Pentti Hämäläinen: Oletko Jumalan valtakunnan kansalainen?

[Taavetti]

Oletko Jumalan valta kunnan kansalainen?

Tämän perjantaipäivän tunnussanaksi on valittu katkelma ylienkeli Gabrielin tervehdyksestä Neitsyt Marialle: "Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."

Kristuksen kirkko kaikkialla maailmassa, viettäessään adventin aikaa, tahtoo veisata heleimmät ylistysvirtensä, ja virittää juhlavimmat hymninsä Kristus-kuninkaalle, adventin Herralle. Keskellä ylistysvirtten pauhinaa saattaa kuitenkin monelle jäädä epäselväksi, mitä oikeastaan sisältää tuo sanayhdistelmä: "Kristus on Kuningas!"

Päivän tunnussana tahtoisi tästä asiasta pitää meille lyhyen oppitunnin.
Kristus-kuninkaalla on valtakunta, jumalallinen, iankaikkisesti kestävä valtakunta. Niin kuin ajallisessakin mielessä, kuningas ja hänen valtakuntansa kuuluvat yhteen. Niin myös kristillisessä mielessä Kristus ja hänen valtakuntansa muodostavat saumattoman kokonaisuuden. Uuden Testamentin mukaan Kristus Jeesus itse yhdisti nämä kaksi: oman persoonansa ja Jumalan valtakunnan, toisiinsa, julistaessaan: "Jumalan valtakunta on tullut lähelle!" Niin tärkeänä hän tuota valtakuntaansa piti, että hän vuorisaarnassaan saattaa sanoa: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa!”

Millainen mahtaa nyt olla tuo valtakunta, joka Jeesuksen sanojen mukaan näyttelee niin ensiarvoisen tärkeää osaa Jumalan suunnitelmissa? Monet viisaat ja ymmärtäväiset ovat aikojen kuluessa tähän kysymykseen koettaneet vastata. Tuskinpa kuitenkaan kukaan on pystynyt raamatullisuudessa, ajatuksen selkeydessä ja kansantajuisuudessa ylittämään Ruotsin arkkipiispaa, Olavus Svebiliusta, joka jo 1600-luvun lopulla katkismuksessaan puhuu tästä asiasta. Saanen hieman lyhennettynä toistaa hänen vastauksensa:

”Jumalan valtakunta on ensiksi maan päällä armon valtakunta, jossa Jumala antaa katuvaisille synnit anteeksi, ja sitten taivaassa kirkkauden valtakunta, jossa Jumala antaa uskovaisilleen iankaikkisen elämän ja autuuden. Kristus tahtoo meille nyt sanoa: 'Minulla on jo täällä maan päällä valtakuntani. Se on meidän keskellämme, kun Jumalan sanaa lyhentämättömästi julistetaan. Sen ulkonainen tuntomerkki on aina ollut Kristuksen evankeliumi, vapauttava, anteeksiantava, synneistä päästävä sana. Valtakunta on aina ollut tunnettavissa avaimistaan, joilla kadotus on suljettu ja taivas avattu. Jumalan valtakunta saattaa olla myös sisällisesti meissä, jos Kristuksen evankeliumi pääsee meidän sisimpäämme. Me olemme silloin sisällä tässä, valtakunnassa, kun nöyrrymme synneistämme ja epäuskostamme parannukseen ja saamme ne anteeksi Kristuksen Jeesuksen ansion tähden, ja kun me myös jatkuvasti elämme tästä anteeksiantamuksesta ja ammennamme siitä voimaa, taistellaksemme Kristuksen rintamajoukoissa valkeuden ja vanhurskauden puolesta pimeyttä, vääryyttä ja sortoa vastaan, ilmenivätpä ne sitten omassa itsessämme, uskovaisissa tai epäuskoisissa, yhteiskunnassa tai koko maailmassa.”

Kristus-kuningas ei kulje diktaattorin valtuuksilla varustettuna keskellämme, pitämässä elämälle vieraita opillisia esitelmiä valtakunnastaan. Ei hän myöskään hairahdu pitämään hartauspuheita, jotka eivät ketään pahenna eivätkä paranna. Hän, joka puhuu niin kuin se, jolla valta on, kysyy meiltä, minulta ja sinulta: Oletko sinä Jumalan valtakunnan kansalainen? Tällä kysymyksellään hän tahtoisi olla heittämässä maan päälle tulta, rauhattomuuden tulta.
Me ihmiset, ainakin me papit, olemme perin taitavia väistämään tämän hankalan kysymyksen ja sen läpitunkevan kärjen. Me osaamme luikerrella niin ovelasti, ettei se pääse rauhaamme häiritsemään. Me vastaamme: Olenhan minä liittynyt siihen ja siihen hengelliseen liikkeeseen, olen sieltä ja sieltä löytänyt hengellisen kotini, olen lukenut, tutkiskellut ja mietiskellyt. Kristus ei kysy: Missä hengellisessä yhtymässä olet sielusi vakuuttanut, hän kysyy vakavasti: Oletko sinä, valtakuntani kansalainen? Ei tässä auta ihmistemppuilu. Ei Kristusta Jeesusta niin vain petetä. Hän näkee kyllä paksuimmankin panssarin ja hurskaimmankin naamion lävitse. Me saatamme uskotella itsellemme, ettei Suomessa enää suruttomia pappeja olekaan, ei jumalattomia jumaluusopin ylioppilaita ja hengellisesti heräämättömiä sanankuulijoita. Mutta jos parannuksen asia on meille vieras ja vastenmielinen ja omat synnit anteeksisaamattomina tuntoa painamassa, olemme ulkopuolella Kristuksen valtakunnan. Emme ole suinkaan puolueettomalla, "ei-kenenkään maalla", vaan keskellä pimeyden valtakuntaa, sen ruhtinaan orjankahleita kantamassa.

Kristuksen valtakuntaan ei siirrytä ihmiskeinoin ja -tempuin, ei liittymällä tai ystävystymällä, ei sinne päin kallellaan olemalla, ei vanhenemalla eikä vakavoitumalla. Siirron suorittaa Kristus-kuningas itse, saarnauttamalla pimeyden vangille valtakuntansa evankeliumia.
Kuinka toivoisinkaan, että edes yksi tällainen vanki olisi tänään radionsa avannut. Kuinka onnellista olisikaan, jos edes yksi siellä radion ääressä rohkenisi tunnustaa: Minä en ole Kristuksen valtakunnan kansalainen. Ei ole tosin onnellista olla ulkopuolella Kristuksen, ei ole hyvä olla sillä paikalla, missä synnit syyttävät ja tuomitsevat. Onnellisuus on siinä, että valtakunnan kuningas, Kristus Herra, kulkee vielä keskuudessamme, että hän itse on kahleita katkomassa, vankeja tervetulleiksi vapauden valtakuntaan toivottamassa, ahtaalla portilla syntiselle saarnaamassa: Syntisi annetaan sinulle anteeksi.

Tämä sana on voimallinen siirtämään meidät sisälle Jumalan valtakuntaan, ei mikään muu maallinen mahti. Ei tule meistä pyhimyksiä, ei elämälle vieraita ylihengellisiä haaveksijoita. Jumalan valtakunnan kansalainen on ihminen, joka synnit anteeksi saaneena saa lähteä arjen keskelle Kristuksen askelissa kulkemaan, taistelemaan siinä rintamassa, jonka kärjessä Kristus elämän lippua kantaa. Tämän taistelun keskeltä meidät kerran korjataan kirkkauden valtakuntaan ikuista voittoa juhlimaan.

Pentti Hämäläinen Radioaamuhartaus, 12.12.1955.
Siionin Lähetyslehti helmikuu 1956

[Taavetti]

Keskiviikkona kesäkuun 17 päivänä 1964
4. Kolm. p. jälk. sunnuntai

„En minäkään sinua tuomitse"
Joh. 8: 1-11

Olemme vast'ikään viettäneet Helluntain suurta juhlaa, joka oli samalla Herran seurakunnan syntymäpäiväjuhla. Pyhän Hengen omistajalla on hyvä johdattaja ja opettaja. Se tuo esiin myös uskon hedelmät. Tarkatessamme maailmaa näemme paljon lihan tekoja ja epäuskon hedelmiä.

Maailman ihmisten suuri juhla on Juhannus, joka pitäisi olla valon juhla, mutta Suomen suven yötön yö saa olla pimeyden ruhtinaan juhlapäivä. Sankoin joukoin kokoontuvat maailman lapset, niin aikuiset kuin lapsetkin väärille tulille. Kyllä olisi paljon talutettavia Jeesuksen luo Juhannuksen jälkisunnuntaina ilmoituksin: "Olemme tavanneet tämän itse teossa. Voi kumpa monet, jotka itkevät ja katuvat syntejään, tulisivat johdetuiksi sen Herran luo, joka tuomitsee armolla ja laupeudella. Ehkäpä tämä kirjoitus osuu jonkun uskovaisen kodin nuoren silmiin, jolla on tuoreet ja verta vuotavat haavat omalla tunnolla. Maailma sai Sinut vietellä epäuskoon, sen seurausta on ollut syntiretket, joita uskova äiti tai isä on tuskaisin sydämin ja kyynelein seurannut. Kuule, väkevät rukoukset nousevat puolestasi taivaaseen. Kiirehdi parannukseen. Saat armosta kaikki synnit anteeksi Vapahtajasi pyhässä nimessä ja sovintoveressä. Sinua ei tuomita. Käy sisälle valtakuntaan, jossa iloitaan paluuarmon saaneesta, ja Jumalan lapset toivottavat tervetulleeksi pyhien saattoon.

Ylkää odottava seurakunta kokoontuu suvijuhlilleen tänne Pohjois-Karjalaan. Emme tule näyttämään maailmalle, miten olemme onnistuneet tai epäonnistuneet. Tulemme suuren ja. pyhän taivaallisen tulen jakajan, Herran Jeesuksen, Pyhän Hengen hoidettavaksi. Siellä missä on Kristuksen seurakunta, siellä on myös sen Herra. Hän on saanut Isältä kaiken vallan, ja hänellä on valta tuomita. Kuinka kallis asia, että hänellä on rakkautta vuotava sydän. Tämä maailma ei tunne Jumalaa, eikä myöskään Jumalan lapsia. Farisealinen henki on tuomitsevaa, valmiina kivet kädessä ja vihaa henkien Jumalan valtakuntaakin kohtaan. Mutta siellä, missä on Jeesus ja hänen omansa, eivät kivet satu, koska Herra itse sanoo: "Ole hyvässä turvassa sinä piskuinen lauma, sillä minun Isäni on nähnyt hyväksi antaa sinulle valtakunnan." Kun Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan.

V. Hämäläinen
Päivämies 17.6.1964

[Taavetti]

Publikaanien ja syntisten ystävä

3. Kolm. Päivästä: Matt. 9:9–13.

Jokainen tarkkaava lukija huomaa evankeliumikirjoista, että Herra Jeesus etsi aina yhteyteensä ihmisiä, jotka ns. hyvien ihmisten mielestä olivat ihmishylkiöitä. Jumalan valinta on aina kulkenut alhaalla. "Mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi, saattaakseen häpeään sen, mikä on väkevää, ja mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäkseen mitättömäksi sen, joka jotakin on, jottei yksikään liha voisi kerskata Jumalan edessä." (1. Kor. 1: 27–29)

Herra Jeesus saikin tästä syystä korkonimen "publikaanien ja syntisten ystävä." Tämä syntisten ystävä oli juuri parantanut halvatun, ja oitis ilman mitään edellä käypää "lypsyrippiä" julistanut hänelle synninpäästön. Jos tämä oli jo fariseuksista liikaa, niin heidän kiukkunsa kasvoi vielä enemmän, Jeesuksen kutsuessa publikaani Matteuksen seuraajakseen, ja mennessä aterialle hänen kotiinsa.

Yhteinen ateria merkitsi juutalaisten kesken ateriakumppaneiden keskinäistä rakkauden ja ystävyyden osoitusta, jopa keskinäistä kunnioitusta ja arvonantoa. Se ilmaisi yhteyttä, osallisuutta aterioivien kesken. Fariseukset puhuivat halveksien publikaaneista ja syntisistä, sillä "tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu." Tätä taustaa vasten käy ymmärrettäväksi fariseusten kysymys "miksi?" Jumala antaa armonsa tapahtua sille ihmiselle, joka tunnustaa tarvitsevansa. Fariseukset olivat itse mielestään "terveitä ja vanhurskaita," eivätkä näin ollen tarvinneet armoa ja anteeksiantamusta.

Mutta Jeesus on totisesti tullut vain syntisten Vapahtajaksi.
Tämä syntisten ystävä näkee vielä tänään sinut, joka olet syntiesi taakan alla, ja tunnet olevasi kirottu ja Jumalan pyhän vihan alainen ylitse käymistesi ja rikkomustesi tähden. Hän sanoo kutsuen sinua nimeltä: "Tule ja seuraa minua!" Hän vakuuttaa sinulle: "Älä pelkää, sillä minä olen sinut lunastanut, minä olen sinut nimeltäsi kutsunut, sinä olet minun!" "Poikani ja tyttäreni, ole turvallisella mielellä, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut."

Tätä hyvää sanomaa Herra Jeesus vieläkin julistaa lastensa valtakunnassa, siinä sovituksen sanassa, jonka hän on pannut omiensa sydämiin ja suihin. Siksipä Luther sanookin: "Kun sinä kuulet julistettavan syntisille syntien anteeksi saamista, ja katumattomat sidottavan synteihinsä, niin tiedä että siellä on Jumalan valtakunta."

Timo Hämäläinen
Päivämies 14.6.1956

[Taavetti]

Pyhän Hengen työ


Sattuvasti on kirkkomme kristinopissa määritelty Pyhän Hengen työtä kristityn kohdalla, kun sanotaan "uskonyhteys Kristukseen saa hänen kohdallaan aikaan Hengen hedelmiä. Suurin niistä on rakkaus." Meissä ei siis ole rakkautta omasta takaa: Rakkaus on Jumalasta ja "siinä on rakkaus, ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän on ensin rakastanut meitä ja antanut Poikansa meidän syntiemme sovinnoksi." "Me olemme luonnostamme vihan lapsia." Me olemme syntisiä jatkuvasti, kuolemaan asti.” "Minussa, se on minun lihassani, ei asu mitään hyvää." Jeesus sanookin: "Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät." Pelastus on siis alusta loppuun Jumalan teko. Niin on myös se uusi elämä, joka Kristuksen valituissa ilmenee rakkautena, jatkuvasti Jumalan työtä. Kun Jeesus sanoi: "Ilman minua te ette voi mitään", niin hän myös tarkoitti sitä, mitä hän sanoi. Tärkein asiani on siis säilyä uskonyhteydessä Kristukseen, sillä ei katkennut oksa kanna hedelmää, vaan se oksa, johon rungosta pääsee elämän neste vapaasti virtaamaan.

Hyvin sattuvasti sanoo kristinoppimme myös, kuinka Kristuksen työ täällä maailmassa tapahtuu meidän ajallamme. "Kristuksen työ maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan." Niin minä siis uskon, "etten minä omasta järjestäni enkä voimastani voi uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä, vaan Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minua oikeassa uskossa." Kristus on siis itse valinnut minut, siinä Pyhän Hengen hoitamassa seurakunnan kautta julistetussa evankeliumissa, oksastaen minut siten itseensä, totiseen viinipuuhun, kantamaan sen rakkauden hedelmää, joka on minua ansiotonta kohdannut. Voidakseni kantaa hengen hedelmää, on minun siis jatkuvasti saatava olla Jumalan rakkauden hoidossa hänen seurakunnassaan, sillä vain seurakunnan elävänä jäsenenä minä olen osallisena Jumalan armosta. Näin on siis minulle tärkeintä, ei suinkaan hedelmien tarkkaaminen, vaan ristiinnaulitun ja ylösnousseen Vapahtajani uskossa katseleminen ja hänen paimenäänensä kuuleminen ja uskominen yhdessä - Jumalan seurakunnan kanssa. Vain Kristuksen veri syntieni anteeksi saamisessa pitää minut saumattomassa yhteydessä kristittyjen kanssa ja osallisena siitä rakkaudesta, joka on kärsivällinen, pitkämielinen ja suuri armossa. Saan olla ja saat olla myös sinä, matkaystäväni, tälläkin hetkellä turvattuna, sillä vielä muistaa minut ja sinut se öinen valvoja, joka on "meidän syntiemme sovitus, eikä ainoastaan meidän, vaan ”koko maailman".

Timo Hämäläinen
Siionin Lähetyslehti 1957

[Taavetti]

Priiskoitusveren siunaamana

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, vahvista meitä sanassasi, hillitse häijy saatana, ett' iloita sun armostas saa seurakuntas turvassas. Se Jeesus, on sun asias, se on sun oma kunnias, sitä suojaa vahvista, ken sotii omas puolesta. Amen.

Vanhassa Testamentissa sanotaan: "He sotivat sinua vastaan, mutta eivät voita sinua, sillä minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra." Uudessa Testamentissa Matt. 10: 32. sanotaan: "Sen tähden jokainen joka minun tunnustaa ihmisten edessä, sen tunnustan myös minä Isäni edessä, joka on taivaissa."

Saadessaan nuorena pappina parannuksen armon Jeremia tuli samalla kutsutuksi profeetan tehtävään. Profeetan oli ensisijaisesti toimittava: Jumalan tahdon ilmoitta jana, niin koko kansalle kuin myöskin johtajille. Kuultuaan Jumalan ilmoituksen edessä olevasta tehtävästä nuori Jeremia pelästyi ja lausui: "Herra, Herra, katso, en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori." Jumalan kutsu oli kuitenkin peruuttamaton: "Älä sano: minä olen nuori, vaan mene minne ikinä minä sinut lähetän, puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua, älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra." Herra ei lähetä Jeremiaa omin voimin ja omin sanoin, vaan "katso minä panen sanani sinun suuhusi, katso minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen ja valtakuntien repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan.” Tekstisanamme sisäitävät Jumalan uudistavan lupauksen tehtävässään väsyneelle profeetalle. Jeremia on joutunut myös epäilyksiin, kansa "ei ota vaaria Jumalan sanasta, se ei käänny pois epäjumalien palveluksesta, vanhurskaudettomuus kasvaa yhteiskuntaelämässä, siveettömyys lisääntyy. Jumalan rangaistuskin näyttää viipyvän. Näyttää, että Jumala on hyljännyt nyt profeetankin ja jättänyt hänet yksin.

Jeremia valittaa sanoen: "Sinun kätesi . tähden minä olen istunut yksinäni, sillä sinä olet täyttänyt minut vihallasi, miksi kestää minun kipuni ainiaan, haavani on pahat, eikä tahdo parantua, sinä olet minulle kuin ehtyvä puro, vesi joka ei pysy, mutta tällainen napina ei ole Jumalan mieleen. Sen tähden Herra sanookin hänelle: "Jos sinä tuot esiin jaloa, et arvotonta, niin sinä saat olla minun suunani, ne kääntyvät sinun tykösi, mutta sinä et käänny heidän tykö, minä teen sinut vahvaksi vaskimuuriksi, tätä kansaa vastaan, mutta he eivät voita sinua, sillä minä olen sinun kanssasi, minä vapahdan ja pelastan sinut." Jeremian täytyy aina uudelleen tyytyä olemaan vain Herran suuna, mistä syystä hän joutuu raskaisiin kärsimyksiin? Eräänkin kerran Jerusalemin temppelin ylivalvojan Abri Basbuun yövartija 1yö häntä, ja panee yöksi jalkapuuhun. Jerusalemin piirityksen aikana Jeremia on vainottuna, hänet kuljetetaan lopulta Egyptiin, missä hänet todennäköisesti kivitettiin.

Päivän sana Uudesta Testamentista puhuu meille Jeesuksen tunnustamisesta. Jokainen kristittyhän on Jumalan sanan mukaan pappi. Pietari sanoo: "Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa julistaakseen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut valkeuteensa." Jeesuksen tunnustaminen ihmisten edessä merkitsee, että meissä saa toteutua Jeesuksen sanat: "Te olette maan suola, te olette maailman valkeus, mutta jokaisella kristityllä on myös tällä ajalla kiusauksia ja epäilyksiä, tulee monesti mieleen, kannattaako tunnustaa Herraa Jeesusta. Valon edestä paetaan vain pimeyteen, suola tuntuu karisevan ihmisten tunnoilta pois kuin vesi hanhen selästä. Kaikki tuntuu niin hyödyttömältä. Lisäksi ovat vielä tämä maailma pyhineen ja pahoineen aina vain sormella osoittamassa, pilkkaamassa ja häpäisemässä, maailma joka tekee koko uskomisen asian vain naurun ja pilkan asiaksi, hölmöläisten touhuksi.

Veljeni ja sisareni, muistathan, mitä Raamattu sanoo: "Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Jeesuksessa Kristuksessa, joutuvat vainotuiksi." Vielä toteutuvat Jeesuksen sanat "te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä." Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin opettajalle ja palvelijalle, että käy, niin kuin isännälle. Jos he ovat sanoneet perheen isäntää: Belsebuubiksi, kuinka paljoa enemmän perheväkeään. Älkäät siis peljätkö, Herra tahtoo lohduttaa sinuakin kuten aikanaan Jeremiaa. He sotivat sinua vastaan, mutta eivät voita sinua, sillä minä olen sinun kanssasi," sanoo Herra.

Sen tähden tyydy sinäkin, nuori veljeni ja sisareni, olemaan vain Herran suuna. Et ole sinäkään omalla asiallasi, ei tarvitse sinunkaan omiasi puhua, vaan Isän henki puhuu teissä, työ on Herran. Kunnia ja häpeä on myös Herran. Ole turvattuna. Jeesus sanoo: "Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisin mielin, minä olen voittanut maailman." Mitä se merkitse tänä aamuna, korven tapoja, veljeni ja sisareni? Kaikki sinun syntisi ja matkan vikasi, napinasi ja oman kunnian pyyntösikin ovat anteeksi annetut tämän synnin ja kuoleman voittajan, kuolleista ylösnousseen Kristuksen nimessä ja Hänen veressään. Jää tätäkin päivää taivaltamaan priiskoitusveren siunaamana. Amen.

Timo Hämäläinen
Päivämies 4.11.1964

[ilkkahamalainen]

Hei,
viittaus tuossa Pentti Hämäläisen aamuhartauspuheessa vuodelta on 12.12.1955.
Puhe alkaa kuitenkin "Tämän perjantai-päivän tunnussanaksi on valittu ...".
Adventtiajan perjantai tuona vuonna olisi ollut 2.12, 9.12 tai 16.12.

Onko sis puheen julkaissut taho erehtynyt päivämäärästä?

Suuret kiitokset puheen julkaisemisesta.

Terveisin

Ilkka Hämäläinen

[Taavetti]

Hei,
viittaus tuossa Pentti Hämäläisen aamuhartauspuheessa vuodelta on 12.12.1955.
Puhe alkaa kuitenkin "Tämän perjantai-päivän tunnussanaksi on valittu ...".
Adventtiajan perjantai tuona vuonna olisi ollut 2.12, 9.12 tai 16.12.

Onko sis puheen julkaissut taho erehtynyt päivämäärästä?
Suuret kiitokset puheen julkaisemisesta.
Terveisin
Ilkka Hämäläinen

Kiitos huomautuksesta! Erehtyminen on toki mahdollista, samoin lyöntivirhe on mahdollinen. En tiedä missä vaiheessa virhe on päässyt läpi, sen tarkistamisen mahdollisuudet ovat tässä vaiheessa rajalliset. Minulla tuskin on enää sitä Siionin Lähetyslehteä, missä puhe on alunperin julkaistu. Jos se on jollakin foorumin lukijoista, olisin kiitollinen jos hän tarkistaisi asian lehdestä. Muuten taitaa tarkistamisen mahdollisuus jäädä Suomen Yleisradion arkiston varaan, josko sitten tieto olisi sielläkään tallessa. Toki päivä voidaan tänne korjata ilman tarkistuksiakin, kun katson noita perjantaipäiviä, niin oletettavalta päivältä vaikuttaa 2.12.1955, siinähän olisi vain yhden merkin virhe verrattuna 12.12. päivään. Yritetäänkö päivämäärää jotenkin varmistaa, korjataanko se tämän keskustelun perusteella vai annetaanko olla sellaisenaan?