Helluntain jälkeiset sunnuntait

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

Heikki Linna: Ota vuotees ja käy

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Tammi 2011, 19:43

Ota vuotees ja käy


14. kolm. jälk. sunn.
Joh. 5: 1 – 14.

Ylle merkitystä Jumalan sanan kohdasta saamme nähdä, kuinka juutalaiset viettivät juhlapäivää, jonka Jumala itse oli määrännyt kansalle Egyptistä pääsemisen muistoksi. (3. Moos. 23: 5). Saamme huomata, että elämän Herra Jeesus meni myös juhlille. Jumalan sana osoittaa, että mukana oli monenlaisia juhlavieraita. Jeesuksen lähestyessä lammasporttia ja sen lähellä olevaa Betesdan lammikkoa, jossa oli viisi vajaa, siellä makasi suuri joukko sairaita, sokeita, ontuvia, halvatuita, jne., jotka veden liikuttamista odottivat. Jeesus näki miehen, joka oli kahdeksan neljättä kymmentä vuotta sairastanut. Jeesus kysyi mieheltä: "Tahdotkos tulla terveeksi?" Mies alkaa valittaa: "Herra, ei ole minulla sitä ihmistä, joka minun vie, kuin vesi sekoitettu on, lammikkoon. Mutta kun minä tulen, niin on toinen minun edelläni siihen astunut." Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuotees ja käy."

Eikö ole vielä tänäkin päivänä Jumalalla sama armojärjestys? Kun katuva syntinen alkaa vaivojansa valittaa Jumalan valtakunnassa, kuuluu ehdoton evankeliumi: Jeesuksen nimessä ja veressä ovat kaikki synnit anteeksi.
Voimme arvata, mikä ilo täytti miehen sydämen, kun hän oli vuosikymmeniä syntisairautta kärsinyt toivottomana. Aina on väärävanhurskas, ja julkijumalaton ollut elävälle Jumalan lapselle vihainen. Niin tämäkin, vasta parannuksen armon saanut mies, sai juutalaisten moitteet, kun usko kantoi hedelmää, ja hän ahkeroitsi tunnustaa uskoaan. Mies lähti kantamaan vuodettaan, niin kuin Jeesus oli käskenyt. Oli varmaan kipeää kuultavaa entisille syntitovereille, kun mies tuli korjaamaan ennen elettyjä erheitään. Juutalaiset sanoivat: "Nyt on sapatti, ei sinun sovi vuodetta kantaa." Vuoteen kantamisellahan tarkoitetaan niiden asioiden korjaamista, jotka alkavat käydä uskomisen esteeksi Pyhän Hengen valossa. Sopiiko ulkopuolisille tänä päivänä Jumalan lapsen parannus? Ei sovi. Samat ovat merkit meidänkin päivinämme, kuin ne olivat Jeesuksen aikoina ja kautta aikojen.

Sitten löysi Jeesus hänen temppelissä ja sanoi hänelle: "Katso, sinä olet parattu, älä silleen syntiä tee, ettei jotain pahempaa sinulle tapahtuisi." Jeesus antoi rakkaita neuvoja vasta parannuksen tehneelle miehelle, ettei vain kiusaaja saisi vetää häntä heti samaan syntiliejuun, josta hänet nostettiin. — Kun kuulemme Jumalan valtakunnasta neuvon sanoja, ei tule ajatella, etten minä itse niitä tarvitse, kyllä minä tiedän. Joka tämän tapaista alkaa ajatella ja puhua, häneltä näkyy sydämen ylpeys ja oman minän korostus ylitse Jumalan valtakunnan viisauden. Jumalan sana sanoo: Jumalan valtakunta on totuuden patsas ja perustus, ja että kaikki viisaus on tässä valtakunnassa, jonka itse Jumala on Pyhän Hengen kautta antanut. Joka teitä kuulee, se minua kuulee, ja joka teidät katsoo ylön, se katsoo ylön minut ja sen, joka minut lähetti. Ei meidän sovi ajatella, että minussa ei ole ylpeyttä, vaan sitäkin synnin muotoa on meissä kaikissa tavalla taikka toisella. Meillä on kuitenkin halu taistella ylpeyttä vastaan. Saamme uskoa tälläkin hetkellä kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. On erilaista ylpeyttä se, joka ei tarvitse Jeesuksen veren puhdistusta synneistänsä. Eikö ole niin, että sinä, köyhä Jumalan lapsi minun kanssani, löydät kaikkea pahuutta sydämestäsi. Mutta samanaikaisesti olemme niin pyhiä, ettei taivaassa ole pyhempää, kun saamme omistaa Jeesuksen sovintotyötä omalle kohdallemme. Kyllähän me syntiin ja vikoihin joudumme, vaikka emme sitä tahtoisi, sillä sielunvihollinen saa monesti meitä langettaa.

Jeesus sanoi uskoon autetulle Jumalan lapselle: "Älä silleen syntiä tee", ja niin Hän sanoo vielä meillekin, tämän ajan Jumalan lapsille. Aika, jota elämme, on Jumalan lapselle paha ja vaarallinen. Kaikki synnin muodot rehottavat. On olemassa vaara, ettei maailman henki ja väärä hengellisyys saisi sydäntä eksyttää samaan synnilliseen elämänmenoon ulkopuolisten kanssa, jotka kulkevat iankaikkista helvetin vaivaa kohden. Kunpa olisi enemmän parannuksen tekijöitä. Jumala ei soisi uskottoman kuolemaa, vaan että kaikki tekisivät parannuksen. Vielä ovat sinulle, ulkopuolella oleva, ovet auki. Kiiruhda parannukseen, ettei myöhäinen saavuttaisi.

Köyhä Jumalan lapsi minun kanssani, älä väsy, vaan kohota katseesi uskon alkajaan ja päättäjään, Jeesukseen Kristukseen. Ei Jumala hylkää meitä syntisyytemme tähden. Jumala rakastaa suurella rakkaudella, sinua ja minua, niin kuin Jumalan sanassa sanotaan: minä rakastan syntisiä, mutta vihaan syntiä. Hylkääminen tapahtuu ihmisen oman tottelemattomuuden seurauksena. — Herra Jeesus on asettanut lapsen uskollemme esikuvaksi. Ei auta vuosikymmenienkään uskominen, jos sydämeltä puuttuu lapsenmielinen usko. Rakkaat veljet ja sisaret, eihän ole aiheetonta käydä Jumalalta pyytelemään: varjele meitä, ja pidä meidät lapsen paikalla uskomassa.

Tekstistä käy ilmi, että juutalaiset moittivat Jumalan lapsia. Näin tapahtuu meidänkin ajallamme: te olette niin ahdasmielisiä, omahyväisiä ja te tuomitsette. Joka ei usko, se on jo tuomittu. "Älkää luulko, että minä kannan Isän edessä teidän päällenne: se on, joka teidän päällenne kantaa, Mooses, johonka te turvaatte. Sillä jos te olisitte Mooseksen uskoneet, niin te olisitte minun uskoneet, sillä minusta on hän kirjoittanut. Jos ette hänen kirjoituksiansa usko, kuinka te minun sanani uskotte?" (Joh. 5: 45–47). Mooses on vielä uskollinen huoneessaan. Me Jumalan lapset saamme olla vapaita. Jonka Poika on vapaaksi tehnyt, se totisesti on vapaa. Saamme jäädä uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Pyydän sulkeutua esirukouksiinne perheeni kanssa.
Heikki Linna
Päivämies 19.9.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Helluntain jälkeiset sunnuntait

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Elo 2011, 07:19

3.kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai eli 4. helluntain jälkeinen sunnuntai

Uskon vanhurskaus – oma vanhurskaus


Luuk. 15: 11–32.
Jeesuksen esittämä vertaus isästä ja kahdesta pojasta, puhuu kahdesta vanhurskaudesta: uskon vanhurskaudesta ja omasta vanhurskaudesta.

Lapsina olemme olleet jokainen taivaallisen Isän lapsia, perillisiä. Olemme saaneet nauttia rikkaan Isämme perintötavaroita, lapsuuden viattomuutta, taivastoivoa, hyvää omaatuntoa ja Jumalan rauhaa. Asuimme Isän armohuoneessa.

Moni on kuitenkin jättänyt Isän kodin ja mennyt maailmaan, toiset kauas julkisynteihin, toiset oman vanhurskauden rakentajiksi, ulos Isän huoneesta kummatkin. "Minä olen lapsia kasvattanut ja korottanut, ja he ovat minusta luopuneet." (Jes. 1: 2).

Rakkauden Jumala kutsuu: "Palatkaa te kristikunnan luopuneet lapset."
Jumala herättää ihmisen tuntemaan onnettoman tilansa. Herännyt ihminen on hätääntynyt. Hän tuntee kaiken menettäneensä ja tietää tehneensä syntiä. Kuolema ja kadotus pelottaa. Herännyt ihminen ei kysy, mistä minun pitää parannus tehdä. Synnit polttavat tunnolla.

Herännyttä ihmistä saalistavat monet väärät profeetat, kauppamiehet. He käyvät kauppaa ihmisten sieluista (Ilm. 18: 13) "ahneudesta ajatelluilla sanoilla." (2. Piet. 2: 3) Moni suostuukin heihin. Parannus ennen tehdyistä synneistä ja epäuskosta jää tekemättä ja alkaa elämän parannuksen harjoitus. Nälkäistä sielua yritetään ravita sillä ravalla, johon paatunut omatunto tyytyy. Jumalan herättämä sielu on levoton niin kauan, kunnes se löytää levon Jumalassa. Jumalan hyvyys vetää ihmistä parannukseen, Isän koti muistuu mieleen. "Isäni kodissa on kyllä leipää. Minä nousen ja käyn Isäni luo ja sanon hänelle, että minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi."

Jumalalla on täällä maan päällä armohuone. On myös palvelijat, jotka Hänen käskystään Pyhän Hengen valtuuksilla antavat katuvalle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, sulasta armosta, ilman ansiota. Sen saa syntinen uskolla omistaa. Ilo täyttää uskovan sydämen. Alaston sielu saa Herran Jeesuksen vanhurskauden verhokseen. Saa Pyhäin Hengen pantin todistamaan Jumalan lapseudesta. Jalat kengitetään, että voi toisille hätääntyneille saarnata rauhan evankeliumia.

Yhdestäkin parannuksen tekijästä iloitsee ennen uskoon autettujen joukko. "Ilon ja riemun ääni kuuluu vanhurskasten majoista." Ilon ääni kuului vanhemman veljenkin korville. Hänenkin askeleensa oli suunnattu Isän huonetta kohti, mutta kun hän sai kuulla, että syntisesti elänyt veli oli palannut pahalta tieltä ja että Isä oli häntä armahtanut, vihastui hän eikä tahtonut mennä sisälle. Hän jäi ulos. — Ulkona olevaakin Isä neuvoo. "Jumala neuvoo meidän kauttamme." (2. Kor. 5: 20)

Ikävä on tuo vanhemman veljen osa. Hän sanoo kauan Isää palvelleensa eikä sano käskyjä rikkoneensa, ei, vaikka sydän leimuaa vihassa veljelleen." Isää hän syyttää huonoksi palkanmaksajaksi, ja on katkera, kun Isä on ansiotonta armahtanut ja kotiintulojuhlan järjestänyt. Omanvanhurskauden rakentaja on aina närkästynyt siitä, että Jumala syntistä armahtaa.

Meillä, Jumalan lapset, veljet ja sisaret, ei ole turvaamista siihen, että on monta jumalanpalvelusvuotta. Emme voi myöskään turvata synnittömyyteen. "Jokainen suu pitää tukittaman ja kaiken maailman, pitää Jumalan edessä vikapää oleman." (Room. 3: 24)

"He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaaksi, hänen armostansa, sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa." (Room. 3: 24)

"Jos me sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me petämme itseämme ja ei ole totuus meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä." (1. Joh. 1: 8-9) Amen.

Pentti Koskelo
Päivämies 10.6.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Elo 2011, 14:48

Oikea perustus


8. Kolm. j.s.
"Moni sanoo minulle sinä päivänä Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet, ja sinun nimelläsi ajaneet ulos perkeleitä ja ole sinun nimes kautta monta väkevää työtä tehneet?
Ja silloin minä tunnustan, en minä teitä ikinä tuntenut: menkää pois minun tyköäni te väärintekijät.
Sen tähden jokaisen, joka minulta nämät puheet kuulee, ja ne tekee, vertaan minä toimelliseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja sade lankesi, ja virrat tulivat, ja tuulet puhalsivat ja sitä huonetta sysäsivät, joka ei kuitenkaan kukistunut, sillä se oli kalliolle perustettu.

Ja jokainen, joka kuulee minulta nämät puheet, ja ei tee niitä, hän verrataan tyhmään mieheen, joka huoneensa sannalle rakensi. Ja sade lankesi ja virrat tulivat, ja tuulet puhalsivat, ja sitä huonetta sysäsivät, joka kukistui, ja sen lankeemus oli suuri. Ja se tapahtui, kuin Jeesus oli lopettanut nämät puheet, että kansat hämmästyivät hänen oppiansa. Sillä hän opetti voimallisesti, ja ei niin kuin kirjanoppineet." Matt. 7: 22–29.

Kun Israelin kansa matkusti Egyptistä ja saapui Moabin kedoille, toiselle puolelle Jordania, Jerikon kohdalle, pelästyi Balak, moabilaisten kuningas ja lähetti hakemaan Bileamin, että tämä kiroaisi Israelin. Sitten kun Bileam oli saapunut Balakin luokse, pyysi tämä saada nähdä Israelin leirin äänet, ja pyysi Jumalalta tietoa kansasta ja sen uskomisesta.

Jumala ilmoitti mm. "Ei nähdä vääryyttä Jaakobissa, eikä havaita pahuutta Israelissa. Herra hänen Jumalansa on hänen tykönänsä ja Kuninkaan basuna on hänen seassansa." 4. Moos 23: 21.

Jumala ilmoitti, että niin kuin Jaakob Jumalan tahdon mukaan meni siunattavaksi ja sai siunauksen, niin tämä kansa on sydämellään kantanut sitä siunausta vuosisatoja, ja on samalla tavalla uskomassa kuin Jaakob. He seisovat uskon kautta samalla perustuksella.

Baalak osasi rakentaa alttarin ja osasi uhrata samalla tavalla kuin israelilaisetkin. Bileamkin uhrasi. Silloin oltiin sellaisessa ajassa, että Israelin ja Moabin kansa uhrasi samalla tavalla ja moabilaiset sanoivat uskovansa samalla tavalla kuten Israel. Siksi monet Israelin kansasta alkoivat luulla, että koska Moabin puolellakin palvellaan samalla tavalla Jumalaa, niin voihan käydä uhraamassa niilläkin alttareilla, kun vielä ovat niin lähellä ja moabilaiset niin pyytävät.

Kävi kuitenkin niin, että ne jotka sinne menivät, joutuivat väärille tulille, suuriin synteihin ja Herran viha julmistui. Miksi näin kävi? Peruskallio ei siirtynytkään heidän mukanaan moabilaisten leiriin. Jumala sanoo: "Minä panen Siioniin valitun, kalliin kulmakiven, ja joka häneen uskoo, ei pidä häpeään tulemaan."

Se kallio, kallis Kulmakivi oli omassa valtakunnassaan ja sen varaan rakennettiin autuus vanhanliiton ajallakin lupauksen sanan kautta. Juutalaisten kirjanoppineet ja fariseukset olivat sen kiven rakennuksestaan hyljänneet Jeesuksen aikana.

Jeesus puhuu tekstissämme kalliosta ja autuuden huoneen rakennuksesta ja sanoo: "Sen tähden jokainen, joka minulta nämät puheet kuulee ja tekee, ne vertaan minä toimelliseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja sade lankesi ja virrat tulivat ja tuulet puhalsivat, ja sitä huonetta sysäsivät. Joka ei kuitenkaan kukistunut sillä se oli kalliolle perustettu.

Ja jokainen, joka kuulee minulta nämät puheet, ja ei tee niitä, hän verrataan tyhmään mieheen, joka huoneensa sannalle rakensi. Ja sade lankesi, ja virrat tulivat ja tuulet puhalsivat, ja sitä huonetta sysäsivät, joka kukistui, ja sen lankeemus oli suuri."

Vapahtajamme tahtoo sanoa, että tullakseen autuaaksi ihmisen tulee uskoa niin, kuin Jeesus on opettanut ja niin kuin Raamattu sanoo. Kun olemme sielumme autuuden perustaneet sille kalliolle, jonka Jumala on Siioniinsa laskenut, niin eivät synnin luvallisuuden tulvat, eikä erilaiset oppituulet voi sitä huonetta kukistaa, vaan se pysyy iankaikkiseen elämään. Mutta vaikka joku rakentaisi huoneensa miten lähelle Siionia samoilla piirustuksilla, ja aivan saman näköiseksi, niin se kukistuu kun ei ole peruskalliolle rakennettu, ja
sortuminen on suuri, iankaikkinen vahinko ja vaiva.

Sitten ikään kuin yhteenveto tästä. "Monet sanovat minulle sinä päivänä: Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet, ja sinun nimelläsi ajaneet ulos perkeleitä, ja ole sinun nimes kautta monta väkevää työtä tehneet?
Ja silloin minä tunnustan, en minä ikinä teitä tuntenut: menkää pois minun tyköäni te väärintekijät."


Tässä tulee jälleen esille se Raamatun kohta, jossa puhutaan yhdestä laumasta ja yhdestä paimenesta. Maailmassa ymmärretään, että kaikki ne, jotka Jeesuksen uskovat, ja Jeesuksen nimeen saarnaavat, muodostavat kokonaisuuden, yhden lauman. Sellaisista ihmisistä Jeesus sanoo: En minä teitä ikinä tuntenut. Hän ei tuntenut siksi, kun ne henkilöt eivät olleet tulleet sisälle Jumalan valtakuntaan. Jos ihminen haluaa tulla autuaaksi, tulee tulla tutuksi psalminkirjoittajan kokemus: "Sillä lintu on huoneen löytänyt ja pääskynen pesänsä."Ps. 84: 4.

Täällä maan päällä on Jumalan huone, joka on perustettu valitun kalliin kulmakiven, Jeesuksen päälle. Se on mahdollista vieläkin löytää monien huoneitten joukosta. Kun Jumalan huone on löydetty, kehottaa Jeesus: Kolkuttakaa, niin teille avataan. Saa kysellä kuten ihmiset apostoleilta: "Mitä meidän pitää tekemään, että pelastuisimme?" Silloin etsivä saa huomata, että tässä huoneessa on armoalttari, jonka luona Jeesuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä.

Ja Jumalan armolapset! Uskokaamme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Pysykäämme tämän armoalttarin luona kuten pääskyset pesällään, kunnes saamme muuttaa ikuisen suven maahan.

Hannu Utriainen
Päivämies 27.7.1977
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Elo 2011, 08:14

1. kolminaisuuden jälkeinen sunnuntai

Jumalan edessä kelpaava vanhurskaus

Kol. 2: 16 - 23
Herran apostoli varoittaa Kolossan jumalanlapsia heidän keskuuteensa tulleista vääristä profeetoista ja näiden turmiollisista opeistaan. Hän sanoo: "Älköön siis kenkään teitä tuomitko ruasta eli juomasta, taikka määrätyistä pyhäpäivistä, ei uudesta kuusta, eikä sabbateista." Apostoli tahtoo ikään kuin sanoa, että älkää te Kolossan kristityt ruvetko fariseuksiksi, tehän olette armolapsia, olkaa siis aivan vapaasti. Paavali antaa ymmärtää kolossalaisten, että ei taivaan valtakuntaa saavuteta syönti, juonti, eikä juhlapäivämääräyksiä noudattamalla, vaan että sillä tavalla menetellen he saattavat menettää kilvoituksen palkan.

Vielä tänäkin aikana on sielunvihollisella samat konstit, kuin apostolisella ajalla ihmisten lumoamiseksi. Yhä vielä valheen isä työtänsä tekee. Kun ajattelemme tämän ajan uskonnoitsijoita ja heidän oppejaan, niin kyllä heillä on jos jonkinlaisia määräyksiä esim. et saisi syödä makkaraa, lehmän lihaa jne. loputtomiin. Kolossassakin oli tällaisia perkeleen lumoamia hurmahenkiä, jotka sanoivat: "Älä siihen rupee, älä maista, älä pitele." Mutta apostoli osoittaa heille toisen kaltaisen vanhurskauden, joka ei perustu ihmisten käskyihin ja oppeihin, vaan Jeesukseen Kristukseen. Häntä meidän tulee kuulla ja häneen uskoa. Paavali sanoo: "Jos te siis olette Kristuksen kanssa maailman säädyistä kuolleet, miksi te teitänne annatte säädyillä solmita, niin kuin te maailmassa eläisitte?" Apostoli ei pidä siis uskovaisina tuollaisia kummia määräyksiä noudattavia ihmisiä, vaan osoittaa heidän olevan lihallisesti paisuneita maailman lapsia.

Apostoli Paavali kirjoittaa kolossalaisille, saadakseen heidät ymmärtämään, että Jumalan edessä kelpaa vain Jeesuksen Kristuksen lahjavanhurskaus. Mutta itse tehty hurskaus kerran syöksee ihmisen turmioon. Syntien anteeksiantamus, elämä ja autuus tulee katuville syntisille Jeesuksen Kristuksen kautta ilman omaa ansiotamme tahi mahdollisuuttamme. Jos omilla töillämme olisimme voineet pelastua, niin ei Jeesuksen olisi tarvinnut kärsiä ja kuolla meidän puolestamme. Jeesus sanoo: "Minä olen tie ja totuus ja elämä." (Joh. 14: 6) Ja edelleen, että minä olen ovi. (Joh. 10: 9) Huomatkaa siis tämä kaikki te, jotka vielä harhailette oman vanhuskauden vuorilla ja kukkuloilta.

Tulkaa Jumalan armohuoneeseen. Herran opetuslastensa suuhun panema evankeliumi kaikuu vielä tässä ajassa. Tulkaa luopuneet lapset ja uskokaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tällaista evankeliumia me Jumalan lapset saamme omistaa, ja sitä tarjotaan koko maailmalle, jos se vain sille kelpaa. Mutta maailman ihmiset eivät kuuntele eikä usko tällaista evankeliumia, vaan noudattavat ihmisoppeja ja määräyksiä päästäkseen kerran sisälle taivaan kotiin, ja kyllä ihminen eksyy, jos lähtee ihmisoppien mukaan vaeltamaan luvattuun maahan. Perille ei tulla ikinä sillä konstilla.

Monet jo sanovat, että uskon oppia on niin monen laatuista, että ei voi saada enää selvää mitenkään, kuinka autuaaksi tullaan. Mutta Herra itse vakuuttaa meille, ettei tyhmäkään ei tieltä eksy. Myös profeetan kautta Herra sanoo, että minä nostan ja minä kannan ja vien perille. Me Jumalan lapset saamme vielä tänäkin päivänä iloiten tehdä matkaa Jumalan armossa, ja sanoa psalminlaulajan tavoin, että kiitetty olkoon Herra joka päivä ja että meitä meitä kantaa Jumalan meidän apumme. Ovi on avoinna taivaaseen. Meitä Jumalan lapsia Herra itse kuljettaa täältä synnin egyptistä luvattuun maahan. Hetken vaivain ja kilvoituksen perästä pääsemme uskosta näkemiseen. Kannattaa väsynyt taivaantien kulkija uskossa Herraa Kristusta seurata, ja päästä kerran ristin alta kruunun alle. Amen.

Lauri Holmi
Päivämies syyskuun 16 päivänä 1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Syys 2011, 07:46

11. kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai

Mene minun viinimäkeeni työhön

Matt. 21: 28–31
Mene tänä päivänä tekemään työtä minun viinimäkeeni. Monta kertaa on Raamatussa puhuttu viinitarhasta. Sinne käskettiin työhön nytkin. Sitä käyttää Raamattu Jumalan valtakunnan vertauskuvana ja viiniä evankeliumin vertauskuvana. Tässä vertauksessa Jeesuksen esittämän kutsun eli kehotuksen saa vieläkin aikanamme elävä ihminen. Ja suhtautuminen saatuun kutsuun on samanlainen. Mies, jolla oli kaksi poikaa, sanoi ensimmäiselle! "Mene tänä päivänä tekemään työtä minun viinimäkeeni." Siis tänä päivänä.

Poika vastaten sanoi: "En tahdo, mutta sitten katui ja meni." Siinä on kuva ihmisistä, joiden elämä on kielteisen näköistä ja puhekin oli kielteinen, "En tahdo." Kun tuollaisten ihmisten omantunnon Jumala herättää pyhän lakinsa kautta tai elämän kohtaloiden kautta, he herätetyllä tunnolla tietävät, minne on matka, se tie vie kadotukseen. Heissä ei ole riisumista omanvanhurskauden vaatteista ja lipevistä lupauksista. Jeesus sanookin: "Publikaanit ja portot, siis nuo halveksitut, vääryydessä elävät, kaikissa synnissä ja alhaisuudessa elävät ihmiset, voivat tehdä parannuksen ja tulla Jumalan valtakuntaan kuin omavanhurskas ihminen. Sillä hänestä sanotaan: "Hän katui ja meni." Aivan kuten tuhlaajapoika vieraalla maalla totesi, että minä kuolen täällä nälkään. Ja hän päätti: "Minä käyn minun isäni kotiin."

Tässä puhutaan katumisesta ja menemisestä viinimäkeen, aivan niin kuin Raamattu ja kirkkomme tunnustus opettaa, että parannuksessa on kaksi kohtaa. Eikä, kuten usein luullaan ja opetetaan, vain katumisesta ja heräämisestä ja heränneenä olemisesta, jossa usein ollaan hyvinkin uskonnollisia ja aivan kuin ensimmäisenä menemässä. Kun he saavat kutsun mennä viinimäkeen, kun Jumalan lapset Kristuksen puolesta käskyläisinä saarnaavat parannusta ja Jumalan valtakunnan lähestymistä, saa heiltä usein vastauksen: "Kyllä minä menen Herra, ja ei mennytkään." He ylentävät itsensä. Tässä on kuva ihmisestä, jonka elämä näyttää uskomiseen nähden myönteiseltä." Kyllä minä menen." Hyviä töitä on sen verran, ettei tarvitse tehdä parannusta. Hyljätään Kristuksen oppi vahvistamalla omaavanhurskautta. Ja he eivät ole kuuliaisia Jumalan vanhurskaudelle. Room 10. Ylentävät itsensä niin, että Jumalan valtakunta on halpa heidän silmissään. Jeesus onkin sanonut: "Voi teitä kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, jotka suljette taivaan valtakunnan ihmisten edestä: sillä ette itse sinne mene, ettekä salli meneväisiä sinne mennä. Matt. 23: 13.

Tekstissä sanotaankin Jeesuksen sanoina: "Publikaanit ja portot käyvät teidän edellänne Jumalan valtakuntaan". Tämä opetus on Jeesukselta siksi, että oppisimme ymmärtämään, minkä arvon antaa Raamattu väärästä jumalisuudesta. Se on vain haittana, siitä pitää tulla ensin riisutuksi. Tarvitsee tulla vararikko, tulla tyhjäksi ja köyhäksi, että kelpaa Jumalan valtakunta.

Kutsun saanut ja kutsua totellut Jumalan lapsi, veljeni ja sisareni, tehkäämme työtä Herran viinimäessä, uskollisena viinitarhan omistajalle niin kauan kuin päivä on, olkaamme uskollisia Herran palvelijoita. Uskollisia siinäkin, että oikein ahkeroimme totuuden sanaa jakaa tämä pahana maailman aikana, jolloin Jumalan sanasta luopuminen ja kauemmas totuudesta eksyminen on aivan ilmeistä. Uskollisia siinä, että me ahkeroimme omakohtaisesti uskossa valvoa, saadaksemme kerran luvatun perimisen pyhien kanssa. Miten monta kertaa olemme heikot ja hitaat uskossa ja valvomisessa. Mutta toisaalta tunnemme, miten evankeliumi Jumalan voimana meitä tukee uskossa ja saamme valvomiseen siitä voimaa. Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä ovat synnit nytkin anteeksi rauhaan ja iloon asti. Näin uskoen näemme kerran, mitä olemme uskoneet. Amen

Oiva Tölli
Päivämies 2.8.1967
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Syys 2011, 08:44

9.kolm. jälk. sunnuntai

Armon varassa


Luuk. 16: 14–15.
Myös tämä teksti opastaa meitä hylkäämään kaiken oman hurskauden ja vain armoon uskolla tarttumaan, ja armosta autuutta etsimään.

Emmehän kukaan voi sanoa, rehellisiä ollaksemme, ettei tämän maailman tavara meille mitään merkitse, vaan meidän on valitettavasti kaikkien sanottava että raha ja tavara merkitsevät meille sangen paljon. Eipä taida meistä olla ketään, joka ei olisi ollut uskollinen väärässä mammonassa ja sillä uskollisuudellaan ansioita saanut. Emme ole voineet olla pahan lihamme tähden vähässä uskollisia ja näin olemmekin paljossa petolliset ja varmasti valmiit ansiolliset helvetin kadotukseen, ellei Herra Jeesus olisi meitä lunastanut ja armoansa antanut.

Kyllä se maailmassa elävä Jumalan lapsi monesti tuntee ahneuden kiusat ja sen, kuinka vääryys olisi sopivaa, varsinkin silloin, kun sen voisi hurskauden naamarilla peittää. Monesti ovat markatkin niin rakkaita, että koko elämä näyttää niistä riippuvan, eikä niistä voi luopua Jumalan valtakunnankaan tähden, voi, voi. Ja Herra sanoo: "Ei yksikään palvelija taida kahta herraa palvella... Ette taida palvella Jumalaa ja mammonaa." Tätäkin lausetta ajatellen täytyy tulla siihen nöyryyttävään tulokseen, että voimat eivät riitä, taito ai ylesty ansioihin, vaan täytyy armoon turvautua ja kerjäläisen passia esittää tällä pyhien tiellä. Sillä niin rakkaaksi on meille maailman mammona tullut, että se näyttää olevan meidän jumalamme. Senpä tähden me tarvitsemmekin joka hetki Pyhän Hengen lohdutusta, neuvoa ja opastusta, että me muistaisimme olevamme ansiottomina autuaat Hänen armostansa, sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme.

Mutta Jeesuksen sanoja ahneet fariseuksetkin kuulivat ja pilkkasivat häntä. Jeesushan tällä puheellansa tahtoi heidän tuntonsa herättää, että hekin olisivat totuuden tuntoon tulleet ja armoa anoneet, ja niin iankaikkisen elämän saaneet. Eivät he kuulleet Jumalan varoitusta ja jäivät pahentuneena pilkkaamaan; pilkkaamaan sitä parannussaarnaa, joka oli tarkoitettu heille sillä hetkellä. Siinä oli heidän etsikon päivänsä. Tänä päivänä, kun näemme lopun ajan maailmassa lukemattomia fariseuksia, tulevat mieleen ne Jeesuksen sanat: "Ei jokainen, joka sanoo minulle Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan."

15. jae ilmoittaa, mihin farisealaisuus saattaa ihmisen ja mikä on sen tarkoitus. Kun Jumala, joka oli Jeesuksessa, sanoo, että Hän tuntee teidän sydämenne, niin se myöskin on niin ja amen. Hän tietää mitä puhuu. Hänen sanat fariseuksista ovat siis, että "te olette ne, jotka itsenne hurskaiksi teette ihmisten edessä. Mitä muuta se on kuin ulkokullaisuus, jossa ulkokuori hohtaa kullan kirkkautta, mutta se ei olekaan sisältä sitä, vaan jotakin aivan muuta. Sisällä ovat aikomukset, ajatukset ja päätökset omahyväisyydessä tämän maailman menon ja lihallisen mielen etutavoittelun sanelemina ja ohjaamina. Eipä sitä silloin pääse Jumalan viisaus valaisemaan, vaan ahneuden sokaisemana vaeltavat he vääriä teitä iankaikkiseen vahinkoon. Kerran he kuitenkin joutuvat kumartamaan sitä, jota he täällä pilkkasivat, heidänkin polvensa pitäisi Hänen edessään notkistumaan. Vaikka he luulivat ihmistä pilkkaavansa, he pilkkasivat Jumalaa.

Myös ulkokullatut kerran tulevat näkemään sen, mitä Herra tekstimme lopuksi sanoo: "Mikä ihmisille on korkia, se on Jumalan edessä kauhistus." Ihmisille korkeinta on saada täyttää lihan himoa, silmäin pyyntöä ja elämän koreutta, mutta Jumala on kerran ne hävittävä niin kuin muunkin kauhistuksen. Sen tähden Jumalan henki kehottaakin vielä maailmassa olevia lapsiaan huutamaan tämän synteihinsä hukkuvan lopun ajan maailman ihmisille: tehkää parannus kauhistuksistanne, sillä Jumala vihaa teidän korkeuksianne ja paiskaa ne kerran maahan ja teidät teidän viisaudessanne tavoittaa. Silloin eivät kavalat ajatukset auta eivätkä viekkaat teot pelasta. Silloin on vain totuus esillä. Voi sitä, jolla ei silloin ole Herran vanhurskaus turvana.

Joka tänä päivänä vastaan ottaa uskossa evankeliumin, hänelle kuuluu Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi, myös ahneuden synnit.

Lenna Anttila
Päivämies 7.8.1968
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Maalis 2012, 21:08

11. KOLM, JÄLK. SUNN.

Itseensä luottaminen

Luuk. 18: 9 – 14
Terve ja luonnollinen kehitys vaatii luottamusta itseensä ja omiin mahdollisuuksiin, — niin ajatellaan. Menestyvän työntekijän on ajateltava, että hän kykenee suorittamaan työnsä loppuun, opiskelijan on koetettava ponnistella päämäärään asti. Kaikki saavutukset ja työn tulokset ovat edeltäneet uskoa tulevaisuuteen. Ihmisiä kiitetään tai moititaan töittensä mukaan. Usein unohdetaan, ettei mikään täällä kestä, "'jos tueks ei käy Herra." Viime kädessä kaikki menestys ja onni riippuu Jumalasta. Luottamus itseensä näin ajallisesti ajatellen ei ole niinkään vaarallista, kuin tekstissä esitetty hengellisissä asioissa itseensä luottaminen. Koko fariseus -publikaani vertaus on tähdätty niitä vastaan, jotka itse päällensä uskalsivat, että he olivat hurskaat ja muita katselevat ylön."

Omaan hurskauteensa luottava fariseus ylistelee itseään: "Minä kiitän sinua, Jumala, etten minä ote niin kuin muut ihmiset, ryöväri,väärä, huorintekijä, taikka myös niin kuin tämä publikaani." Sanalla sanoen fariseus uskaltaa Jumalan edessä tunnustaa olevansa lain täyttäjä. Ei ole puhettakaan omasta syntisyydestä. Jumalan armoa hän ei tarvitse. Hänellä kun on ansiota riittävä määrä. Katsokaamme, millaiseen valoon fariseus joutuu, kun tarkastelemme häntä toisen Raamatun kohdan mukaan, jossa Jeesus syventelee, mitä laki on. Jeesus on keskittänyt lain täyttämisen yhteen ainoaan sanaan: rakkaus... Rakkaus on lain täyttämys. Rakkauden tulee kohdistua Jumalaan ja lähimmäiseen. Osoittiko fariseus Jumalalle suurta rakkautta ylistäessään itseään! Entä hänen lähimmäisensä publikaani, ei hänellä näytä olevan kovinkaan suurta murhetta publikaani poloisen sielun pelastumisesta. Valhetta ja pilkkaa on fariseuksen itseensä luottaminen. "Kaikki ovat pois poikenneet ja kelvottomiksi käyneet." Yksi vain on Jumalan edessä vanhurskas, Hän Jeesus, lain loppu. Mutta tämä vanhurskaus on sitten niin suuri, että se on sovittanut lapsen ja Isän välit. Kun se on tullut lahjana, niin sitä on halu lahjaksi antaa. Eikö tämä ole oikeaa Jumalan ja lähimmäisen rakkautta Kristuksen ansiosta. Jeesus on todella vuodattaessaan verensä osoittanut rakkauden, joka on lain täyttymys.

Meidän aikanamme ei liene kovinkaan paljon niitä, jotka rohkeasti uskaltaisivat väittää täyttäneensä Jumalan vaativan lain, sillä Jumalan sanaa on saarnattu ja opetettu, fariseus-sana on kovin huonossa huudossa. Mutta sitä enemmän on niitä, joiden ei omalle kohdalleen tarvitse anoa armoa ja anteeksiantamusta. He eivät suinkaan ole varkaita, huorintekijöitä ja vääriä. He kulkevat kunniallisten ihmisten kirjoissa, saavat ihmisiltä kiitosta, ehkä palkitaankin saavutuksistaan. Heillä on oma tekohurskautensa. Siihen he uskaltavat vedota vielä viimeisellä tuomiollakin. Miten heille kelpaisi Jumalan valtakunnasta saarnattu anteeksiantamuksen ja armon sanoma; sanoma, joka on todella tullut maan alimpiin paikkoihin. Fariseus elää vielä meidän päivinämmekin. Hän on vain pukeutunut toisenlaiseen pukuun, ettei häntä tunnettaisi. Kristuksen vanhurskauden armopukua hänellä ei ole. Hänet tuomitaan kerran omien ansioittensa mukaan. Uskallatko luottaa niihin!

Mutta "joka ei yhtään töitä tee, vaan uskoo sen päälle, joka jumalattoman vanhurskauttaa, hänen uskonsa luetaan hänelle vanhurskaudeksi." Tähän turvasi moni Jeesuksen aikainen publikaani, joka rinnastettiin syntisiin. Heitä on ollut kaikkina aikoina. Mutta he ovat omistaneet paljoa suuremman vanhurskauden kuin fariseusten ja publikaanien, se on Jeesuksen vanhurskauden.

MARTTI KALLUNKI
Päivämies 17.9.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Touko 2012, 20:11

15.Kolminaisuuden jälkeinen sunnuntai

Luuk. 10: 38 – 42
Jeesuksen vaeltaessa opetuslastensa kanssa hän saapui erääseen kylään, jossa kylässä Hän meni Martta nimisen vaimon luo. Tämä vaimo otti Jeesuksen huoneeseensa. Näkyy, että Jeesus piti myös seuroja täällä Martan kodissa. Martan sisar Maria istui ja kuunteli Jeesuksen puhetta, kun sen sijaan Martta teki askareita ja palveli heitä. Palvellessaan Martalle tuli kiusauksia, että hänen pitää yksin tässä ahertaa ja toiset ovat vain valmiin päällä. Ja toiseksi. Hän ei ehtinyt kuunnella, mitä tuo Jeesus kertoi ja puhui. Niinpä hän sanoikin: "Herra, etkö huomaa, sisareni jätti minut yksin askaroimaan, sano että hän auttaa minua. Jeesus kehotti häntä jättämään sellaiset surut ja murheet. Jeesus kielsi häntä pyrkimästä niin paljon päälle ja selitti vähemmänkin palvelun riittävän, sillä ei Hän tullut palveltavaksi vaan palvelemaan heitä, joilla ei ole mitään, mutta Jeesuksen tähden heillä on kaikki, mitä autuuteen tarvitaan. Olemme valinneet hyvän osan ollessamme Jeesuksen seurassa. Se ei ole kohokohta, että saa palvella, vaan palvelustehtävienkin ohessa saa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jeesuksen huomautus ei merkitse sitä, etteikö Martta olisi ollut myös säilyttämässä sitä hyvää osaa, jota Mariakin säilytti, vaan sitä, että Maria oli kuuntelemassa Jeesuksen puhetta ja Martta sen sijaan puuhasi Jeesuksen mielestä liikaa palvelustehtävissä, joten ei jäänyt edes pientä hetkeä aikaa kuunnella, mitä Jeesuksella oli sanottavaa. Tämä Jeesuksen huomautus on opetus meille kaikille Jumalan lapsille siitä, ettei tulisi toisten palveleminen tai jokin muu niin tärkeäksi että unohtuu, kenenkä seuraan me kuulumme. Me kuulumme Jeesuksen seuraan hamasta lapsuudesta. Säilyäksemme Jumalan valtakunnan asukkaana, se edellyttää meiltä sitä, että olemme nöyryydessä kuuliaiset evankeliumille, jota puhutaan vieläkin Jeesuksen suulla "Pyhäin Hengen. kautta Jumalan valtakunnasta. Sitä kuunnellessa sydän lämpenee ja toivo säilyy. Silloin saattaa itsekin ihmetellä: "Onko se totta, minäkö saan kantaa niin hyvää osaa, jota ei oteta pois."

Edelleen sanotaan niin kiusatuille Martoille kuin kaikille muillekin: "Olkaa hyvässä turvassa, synnit on anteeksi Jeesuksen hyvää puhuvassa sydänveressä. Jeesus sanoi myös, että Marian valitsemaa hyvää osaa ei oteta häneltä pois. Kukaan ei voi riistää meiltä pois uskoa, sillä se talletetaan koko Jumalan voimalla meidän sydämissämme. Me itse riistämme uskon itseltämme, siirtyessämme pois Hänen jalkojensa juuresta tavalla tai toisella, ja siitä siirtyminen tietää siirtoa pois Jumalan valtakunnasta, ja nimi otetaan pois elämän kirjasta.

Hyvää osaa omistaessamme teemme palveluksia Siionissa toinen toisellemme Herran nimeen. Niissä ei ole autuus, vaan ne ovat autuuden hedelmät, joista puu tunnetaan, onko se hyvä vai huono.

R. Sarajärvi
Päivämies 2.9.l964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Heinä 2012, 20:01

Fariseus ja publikaani

11. Kolm. j.s.
Niin hän myös sanoi muutamille, jotka itse päällensä uskalsivat, että he olivat hurskaat ja muita katsoivat ylön, tämän vertauksen: kaksi ihmistä meni ylös temppeliin rukoilemaan, yksi pharisealainen ja toinen publikaani. Pharisealainen seisoi ja rukoili näin itsellensä: minä kiitän sinua, Jumala, etten minä ole niin kuin muut ihmiset, ryöväri, väärä, huorintekijä, taikka niin kuin tämä Publikaani. Kahdesti viikossa minä paastoon ja annan kymmenykset kaikista mitä minulla on. Publikaani seisoi taampana, eikä tahtonut silmiänsäkään nostaa ylös taivaaseen päin, mutta löi rintoihinsa ja sanoi: Jumala, armahda minun syntisen päälleni. Minä sanon teille: tämä meni kotiansa hurskaampana kuin toinen, sillä jokainen joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. (Luuk. 18: 9-14).

Elämän Herra Jeesus Kristus puhui usein vertauksilla. Omille opetuslapsillensa hän sanoi: "Teille on annettu tuta Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta niille, jotka ulkona ovat, tapahtuvat kaikki vertausten kautta, että he nähden näkisivät ja ei huomaisi ja kuullen kuulisivat ja ei ymmärtäisi." (Mark. 3:11-12). Tässäkin Raamatun paikassa hän puhui niille farisealaisille, jotka iän hurskaita, mutta katsoivat ylön muita. Tämän farisealaisen rukous oli itsensä ylistämistä, kuinka oli elänyt, että ei ollut joutunut ryöttösynteihin. Mutta Jumalalle ei kelpaa tällainen rukous, koska Hän antaa vain nöyrille armon. Näistä jo Jesaja-profeetta Jumalan Hengeltä kirjoittanut: "Ja kuin te parhaallansa käsiänne nostatte, niin minä kuitenkin käännän silmäni teistä pois, ja vaikka te paljon rukoilisitte, en minä kuitenkaan teitä kuule, teidän kätenne ovat verenvikoja täynnä." Edelleen: "Minua tosin he etsivät joka päivä, tahtovat tietää minun tietäni, niin kuin se kansa, joka jo vanhurskauden tehnyt on ja ei ole heidän Jumalansa oikeutta hyljännyt. He kysyvät minulta oikiaa tuomiota ja tahtovat lähestyä Jumalaa." (Jes. 58: 2) Ilmestyskirjassa sanotaan: "Ettäs sanot: minä olen rikas, minä olen rikastunut ja en minä mitään tarvitse: ja et tiedä, että viheliäinen ja raadollinen olet, köyhä, sokia ja alastoin." (Ilm. 3: 17)

Farisealainen luetteli omia ansioitaan, kuinka paastosi kahdesti viikossa ja antoi kymmenykset kaikista, mitä hänellä oli. Jesaja kirjoittaa: ”Katso, kuin te paastootte, niin te teette teidän tahtonne ja vaaditte kaikkea teidän velvollisianne. Katso, te paastootte toraksi ja riidaksi, pieksätte rusikalla jumalattomasti. Älkää paastotko niin kuin te nyt teette, että teidän parkunne kuuluu korkeuteen. Pitäiskö se oleman sen kaltainen paasto, jonka minä valitsen, että ihminen ruumistansa päivällä vaivaa eli kallistaa päänsä kuin kaisla, taikka säkissä eli tuhassa makaa. Senkö te paastoksi kutsutte, ja Herran otolliseksi päiväksi. (Jes. 58: 3 – 5) Näistä farisealaisista sanoi Herra Jeesus: "Sillä he muuttavat muotonsa, että he ihmisiltä nähtäisiin paastoovan. Totisesti sanon minä teille: He ovat saaneet palkkansa." (Matt. 6:16).

