Valvomisen sunnuntaina

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

Valvomisen sunnuntaina

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Elo 2011, 19:41

Kirkkovuoden lähinnä viimeinen sunnuntai (Valvomisen sunnuntai)

Herran päivän koitto


(2. Piet. 3: 8-13)
Herran päivästä on kirjoitettu: se on tuleva niin kuin varas yöllä. Jeesus sanoi opetuslapsilleen siitä päivästä ja hetkestä, milloin se tapahtuu, ettei sitä tiedä yksikään, ei taivaan enkelitkään, ei Poikakaan, vaan minun Isäni yksinään. Apostoli Pietari kirjoittaa tekstissämme: "Mutta tätä yhtä ei pidä teiltä salattaman, minun rakkaani: yksi päivä Herran edessä on niin kuin tuhannen ajastaikaa, ja tuhannen ajastaikaa niin kuin yksi päivä." Tässä on Jumalan ajanlasku. Sen edessä olisi jokaisen pysähdyttävä, laskenko minä tuon laskun oikein tai väärin. Kun tätä laskua suoritetaan, siinä tarvitaan Pyhä Henki. Järki ei ulotu niihin, jotka Jumalan Hengen ovat. Ne ovat sille hulluutta. Pietari kirjoittaa tässä samassa luvussa Noan ajoista, mitenkä silloinkin jo löytyi pilkkaajat, jotka sanoivat: "Kussa on lupaus hänen tulemisestaan, sillä siitä päivästä, kun Isät ovat nukkuneet, pysyvät kaikki niin kuin ne luonnon alusta olleet ovat." Näiden tunnusomainen merkki on tämä, josta apostoli kirjoittaa: "Mutta tiettensä ei he tahdo tietää, että taivaat muinen olivat, ja maa vedestä, joka vedessä Jumalan sanan kautta seisoo."

Kristikansan ihmiset ovat kyllä tietoisia, että näin on Raamatussa kirjoitettu. Harvat ymmärtävät kirjoituksia, ja kirjoitukset aukenevat vain sille, jolla on uskon kautta Pyhä Henki. Tällä viimeisellä ajalla elävät Jumalan lapset hyvin ymmärtävät, että pian on lauantaista ehtoo käsissä. Maailman pitkä viikko on eletty, ja alkaa Sapatin päivä. Mutta mitä viimeisenä päivänä tapahtuu? Niistä löytyy paljonkin kirjoituksia. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Kun te kuulette sanomia sodista ja niin edespäin, nostakaa silloin päätänne, teidän lunastuksenne päivä lähestyy." Johanneksen Ilmestyskirjan 20. luvussa on kirjoitettu, että saatana päästetään vankeudesta viettelemään pakanoita, jotka neljällä maan kulmalla ovat, Gog ja Magog, että hän heitä sotaan kokoais, joidenka luku on niin kuin meren santa. Johannes näki, miten Gogin ja Magogin joukot piirittivät pyhäin leirin ja rakkaan kaupungin. Vanhan testamentin profeetta Daniel tahtoi tietää, mitä viimeisinä päivinä tapahtuu. Mutta hänelle sanottiin: Älä niitä kirjaa, vaan sulje ne kirjaan hamaan viimeiseen päivään asti. Silloin pitää monen sen tykö tuleman ja suuren ymmärryksen löytämän. Daniel jatkaa: Jumalattomat pitävät jumalattoman menon eivätkä niistä tottele, vaan ymmärtäväiset ottavat niistä vaarin. Danielille sanottiin: Mene sinä pois ja lepää, ettäs nousisit osahas päivän lopulla. Ymmärtäväiset ovat aina ottaneet kirjoituksista vaarin, Jerusalemin tyttäret ovat olleet aina valppaita. He ovat hämärän tultua lähteneet etsimään ja kyselemään muurin vartijalta, mitä aika kuluu ja ovat saaneet kuulla: Päivä, on koittanut ja kuitenkin on yö. Profeetta Jesaja kirjoittaa: "Jos avaat sydämesi isoovaiselle, ja ravitset raadolliset sielut, niin sinun valkeutes on pimeässä koittava, ja sinun hämäräs on oleva niin kuin puolipäivä." (Jes. 58:10). Apostoli kirjoittaa: Me olemme päivän lapset, emme ole yön emmekä pimeyden, vaeltakaa niin kuin valkeuden lapset. Mutta mitä tämä merkitsee? Tekstimme kertoo Herran päivän tulevan niin kuin varas yöllä, taivaat suurella pauhinalla menevät pois. Apostolin kysymys koskee myös meitä, tämän ajan Jumalan lapsia, jotka vaellamme Uuden Jerusalemin, rakkaan kaupungin valkeudessa. Sen valkeutena on Karitsa, että meidät nuhteettomina hänen edestään löydettäisiin. Meillä on todella syytä pyydellä taivaan Isältä silmävoidetta, että oikea hengen valo säilyisi näkemään sitäkin, mitä tapahtuu ennen viimeistä tuomiota, kun Cogin ja Maqogin joukot piirittävät pyhäin leirin ja rakkaan kaupungin. Tulee yö, kukaan ei voi tehdä työtä. Saarnaajan kirjan 12. luvussa on kirjoitettu: "Ja ovet katua vastaan suljetaan, niin että myllyn ääni vaikenee, ja heräjää linnun ääneen ja kaikki veisuun tyttäret vaipuvat.

Olisi siunaus kansallemme ja koko ihmissukukunnalle, kun Jumala avaisi ihmisten ymmärryksen silmät ymmärtämään, missä on Jumalan voiman sana. Tästä sanotaan Heprealaiskirjeessä: "Hän kantaa kaikki voimansa sanalla ja on myös hänen kauttansa maailman tehnyt." Paavali Roomalaiskirjeen 1. luvussa sanoo, sillä en minä häpee Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima itse kullekin uskovaiselle autuudeksi. Tämä Jumalan voima, Kristuksen evankeliumi, joka on sanomaa taivaan valtakunnasta, on vieläkin keskuudessamme, ainoastaan Uuden Jerusalemin, Jumalan kaupungin asukkailla. Kun evankeliumin saarnaaminen kielletään, loppuu kantokyky tältä taivaalta ja maalta. Nehän onkin säästetty tulenvaraksi tuomiopäivään, jolloin jumalattomat kadotetaan.

Tekstimme viimeisessä jakeessa sanotaan: "Mutta me odotamme uusia taivaita ja uutta maata hänen lupauksensa jälkeen, joissa vanhurskaus asuu." Vanhurskaina ollen, ja Jumalan rauhasta osallisina jäämme uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Väinö Heiskanen
Päivämies 9.11.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Syys 2012, 15:07

Valvokaa

Kirkkovuoden. Läh v.s. (Valvomisen sunnuntai)
”Mutta tätä yhtä ei pidä teiltä salattaman, minun rakkaani: yksi päivä on Herran edessä niin kuin tuhannen ajastaikaa ja tuhannen ajastaikaa niin kuin yksi päivä. Ei Herra viivytä lupaustansa, (niin kuin muutamat sen viipyvän luulevat,vaan hän on meidän kansamme kärsiväinen, ja ei tahdo, että jonkun pitäisi hukkuman, vaan että jokainen itsensä parannukseen kääntäisi. Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas yöllä ja silloin taivaat suurella pauhinalla menevät pois, mutta elementit pitää palavuudesta sulaman, ja maa, ja rakennukset, jotka hänessä ovat, pitää palaman ylös: Että kaikki nämät pitää katooman, minkä kaltaiset tulee teidän silloin olla pyhissä menoissa ja jumalisuudessa: Niin että te odotatte ja ikävöitsette Jumalan päivän tulemista, jona taivaat tulesta raukeevat ja elementit palavuudesta sulavat? Mutta me odotamme uusia taivaita ja uutta maata hänen lupauksensa jälkeen, joissa vanhurskaus asuu." (2. Piet. 3: 8-13).

Ylle merkityt sanat on apostoli Pietari kirjoittanut muistiin sen ajan Jumalan lapsille ja samalla myös meille. Näillä hän tahtoo herättää ja neuvoa vakaata mieltä. Aika, jota elämme, on vaarallinen ja eksyttävä. Tarvitsee ottaa kaidan tien kulkijan vaaria Jumalan sanasta, niin kuin kynttilästä, joka pimeässä valistaa. Sillä ei meillä ole sota lihaa ja verta vastaan, vaan pääruhtinaita ja valtoja vastaan, maailman herroja vastaan, jotka tämän maailman pimeydessä vallitsevat, pahoja henkiä vastaan taivaan alla. Meitä kehotetaan vyöttämään mielemme kupeet ja olemaan raittiit, sillä vihollinen ei ole jouten, koska se tietää itsellänsä vähän sikaa olevan.

Pietari sanoo, että yksi päivä Herran edessä on niin kuin tuhannen ajastaikaa ja tuhannen ajastaikaa niin kuin yksi päivä. Tuhannenkin vuotta Jumalan kasvojen edessä on niin kuin eilinen päivä, joka meni ohitse. Herran kansa on aina ollut adventin kansaa, joka odottaa Herransa pikaista paluuta. Apostoli sanookin: lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Herran toinen tulemus lähestyy. Tarvitsee oman sielunsa autuuden tähden valvoa ja rukoilla ja pestä matkapukuaan Karitsan veressä. Sillä ei meillä tässä ole pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme. Ei Herra viivytä lupaustansa, niin kuin muutamat sen viipyvän luulevat, vaan hän on meidän kanssamme kärsiväinen ja ei tahdo, että jonkun pitäisi hukkuman, vaan että jokainen itsensä parannukseen kääntäisi. Tälläkään ajalla ei ole puutetta "Herra, Herra" -huutajista, jotka makeilla paheilla liehakoitsevat ja viettelevät yksinkertaisia sydämiä. Heillä on jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltävät.

Pyhiä arvoja on poljettu lokaan. Väärästä opista ja eriseurasta ei saisi puhua. Käsitys synnistä on kadonnut. Lihalle ja verelle tällainen saarna on mieluista. Jumala kyllä tahtoo kaikkia ihmisiä autuaaksi ja että he totuuden tuntoon tulisivat. Mutta jos meidän evankeliumimme on peitetty, niin se on niiltä peitetty, jotka kadotetaan. Sillä usko ei ole joka miehen. Kiiruhda, epäuskoinen ihminen, parannukseen, koska armon kaupat ovat vielä auki. Vähän hetken perästä tulee hän, joka tuleva on ja ei viivyttele. Jumalanlapsi, kärsi vielä vähän aikaa, niin kuin Jeesuksen Kristuksen sotamies, Älä heitä pois uskallustasi, jolla suuri palkanmakso on.

Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas yöllä. Ajan merkit puhuvat meille väkevästi siitä, kuinka kaikkein loppu lähestyy. Uneliaisuus pyrkii voittamaan. Kristityn kilvoituksessa valvominen on valmiutta kohdata rakas Vapahtaja millä hetkellä tahansa. Meillä on jo täällä taivaallinen meno, emme pyri niiden perään, jotka alhaalla ovat, vaan niiden perään, jotka ylhäällä ovat. Herran omille se päivä ei tule yllättäen, sillä te kaikki olette valkeuden lapset ja päivän lapset, emme ole yön emmekä pimeyden.

Tämän maailman vääräjumalisille ja uskottomille on Herran päivä tuleva yllätyksenä, sillä ei he rauhan tietä tunteneet. Ahkeroitse sinä, köyhä taivaan tien kulkija, pestä hääpukuasi, että me hänen edessänsä puhtaiksi ja nuhteettomiksi rauhassa löydettäisiin.
Että kaikki nämät pitää katooman, minkä kaltaiset tulee teidän silloin olla pyhissä menoissa ja jumalisuudessa. Tähän kysymykseen Pietari itse vastaa: Niin että te odotatte ja ikävöitsette Jumalan päivän tulemista, jona taivaat tulesta raukeevat ja elementit palavuudesta sulavat. Jumala kuitenkin tekee työtä sanansa ja Henkensä kautta niin kauan kuin päivää on, sillä yö tulee, jolloin ei kenkään voi työtä tehdä.

Olkaamme sen tähden kärsivällisiä Herran tulemiseen asti. Kerran kuuluu sinulle, köyhä Jumalan lapsi, ihana kutsu: tulkaa, minun Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka on teille valmistettu ennen kuin maailman perustus laskettu oli. Jumala on luvannut luoda uudet taivaat ja uuden maan, jossa vanhurskaus asuu. Siellä ei ole kipua, ei sairautta, ei lankeamisen vaaraa, sillä ne kaikki poies menivät. Isä itse kuivaa viimeisetkin kyyneleet. Synti kuuluu vain tähän aikaan. Taivaassa ei ole syntiä, siellä on loppumaton ilo ja riemu Herran omilla.

Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä sinulle elämän kruunun annan. Ylennä nytkin sydämesi uskomaan kaikki synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Sillä kaikki kappaleet kääntyvät niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat, niiden, jotka aivoituksen jälkeen kutsutut ovat. Amen.

Antti Lukkarila
Päivämies keskiviikkona, marraskuun 15. päivänä 1978
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Marras 2012, 09:54

KIRKKOVUODEN LÄHINNÄ VIIMEINEN SUNNUNTAI

Olkaa valmiit


Luuk. 12: 35 – 40
Kirkkovuoden lähinnä viimeisen sunnuntain kirkkotekstit muistuttavat tuomiosunnuntain lähellä olemisesta. Herran Jeesuksen kirkkauden tuleminen on lähellä. Ajallisuus on lopussa ja iäisyys alkaa. Välillä on tilinteon päivä. Hän, joka kerran ja varmasti tulee kirkkaudessaan, varaa: ”Olkaa te myös valmiit."

Tämä armonaika on siunattua valmistumisen aikaa. Armonaikaan sisältyy etsikon aikoja. Päämääränä tämä: Herra tulee kirkkaudessaan. Siksi tulee aina olla valmiina ja Herraa odottamassa. Miksi? Sen tähden, että Herran tuleminen on arvaamaton. Se tapahtuu kuin varkaan tuleminen yöllä. Aina tulee olla kuin pitkälle matkalle lähtövalmiina. Matka, jolle on lähdettävä Jeesuksen kirkkauden ilmestyessä, on totisesti pitkä. Siltä ei ole koskaan palaamista, vaikka moni mielellänsä niin tekisi, siitä syystä, että asiat ovat jääneet hoitamatta iäisyyteen. Matkavarusteet eivät olleetkaan kunnossa, vaikka niin luuloteltiin.

"Olkoon teidän kupeenne vyötetyt." Jeesuksen ajan ihmisille tämä oli tuttu kehotus ja koettu tosiasia. Matkalle ei voinut lähteä, elleivät vaatteet olleet kupeelta vyötetyt. Mutta kun ne olivat vyöllä sidotut, oli matkanteko helpompaa. Näin myös iäisyyden matkaajan. Kun keskiyöllä huuto kuuluu: "Ylkä tulee." täytyy kaiken olla matkalle lähtöä varten kunnossa. Vyökin on neuvottu. Se on totuus. Kun totuudessa vaellamme, näyttää se jatkuvasti synnin synniksi ja pois pantavaksi. Se näyttää myös Jumalan valtakunnan ainoaksi siunauksen paikaksi. Jumalan armovaltakunnasta onkin turvallista lähteä Herraansa vastaan, kun on synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan valtakunnassa hoidetaan armolla ja totuudella huonointakin matkamiestä loppuun saakka.

"Ja teidän kynttilänne sytytetyt." Jotta matkaa voi turvallisesti tehdä, täytyy olla valoa tietä näyttämässä. Jos valo sammuu, pimeä yllättää eikä tiedä matkamies minne menee. Kun kristitty sai elävän uskon, se tapahtui valtakunnan evankeliumin kautta. Evankeliumi jäi valkeudeksi ja kirkkaudeksi. Tämä sytytetty kynttilä kädessään käy matkamies ystäväänsä vastaan. Ikävä kyllä, monelta on tämä valkeus kadonnut. Kynttilä on sammunut. Oma ylpeys on niin suuri, ettei voi pimeyttään tunnustaa ja taipua jälleen parannukseen ja evankeliumin uskomiseen.

Itsessään ei kenelläkään ole valmiutta. Se on Herran Jeesuksen hyvää puhuvassa veressä ja sen siunauksen uskomisessa. Jos Herran tuleminen viivästyykin, on varmaa, että lähteminen joka tapauksessa tulee. Yljän saapumista odottamaan. Elävätuntoisen kristityn halu on Jeesuksen veren puhtaudessa ja evankeliumin valkeudessa niin vaeltaa, että perille kostuisi ja kirkkauden Herran voisi ottaa vastaan. Odotellessa uskomme vietä hetkisen synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Suo, Jeesus, meidän olla valvehella, uskossa tielläs aina kilvoitella.
Majasta tästä, sielumme päästä
Sun rauhas valkamahan myrskysäästä. Amen.


Päivämies 11.11.1964
Lehdessä ei ollut kirjoittajan nimeä
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Valvomisen sunnuntaina

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Marras 2013, 18:38

TUOMIOSUNNUNTAI

Siellä Hän erottaa toiset toisistaan


Matt. 25: 31-46.
Meillä on kirkkovuotemme viimeinen sunnuntai, ja yhdessä tälle päivälle merkityssä evankeliumitekstissä Herra Jeesus opettaa meille tulevista tapahtumista, jolloin hän tulee suurella kunnialla pyhäin enkelten kanssa. Silloin hän myös istuu kunniansa istuimella, jonka tulemisen pitää jokaisen silmän näkemän, ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat. Hän myös erottaa toiset toisistansa. Ei ole Jumalan järjestys silloinkaan sekaisin, vaikka on yhden valtaistuimen ympärille kaikki kansat koottuna, vaan aikojen alussa säädetty järjestys säilyy. Kaksi on valtakuntaa Jumalan kirjassa: armon valtakunta, joka on Jumalan lasten asuinpaikka ja maailman valtakunta, jossa on perkeleen lapset.

Täällä ajallisuuden maassa kuljetaan ulkonaisesti sevon, koska Jumalan valtakunnan olemista eivät maailman lapset näe, vaikka salassa eivät Jumalan lapset ole. Pyhä Henki armolasten kautta ilmoittaa Isän tahdon, joka on armokutsu. Valtakunnan raja on Jumalan lapsen ja jumalattoman välillä maasta taivaaseen asti. Jeesus opettaa, siellä hän erottaa toiset toisistansa kuten paimen lampaat vuohistaan, ja asettaa lampaat oikealle, mutta vuohet vasemmallensa. Ei enää ole hellällä paimenäänellänsä tykönsä vetämässä eikä veristä siunauksen armoa tarjoavana, silloin Isän siunatut kutsutaan samain kuin kirotut käsketään. Toisen valtakunnan päämies ei silloin esiinny, ei edes sivusta, uskollisimpienkaan asian ajajana, vaikka on töistä palkan makso.

Suloisena on kaikunut paimenen ääni opetuslapsen korvaan täällä, jo vieraalla maalla. Silloin se vasta suloisena soi, kun Ylkä maasta ostettua morsiantansa Isän valmistamaa valtakuntaa perimään käskee. Muistokirjaa on kuningas pitänyt taivaassa siitä, kun usko oli rakkauden kautta pannut armolapset työhön. Pyhä, joka käy ulos Isästä ja Pojasta, joka on kaikkein vanhurskasten henki, jonka kautta Jumala ja Herra Jeesus asuu omissansa, joissa myös olemme häntä ruokkineet ja juottaneet, huoneeseen ottaneet jne. Ilolla ne Jumalan pyhät toisiaan palvelevat, vaan näin korkiaksi tuota palveluista harvoin edes palvellessa osaa ajatella — palveltaessa ei semminkään, sillä armopäivän valossa oma mustuus tämän peittää. Eivätpä muista vielä sittenkään, vaikka kuningas heille luettelee.

Kysyvät, koska me olemme näin sinua vaatettaneet ja palvelleet jne. Niin vastaa kuningas ja sanoo: "Totisesti minä sanon teille; minkä teitte yhdelle vähimmistä minun veljistäni, sen teitte minulle. Kuningas sanoo vasemmalla puolella oleville: "Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, iankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleille ja sen enkeleille." He eivät olleet Jeesusta palvelleet. Voi kuinka köyhä on väärän jumalisuuden harjoittajan matka. Ei ole sanassa ollut pyhitystä, eivät ole saaneet ruokkia eivätkä palvella Jeesusta, sillä hän on vain omassa valtakunnassa hallinnut omainsa kanssa.

Olemme hiljattain viettäneet pyhäin päivää. Vain silloin kun tätä päivää vietetään, on yhdessä kaikki pyhät.
Me vielä vähän aikaa ahkeroimme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Nyt on vielä sijaa ulkona oleville, ettei tarvitse sitten kuulla käskyn sanovan: Menkää iankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään"

J. Vattula
Päivämies 16.11.1965
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron