Eino Kajava: Jeesuksen löytyminen

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

Eino Kajava: Jeesuksen löytyminen

ViestiKirjoittaja Taavi » 16 Joulu 2009, 08:34

Jeesuksen löytyminen

Vaan he luulivat hänen olevan seurassa." Luuk, 2: 44.

Ylläolevassa raamatunlauseessa puhutaan luulouskosta. Me tiedämme, ettei luulo ole todellisuuden vertainen. Ihmisen vaellus tämän maan päällä, ilman Jeesusta parhaimmastakin hartaudesta huolimatta on luulouskoa. Erikoisesti merkille pantavaa on se seikka, että Jeesus saattaa jäädä seurasta mitä "eivät he huomanneet", ja käyvät juhlilla vain "juhlapäivän tavan jälkeen". Koska ihmiselle on suotu vain yhden kerran, kulkea tätä maan kamaraa, ja siinä tehty erehdys on kuoleman rajan tuolla puolen korjaamaton. Niin on äärettömän tärkeää, että Herra Jeesus on matkaseurassa, sillä ilman Jeesusta ihmisen matka päättyy iankaikkiseen onnettomuuteen. Jumalan lapsena ollessa joudun monta kertaa niin kylmälle paikalle, että syntyy epäilys, onko Herra Jeesus sydämessä, vai onko hän "jäänyt matkaseurasta", sillä sekin mahdollisuus on vielä kristitylläkin.

Herran apostoli kirjoittaa: "Jos Kristus meissä on, niin ruumis on kuollut synnin tähden." Ja: ”Minussa, se on, minun lihassa, ei asu mitään hyvää." Niin ihminen tulee kokonaan pitaaliseksi, eläköön hän sitten omassa pyhyydessään tai pahuudessaan. Se on Jumalan edessä aivan yhdenarvoista. Kun ihminen riisutaan kaikesta omasta, niin silloin ei auta muu, kuin ruveta kerjäläisen passia näyttämään. Se on omalle kohdalleni vaikeaa, ja vielä lihalle ja verelle häpeällistä, mutta kun on kaikki menettänyt, niin kerjäämään siinä on lähdettävä. Ja silloin on hyvä tietää osoite, mistä kerjätään, ettei joudu mykkäjumalan kanssa tekemisiin. Häneltä ei saa vastausta, niin kuin nykyisin annetaan kehotuksia erityisesti radion välityksellä ristin juurelle, kammioon ja omavanhurskauden sarkamaalle. Mutta on palattava Jerusalemiin, se on Jumalan valtakuntaan, josta Herra Jeesus löytyy opettajain keskeltä kuuntelevana, kysyvänä ja vastaavana. Sillä hän on itse vakuuttanut, "että minun pitää niissä oleman, jotka minun Isäni ovat".

Taivas maan päällä

Kyllä on äärettömän tärkeää löytää taivas maan päältä, nimittäin armon taivas, jossa kysyvälle kuuluu vastaus; usko Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä kaikki synnit anteeksi. Tämä veren ääni on myrkkyä niille "langoille ja tuttaville", jotka äkkipäätä ajatellen kuulostavat kovin läheisiltä, mutta eivät ne ole sukuakaan Jeesukselle, ja sen tähden ei Jeesusta löytynyt sieltä. Kyllä vanha matkamies on sattuvasti veisannut, että Jeesuksen veren ääntä "piru pelkää, ja lauma uskoton, siks' puuskaa vainon tulta tuo joukko onneton."
Kyllä ovat kalliita opettajia ne Jerusalemin pienimmät, jotka ihmissilmälle näkyvät hulluutena. Apostoli Paavali kirjoittaa Kristuksen ruumiin heikoimmista jäsenistä :"Vaan paljoa enemmin ne ruumiin jäsenet, jotka heikoimmiksi näkyvät, ovat tarpeellisia." Herra Jeesus kiitti Isää siitä, "ettäs nämä salasivat viisailta ja toimellisilta ja olet ne ilmoittanut pienille, tosin, Isä, niin oli sinun hyvä tahtosi". Monta kertaa Jerusalemin heikoimmat opettajat näkyvät tarpeellisiksi, kun niillä ei ole muuta tuotavaa sinne, kuin vikoja ja virheitä ja niitä täytyy Jumalan sanan ja omantunnon äänen pakottamana kerjäillä anteeksi.
Tällä tavalla ne elävöittävät koko seurakuntaa, ja sieltä alkaa löytyä muitakin syntisiä. Silloin Jeesuksen veri pääsee virtaamaan sydämestä sydämeen.
Monta kertaa Jumalan lapsi joutuu omaa heikkouttaan, huonouttaan ja syntisyyttään tuijottamaan ja epäilemään, kuulunenkohan enää tuohon Jerusalemin opettajain seuraan, jossa Herra Jeesus istuu keskellä. Jumalan sanan valossa me näemme, ettei niin huonoa ja heikkoa Jerusalemin opettajaa ole, joka ei siinä joukossa voi vaeltaa, koska "siellä pitää olemaan syntein päästö". Sen on aivan profeetan kautta Herran Henki vakuuttanut. Siksi ne ovat niin vahvoja lupauksia, että "taivas ja maa hukkuu, mutta minun sanani ei pidä suinkaan hukkaantuman."

