Martti Kallunki: Ylösnousseen seurassa

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

ViestiKirjoittaja Taavetti » 02 Joulu 2010, 20:04

Ylösnousseen seurassa


1. Kor.15: 3-8
Apostoli Paavalin toiminta voidaan ilmaista lyhyesti. Se on saarnaa kärsineestä, kuolleesta ja ylösnousseesta Jeesuksesta. Hän voitti kuoleman, ja neljänkymmenen päivän kuluttua nousi kaiken täyttäneenä taivaaseen. Uskovaiset jäivät odottamaan Hänen toista tulemistaan kunniassa ja kirkkaudessa lupauksen mukaan. "Ja kuin he katselivat taivaaseen, hänen mennessänsä, katso heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa. Jotka myös sanoivat: Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaaseen? Tämä Jeesus, joka teiltä otettiin ylös taivaaseen, on niin tuleva, kuin te hänen taivaaseen menevän näitte." (Ap. t. 1: 10—11). Vaikka Hän meni taivaaseen, ei Hän jätä omiaan orvoiksi. Hyvästijättöpuheessaan Jeesus lohduttaa: Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Lohduttajan, että hän teidän kanssanne olisi ijankaikkisesti, Totuuden Hengen, jota ei maailma taida ottaa vastaan; sillä eivät he näe häntä, eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänen, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi, vaan minä tulen teidän tykönne. Vielä on vähän aikaa, ja ei maailma silleen minua näe, mutta te näette minun, sillä minä elän, ja te myös elätte. Sinä päivänä pitää teidän ymmärtämän, että minä olen Isässä, ja te minussa ja minä teissä." (Joh.14: 16–20).

Uuden liiton uskovaiset elävät ylösnousseen seurassa ja Herra Jeesus asuu valtakunnassaan. Hän on Henkensä kautta opetuslastensa kanssa ja heissä... Ei tarvitse pelätä, vaikka synnin ilma sakenee, kansoilla on ahdistus ja epätoivo, kun "meri ja aallot pauhaavat."
Ylösnoussut Vapahtaja ilmestyi opetuslapsille, uskoville neljänäkymmenenä päivänä. Hänestä puhuttiin ja ylösnousemuksesta keskusteltiin epäuskoistenkin taholla, mutta vain usko on ylösnousemuksen käsittänyt elämän voimaksi. Harvat ovat saaneet viettää aikaansa Herran seurassa. Herra Jeesus kulkee yhäti uskovaisissaan. "Teissä minä tahdon asua ja teissä vaeltaa."

Kun alkuseurakunnassa apostolit saarnasivat kärsinyttä, kuollutta ja ylösnoussutta Vapahtajaa, niin "Herra lisäsi joka päivä autuaaksi tulevaisia seurakunnalle." (Apt. 2: 47) Vaikkemme nykyisenä luopumuksen aikana monestikaan saa iloita autuaaksi tulevaisten lisääntymisestä, niin Herra on kuitenkin vielä sama, yhtä voimallinen sanoissaan ja teoissaan. Hänen evankeliuminsa ei ole vielä muuttunut. Sitä kuuluttavat Hänen palvelijansa. Herran kansa kulkee lopun ajallakin ylösnousseen seurassa ja voittosaatossa. Toinen pää on kunnian taivaassa, milloin tullenee viimeinen valittu Jumalan valtakuntaan, taivaallisen joukon jälkimmäisin järjestyksessä. Silloin päättyy armonaika, ja alkaa iäisyys. Silloin ei enää tarvitse kulkea ylösnousseen seurassa synnin turmelusta tuntien, niin kuin täällä.

Nyt vielä uskomme. Lohtunamme on syntien anteeksi saaminen Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Herra Jeesus on seurassamme. Kun hengellinen maailma käy yhä sekavammaksi, niin uskovaisia koetelleen monin tavoin. "Monet luopuvat uskosta ja ottavat vaarin viettelevistä hengistä ja perkeleen opetuksista." Sielunvihollinen "pitää suurta vihaa, koska hän tietää itsellään vähän aikaa olevan."
Yhteiselämässä, koulussa ja kotona syntielämän vaarat ovat houkuttelevia ja langettavia. Ylösnousseen, parhaan ystävän Jeesuksen seurassa kuljemme kuitenkin voittoon.

Martti Kallunki
Päivämies 28.4.1976
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Tammi 2011, 10:05

Palavin lampuin

Matt. 25: 1 - 13
Jeesuksen jäähyväispuheesta kauneimpia on kymmenen neitseen vertaus. Se on puhetta viimeisistä tapahtumista, erittäinkin kehotusta valppauteen. Vapahtajan oman ajan ihmisille vertaus on ehkä vielä elävämpi, mutta kyllin selvä se on meidänkin ajallemme. Yljän odotettiin tulevan yöllä morsiustaloon. Tavanmukaisesti myös morsian haettiin lapsuudenkodistaan, ja vietiin sulhasen taloon. Odotus oli molemminpuolinen. "Yljän ystävä" huolehti häämenojen järjestelystä. Hän laati aviosopimuksen. — Morsian kylpi ja pukeutui häävaatteisiin. Tärkeä oli se hetki, jolloin ylkä ja morsian kohtasivat toisensa. Nukkuvalta suljettiin ovi.

Morsiustaloon mentäessä lampun tulta oli vaalittava. Jeesuksen ajan lamput olivat heikosti valaisevia. Valo oli varsin vähäinen. Valaisimet olivat matalan kastikekannun näköisiä. Ruukuntekijä oli tehnyt niihin nokan kaislasydäntä varten, puristamalla märkää savea vähän kokoon toisessa reunassa. Lamppuja koristeltiin myös. Niitä käytettiin sekä matkalla että kotona. Morsiustalossa paloi yksi tai useampia lamppuja. Käyttöainetta, lamppuöljyä saatiin Palestiinan öljypuista, jotka ovat siellä yleisiä. Siksi sana öljy esiintyy usein maantieteellisissä paikannimissä, kuten Öljymäki ja Getsemane. Jälkimmäinen sana tarkoittaa öljykuurnaa tai öljypuristinta.

Lampun valolla oli monella tapaa vertauskuvallisuutta. Se oli onnen, elämän ja toiminnan merkki. Valon puuttuminen taas tarkoitti surua ja hävitystä. Vielä nykyisinkin juutalaiset sanovat kuoleman tapauksesta: "Hänen öljynsä on loppunut." Öljyn piti riittää. Siksi varsinkin myrskyllä oli tarkoin valvottava, ettei lamppu, sammuisi. Jeesuksen vertaus on elävä. "Pimeys peittää maan ja synkeys kansan" myös Kristuksen toisen tulemisen aikana. "Silloin pitää taivaan valtakunta oleman kymmenen neitseen kaltainen," sopii niin ikään ajatusyhteydeltään lopun aikaan.

Koska viisi neitsyttä ottaa öljyn mukaan, he ovat taitavia: Koko kulkuetta ei muutoin olisi voitu nähdä, eikä edes tuntea hääjoukoksi. Lampun vähäiselläkin valolla on suuri merkitys, koska se synnyttää valoa ja lämpöä ympäristöönsä. Loistavista valoista ei suinkaan ole kysymys. Vaikka lamppumme olisi entisajan tuijun kaltainen, riittää, kun tuli ei siinä sammu. Monesti kristitty kyllä pelkää, milloin sammuu maailman myrskyissä, heikko uskon liekki, uskon lamppu sammuu. Pyhä Henki sytyttää uskon palamaan. Sen tähden öljy tarkoittaa juuri Jumalan Pyhää Henkeä. Ilman tuota Jumaluuden kolmatta persoonaa ei voi olla elävää uskoa olemassakaan, yhtä varmasti kuin luonnollinen palaminen vaatii käyttöainetta. Siksi Daavidkin rukoilee: "älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi."

Silloinkin, kun ylkä viipyy, on tärkeätä, että valaisimet ovat kunnossa ja öljyä astiassa. Uneliaisuuden painamat silmät tulevat valppaiksi, kun puoliyönä kuuluu huuto: "ylkä tulee." Pyhä Henki synnyttää ilon ja riemun. Pitkäaikainen odotus on päättynyt. Lamppu leimahtaa liekkiin. Sen valossa näkyy häävaatteen puhtaus. Valaistu häähuone näyttää kauniilta edessä. – Mutta voi, miten käy tyhmien! Hekin virkistyvät pyytämään öljyä. Mutta koska he ovat kulkeneet ohi armonkaupan, Jumalan valtakunnan. Aika on jo kulunut loppuun ja ovi on suljettu. Erittäin kohtalokasta on tapahtunut noille armonajassa. Jumalan seurakuntaa ja yhteistä rakkautta vastaan tehdyt tottelemattomuuden synnit on korjattava myös seurakunnan yhteydessä. Monet väärään oppiin ja eriseuraan joutuneet ovat jo paatuneet. Hyljätessään Jumalan valtakunnan he ovat myös tehneet pilkan Pyhää Henkeä vastaan, sillä Pyhä Henki luo seurakunnan. "Tyhmät neitseet huomaavat sen vasta silloin, kun kolkuttavat ovelle ja pyytävät: "Herra, Herra, avaa meidän eteemme." Ylkä vastaa: "En tunne minä teitä."

Jumala on säätänyt armojärjestyksensä. Hän vaatii meiltä kuuliaisuutta. Palavin lampuin vaeltaminen, yljän odotus ja vastaan käyminen on jatkuvaa yhteyttä Jumalan seurakunnan kanssa. Siellä myydään öljyä loppumattomista varastoista. Sen takaa armosiunaus, syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä. Vain siten olemme häihin valmiit. Odotamme Ylkää häistä palaavaksi ja sanomme: "Niin tule, Herra Jeesus!"

Martti Kallunki
Päivämies 19.9.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Martti Kallunki: Ylösnousseen seurassa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Huhti 2016, 12:14

...Nosti kätensä ja siunasi heitä...


»Niin hän vei heidät ulos Betaniaan ja nosti kätensä ja siunasi heitä. Ja tapahtui, kun hän heitä siunannut oli, erkani hän heistä ja meni ylös taivaaseen. Luuk. 24: 50–51.
Jumala lähetti Poikansa taivaasta alas maailmaan ei »tuomitakseen maailman, mutta että maailma pitää hänen kauttansa vapahdettaman.» Joh. 3:17
. Maailman vapauttamisen tähden Jeesuksen täytyi kärsiä maailmalta: ylönkatsetta, pilkkaa, häväistystä ja lopuksi häpeällisin ja tuskaisin kuolema — ristin kuolema – mitä ihmiskunta tuntee historiansa aikana. Mutta kuolema ei voinut häntä pidättää, sillä hän nousi ylös pääsiäisen sanoman mukaisesti. Kaikki tapahtui Raamatun kirjoitusten mukaan, Luuk. 24:46.

YLÖS NOUSSUT Herra Jeesus — seurusteli — usein omiensa kanssa neljänkymmenen päivän aikana. Tänä aikana Hän kertailee omillensa niitä kirjoituksia, joista oli puhunut ennen kärsimistään ja joita Mooseksessa, profetoissa ja psalmeissa hänestä kirjoitettu on. "Niin hän sanoi: näitä minä puhuin teille, kun minä vielä teidän kanssanne olin, sillä kaikki pitää täytettämän, mitä kirjoitettu on Mooseksen laissa ja profetoissa ja psalmeissa minusta". Luuk 24:44. Samalla Kristus muistuttaa omiansa siitä tehtävästä, joka heillä on edessä. "Te olette näiden todistajat". Luuk. 24:48. Teidän pitää saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta Hänen — Jeesuksen — nimessä kaikille luoduille sen jälkeen, kun minä poismentyäni vuodatan Pyhän Hengen teidän päällenne.
Kun minä menen pois. Mihin? Isän tykö taivaaseen. Minkä tähden? "Se on teille tarpeellinen, että minä menen pois, sillä ellen minä mene pois, ei Lohduttaja tule teidän tykönne, mutta jos minä menen pois, niin minä hänen teille lähetän." Joh. 16: 7. Ja vielä "Minä menen valmistamaan teille sijaa". Joh.14: 2.
PSALMISTA katselee Hengen kautta jo paljon ennen Kristuksen taivaaseen astumisen merkitystä. "Sinä astuit ylös korkeuteen ja olet vangiksi ottanut vankeuden. Sinä olet lahjoja saanut ihmisille." Ps. 68: 19. Paavali selittää
psalmin sanojen tarkoitusta.
"Mutta se, että hän astui ylös, ei ole mitään muuta kuin että hän ennen tänne astui alas, alimmaisiin maan paikkoihin. Joka on astunut alas, Hän on se, joka kaikkein taivasten päälle astui ylös, että hän kaikki täyttäis." Ef. 4: 8-10. Meille on sanomattoman suuri hyöty Jeesuksen taivaaseen astumisesta. Sillä ainoastaan sen tähden me olemme "armosta autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teistänne, Jumalan lahja se on. Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi". Ef 2: 8 – 9.
HERRA JEESUS astui omalla voimallaan taivaaseen, jota kukaan muu ei voi tehdä ja otti vangiksi vankeuden — se on perkeleen. "Ei astu kenkään ylös taivaaseen, vaan joka taivaasta astui alas Ihmisen Poika, joka on taivaassa". Joh. 3: 13. Armosta autuaat ihmiset täältä synnin laaksosta muuttaessaan otetaan ylös. Kristus vetää heidät tykönsä taivaaseen, jossa Hän on. Lasarus kannettiin enkeliltä Aabrahamin helmaan ja Enok otettiin ylös. Niin myös sinä ja minä, jos aljetussa uskossa loppuun asti vahvana pysymme, otetaan ylös Kristuksen tykö. HERRA JEESUS otti myös vangiksi vankeuden. Se on: synnin kuoleman ja perkeleen. Ne eivät pääse enään meitä vahingoittamaan, "jotka Jeesuksessa Kristuksessa olemme, emmekä vaella lihan vaan hengen jälkeen". Room. 8:1. Jos ja kun synti meihin tarttuu, niin meille synnit anteeksi annetaan, Hänen nimensä tähden." 1. Joh. 2: 12. Perkele ei voi uskovaa enää sitoa, sillä sen vaikutukset meissä Kristuksen tähden meille anteeksi annetaan.
Herra Jeesus on saanut lahjoja ihmisille. "Hän on siis Jumalan oikealla kädellä korotettu ja on Isältä saanut lupauksen Pyhästä Hengestä, Hän on`tämän vuodattanut, kuin te nyt näette". Apt, 2: 33. Kristus vuodatti ja vuodattaa Pyhän Hengen omiensa päälle. Vain Jumalan omissa on °Pyhä Henki: "Ettekö te tiedä teitänne Jumalan temppeliksi, ja että Jumalan Henki asuu teissä". 1 Kor. 3: 16. Tässä temppelissä — seurakunnassa —"hän on pannut muutamat apostoleiksi, muutamat profetoiksi, muutamat evankelistoiksi, muutamat paimeniksi ja opettajiksi". Ef. 4:11.
NÄIDEN LAHJOJEN kautta ihmisille Jumalan valtakunnasta kirkastetaan voittajana ylösnoussutta ja taivaaseen astunutta Herraa Jeesusta, ja tarjotaan evankeliumissa syntien anteeksi saamista Hänen nimessään sovintoveressään, niin kuin Hän käskyn antoi. ”Otlakaa Pyhä Henki. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt." Joh 20: 22 – 23. Herra Jeesus "astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella", mutta on myös maailmassa armovaltakunnassaan Henkensä kautta. Tässä valtakunnassa Hän vieläkin toimii Pyhässä Hengessä täällä maan päällä.
JÄÄHYVÄISTILAISUUDESSA Herra Jeesus ojensi kätensä ja SIUNASI heitä. Opetuslapsille jäi varmasti kaunis jä rakas kuva MESTARISTAAN. Matkaystävä_, vaikka Kristus astui ylös taivaaseen siunauksen jälkeen, jätti Hän siunauksen lahjan armovaltakuntaansa. Täällä Hän asuu omissaan. Täällä Hän omiensa kautta ojentaa kätensä ja siunaa, sinua kaikkein Korkeimman Jumalan siunauksella. Ole hyvässä turvassa. Usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä." Evankeliuminpeson ja uskon kautta Hän, Herra Jeesus, tullessaan tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, vetää sinut ja minutkin — kaikki uskovat — tykönsä kirkkauden maahan, ylös taivaaseen ja me aina saamme Herran kanssa olla.
Lauri Ylisurua
Päivämies 15.5.1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Martti Kallunki: Ylösnousseen seurassa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Heinä 2016, 11:12

Emmauksen tiellä

Luuk. 24: 13-35
RAAMATUN kauniista kertomuksesta huokuu ikään kuin keväisen illan hiljainen alakuloisuus. Siinä kulkevat opetuslapset poispäin pyhiltä paikoilta Jerusalemista. Hämärtyvä ilta kietoo heitä syliinsä, ja keskustelua verhoaa sielujen suuri toivottomuus, koska heidän ajatuksensa olivat kietoutuneet vain yhteen asiaan: ristiinnaulittuun Vapahtajaan. Pitkänperjantain tummat varjot hämärsivät tien ja sydäntä särkevä murhe ja masennus oli saavuttanut opetuslasten ja Hänen ystäviensä sydämet.
Mutta vaikka sydän olikin murheellinen ja pimeä, siellä asui kuitenkin rakkaus Jeesukseen, joka pani häntä kaipaamaan ja hänestä puhumaan. Mahtaakohan nykyisenä levottomana aikana olla näillä Emmauksen tien matkaystävillä sellaisia veljiä ja sisaria, joilta ovat matkan vaivoissa ja kiusoissa kirjoitukset unohtuneet. Kuinkahan monelle meistä ovat samalla lailla tuttuja uskon heikkouden ja pelkuruuden ajat. Valittihan Vanhan Testamentin hurskaskin: "Minun jalkani oli vähällä liukastua." Ja hän, jota itse Herra Jeesus on pitänyt "vaimosta syntyneiden joukosta suurimpana", Johannes Kastaja, joutui kurjassa kallioluolassa vankina ollessaan uskon sairauden käsiin, suuriin epäilyksiin. Siinä joukossa on ollut monta Herran pyhistä, miehiä, joiden sielu on syvässä tuskassa huutanut: "Missä olet, Herra!"
Mutta "missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimeeni, siellä minä olen heidän keskellänsä." Missä piskuinen lauma, vaikka horjuva, otti askelta, sinne tuli arvaamatta Herra heidän rinnallensa, tuki nääntyvät polvet ja ryhtyi kuljettamaan kuoleman varjon laaksoissa vaeltavia vuoriteitä: "Oi te ymmärtämättömät", miksi hengitätte maan pölyistä ilmaa? Nouskaa ylemmä! Hengittäkää sitä ilmaa, mikä on Jumalan sanassa! Täällä ovat liikkuneet Mooses ja profeetat, täällä on Jumala aikeitaan ja salaisuuksiaan ilmoittanut. "Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemään kirkkauteensa?"
Kun Herra selitti sammuneille sydämille kirjoitukset, niin evankeliumin valo alkoi paistaa heidän sielunsa pimeyteen. Emme ihmettele, että nämä miehet, jotka juuri olivat nähneet yön vaarat ja niistä töin tuskin nyt kirkkauteen päässeet, nöyrästi anovat: "Jää luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa. Eikä Herra Jeesus tahtonut jättää lapsiansa yksinään yöhön: "Hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa." Eikä Herralla olekaan sen suurempaa iloa ja halua kuin jäädä niiden luokse, jotka häntä pyytävät, ja päästä pitämään ehtoollista sellaisten kanssa, jotka ovat rauhaa ja iloa vailla. Lävistetyillä, käsillään hän siunaa ja murtaa leipää nälkäisille ja pelkureille, murheellisille ja epäuskon kiusojaan itkeville. Siihen pöytään ovat tervetulleet Emmauksen tien kulkijat, niin myös Pietari, joka on vannoen ja sadatellen kieltänyt Herransa, samoin epäilevä Tuomas ja kaikki rakkaat veljemme ja sisaremme vaivassa ja valtakunnassa. Tässä pöydässä kiusattu ja nälkäinen saa ottaa vastaan taivaan lahjana syntiensä anteeksiantamuksen ylösnousseen Vapahtajan nimessä ja veressä.
Sen tähden rakkaat, olkaa hyvässä turvassa, sillä Siionin Voittosankari "viel' laumansa keskellä käy" paimenen virkaansa hoitamassa. Hän kantaa heikointa sylissään. Hän painaa murheellisen rakkaudesta palavaa sydäntään vasten. Käy sinäkin, jota lankeemuksien ja heikkouksien muistot kirvelevät, Herran Siionin aarteita ihastelemaan ja usko kiusaukset, lankeemukset ja synnit kaikki vieläkin anteeksi Jeesuksen pyhien haavojen veren ja Hänen nimensä jumalallisen voiman kautta! Herra Jeesus osoittaa vieläkin keskellämme kirjoituksilla, että juuri näin kulkee syntisten armahdettu voittolauma taivaaseen.
Pauli Vaarala
Siionin Lähetyslehti 1963, sivut 93, 94
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa