kun seuraamme näitä, sekä yleensä Pyhän Raamatun opetuksia ja todistuksia sielun autuaaksi tulemisen asiassa. Niin tulemme siihen tulokseen, että meidän autuutemme on kolmiyhteisen Jumalan työ, ja täydellinen teko. Kerrotaan hurskaasta Simeonista, jossa oli Pyhä Henki. Hän oli tullut temppeliin, kun vanhemmat toivat Jeesus- lapsen sisälle. Hän otti sen syliinsä kiittäen Jumalaa sanoen: ”Nyt sinä Herra lasket palvelijasi rauhaan menemään sanasi jälkeen, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutes. Ja hän sanoi Marialle: Katso, tämä on pantu lankeemiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa, ja merkiksi, jota vastaan sanotaan.”
Tähän profeetalliseen opetusvirkaan astuessaan hän julistaa: ”Tehkää parannus, sillä, taivasten valtakunta on teitä lähestynyt. Minä olen maailman valkeus, voimatekoni todistavat, että olen Isän lähettämä. Ylipapillinen tehtävä alkaa Getsemanen rukouskentällä, jossa rikollisen perisynnin lakia kantavan ihmisen ja vanhurskaan, pyhän Jumalan välien sovitukseen tarvittiin rikollisen ihmisen edesvastaajalta täysi uhrisovitus.

Tässä tehtävässä on Seimen Lapsen tuskan täyttämän ruumiin hiki veripisaroina. Viattoman Seimen Lapsen askeleet kulkivat suurrikollisena monien tuomioistuimien kautta, ruoskitulla ruumiilla, piikkikruunu päässä, käsistä ja jaloista lävistettynä ristin puun syrjään. Sinä viaton vikapäiden edestä...
Tämä Seimen Lapsi, joka oli Maria-äidistä, meni kuoleman virran yli ylösnousemisen voittoon, ja nyt on Isän oikealla kädellä. Nyt on meillä Hänessä, ja Hänen kauttaan iankaikkinen elämä. Kun on Kristus elämä, niin kuolema on voitto. Hän, viaton Uhrikaritsa, on sovittanut meitä Jumalan kanssa, ja siinä uhriveressä on meillä syntien anteeksi saaminen ja Pyhän Hengen pyhitys taivaskelpoisina. Tämä on kaikista arvokkain joululahja, josta kiitos ja ylistys kolmiyhteiselle Jumalalle. Amen.

Heikko veljenne uskossa,
Juuso Markkanen
Päivämies joulukuun 21 päivä 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Joulu 2009, 20:53

Suuri ilosanoma kaikille


Jo varhaislapsuudesta lähtien meille tuttu jouluevankeliumi kertoo ilosta, vieläpä suuresta ilosta.
Enkeli, taivaan lähettiläs, julistaa suuresti hämmästyneille Betlehemin kedon paimenille: "Älkää peljätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungista" (Lk. 2: 10 – 11.). Enkelin ilmoittamassa joulusanomassa ei olekaan kysymys jokapäiväisestä ilon aiheesta. Ei, nyt on syytä vertaansa vailla olevaan ja pyhään iloon. Jeesus, Vapahtaja on syntynyt!

Se ilo, mitä tämä maailma voi meille jakaa, on parhaimmillaankin pian katoavaa, ja jättää usein – mikä murheellisinta – jälkeensä vain karvaan tappion tunteen. Ilo Vapahtajan syntymästä on kokonaan muuta. Se on sekä laadultaan että voimaltaan aivan eri suuruusluokkaa, kuin kaikki muu ilo. Jo profeetta Nehemia kirjoittaa: - "Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne" (Neh. 8: 10). Ja Luukas kertoo, että Samarian` kaupungissa "syntyi suuri ilo," kun saastaiset henget ajettiin monista sanankuulijoista (Ap.t. 8: 8).

Tämä oikea jouluilo kuuluu kaikille henkilöön ja muotoon katsomatta. Alunperin se kohdistettiin omaisuuskansaan, Israeliin. Nyt se tarjotaan koko ihmiskunnalle: Näin Lutherkin asian esittää esim. "Lasten laulussa, otettu Luukkaan evankeliumin 2. luvusta", kuten uskonpuhdistajamme meille kaikille rakasta jouluvirttä v. l535 nimittää. Hän laulaa enkelin osan: "Mä suuren ilon ilmoitan, Maan kansoille nyt tulevan." Evankeliumi Vapahtajasta so. Jumalan anteeksiantavasta armosta ja tämän armon synnyttämästä taivaallisesta ilosta julistetaan nimenomaan kaikille murheellisille ja halullisille sieluille. Teidän murheenne, kaukanakin olevat ja tuntemattomat lukijat, muuttuu suureksi iloksi, kun te saatte vastaanottaa joulun evankeliumissa Jeesus-lapsen ja uskoa Hänen sovintoveressään synnit anteeksi.

Kun tasan 20 vuotta sitten pidin jouluaattona lyhyet hartaushetket kymmenessä etulinjan korsussa aseveljilleni, merkitsin yli kolme tuntia kestäneen kierroksen jälkeen vaatimattomaan sotapäiväkirjaani: "Vaistosin, että pojat kuuntelivat. Näin kyyneltyneen silmän." Toivottavasti monet aseveljeni, joiden joukossa oli tunnustavia kristittyjä, myös uskoivat, sillä tuo jouluyö, jonka olisi pitänyt julistaa rauhaa ja sovintoa ihmisten kesken, oli levoton, toiminnan yö.

Ei siis riitä, että olemme evankeliumin ulottuvilla. Sana tapahtuu ja tulee henkilökohtaisesti todeksi vasta silloin, kun juuri meitä siunataan Jumalan valtakunnan evankeliumilla, ja julistetaan: Sinun syntisi annetaan anteeksi! Ole turvallisella mielellä! Eivät paimenetkaan vain menneet Betlehemiin katsomaan sitä, minkä Herra heille ilmoitti. He menivät kiiruhtaen, kertoo Luukas. Ja kun he löysivät ja näkivät lapsen, he uskoivat ja kiittivät. Näin he tulivat tuntemaan sen ilon, joka tästä lähtien oli heidän väkevyytensä.

Ihmettele, Jumalan lapsi, kaikkea sitä, mitä ensimmäisenä jouluyönä tapahtui. Mietiskele sitä hiljaisesti sydämessäsi, kuten Maria! Mutta älä unohda kaikkein tärkeintä. Avaa myös sydämesi joulun suurelle ilosanomalle ja usko vielä kaikki heikkoutesi ja syntisi anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja veressä. Ehkä jo pian koittaa se päivä, ettei sinun enää tarvitse uskoa ja kilvoitella. Pidä loppuun asti kiinni Jumalan horjumattomista armolupauksista, ja tee matkaa köyhän Jumalan joukon kanssa. Ne vaikeudet, ja se risti, jota joudut kärsimään uskosi tähden, eivät ole mitään verrattuna siihen kunniaan, joka on pian ilmestyvä.
Onnellista matkaa, rakkaat veljet ja sisaret, iäti kestävään joulujuhlaan!

Kullervo Hulkko
Päivämies joulukuun 21 päivä 1961

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Nyt talvisodan alkamisen muistoaikana tämä kirjoitus on ajankohtainen myös siinä esiintyvän sotamuiston vuoksi.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Joulu 2009, 15:09

Menkäämme Betlehemiin

Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisilleen: "Menkäämme nyt Betlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti." Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.” Luuk. 2: 15, 16.

Kun valtakunnan hallitsijan palatsissa kruununperillisen syntymähetki saapuu, valvoo kansa odotuksesta jännittyneenä. Poikalapsen synnyttyä ilmoitetaan ilosanoma kanuunain jyristessä palatsin ympärille kokoontuneille kansanjoukoille.
Mutta kun Hän syntyi, josta oli ilmoitettu, että hän oli oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti ja hänen valtakunnallaan ei ole loppua oleva, niin kaikki nukkuivat, vaikka kaupunki oli tulvillaan sinne kokoontunutta kansaa. Vain lapsen nuori äiti ja Joosef valvoivat, ja paimenet Betlehemin kedolla. Maria kapaloi synnyttämänsä pojan ja pani hänet tallin seimeen heinien ja olkien päälle. Sitä lasta katsellessaan olivat Marialla ja Joosefilla mielessä ne ihmeelliset asiat, mitä taivaan enkeli hänestä kummallekin puhunut oli.

Köyhät paimenet tulivat näitten köyhien vieraiksi. Minkä tähden Betlehemin asukkaat eivät tulleet, vaikka koko Israelin kansa odotti luvattua Vapahtajaa? Sen tähden että äsken syntynyt Vapahtaja oli köyhä, niin sanomattoman köyhä, ettei hänellä ollut ihmisasuntoa syntymäsijakseen. Sen tähden että hän oli maailman silmissä halpa-arvoinen, kun hänen vuoteenaan olivat vain oljet ja heinät haisevan tallin seimessä luontokappalten keskellä.

Mutta paimenille tuli kiire päästä Betlehemin seimen luo, sillä he olivat nähneet valon taivaasta ja kuulleet enkeleiden julistuksen tästä lapsesta. Se Herran kirkkaus, joka oli loistanut heidän ympärillään, valaisi heidän sieluihinsa asti. Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valo pimeässä", loisti heidän sydämiinsä tunnon valkeuden, niin että he todella uskoivat itse kukin heistä omalle kohdalleen heille julistetun evankeliumin: minulle on tänä päivänä Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, ja minä löydän hänet kapaloituna seimestä makaamassa! Jos se äsken syntynyt lapsi olisi ollut kapaloituna kultakätkyessä, maailman herrain huoneessa, eivät ne köyhät paimenet olisi ikinä uskaltaneet hänen tykönsä lähteä. Mutta kun se enkelten julistama sanoma oli todella köyhien evankeliumi, niin se poisti arkamielisyyden ja pelon köyhien paimenten sydämistä, ja sytytti niissä uskon uskalluksen, niin että he rohkenivat sen omistaa itselleen. Ja kun he uskoivat sen, ei mikään maailmassa olisi voinut estää heitä Betlehemiin menemästä.

Herra Jeesus, joka syntyi köyhänä, on vieläkin tämän maailman lapsille niin halpa-arvoinen, että eiväthän he toki saata kokoontua hänen alhaisen syntymäsijansa ääreen. Kukaties heihin tarttuisi tallin haju, jos he lähtisivät äsken syntynyttä köyhää Jeesusta kumartamaan. Kyllä Jerusalemin papitkin tietävät kertoa kristillisyydestä ulkomailta tulleille tutkijoille, osaavatpa kirjasta lukeakin, missä Vapahtajan syntymäsija on, mutta eivät he vain itse ole lähteneet haisevaan talliin, sillä he itse olisivat silloin tulleet haiseviksi tälle maailmalle – eikä niitä pappeja ole monta sen jälkeenkään näkynyt muualla, kuin Nikodeemuksen ja Joosef Arimatialaisen seurassa hautaamassa kuollutta Jeesusta kuolleen uskon kivihautaan. Kun maailma antaa heille kunnian, ja Kristusta vainoava veripunainen Herodes palkkapitäjät, niin eiväthän he toki lähde haisevaan talliin Jeesusta kumartamaan.

Mutta te köyhät sielut, jotka olette saaneet nähdä valkeuden ylhäältä paistavan, keskellä kuolleen uskon synkkää yötä, ja kuulleet evankeliumin äsken syntyneestä Vapahtajasta. Menkää nyt kiiruusti Betlehemiin tallin seimelle Jeesusta kumartamaan ja tunnustakaa sen pienen poikalapsen edessä: "Minun Herrani ja minun Jumalani." Ja kun teidän oma köyhyytenne teitä ahdistaa arkamielisyyteen ja epäilyksiin, viipykää köyhää Jeesusta katselemassa, niin kauan, että uskallatte hänet omaksi Vapahtajaksenne omistaa. Koskettakaa niitä kapaloihin käärittyjä pieniä käsiä ja jalkoja, sillä niitten läpi rautanaulat kerran lyödään, kuunnelkaa sen pienen sydämen sykintää, sillä se vielä halkeaa laupeudesta teitä armahtaakseen. Siinä seimen ääressä te kukaties sanotte:

O rakas lapsi! Kun sua katselemme,
niin itkuun juuri sulaa sydämemme!


Ja kun te näette seimen lapsen täynnä armoa ja totuutta, niin teille on juuri yhdentekevää, vaikka kristillisyyden tallin haju teihin tarttuu niin, että maailman ihmiset oksentavat teidät pois seurastansa. Kun teidän sydämenne ihastuksesta kiintyy Betlehemin pienokaiseen, irtaantuu se irti maailmasta, ja niin teidän menonne on jo taivaissa, josta te Herraa Kristusta odotatte toisen kerran tänne maailmaan tulevaksi.

O. H. Jussila v. 1933

Siionin Lähetyslehti, joulukuu 1970
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Joulu 2009, 15:12

Jumalan lasten joulu

"Mutta koska aika oli täytetty, lähetti Jumala poikansa syntyneen vaimosta lain alaiseksi tehdyn. Että hän ne, jotka lain alaiset olivat, lunastais, että me hänen lapsiksensa tulisimme."

Aika kuluu, ja me ihmiset vanhenemme ajan mukana. Jokaiselle meistä kertyy vuosi toisensa perään elämäämme täällä pimeässä maailmassa. Niinpä on jälleen tämäkin armon vuosi jo lopulleen kulunut. Olemme pian vastaanottamassa joulun suurta juhlaa. Sana joulu tuo työtä ja touhua ihmislasten jokapäiväiseen elämän menoon. Mutta mikä surullisinta tässä onkaan, on se, että useammat unohtavat, mikä merkitys todella joululla on olemassa. Vain ne, jotka ovat saaneet voiman ylhäältä tulla Jumalan lapsiksi, osaavat antaa arvoa joulun juhlimiseen. Jumalan ääretön rakkaus kohtaa meitä joulun Herrassa, kun tämä syntyy vaimosta tallin seimeen jouluyönä siellä Beetlehemin kaupungissa.
Harvat ihmiset tämän ymmärsivät, mistä oli kysymys, kun tähän syntiseen maailmaan Jumala ainosyntyisen Poikansa lähetti. Nuo maan halvimmat ja alhaisimmat paimenet saivat nähdä näillä ajallisilla silmillä pienen Jeesus-lapsen. Uskoton maailma ei Jeesus-lapsessa silloinkaan nähnyt muuta kuin halvan puuseppä Joosefin pojan.

Minkälaiset näkymät ovat meillä tällä ajalla siitä laumasta, joka uskoo niin kuin nuo silloiset paimenet, Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen? Ei huomaa jumalaton ja väärään vanhurskauteen puettu maailma, että juuri tällainen joukko on elävän Herran Jeesuksen osallisuudessa matkaa tekemässä. Uskottomain suuri joukko on yhä sotajalalla Jumalan armolapsia vastaan niin, että monien koetusten läpi saavat Herran omat täällä kilvoitella. Vahvat ovat kuitenkin lupaukset niille, jotka kuuliaisina lapsina ahkeroivat tehdä matkaa Jumalan seurakunnassa. Niinpä saavatkin elävät Jumalan lapset, taas turvallisin mielin hiljentyä vastaanottamaan joulua, koska meillä on tämä joulun lapsi omanamme yksin armosta.
Rukoilkaamme myös taivaalliselta Isältämme hengen valkeutta, ettei paha vihollinen saisi meitä sokaista juonillansa. Niinkin saattaa käydä, että joku kristillisyyden tunnustaja on ruvennut vaatijan sauvalla lyömään köyhiä Jumalan lapsia. On saattanut myös korkeampi ajallinen asema joidenkin silmät niin sokaista, että on kadonnut elävä Jumalan seurakunta. Se seurakunta on saattanut ruveta löyhkäämään "tallin hajua", jossa joulun Herra majaansa pitää. On aina käynyt niin ikävästi, että ne, jotka maailmassa ovat kuolettavan kirjaimen ja järjellisen ajattelun ottaneet edelle yksinkertaista uskomista, ovat silloin joutuneet hengelliseen pimeyteen. Sitten eivät Jumalan seurakunnasta annetut varoitukset ja neuvot löydä sijaa sellaisten sydämissä, vaan he lähtevät harhailemaan vuorille ja kukkuloille, jossa ei näy merkkejä, mistä tie menee taivaaseen.
Olkoon meillä se mieli ja rukous sellainen, ettemme koskaan pitäisi halpana elävää Herran Siionia, vaan pitäisimme itse kukin Jumalan suurena armona sen, että tällainen kurja saapi vielä vaeltaa Jumalan joukon mukana.
Edellä piirtämäni ajatukset olen tehnyt siinä toivossa, että jos Jumala sallisi sen tapahtua, tulisivat ne näkemään tilansa, jotka katselevat Jumalan seurakuntaa arvostelevin ja karsain mielin. Nytkin eksytysten ja viettelysten aikakautena on Jumalalla seurakunta maan päällä sellainen, joka seisoo Pyhän Raamatun kansien sisälle kirjoitetun Jumalan sanan pohjalla. Ei koskaan Jumalan seurakuntaan ole otettu maailman mukaista tapaa, esim. vanhurskauttamisessa ja monissa muissakaan opillisissa kysymyksissä. Olkaamme, veljet ja sisaret, hyvässä turvassa. Älkäämme antako painaa näiden ajallisten murheiden sydäntämme! Uskomme taas kaikki synnit ja väärät valvomiset anteeksi Vapahtajamme, tuon joulun Herran, nimessä ja Golgatalla maahan vuotaneessa sovintoveressä. Kerran olemme viettämässä ikuista joulua Karitsan istuimen ympärillä. Siellä jossa kiitosvirsi soipi valittujen suista iankaikkisesti.

Sinne saakka meitä heikkoja Jumala voimallaan kuljettakoon!

Siionin Lähetyslehti joulukuu 1960
Arttu Nyman
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Joulu 2009, 19:24

Seurat seimellä

Paimenet löysivät Marian Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. (Luuk. 2: 25)

Raamattu kertoo Betlehemin seimellä pidetyn ihmeellisiä seuroja. Kun patriarkka Jaakob saapui seimen ääreen, sai hän katsella siinä taivaasta laskettua tikapuuta, joka yhdisti maan ja taivaan. Ei ollut siinä silloin seuraväkenä muita kuin Jumalan enkeleitä ja itse Herra, joka ruokki yksinäistä matkamiestä, joka oli kotona siunattu isän kätten päälle panemisella. Hän pani siihen muistokiven ja kutsui sen Jumalan huoneeksi ja taivaan oveksi.

Kun aika ja patriarkka Jaakobin ennustus oli täytetty, ja valtikka Juudaalta oli pois otettu, tuli Sankari samana yönä. Sillä sinä päivänä tapahtui veronlaskeminen vieraalle hallitsijalle. Seurat alkoivat seimellä minuutilleen. Taivaasta tuli Herra, taivaan Isän Poika, jonka hartioilla on herraus ja jota kutsutaan: Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen, Isä ja Rauhanpäämies. Mutta Betlehemiin kokoontunut Daavidin huoneen sukukunta on väsyksiin asti jännittynyt politiikasta, ja se nukkuu ja kuorsaa. He eivät ole harpuilla, huiluilla eivätkä kanteleilla soittaneet seimen ympärillä.

Taivaan valot syttyivät Luojan suuressa temppelissä. Ja kirkkauden enkeli alkoi joulusaarnaa: "Älkää peljätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkiksi: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaavana". Paimenia ei nukuttanut saarnaa kuunnellessaan. He ovat kaikkein onnellisempia koko maan päällä. Heillä on joulu.

He eivät kesken lähde pois joulukirkosta. "Ja kohta oli enkelien kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: 'Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto!' Olisi ylimmäisen papin ja kansan vanhimpienkin kannattanut tulla niihin seuroihin ja lähteä mukaan niitten kanssa, jotka sanoivat: "Käykäämme nyt Betlehemiin" ja jotka sinne kiiruhtaen menivät.

Paimenille oli seimi tuttu paikka. He olivat siinä laumansa mukana usein käyneet, ja osasivat siihen pimeälläkin. Minkälaiset seuramenot seimellä alkoivat, kun he löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä? Ei siinä tapahtunut maailman tapojen mukaista esittelyä. Tulijat olivat kovin liikutettuja joulusaarnan ja joulukuoron ilmoituksesta. Seimellä hypättiinkin ja käsiäkin paukutettiin. Heidän maljansa oli ylitse vuotavainen.

Heille oli tullut joulu. Sydämiin ja kyliin oli tullut se suuri ilo, joka oli ilmoitettu joulusaarnassa. Sen tähden he eivät voi pidättää itseänsä, ei mieltänsä eikä kieltänsä, niin kuin on kirjoitettu: "Ilon ja riemun he käsittävät". Heille ovat auenneet joulupyhäkön ovet, ja he saavat maistaa salatusta mannasta, ja juopua jouluviinistä. He saavat Marian, Joosefin ja lapsen edessä iloita ja he saavat katsella, ja käsin pidellä äsken syntynyttä Vapahtajaa, Herraa, joka ole meille muukalainen, sillä "hän on meille syntynyt ja meille annettu".
Tätä ilonhunajaa ei maailman lapsille anneta, ei kuollut tarvitse ruokaa".

Seurat seimellä ovat ihmeelliset. Niitä ei voi sanoilla kyllin selittää. Siellä Jumala osoittaa kunniansa rikkauden laupeutensa astioille, jotka hän on kunniaan valmistanut. (Room. 9: 23=. Hän ei voita sydämestä kuuliaiseksi ihmistä, jos ei hänen ylenpalttisen armonsa rikkaus ja iankaikkinen rakkaus aukea sydämelle, ja sulata kivikovaa sydäntä. Sillä on kirjoitettu: "Minä otan pois kivisen sydämen ja annan uuden sydämen ja uuden hengen."

Oletko sinä, rakas ystävä yhteen tahtiin menemässä paimenien kanssa Betlehemiin? Ja oletko löytänyt Marian ja Joosefin, sekä seimessä makaavan lapsen? Vai oletko politiikan miesten ja naisten kanssa nukkumassa ja kuorsaamassa suruttomuuden unta? Luther selittää kirkkaasti Marian merkitsevän seurakuntaa, ja että se on ensiksi löydettävä. Siis Maria, seurakunta, "kätki kaikki nämä sanat, tutkistellen sydämessänsä". Ja seimen lapsi on kaikki armoitetut yhteen henkeen juottanut.

Paimenienkin pitää lähteä seuroista kutsumuksensa kuormaa kantamaan. Mutta sydän heillä jää valvomaan seimen seurojen muistoissa. Ja sanotaan, että "he palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, mitä he olivat kuulleet ja nähneet sen mukaan, kuin heille oli puhuttu". He tulivat puhetuulelle "ja julistivat sen sanoman, mikä heille tästä lapsesta oli sanottu." Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat."

Seurat seimellä on tapahtunut tosiasia jouluyönä, suurin, mitä koskaan on tapahtunut, suurempi kuin Aadamin luominen. Jumalan Poika on vaimosta syntynyt ihmiseksi, toiseksi Aadamiksi, korjaamaan sen vahingon, minkä syntiinlankeemus oli tehnyt. Hänen päällensä Herra heitti kaikki vääryytemme. "Ja hän kantoi meidän syntimme". Hän antoi henkensä kuolemaan, ja sen kautta toi meille iankaikkisen elämän. Joulun valot ovat paistamassa kirkkaasti niissä sydämissä, missä hän on saanut majan, ja jossa häntä holhotaan.

Käykäämme Betlehemiin, menkäämme kiiruhtaen paimenien kanssa. Katsokaamme seimen lasta ja kumartakaamme polviamme kunnian Herran edessä! Oi, kuinka ylistäisimme, rakas Jeesus, armoasi ja rakkauttasi, kun muistit meitä viheliäisiä Aadamin lapsia! Enkelit häntä kiittävät, vaikka ei heille, vaan meille, on lapsi syntynyt ja Poika meille annettu!” Kuinka emme yhtyisi suureen kuoroon:

”Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto!"

Heikki Jussila.
Siionin Lähetyslehti, joulukuu 1970
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Joulu 2009, 11:10

Joululahja

"Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra Davidin kaupungissa."

