Oiva Tölli: Valmistakaa Herran tietä

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Tammi 2011, 11:09

Keskiviikkona, joulukuun 9. päivänä
3. Adventtisunnuntai

Valmistakaa Herran tietä

Luuk. 3: 1-6
Evankelista Luukas on merkinnyt tarkoin ajan, milloin Johannes Kastaja alkoi julkisen tehtävänsä, valmistaa tietä Herralle Jeesukselle, suurelle Kuninkaallemme, ja Vieraallemme. Evankelista mainitsee, ketkä olivat silloin hallitsijoina, ja sanoo, että Hannas ja Kaifas olivat ylimmäiset papit. Sillä aikakaudella tapahtui Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle korvessa. Kun hänelle tapahtui sana, niin siinä saarnatussa sanassa oli terää. Se oli kuin kaksiteräinen miekka. Siinä oli tuomio, laupeus ja usko, joka puuttuu aina farisealaisuudesta. Hän sanoi, kuten Matt. 3. luvussa mainitaan: "Tehkää parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt." Samalla hän julisti Jumalan pyhät tuomiot parannuksen tekemättömille ihmisille: "Jo on kirves pantu puiden juurille. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois,ja heitetään tuleen."

Ja koska tämän Jumalan sanan voima ja terä puuttuvat farisealaisuudesta, nuhtelee Jeesus heitä sanomalla: "Te kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, jotka suljette taivaan valtakunnan ihmisten edestä, ette itse sinne mene, ettekä salli meneväisiä sinne mennä." Ja sanoo näinkin: "Te jätätte pois raskaimmat laista, tuomion, laupeuden ja uskon." Jumalan sanan tapahtumisen Paavalikin sai kokea usein, ja kerrankin hän lausuu: "Minulle avattiin ovi Herrassa." Tämän olemme saaneet mekin kokea, että Jumala on hyvyydellään täyttänyt suun. On ollut hyvä puhua Jumalan suurista teoista kohdallemme. Siunauksen runsas armo on virvoittanut sielujamme. Olemme puhuneet parannuksen tarpeellisuudesta, siitä osattomille ihmisille. Jumala on antanut puhumista. Johannes saarnasi parannusta, ja jotka sille saarnalle kuuliaisuuden osoittivat, hän kastoi, koska he olivat kastamattomia.

Parannus kantoi heissä hedelmää, koska sanotaan, että he tunnustivat syntinsä. Ei kuitenkaan niin ajatellen, että kaste olisi uudestisyntymisen paikka ja aika, sillä uskoon tulemista ja Pyhän Hengen saamista Jumala ei ole asettanut kasteeseen. Sillä ei Raamattu ilmoita, että joku olisi saanut kasteessa uskon ja Pyhän Hengen, vaan kaste oli, ja on vieläkin hyvän omantunnon liitto. Etiopian mies, kamaripalvelija ensin tunnusti omalla suullaan sydämensä uskon, ja sitten Filippus kastoi hänet. Efesossa oli kerran miehiä, jotka oli kastettu Johanneksen kasteella, ja jotka eivät tienneet, olikokaan Pyhää Henkeä, kun Paavali tiedusteli heiltä asiaa.

Sakramentit, kaste ja ehtoollinen ovat jo uskomassa olevia ihmistä varten. Uskoon tulemisen ja Pyhän Hengen saamisen Jumala on asettanut yksinomaan evankeliumiin. Lunastajan tähden ihminen syntyy uskosta ja Pyhästä Hengestä osallisena tähän maailmaan. Me Jumalan lapset emme halveksi lunastustyötä, vaan uskomme, että lunastajamme, meidän kaikkien tähden, sikisi Pyhästä Hengestä ja niin lunasti ihmisen perisynnistä. Vasta tekosynnit ihmisen kadottavat, niin selittää Raamattu. Ihminen tuomitaan sen mukaan, mitä hän ruumiissaan on tehnyt, olkoon se hyvä tai paha. Samanlainen saarna kuin Johannes saarnasi, kaikuu vieläkin Jumalan valtakunnassa.

Me Jumalan lapset, Johanneksen sisarina ja veljinä, olemme huutavan äänenä korvessa. "Valmistakaa Herran tietä, ja tehkää hänen polkunsa oikeaksi." Siinä huutavan äänessä ensimmäisenä osana sanotaan: "Kaikki laaksot pitää täytettämän." Sillä kuvataan ihmisiä, jotka ovat suurten, ja ehkä rumien syntiensä tähden mahdottomuuden alta herätetyllä omallatunnolla ajattelemassa, että Jumalan armo ei kuulu näin suurelle syntiselle. Sellaista ihmistä Jumalan armolupauksilla nostetaan, sillä evankeliumi on Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi. Sinä syntejäsi itkevä, kuule, Jumalan väkevä käsi on ojennettuna, ainakin korottamaan synnin alta armoon ja Jumalan lapsen asemaan. Herra Jeesus puhdistaisi sydämesi, asuinsijakseen pyhällä verellään. Suothan sen? Näin valmistetaan tie sydämeesi Jeesukselle. Silloin sinustakin tulee kruunun perillinen. Näin on Jumala meitä, jotka nyt saamme uskoa, auttanut ennen uskoneiden kautta autuuteen ja onneen. On valmistettu tietä sydämeemme adventin Herralle. Matkaystävä, jos syntisyytesi ja pahuutesi sinua painaa, on Jumalalta lupaus, että saat käydä armoistuimen tykö silloin, kun apua tarvitset. Herran Jeesuksen nimessä ja veressä ovat matkan viat anteeksi.

Toisena osana huutavan äänessä on. "Kaikki vuoret ja mäet pitää alennettaman, väärät pitää ojennettaman." Aina oikea Jumalan sanan saarna on synnistä nuhteleva, ja parannukseen kehottava. Mutta se on myöskin omavanhurskasta farisealaista ihmistä väärästä jumalisuudesta nuhteleva, muotoon katsomatta. Vuorille ja kukkuloille eksyneistä Jeesus sanoikin: "Jos taitais tapahtua, että he löydetään." Aina on niitä onnellisia köyhtymisiä tapahtunut, että Jumala on ihmisen saanut alentaa. Hänestä on tullut kysyvä ja lapsenmielinen. Jumala on saanut silloin ihmistä valtakunnastaan neuvoa. Silloin ei ole ihminen neuvomassa Jumalaa, sillä Jumalan vanhurskautta ei pueta ihmisen tekemän vanhurskauden päälle. Vanhaa vaatetta ei paikata uudella, eikä uutta viiniä panna vanhoihin leileihin. Vanha hapatus täytyy perata pois. Kun näitä saa tapahtua, että ihminen ensin riisutaan, ja sitten puetaan Jumalan pojan valmistamaan vanhurskauden vaatteeseen, niin hän näkee jo täällä ajassa Jumalan autuuden.

Siitä saa iloita omakohtaisesti, niin kuin kuningas Daavid autuutensa ilosta. Jumalan lapsi tietää, missä on tämä Jumalan autuus, ja miten sen saa. Sen tähden sinä, joka et tätä autuutta vielä omista, kysele sitä Jumalan lapsilta, sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme, näin sanoo Paavalikin. Jumalan valtakunnan asuvaiset tietävät oikeina adventin viettäjinä senkin vielä, kun Herra Jeesus saapuu, silloin korjataan meitä kunniaan. Saamme erota pahasta maailmasta. Pääsemme sitä näkemään, mitä täällä on uskottu. Odotetaan vielä, veljet ja sisaret, vähän aikaa ja uskotaan matkalla tulleet viat ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Pian saapuu adventin Herra Jeesus, ja ne, jotka ovat valmiit, menevät hänen kanssaan häihin, ja ovi suljetaan. Amen!

Oiva Tölli
Päivämies 9.12.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Maalis 2011, 22:15

Synkätkin maailman näkymät ovat adventin näkyjä

Päivämiehelle Arttu Nyman


Armon rauhan, ja rakkauden terveisillä saanen jälleen lähestyä kallista Herran Siionia tämän kalliin viestin välityksellä.

Näinä aikoina palaavat mieleemme nyt päättyneen Kirkkovuoden tapahtumat, niin kirjalliset, kuin iankaikkisuusasiat.
Joskus on elävää kristillisyyttä herjattu välinpitämättömyydellä Kirkkoa kohtaan. Mutta jokainen meistä tuhlaajalapsen retkillä olleista tiedämme ja muistamme, kuinka suuri tuli rakkaus kansan kirkkoa kohtaan, kun saimme armon Jumalalta kaikkien meidän rikostemme anteeksiantamuksen. Ja on suuri syy meillä Jumalan lapset kiitokseen, kun rakkaassa isiemme maassa on saatu rauhassa kokoontua evankeliumin ympärille. Monet kauniit Herran temppelit ovat kerta toisensa perästä täyttyneet nälkäisistä sanankuulijoista.

Elävässä kristillisyydessä on tahdottu tehdä tiettäväksi, missä kulkee tie kunnian, Taivaaseen.
On myös tehty tiettäväksi sitä oikeaa oppia, jota kirkkomme tunnuskirjoissa kirkastetaan. Sen kirkon, jonka Luther Jumalan työaseena asetti palvelemaan elävää seurakuntaa täällä maailmassa.

Siksipä kalliit matkaystävät, ei ole meillä varaa tinkiä sellaisten kuin Kirkon vastustajien edessä. Nyt uuden kirkkovuoden alkaessa meille aukenee suuri velvollisuus tehdä työtä sillä lahjalla, minkä Jumala meille jokaiselle on antanut.

"Valmistu Herran kansa, nyt vastaan ottamaan, kun saapuu Taivaastansa Kuningas päälle maan", veisaamme tutussa adventtivirressä. On jotain suurta ja kallista hänellä, jolla on evankeliumi suussa ja sydämessä julistaa adventin Herran tuloa niille rakkaille, jotka suruttomuuden unta nukkuvat.

Suurta ja ihanaa on kokea todellinen adventti omassa syntisessä sydämessänsä. Silloin ei veisata hoosiannaa ulkopuolisen tavan mukaan, vaan siinä on sydän ja koko syntinen olemus, tuomassa nöyrän kiitoksen Herralle, kun näinkin ansioton kurja saa olla Hänen lapsensa. On Onnellinen se kirkkovieras, joka todellista adventin iloa kantaa sydämessään.

Tätä iloa ei voi maailma käsittää. Jos maailma olisi sen käsittänyt, ei kuuluisi vääryyden ja väkivallan hirmuisia tekoja. Rikkirevitty, rauhaton maailma potee sitä todellista, yhteenkuuluvaisuuden puutetta, minkä ikiaikojen Jumala antaa vain niille, jotka Hänen askeleitaan seuraavat tällä pahalla maailman lopun ajalla. Muistuu mieleen jo vuosia sitten ilmestyneen Päivämieslehden pääkirjoitus, jossa eräs nimismies sattuvin Sanoin toi julki oman ajatuksensa valtakuntien päämiehistä. Nimittäin jos he tekisivät parannuksen, ei varmaan maailman kansojen tarvitsisi elää pelon ja valituksen aikoja.

Mutta se onkin ikävintä, että monilla näillä kansojen johtomiehillä ei ole ulkopuolista ja hyvää tapaa suosia kristillisiä aatteita. Kuinka moni on unohtanut, että heidänkin yläpuolellaan on Suurempi johdattaja, jonka kädessä on meidän jokaisen elämä ja kulkeminen kehdosta hautaan asti.

Rakkaat veljet ja sisaret, on meillä suuri syy rukouksessa lähestyä Taivaan Isää, että Hän antaisi rakkautensa valon paistaa tämän kirouksen maan päälle, että evankeliumin olisi aina tien näyttäjänä Isän kotiin.

Evankeliumin ilosanoma löysi kerran tiensä Unkarin heimokansan keskuuteen. Huolestuneina kyselemme, kuinka käy Unkarin elävän evankeliumin. Herran Siionin esirukouksia kaipaa varmasti ne harvat elämäntien kulkijat, jotka ovat siellä sodan jalkoihin joutuneet. Emmehän unohda heitä rukouksissamme!

Kuinka tuores muisto on viime kesän Oulun suviseuroista, kun saimme unkarilaisen kirkkoherran suusta kuunnella elävää evankeliumia. Eivät ne voi sodan pauhutkaan tukahduttaa evankeliumin kulkua. Usein on kovat sydämet sulaneet koettelemusten aikoina, ja niin on Jumalan sana otettu vastaan suurena taivaan lahjana.

Muistamattomuutta ja uneliaisuutta tunnemme mekin kristittyrievut, joiden tulisi olla tien näyttäjinä valkeuden osallisuuteen. Voi kun vihollinen on kavaluudellaan saanut aikaan ikävyyksiä kilvoitellessamme. Arjen kiireissä, työn touhussa tahtoo unohtua ne kalleimmat asiat, jotka kilvoituksemme alkuaikoina olivat kirkkaina ja uusina elämäntien kulkijan sydämessä.

Mutta rakkaat, olemme toki vielä armon valtakunnassa. Huonoina ja heikkoina saamme uskoa anteeksi kaikki synnit Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun me näin uskomme, niin on meidän sydämissämme oikea adventti. Iankaikkisuuden juhlariemun tuntee vain se ihminen, joka on antanut koko elämänsä sille Herralle, joka ainoan Poikansa lähetti maailmaan vapahtamaan meitä synneistämme.

Pysyköön tämä eläväksi tekevä Jumalan sana kirkkaana tähtenä niin kauan, kun viimeinen valittu on saatettu sisälle Siioniin. Pian pääsevät Herran omat ikuista adventin juhlaa viettämään. Sinne monet vanhurskaat matkaajat ovat jo saaneet siirtyä.

Arttu Nyman
Päivämies 6.12.1956
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Joulu 2014, 20:25

Kuka on Ihmisen Poika?


5 s. Kolmin. päivästä, Matt. 16: 13–18
Kun Jeesus ollessaan profeetallisessa virassaan julistamassa evankeliumia Jumalan valtakunnasta, tuli Kesarean maan rajalle, kysyi hän omilta opetuslapsiltaan: "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?"

Monenlaisia arvosteluja annettiin Jeesuksesta silläkin ajalla: Toiset Pilkkasivat. Muutamat sanoivat hänen olevan jonkun profeetoista.
Kun oli käyty Jeesusta kuulemassa, oli nähty ja kuultu hänen Jumalallinen voimansa. Siksi eivät he voineet häntä aivan turhaksi sanoa. "Sillä, hän puhui heille voimallisesti", kertoo evankelistakin. "Ei hän puhu niin kuin meidän kirjanoppineemme."

Näin vieläkin sanotaan siitä jumalanvaltakunnasta, jonka elämän Herra perusti. Tästä valtakunnasta Hän itse sanoi: "Sitä eivät helvetin portit voita!" Tuohon, omille opetustapsilleen tekemäänsä kysymykseen, sai Herra vastauksen Pietarilta: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika."

Kun opetuslapset sen näin sydämessään uskoivat, tunnusti Pietari tämän uskon omasta ja toisten puolesta näin. Herra puolestaan julisti tällaisen uskon ja uskovaisen "autuaaksi." Aina on näin tarvinnut ensin kuulla, uskoa ja sitten tunnustaa. Tunnustaa, mitä on elävä evankeliumi opettanut uskomaan. Tunnustaa uskossa, mitä jumalanvaltakunta on julistanut.

Sitten sanottiin uskoneelle: "Minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet; mitä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaassa; mitä päästät maan päällä, se on päästetty taivaassa." Näin elämänsana sitoo vieläkin sen, joka kantaa synnin ja epäuskon kahleita, kulkien väärässä vanhurskaudessaan.

Elämän Sanalla kutsun sinua syntisraukka uskomaan syntisi Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi. Kun sinua näin synneistäsi, jotka on maan päällä tehty, päästetään, olet päästetty myös taivaassa. Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi uskoen aukenee taivas.


Oiva Tölli, Muhos.
Päivämies 28.6.1956


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 16 Joulu 2014, 20:25
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron