Jumalan valtakunnan matkasta (Helluntain jälkeen)

[Taavetti]

Kylvötyöstä ja Jumalan valtakunnan matkasta


Tervehdykseni Jumalan lapsille, sekä Jumalan huoneen haltijoille. Sitä ainutlaatuista, jota vain Jumalan omat tuntevat ja armona omistavat, veljen Herran Jeesuksen täydellisen teon tähden.

Evankelista Matteus vertaa (13: 24–30) taivaan valtakuntaa ihmiseen, joka kylvi peltoonsa hyvän siemenen, mutta ihmisen maatessa tuli hänen vihollisensa ja kylvi ohdakkeita nisujen sekaan.
Kylväjänä ollessani kotitilani pelloilla, jo vuosikymmeniä aina keväällä on uudistunut sama ihana tunnelma, että peltojen muokkaus alkaa. Tämä kaikki on aivan mieltä liikuttavaa. Kun pallon saa kylvökuntoon, on aivan kuin se odottaisi kylväjän siementä. Tämän kaiken saapi aikaan kevään vieno ja leppoisa tuulen henkäys, ja kirkas auringon paiste.

Kylvötöiden päätyttyä aletaan odottaa siemenen itämistä. Muutaman viikon päästä saapi nähdä pellon mitä ihanimpana viheriöivän, mutta tarkemmin katsellessa onkin oraiden seassa rikkaruohon siemeniä, ehkäpä juuri ohdakkeenkin, josta Vapahtajakin puhuu. Ne ovat myös nauttien kevään ihanuudesta ja pellon kuohkeudesta, innostuen alkaneet orastua.

Ohdakkeiden kasvu vehnän joukossa tuntuu hyvin masentavalta, koska ne tukahduttavat vehnän kasvun ja turmelevat koko kylvön, pilaten vielä siemenen seuraavallekin vuodelle.

Kun ajattelemme Vapahtajan kuvausta, kuinka oikeaan osunut se onkaan! Kiusausten maassa kulkeva Jumalan lapsi, joka tätä vaivaloista, kapeaa tietä matkaa, kuulee arvosteluja uskottomilta. Nehän ovat erittäin kärkkäitä hakemaan vikoja Jumalan lapsista, koska he eivät voi käsittää sitä, että Jumalan lapsen osa täällä maailmassa, on asua tässä kiusausten turmelemassa ruumiissa, jota Raamattu vertaa saviastiaan.

Mutta ei varmaankaan ole yhtään niin huonoa Jumalan lasta, joka ei, kun joku katuvainen vaikeroisi synnin kuorman alla, ja haluaisi siitä päästä, olisi varmaan valmis heti sitä kalliilla evankeliumin sanalla vapaaksi päästämään. Tämänkin paha maailma helposti tahtoo tehdä aivan toiseksi kuin se on. Sanotaan useasti: "Ne ovat niin hyviä mielestään, että luulevat itseään sen arvoisiksi, että heillä on muka valta synnitkin anteeksi antaa." Kuitenkin tämä on vain Jumalan voima, ja tässä tehtävässä saapi uskossa kulkeva ja uskoa tunnustava matkamies olla vain palvelijan tehtävässä.

Kun Vapahtaja kertoi vertauksen tuhlaajapojasta ja hänen kotiinpaluustaan, niin muistamme mitenkä kertomuksessa oli: "Niin sanoi isä palvelijoillensa: Tuokaa tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaa hänen yllensä, ja antakaa sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa." Tähän tehtävään eivät kelvanneet sivulliset, ei myöskään isä itse tahtonut tätä työtä suorittaa. Käsky kuului palvelijoille, ja tämä johtui siitä, että Herra Jeesus antoi tehtävän opetuslapsillensa viimeisellä hyvästijättöhetkellä. Herra Jeesus lupaa lähettää Isänsä lupauksen opetuslastensa päälle.
Eivät siis ole voimat heikot. Taivaallisen Isän lupaus näissä taivaan asioissa kulkee Jumalan lapsen mukana. Kannattaa siis tunnustaa Herraa Jeesusta Kristusta, kun lupaus kuuluu: "Joka minut tunnustaa ihmisten edessä, sen minä tunnustan Isäni edessä." On edelleen lupaus, että Herra Jeesus istuu Jumalan oikealla puolella, ja rukoilee lakkaamatta Isää meidän puolestamme. Kyllä sittenkin Jumalan lapsen osa on ihana, jossa hän voi pukeutua aina ja jatkuvasti puhtaisiin vaatteihin. Siellä voi hän pestä arkipäiväiset pyykit, ja hän tulee aina Herran Jeesuksen nimessä ja veressä puhdistetuksi. Tämä onkin ainoa, ja vain ainoa keino, millä synnit voidaan pois panna, ja näinhän apostoli kehottaa jokapäiväisen parannuksen ja katumuksen kautta synnit pois panemaan.

Kyllä on armojen armo, että näin on! Muuten me emme kukaan voisi pysyä kaidalla tiellä. Hyväksi nähtiin ylimmäiselle pappi Josuallekin antaa saattomiehet mukaan. Tämäkin vanhan testamentin kirjoitus todistaa sitä samaa, että ihminen on heikko, ja tie on vaikea. Saattomiehet ovat tarpeen. Olemmehan jokainen kokeneet, mitenkä maailman kunniakin useasti tahtoo meitä ahdistaa. Mutta maailman turhan kunniasta ei huoli lapsi Jumalan. Hän syntynyt on Jumalasta. Hän perijä on taivahan. Ken etsisi maasta kunniaa, kun omaksensa taivaan saa?

Rauhanyhdistyksemme jäseninä on useita uskontiellä kilvoittelevia harmaahapsisia vanhuksia. Suurella kunnioituksella olen heitä seurannut kymmeniä vuosia. Varma ja harras matkan toivon päämäärä kuvastuu heidän ryppyisistä kasvoistaan. Olen monesti ajatellut sitä aikaa, minkä tuen menetämme kun heidän matkansa päättyy tällä kilvoituksen tiellä. Nyt on koittanut aika, jolloin yksi heistä on päässyt näkemään. Hänen kilvoituksensa on päättynyt. Hänen ei enää tarvitse uskoa. Hän ei enää tarvitse matkatoveria, sillä Herra Jeesus on hänet tästä vapauttanut. Hän on päässyt uskosta näkemiseen, ja Jumala pyyhkii kaikki kyyneleet hänen silmistänsä. Tämänkin uskonveljen vakaa ja onnellisesti päättynyt matka tahtoo meille vain kertoa, että meillä kaikilla on yhteinen matka, ja että meillä on yhteiset matkaeväät. Ainoastaan näiden eväiden turvin me pääsemme kerran perille.

Saimme taasen armon viettää helluntaiseuroja täällä Parkanossa. Jumala antoi sanansa kylvötyötä tehdä suuressa armossaan. Minkälaiseen peltoon sitten siemen putosi, sen tietää vain yksin taivaan Isä, saako kylvetty siemen kasvaa niin, että se tekee eläväksi sanan vastaanottajat, vai turmeleeko kalliin evankeliumin siemenen ohdakkeet, jotka vihollinen kylvää, saadakseen turmella hyvän ja puhtaan siemenen.

Sinulle, kallis matkaystävä, joka olet astunut rauhan tielle, tahtoisin uudistaa tuon rakkaan ja kalliin evankeliumin sanan: tälläkin hetkellä on meillä lupa uskoa kaikki synnit, viat ja virheet anteeksi, aivan rauhaan ja vapauteen asti, Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Lauri Kujansuu
Siionin Lähetyslehti syyskuu 1955

[Taavetti]

Kristityn tärkeät kutsumustehtävät


22 s. Kolm. p:stä, Mark. 4: 21–25
Herran Jeesuksen vertaukset ovat tähdätyt hänen silloisille opetuslapsilleen ja silloisille kansoille tämän maallisen matkan puitteissa ohjeeksi taivaaseen. Mutta ne ovat tarkoitetut samalla siksi myöskin kautta aikojen maailman loppuun asti, ja kaikille kansoille maan päällä. Tähän viimeksi mainittuun ryhmään mekin tällä etsikkoajalla kulkevat ihmislapset kuulumme.

Herran Jeesuksen vertauksen mukaan olisi kynttilän oltava sellainen valo, jonka pitäisi olla korokkeella siksi, että se valaisisi kaikkia huoneessa olijoita. Sillä jos kynttilä peitetään piiloon valon kestävällä peitteellä, ei siitä kukaan huoneessa oleva saa valoa eikä siitä iloita.
Kaikki tiedämme, että kun Herra Jeesus tätä puhuu, tarkoittaa hän sillä Jumalan lapsia, jotka ovat maan päällä. Jumalan kynttilöinä heidän pitäisi valaista kaikkia huoneessa olijoita, koko maailman kansoja. Tästä kutsumus- tehtävästä on monta muuta vertausta Jeesuksen puheissa. Jumalan lapset ovat maan suola. He ovat myös Jumalan sanan kylväjiä. Sitten he ovat Kuninkaan pojan häihin kutsujia.

Ei ole suotta Jumala antanut lapsilleen rakkauden osoituksena Jumalan lapsen nimeä, koska hän on heidät näin suuriin tehtäviin asettanut. Varmaan jokainen Jumalan lapsi, joka näitä tämänlaisia lukee ja ajattelee, sanoo: voi minua, mikä minä olen kaikkeen tähän. Mutta Hän, joka kutsui armolapsensa näihin korkeisiin tehtäviin, neuvoo näillä opetuslapsiaan muistamaan sitä tosiasiaa, että "avaa suusi, niin minä sen täytän."

Itsessämme olemme vain tomua ja tuhkaa, mutta Jumala, joka on meitä tähän armovaltakuntaansa kutsunut Poikansa Herran Jeesuksen evankeliumin saarnan kautta, on meidät myöskin tähän valmistanut. Ja Hyvänä Paimenena Herra itse kaitsee laumaansa maailman loppuun asti, ja samoin myös meitä jokaista siihen päivään asti, jona päästään uskosta näkemiseen.

Tällä kaidantien matkalla, Jumalan valtakunnan koulutiellä, ei kukaan pääse ylioppilaaksi. Ei tälle tielle myöskään pääse kukaan maallisella viisaudella, ei edes alkuunkaan. Vain lapsen kaltaiset Herra Jeesus asettaa tämän kaidan tien kulkijoiksi ja sen oppaiksi.
Herra Jeesus on tien viitoittanut, Hän on kaikki valmistanut. Tänäkin armon päivänä on kaikki valmista vastaanotettavaksi, kunhan vaan kaikki kasteenliitosta luopuneet nöyrtyvät uskomaan omalle kohdalleen valkeuden evankeliumin, joka on armosta vastaanotettavissa ennen uskoneitten evankeliumin saarnassa.

Tällä armon paikalla on Jumalan lapsen tälläkin hetkellä ja tänäkin päivänä hyvä olla. Voitpa ajatella: "Herra, meidän on tässä hyvä olla, jos sinä tahdot, niin me teemme tähän kolme majaa, Sinulle yhden, Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden." Näin unhottivat Pietari, Jaakob ja Johannes itsensä, kun he saivat katsella taivaallista kirkkautta. Jumalan lapsi saa unhottaa samoin itsensä, valkeuden kalliin ja terveellisen armon käsittäessään. Se on hänelle lahjaksi armosta suotu, ja Jumalan armon meressä on hänen syntinsä hukutettu niin, että niitä ei ole olemassakaan. Jumala hukutti ne suuressa armossaan, kuten hän hautasi Mooseksen ruumiin, että sitä ei ole kukaan löytänyt.

Näissä kalliissa armoliitoissa saamme me tälläkin hetkellä ja tänäkin päivänä matkaa tehdä Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, suuren ansion ja rakkauden turvin.

L. KUJANSUU
Päivämies 25.10.1956

[Taavetti]

2. kolminaisuuden jälkeinen sunnuntai

Kutsu Jumalan valtakuntaan

Luuk. 14: 25–33.
Tälle toiselle kolminaisuuden jälkeiselle sunnuntaille on annettu otsikossa mainittu nimi. Hyvin sopiva se onkin, sillä monien korviin on kantautunut Jumalan valtakunnan kutsu kodeissa, kouluissa ja monissa eri tilaisuuksissa. Ajatelkaammepa vain koulujen päättäjäisjumalanpalveluksia tai rippikouluja kasteenliiton uudistuksineen, jolloin nuori kansa kutsun kuulleina ja vastaanottaneina yhtyvät psalmistan sanoihin: "Altis on sinun kansasi sinun sotaan lähtösi päivinä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niin kuin kaste aamuruskon helmasta.". Me voimme ajatella keväisiä ja kesäisiä seuroja monien muiden seurojen ohella. Kyllähän Herra on monilla huulilla kuuluttanut kutsua armovaltakuntaansa.

Paljon oli Jeesuksen luonakin valtakunnan kutsua kuulemassa, kun Hän puhui luopumisesta Hänen tähtensä. "Jos joku tulee minun tyköni, eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni:" Ihmiselämässä suhteissamme muihin ihmisiin muodostuvat edellä mainitut suhteet meille hellimmiksi, rakkaimmiksi ja arimmiksi muihin verrattuna. Sen tähden voi joku kysyä, että kuka näin ollen voi pelastua. Toinen taasen tornin rakentajan tavoin tekee laskelmia, riittävätkö minun varani, rakentaakseni tornin valmiiksi, etten joutuisi häpeään.

Hyvä tukija. Kuuntele sittenkin Jumalan kutsua Hänen valtakuntaansa ja tule sinne ahtaan portin kautta. Sen portin kautta kulkiessa kaikki oma pannaan syrjään. Jos rakkaiden siteiden katkeaminen tuottaa kipua sydämessä, ja anteeksi pyytäminen tuntuu niin tukalalta, että katsoisimme ahtaan portin olevan niissä, niin olisimme erehtyneet. Ahdas portti on siinä, että Jumalan suuresta armosta voimme uskoa syntimme anteeksi. Uskommehan rakkaat, jumalan valtakunnan kutsua kuuntelevat, ja sen vastaanottaneetkin kaikki synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä iloon, ja rauhaan asti.

Toivon Jumalan täyttäessä sydämemme ilolla ja rauhalla uskossa, me Paavalin tavoin pidämme kaiken roskana, ylen kalliin Jeesuksen Kristuksen, meidän Vapahtajamme rinnalla. Rakas iäisyysmatkaystävä. Muistakaamme toisiamme rukouksissa, muistakaa minuakin heikkoa ja huonoa kaidantien kulkijaa, jotta voisimme kaikki yhtyä Paavalin sanoihin: "Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Mutta näissä kaikissa me saamme mitä jaloimman voiton hänen kauttaan, joka meitä on rakastanut." (Room. 8: 35 ja 8: 37)

I. S.
Päivämies torstaina kesäkuun 8 päivänä 1961

[Taavetti]

4. Kolminaisuuden Päivän jälkeinen sunnuntai

En minäkään häntä tuomitse

Joh. 8: 1 — 11
Jeesus kävi usein temppelissä (Kirkossa). Kahdeksan päivän vanhana hänet tuotiin ensi kerran. Jo silloin hänen käyntinsä aiheutti ihmettelyä, samoin kahdentoista vuoden vanhana ja myöhemmin monissa eri tilaisuuksissa.

Tällä kertaa hän oli tullut temppeliin aamuvarhain kansanpaljous mukanaan, jota hän istualtaan opetti. Fariseukset ja kirjanoppineetkin tulivat, tuoden mukanaan aviorikoksesta tavatun naisen Jeesuksen tuomittavaksi. He kun luulivat olevansa temppelin parhaimmistoa, oikein pyhimyksiä ja Mooseksen lain käskyjen täyttäjiä, joka laki tuomitsee aviorikkojan kivitettäväksi.

”Mitäs sinä sanot", he kysyivät Jeesukselta. Hän kirjoitti maahan, jota he eivät ymmärtäneet, koskapa edelleen samaa kysyivät. Nyt hän vastasi sanoen: Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä." Syyttäjistä tulikin syyllisiä, "heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi", eivät enää jaksaneet seistä Jeesuksen opetettavina. Pyhä sana sattui omalletunnolle ja he kaikki lähtivät pois.

Näin menettelivät fariseukset ja kirjanoppineet. Mitenkäs sinä ja minä olemme menetelleet? Olemmeko kaikkine synteinemme seisoneet Jeesuksen opetettavina ja tuomittavina. Vaiko edellä kerrotuin tavoin hiljalleen häipyneet suruttomain suureen seurakuntaan?
Jeesus Pyhän Henkensä kautta valtakunnan sanomassa puhuttelee (opettaa) meitä. ”Hän on sama vanhurskaudessa, tuomiossa, armossa ja laupeudessa, sama kirkossa, seurahuoneessa ja kaikkialla, missä hän saa opettaa. Maan päällä on hänellä seurakunta, jota helvetin portit ei pidä voittaman. Matt. 16: 18. Se on viisailta ja ymmärtäväisiltä salattu, ja ilmoitettu lapsenmielisille (pienille ja yksinkertaisille) Luuk. 10: 21. Maailmalta ylenkatsottuna, halveksittuna, vieläpä vainottuna ovat aina Jeesuksen omat täällä kulkeneet. Luuk. 10: 3 ja kallista seurakunnan (valtakunnan) sanomaa saarnanneet. Jeesuksen halpa suku ja vaatimaton olemus esti, ettei hänen syvällisestä opetuksestansa huolimatta heille kelvannut. "Rakastivat enempi omaa kunniaansa, kuin Jumalan kunniaa", ja menivät pois.

"Eikö kukaan ole sinua tuominnut? Ei kukaan." Ei Jeesus ole tullut lakia kumoamaan, vaan täyttämään. Olkoonpa synnin seurauksista laki kuinka ankara tahansa ja tuomio suuri, on se Jeesuksen kärsimysten rinnalla pieni. Senpä tähden hän sanoo: "En minäkään sinua tuomitse, mene, älä täst'edes enää syntiä tee."
Ethän rakas ystäväni, kuulu ihmisiin, joka toisten synneistä tiliä pidät, arvostelet, vikoilet, puhut ja kirjoitat pahaa Jumalan seurakunnasta ja sen vähäisemmistä jäsenistä, jotka itse hoitavat omantuntonsa, kuten fariseukset ja kirjanoppineet tekivät ja menivät pois. Kun Jumalan Pyhä Henki saa ihmisen omantunnon hoidettavakseen, niin suhde Jeesukseen on läheinen. Anteeksiantavaa Jeesuksen veren evankeliumia tarvitsee usein kuulla omalle kohdalle, ja se puhdistaa kaikesta synnistä ja saastasta, auttaa uskomaan, totuudessa vaeltamaan, Jumalan seurakuntaa ja sen kaikkein heikointa jäsentä sydämestä rakastamaan.

Kaikille murheellisille ja omia syntejänsä katuville, ovat Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi, usko tämä nyt. Kohta taivaan Isän kesäpääskyt ja pulmuset ovat ikuisen kesän ihanuudessa. Iloitse jo täällä kauniin kesän luonnosta ja anteeksi antamuksen rauhasta.

Jalmari Paananen
Päivämies 22.6.1961

[Taavetti]

2. KOLMINAISUUDENPÄIVÄ

Jeesus ja Nikodeemus

Joh. 3: 1 – 15
Yllemerkitty Raamatun kohta kertoo, kuinka Nikodeemus tuli yöllä Jeesuksen tykö. Hän antaa ymmärtää kuinka halpa Jeesus oli juutalaisten ylimmäisten keskuudessa. Nikodeemus puhuttelee kahden kesken Jeesusta mestariksi ja sanoo: "Sinä olet Jumalasta opettajaksi tullut, sillä ei taida kenkään niitä tunnustähtiä tehdä joita sinä teet jollei Jumala ole hänen kanssansa. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ”ellei joku vastuudesta synny ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä.” Se on merkillinen valtakunta jota eivät kaikki ihmiset näe. Se valtakunta on täällä maan päällä ja siltä on rajat niin kuin kaikilla muillakin valtakunnilla. Ja sillä on omat lakinsa joilla sitä hallitaan. Kuitenkaan kaikki ihmiset eivät sitä näe. Jeesus sanoo toisessa paikassa tästä valtakunnasta opetuslapsilleen: teille on annettu tuta taivaan valtakunnan salaisuudet mutta muille vertausten kautta. Ulkona oleva, toisin sanoen epäuskoinen ihminen, ei näe tätä Jumalan valtakuntaa, niin kuin Jeesus sanoo tekstissämme: "ellei joku vastuudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä.” Mutta jos ihminen nöyrtyy Jumalan väkevän käden alle ja saa parannuksen armon, niin epäuskon suomukset putoavat hänen silmistään niin kuin aikanaan Saulus Tarsolaiselta ja hän rupeaa näkemään tämän Jumalan valtakunnan ja sen arvon täällä maan päällä aivan toisessa valossa kuin ennen epäuskoisena ollessaan. Saulus Tarsolainenkin vainosi Jumalan lapsia ja kun hän sai parannuksen armon, niin Jumalan valtakunta rupesi näkymään rakkaana ja kalliina ja rakkaus pani vielä tekemään työtä tämän valtakunnan sanoman eteenpäin viemiseksi.

Nikodeemus ei ymmärtänyt tästä parannuksen armosta yhtään mitään. Sen todistavat hänen omat sanansa, kun hän vastaa Jeesukselle: "Kuinka taitaa ihminen vanhana syntyä? taitaako hän äitinsä kohtuun jälleen mennä ja syntyä? Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: sinä olet mestari Israelissa, ja et näitä tiedä!" Jeesus ottaa vielä vertauskuvan vanhan liiton ajalta ja sanoo: "Niin kuin Mooses ylensi käärmeen korvessa, niin myös Ihmisen Poika pitää ylennettämän." Tämähän tapahtui siellä korven matkalla Israelin kansan keskuudessa, kun Jumala rankaisi kansaa, tuli käärmeitä, jotka purivat kansaa niin, että paljon kansasta kuoli. Jumala käski Mooseksen valmistaa vaskesta käärmeen ja nostaa sen puun päälle, joka uskossa katsoi vaskikäärmeeseen ei kuollut, vaikka oli käärmeen purema. Eikö ollut veljeni ja sisareni yksinkertainen neuvo ja lääke, ei tarvinnut kuin katsoa tuota puun päälle ylennettyä vaskikäärmettä ja uskoa. Vielä tänä päivänäkin on yhtä yksinkertainen neuvo ja lääke. "Niin kuin Mooses ylensi käärmeen korvessa, niin myös Ihmisen Poika pitää ylennettämän, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman." Herra Jeesus ylennettiin pitkänäperjantaina sinun ja minun syntien tähden. Uskonsilmällä saamme katsella tätä voitonsankaria joka kolmekymmentäkolme ja puoli vuotta kulki lain terän päällä ja täytti lain viimeistä piirtoa myöten meidän lainrikkojain edestä. Kuoleman voittaneena hän nousi ylös kuolleista ja ilmestyi omille opetuslapsilleen, ei epäuskoisille vaan niille, jotka häntä olivat seuranneet. Ja nämä omat opetuslapset Jeesus valtuutti saarnaamaan rauhan evankeliumia kaikkeen maailmaan. Vielä tänä päivänä tämä sama evankeliumi kaikuu Jumalan valtakunnasta. Meidän maassammekin saarnataan suurella evankelistain joukolla tätä evankeliumia, joka on hyvää puhuva veren ääni: veljeni ja sisareni ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

MAUNO KARHUMAA
Päivämies 29.5.1969