Jälleen olemme lähestymässä joulua. Jouluna ihmiset muistavat toisiaan lahjoilla. Yllä oleva Jumalan sana kohta kertoo meille kaikkein kalleimmasta lahjasta, jonka ihminen voi omistaa omalle kohdalleen täällä armon ajassa. Jumala täytti lupauksensa, jonka Hän oli antanut ensimmäiselle ihmisparille Edenin paratiisissa. Tästä on aikaa lähes kaksituhatta vuotta. Silloin Jumala laski kalleimman lahjan maan päälle uskolla omistettavaksi omakohtaisesti.
Nyt herää kysymys, kuka omistaa uskossa tätä kallista Jumalan antamaa joululahjaa, Vapahtajaamme Herraa Jeesusta. Me, jotka olemme Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta uskossa saaneet tämän kalliin joululahjan vastaan ottaa Jumalan sanan mukaan, tiedämme, että kaikki lapset ovat syntyessänsä tähän maailmaan Jumalan lapsia ja osallisia tästä lahjasta. Mutta sielunmurhaaja käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien kenen hän saisi niellä. Monella on käynyt niin ikävästi, että on uskonut sielunvihollisen valheen. Näin ollen hän on menettänyt kalliin lapsenuskon; on tullut ero Jumalan rakkaudesta ja siitä lahjasta, jonka Jumala tarjoaa pojassansa Jeesuksessa Kristuksessa uskalla omistettavaksi jokaiselle lapselleen.

Jos tätä sattuisi lukemaan sellainen Jumalan luoma ihminen, joka on kadottanut kalliin lapsen uskon syntien ja tottelemattomuuden tähden, kuule, Jumala vieläkin sinua rakastaa, ja tahtoo sinulle antaa kalliin joululahjan Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa uskon kautta. Jumala on perustanut tänne maan päälle seurakuntansa, ja asettanut työmiehet viinimäkeensä työtä tekemään niin kauan kuin päivä on. Sinulle tarjotaan vielä tätä lahjaa Jumalan valtakunnasta, kaikkien syntien anteeksiantamuksen evankeliumissa. Joka Jumalan valtakunnasta saarnataan Pyhän Hengen viran kautta. Etsi ensin Jumalan valtakunta ja ota uskossa vastaan se saarna, jonka Jumala palvelijoittensa ja henkensä kautta ilmoittaa. Ole ahkera ja tee parannus. Usko kaikki synnit ja tottelemattomuudet anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Silloin tapahtuu kohdallesi suuri ihme, että saat siirtyä pimeyden valtakunnasta Jumalan Pojan rakkaaseen valtakuntaan, nauttimaan iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä; olet osallinen kaikkein kalleimmasta joululahjasta, Herrasta Jeesuksesta. Ethän hylkää tätä lahjaa.

Me, rakkaat Jumalan lapset, tahdommehan vielä vähän aikaa uskossa omistaa kallista Jumalan antamaa joululahjaa sielumme autuudeksi. Uskomme tälläkin armon hetkellä kaikki kiusaukset ja kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä ja jäämme uskossa odottamaan sitä hetkeä, jolloin rakas Ylkämme tulee meitä noutamaan taivaan kunniaan ja kirkkauteen viettämään kanssaan sitä ikuista joulujuhlaa, jolla on alku, muttei loppua.

Yrjö Moilanen
Siionin Lähetyslehti, joulukuu 1970
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Tammi 2010, 09:56

JUMALA ON MEIDÄN KANSSAMME

Jumala on meidän kanssamme!
Tämä ihmesanoma tuotiin taivaasta ihmislapsille alas tänne syntisen maan päälle. Herran enkeli, Jumalan itsensä lähettämänä, sen julisti tuodessaan Joosefille taivaan terveiset maailman Vapahtajan syntymisestä. Pyhä evankeliumi tulkitsee tämän Jumalan lähettämän sanoman näin: "Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeettansa kautta, joka sanoo: 'Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel', mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme."

Jumala on meidän kanssamme! Näkymätön, salattu, saavuttamattomissa korkeuksissa ollut Jumala, on laskeutunut alas meidän keskellemme. Hänen katoamaton kirkkautensa on tullut tähän maailmaan, jonka asukkaita me nyt olemme, on täällä tullut ihmiseksi ainokaisessa Pojassa, voittanut kuoleman, ja avannut kulkuyhteyden kadotuksen kuilun yli maasta taivaaseen.

Ja vieläkin enemmän: Hän on jo täällä maan päällä tahrattomiksi taivaan kansalaisiksi puhdistanut ihmislapsia, ja niistä koonnut ja kokoaa pyhän seurakunnan, joka Jumalan Pojan uskossa riemuiten tunnustaa: Jumala on meidän kanssamme!

Jumala on meidän kanssamme! Salaisuus, joka ikuisista ajoista on ollut kätkettynä Jumalassa, on tullut ilmeiseksi siinä, että Jumala on ilmestynyt lihassa.
Tämän tosiasian todistajia on suuri paljous. He olivat valmiit verellään ja hengellään todistuksensa oikeaksi vahvistamaan. "Olemme omin silmin nähneet", "katselimme ja käsin kosketimme"; "me olemme nähneet sen ja todistamme siitä"; "minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen myös teille julistamme." (1 Joh. 1: 1-3) "Me katselimme hänen kirkkauttansa" (Joh. 1: 14); "me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa — — — Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden – ylhäisimmältä kirkkaudelta" (2 Piet. 1: 17).

Yhä vieläkin enemmän: me olemme saaneet hänen täyteydestään armoa armon päälle! (Joh. 1: 16). Meidät on siunattu kaikella taivaallisen elämän hengellisellä siunauksella Kristuksessa (Ef. 1: 3). Meillä on osallisuus jumaluuden koko täyteyteen Hänessä, joka riisui aseet turmiovalloilta, ja toi voiton riemun'(Kol. 2: 10, 15).

Jumala on meidän kanssamme! Tästä kokemuksesta kumpusi esiin se ehtymätön voiton riemu, joka oli tunnuksenomaista uuden liiton alkuseurakunnan uskovaisille, ja joka ilmeni niin kerskaavan varmana, että se herätti pahennusta uskottomassa maailmassa. Vaikka meitä vainotaan, vaikka kuolevaista ruumistamme rääkätään ja kidutetaan. Vaikka meidän jäsen jäseneltä kappaleiksi hakataan, kuin teuraslampaat, niin ei se tee tyhjäksi onneamme ja autuuttamme, sillä Jumala on meidän kanssamme!

Entä me — mitä ja minkä sisältöistä on meidän uskomme? Etteihän uskomme olisi vain jotain tämän katoavan maan hämärissä asumista ja olemista, ja puheemme Jumalasta, Jeesuksesta ja jumalanlapseudesta, vain tottumuksesta kuluneita sanoja, ja joulun viettommekin vain tapahurskauden verhoon kääriytyneen, itsekkään sydämemme pyyteiden palvomista.
Voidaksemme kristinuskon tosielämän käsittää niin elävästi ja täysisisältöisenä, kuin alkukristillinen seurakunta sen omisti, ja sen osallisuudessa eli, alkakaamme taas aivan kuin alusta alkaen. Lähtekäämme Jumalan lupauksensanan jälkiä myöten. Käykäämme uskossa Betlehemiin! Katsokaamme uskon avatuin silmin siellä Marian helmassa lepäävää pienokaista. Viipykäämme hänen tykönään. Haipukoon ajallisuuden melu ympäriltämme, jotta henkemme ylenisi iankaikkisiin, ja uskomme olisi lapsen uskoa.

Silloin sydämemme syttyy ja sielumme ihastuu Jeesus-lapsen läheisyydessä, sillä tänäkin Jouluna hänessä, Jumala on meidän kanssamme. Ja ollessamme hänen seurassaan, me saamme olla Jumalan kanssa. Loppumattamasti, aina ja iankaikkisesti.

Ah Jeesuinen, sun puoleesi
nyt ylennän mä mieleni!
Rakas lapsukainen,
Sä yksin voit mua lohduttaa,
kaunis, armahainen,
voit turvata ja virvoittaa.
Suo mun, kuninkainen,
vain Sua rakastaa.

O. H. Jussila.
Kristityn Joulu, vuosikansi on kadonnut.

Kristityn Joulu ilmestyi vuosittain Ylitornion kansanopiston toimesta. Tämä kirjoitus on julkaistu joko 1940- tai 1950 -luvuilla.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Tammi 2011, 10:31

Joulurauha

Jumalan sanan kautta olemme kuulleet joulurauhasta, ja Jumalan sanan voimalla olemme saaneet tuntea sieluissamme joulurauhan turvan. Eedenin paratiisissa Jumalan huulilta äänellisesti saarnattiin ensimmäinen lupauksen evankeliumi Aatamille ja Eevalle, ja Jumala on lupauksensa uudistanut, että taivaasta on se rauhan Ruhtinas tuleva, jonka päällä rauha ja herruus on oleva. Vanhanliiton matkamiehet lupauksen alla uskossa matkaa tekivät, kaikuen heidän korvissansa huuto: Hoosiannaa Daavidin Pojalle! Kiitetty olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeudessa! Rakkaat ja kalliit matkaystävät, on lopulleen kaksituhatta voutta aikaa, kun tämä suloinen rauhan sanoman huuto kaikui enkelten huulilta. Jumalan lapset, haluttaa sanoa, kiitos Jumalalle, kun meidän päivinämme näin rauhattomana aikana kaikuu Jumalan valtakunnasta Jumalan sanan kautta tämän syntisen ja kirotun maankamaran päällä tänäkin jouluna vielä yhtä tuoreena nuo joulurauhan terveiset. Maan ja taivaan Majesteetti, elämän Herra Jeesus Kristus, taivaasta alas laskettuna, neitsyt Marian kohdun kautta syntyi Betlehemin talliin härkäin syöttöseimeen meidän kaikkien rauhattomien syntiskurjien rauhaksi. Kuule sinä minun kanssani kiusattu ja myrskyissä taivaltava taivaantien matkamies, kaikkien kiusaustesi läpi tänä jouluna, että vietämme sitä juhlaa, jolloin Rauhanruhtinas alkoi lunastustyötään suorittaa ihmislapsen kaltaisessa tilassa. Syntyen maan alimpaan paikkaan, sovittamaan ja lunastamaan niin alhaisimman, kuin ylhäisimmänkin edestä, niin suurimman, kuin pienimmänkin syntisen edestä.

Jumalan sanan kautta meille kaidantien matkamiehille on aina kirkastettu, kuinka maan ja taivaan majesteetti lävistettynä rautanauloilla, seisoi kirottuun ristiin ylennettynä Golgatan mäellä suurimpana sotasankarina, viimeisenkin veripisaransa vuodattajana, ja sanoilla päätti työnsä: „Kaikki on täytetty." Silloin siunaava anteeksiantamuksen virtasi meidän syntiemme edestä siunaavana, ja rauhan lippu kohotettiin taivaasta, ja velkakirjat rikki revittiin. Siis sota päättyi voittoon ja rauhaan. Kuulkaa kisausten maassa vaeltavat Jumalan lapset, ei ole meillä täällä sisämaassa syytä painaa päätä alas, vaan nostaa ylös. Ei ole syytä ajalliseen rauhattomuuden tähden väsyä tätä rauhan evankeliumia julistamasta, eikä ole syytä evankeliumin äänen kuulemiseen väsyä, eikä ole syytä kuunnella sielunvihollisen houkutuksia, ettei jaksaisi seuroissa kulkea.

Kalliit matkaystävät, antakoon Jumala meille voimaa ymmärtämään, että siitä kun ensi kerralla meitä Jumalan lapsiksi otettiin, virtasi elämä sieluun, ja että tämän verisen siunauksen turvin olemme pysyneet aljetussa uskossa. Silloin tuli sinulle ja minulle todellinen joulurauha sydämeen, Herra Jeesus, joka syntyi maailmaan turvattomain turvaksi ja rauhattomain rauhaksi. Pannaanpa Jumalan lapset sielumme rauha ja autuus verisen Rauhanruhtinaan päälle, minun hitaan ja kylmänkiskoisen kanssa. Tunnen paljon hitautta ja huonoutta, että ei tahdo tulla kirjoitetuksi rakkaaseen Siionin Lähetyslehteen. Kun huomasin veli Vepsäläisen kirjoituksen sieltä jostakin, niin jo Jumala vahvisti voimastaan, että tuli minunkin haluni kirjoittaa, koska nekin jaksavat, jotka ovat tulilinjoilla. Kyllä tuntuu, että voi, kun olen hidas ja huono.

Kuulkaa te Jumalan lapset, jotka seisotte siellä sotatantereilla, ja Jumala teitä siellä niin paljon vahvistaa, että jaksatte kirjoittaa vielä rakkaaseen lehteemmekin. Niin meillä täällä rauhassa olevilla veljillä ja sisarilla on vahva usko, että silläkin rintamalla. Jumalan lapsilla on todellinen joulurauha tunnoilla kaikkein rauhattomimpana hetkenäkin. Minä köyhänä Jumalan lapsena toivon teille siellä jossakin oleville, että pankaa rauhattomana aikanakin rauhanne Rauhanruhtinaan, Jeesuksen päälle! Jumalan sana vakuuttaa, että vielä Herra Jeesus laumansa edellä käyskentelee avoimine haavoineen, vielä Eedomin verisestä pilvestä verivirta virtailee sinun ja minun, veljeni ja sisareni, heikkouksien ja syntien sovitukseksi. Ja niin kuin ensi kerralla uskoimme tästä verivirrasta kaikki anteeksi, taivaasta vuosi tuntoomme todellinen joulurauha. Niin usko sinä kiusatuinkin matkamies minun kanssani Jeesuksen veressä ja nimessä rauhattomimpanakin hetkenä kaikki anteeksi, niin tunnoillamme lepää todellinen joulurauha tänäkin jouluna. Me täällä olevat Jumalan lapset rukouksen käsivarrella tätä joulurauhaa kannamme Isän eteen teidänkin puolesta, jotka seisotte siellä tulilinjalla. Ja tästä kaikesta kiitos yksin Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt, aina ja iankaikkisesti!

Vaivasta ja valtakunnasta heikoin veljenne.

Ylikiimingillä Joloksella 27. 11. 41
Arvid Tauriainen
Siionin Lähetyslehti tammikuu 1942
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Joulu 2011, 14:31

Kansa joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden

Raamatun sana on jaettu kolmeen osaan. Se on profeetallista, historiallista ja opettavaista. Jouluaamun epistola oli ennen kaikkea profeetallista niille, joille ensin ilmoitettiin. Meille se kertoo täyttyneestä lupauksesta. Aika täyttyi ja kirjoitukset toteutuivat. Lukemattomat profetiat kävivät toteen, kun Jumalan Poika saapui.

Jesajan kirjan aihe on Pyhän Hengen ilmoitusta Jeesuksen tulemisesta. Pietari kirjoittaa, että "jota autuutta prophetat ovat etsineet ja tutkineet, jotka teille tulevaista armoa ennustaneet ovat. Ja ovat tutkineet millä taikka minkä kaltaisella ajalla Kristuksen Henki, joka heissä oli, ilmoitti, joka oli jo ennen todistanut niistä vaivoista, jotka Kristuksessa ovat. Ja siitä kunniasta, joka niiden jälkeen tapahtuva oli, joille se ilmoitettu oli, sillä ei he itseänsä sen kautta palvelleet, vaan meitä, jotka nyt teille niiden kautta julistetut ovat, joka teille evankeliumia saarnanneet ovat Pyhän Hengen kautta, taivaasta lähetetyn, jota enkelit nähdä himoitsevat." (1. Piet. 1)

Me kuulimme luetusta, että maailma oli pimeä Jumalan Pojan saapuessa. Kansat vaelsivat synnin pimeydessä ja asuivat sen tähden kuoleman varjojen maassa. Ihmisten vaelluksesta näkyi se, että pimeys peitti maan ja synkeys kansat, niin kuin profeetta sanoo.

Huomaammeko tällaista ajallamme, kun lähestymme Kristuksen toista tulemista? Väkisinkin meidän täytyy huomata se pintapuolisuus, joka näkyy esimerkiksi joulun vietossa. Tänään kaikuvat jouluvirret Beetlehemin pienestä piltistä, huomenna monet jo laulavat kohtalon lapsista huvimaailman pyörteissä.

Profeetta näki, että synnin pimeyden keskelle koitti valkeus. Uuden Testamentin alussa alkoi ensin Johannes Kastajan saarna. Hänestä sanotaan: "Ei hän ollut valkeus, mutta hän oIi lähetetty valkeudesta todistamaan." (Joh. 1: 8). Sitten tuli totinen valkeus, Jeesus Kristus. Monet saivat parannuksen armon. Siksi profeetta näkee, että kansa lisääntyy. Se on ilon aihe vieläkin, kun joku nöyrtyy synneistään parannukseen. Kuule herännyt ihminen, kun nöyrryt parannukseen, niin löydät ilon. Maailman ihminen etsii jouluiloa viinasta ja kevytmielisestä viihteestä. Tämän maailman jumalan täytyy alla ahkerana, että hänen omansa ovat iloisia. Ohjelman tulee alla rohkeaa ja synninteon luvallista.

Riittääkö sinulle suurimmaksi ilon aiheeksi, sanankuulija, tämä, josta on kirjoitettu: "Sinä olet heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän vaatiansa sauvan särkenyt niin kuin Midianin aikana." Siellä missä otetaan vastaan evankeliumi Kristuksesta, siellä päästään kuorman alta, siellä käskijän eli vaatijan sauva, joka on Jumalan tuomion laki, ei enää tuomitse ihmistä. Ne väistyvät armon tieltä, joka johtaa totuuteen. Sieltä loppuu myös sota ja meteli. Kun ihminen epäuskossaan sotii Jumalaa ja Hänen seurakuntaansa vastaan ja menee tässä ajallamme mielettömyyksiin, niin parannus vaikuttaa sen, että ihminen alkaakin rauhan töihin. Siinä toteutuvat miekkojen takomiset vantaiksi ja keihäiden takomiset vesureiksi.

Tällaisen lahjan toi meille pieni Beetlehemin piltti. Häntä nimitetään ihmeelliseksi neuvonantajaksi. Hän osasi neuvoa, miten ihminen tulee autuaaksi ja säilyy täällä autuaana ja säilyy täällä autuaana. Näitä neuvojaan Hän ei vienyt ylhäälle, vaan jätti ne tänne maan päälle seurakuntaansa. Apostoli kirjoittaa: "Jumala neuvoo meidän kauttamme, että te Jumalan kanssa sovitte." (2. Kor 5: 20.) Tämän neuvon keskeisenä asiana on se, että ihminen nöyrtyisi vastaanottamaan evankeliumin. Evankeliumissa Väkevä Jumala ojentaa armokätensä ihmiselle.

Herra Jeesus on myös rauhan päämies. Hän tuli keskellemme mukanaan rauhan evankeliumi. Onko sitten ristiriitaa sillä asialla, kun Jeesus sanoo: En minä ole tullut tuomaan maan päälle rauhaa, vaan miekan. Ei ole ristiriitaa, sillä Jeesus puhuu siitä, että epäuskoinen maailma on aina noussut rauhan evankeliumia vastaan. Se ihminen, joka on saanut osakseen Jumalan rauhan, on saattanut joutua omaistenkin vihattavaksi, niin kuin Jumalan Poika sanoo. Mutta ulkonaisen rauhattomuudenkin keskellä Jumalan rauha on järkkymätön.

Jumalan Poika toi maan päälle valtakunnan. Se on vahvistettu ja perustettu tuomiolla ja vanhurskaudella. Ensin ihminen tuomitaan tekojensa tähden lain kautta, että synti paljastuisi, ja sitten katuvalle saarnataan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Näin omistetaan vanhurskautta, joka kelpaa Jumalalle ja kestää iankaikkisesti.

Pekka Kinnunen
Päivämies 21.12.1968
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Joulu 2011, 16:09

"TEILLE ON TÄNÄ PÄIVÄNÄ SYNTYNYT VAPAHTAJA,
joka on Kristus, Herra Daavidin kaupungissa



Tämä enkelien sanoma kuultiin suurimpana syntymäjuhlana, ensimmäisenä jouluna. Jumala oli syntynyt ihmiseksi. Ensimmäisinä sanoman kuulijoina oli pieni uskovien paimenten joukko Betlehemin kedolla arkisessa työssään. Suuri maailma mahteineen ja viisauksineen oli tietämätön tuosta ihmeellisestä tapahtumasta. Monet uskovien sukupolvet olivat ikävöiden odottaneet Vapahtajan syntymistä. Lukematon joukko oli Vapahtajan tulemiseen uskoen nukkunut pois. Mutta silti Vapahtajan Henki oli uskon kautta saanut asunnon heidän sydämissään. Jumala vahvisti heidän uskonsa niin, ettei heiltä mitään taivaan lahjoja puuttunut. Ja suurin lahja heilläkin oli syntien anteeksi saaminen Jumalan Uhrikaritsan veressä.

Nyt oli Jumala syntynyt ihmiseksi, yhdeksi meistä. Ihmisestä, jonka Jumala loi kuvakseen, tuli sielujen vihollisen petoksen kautta kuoleman ja synnin orja jo aikojen alussa. Sellaisena hän rakastaa luonnostaan pimeyttä. Juuri tätä, ihmisiltä korjaamatonta vahinkoa Jumala tuli korjaamaan. Hän otti meidän luontomme neitsyt Mariasta. Se ei tapahtunut miehen tahdosta vaan Jumalan. Vapahtajamme sikisi Pyhästä Hengestä, ja niinpä Maria Jumalan nöyryyttämänä sanookin: "Katso, Heran piika, tapahtukoon minulle sinun sanas jälkeen!"

Näin Herramme ja Vapahtajamme tuli taivaan pyhyydestä langenneeseen maailmaan tänne synnin, valheen ja pimeyden keskelle. Hän oli Jumalan Uhrikaritsa. Hän otti omakseen meidän syntiin langenneen ruumiimme ja sielumme. Jumalan pyhä viha vaati syntien sovittamista. Häin näki meidät siihen kelvottomiksi. Siksi hän tuli uhraamaan itsensä meidän puolestamme. Hänen pyhässä ruumiissaan ja sielussaan käytiin hirvittävä sota kaikkia syntivaltoja vastaan. Siitä kertoo meille Heprealaiskirje näin: "Josta hänen kaiketi piti veljiensä kaltainen oleman, että hän armollinen ja uskollinen ylimmäinen Pappi Jumalan edessä olisi, sovittamaan kansan syntejä. Sillä siitä, että hän kärsinyt on ja on kiusattu, taitaa hän myös niitä auttaa, jotka kiusataan. Hänen kärsimystiensä alkoi halvasta tallin olkivuoteesta ja päättyi ristillä ryöväreiden välissä. Mutta kolmantena päivänä hän nousi kuoleman ja helvetin voittajana ja elämän Ruhtinaana.

Sanomattoman kallis on joulun Lahja. Hänet Jumala on tarkoittanut kaikelle kansalle, jokaiselle, joka haluaa hänet vastaanottaa. Hänen tahtonsa ja taivaan Isän tahto on se, että he saisivat tulla jokaiseen sydämeen vieraaksi viettämään ehtoollista. Hän tahtoisi puhdistaa jokaisen sydämen ja poistaa sieltä synnin tuskan ja kuoleman pelon syyt. Hän tahtoisi puhdistaa sydänverellään sydämet synnin saastasta, että se, mikä ennen oli kylmä, kolkko ja autio, tulisi Hänen mukanaan taivaallisen valon ja rakkauden asunnoksi.

Vaikka meidän Herramme, ja Vapahtajamme äiti, hänen seurakuntansa, on halpa, on se sittenkin hänen asuntonsa ja synnyinpaikkansa. Etsikää vielä eksyneet lapset Jumalan seurakuntaa täältä maailmasta, ja te saatte sieltä löytää Vapahtajan, syntienne sovittajan. Hän on vieläkin Daavidin kaupungissa, seurakunnassaan. Hän on lempeä ja armahtava katuvaiselle ja antaa synnit anteeksi. Älä pidä liian halpana niitä, jotka hänen Henkensä voimalla saarnaavat syntien anteeksiantamista. Ota evankeliumin kallis lahja omaksesi, aivan ilmaiseksi. Säilytä se hyvässä ja loukkaamattomassa omassa tunnossa. Se on suurin lahja täällä ja iankaikkisuudessa.

Rakkaat Jumalan valitut. Jumala on äärettömässä rakkaudessa nähnyt hyväksi lunastaa meidät Poikansa kautta synnistä kuolemasta ja perkeleen vallasta. Hän on armossaan lahjoittanut evankeliumissa meille edessään kelpaavan vanhurskauden. Olemme nyt valittuja. Mutta Pietari kehottaa vakavasti: Sen tähden, rakkaat veljet, ahkeroikaa paremmin sitä, että te teidän kutsumisenne ja valitsemisenne vahvistaisitte, sillä jos te sen teette, niin ette suinkaan koskaan kompastu. Meillä ei rakkaat, ole varaa jättäytyä sellaisen
luulon varaan, että "Jumalan valittu" ei voisi eksyä. Paavalilla oli monta todistusta siitä, että hän oli Jumalan valittu ase, mutta hän sydämen nöyryydellä pyytää esirukouksia, että hänkin tulisi autuaaksi eikä Jumalan hylkäämäksi. Olimme lapsena jokainen Jumalan valittuja Hänen rakkaan Poikansa kautta. Mutta kuinka moni meistä eksyi pois epäuskon tähden ja karsittiin elämän puusta kuivana oksana. Mutta evankeliumissa meidät on jälleen Jumalan armosta valittu, uudesti synnytetty elävään seurakuntaan.

Pitäkäämme rakkaat, te lapsuuden uskovatkin, tuntomme puhtaina Jumalan elävän ja aina uudistavan armoevankeliumin voimalla. Usko nytkin synnin viat anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja veressä. Todellinen joulun rauha, Jumalan rauha levätköön Herran seurakunnassa ja yhä lisääntyköön köyhiin, mutta Jumalassa rikkaisiin sydämiin. Niitä joulun kynttilöitä jotka Vapahtajamme on saanut sydämiin sytyttää, ei sammuteta joulun jälkeenkään, vaan ne palavat puhdistetussa sydämessä joulusta jouluun. Sulkeudun perheeni kanssa esirukouksiinne. Jumalan rauhan terveisin.

Lauri Koskela
Päivämies 21.12.1968
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Joulu 2011, 10:27

Katso, minä ilmoitan teille suuren ilon


Luuk.2: 10.
Joulu julistaa meille aina yhä uudelleen suuren ilosanoman. Köyhille, syntisille ihmisille, jotka ovat teoillaan ansainneet kadotuksen, julistetaan ilosanoma: "Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja." Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä. 2. Kor. 5: 19.

Meillä on nytkin tänä jouluna täysi syy iloita Herrassa, Hänessä, joka on meidän puolustajamme ja vanhurskauttajamme ja joka elää aina, ja rukoilee Isää meidän heikkojen matkamiesten puolesta. Meillä on täysi syy iloita Herrassa. Iloita hänen opetuksistaan, hänen kärsimisestään ja kuolemastaan, iloita hänen ylösnousemisestaan. Sillä juuri tätä tarkoittaa apostoli Paavalikin, kun hän kehottaa meitä iloitsemaan aina Herrassa. Hän sanoo: "Taas minä sanon: iloitkaa." Fil. 4: 4. Ja taas: "Olkaa aina iloiset." 1. Tess. 5: 16. "Vielä minun veljeni, iloitkaa Herrassa." Fil. 3: 1.

Meillähän on Jeesuksen täydellisen sovintoteon perusteella kaksi syytä tähän suureen iloon. Ensimmäinen on syntien anteeksiantamuksen kautta saatu rauha. Meidän koko syntivelkamme on maksettu. Me kurjat syntiset ihmiset saamme nojata koko painollamme tähän armoon. Toinen on iankaikkisen elämän siunattu elävä toivo. Me saamme olla iloiset toivossa, (Room. 12: 12 ) sillä Jeesus on raivannut tien ja avannut sen perille asti. Kun hän on elämämme, on kuolema meidän voittomme. Kun vaatteemme on pesty valkeaksi hänen veressään, saamme kerran iloita sanomattomalla ja kunniallisella ilolla ja Jumala on kuivaava viimeisenkin kyyneleen silmistämme. Näin iloitsee myöskin Paavali, kun hän ajattelee marttyyrikuolemaansa ja hän kehottaa myöskin Filippissä olevia Jumalan lapsia yhtymään hänen iloonsa. (Fil. 2: 17 – 18).

Tämä ilo on meidän väkevyytemme. Se on meidän voimamme syntiä ja maailmaa vastaan. Kun meillä on hyvä omatunto, me saamme nauttia armosta ja sen tuomasta rauhasta ja me käymme taiten elämän kaidalla tiellä. Me emme anna jäseniämme vääryyden sota-aseiksi synnille vaan me ristiinnaulitsemme lihaamme sen kaikkien pahojen himojen kanssa. — Se on myöskin voimamme keskinäiseen rakkauteen. Kun me lapsina iloitsemme autuudesta, niin me unohdamme veljiemme ja sisariemme heikkoudet. Jeesuksen verellä pesty Herran koko Siioni näkyy silloin meille kauniina ja kalliina. Me saamme täällä maailmassa koettelemustenkin keskellä iloita Herrassa. Paavali sanoo: "Niinkuin murheelliset ja kuitenkin aina iloiset." 2. Kor. 6: 10. Pietari kirjoittaa: "Jossa te saatte iloita, te, joita nyt vähän aikaa, jos tarvitaan, moninaisilla kiusauksilla vaivataan." (1. Piet. 1: 6.) Jaakop sanoo rohkaisevasti: "Minun rakkaat veljeni, pitäkää se sulana riemuna, kun te moninaisiin kiusauksiin lankeatte." Jaak. 1: 2. Jeesus kehottaa myöskin meitä iloitsemaan sanomalla meille: "Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa." (Matt. 5: 12.)

Pyytäkäämme siis, veljet ja sisaret, pysyä kiinteästi ja lujasti Jeesuksessa. Irrottakaamme katseemme omista kurjista sydämistämme ja pahasta maailmasta, ja katsokaamme meidän uskomme alkajaan ja päättäjään. Hänessä ja hänen sydänveressään saamme iloiten itkeä, hänessä ja hänen kauttaan saamme nauttia vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Kerran meidän ilomme tulee täydelliseksi. Enkeli julistaa silloin täällä maan päällä toisen kerran köyhälle matkamiehille ilosanoman; "Ylkä tulee." Silloin tämä tomumaja, joka peittää kuolemattomat sielumme, puretaan. Me saamme silloin Kristuksen kaltaiset kirkastetut taivaalliset majat. Meidän Isämme kuivaa silloin kyyneleet silmistämme. Taivaallinen sotajoukko laulaa riemuiten: "Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa." Silloin on suuri Joulu.

Väinö Havas: Sions Missiotitning no 3/ 1938
Päivämies 21.12.1968
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Joulu 2011, 10:19

Teille on syntynyt Vapahtaja

"Taas jouluaika riemuisa Nyt koitui koteihimme. Jumalan Poika taivaasta On tullut majoihimme.
Hän saapui tänne köyhänä, Alhaisna, aivan nöyränä, Alentui veljeksemme.
Hän riensi meitä auttamaan, Synnistä vapauttamaan Autuuteen päästäksemme."


Oli normaali arki. Paimenet olivat työssä yövuorossaan. Enkelin ilmestyminen muutti tilanteen epänormaaliksi. Jos sudet olisivat hyökänneet laumaan, paimenet olisivat taistelleet rohkeasti. Nyt paimenet pelkäsivät. Syntinen ei kestänyt taivaallista näkyä. Enkelillä oli ilosanoma peljästyneille omilletunnoille: "Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja." Arjen keskelle tuli juhla. Vielä tänä päivänäkin armahdettu syntinen saa kokea: "on joulu keskel' paastoa ja suvi talvella.”

Enkelillä oli henkilökohtainen sanoma paimenille. Asia koski juuri heitä. Yhtä henkilökohtaisena on taivaan evankeliumi aina kaikunut syntejään katuville ja pelkääville. Kätten päälle panemisin on vakuutettu: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Silloin on tunnettu: evankeliumi kuuluu juuri minulle. Ei ole tarvinnut jäädä enää odottamaan joskus tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvaa armahdusta. Se on juuri nyt tapahtunut, tänään, ei huomenna. Siksi on kehotettu uskottomia ”tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, niin älkää paaduttako teidän sydämiänne." Hebr. 4:7

"Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja."
Jumalan Poika syntyi ihmiseksi. Hän oli todellinen ihminen, sellainen kuin mekin. Hän oli kuitenkin ilman syntiä, mutta kiusattu kaikessa. — Ihminen teki syntiä, Jumalan viha kohdistui synnin vuoksi ihmiseen. Kukaan ei kyennyt sovittamaan syntiä. Ei löytynyt yhtään viatonta ihmistä sovittajaksi. Siksi on tosi suloinen sanoma, että Jeesus tuli meidän kaltaiseksemme. "Että siis lapsilla on liha ja veri, niin on hän myös niistä osalliseksi tullut, että hän olisi kuoleman kautta hukuttanut sen, jolla kuoleman valta oli, se on perkeleen, Ja päästänyt ne, jotka kuoleman pelvosta piti kaiken ikänsä orjana oleman. Sillä ei tosin hän koskaan enkeleitä päällensä ota, vaan Abrahamin siemenen hän päällensä ottaa. Josta hänen kaiketi piti veljeinsä kaltainen oleman, että hän armollinen ja uskollinen ylimmäinen pappi Jumalan edessä olisi, sovittamaan kansan syntejä. Sillä siitä, että hän kärsinyt on, ja kiusattu, taitaa hän myös niitä auttaa, jotka kiusataan." Hebr. 2:14–18.

Athanasiuksen uskontunnustuksessa tunnustamme: "Mutta se on myös tarpeellista iankaikkiseen autuuteen, että me vakaasti uskomme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulleen ihmiseksi. Niin on nyt tämä oikea usko, että me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus, Jumalan Poika on Jumala ja ihminen. Jumala on hänen Isänsä olennosta, ennen kaikkia aikoja syntynyt: mutta ihminen on hän äitinsä olennosta, ajassa syntynyt.”

Haluammehan tulla autuaaksi. Silloin uskomme yksinkertaisesti ja lapsenmielisesti Jumalan Pojan antaneen viattoman uhrinsa meidän edestämme. Meidän syntimme ovat anteeksi annetut. Meillä on myös Kristuksen mieli. Paavali kirjoittaa: "Kullakin olkoon se ajatus, kuin Kristuksella Jeesuksella oli. Joka, vaikka hän oli Jumalan muodossa, ei lukenut saaliiksi Jumalan kaltainen olla. Vaan alensi itsensä, otti orjan muodon päällensä, ja tuli muiden ihmisten vertaiseksi. Ja löydettiin menoissa niin kuin ihminen, nöyryytti itsensä, ja oli kuolemaan saakka kuuliainen ja ristin kuolemaan asti." Phil. 2:5–8.

Ihmisiä on tänään päivä- tai yövuorossa: kauppaliikkeissä, toimistoissa, tehtaissa, sairaaloissa, jne. Kedolla on paljon paimenia, mutta vain harvat heistä ovat päässeet tuntemaan ilosanoman Vapahtajasta. Uskovainen on harvinainen lintu. Niitä on paljon, jotka eivät voi irrottaa sydäntään ajallisista. Vatsa on heidän jumalansa. Jeesus sanoo Ihmisen Pojan päivästä: "Silloin on kaksi kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään." Matt. 24;40: — Paimenet menivät kedolta Beetlehemiin. He palasivat sieltä työpaikalleen ylistäen ja kunnioittaen Jumalaa. Heillä ei ollut materialistinen joulu. Heille oli syntynyt syntisten Vapahtaja. Jouluilo täytti sydämen.

"Syntyi tänne Jumala Neitsehestä puhtaasta, Sana tuli lihaksi, Rikas tuli köyhäksi.
Kiitos olkoon Jumalan, Poikans' antoi ainoan. Vapahtajaks' maailman."

Matti Vainikainen
Päivämies 20.12.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Joulu 2011, 19:56

Jouluna 1972

Suuren ilon kaikelle kansalle


Jumalalla oli veronlaskun päivinä suuri ilosanoma ilmoitettavana kaikelle kansalle, jokaiselle ihmissukuun syntyneelle aina aikojen alusta niiden loppuun asti. »Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja.» Jumalan langenneille ihmisille antama lupaus käärmeen pään rikkipolkijasta oli tänä yönä täyttymässä. Synnin palkkana oli tullut kuolema, taivaan tie oli sulkeutunut, eikä löytynyt ihmisten suuresta paljoudesta yhtään, ei ainoatakaan Jumalan tahdon täyttäjää, joka olisi tuon tien voinut uudelleen avata.

”Sillä se, mikä oli laille mahdoton, että hän lihan kautta oli heikoksi tullut, sen Jumala teki ja lähetti Poikansa syntisen lihan hahmossa ja tuomitsi synnin lihassa synnin kautta.» Room. 8:3.

