Rukoussunnuntai

[Taavetti]

Rukoussunnuntai
Sydämen puhetta Isän kanssa

Matt. 6: 5-8
Jeesus opettaa meitä rukoilemaan. Tuosta opetuksesta näkyy kolme asiaa.
Ensinnäkin rukous ei ole oman kristillisyyden näyttämistä. Päinvastoin rukoilemisessa tulee välttää julkisuutta. Näin eivät tee ulkokullatut, jotka mielellään pitävät pitkiä polvirukouksia muiden nähden herätyskokouksissaan. Jeesus sanoo, että he ovat palkkansa ansainneet. He ovat saaneet vakaan ja hartaan kristityn nimen maailman taholta.

Toiseksi rukouksen kuuleminen ei ole riippuvainen sen monisanaisuudesta. Rukoilija ei tarvitse rukousnauhaa muistaakseen varmasti kaikki asiat. Rukous on lapsen yksinkertaista puhetta Isälle, joka hyvin tarkoin tietää, mitä lapsi tarvitsee.

Kolmanneksi taivaan Isä kuulee rukoukset ja maksaa. Sadanpäämies Kornelius rukoili alati Jumalaa, ollessaan vielä epäuskossa. Jumala kuuli ja lähetti apostoli Pietarin saarnaamaan evankeliumia. Jumala maksoi julkisesti, sillä kaikki, jotka kuulivat Pietarin puheen, saivat Pyhän Hengen. Jumala kuulee sitä epäuskoista, joka pyytää, että hän löytäisi Jumalan valtakunnan, ja siellä rauhan. Mutta rukous ei ole armonväline, jonka kautta tultaisiin uskoon.

Rukous onkin oikeastaan Jumalan lapselle annettu etuoikeus. Siinä lapsi lähestyy Isää, ja hän saa puhella Isälle sekä ajallisista että iankaikkisista asioista. Jeesuksen täytyy meitä opettaa siksi, että olemme huonoja rukoilijoita. Me emme osaa emmekä muista pyytää, vaikka rukous on niin sanomattoman tärkeä asia. Luulen kuitenkin, että huononkin Jumalan lapsen sydän on usein vaikeroinut sitä, miten jaksaisi pitää uskon ja hyvän omantunnon pahassa maailmassa. Siihen Isä vastaa julkisesti äänellisessä sanassa: "Uskomalla synnit anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja veressä."

"Jokaisen uskovan sydämeen on vuodatettu Pyhä Henki, joka itse rukoilee puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Tuon Hengen vaikutuksesta rukous on todella sydämen puhetta Isälle, joka kaikki ylenpalttisesti voi tehdä. Kaiken senkin ylitse, kuin me rukoilemme taikka ymmärrämme. Sen voiman jälkeen, joka meissä vaikuttaa. Hänelle olkoon kunnia seurakunnassa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, kaikkiin aikoihin iankaikkisesti niin iankaikkiseen, amen!" (Ef. 3: 20 - 21)

Aarno Haho
Päivämies 26.4.1967

[Taavetti]

JUMALAN RAKKAUS


Rukoussunnuntai
"Ja sinä päivänä ette mitään kysy minulta. Totisesti, totisesti sanon minä teille: mitä ikänä te anotte Isältä minun nimeeni, niin hän antaa teille. Ette ole mitään minun nimeeni tähän asti anoneet: rukoilkaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen. Näitä olen minä teille puhunut tapauksissa, mutta aika tulee, etten minä silleen puhu teille tapauksissa, vaan ilmoitan julkisesti teille minun Isästäni. Sinä päivänä pitää teidän rukoileman minun nimeeni. Ja en minä sano teille, että minä rukoilen Isää teidän tähtenne: Sillä Isä rakastaa itse teitä, että te minua rakastitte ja uskoitte minun Jumalasta lähteneen. Minä läksin Isästä ja tulin maailmaan: taas minä jätän maailman ja menen Isän tykö. Sanoivat hänen opetuslapsensa hänelle: katso nyt sinä julkisesti puhut, ja et yhtään tapausta sano. Nyt me tiedämme sinun kaikki tietävän, ja et sinä tarvitse, että joku sinulta kysyy, sen tähden me uskomme sinun Jumalasta lähteneen." (Joh. 16: 23 – 30).

Tämä on eräs rukoussunnuntain teksteistä. Rukoussunnuntait ovat tarkoitetut sitä varten, että me silloin muistaisimme erityisesti lähestyä taivaallista Isäämme rukouksin ja anomisin. Rukouspäivillä on Suomen kansalle aivan erityinen merkitys. Ne ovat saaneet alkunsa siitä, että kansaamme oli uhkaamassa suuri hätä ja ruoan puute ja Jumala kuuli kansamme huokaukset ja toimitti siten, että näin keväällä jäidenlähdön aikaan viljalaivat lännestä saapuivat maamme satamiin. Kristillinen esivalta näki silloin aiheelliseksi nykyisten kiitos- katumus- ja rukouspäivien julistamisen. Aikaa on kulunut ja kansa on miltei unohtanut sen, minkä vuoksi rukouspäiviä vietämme. Vieläkin olisi aihetta muistaa rukouspäiviä ja samalla muistaa sitä, että kaikki hyvä ja täydellinen lahja tulee vieläkin valkeuden Isältä. Jumala on meitä rakastanut ajallisilta ja iankaikkisilla lahjoilla. Jos koska, niin nykyisenä aikana olisi aihetta kääntyä Jumalan, taivaallisen Isän puoleen rukouksin, anomisin ja kiitoksin kaiken sen hyvän edestä, jota niin runsain määrin olemme saaneet nauttia. Maailmalla on paljon puutetta ja nälänhätääkin, mutta pieni Suomen kansa on saanut nauttia Jumalan hyvyyttä, ehkä vain sen tähden, että Jumalalla on täällä kuitenkin pieni peltopalanen. Jumalan lasten rukoukset nousevat vieläkin taivasta kohti.

Ja Jeesus sanoo: "Totisesti, totisesti sanon minä teille, mitä ikänä te anotte Isältä minun nimeeni, niin Hän antaa teille." Mutta heti perään hän joutuu sanomaan: ”Ette ole mitään minun nimeeni tähän asti anoneet, rukoilkaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen."

Meidän ilomme ei ole täydellinen pelkän ajallisen hyvän vuoksi. Eikö ennen muuta tulisi anoa taivaalliselta Isältä iankaikkista elämää ja iloa taivaassa, jotta meidän ilomme voisi olla täydellinen. ''Sillä meidän kaikkien pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että jokainen saisi sen jälkeen, mitä hän ruumiissaan tehnyt on, olkoon se hyvä eli paha" (2. Kor: 5: 10). Sillä me kaikki olemme vialliset ihmiset, synnin alle myydyt. Aadamin perintö on meissä vaikuttamassa ja silti Jumala rakastaa meitä syntisiä ihmisiä. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta iankaikkisen elämän saaman." (Joh. 3: 16). "Sen tähden, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luontokappale." (1.Kor 5: 17) Kun me vielä olimme syntiset, lähetti Jumala Poikansa maailmaan, että me uskoisimme Hänen päällensä.

Jeesus sanoo: "En minä sano teille, että minä rukoilen Isää teidän tähtenne: sillä Isä rakastaa itse teitä, että te minua rakastitte ja uskoitte minun Jumalasta lähteneen." Jumala rakastaa meitä Poikansa, Herran Jeesuksen tähden ja sen tähden, että me uskomme hänen päällensä. "Minä läksin Isästä ja tulin maailmaan: taas minä jätän maailman ja menen Isän tykö." Siinä ilmenee Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti Poikansa maailmaan, että maailma Hänen kauttansa pelastuisi. Maailma on kuitenkin suuressa mitassa luopumassa elävästä Jumalasta ja uskosta Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Jumalan puolelta ihmisten pelastus on valmis ja lunastus kaikkien syntien edestä olemassa. Jumala odottaa, että ihmiset anoisivat Häneltä pelastusta Herran Jeesuksen nimeen ja Hän antaisi soimaamatta. Tänä rukoussunnuntaina meilläkin on erityisesti aihetta kohottaa kädet rukoukseen ja anomiseen, että Hän, Jumala, suuressa rakkaudessaan avaisi ihmisten tunnot ja saisi kaikkia armahtaa ja antaa ihmisille iankaikkisen elämän. "Niin on Jumala maailmaa rakastanut."

"Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he sinun ainoan totisen Jumalan tuntisivat, ja. Jonka lähetit, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17: 3)

Niilo Mäki
Päivämies 20.5.1981

[Taavetti]

RUKOUSSUNNUNTAI


”Ja että Kristus asuisi uskon kautta teidän sydämissänne"

EF. 3:13 – 21
Rukouksessa saamme lähestyä taivaan Isää niin kuin lapset armasta isäänsä. Saamme Isältä pyytää hengellisiä ja ruumiillisia tarpeitamme.”Mitä ikinä te anotte Isältä minun nimeeni, niin hän antaa teille." (Joh. 16:23). Sillä jokainen, joka Herran nimeä avukseen huutaa, tulee autuaaksi." (Room 10:13) Kun suhteet taivaan Isän kanssa on läheiset, niin silloin voi huolensa ja murheensa hänelle tehdä tiettäväksi. Vanhan liiton profeettakin näkee Pyhän Hengen valossa, kuinka Herran kansan suhde Herraan voi olla läheinen: ”Nämä minun nimeäni avuksi huutavat, ja minä tahdon teitä kuulla ja sanoa: se on minun kansani ja heidän pitää sanoman: Herra minun Jumalani." (Sak.13: 9). Rukouksen aihetta on paljon perheen äidillä ja isällä kasvattajan erittäin vastuunalaisessa kasvattajan tehtävässä. Kuinka usein on avuton ja neuvoton, todella viisautta ja taitoa puuttuu. Kunpa muistaisi ja jaksaisi nöyryyttää itsensä pyytämään taivaan Isältä viisautta, jota hän on luvannut antaa uskossa anojalle. Kiusausten voittamiseen tarvitsemme paljon taivaan Isän armon varjelusta. Kaikessa tuskassa ja ahdistuksessa ei löydy rukouksen sanoja, ahdistettu usein huokaa: onko tämä Jumalan lapsen tie. "Mutta niin myös henki auttaa meidän heikkouttamme, sillä emmepä me tiedä mitään rukoilla niin kuin tulisi, vaan henki rukoilee meidän edestämme sanomattomilla huokauksilla, joka sydämet tutkii, hän tietää mitä hengen mielessä on sillä hän rukoilee pyhäin edestä Jumalan tahdon jälkeen." (Room 8:26, 27)

Vapahtajamme Herra Jeesus opetti Isä meidän rukouksen. Jeesus opetti rukouksen toinen toistemme edestä. Vapahtajamme opettaman rukouksen piiriin ulottuvat kaikki, jotka taivaassa ja maassa lapsiksi kutsutaan, niiden oikea isä on taivaassa. "Meidän Jumalamme" – niin kuin Vanhan testamentin lapset ihastelevat.

Rukouspäivän tekstissä apostoli Paavali vankilassa ollessaan esirukouksin muistaa pakanoista uskoon tulleita, että Jumala heitä Kristuksen yhteyteen ja Hänen rakkautensa tuntoon kiinnittäisi ja vahvistaisi, ”...että te Hänen henkensä kautta väkeviksi tulisitte sisällisessä ihmisessä." Paavali itse oli kokenut mitä on Jumalan väkevyys. Hän oli tuntenut omassa lihassaan saatanan pistimen. Hän oli kolmesti rukoillut, että se otettaisiin pois. Hän sai vastauksen: Tyydy minun armooni, sillä minun voimani on heikoissa väkevä. Näinkö Jumalan lapset ovat varustetut Jumalan luontoisuudella, että he toisten edestä rukoilevat? "...että Kristus asuisi uskon kautta teidän sydämissänne." Osaako sinne muukin asukas? Sinne kuin huomaamatta pyrkii väärän kunnian ja oman ansion sekä tekojen herra, elatuksen murhe, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän mukavuus. On tulijoita asumisen sijaa etsimässä.

Rakkaus on täydellisyyden side. Sillä Jumalan lapset on liitetty toinen toisiinsa Jeesus sanoo: Siitä teidän pitää tunteman minun opetuslapsikseni, että te keskenänne rakkauden pidätte. Rakkaus on pitämisessä, todella tarvitaan rukousta, että olisitte ”rakkauden kautta juurtuneet ja perustetut." Vihollinen on vihainen, se tietää että kun tuon keskinäisen siteen saa poikki, niin lauma silloin helposti hajoaa. Veljellinen rakkaus on niin tärkeä, että sen pysymisen tähden kannattaa uhrautua. Kannattaa kärsiä ja alistua rakkauden rikkeiden korjaamisessa. Ei parannuksen teko mene hukkaan, siinä juurtuu ja vahvistuu kestämään vihollisen hyökkäyksiä.

”Ja Kristuksen rakkauden tuntisitte." Mitä on Kristuksen rakkaus? Se on asia, jonka oppimisessa ei tule ylioppilaiksi." Siinä on rakkaus, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän syntiemme edestä." Hän Herra Kristus ottaa vapaaehtoisesti meitä rakastaessaan päällensä kaikkien synnit. Koko niiden rangaistus laskettiin hänen päällensä. Hän Getsemanen yössä kauhistuu syntiemme paljoutta. Verta hikoillen ja maata suudellen rukoilee: Jos mahdollista on, niin menköön pois minulta tämä kalkki. Ensimmäinen Aatamin rikos oli raskas perintö, opetuslapset nukkuvat, mutta rakkaus ei koskaan väsy. Jeesus herättelee heitä kolmannenkin kerran. "Niin ette siis jaksaneet valvoa yhtä hetkeä minun kanssani.” Valvokaa ja rukoilkaa, ettette kiusaukseen lankeaisi. Kristuksen rakkaus oli väkevämpi kuolemaa ja lujempi helvettiä.

Jeesus tyhjensi kuoleman kalkin ja täytti autuuden maljan, eikä muista syntiemme paljoutta eikä kärsimään vaivaa, vaan osoittaa haavansa, joista sovituksen veri. Tänäkin päivänä näkyy niissä haavoissa Pyhän Hengen valossa syntiemme makso. Kristuksen rakkaudesta kaikki synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Heino Rontti
Päivämies 3.5.1972

[Taavetti]

JUMALAN LASTEN TÄHDEN SÄÄSTETÄÄN MAATA

"Rukoussunnuntai, kaatuneitten muistopäivä
”Mutta puoliyön aikana oli Paavali ja Siilas rukouksissa, ylistäin Jumalaa kiitosvirsillä, ja vangit, jotka siellä olivat, sen myös kuulivat. Niin tapahtui äkisti suuri maanjäristys, niin että tornin perustus vapisi, ja kohta kaikki ovet aukesivat ja jokaisen siteet pääsivät. Kuin vartia heräsi ja näki tornin ovet avoinna olevan, veti hän ulos miekkansa ja tahtoi surmata itsensä, ja luuli vangit paenneen pois. Niin Paavali huusi suurella äänellä ja sanoi: älä itselles mitään pahaa tee, sillä me olemme kaikki täällä. Niin hän anoi kynttilää; meni sisälle ja lankesi pelästyksissä Paavalin ja Siilaan jalkain juureen, ja toi heidät ulos ja sanoi: herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä autuaaksi tulisin? Mutta he sanoivat: usko Herran Jeesuksen Kristuksen päälle, niin sinä ja sinun huonees autuaaksi tulee. Ja he puhuivat hänelle Herran sanaa ja kaikille, jotka hänen huoneessansa olivat. Ja hän otti heidät sillä hetkellä yöstä tykönsä ja pesi heidän haavansa ja hän kohta kastettiin ja kaikki hänen perheensä. Ja vei heidät kotiansa ja valmisti heille pöydän, ja iloitsi, että hän koko huoneensa kanssa tuli Jumalan päälle uskovaiseksi." (Apt. 16: 2 – 34).

Kirjeessään filippiläisille apostoli Paavali mainitsee siteittensä tulleen evankeliumin menestykseksi. Olihan myös opetuslapsi Ananiaalle ilmoitettu Sauluksen kääntymisen päivinä tämän miehen joutuvan paljon kärsimään vaivaa Jeesuksen nimen tähden.
Tätä vaivaa saivat Paavali ja Silas maistaa myös Filippissä lähetysmatkansa aikana. Heidät oli teljetty kaupungin vankilaan rauhan häiritsijöinä sekä sopimattomien tapojen opettajina. Suomen kristikansallekin näyttää olevan suurimmalti osin armosta uskominen ja syntiä vastaan taisteleminen aivan sopimaton tapa. Parempi on heidän mielestään tehdä omia mykkiä jumaliaan, jotka antavat palvelijansa olla rauhassa.
Jumalan kirjoitetusta Sanasta avautuu Jumalan seurakunnalle suuria näköaloja: "Jumalan lasten tähden vielä säästetään maata". Kristittyinä me ylennämme sydämemme Jumalan tykö rukouksen hengessä, että Hän vielä katsoisi armollisesti tämän synneissään hukkuvan kansan puoleen.
Jumala kuljettaa omiaan vaivojen kautta kirkastaen Pyhää nimeänsä. Filippin vankilassa aletaan pitää seuroja kiitosvirsin, veisaten armon kautta Herralle. Seuraväkikin on paikalla, vaikka ei seuroista oltu mitään ilmoitettu. Ihmeet alkavat myös tapahtua Jumalan iankaikkisella voimallaan jaoittaessa maahan
vankilan muureja, sekä Sanansa voimalla, herättäessään omiatuntoja. Löytyi yksi sielu kyselevänä: "Mitä minun pitää tekemän, että minä autuaaksi tulisin?" Jumalan valtakunnasta löytyy aina hyvä iankaikkinen Jumalan neuvo. Pyhä Henki saarnasi apostolien suun kautta Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Sinä armosta osaton maan lapsi, kiiruhda tämän saarnan osallisuuteen. Tulee yö. Tänä päivänä vielä annetaan Jumalan valtakunnasta kaikki synnit anteeksi.
Veljeni ja sisareni, joka olet hengessä vapahdettu palvelemaan elävää Jumalaa. Sinulle kuuluu vapauden saarna Jumalan neuvon ja aivoituksen jälkeen. Ole hyvässä turvassa ja usko kaikki synnit ja matkan viat viimeisiä epäilyksiä myöten anteeksi Jeesuksen korkeassa nimessä ja kalliissa, maahan vuotaneessa sovintoveressä. "Sitä varten minä olen tullut, että teillä elämä ja yltäkyllin olisi." Jeesuksen veri puhuu iankaikkisesta kunniasta kuoleman varjojen maassa asuvalle.
Siniristiliput laskeutuvat tänään maan vapauden puolesta kaatuneiden muistoa kunnioittamaan. Heidän muistonsa, menneiden sukupolvien työ, puhuttelee meitä.
Jorma Kantonen

Päivämies Keskiviikkona, toukokuun 15 päivänä 1974