Publikaanin rukous oli otollisempi Jumalan edessä kuin farisealaisen, koska hän sanoi, että hän meni hurskaampana kotiinsa kuin farisealainen. Mutta ei publikaaniakaan vanhurskautettu rukouksessa. Ei Jumala ole koskaan sitä tehnyt. Pyhässä Raamatussa on monta tapausta muistiin kirjoitettu siitä, ettei kukaan saa syntejään anteeksi rukoilemisella, vaan ainoastaan uskomalla Jumalan valtakunnasta saarnatun evankeliumin Jeesuksen nimessä ja veressä. Jos näin tapahtuisi, että rukoilemalla joku saisi synnit anteeksi, niin Jeesus olisi turhaan kuollut. Jumala vanhurskauttaa jumalattoman ilman lain töitä. Paavali kirjoittaa: niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta. Jumalan lapset rukoilevat taivaallista Isäänsä sanomattomin huokauksin. Isä kuulee lastensa huokaukset huutona, kun se totinen on. Jumalan lapset rukoilevat uskottomien omaistensa puolesta, että he parannuksen tekisivät ja näin tulisivat sisälle Jumalan valtakuntaan. Mutta ennen kaikkea Jumalan lapsen rukous on, että hän varjeltuisi tämän nurjan ja huorintekijän sukukunnan keskellä uskomassa loppuun asti. Matkalla ei ketään ylennetä, mutta kerran meidät korotetaan ja sanotaan: vähässä sinä olet ollut uskollinen, käy Herrasi iloon! Rakkaat Jumalan lapset, uskomme synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Palkan maksu on edessäpäin ja iankaikkiset hääjuhlat ovat taivaassa.
Jumalan rauhan terveisin

Pertti Heiskanen
Päivämies 2.8.1978
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Heinä 2012, 13:19

18. Kolminaisuuden päivän jälk. sunnuntai


Tulkaa ja ostakaa ilman rahaa ja ilman hintaa

Matt. 13: 44-46.
Jeesus puhui taivaan valtakunnasta kaikelle kansalle vain vertausten kautta. Hänen opetuslapsensa tässä samassa Matteuksen 13. luvussa ihmettelevät tätä ja kysyvät, miksi Sinä puhut heille vertauksin. Jeesus vastaa: teille on annettu tuta taivaan valtakunnan salaisuudet vaan ei heille. Vielä nytkin on taivaan valtakunta salaisuus epäuskoiselle ihmiselle. Vieläkin pätee Jeesuksen sana Nikodemukselle: (Joh. 3: 3) Totisesti, totisesti minä sanon sinulle, ellei joku vastaisuudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä.

Ihmisymmärrys sijoittaa tämän valtakunnan taivaaseen kuvitellen, että sen portit avataan vasta sitten, kun tämän maailman muoto katoaa. Jeesus ei nimitä sitä kuitenkaan taivaan valtakunnaksi sen tähden, että se olisi taivaassa, vaan siksi, että se on taivaasta. Sitä katseli apostoli Johannes Patmos- luodossa ja kirjoitti: (Joh. Ilm. 21: 2) Minä Johannes näin pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin astuvan alas taivaasta Jumalalta valmistetun. Taivaan valtakunta on armonvaltakuntana jo täällä maan päällä ja sitä tarkoittaa Herra Jeesus kirkastaa näilläkin tekstimme vertauksilla. Ensin verrataan taivaan valtakuntaa tavaraan eli aarteeseen, joka on peitetty peltoon ja joka on niin arvokas, että sen vuoksi kannattaa luopua kaikesta muusta.

Mikä on pelto, johon taivaan valtakunnan kallis tavara on kätketty. Se on uskovaiset ihmiset, joitten sydämessä Herra Jeesus Henkensä kautta asuu. Apostoli Paavali kirjoittaa: (2 Kor. 4:7) Mutta meillä on tämä tavara savisissa astioissa, että se ylönpatttinen voima pitää olla Jumalasta ja ei meistä. Kun tuo savinen astia, tuo pelto, ei kanna ihmismielen mukaisia hurskauden ja jumalisuuden merkkejä, pysyy se kätkössä tämän maailman viisailta ja omavanhurskailta, mutta missä Jumala saa avata ihmisen ymmärryksen silmät ja näin johdattaa tämän tavaran luo, siellä iloiten myydään kaikki entinen pois, jotta saataisiin omaksi tuo pelto.

Toinen vertaus kirkastaa taivaan valtakunnan toista puolta. Edellä se oli peltoon kätketty tavara, jota etsittiin, tässä kauppamies, joka itse etsii saadakseen tehdä kauppaa. Jo vanhan liiton aikana taivaan valtakunnan kauppamiehenä Jesajan suulla huuteli: Tulkaa ostakaa ilman rahaa ja ilman hintaa viinaa ja rieskaa. Tässä vertauksessa puhuu Jeesus kuitenkin hieman eri asiasta. Jo vanhan liiton aikana oli taivaan valtakunnalla kalliita päärlyjä. Oli Jumalan antama lupauksen sana, johon uskomalla Jumalan lapset silloin autuaaksi tulivat. Oli Jumalan antama esikuvallinen jumalanpalvelus, jossa vanhan liiton jumalanlapset uskon silmin katselivat uuden liiton täydellistä jumalanpalvelusta. Jeesuksen tullessa saivat nämä aarteet kuitenkin väistyä. Tuli Jumalan lupauksen täyttymys ja Hänen mukanaan uusi jumalanpalvelus uuden liiton majassa.

Nyt kulkevat taivaan valtakunnan kauppamiehet ja tarjoavat uskolla omistettavaksi taivaan valtakunnan kallista helmeä Herraa Jeesusta ja Hänen vanhurskauttaan. Tämä kauppa kannattaa, kun saa vaihtaa suuret syntinsä Jumalan valmistamaan vanhurskauteen, ja kadotustuomion iankaikkiseen autuuteen. Siitä huolimatta on kaupantekijöitä vähän. Kauppamiehen halpa muoto pelottaa pois, niin kuin savinen peltokin aarteenetsijät. Monelle kelpaisi kallis helmi, kun sen saisi, vaikka maksua vastaan, ostaa jostakin muualta ja monet haluaisivat peltoon kätketyn tavaran, mutta ilman peltoa.

Mutta sinä Jumalan lapsi, muistelethan ilolla ja kiitoksella niitä taivaan valtakunnan kauppamiehiä, jotka saivat sinulle ilman rahaa ja hintaa myydä kalliin helmen ja onhan tullut rakkaaksi tuo pelto, josta kallis tavara löytyi. Rakkaaksi sen tähden; että sieltä pellon mustasta mullasta kuului hyvää puhuva veren ääni ja me saimme uskoa kaikki syntimme anteeksi. Eikä ole tämä ääni vieläkään vaiennut, vaan tälläkin hetkellä on veljeni ja sisareni meillä lupa uskoa kaikki syntimme anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Amen.

Päivämies 23.9.1964
(Lehdessä ei ollut kirjoittajan nimeä.)
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Syys 2012, 10:39

Pankaamme pois kaikki kuorma ja synti


2. kolm. j s.
Sen tähden myös me että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on. Ja katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jeesuksen päälle, joka, vaikka hän olisi kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä, ei totellut pilkkaa ja nyt istuu oikealla kädellä Jumalan istuimella. Niin muistakaa häntä, joka sen kaltaisen vastahakoisuuden on syntisiltä itse vastaansa kärsinyt, ettette väsy teidän mielessänne ja lakkaa. Sillä ette ole vielä hamaan vereen asti kilvoitellen syntiä vastaan olleet." Hebr. 12: 1-4. ;

Tässäkin Jumalan sanan kohdassa Pyhä Henki tahtoo apostolin kautta meille kirkastaa; kuinka synti ja kuorma tarttuu ja tekee matkan hitaaksi, ja se tarttuu meihin aina.''Minun lapsukaiseni! Näitä minä teille kirjoitan, ettette syntiä tekisi. Ja jos joku syntiä tekee, niin meillä on edesvastaaja Isän tykönä, Jeesus Kristus; joka vanhurskas on." 1. Joh. 2: 1. "Siinä on rakkaus ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä." 1. Joh. 4: 10.

”Jonka Jumala on armoistuimeksi asettunut, uskon kautta hänen veressänsä, osoittaaksensa sitä vanhurskautta, joka hänen edessänsä kelpaa, edelläkäyväisten syntein anteeksi antamisen kautta." Room. 3: 25
. Vielä tämän viimeisen ja viettelevän ajan keskellä Jumalan lapsilta ovat samat lupaukset kuin entisilläkin pyhillä; vielä on suuri todistusten joukko meidän ympärillä, joka tahtoo kuuluttaa Jumalan puolesta ja Jeesuksen käskystä: ole sinä lapsi hyvässä turvassa, Jumalan armossa on vielä varaa ja Jeesuksen veressä on vielä voimaa. "Mutta jos me valkeudessa vaellamme niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä," 1. Joh. T: 7. Ei meidän tarvitse omin voimin taistella syntiä vastaan, eikä me siihen yksikään pystyisi. Jumala on luvannut hyvin siunata kuuliaiset lapsensa ja Hän antaa nöyrille armon.

Sen tähden me saammekin nostaa katseemme sieltä turmeltuneesta omasta sisimmästämme katselemaan uskomme alkajan ja päättäjän, Jeesuksen päälle, "joka vaikka hän olisi kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä, ei totellut pilkkaa ja nyt istuu oikialla kädellä Jumalan istuimella." (Hebr. 12: 2). Uskon kautta Mooseskin luki suuremmaksi rikkaudeksi Kristuksen pilkan, kuin Egyptin tavarat, sillä hän katsoi palkan maksoa. (Hebr. 11: 26). "Minun rakkaani! Älkää oudoksuko sitä hellettä, joka teille tapahtuu, että teitä koetellaan, niin kuin teille jotain outoa tapahtuisi." 1. Piet. 4: 12. Autuaat olette te, jos teitä Kristuksen nimen tähden pilkataan, sillä se henki, joka on kunnian ja Jumalan henki, lepää teidän päällänne, heiltä Hän pilkataan, vaan teiltä Hän kunnioitetaan. ''Sillä meidän vaivamme, joka ajallinen ja keviä on, saattaa meille. Iankaikkisen, määräämättömän kunnian." 2. Kor. 4:17.

Rakkaat veljet ja sisaret: ei väsyä kesken matkaa tien kaitaisen kulkija saa, on määränä siksi jatkaa kunnes perille saavutaan. Vaikka usein tuntuu siltä, ettei jaksa enää askeltakaan kulkea tällä taivaan tiellä, on hyvä muistaa, että Jeesus on luvannut pitää huolen omistaan. "Minä nostan uupuvaiset helmahani lepäämään. Juotan sielut janoovaiset, rakkauden öljyllä. Sl. 301: 2.

"Ettäs pidit minun kärsivällisyyteni sanat, niin minä tahdon sinun varjella kiusauksen hetkestä, joka koko maan piirin päälle tuleva on, niitä kiusaamaan, jotka maan päällä asuvat." Ilm: 3: 10. .Jumalan puolelta ovat lupaukset vieläkin voimassa. "Sillä Karitsa, joka istuimen keskellä on, kaitsee heitä ja johdattaa heitä eläväin vesilähdetten tykö, ja Jumala on kuivaava kaikki kyyneleet heidän silmistänsä." Ilm. 7,: 17.


Uskokaa, rakkaat Jumalan lapset, kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilykset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. "Sillä en minä häpee Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi." Room: 1: 16. "Senpä tähden mahdollinen Olen häihin Karitsan, Kun on pesty vaatteheni Valkeaksi verellä. Niin en pelkää tuomiolla, kun oon Yljän puvussa. Nimeni on kirjoitettu, Elävitten kirjassa. Sl. 125: 4.

Vähin veljenne Heikki Saarela
Päivämies 23.6.1976
.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Syys 2012, 09:17

Jumalan töitä

16. kolminaisuuden jälk. Sunnuntai
”Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: ei taida Poika itsestänsä mitään tehdä, ellei hän näe Isän tekevän, sillä mitä ikänä hän tekee, sitä myös Poika niin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja osoittaa hänelle kaikki, mitä hän itse tekee, ja hän on vielä suurempia töitä hänelle osoittava, kuin nämät ovat, että teidän pitää ihmettelemän. Sillä niin kuin Isä herättää ja virvoittaa kuolleita, niin myös Poika virvoittaa, joita hän tahtoo." (Joh. 5: 19-21).


Tekstin edellä Johannes kertoo, kuinka Jeesus paransi kauan sairastaneen miehen. Jeesus sanoi hänelle: nouse, ota vuoteesi ja käy. Joh. 5: 8. Mutta vielä kuoleman kahleistakin Herra Jeesus herätti, kuten Nainin lesken pojan, jolle hän sanoi: nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse ylös. Luuk. 7.• 14. Ja Latsaruksen sanoen: tule ulos. Joh.11l: 43.
Kuoleman voima on väkevä. Ihminen ei ajallisestikaan voi kuolemaa välttää. Vielä murheellisempaa on se, jos ihminen epäuskonsa tähden on sidottu kuoleman kahleilla. On kuollut ihminen.

Edellä Jeesus opettaa näkemään sitä työtä ja voimaa, miten synteinsä ja ylitsekäymistensä tähden kuollut voi vain herätä. Vieläkin Jumala lakinsa kautta herättää kuolleita näkemään todella mitä laki vaatii. Rakastaa häntä kaikesta sydämestänsä ... Mark.12: 33. Näemme edellä myös sen, kuinka läheisesti Isä ja Poika tekevät työtä. Ei taida Poika itsestään mitään tehdä, ellei hän näe Isän tekevän. Jeesus sanoi: kaikki, mitä minun Isäni antaa minulle, se tulee minun tyköni: ja joka minun tyköni tulee, sitä en minä heitä ulos. Joh. 6: 37.

Niin kuin sinä minun lähetit maailmaan, niin minä myös lähetin heidän maailmaan. Joh. 17.• 18. Isän ja Pojan työ on Pyhän Hengen kautta Jumalan valtakunnassa. Minä olen heissä ja sinä minussa. Joh.17: 23. Kuollut ihminen, jos sinä tunnet tilasi, olet siitä murheellinen Jumalan mielen jälkeen, (2. Kor. 7.• 10), saat elämän Jeesuksessa Kristuksessa. Ei kenkään tule Isän tykö, vaan minun kauttani." Joh.14:6. Ja on meissä sovintosaarnan säätänyt" 2. Kor. 5: 19. Sinulle, jumalaton ja vääräjumalinen, kuuluu kehotus: "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa." Matt. 6: 33. "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." Mark. 1: I5. Saat siirtyä kuolemasta elämään.

Näin se Henki, joka Isästä ja Pojasta lähtee, jo vanhan liiton aikanakin herätti kuolleita. ”Ja Herra kuuli Elin äänen ja hänen sielunsa tuli häneen jälleen ja hän virkosi." 1. Kun. 17: 22. Ja uuden liiton aikana: Pietari sanoi: "Tabita, nouse ylös, niin se avasi silmänsä. "Ap.t. 9: 40. Jeesus sanoi: "Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka uskoo minun päälleni, ne työt, joita minä teen, hän on myös tekevä, ja suurempia kuin ne ovat, on hän tekevä, sillä minä menen Isän tykö." Joh. 14: 12. Veljeni ja sisareni, sinä elät, kun sinä uskot, niin sinä teet Jumalan töitä.” Joh. 6: 29.

Nosta nytkin uskonsilmät katsomaan Herraan Jeesukseen. Usko murheesi, kiusauksesi, turmeluksesi, lankeemuksesi, kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

"Älä rakas veli, sisko, katso omaa sydäntäs
Se on aivan kylmä, kolkko, turmeltu ja ynseä.

Kokonainen taivaan autuus onkin nyt jo omana.
Ja kun loppuu vajavaisuus, Silloin on se omana." SL 174: 1,10.


Seuraamme Jeesusta opissa, elämässä ja kärsimisessä.

Eino Timlin
Päivämies 21.9.1977
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Marras 2012, 20:35

Kaksi laumaa

21. kolminaisuuden jälkeinen sunnuntai
”Ja Jerusalemissa oli kirkkomessu, ja talvi oli, ja Jeesus käveli temppelissä Salomon esihuoneessa. Niin Juutalaiset piirittivät hänet ja sanoivat hänelle: kuinka kauan sinä meitä pidät ylös? Jos olet Kristus, niin sano meille selkeästi. Jeesus vastasi heitä: minä olen sen teille sanonut ja ette usko. Ne työt, jotka minä teen Isäni nimeen todistavat minusta. Mutta ette usko, sillä ette ole minun lampaistani, niin kuin minä teille sanoin. Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen heidät, ja he seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja ei heidän pidä hukkumaan iankaikkisesti, eikä pidä yhdenkään repäisemään heitä minun kädestäni. Minun isäni, joka ne minulle antoi, on suurempi kaikkia ja ei kenkään taida heitä reväistä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä. Niin Juutalaiset poimivat taas kiviä häntä kivittääksensä. Jeesus vastasi heitä: Minä osoitin teille Isältäni monta hyvää työtä, minkä työn tähden niistä te siis minua kivitätte?" (Joh.10:22 – 32).

Herra Jeesus oli tullut kirkkomessuille Jerusalemin temppeliin. Siellä koolla olleet juutalaiset piirittivät Jeesuksen ja halusivat varmuutta siitä, oliko Hän se luvattu Kristus? Kuitenkin saamme huomata, etteivät he sitä oikeassa sydämen tilassa kysyneet, sillä Jeesus vastasi heille: ”Ja ette usko. Ne työt, jotka minä tein Isäni nimeen, todistavat minusta." Myös tekstimme lopusta saamme huomata, että Jeesuksen sanat olivat sattuneet kipeästi heidän omahyväisiin ja ylpeisiin mieliinsä, niin että poimivat jo kiviä kivittääkseen Jeesuksen. Näin oli synnin sokaisema ihmisjärki jo silläkin ajalla pimentynyt! Mutta olihan jo profeetta Jesajan kautta sanottu: ” Kuka uskoo meidän saarnamme ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?" Jes: 53:1 Ja edelleen: ”Hän on kaikkien ylönkatsottava ja kaikkein halvin, ettemme Häntä minäkään pitäneet."Jes. 53: 3. Itkien joutui Herra Jeesus toteamaan, etteivät sen ajan juutalaiset tehneet parannusta eivätkä etsikkoaikaansa tunteneet.

Jeesus osoittaa kyselijöille, että on olemassa vain kaksi laumaa. Jeesuksen oma lauma ja maailman ruhtinaan lauma. Jälkimmäiseen laumaan sopivat niin julkisyntiset kuin omanvanhurskaudenkin ja väärän opin rakentajat. Raamattu osoittaa sen, että tällainen saarna on aina koettu maailmassa ahdasmielisenä ja tyhmänä saarnana. Niin on meidänkin ajallamme. Usein saamme kuulla, että on aivan hulluutta uskoa niin kuin Jumalan valtakunnasta saarnataan. Kyllä ainakin totisimmat muista uskonnoista ja lahkoista tulevat autuaiksi. Ei Jumala niin pieni ja ahdasmielinen ole kuin te olette, sillä onhan Jumala rakkaus jne. Tällaista valhesaarnaa on tänä aikanakin paljon liikkeellä.

Mutta omista lampaistaan Jeesus sanoo: "Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen heidät, ja he seuraavat minua." Sinä veljeni ja sisareni, olet kuullut tuon Hyvän Paimenen hellän äänen Jumalan valtakunnassa saarnatussa evankeliumissa. "Ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä!" Tämän äänen kuuluvilla on turvallista tehdä matkaa täällä synnin maan syrjällä. Hyvä Paimen myöskin varoittaa taivaan tien kulkijoita niistä monista vaaroista, joita kaidan tien varrella on. Hän on vielä nostamassa kompastuneita ja lääkitsemässä loukkaantuneita, niin ettei tarvitse kuolla haavojen tähden. Rakkaat veljet ja sisaret, tahdommehan tehdä vielä matkaa Hyvän Paimenen laumassa, sillä se lauma kerran kootaan loppumattomaan ilojuhlaan!

Vielä Jeesus vakuuttaa, "eikä pidä yhdenkään repäisemään heitä minun kädestäni" ja ei kenkään taida reväistä heitä minun Isäni kädestä." Lohduttakoon tämä sana sinua, epäileväinen ja raadollisuutta tunteva matkaystävä! Meiltä ei voi kukaan riistää elävää uskoa ja taivastoivoa, jos vain pysymme Hyvän Paimenen laumassa, olemme kuuliaiset ja seuraamme Häntä. Jumalan valtakuntaa vastaan on tälläkin ajalla voimakkaasti hyökätty. Mutta Jumala on suurempi kaikkia eikä salli valtakuntansa horjua. ”Älä pelkää piskuinen lauma, sillä teidän Isällänne on hyvä tahto antaa teille valtakunnan.” (Luuk: 12: 32)

Uskomme nytkin synnit, kiusaukset ja epäilykset visusti anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Näin saamme tehdä matkaa kohti taivasta lohdutettuina ja turvallisin mielin. Amen.

Matti Rimpiläinen
Päivämies keskiviikkona, lokakuun 26. päivänä 1977
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Helluntain jälkeiset sunnuntait

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Maalis 2014, 19:53

13 Kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai

Jeesus selittää käskyjä


"Te kuulitte sanotuksi: rakasta lähimmäistäs ja vihaa vihollistas, mutta minä sanon teille: rakastakaat vihollisianne, siunatkaat niitä, jotka teitä sadattavat, tehkäät niille hyvin, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaat niiden edestä, jotka teitä vainoovat ja vahingoittavat, että te olisitte teidän Isiänne pojat, joka on taivaissa, sillä hän sallii aurinkonsa koittaa niin pahain ylitse kuin hyväinkin, ja antaa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitäkin rakastavat, mitä teidän siitä palkkaa on? Eikö Publikaanit myös niin tee? Olkaat siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on. Kavahtakaat, ettette anna almulanne ihmisten edessä, että te heiltä nähtäisiin, niin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa. Kuin siis almua annat, niin älä edelläs torvella soita niin kuin ulkokullatut synagogissa ja kujilla tekevät, että he ihmisiltä kunnioitettaisiin. Totisesti sanon minä teille: he ovat saaneet palkkansa. Mutta kuin sinä almua annat, niin älköön vasen kätes tietäkö, mitä oikia kätes tekee, että almus olis salaisuudessa, ja Isäs joka salaisuudessa näkee, maksais sinulle julkisesti." Matt. 5: 43 — 6: 4.

Siinä Matteuksen evankeliumin luvussa, josta tekstimme alkuosa on, Jeesus selittää käskyjä. Tämä oli tarpeellista, sillä Jeesuksen aikana kirjanoppineet tunsivat ulkonaisesti käskyt ja farisealaiset niitä, ulkonaisesti noudattivat. Mutta lain vaatimus, henki, oli aivan outo asia heille. Juutalaisille oli tuttu tämä Jeesuksen mainitsema: "Rakasta lähimmäistäs ja vihaa vihollistas." Mutta kuinka Jeesus sanookaan: "Mutta minä sanon teille: rakastakaat vihollisianne, siunatkaat niitä, jotka teitä sadattävat, tehkäät niille hyvin, jotka teitä vihaavat ja rukoilkaat niiden edestä, jotka teitä vainoovat ja vahingoittavat." Miksi Jeesus asetta näin suuren vaatimuksen? Hän jatkaa: "Että te olisitte teidän Isänne pojat, joka on taivaissa..." Eikä tässä vielä kaikki, vaan tekstissä ovat Jeesuksen velvoittavat sanat: "Olkaat siis täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."
Kun nyt tämän velvoittavan sanan edessä kristitty käy tutkimaan itseään, miten täydelliseksi hän itsensä tuntee? Olenpa varma, että aivan epäonnistuneeksi, kaikkea muuta kuin täydelliseksi. Ja kuitenkin Jeesus sanoo: "Olkaat siis te täydelliset...” Kuinka tämä sitten on ymmärrettävissä? Muistapa, että vaikka sinä olet aivan epäonnistunut ja vailla rakkauttakin omalta puoleltasi, niin sinä olet Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudella puetettuna aivan tahraton ja täydellinen. Sinä olet täydellinen Kristuksen ansion tähden ja vain sen tähden. Sillä Jeesus tahtookin tässä opettaa kaikille ihmisille sen, että ei yksikään voi täyttää Jumalan pyhän lain vaatimusta, vaan kaikki ovat viallisia. Siksi jokaisen on tehtävä parannus, otettava uskolla vastaan Jumalan valtakunnasta saarnattu evankeliumi syntien anteeksi saamisesta Jeesuksen Kristuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Näin ihminen tulee Kristuksen vanhurskaudella puetetuksi, täydelliseksi ja vanhurskaaksi. Näin ihminen saa myöskin osallisuuden siihen Kristuksen rakkauteen, joka opettaa rukoilemaan vihollisten, uskottomienkin puolesta.

Tekstin loppuosassa Jeesus opettaa anteliaisuuden oikeata muotoa. Kuinka läheltä meitä jokaista on tuo farisealainen halu näyttää, että me teemme ja annamme jotakin. Kuitenkin on niin, että me teemme ja annamme vain sen mukaan kuin Jumala meille antaa. Kaiken me olemme saaneet Jumalalta lahjaksi ja Hänen omastaan me siis jaamme. Turhaa on näin ollen kenenkään yrittää näytellä anteliasta omasta takaa. Kun jotakin annamme, antakaamme se iloiten siitä, että Jumala antaa. Mutta muistakaamme myös, mitä Pietari sanoo temppelin edessä rammalle. (Apt. 3: 6.) Sama lohdullinen sana kuuluu sinullekin, sinä tätä lukeva saattamaton ja saattamattoman tuntoinen: Jeesuksen Kristuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä sinun syntisi ovat anteeksi. Ja Raamatun lupaus: "Niin kuin uskot, niin sinulle tapahtuu. Amen.

Sampo Kaariniemi
Päivämies 19.8.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Helluntain jälkeiset sunnuntait

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Maalis 2014, 14:28

Jeesus, parantaja

"Sitten oli Juudalaisten juhlapäivä, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. Mutta Jerusalemissa on Lammasportin tykönä lammikko, joka Heprean kielellä kutsutaan Betesda, jossa oli viisi vajaa, joissa makasi suuri joukko sairaita, sokeita, ontuvia, halvautuneita, jotka veden liikuttamista odottivat. Sillä enkeli tuli alas määrätyllä ajalla lammikkoon ja sekoitti veden, joka siis ensimmäisenä veteen astui, kuin se sekoitettu oli, niin se parani, ehkä missä ikänä taudissa hän oli. Niin oli siellä mies joka kahdeksan neljättäkymmentä ajastaikaa oli sairastanut. Kun Jeesus hänen näki makaavan ja tunsi hänen jo kauan sairastaneen, sanoi hän hänelle: tahdotkos tulla terveeksi? Sairas vastasi häntä: ”Herra, ei ole minulla sitä ihmistä, joka minun via, kuin vesi sekoitettu on, lammikkoon, mutta kuin minä tulen, niin on toinen minun edelläni siihen astunut. Jeesus sanoi hänelle: nouse, ota vuoteesi ja käy. Ja kohta parani se ihminen, ja otti vuoteensa ja kävi. Ja se päivä oli sabbatti. Sanoivat siis Juudalaiset paratulle: nyt on sabbatti, ei sinun sovi vuodetta kantaa. Hän vastasi heitä: joka minun paransi, se sanoi minulle: ota vuoteesi ja käy. Niin he kysyivät häneltä; kuka se oli, sillä Jeesus oli mennyt pois kansan tähden, joka siinä paikassa oli. Sitte löysi Jeesus hänen templissä ja sanoi hänelle, katso, sinä olet parattu, älä silleen syntiä tee, ettei jotain pahempaa sinulle tapahtuisi." Joh. 5: 1 – 14.

Tekstimme kertoo meille Jeesuksesta, joka meni Jerusalemiin juutalaisten juhlapäivänä. Jerusalemissa, lammasportin luona mainitaan olleen Betesda -nimisen lammikon, jossa oli viisi vajaa. Siellä makasi suuri joukko sairaita, sokeita, ontuvia, halvatuita, jotka odottivat enkeliä määrätyllä ajalla, joka liikuttaisi vettä. Sen jälkeen kun vesi oli sekoitettu, sai lammikkoon mennä kuka vain pystyi menemään, ja silloin sairas parani, oli hän sitten missä taudissa tahansa. Kuinka tuttu kuva tämänkin ajan vääristä hengellisyyksistä, että halvatun pitäisi itse pystyä menemään ja peseytymään. Sillä väärässä jumalisuudessa ei ole koskaan muuta neuvoa annettu kuin tämä: ”Käske vielä, odota vielä, siellä ja täällä". Jes. 28: 13.

Tällä tavalla ne umpilammikot ja suovedet kuohahtelevat, eikä kukaan tule parannetuksi. Ajallammekin on vielä näitä vajoja vaikka kuinka paljon ja niin lähellä Lammasporttia, että ollaan samassa kansan kirkossa jäseninä, missä tämä Lammasportti, Herra Jeesus, omiensa kanssa tekee matkaa vereen kastetussa, terveeksi tekevässä, elävässä sanassa, jota Pyhä Henki saarnauttaa vieläkin seurakunnastaan.
Näissä vajoissa asetetaan perustus, mikä lain töihin, mikä Jumalaan uskomiseen ilman elävää seurakuntaa, mikä rukoukseen, mikä kasteeseen, mikä rippiin ja Herran Ehtoolliseen. Tällaiset kaikki ovat vailla uutta syntymää ja osattomat Jeesuksesta, jossa kaikki nämä; laki, rukous ja sakramentit ovat täytetyt.

Nyt Jeesus löysi tällaisesta vajasta yhden, joka oli sairastanut siellä kolmekymmentäkahdeksan vuotta, jolla oli halu tulla terveeksi. Hänet Jeesus paransi iankaikkisen evankeliumin voimalla ja antoi voiman kantaa sitä vuodetta, johon tämä oli ollut sidottuna niin kauan. Olisi luullut juutalaistenkin iloitsevan sairaan saadessa ruumiin ja sielun terveyden. Mutta koska sielunvihollisen palvelijat ovat iloinneet siitä, kun heidän majoistansa on ryöstetty saalista ja päästetty epäuskon vankilasta ja siirretty Jumalan rakkaan pojan valtakuntaan?

Tämäkin parannettu löysi Jeesuksen temppelistä, jossa Jeesus sanoi: "Älä silleen syntiä tee, ettei jotakin pahempaa sinulle tapahtuisi." Mekään, valtakunnan eli temppelin asukkaat, emme lähde opintuulten mukaan, ettei kävisi niin ikävästi, että niiltä kiedotaan ja vangitaan. Toivomme kaikkien niiden, jotka ovat joutuneet vangituiksi vääryyden siteillä, pääsevän siteistään nauttimaan rauhaa, vapautta ja iloa Jumalan valtakunnassa, ja armonajan päätyttyä Kunnian valtakuntaan taivaassa omistamaan ja näkemään sitä, mitä olemme täällä uskoneet. Uskomme synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Amen.

Onni Sivula
Päivämies 19.8.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Helluntain jälkeiset sunnuntait

ViestiKirjoittaja Taavetti » 31 Maalis 2014, 16:48

1. Kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai

Onnellinen kerjäläinen


Luuk. 16: 19 – 31
Tekstimme kertoo meille kahdesta miehestä, joista toinen oli rikas ja toinen köyhä, toinen eli yltäkylläisyydessä, toinen puutteessa. Niin on vielä tänäkin päivänä. Suurin osa ihmiskansasta elää yksistään kaikesta tämän maailman nautinnoista ja huveista ilman Jumalaa. Toiset elävät taas puutteessa ja köyhyydessä. Kaikki kulkevat kuitenkin kohti kuolemaa. Virren tekijäkin veisaa: käyn aina kohti kuolemaa, jos minne täällä kuljen.

Meille jokaiselle on annettu myös oma armonaikamme, joka saattaa loppua jo ennen kuin ajallinen vaellus päättyy. Jeesus sanoo; se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Tekstimme rikas mies sai varmasti kuulla kehotusta parannukseen, koska hänen eteiskäytävässään majaili uskovainen mies. Rikas mies saattoi kuunnellakin Lasaruksen puhetta ja kunnioittaa uskomisen asiaa, mutta olisi ollut liian alentavaa näin rikkaan miehen ottaa vastaan köyhän evankeliumia ja tulla samalle tasolle Lasaruksen kanssa. Jeesus sanoo: jokainen, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, ei se voi olla minun opetuslapseni. Jeesus tahtoo tulla asukkaaksi köyhään sydämeen, jonka veri on puhdistanut kaikesta omasta tavarasta, ja syntien anteeksi antamuksen rauha on sen täyttänyt. Ei maallinen rikkaus ja omaisuuskaan, jota Jumala on uskonut, ketään kadota, jos se vaan oikein käytetään, sillä parattuin varoilla on evankeliumikin aina liikkunut. Jos taas ajallinen köyhyyskään ei vie ketään taivaaseen, vaikka olisi niin köyhä, ettei omistaisi yhtään markkaa. Mutta köyhänä ja avuttomana armon kerjäläisenä pitää nöyrtyä uskomaan taivaasta lähetetyssä evankeliumissa kaikkien syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Sitten kun Jumalan aika tulee täyteen, viedään enkeleiltä Aabrahamin helmaan.

Tässä ei kerrota edes Lasaruksen hautajaisista. Ne saattoivat olla hyvinkin vaatimattomat. Mutta kerrataan, että rikaskin kuoli ja haudattiin. Rikkaan miehen hautajaiset olivat varmasti komeat ja muistopuheissa saatettiin hänet ylistää taivaan iloon päässeeksi, niin kuin nykyisinkin tehdään paljon, vaikka ei olekaan parannusta tehty, eikä Jeesuksen veren evankeliumi ole saanut syntiä pestä. Näin ikävästi ovat asiat monen ihmisen kohdalta vielä tänäkin päivänä. Olisi heillä asiaa köyhän Lasaruksen tykö eli köyhän Jumalan lapsen tykö sitten, kun armon ovet ovat iäksi sulkeutuneet. Rikas mieskin rukoili vaivan paikassa: Oi isä Aabraham, lähetä nyt Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja sillä jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minua niin vaivataan tässä liekissä. Mutta hänelle sanottiin; muista, että sinä eläessäsi sait hyvää. Lasarus sitä vastoin sai pahaa, mutta nyt hän täällä lohdutetaan, sinä sitä vastoin kärsit tuskaa. Ja vielä on niin suuri juopa välillä, ettei kanssakäymistä voi enää olla jumalattomien ja vanhurskasten välillä.

Täällä ajassa on Jumalan kansa vielä lähellä. Jos joku armosta ulkona oleva sattuisi tätä lukemaan, niin sanoisin sinulle: Kiiruhda armon avatulle lähteelle Jumalan kansan keskuuteen. Siellä sinut päästetään taivaallisin valtuuksin kaikista synneistäsi Jeesuksen veren voimaila. Älä jätä parannuksen tekoasi niin myöhään kuin rikas mies ja moni muu.

Rikkaan miehen viimeinen toivo oli, kun hänen kohdallaan kaikki oli myöhäistä, etteivät ainakaan hänen viisi veljeään joutuisi siihen vaivaan. Niinpä hän pyysi: lähetä Lasarus minun isäni kotiin, minulle jäi viisi veljeä, etteivät he
tutisi tähän vaivan paikkaan. Mutta vastaus oli: "Heillä on Mooses ja prophetat, kuulkoot heitä. Mutta vieläkin hän rukoili: jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he parannuksen tekisivät. Jumalan sana on järkkymätön: jos eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.

Kiitos olkoon Jumalan, että meillä on täällä ajassa parannuksen ja syntien anteeksiantamuksen evankeliumi. Siihen saat tarttua sinäkin köyhä Lasaruksen veli ja sisar, joka usein tunnet pelkoa, että matkan vaivoissa jään tielle uupumaan, pois paimenen helmasta. Saat uskoa viimeisetkin epäilykset anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä sielun rauhaan ja vapauteen asti.

U. Kerola
Päivämies 4.6.1969
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Helluntain jälkeiset sunnuntait

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Marras 2014, 17:58

Oikea kelvollisuus


6. kolm. jälk. s. Matt. 5: 20 – 28.
Yllä oleva raamatunkohta on muistiin kirjoitettu meille tutun vuorisaarnan yhteydessä, jossa Herra Jeesus yrittää saada ihmiset ymmärtämään, millainen kelvollisuus on se, joka Jumalan edessä kelpaa. Siksi Hän sanookin heti tekstimme alussa: "Minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa enempi kuin kirjanoppineiden ja Pharisealaisten, niin ette tule taivaan valtakuntaan." Hän, joka nämä sanat lausui, tiesi, millaisia olemme omalta puoleltamme. Kuulijakunnassa oli monenlaisessa sieluntilassa olevia ihmisiä. Oli niitäkin, jotka olivat pyrkineet elämällään nuhteettomaan ja ulkonaiseen pyhyyteen. Herra Jeesus mainitseekin kahdesta ryhmästä, jotka omahyväisinä uskoivat Jumalalle kelpaavansa ja jotka kiittivät Jumalaa, etteivät ole kuten muut ihmiset ja kuten esim. publikaani temppelissä. Herra Jeesus sulkee omilla töillään yrittäjät ulkopuolelle.

Paljon on meidänkin aikanamme omavanhurskaita, johon sielunvihollinen kehottaakin ihmisiä. Mutta niin kuin oli Jeesuksenkin päivinä, niin on tänäkin päivänä myös niitä, joille ei riitä tämänkaltainen kelvollisuus. On niitä, jotka kysyvät: mitä minun pitää tekemän, että mitä iankaikkisen elämän perisin. Tällaiselle kyselijälle Jumala on aukaissut ymmärryksen silmät näkemään, missä vanhurskautemme ja kelvollisuutemme on: Se on vain Herrassa Jeesuksessa. Ennen ihmiset ajattelivat ja tämänkin ajan ihmiset ajattelevat, että en tapa, olen viidennen käskyn täyttänyt ja voin esittää synnittömyyttä jne. Mutta Herra Jeesus osoittaa, että vihastuminen on jo viidennen käskyn rikkomista ja niin ollen me tulemme vikapäiksi tässä ja kaikessa Jumalan edessä. Lain tarkoitus onkin, että meistä tulee syntisiä ja syntimme tuntevia. Kun meillä on synnin tunto, meillä on kaipuu armon perään. Evankeliumin vastaanottajalle Jumala antaa uskomisen armon.

Tänäkin päivänä Jumalan valtakunnasta saarnataan parannusta ja syntien anteeksiantamusta Pyhässä Hengessä. Synti on se, joka erottaa ihmisen Jumalasta. Anteeksiantamuksen kautta me pääsemme takaisin Jumalan lapsuuteen. Herra Jeesus osoitti meille, että Hän on maksanut meidän syntivelkamme ja sovittanut Jumalan uhrikaritsana rikkomuksemme, niin viidennen käskyn kuin muutkin käskyt, ja näin ollen Hän on puolustajana ja välimiehenä Isän tykönä.
Sinä, jolla ei vielä ole tätä Jumalan valmistamaa vanhurskautta omanasi, kiirehdi, sillä nyt on otollinen aika. Vielä ovat Jumalan valtakunnan ovet auki. Paavali sanoo: Jumala pyytää meidän kauttamme, antakaa sovittaa teitänne Jumalan kanssa ja samoin me Jumalan lapsina pyydämme samaa. Hän uskoi meille sovituksen sanan, antoi saarnaviran. Sitten seuraa uskonvanhurskaudesta elämänparannus ja Jumalan Pyhä Henki, jonka saa syntymälahjana, on opettajana tähän.
Herra Jeesus sanoo: etsikää ensin Jumalan valtakunta ja Hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muukin teille annetaan. Ensin saamme tehdä matkaa maan päällä armon valtakunnassa ja sitten pääsemme kunnian valtakuntaan taivaaseen.
Veljeni ja sisareni, joka olet saanut uskomisen armon, olet hyvässä turvassa: syntisi ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Olet taivaskelpoinen. Jeesus sanoo sinulle: katso, minä tulen pian, pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuasi ottaisi.

Sankari Pajula (vaiko Sakari?)
Päivämie25.7.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Helluntain jälkeiset sunnuntait

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Elo 2015, 16:35

Pankaamme pois kaikki kuorma ja synti

2. kolm. j. s.
"Sen tähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on. Ja katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jeesuksen päälle, joka, vaikka hän olis kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä, ei totellut pilkkaa ja nyt istuu oikialla kädellä Jumalan istuimella. Niin muistakaat häntä, joka sen kaltaisen vastahakoisuuden on syntisiltä itse vastaansa kärsinyt, ettette väsy teidän mielessänne ja lakkaa. Sillä ette ole vielä hamaan vereen asti kilvoitellen syntiä vastaan olleet." Hebr. 12: 1-4.


Tässäkin Jumalan sanan kohdassa Pyhä Henki tahtoo apostolin kautta meille kirkastaa, kuinka synti ja kuorma tarttuu ja tekee matkan hitaaksi, ja se tarttuu meihin aina.
”Minun lapsukaiseni! näitä minä teille kirjoitan, ettette syntiä tekisi. Ja jos joku syntiä tekee, niin meillä on edesvastaaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka vanhurskas on." 1. Joh. 2: 1. "Siinä on rakkaus ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä." 1. Joh. 4: 10.
"Jonka Jumala on armoistuimeksi asettanut, uskon kautta hä nen veressänsä, osoittaaksensa sitä vanhurskautta, joka hänen edessänsä kelpaa, edelläkäyväisten syntein anteeksi antamisen kautta." Room. 3: 25
. Vielä tämän viimeisen ja viettelevän ajan keskellä Jumalan lapsilla ovat samat lupaukset kuin entisilläkin pyhillä, vielä on suuri todistusten joukko meidän ympärillä, joka tahtoo kuuluuttaa Jumalan puolesta ja Jeesuksen käskystä: ole sinä lapsi hyvässä turvassa, Jumalan armossa on vielä varaa ja Jeesuksen veressä on vielä voimaa. "Mutta jos me valkeudessa vaellamme niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä." 1. Joh. l: 7. Ei meidän tarvitse omin voimin taistella syntiä vastaan, eikä me siihen yksikään pystyisikään. Jumala on luvannut hyvin siunata kuuliaiset lapsensa ja Hän antaa nöyrille armon.
Sen tähden me saammekin nostaa katseemme sieltä turmeltuneesta omasta sisimmästämme katselemaan uskomme alkajan ja päättäjän, Jeesuksen päälle, joka vaikka hän olisi kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä, ei totellut pilkkaa ja nyt istuu oikialla kädellä Jumalan istuimella. (Hebr. 12: 2) Uskon kautta Mooseskin luki suuremmaksi rikkaudeksi Kristuksen pilkan, kuin Egyptin tavarat, sillä hän katsoi palkan maksoa. (Hebr. 11: 26).

"Minun rakkaani! Älkää oudoksuko sitä hellettä, joka teille tapahtuu, että teitä koetellaan, niin kuin teille jotain outoa tapah tuis." 1. Piet. 4: 12. Autuaat olette te, jos teitä Kristuksen nimen tähden pilkataan, sillä se henki, joka on kunnian ja Jumalan henki, lepää teidän päällänne, heiltä Hän pilkataan, vaan teiltä Hän kunnioitetaan. "Sillä meidän vaivamme, joka ajallinen ja keviä on, saattaa meille iankaikkisen määräämättömän kunnian." 2. Kor. 4:17.
Rakkaat veljet ja sisaret: ei väsyä kesken matkaa tien kaitaisen kulkija saa, on määränä siksi jatkaa kunnes perille saavutaan. Vaikka usein tuntuu siltä, ettei jaksa enää askeltakaan kulkea tällä taivaan tiellä, on hyvä muistaa, että Jeesus on luvannut pitää huolen omistaan. ”Minä nostan uupuvaiset helmahani lepäämään, Juotan sielut janoovaiset rakkauden öljyllä." Sl 301: 2.
"Ettäs pidit minun kärsivällisyyteni sanat, niin minä tahdon sinun varjella kiusauksen hetkestä, joka koko maan piirin päälle tuleva on, niitä kiusaamaan, jotka maan päällä asuvat." Ilm. 3: 10. Jumalan puolelta ovat lupaukset vieläkin voimassa. "Sillä Karitsa, joka istuimen keskellä on, kaitsee heitä ja johdattaa heitä eläväin vesitähdetten tykö, ja Jumala on kuivaava kaikki kyyneleet heidän silmistänsä." Ilm. 7: 17.
Uskokaa, rakkaat Jumalan lapset, kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilykset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. "Sillä en minä häpee Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima itse kullekin uskovaiselle autuudeksi.” Room. 1: 16.


"Senpä tähden mahdollinen Olen häihin Karitsan, Kun on pesty vaatteheni Valkeaksi verellä Niin en pelkää tuomiolla, kun oon Yljän puvussa, Nimeni on kirjoitettu Elävitten kirjassa." SL. 125: 4
Vähin veljenne Heikki Saarela

Päivämies 23.6.1976
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron