Kirjoittaja Taavetti » 20 Tammi 2014, 21:02
Kirkastussunnuntai
Isä, kirkasta sinun nimesi
(Johannes 13: 31-32)
"Kuin hän oli mennyt ulos, sanoi Jeesus: nyt on Ihmisen Poika kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu hänessä. Jos Jumala on kirkastettu hänessä, niin on myös Jumala kirkastava hänen itsessänsä ja kirkastaa hänen pian."
Tämä tapahtui ehtoollisen jälkeen, kun Jeesus oli pessyt opetuslastensa jalat ja ilmoittanut, että yksi on hänet pettävä."
Johannes 12: 28-30
"Isä, kirkasta sinun nimes. Niin ääni tuli taivaasta ja sanoi: minä olen sen kirkastanut, ja tahdon vielä nyt kirkastaa. Niin kansa, joka läsnä seisoi ja sen kuuli, sanoi pitkäisen jylisseen. Muut sanoivat: enkeli puhutteli häntä. Jeesus vastasi ja sanoi: ei tämä ääni tullut minun, vaan teidän tähtenne."
Se on meille vieläkin varoituksena, että Kristus elää, sillä Hän oli Jumalan Poika, oli niin kuin mekin ihmisinä, mutta ilman syntiä. Hän puhui hyvästijättöpuheessaan opetuslapsilleen ja meille, minkä vuoksi hän oli tullut tänne maan päälle. Hän tuli meitä raukkoja pelastamaan synnistä ja synnin seurauksista. Kristus antoi meille autuuden tuntomerkin käskien meidän rakastaa toinen toistamme niin kuin Kristuskin rakasti meitä. Jeesus lähetti Pyhän Hengen, joka meitä johdattaa synnin poispanijoiksi. Hän sanoi, ettei Jumalalla ole kuin yksi autuaaksitekevä valtakunta ja Jeesus Kristus on sen kuningas.
Pysykäämme siis kiinteästi Kristuksen sanassa, älkäämme antako minkään onnettomuuden tai vaaran vieroittaa itseämme pois siitä. Sanoohan Jeesus, ettei se Sana, minkä opetuslapset kuulivat ollut Hänen, vaan Isän, joka Hänet lähetti. Lyhyesti sanoen Kristus tahtoo lausua, että kun me omistamme Jeesuksen ja liitymme luottaen Hänen sanaansa ja lupauksiinsa, saamme olla varmoja siitä, että olemme käsittäneet oikein Jumalan, emmekä joudu harhaan. Kun sen sijaan muuten olisi mahdotonta Häntä löytää ja tuntea. Jeesus sanoi, ettei se sana, jonka opetuslapset kuulivat Hänen puhuvan, ollut Hänen vaan Isän, joka Hänet oli lähettänyt. Hän jatkoi, että kun se sana omistetaan, niin otetaan vastaan Isä, kun se uskotaan, niin uskotaan Isään. Jeesus tahtoo täten varoittaa ja neuvoa opetuslapsiaan. Hän ikään kuin tarkoitti sanoa, että jos me tahdomme oikein Jumalaa kuulla ja olla Hänen luonaan, niin meidän ei tarvitse kääntää korviamme ja silmiämme muualle kuin Jeesukseen. Jos kuuntelemme Jeesusta, niin kuulemme Jumalaa, kun näemme Jeesuksen, niin näemme myös Jumalan.
Koska rakas Herramme Kristus lausuu, että ne sanat, jotka Hän puhuu, eivät ole Hänen sanojaan, vaan Isän, niin on jokaisen varottava ja kartettava muuta sanaa kuin sitä, mikä lähtee Hänen suustaan. Siinä Sanassa löydät Herramme Jumalan.
Jeesus sanoo, että joka Häntä rakastaa, pitää Hänen sanansa. Mooseksen sanasta eli kymmenestä käskystä ei saa sitä lohdutusta, mitä saa Jumalan sanasta. Jumala on säätänyt kymmenen käskyä kauan sitten, mutta niistä käskyistä ei saa hyvää omaatuntoa, vaan mitä enemmän näemme meiltä puuttuvan oikeata kuuliaisuutta, sitä enemmän pelkäämme Jumalan uskoa ja rangaistusta. Mutta rakkaan Herramme Kristuksen sana, josta me kuulemme Kristuksen kuolleen meidän syntiemme tähden ja nousseen ylös meidän vanhurskauttamisemme tähden, on korkein aarteemme. Kun uskomme tämän asian, meillä ei ole mitään hätää. Tämä rakkaus on tekevä suloiseksi ja keveäksi kaikki mitä me saamme kärsiä Hänen itsensä ja Hänen sanansa tähden.
Kohdatessaan tuollaisia sanoja ajattelevat tämän maailman viisaat niiden olevan joutavia puheita, sillä heidän mielestään pitäisi puhua järkevämmin. Mutta vastaus siihen, mitä elämää ja lohdutusta löytyy noista niin yksinkertaisilta näyttävistä sanoista, löytyy kun tulee tosi eteen. Epäuskon pimeydessä ei nähdä vahinkoa, mikä tulee synnin tähden. Epäuskoiset hylkäävät Jumalan vanhurskauden julistuksen vääränä haarana ja uskon saarnan hulluutena ja Herran nimen todistajat mielettöminä houkkina. Kaikilla on kiire tehdä tämän maailman olosuhteet mahdollisimman hyviksi ja mukaviksi. Kaikkialla missä evankeliumia Pyhän Hengen lahjoilla on saarnattu ja vastaan otettu, on yksi usko ja sama uskon henki.
"Henki tekee eläväksi.” Kun minä menen pois, niin minä lähetän hänet Isältä teille ja kun Pyhä Henki helluntaina vuodatettiin, yksi uskon Henki, saa jokainen puhelahjansa jälleen kuin Henki antoi heidän puhua. Pyhä Henki ottaa Kristuksen omasta ja ilmoittaa hänen vanhurskauttaan. Uskon Henki kohottaa katseemme kuulemaan sitä, missä vuotaa lupaus isän rakkaudesta, että kaikki synnit on lahjana anteeksi annettu. Uskon ja rakkauden hallitsemassa sydämessä on taivaalliset aarteet tallella kalliina. Kun syntiturmelus on aina meissä sellaisena kuin se on lankeemuksessa tullut, on kysymys voimasta, jonka kautta kerskaamme vaivassa. Sillä tiedämme, että vaiva saattaa kärsivällisyyteen, kärsivällisyys koettelemukseen, koettelemus toivoon, mutta toivo ei anna häpeään tulla, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu Pyhän Hengen kautta meidän sydämiimme. Kun Kristus nousi ylös, nosti Hän lapsilaumansakin. Katselkaa ostolauma iankaikkista autuuttanne! Hän verensä kanssa oli välimiehemme. Hän Jumalan kasvojen edessä on edesvastaajamme. Hän toimitti oikeuden ja vanhurskauden meille. Karitsan veri puhuu, että sinun syntisi on maksettu ja anteeksi annettu. Se todistaa, että olemme saaneet kalliit juhlavaatteet ja synnit anteeksi hänen nimessään ja veressään.
Valde Junttila
Päivämies Keskiviikkona, heinäkuun 8 päivänä 1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4