Eino Kajava

Siionin Lähetyslehti maaliskuu 1957
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavi » 22 Kesä 2014, 20:04

Jotka uskossa ovat, ovat Abrahamin lapset


"Katsokaa Abrahamia, teidän isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti." Jes. 51: 2.

Profeetta Jesaja kehottaa sen ajan ihmisiä, ja varmaan itseään, katsomaan Abrahamia ja Saaraa. Sama kehotus kuuluu vielä meillekin tämän ajan Jumalan armolapsille, jotka täällä kiusausten korvessa teemme matkaa. Niin tämäkin kirjoitus kuuluu siihen kirjoitusten joukkoon, jotka on Jumalalta annettu, ja meille tarpeelliseksi nähty. Elämän Herra Jeesus todistaa Abrahamista, että hän on päässyt kunnian taivaaseen, jonne kerjääjä Lasaruskin kannettiin ajan vaivoista enkeleiltä Abrahamin helmaan, jossa hän lohdutetaan.

Kun seuraamme edesmenneiden matkamiesten matkantekoa, niin tulee sama ajatus, kuin eräs kunniaan päässyt saarnaajavanhus tapasi sanoa: vaikka nämä kirjoitukset ovat vuosituhansia vanhoja, niin ne virvoittavat ja lohduttavat monta kertaa kiusattua Jumalan armolasta, kun Jumala ne Henkensä kautta tuoreuttaa.

Aabraham joutui kasvamaan jumalattomassa kodissa. Raamattu todistaa, että Tara, Aabrahamin isä, palveli muita jumalia. (Joos. 24: 2) Kun Jumala kutsui Abrahamia: "Lähde maastasi ja suvustasi, ja isäsi huoneesta," se ei ollut hänen lihalleen ja verelleen helppoa kuulla, koska se koski niin häneltä verisukulaisia, kuin omaa isää ja omaa sukua.

Mutta väärä jumalisuuskin tarvitsee näkyä hirvittäväksi ja kadottavaksi synniksi, niin kuin profeetta Jesaja huudahtaa: "Voi minua, minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet." Jes. 6: 5. Sen jumalanpalvelus tulee nähdä vääräksi, vaikka siinä olisi vielä jumalinen meno olevinansa. Jumala on sanonut vääristä jumalisista: "Minua tosin he etsivät joka päivä, tahtovat tietää minun tieni, niin kuin se kansa, joka jo vanhurskauden tehnyt on, ja ei ole heidän Jumalansa oikeutta hyljännyt. He kysyvät minulta oikeaa tuomiota ja tahtovat lähestyä Jumalaa." Jes. 58: 2. Osoittaa oikean jumalanpalveluksen: Laske ne vallallensa, jotka vääryydellä sidotut ovat, päästä raskautetut irralle, laske vaivatut vapaaksi, ota pois kaikkinainen kuorma. Tämän vapauttavan evankeliumin sai Aabraham kokea, kun hän ensin sai nähdä sen kauhistavan tilan suvun ja isänsä huoneen. Josta piti lähteä, ja ottaa lupauksen sanassa uskolla vastaan siunaus, jolla on niin suuri kantavuus ja lupaus: "Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat ja kiroan niitä, jotka sinua kiroavat. Ja sinussa pitää kaikki sukukunnat maan päällä siunatuksi tuleman." Ja se Raamattu on täytetty, missä sanotaan: "Aabraham uskoi Jumalan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi," ja hän kutsuttiin Jumalan ystäväksi. "Niin te myös jo tiedätte, että jotka uskossa ovat, ne ovat Aabrahamin lapset." Lupaukset on tosin Aabrahamille ja hänen siemenellensä annettu. Ei hän sano ja siemenille, vaan sinun siemenessäsi, joka on Kristus, että Aabrahamin siunaus pitäisi pakanain ylitse Jeesuksessa Kristuksessa tuleman. Ja me niin saisimme uskon kautta sen luvatun hengen, joka on pyhityksen virkaa, eli siunauksen virkaa täällä toimittamassa seurakunnan, eli Saara-äidin kautta tämän maan päällä.

Aabrahamin uskoa koeteltiin, kun hän ei käsittänyt Jumalan lupauksia järjen kautta: Aivan mahdoton piti uskoa mahdolliseksi, sillä minkä Jumala on luvannut, hän sen täyttää. Hänelle tuli epäilyksiä, koska oma hedelmättömyys tunnettiin raskaana painona Aabrahamin kodissa. Saarahan on tullut niin vanhaksi ja vanhanaikaiseksi, syntyisikö lapsi, jota saataisiin holhota ja hoivata. Siinä on hengellinen kuva Jumalan valtakunnasta. Sen tähden käsketään katsoa Saaraa, joka teidät synnytti. Jumalan valtakunnassa on saatu kokea ihania herätyksen aikoja, jolloin Jumalalle syntyi lapsia Saara-äidin kautta. Silloin on saatu iloita niin kuin elon aikana, ja niin kuin suuren saaliin jaossa, eikä suotta, koska Herra Jeesus on sanonut: ilo pitää oleman Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa.

Oli sitä liikettä, kun Johannes Kastaja saarnasi Juudean korvessa: tehkää parannus, sillä Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt. "Silloin meni hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea, ja kaikki maakunta Jordanin ympäriltä." Niin tulivat myös fariseukset ja saddukeukset tunkivat itsensä samaan joukkoon, joille Johannes piti oikein kuolemankirvessaarnan ja sanoi: "Tehkää siis parannuksen soveliaita hedelmiä ja älkää ajatelko, Aabraham on meidän isämme, sillä minä sanon teille, Jumala voi näistä kivistä Aabrahamille lapset herättää."

Silloin kun on ihania aikoja Siionissa, niin väärät vanhurskaatkin siihen ihastuvat ja jokainen siihen väellä tunkee. Herra Jeesus on sanonut: "Mutta hamasta Johannes Kastajan päivästä, niin tähän asti, kärsii taivaan valtakunta väkivaltaa, ja väkevät repivät sen itsellensä." Matt. 11: 12. Itsessään väkevät eivät ole pysyneet lapsen kaltaisina. Niistä on tullut ne hirmuiset sudet, joista Herra Jeesus sanoo: "Mutta kavahtakaa teitänne vääristä profeetoista, jotka teidän tykönne lammasten vaatteilla tulevat, mutta sisältä he ovat raatelevaiset sudet." Matt. 7: 15. Ja niin on aina todeksi käynyt se kirjoitus: ”Vaan ne, jotka maailman edessä hullut ovat, on Jumala valinnut, että hän viisaat häpeään saattaisi, ja ne, jotka heikot ovat maailman edessä, on Jumala valinnut, että hän väkevät häpeään saattaisi. Ja ne alimmaisesta suvusta, ja ylenkatsotut maailmassa on Jumala valinnut, ja ne, jotka ei mitään ole, että hän ne, jotka jotakin ovat, turhaksi tekisi." 1. Kor. 1: 27 – 28. Kun tämäkin etsikkoaika on käynyt ajan iltaan ja vanha Saara- äiti on käynyt tuollaiseksi niin kuin apostoli Paavali sen kuvaa, niin ei ole ihme, jos järkiviisas ja huippuunsa ` kehittynyt synnin ihminen ei osaa uskoa Jumalaan ja Jumalan lupauksiin, koska se on Jumalan armolapsellekin niin vaikea uskoa. Hän tuntee, että on aina opetteluasteella, kun pitää uskoa vastoin oman sydämen saarnaa, ja vastoin perkelettä, joka käy ympäri kuin kiljuva jalopeura, ja vastoin maailmaa ja maailman käsityksiä, neuvoja ja ohjeita. Oma järki saarnaa: oletko sinä niin hullu, että vielä uskot Jumalan sanaan ja Jumalan lupauksiin. Se panisi ne aivan turhiksi ja aivan naurunalaisiksi. Mutta Jumalan lupaukset ovat sittenkin horjumattomat. Jesajan kautta on Herra sanonut:

- "Sillä vuoret pitää välttämän ja kukkulat lankeeman; mutta minun armoni ei pidä sinusta poikkeeman, ja minun rauhani liitto ei pidä lankeeman pois, sanoo Herra sinun armahtajasi." Jes. 54: 10.

Meidän tarvitsee vain opetella tuota vanhaa läksyä: Tyydy minun armooni, sillä minun armoni on heikoissa väkevä. Armon voima meitä kantaa, kunnes pääsemme taivaaseen. Siihen se kuolematon sielu tyytyykin, kun Herra Jeesus on meille Jumalalta tehty viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Teemme niitä lupauksia, että tässä "Saara-äidin" hoidossa on hyvä olla, ja saa uskoa kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

Eino Kajava
Päivämies 16.6.1971
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki


Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron