VL-FOORUMI

Keskiviikkona huhtikuun 28 päivä 1971
3. PÄÄSIÄISEN JÄLKEINEN SUNNUNTAI

Hän nousi ylös ja on luvannut olla omiensa kanssa

1. Piet. 1: 3-8

Apostoli Pietari aloittaa kirjeensä kirjoittamalla ensimmäiseksi oman nimensä. Sitten hän mainitsee virkansa, että hän on Jeesuksen Kristuksen apostoli. Siinä hän ilmaisee, ettei hän ole omalla asialla, vaan hän on Jumalan työtä tekemässä. Tämä kirje oli tarkoitettu kiertokirjeeksi. Kun se on luettu yhdellä paikkakunnalla, niin se lähetettiin toiselle paikkakunnalle, jonne Jumala oli synnyttänyt seurakunnan. Tuskinpa apostolilla oli suurta sanavarastoa, kun hän alkoi kirjoittaa kirjettä. Mutta kun hän tulee kolmanteen jakeeseen, niin hänen sydämensä puhkeaa kiitokseen Jumalalle. Hänelle kirkastui, että hänelläkin on osa siitä suuresta rakkaudesta, suuri ristinkantaja on saanut painaa lävistetyt kätensä hänenkin syntihaavoihinsa ja siunata matkalle taivaan tielle. Hänellä oli huoli myös muista Jumalan lapsista. Siksi hänen täytyi ruveta kirjoittamaan.

Pietari kiittää taivaan Isää siitä armosta, jota Jumala on osoittanut hajalla asuvia Jumalan lapsia kohtaan! Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herran Jeesuksen Kristuksen Isä, joka meitä on jälleen synnyttänyt elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta kuolleista. Ei voinut kiusauksen alainen maa pitää saaliinaan Jumalan Poikaa, vaan hän nousi ylös ja on luvannut olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti. Sanon teille, joita ei ole saanut Jumala säilyttää lapsenuskossa, vaan joita Jumala on pyhän lakinsa kautta herättänyt synnin unesta; tämä oli ensimmäinen armotyö. Suuri oli myös se armotyö, että sinua varten tuli evankeliumi, joka on toinen voima. Kun otit tämän vastaan, niin sait voiman tulla Jumalan lapseksi. Muistat kyllä, millä tunnolla seisoit tämän testamentin alla. Kun laki oli riisunut sinut paljaaksi, sait tuntea, että olet orpo, olet alaston. Tässä apostoli ilmaisee, minkälainen on perintö, katoamaton, saastuttamaton ja turmelematon perintö, joka taivaassa tallelle pantu on teitä varten, jotka Jumalan väellä uskon kautta autuuteen kätketään.

Me emme lue näitä sanoja Aasian uskoon tulleille viiden paikkakunnan Jumalan lapsille, vaan itsellemme. Taivaallinen Isä on kutsunut meitä. Katoamattomasta perinnöstä Kristuksessa olet saattanut monesti epäillä. Onko totta, että saan näinkin kylmissä tuntemisissa olla matkatta kotiin?

Ei autuus olekaan tuntemisessa. Jospa kylmä taikka palava olet. Jos autuutemme perustuisi tuntemisiin, voi miten monesti kylmien tuntemisten alla meiltä raukoilta katkeaisi taivastie. Kiitos, että meillä on vanhurskaus Isän oikealla kädellä. Armon voima meitä kantaa, nostaa ja kuljettaa omiansa taivaan tiellä.

Sitten apostoli näyttää, miten maailman ihminen pääsee osalliseksi suuresta Jumalan armolahjasta, joka Jumalan väellä uskon kautta autuuteen kätketään ja joka sitä varten valmistettu on, että se viimeisellä ajalla ilmi tulisi. Tiellä ja matkalla ei pysytä omin voimin. Mutta tällä tiellä ei tyhmäkään eksy. Kun ahkeroi synnin poispanijana tehdä matkaa, niin säilyy tämä maa vieraana ja kotimaa rakkaana. Muistakaa aina, kaidan tien matkamiehet, että meillä on tällä tiellä naulat ja risti. Se on meidän osamme tässä maailmassa. Mutta ei ole kenenkään matka onnistunut niin, etteikö synti olisi matkalla tarttunut. Aina uudestaan ja uudestaan on tarvinnut käydä armoalttarille ja saada rikoksensa anteeksi. Näin usko on säilynyt hyvässä ja puhtaassa omassatunnossa.

"Jossa te saatte iloita, te, joita nyt vähän aikaa, (jos tarvitaan) moninaisilla kiusauksilla vaivataan." Onko teillä ollut kiusauksia matkalla? Niistä ei ole varmasti ollut puutetta. Tääll' on sota kilvoitus vaiva ja työ, mutta sodan perästä on rauha. Ei meillä ole täällä tuntemisten puolesta synnitöntä elämää, mutta meille on annettu Jumalan Pojan vanhurskaus, joka henkemme pyhittää. Ole vapaa, ja usko syntisi anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä rauhaan ja iloon asti, niin kerran löydämme toisemme kunniassa. Ole vapaa sinä vapaaksi ostettu. Me tiedämme, että olemme oikealla tiellä, jota ei voida millään Jumalan sanalla näyttää vääräksi. Olemme sen tähden kiitoksen velkaa taivaan Isälle, kun näemme, kuinka ihmissieluja vietellään. Nämä ovat viimeisten aikojen merkkejä, että eriseurat pitää teidän seurassa oleman, että valitut koetellaan.

Pysykää rakkaat tämän "Saara-äidin" hellän huolenpidon alaisina. Tahdomme osoittaa kuuliaisuutta Pyhän Hengen äänelle. On kallein ja tärkein asia tehdä aina omista synneistä parannus. Mutta yhtä tärkeä on myös sydämestä anteeksiantaminen. Jeesus on sanonut: ellette sydämestänne anna anteeksi, niin teidän taivaallinen Isänne ei anna teidän rikkomuksianne anteeksi. Anna, Isä rakas voimaa, ettemme joutuisi kantamaan anteeksiantamatonta sydäntä toisia kohtaan, sillä se sulkee meidät ulos armosta. Toivotan onnellista matkaa kotirannalle asti. Muistakaa rukouksissanne. Amen.

Aarne Kivilompolo
Päivämies 23.4.1971

Usko ja hyvä omatunto

Kun ihminen syntyy tähän maailmaan, hän on lapsena, Jeesuksen lunastamana taivaan perillinen ja armosta autuas. Hänen ei tarvitse koskaan herätä synnin unesta, niin kuin on niiden osana, jotka ovat lapsuuden uskon kadottaneet ja menettäneet Jumalan rauhan. Kun jokainen on lankeemuksen pilaamana syntinen eikä jaksa taistella synnin kiusauksia vastaan, ja kun on nimellinen synti tullut, eikä saa voimaa tehdä parannusta, niin silloin vihollinen saa suuren voiman esittää, että heitä pois, olet vielä nuori, ehtiipä sitä vielä vanhanakin tehdä parannuksen, ja lähteä Jeesusta seuraamaan.

Kukapa toivoisi, että olisi ainiaaksi joutunut eroon Jumalan yhteydestä, sillä Jumala muistuttaa jokaista, joka on saanut tuntea tulevaisen elämän voimaa, ja Hänen kärsimisensä osallisuutta. Muistuu mieleen, kuinka olin silloin onnellinen sydämeltäni. Oli Jumalan siunaama rauha uskon kautta. Sinä kyllä muistat, miten tämä ihmeellinen tunnon rauhasi on särkynyt, kun olet joutunut syntiin. Synti erottaa ihmisen pois Hyvän paimenen hellästä armosiunauksesta. Pyhä Henki muistuttaa ja kehottaa: tee parannus ja usko syntisi anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä rauhaan ja iloon asti. Älä hylkää uskoa. Jumala kutsuu sinua takaisin Isän kotiin, sillä nyt on otollinen aika ja autuuden päivä. Koska kuulet Hänen äänen, älä paaduta sydäntäsi niin kuin tapahtui "kiusausten päivänä korpivaelluksen aikana."

Mutta valitettavasti ei ole taivaan Isä saanut kaikkia säilyttää lapsuuden uskossa, vaan vihollinen on saanut muutamat vietellyksi pauloihinsa. Kun vietelty ei ole saanut voimaa tehdä synnistä parannusta, hän on joutunut kadotuksen lavealle tielle. Näin on saanut kallis lapsuuden usko vaihtua maailman rakkauteen. Synnin luvallisuus on tällä maailman ajalla tullut niin luvalliseksi, ettei enää mikään ole syntiä. Synnillä on ona nimensä, olipa se mitä tahansa.

Miten sitten voi langennut lapsi säilyttää uskon ja hyvän omantunnon? Ainoa tie hyvän omantunnon rauhaan on uusi kuuliaisuus. Pyhä Henki kirkastaa synnin synniksi. Jumala on itse valtakunnassaan Pyhän Henkensä kautta julistamassa syntien anteeksiantamusta. Vaikka tämä siunaus tapahtuu halvan palvelijan kautta, se on kuitenkin itse taivaan Isän armosiunaus. Ole ahkera, tee parannus. Usko syntisi anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä.

Mitä Hyvä Paimen tekee, saadakseen kadonneen takaisin rakkaan poikansa valtakuntaan? Jumalan sana on kuin kaksiteräinen miekka. Jumala tekee ensimmäisen armotyönsä pyhän lakinsa kautta. Hän herättää synnin unessa nukkuvan tuntemaan tilansa. Mutta laki ei anna voimaa Jumalan tahdon tekemiseen. Lain tehtävä on ajaa Jeesuksen luo. Tämä laki on vielä voimassa. Mutta Jumalan lapset eivät ole enempää sen opettajan alla, kun usko tuli, vaan olemme siirtyneet lain alta armon alle. Herra Jeesus on täyttänyt kaikki meidän edestämme Golgatan ristillä.

Miten ihminen pääsee uskottomana ollessaan sovintoon Jumalan kanssa? Häntä tulee vastaan evankeliumi, joka on Jumalan voima, ja Jumala siirtää lain alta armon alle rakkaan poikansa valtakuntaan. Sillä hetkellä, kun ihminen tulee katuvaisena armoistuimen tykö ja kysyy, kuuluuko vielä tuhlaajalapselle Jumalan armo, hänelle julistetaan kaikkein korkein armopäätös. Kun hän on uskonut syntien anteeksiantamuksen omalle kohdalleen, hän on saanut parannuksen armon. Jos hänessä alkaa näkyä oikea hedelmä, hänessä on syntynyt rakkaus Jumalan lapsiin. Mutta jos ei ole syntynyt rakkautta ennen uskoneisiin, ei ole uutta syntymistä tapahtunut. Sillä rakkaus on täydellisyyden side. Sillä me olemme toivossa vapahdetut; toivo ei anna häpeään tulla. Rakkaus on vuodatettu meidän sydämille.

On pieni lauma matkaa tekemässä elämän kaidalla tiellä. Mutta on myös niitä, joita eriseura on vienyt mukanaan, ja joita ei enää ole näkynyt Jumalan lasten joukossa. He ovat perustaneet oman yhteyden, ja jättäneet pyhien yhteyden, joka Jumalan lapsilla on. Heillä on hengen yhteys Pyhän Hengen kautta. Luulisi kaikkien ymmärtävän, ettei Pyhä Henki synnytä samalle paikkakunnalle kahta Jumalan valtakuntaa, sillä yksin Pyhä Henki vain luo yhden pyhäin ihmisten yhteyden, jonka Herra itse rakentaa.

Luther sanoo, että Jumalan valtakunta on eriseuraton, sillä siellä hallitsee sama henki, niin kuin oli Uuden liiton ensimmäisessä Heprean seurakunnassa kaikkien niitten paljoudessa, jotka uskoivat; yksi sydän ja yksi henki. Profeetta Danielille sanottiin, maailman lopulla tulevan pyhän kansan hajotuksen, mikä on tapahtunut. Herätä, rakas Isä, eksyneitä suurella rakkaudellasi. Tuo heitä vielä takaisin oven, Herran Jeesuksen kautta sisälle lammashuoneeseen. Jumalan kiitos, että rakkaassa Siionissamme on suuri joukko, joka on vaatteensa valkaissut Karitsan verellä. Hoida Isä kaikkia kaidalla tiellä kulkevia. Anna voimaa, anna taivaan kastetta kiusausten ja epäilysten keskelle. Anna voimaa taistella synnin viettelyksiä vastaan. Hyvällä omallatunnolla on hyvä elo. Sillä on kerran hyvä kuolla, ja mennä asumaan Herran tykö. Ole uskollinen, pidä sielu puhtaana sovintoveren voiman kautta.

Aarne Kivilompolo
Päivämies 28.10.1970

Raamatullinen usko


3. pääsiäisen jälkeinen sunnuntai
2.Kor. 4: 16 – 18
Herran apostoli Paavali oli lupauksen kansan lapsi, heprealainen heprealaisista, lain jälkeen farisealainen. Paavali oli saanut opetusta Jerusalemin koulukaupungissa omilta vanhemmiltaan ja siihen oli Saulus sydämestään antautunut, sillä Saulus vainosi Jumalan lapsia ja teki sitä työtä hyvällä omallatunnolla siihen asti, kunnes häntä Damaskon tiellä puhutteli kirkkauden maan Herra. Silloin taittui tie. Se usko, jonka hän oli isiltä oppinut, ei riittänyt enää. Nyt tuli kysymys: ”Mitä minun pitää tekemän?" Vastaus kuului: "Mene kaupunkiin!" Jumalalla on aina ollut palvelijoita. Nyt on Ananias tälle sokealle julistamassa kaikkein korkeimman armopäätöksen, äänellisen syntien anteeksisaamisen armon. Sillä hetkellä epäuskon suomukset putosivat, ja hän sai näkönsä ja pääsi uskon avatuilla silmiltä katsomaan Herraa Jeesusta omana Vapahtajanaan.

Paavali tuntee suuren Jumalan armon omalle kohdalleen, kun kirjoittaa: "Sen tähden emme väsy, sillä vaikka meidän ulkonainen ihminen turmellaan, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistetaan." Sillä joka aamu on armo uusi ja autuus on Jumalan lahja, jonka armosta osallisina saamme nauttia Jumalan rauhaa Jeesuksen suuren ansion tähden, jonka hän meille ansiottomille kärsimisensä kautta valmisti, ja sovitti meille taivaallisen Isän edessä kelpaavan vanhurskauden. Eikä pyhälle Jumalalle kelpaa mikään muu, kuin Jumalan teko. Täällä Jumalan valtakunnassa kaikuu sovintosaarna.

Evankeliumi on Jumalan voima, joka Pyhän Hengen kautta julistetaan. Siinä lähestyy silloin syntistä, herännyttä sielua Jumala henkensä kautta. Kuka ikänä ottaa siunauksen vastaan, saa sillä hetkellä syntinsä anteeksi, ja uudestisyntymisen armon ja Jumalan rakkauden, joka on kotomaan tavaraa. Hän saa myös kihlapantin sydämelleen. Henki alkaa todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Nyt saatamme sanoa apostolin kanssa: "Kun olemme uskosta vanhurskaaksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, sillä meidän vaivamme, joka ajallinen ja keveä on, saattaa meille iankaikkisen ja määräämättömän kunnian." Sillä tämä sota ja taistelu, jota täällä Herran omat käyvät, ne kärsimykset, mitä tällä matkalla on, ne varmasti kerran loppuvat. Silloin loppuu sota, ja voitto on silloin lopullinen. Ei silloin ole kylmä sydän, ei ole kiusauksia, kun alkavat Karitsan häät.

Sen tähden, rakkaat matkaystävät, muistakaa aina, mille asialle olemme lähteneet, kun olemme lähteneet seuraamaan orjantappuroilla kruunattua Kuningasta, ettei meitä yhtään välillä kruunata. Vaan joka loppuun asti uskossa kilvoittelee, saa voiton kruunun. Nykyisellä maailman ajalla painavat meitä monet murheet, sillä nyt elää ihmiskansa lopun myrskyissä, josta Jeesus sanoo, että jos taitaisi tapahtua, niin valitutkin eksytettäisiin." Mutta valittujen tähden hän lyhensi ne päivät. Varmaan muistat sen hetken, millä tavalla Jumala on sinut armahtanut. Sinua Jumala veti rakkautensa kautta kuulemaan sitä evankeliumia, jonka sanan alla syttyi usko, ja kun lupasit ottaa lahjan vastaan, niin Jumala antoi voiman tulla Jumalan lapseksi. Näin yksinkertainen armoneuvo tälläkin ajalla on. Ei ole muuta neuvoa, mutta joka tahtoo tehdä parannuksen, niin Jumalan valtakunnassa annetaan katuvaisille kaikki synnit anteeksi. Se on kaikkein suurin asia, kun kadotettu ja tuomittu ihminen saa täällä maan päällä kuulla omalle sielulleen, kun kuuluu armoistuimelta: Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä ovat synnit anteeksi!

Tämä valta on jokaisella, jolla on Pyhä Henki, jumaluuden kolmas persoona, niin hänellä on valta päästää sidottu kuoleman vanki vapaaksi synnin siteistä ja hän saa syntymän Jumalasta. Silloin alkoi meillekin kaita tie, jota Herra itse on meitä saattamassa läpi tämän vieraan maan. Apostoli meitä tässä muistuttaa, jotka emme näkyväisiä katso, vaan näkymättömiä, sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. Suokoon Jumala meille kaikille sen armon, että meillä pysyisi aina tämä maa vieraana ja kotomaa rakkaana, jota täältä uskossa odotamme! Toivotan teille kaikille onnellista kotimatkaa. Pian tullaan kaikki yhteen rauhan ikirannalla.

Hyvässä ole turvassa vielä
Herran lauma turvattu.
Jos on tuskaa, vaivaa tiellä,
niin on rauhaa toivottu.

Aarne Kivilompolo
Päivämies 20.4.1961

1. pääsiäisen jälkeinen sunnuntai

Ahkeroikaa pitämään Hengen yhteyttä

Joh. 17: 18 – 23
Tämän sunnuntain evankeliumiteksti on osa Herran Jeesuksen ylimmäispapillisesta rukouksesta. Siinä Hän monta kertaa taivaalliselta Isältään rukoilee opetuslapsilleen ja jotka heidän sanojensa kautta uskovat Häneen, niin läheistä yhteyttä, niin kuin sinä Isä minussa olet ja minä sinussa, että maailma uskoisi Sinun minua lähettäneeksi ja että Sinä heitä rakastit, niin kuin Sinä minua rakastit. Alkuseurakunnasta on kirjoitettu: "Niiden paljoudessa, jotka uskoivat, oli yksi sydän ja yksi sielu ja he pysyivät apostolein opissa ja osallisuudessa, leivän murtamisessa ja rukouksissa, kiittäen Jumalaa ja olivat kaiken kansan suosiossa." Näin ihanasti Herran Jeesuksen rukous heidän kohdalleen oli päässyt toteutumaan. Siitäkin lähtien on Pyhä seurakunta ajoittain "piskuisenakin laumana" ollut, tämän maan päällä. Nytkin tunnustamme: "Minä uskon . Pyhään henkeen, Pyhän yhteisen seurakunnan, Pyhäin yhteyden, syntein anteeksi saamisen..." Tähän osallisuuteen on mahdollista päästä yksityisen henkilön ja suurenkin joukon, niin kuin ensimmäisenä helluntaipäivänä, kun vaan kunkin kohdalla saa Jumalan armotyö tapahtua, kuten apostoli kirjoittaa: "Hän on meidät synnyttänyt tahtonsa mukaan totuuden sanalla...” Jaak. 1: 18. Ja itse Herra Jeesus puhuu: "Ellei joku uudesti synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä." Joh. 3: 3. Tätä valtakuntaa käskee hän etsimään ja Pyhältä Hengeltä saarnatun evankeliumin lapsen tavalla vastaanottamaan ja uskomaan, niin saa voiman tulla Jumalan lapseksi. Nämä sitten lähtevät rakkaudessa matkaa tekemään ennen uskoneiden kanssa ja niin kuin kuuluu: "Ahkeroikaa myös pitämään Hengen yhteyttä rauhan siteen kautta. Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut. Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste. Yksi Jumala ja kaikkein isä, joka kaikkein päällä on ja kaikkein kautta ja teissä kaikissa." Ef. 4: 3 – 5. Edellä oleva on osa. apostolisesta opista, jossa alkuseurakunta yksimieleisesti pysyi. Oppi ei ollut apostolien perustama, vaan itsensä Herran Jeesuksen säätämä. Sen tähden apostolit tätä nimittivät Kristuksen opiksi ja Hän itse, ja samoin apostolit, paljon neuvovat kristittyjä pysymään tässä opissa, myöskin näyttävät, että siitä poikkeaminen saa paljon. turmiota aikaan, hajottaa yhteydenkin. Herran Jeesuksen säätämä Pyhän ehtoollisen sakramentti on tänäkin aikana kallis yhteys niille, jotka sen uskossa nauttivat. Tällä pyhällä paikalla sydämestä vakavasti nousee huokaus: "Vahvista rakas Isä minua uskomaan, lihaani ja vertani voittamaan." Myöskin rukous on yhtä tarpeellista kuin silloinkin. Hengessä ja totuudessa Jeesuksen nimeen tapahtuessa yksityisen tai yhteinen rukous on otollinen taivaallisen Isän edessä.

"Oi yhteys sä kaikkein pyhien. Me vaivassa, he maassa autuuden,
Herrassa yhdymme me yhtehen. Hallelujaa!

Paavo Koistinen
Päivämies 26.5.1965