Ihmisten mahdollisuudet olivat loppuneet, Jumalan eivät. Synti oli lihassa tehty ja se oli lihassa sovitettava. Hän lähetti oman Poikansa syntisen lihan hahmossa, tosi ihmisenä täyttämään lain vaatimukset ja sitten antamaan itsensä synnin alle myytyjen edestä lunastukseksi. Hän oli Vapahtaja, Kristus.

»Sillä meille on lapsi syntynyt ja poika on meille annettu, jonka hartioilla herraus on, ja hänen nimensä kutsutaan Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Päämies.» Jes. 9: 5.

Vaikka ilosanoma oli tarkoitettu kaikille, se ilmoitettiin vain harvoille. Ulkona kedolla arkisessa työssään valvoivat paimenet. Ympärillä oli yön pimeys, ja mielessä luultavasti murhe. Olihan Israelin kansan ulkonaisen vapauden rippeetkin otettu pois. Tuskin tuli noiden vanhan liiton Jumalanlasten mieleen patriarkka Jaakobin ennustus Juudasta:

Ei valtikkaa oteta pois Juudalta eikä lain opettajaa hänen jalvoistansa siihen asti kuin sankari tulee ja hänessä kansat riippuvat kiinni. 1. Moos. 49: 10.

Yön pimeys täytti mielen, jossa kuitenkin elävän uskon tuli kyti, kiinni riippuen Jumalan lupauksen evankeliumissa ja siitä voimaa saaden. Tähän hetkeen, jolloin mikään ei tuntunut viittaavan Jumalan voimien olevan liikkeellä, paistaa Herran kirkkaus ja he peljästyivät. Tunnethan sinä maan tomussa ja monesti pimeällä paikalla asuva Jumalan lapsi, itsesi tällä paikalla. Et sinäkään ole nyt pimeässä, vaan Herran kirkkaus ympäri valaisee sinut Hänen seurakunnassaan. Tänäkin jouluna saat kuunnella taivaasta lähetettyä ilosanomaa, samaa kuin enkeli kerran julisti paimenille: älkää peljätkö! Nosta sinäkin silmäsi maasta ja omasta mustuudestasi katselemaan Jumalan lupausten täyttymistä, jonka tähden sinulla on lupa uskoa lahjana kaikki synnit ja epäilyksetkin anteeksi joulun lapsen, Golgatan kärsijän, Herran Jeesuksen kalliissa nimessä ja sovintoveressä.

Saat lähteä yhdessä paimenten kanssa Betlehemiin talliin katsomaan Herraa Jeesusta. Et häpee Hänen halpaa majaansa, armohuonettansa. Et pelkää tallin hajun tarttuvan vaatteisiisi. Moni häpeää ja pelkää.

Mutta kiitetty olkoon Jumala, joka aina antaa meille voiton Kristuksessa ja julistaa joka paikassa hänen tuntemisensa hajun meidän kauttamme! Sillä me olemme Jumalalle yksi hyvä haju Kristuksessa, sekä niiden seassa, jotka autuaaksi tulevat, että myös niiden seassa, jotka hukkuvat, näille tosin surman haju kuolemaksi, mutta toisille elämän haju elämäksi.» 2. Kor. 2:14—16.

Evankeliumin ilosanoma kuljettaa kuulijansa ja uskojansa katsomaan Herraa Jeesusta siellä, missä Hän on. Paimenet löysivät Hänet tallista, siellä Hän ei enää ole. Tallikin on peräti hävinnyt. Ylösnoussut Herra Jeesus on henkensä kautta omainsa keskellä omassa seurakunnassaan ja siihen »talliin” kuljettaa Jumalan Pyhä Henki evankeliumin uskojan Kristusta katselemaan ja uskon kautta omistamaan.

Enkelin julistama ilosanoma oli tarkoitettu kaikelle kansalle. Paimenet sen kertoivat tallissa olijoille ja Maria kätki ne sanat sydämeensä ja tutkisteli niitä. Sitä julisti Herra Jeesus itse ja Hänen opetuslapsensa." Mutta täydessä voimassaan sanoma lähti liikkeelle vasta, kun Jumalan koko pelastustyö oli valmis, kun Herra Jeesus oli täyttänyt lain, sovittanut Pyhän ja vanhurskaan Jumalan, avannut synnin sulkeman elämän tien, ylösnoussut meidän vanhurskauttamisemme tähden ja seurakunnalleen Pyhän Hengen viran ilosanomaa julistaa.

Paljon on evankeliumi voittoja saavuttanut, monta kalliisti lunastettua siirtänyt synnin ja kuoleman vallasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. Näin tälläkin pitkällä ja kirkkaalla etsikon ajalla, jonka Jumala on meidän kansallemme antanut. Mutta samalla on järkyttävällä tavalla myös toteutuneet Herran Jeesuksen sanat Nikodeemukselle: »Mutta tämä on tuomio, että valkeus tuli maailmaan ja ihmiset rakastivat enemmin pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä olivat pahat." Joh. 3:19.

Ihmiset ovat olleet kuin pedot Betlehemin kedolla. Kun taivaallinen kirkkaus valaisi, niin ne varmasti pakenivat kauas. Petojen työt olivat yön töitä, synnit ovat pimeyden töitä. Voi, miten työlästä on syntien kanssa Jumalan valkeuteen tulla ja kuitenkin sillä valkeudella Jumalan rakkaus etsiskelee syntistä ihmistä, epäuskon lasta, ilmoittaakseen hänelle suuren ilon ja joulurauhan. Paavali kirjoittaa korinttolaisille:

Jos nyt meidän evankeliumimme on peitetty, niin se on niissä peitetty, jotka kadotetaan. Joissa tämän maailman jumala on uskottomain taidot niin soassut, ettei evankeliumin paiste heille pitäisi Kristuksen kirkkaudesta valaisemaan, joka on Jumalan kuva.» 2 Kor. 4: 3 – 4.

Jos nyt näitä rivejä lukee joku, joka on pimeydessä anteeksi saamattomat synnit omallatunnollaan, niin Jumala antakoon sinulle armonsa, että joulun kirkkaus, evankeliumin valkeus, saisi paistaa sinun tuntoosi, etkä sinä sitä valkeutta pakenisi, vaan tulisit valkeudelta tuomittavaksi ja saisit elämäsi suurimman joululahjan, kaikkien syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja veressä.

Veljeni ja sisareni, joka paimenten tavoin kirkkautta peljästyit oman turmeluksesi ja pahuutesi tähden, anna sen kirkkauden sittenkin paistaa Kristuksen kasvoista tuntoosi. Ei se kirkasta vain sinun pahuuttasi ja raadollisuuttasi, vaan myös sovitetun Jumalan rakkaat Isän kasvot, joka lapsiansa katselee Poikansa vanhurskaudella kaunistettuina. Pysy siinä valkeudessa silloinkin, kun vihollinen nimellisten vikojen tähden haluaisi sinun vetävän ulkokullaisuuden peitteen tuntosi yli. Herran Siionissa ovat avoimet lähteet kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan.

»Mutta, jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä. Jos me sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me petämme itsemme ja ei ole totuus meissä. Jos me tunnustamme meidän syntimme, niin hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä.» 1. Joh.1:7-9.

Juhani Uljas
Päivämies 20.12.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 02 Tammi 2012, 19:11

Oikea joulurauha


AINA joulun tapahtumia ajatellessa tulee mieleen Betlehemin paimenet. Paimenet hämmästyivät suuresti nähdessään taivaalta tulevan kirkkauden. Sen kirkkauden näkeminen vei heidät aivan Jumalan silmien eteen ja sen vuoksi he niin peljästyivät:

MUTTA kirkkaudesta kuului ääni: »Älkää peljätkö! sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Davidin kaupungista.»

Näin JUMALA täytti iankaikkisen armopäätöksensä, jonka Hän oli tehnyt ennen aikojen alkua, ennen kuin maailman perustustakaan oli pantu. Jumalan lahja Kristuksessa on annettu kaikille kansoille, koko ihmissuvulle. Tämä on oikea, arvaamattoman. Kallis joululahja, joka tuli taivaasta syntistä maan lasta vapahtamaan kuoleman ja perkeleen vallasta. Ei ole niin suurta syntistä, jolle ei Jumalan armo Kristuksessa riittäisi. Jumala ylistääkin rakkauttaan meitä kohtaan: »Kuin me vielä syntiset olimme, on Kristus meidän edestämme kuollut.» Room. 5:8.

PAIMENILLA oli suuri juhla, kun taivaallinen sotajoukko kiitti ja ylisti Jumalaa laulaen: »Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto!» Tämän kaiken kuuleminen toi kosketuksen Jumalan, Isän rakkaudesta, joka lämmitti sisintä ja synnytti paimenissa kiitosmielen ja uskon siihen, mitä sanottiin: teille on syntynyt Vapahtaja, Kristus, Herra. Luther kysyy, mitä on evankeliumi ja vastaa, että se on hyvä sanoma Kristuksesta Jeesuksesta. Sitä se oli paimenillekin. Sitä se on meillekin vielä tänäkin jouluna, tai ainakin sen pitäisi olla sitä. Jos se sinut ja minut tavoittaa, tulee meille sama halu, kuin paimenille: He puhuivat keskenään: »Käykäämme Betlehemiin ja katsokaamme sitä, mitä tapahtunut on ja mitä Herra meille ilmoitti:» Kiireesti paimenet lähtivät kaupunkiin ja löysivät Marian, Joosefin ja pienen Jeesus-lapsen, joka makasi seimessä olkivuoteellaan.

PAIMENTEN sydän koki ihmeellisen rakkauden ja rauhan. Kun he katsoivat lapsen puhtaita, viattomia kasvoja ja pieniä käsiä, paimenten sydän täyttyi ilolla. Siinä on meidän Vapahtajamme Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit, joka on sovittava synnit uhrikuolemallaan.

KUN JUMALA vie meitä hengessä Betlehemin seimen luo, niin siinä lasta katsellessa näkyy orjatappurakruunu pyhillä kulmilla ja pyhät kasvot näkyvät syljettynä ja häväistynä, viattomat kädet nauloilla lyötynä ristinpuuhun. Siinä olet sinä, seimen lapsi, Jumalan rakkain, taivaallisen enkeljoukon ylistämänä ja paimenten ihailemana, Jumala ihmiseksi tulleena, meidän Vapahtajamme. Syntymäpäivänä yön pimeyden keskellä loisti silmiä huikaiseva kirkkaus taivaalta ja taivaallinen kuoro lauloi: Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa. Pitkäperjantaina aurinko pimeni, maa järkkyi ja pilkkaajain joukko huusi herjauksia. Opetuslapsetkin pelkäsivät ja jättivät Jeesuksen, Mestarinsa. Ristiltä kuului huuto: kaikki on täytetty. Synti uhri on uhrattu, lunastus on tapahtunut, armo ja anteeksianto on ansaittu. Kun tämän uskot omalle kohdallesi, on sinullekin, kuka lienetkin, taivas avoinna.

KUN paimenet saivat nähdä äsken syntyneen lapsen seimessä, he alkoivat puhumaan muillekin syntisten Vapahtajasta. " Samoin itse ylösnoussut Vapahtaja lähetti opetuslapsensa saarnaamaan sovinnosta. (2. Kor. 5:19). – Tänäkin jouluna saarnataan tätä rakkauden evankeliumia, joka etsii murheellista sielua joulumarkkinoiden keskeltä ja pikkujoulujen humusta, joista ei löydy lohtua rauhattomalle tunnolle. Jumalan seurakunnassa, joka on uskovien yhteys, on armoalttari, josta kuuluu Pyhässä Hengessä saarnattu veren ääni synneistä puhdistavana ja pahasta omastatunnosta päästävänä.

Siinä saadaan oikea joululahja ja oikea joulurauha. Siinä koetaan Jumalan synnyttämä tahto ja Jumalan vaikuttama palveleva mieli. Kun Jumala täyttää sydämen rakkaudella, alkaa usko rakkauden kautta työtä tehdä. Tulee halu kertoa suurimmasta lahjasta kanssaihmisillekin. Rukoillen toivomme, että ihmiselämän tärkein asia aukenisi kaikille uskoksi ja eläväksi toivoksi. Jumalan rakkaus avaa myös näkemään lähimmäisten; vaikeudet ja panee ihmisen kykyjensä mukaan auttamaan lähimmäistä. Rakkaus ei ole saaliissa, vaan se on aina velassa. Vilpitön palvelemisen mieli tuo oikean joulurauhan.

»Nyt kiitos Isällemme, Kun ainoansa soi, Pojalle, Kristukselle, Kun pelastuksen toi, Ja kiitos Pyhän Hengenkin, Kun siunaa lahjoin runsain, Nyt joulujuhlana.» Virsi 25: 6.

Jumalan rauhan terveisin" Arvi Hintsala
Päivämies 20.12.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Tammi 2012, 19:59

Maailman valkeus

Joulupäivä
1. Joh. 1: 1 – 4
Joulu on juhla. Sitä osoittavat jo ulkonaiset valmistelutkin. Kaupungeissa on avattu joulukadut. Maaseuduilla kauppojen eteen ovat ilmestyneet joulukuuset läpi yön loistavine valoineen. Moni on hankkinut kotiinsa kynttilät voidakseen viettää iltaa elävän valon ääressä. Kirkot ovat jouluaikaan valaistumpia kuin muulloin, jne. — Mutta onko yhtä valaistua ihmissydämissä. Jääneekö sinulle, lukijani, kenties ainoiksi valoiksi nämä ulkonaiset lamput? Sisimpäsi valona on pimeys?

Suuren valon, Herran Jeesuksen, maailmaan tuloa edelsivät lukuisat ennustukset. Jo Mooseksen kautta puhuttiin "siemenestä, joka rikki polkee käärmeen pään." (1 Moos. 3:15). Profeetta Jesaja näki "Katso neitsy siittää ja synnyttää pojan, sen nimi pitää kutsuttaman Immanuel." (Jes. 7:14). "Meille on lapsi syntynyt ja poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus." (Jes. 9:5). Apostoli Johannes lähetettiin julistamaan valkeudesta, joka oli maailmaan tuleva. Mutta kun Herra Jeesus tuli, kun ennustukset täyttyivät, ”ei Hänen omansa ottaneet Häntä vastaan." (Joh. 1:l1). Miksi Herra Jeesus tuli maailmaan? Miksi me vietämme joulua? Miksi niin moni ei ota Häntä vastaan?

Raamattu osoittaa meille, että Herra Jeesus tuli valkeudeksi maailmaan. Hän tuli antamaan synteihinsä kuolleille ihmisille elämän. Edelleenkin joulu ei ole vain joskus kerran 2 000 vuotta sitten ollut syntymäjuhla. Joulu on aina, vuodenajasta riippumatta silloin, kun epäuskoinen saa parannuksen armon. Herra Jeesus syntyy silloin evankeliumin kautta ihmissydämessä. Ihminen pääsee pimeydestä valkeuteen. Hän pääsee syntikahleista, joilla oli helvetin vaivaan sidottu, omistamaan taivaan rauhaa sisimmässään. Mutta valitettavasti monien kohdalla käy niin, että he rakastavat enemmän pimeyttä, syntielämää, kuin valkeutta, sillä heidän työnsä ovat pahat. Jeesus ei kelpaa elämän valkeudeksi, vaikka Hänet tallin seimeen syntyneeksi hyväksytäänkin. Jouluna muistellaan ja ihastellaan Häntä, mutta sitten Hänet halutaan unohtaa. Onko sinun kohdallasi näin?

Mutta on kuitenkin aina ollut piskuinen lauma maan päällä, jotka ovat Hänet vastaanottaneet. Nämä ovat saaneet voiman Jumalan lapsiksi tulla, ne "jotka uskovat hänen nimensä päälle." (Joh. 1:12). Nämä uskovaiset, Jumalan lapset, ovat valoina maailmassa. Jeesus sanoi omillensa "Te olette maailman valkeus". Ei vain joku Jumalan lapsi ole asetettu valoksi vaan jokainen meistä, myös sinä ja minä. Maailma lukee meitä kuin kirjaa. Minä olen niin heikko uskovainen. Kiusaukset ja viettelykset saartavat. Uskon liekki on kuin suitsevainen kynttilän sydän. Olen lankeilevainen. Olen huono uskoni tunnustaja jne. Tällaisia ajatuksia saattaa jonkun Jumalan lapsen sydämessä pyöriskellä. "Minä olen huono valo". Kuuleppa, veljeni ja sisareni, me emme ole omasta voimastamme valona loistamassa, vaan Totisen Valkeuden heijastumina. Herra Jeesus on valon lähteenä sydämissämme uskon kautta. Saamme tänäänkin käydä rohkeasti usko maan kaikki syntimme ja matkan vikamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Näin uskon kynttilämme sydän puhdistuu ja uskon liekki palaa, palaa vaikkapa pientäkin liekkiä. Mutta se pienikin liekki näkyy pimeydessä. Amen.

Aimo Hautamäki
Päivämies 20.12.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Tammi 2012, 19:08

Pyhä ja puhdas

Kun Jumala syntyi maailmaan, oli täällä pimeys. Rooman valta oli ottanut hallintaansa lähes koko tunnetun maailman. Siinä rehotti jumalattomuus ja synnin mittaa täytettiin. Liekö yhteyttä siliä luonnon käyttäytymisellä, kun Jumala syntyy maailmaan, niin on pimeä ja kun Jumala kuolee, on jälleen pimeä. Pitäisi tämän tosiasian hätkähdyttää ihmispoloisia, eikä luulisi enää kenenkään väittävän, että ihmisessäkin on jotain hyvää. Ihminen on kokonaan synnin pilaama, eivät ajatukset, sanat, eikä teot kestä Jumalan kirkkautta. Mutta se, mitä jouluyönä tapahtui, avasi ihmispoloisellekin mahdollisuuden, ei itseensä luottaen, mutta sen Pyhän ja puhtaan syntymisessä, joka silloin tuli synnin turmelemaan maailmaan. Sillä niin on kirjoitettu: (Matt. 1:20) Kun nyt Jumalan täytyi näin alentua tulemaan ihmisen muotoiseksi, vielä niinkin, että aivan samalla tavalla syntymään tähän maailmaan ja siten sovittamaan sen vian, mikä meissä on perisyntinä, niin tulee tässäkin tuo vika korjatuksi. Nyt on muistettava, ettei perisynti enää kadota, koska se on jo täydellisellä työllä tyhjäksi tehty meidän edestämme. Siksi nuo pienokaiset, joita Jumala meille antaa hoitoomme vielä tänne synnin maahan, ovat pyhiä ja puhtaita. Ketään ei tuomita toisen vian tähden: "Sillä se sielu, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman, ei pojan pidä kantaman isänsä syntiä, eikä isän pojan syntiä." (Hes. 18:20)

Niin kauan kuin nuo pienokaiset ovat lapsuuden viattomuudessa, ei heillä ole vaaraa joutua kadotukseen, mutta niin pian kuin saastainen ihmisymmärrys herää tai toinen ihminen rupeaa sitä ohjaamaan, on tuohon lapsuuden synnittömyyteen tarttumassa synti kolmella tavalla, ajatuksin, sanoin ja töin. Siellä, missä on saatu syntyä Jumalan lapseksi, siellä käsitetään Pyhän Hengen opettamina se, ettei yrittämisellä eikä vilpittömyydelläkään, saada mitään hyvää aikaan, ellei Jumala Henkensä kautta saa ohjata. Näin tuo Pyhästä Hengestä siinnyt ja tänne alas tullut, jouluyönä talliin, seimeen syntynyt avasi kuoleman varjon maassa kulkeville kotipolkua, sellaisena kuin siitä olivat jo profeetat lupauksen sanana kirkastaneet. Silloin saivat ihmissilmät nähdä täytettynä työnä sen, mistä Jumala oli palvelijoittensa suun kautta kuuluttanut. Pimeyden yöhön koitti valkeus, jonka paimenet kedolla näkivät.

Ajattelepa sinä, köyhä ja peljästynyt Jumalan lapsi, sinäkin olet tuota jaloa virkaa hoitamassa ja hyvin tiedän, että tänäkin jouluna saat hengen silmin nähdä oman ylkäsi ja sielusi rakastajan. Tosin sinä näet Hänet verta vuotavana ja kipujen miehenä ja uskon kautta ymmärrät, että nuo haavat ovat minun tähteni. Kuitenkin armonaurinko paistoi silloin keskitaivaalta, mutta niin se paistaa vieläkin, kun uskon kautta tähyilet kotirantaa kohden ja pyhänä ja puhtaana siinneen ja syntyneen verihaavoista priiskuu vielä pyhä veri syntihaavoihin sielun rauhaksi ja matkalle voimaksi. Huomaatko nyt, että joulu voikin olla keskellä paastoa ja suvi talvella, niin kuin Siionin matkalaulaja asiasta kirkastaa. Saat jälleen ylentää sydämesi uskomaan kaikki synnin viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Saat lähteä viemään tätä ilosanomaa vielä sinne, jossa sitä ei ole vielä uskolla vastaanotettu ja missä löytyy vastaanottaja, siellä syntyy Jeesus ja sillä hetkellä kirkastuu, että syntymä tapahtui vain tallin seimeen. Sellaiselta se oman sydämen saastainen huone näyttää, kun saa sinne omistaa suuren vieraan, etkä lakkaa ihmettelemästä sitä, miten minä, syntinen ihminen, voin kätkeä näin suuren aarteen. Mutta se onkin vain uskon, eikä järjen asia ja usko onkin oikea väline, jolla se vastaanotetaan. Tällaista joulua on hyvä viettää siellä oman kurkihirren allakin Jumalan antamien lahjojen keskellä ja "ohjata sekä kirkastaa suurinta lahjaa, Herraa Jeesusta. Ole siunattu ja turvattu, juuri niin pahanhajuisessa tallissa kuin sinunkin sydämesi on, tahtoo Jeesus asua. Kiitä jälleen suurimman lahjan antajaa.

Siunattua joulurauhaa, toivottaa vähin veljesi
Gunnar Pelkonen
Päivämies 20.12.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Tammi 2012, 21:37

Ensimmäinen joulu


Oliko se v. nolla tai 4 eKr. Historiaan, Raamattuun, merkitty ensimmäinen joulu oli silloin Betlehemissä. Mutta se ei kuitenkaan ollut kaikkein ensimmäinen. Joulu oli sitä ennen esimerkiksi paratiisissa, kun Jumala lupasi vaimon siemenestä tulevan synnin vallan tallaajan langenneitten ihmisten hyväksi. (1. Moos. 3:15). Mutta sitäkään ei nyt tarkoiteta.

Ensimmäinen joulu oli iankaikkisuudessa. Se oli kunnian taivaassa, Jumalan luona. Isä kunnioitti Poikaa: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin." (Ps. 2:7, Hebr 5:5). Jumalasta syntyi Jumala. Täydellisestä ei voinut syntyä mitään vajavaista. Poika on tullut taivaita korkeammaksi. (Hebr. 7:26) Tänä jouluna Poika on syntynyt Isästä "ennen aikojen alkua, "sillä aikaa ei ollut luotu.
Oli suuri syntymäjuhla. Oli Isä ja Poika ja heistä kävi ulos Pyhä Henki. Oli kolmiyhteinen Jumala. Ja kuorokin oli "paikalla": aamutähdet kiittivät yhdessä Jumalaa ja kaikki Jumalan lapset riemuitsivat. (Job 38: 4,7). Se oli kaunis jouluvirsi, koska sitä eivät kaikki oppineetkaan. (Ilm. 14:3, 7:9–12). Se kuoro syntyikin Pyhän Hengen vaikutuksesta, ei ihmistyönä. Siksi siinä soi kiitos yksin Jumalalle.

Tuona jouluna katsottiin aikojen yli Betlehemin jouluun. Enkelkuoro kiitti Jumalaa. Oli alkanut Jumalan Pojan pyhä tehtävä maan päällä. "Heinillä härkien kaukalon nukkuu Poika Jumalan..." Korkeimmalla olivat vaatimattomat kehykset syntymäjuhlansa koristeina.

Mutta iankaikkisuuden joulussa katsottiin vielä pitemmälle: pitkäperjantain ja pääsiäisen suuriin tapahtumiin. Jälleen näkyivät samat merkit: pyhä ja viaton oli häpeällisimmällä keskiristillä. Ja kun hän nousi ylös kuoleman haudasta, hän ilmestyi vain omilleen, ei kaikelle kansalle. Kuitenkin iankaikkisuudessa sovittu tehtävä suoritettiin. (Ps. 2:8, 9, 40: 8,9) Joulu ei ollut eikä ole nytkään oikein käsitettynä mikään irrallinen juhla. Joulun evankeliumiinkin kuuluu sovitussanoma: Jeesuksen pyhän sikiämisen ja syntymän vuoksi kaikki lapset syntyvät maailmaan autuaina (Joh: 1: 9, Ef: 2:1, Jes. 49:1, Ps. 87:5).

Kun Jeesuksen syntymäyö oli – ja Vapahtajalle ei löytynyt sijaa veronmaksajain joukosta – oli todella pimeys maan päällä. Useimmat huolehtivat vain ajallisista. Luomakunnan kruunu oli silloinkin langennut syntiin. Mutta pimeyden keskelle koitti valkeus. Tallissa syntyi turmeltuneen ihmiskunnan Vapahtaja. Sitä eivät kaikki tienneet, eivätkä tiedä vieläkään. Majatalonisäntien taloihin ei Joosefilla ja Marialla Ihmisen Pojan syntymän jälkeenkään ollut yrittämistä. Egyptiin lähtö tuli tallista.

Kaikesta ihmisen tylyydestä huolimatta Jumala asetti Poikansa kuninkaaksi Siioniin. (Ps: 2;6). Korkein kuningas oli orjantappuroilla kruunattu ja siksi hän ei ole suinkaan vallantavoittelija eikä vallankumouksellinen. Turhaan Herodes häntä pelkää, sillä samanlaisena ja samanlaisesta paikasta hänet löydetään tänäänkin, uskovaistensa joukosta, jota myös seurakunnaksi kutsutaan. Täällä on yhdenkaltainen kallisarvoinen usko, jota ei ole joka paikassa. (1. Moos. 2:11, 12, 2, Piet. 1:1). Sydämen seimessä kalleimpana aarteena vaalitaan Herraa Jeesusta. Siksi ahkeroidaan säilyttää hyvää omaatuntoa.

Pimeydessä vaeltava ihminen!
Ihmisjärjeltä salatussa, "tallin hajuisessa," ylenkatsotussa seurakunnassa loistaa vieläkin taivaan valkeus. Se pääsee siellä "oikeuksiinsa", koska siellä ei ole ihmisvalkeutta, joka on tullut pimeydeksi. Jouluvalot paistavat evankeliumissa, saarnattavassa Jumalan sanassa. Ne saavat aikaan tunnon valkeuden: nähdään pimeyden työt. Tulee hätä, onko Rauhan Ruhtinaalla rauhan terveisiä - minullekin. Kyllä on: saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Kun tuon äänen kuulet Jumalan valtakunnasta ja uskot, niin koet: nyt "on joulu keskell paastoa." Ensimmäinen joulu - tässä ja nyt – minun elämässäni. Yli ajan verorasitusten, yli ajan velvoitteiden yltää vielä uskon katse ikuiseen Jouluun. Siellä ei ole ilo kyynelien sumentamaa. Ei tartu synnin karsta joulukynttilöihin. Puhdistettuna, kirkastettuna saan loistaa Isäni valtakunnassa sitä rakkautta, jolla Hän rakasti meitä.

Ensimmäisen joulun kokeminen on mahdollista tänäkin Jouluna. Taivaasta sinua varten lähetetty joulusaarna sen lahjoittaa.

Jorma Manninen
Päivämies 20.12.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Tammi 2012, 09:52

Joulunviettotavoistamme


Joulu kuuluu kirkkovuotemme suurimpiin juhliin. Kristuksen syntyminen maailmaan on pelastushistoriamme täyttymys. Raamattu tuntee jo vanhan liiton puolelta Vapahtajan syntymän, jonka ennustaa kuin se olisi jo silloin tapahtunut. Tulevaan Messias -Vapahtajaan uskoessaan sen ajan ihmiset tulivat autuaaksi. Vaikka joulupäivää ei oltu vielä määrätty tiettynä ajankohtana vietettäväksi, joulu on silti ollut aito. Vain tärkein ja keskeisin joulunvietossa on ollut esillä. Profeetta sanoo: ”Meille on lapsi syntynyt, ja poika on meille annettu...»(Jes. 9:5). Joulun edelläkävijä on ollut loppiainen eli epifaniajuhla. V. 354 jKr. tuli joulukuun 25. päivä Jeesuksen syntymäjuhlaksi. Siitä alkaen vuoden pimeimpänä aikana on vietetty valonjuhlaa, joulua.

Joulu on kaikkien juhla, niin köyhien kuin rikkaidenkin. Joulun odotus ja -tunnelma saavuttavat ihmisen kaikkialla, niin merellä kuin maalla. Miten viettäisin joulun? Joulu menee varmaan omaa latuaan. Joskus kuitenkin kysymme, vietänkö joulun oikein. On aivan ilmeistä, että vuosisatojen varrella on tullut ns. yleisiä tapoja, jotka eivät sovi kristityille. Muutamat niistä juontavat juurensa aina pakanuuden ajasta asti. Ne ovat kulkeneet melkein muuttumattomina polvesta polveen.

Satovuoden juhlasta, kekristä, jota on vietetty marraskuun alusta, on siirtynyt tapoja kristillisen joulun kansanomaiseen viettoon. Näitä olivat ennen jouluolkien käyttäminen, erilaiset naamiokiertueet ym. 1800-luvun alkupuolella alettiin käyttää joulukuusia maassamme. Sitä seuraava, lahjoja tuova joulupukki, on peräisin Keski-Euroopasta ja esitti Myrnän piispaa, Nikolausta. Pukki viittaa pakanalliseen edeltäjäänsä, eläinhahmoon. Keskiaikaisiin kirkollisiin mysteerionäytelmiin kuuluvat tähti- eli tiernapojat. Eri vuosisadat ovat tuoneet tullessaan muitakin leikkejä ja lauluja, kertoen omasta ajastaan.

Viime vuosikymmenet ovat tuoneet jouluun paljon tapoja, jotka ovat omiaan lisäämään markkinointia ja kaupallisuutta. Kauneimman Hengen elämän keskelle on tuotu runsas aineellisuuden palvonta. Jotkut tavat ovat jo kaukaa esi-isiltä perittyjä ja tulevat varmaan niin muodoin säilyttämään paikkansa. Vaara on suuri että kalleimmat arvot menettävät jo tapoinakin merkitystä. Joulu, ollakseen todellinen joulu, tulee parhaimpana uskovaiseen sydämeen. Siksi joulu on lasten juhla. Lapset omaksuvat leikkeihinsä tontut, joulupukin ja -kuusen. Lapsen henkinen elämä psykologisia termejä käyttääksemme on animistinen ja maaginen, ts. he uskovat herkästi kaikkea salaperäistä ja satua, he uskovat myös haltianomaiseen joulupukkiin. Joulupukkia, tonttuja enempää kuin joulukuustakaan ei ole sen tähden pidetty syntinä. Aikanaan kaikki kyllä selviää. Lapsuuden muistot ovat kauniita. Joulunvieton yhteyteen liitetään kyllä paljon syntiä. Joulu ei ole joulu muutamien mielestä, ellei ole jouluviinoja hankittu. Joulukiire ja herkkujen valmistamien tavoittavat helposti kristitynkin. Kuitenkaan »ei Jumalan valtakunta ole ruoka eikä juoma, vaan vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä.» Juhlaa ei tee juhlaksi runsas ruokavalikoima, vaan Jeesus, joulun Herra ja kuningas. Hän syntyi kerran seimeen. Hän luo sieltä valoaan pimeään aikaan. Jeesus lapsi, paras joululahja annetaan meille, julistetaan vielä syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä. Uskomme sen. Kaikki on hyvin.

Martti Kallunki
Päivämies 20.12.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Tammi 2012, 19:12

Ensimmäinen joulukirkko


Siitä oli puhuttu kauan, oikeastaan edellisen syksyn tapahtumiin se kuului. Isä oli lupaillut meidät joulukirkkoon, mutta kun pakkaset kiristyivät jouluviikolla, oli yrityksestä pikkupoikien kohdalla, luovuttava. Isot pojat menivät isän kanssa, mutta »huntalot» jätettiin silloin kotiin. Nyt oli matka sitten luvassa. Aattona olikin lauha ilma, vain 4-5 astetta pakkasen puolella.

»Aamulla on herätys kello 4,” sanoi isä, ”saatte lähteä isojen poikien kanssa kirkkoon.” Meille se tiesi suurta juhlaa. Aattosaunassa supattelimme siitä toistemme korvaan ja uskalsimme isoiltakin veljiltä kysellä matkasta. Saunomisen jälkeen kuivattelimme ihoa piisin loisteessa, kun kuistilta kuului tuttu kolina, pukkihan se siellä kompuroi, taisi taas astua paatipunkkaan. Koputus vähän pelotti, mutta en hipaissut nyt sängyn alle kuten ennen, olinhan nyt jo »isopoika.» Koppa kainalossaan Korvatunturin -ukko sitten lumisena puulausi sisään. Saimme molemmat kynän, sinikantisen vihkon, villasukat ja joulutortun. Lahjat olivat suurenmoiset ja tunnelma korkealla. Hyvissä ajoin piipahdettiin vuoteeseen, sillä herätys oli varhainen.

Pirtin ikkunoilla paloivat kynttilät, kun äiti herätti, isä oli kuistin ikkunallekin pienet kynttilät sytyttänyt. Piisin loiste toi oman salaperäisyyden. Oli niin juhlallista, että melkein itketti. Äiti hyräili uunin äärellä: »Enkeli taivaan lausui näin.» Isot veljet olivat jo vaatteissa ja vällyjä uuninpäältä ottamassa, kun me pikkupojat vihdoin pääsimme sängynreunalle. Riisipuuro höyrysi padassa, kun äiti sitä laittoi lautasille ja samalla antoi kirkossa istumiseen neuvoja. Isä oli ajanut ruunan jo kuistin eteen.

Meidät peitettiin vällyihin ja kirkkomatka alkoi. Joen yli kun oli menty ja hyvälle tielle päästy, niin kulkusten helinää alkoi kuulua edestä ja takaa. Muitakin joulukirkkoon menijöitä o1i jo liikkeellä. Pitkän matkan vuoksi oli ajoissa lähdettävä. Kulkusten helinää kuullessa ja tähtitaivasta ihaillessa kului tuo lähes 20 km kuin huomaamatta. Kirkon viereltä oli aita, johon hevoset sidottiin suitsilla kiinni. Kun heinät oli saatu ruunan eteen, menimme kynttilöin valaistuun kirkkoon. Kansaa oli jo paljon, tuntui kuin olisi taivaaseen tultu. Urkujen mahtavat äänet täyttivät kirkonholvit ja Enkeli taivaan kaikui voimakkaana. Saarnasta en muista muuta kuin tekstin lukemisen, jota koko kirkkokansa nousi kuulemaan.

Olimme »pikkupojat» nukahtaneet saarnan aikana ja havahduimme, kun kirkkoväki veisasi: »En ollut vielä syntynyt kun synnyit auttajaksi. Kirkonmenojen päätyttyä odoteltiin, että viimeksi hevosensa tuoneet olivat päässeet pois edestä ja niin ruunan askeleet alkoivat kotia kohti. Osittain kilpajuoksuna tultiin kulkusten suuressa sointupaljoudessa, josta koetettiin erottaa oman hevosen tiukujen ääni. Takaa tuleva hevonen hengitti usein huuruilmaan vällyjen alle, sitä pelkäsimme, sillä tuntui, että hevonen puraisee. Pelkomme osoittautui kuitenkin aiheettomaksi. Isä oli pihamaalla vastassa ja riisui hevosen reen edestä ja piehtaroimisen jälkeen ruuna talutettiin talliin. Äiti oli valmistanut jouluaamiaisen, joka nyt syötiin. Kirkkomatkasta riitti kertomista pitkään, sillä se taisi olla elämäni ainoa joulukirkkomatka hevosella tehtynä. Monet kerrat olen joulukirkossa jälkeenpäin ollut, mutta ne eivät ole tuntuneet samalle, sillä autolla liikkuen tähtitaivas jää näkemättä ja kulkusten kilinä kuulematta. Ei ole enää äiti eikä isäkään ajassa joulua viettämässä, he ovat ikuisessa joulussa.

Jumala siunatkoon joulumme, toivoo
Kaluston Paavo
Päivämies 20.12.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Seuraava

Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron