Kirkkovuoden lähinnä viimeinen sunnuntai (Valvomisen sunnuntai)
Herran päivän koitto
(2. Piet. 3: 8-13)
Herran päivästä on kirjoitettu: se on tuleva niin kuin varas yöllä. Jeesus sanoi opetuslapsilleen siitä päivästä ja hetkestä, milloin se tapahtuu, ettei sitä tiedä yksikään, ei taivaan enkelitkään, ei Poikakaan, vaan minun Isäni yksinään. Apostoli Pietari kirjoittaa tekstissämme: "Mutta tätä yhtä ei pidä teiltä salattaman, minun rakkaani: yksi päivä Herran edessä on niin kuin tuhannen ajastaikaa, ja tuhannen ajastaikaa niin kuin yksi päivä." Tässä on Jumalan ajanlasku. Sen edessä olisi jokaisen pysähdyttävä, laskenko minä tuon laskun oikein tai väärin. Kun tätä laskua suoritetaan, siinä tarvitaan Pyhä Henki. Järki ei ulotu niihin, jotka Jumalan Hengen ovat. Ne ovat sille hulluutta. Pietari kirjoittaa tässä samassa luvussa Noan ajoista, mitenkä silloinkin jo löytyi pilkkaajat, jotka sanoivat: "Kussa on lupaus hänen tulemisestaan, sillä siitä päivästä, kun Isät ovat nukkuneet, pysyvät kaikki niin kuin ne luonnon alusta olleet ovat." Näiden tunnusomainen merkki on tämä, josta apostoli kirjoittaa: "Mutta tiettensä ei he tahdo tietää, että taivaat muinen olivat, ja maa vedestä, joka vedessä Jumalan sanan kautta seisoo."
Kristikansan ihmiset ovat kyllä tietoisia, että näin on Raamatussa kirjoitettu. Harvat ymmärtävät kirjoituksia, ja kirjoitukset aukenevat vain sille, jolla on uskon kautta Pyhä Henki. Tällä viimeisellä ajalla elävät Jumalan lapset hyvin ymmärtävät, että pian on lauantaista ehtoo käsissä. Maailman pitkä viikko on eletty, ja alkaa Sapatin päivä. Mutta mitä viimeisenä päivänä tapahtuu? Niistä löytyy paljonkin kirjoituksia. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Kun te kuulette sanomia sodista ja niin edespäin, nostakaa silloin päätänne, teidän lunastuksenne päivä lähestyy." Johanneksen Ilmestyskirjan 20. luvussa on kirjoitettu, että saatana päästetään vankeudesta viettelemään pakanoita, jotka neljällä maan kulmalla ovat, Gog ja Magog, että hän heitä sotaan kokoais, joidenka luku on niin kuin meren santa. Johannes näki, miten Gogin ja Magogin joukot piirittivät pyhäin leirin ja rakkaan kaupungin. Vanhan testamentin profeetta Daniel tahtoi tietää, mitä viimeisinä päivinä tapahtuu. Mutta hänelle sanottiin: Älä niitä kirjaa, vaan sulje ne kirjaan hamaan viimeiseen päivään asti. Silloin pitää monen sen tykö tuleman ja suuren ymmärryksen löytämän. Daniel jatkaa: Jumalattomat pitävät jumalattoman menon eivätkä niistä tottele, vaan ymmärtäväiset ottavat niistä vaarin. Danielille sanottiin: Mene sinä pois ja lepää, ettäs nousisit osahas päivän lopulla. Ymmärtäväiset ovat aina ottaneet kirjoituksista vaarin, Jerusalemin tyttäret ovat olleet aina valppaita. He ovat hämärän tultua lähteneet etsimään ja kyselemään muurin vartijalta, mitä aika kuluu ja ovat saaneet kuulla: Päivä, on koittanut ja kuitenkin on yö. Profeetta Jesaja kirjoittaa: "Jos avaat sydämesi isoovaiselle, ja ravitset raadolliset sielut, niin sinun valkeutes on pimeässä koittava, ja sinun hämäräs on oleva niin kuin puolipäivä." (Jes. 58:10). Apostoli kirjoittaa: Me olemme päivän lapset, emme ole yön emmekä pimeyden, vaeltakaa niin kuin valkeuden lapset. Mutta mitä tämä merkitsee? Tekstimme kertoo Herran päivän tulevan niin kuin varas yöllä, taivaat suurella pauhinalla menevät pois. Apostolin kysymys koskee myös meitä, tämän ajan Jumalan lapsia, jotka vaellamme Uuden Jerusalemin, rakkaan kaupungin valkeudessa. Sen valkeutena on Karitsa, että meidät nuhteettomina hänen edestään löydettäisiin. Meillä on todella syytä pyydellä taivaan Isältä silmävoidetta, että oikea hengen valo säilyisi näkemään sitäkin, mitä tapahtuu ennen viimeistä tuomiota, kun Cogin ja Maqogin joukot piirittävät pyhäin leirin ja rakkaan kaupungin. Tulee yö, kukaan ei voi tehdä työtä. Saarnaajan kirjan 12. luvussa on kirjoitettu: "Ja ovet katua vastaan suljetaan, niin että myllyn ääni vaikenee, ja heräjää linnun ääneen ja kaikki veisuun tyttäret vaipuvat.
Olisi siunaus kansallemme ja koko ihmissukukunnalle, kun Jumala avaisi ihmisten ymmärryksen silmät ymmärtämään, missä on Jumalan voiman sana. Tästä sanotaan Heprealaiskirjeessä: "Hän kantaa kaikki voimansa sanalla ja on myös hänen kauttansa maailman tehnyt." Paavali Roomalaiskirjeen 1. luvussa sanoo, sillä en minä häpee Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima itse kullekin uskovaiselle autuudeksi. Tämä Jumalan voima, Kristuksen evankeliumi, joka on sanomaa taivaan valtakunnasta, on vieläkin keskuudessamme, ainoastaan Uuden Jerusalemin, Jumalan kaupungin asukkailla. Kun evankeliumin saarnaaminen kielletään, loppuu kantokyky tältä taivaalta ja maalta. Nehän onkin säästetty tulenvaraksi tuomiopäivään, jolloin jumalattomat kadotetaan.
Tekstimme viimeisessä jakeessa sanotaan: "Mutta me odotamme uusia taivaita ja uutta maata hänen lupauksensa jälkeen, joissa vanhurskaus asuu." Vanhurskaina ollen, ja Jumalan rauhasta osallisina jäämme uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Väinö Heiskanen
Päivämies 9.11.1966