Pääsiäiseen liittyviä kirjoituksia

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Helmi 2010, 06:51

P. Heikkinen:

Meidän edestämme uhrattu

”Kaikki me vaelsimme eksyksissä niin kuin lampaat: itse kukin meistä poikkesi omalle tiellensä, mutta Herra heitti kaikkein meidän vääryytemme Hänen päällensä. Kuin Hän rangaistiin ja vaivattiin, niin eI Hän suutansa avannut, niin kuin Karitsa, joka teuraaksi viedään, ja niin kuin lammas, joka keritsijänsä edessä vaikenee, niin ei Hänkään suutansa avannut. Mutta hän on otettu pois ahdistuksesta ja tuomiosta, kuka taitaa sanoa Hänen elämänsä pituuden? Sillä Hän on sivallettu pois eläväin maalta, kuin Hän minun kansani pahain tekoin tähden rangaistiin." (Jes. 53: 6–8)


JUMALAN suuri rakkaus koko langennutta ihmiskuntaa kohtaan ilmenee siinä, kun hän on antanut ainoan Poikansa vikauhriksi kaikkien ihmisten syntien sovitukseksi (2. Kor. 5: 18–19, 1. Joh, 2: 2). Tämä rakkaus kuvastuu myös Pojan sanoista, kun hän sanoo Isälleen: "Uhri ja ruokauhri ei sinulle kelpaa, vaan korvat sinä minulle avasit: et sinä tahdo polttouhria eli syntiuhria. Silloin minä sanoin: katso, minä tulen: Raamatussa on minusta kirjoitettu. Sinun tahtos, minun Jumalani, teen minä mielelläni, ja sinun lakis on minun sydämessäni" (Ps. 40: 7-9). Sen tähden on myös kirjoitettu: "Siinä on rakkaus, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä." (Joh. 4: 10)

JOS maailma olisi käsittänyt tämän Jumalan rakkauden, ja uskonut että Jumalan Poika tuli maailmaan pelastaman koko ihmiskunnan synnin, kuoleman ja helvetin vallasta (Jes. 53: 4-5, Hoos. 13: 14, Hebr. 2: 14–15), niin Kristuksen Hengen ei olisi tarvinnut Daavidin kautta sanoa: ”Minä olen pilkaksi tullut kaikille vihamiehilleni, ja kylällisilleni ylönpalttisesti, ja hämmästykseksi tuttavilleni, jotka minun ulkona näkevät, pakenevat minua. Minä olen sydämestä unhotettu, niin kuin kuollut, minä olen niin kuin rikottu astia. Sillä minä kuulen monen häväistyksen, että jokainen karttaa minua. He pitävät keskenänsä neuvoa minusta, ja tahtovat ottaa minun henkeni." (Ps. 31: 12 - 14) Tätä Kristuksen kärsimystä, ja ristinkuolemaa ajatellen sanoo apostoli Paavali: "Vaikka hän (Jumalan) Poika oli, on hän kuitenkin niistä, joita hän kärsi, kuuliaisuuden oppinut. Ja kuin hän täydelliseksi tuli, on hän kaikille niille, jotka hänelle kuuliaiset ovat, syy iankaikkiseen autuuteen." (Hebr. 5: 8-9)

VAIKKA kaikki ihmiset syntyvät Jeesuksen sovitusteon ansiosta – tähän maailmaan Jumalan lapsina, useimmat ovat kuitenkin sielunvihollisen vietteleminä kadottaneet tämän kalliin perintöosansa. (Matt. 18: 6–7, Ilm. 12: 9). Toiset ovat väärien opettajien vietteleminä langenneet pois elävästä uskosta omaan vanhurskauteen, eli tekopyhyyteen. (Luuk. 12:1, 1. Tim. 4: 1-2). Toiset ovat taas tähän maailmaan rakastuneina antaneet ylön elävän Jumalan seurakunnan. (Luuk. 15: 11–13, 2: Tim.: 4: 10) Hyvä Paimen, – Jeesus Kristus – ei ole kuitenkaan jättänyt heitä oman onnensa nojaan, vaan hän on aina etsinyt kadonneita lampaitaan, (Matt. 18: 12, Luuk: 15:4) niin kuin on kirjoitettu: "Kadonneet tahdon minä etsiä ja eksyneet tallelle tuottaa, haavoitetut sitoa, heikkoja vahvistaa." (Hes. 34:16).

MUISTA tämän vuoksi, sinä tuhlaajalapsi, että sinun Vapahtajasi juuri sinua tarkoittaen sanoo: "Sinä sait minun työtä tekemään sinun synnissäsi, ja olet tehnyt minulle vaivaa sinun pahoissa teoissasi.
Minä, minä pyyhin sinun ylitsekäymises pois minun tähteni, ja en muista sinun syntejäs." (Jes. 43: 24–25). Ja taas: "Minä pyyhin sinun pahat tekos pois niin kuin pilven, ja sinun syntis niin kuin sumun, käännä sinuas minun puoleeni, sillä minä sinun lunastin." (Jes. - 44: 22). Hän, sinun Vapahtajasi, lähestyy sinua vielä sanansaattajiensa kautta, joille hän on antanut sovintosaarnan viran. (Matt. 18:18, Joh. 20:23, 2. Kor. 5:18), ja sanonut: [i]”Menkää kaikkeen maailmaan, ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi, mutta joka ei usko, se kadotetaan." (Mark. 16: 15–16).

[/i]
ÄLKÖÖN sen tähden kukaan pahentuko siihen että tämä evankeliumin saarna tulee niin alhaalta. (Luuk. 10:22, 2. Kor: 4:7), Sillä nämä sanansaattajat, jotka Herra on valtakunnastaan lähettänyt, ovat sittenkin Kristuksen puolesta lähettiläinä tämän maan päällä, ja Jumala puhuu heidän kauttaan. (Luuk. 50:16, 2. Kor. 5: 20). Jokaisen eksyksissä vaeltavan ihmisen pitäisi tämän vuoksi muistaa, että on kirjoitettu: "Tänä päivänä, jos kuulette hänen äänensä, niin älkäät paaduttako sydämiänne." (Ps. 95: 7-8, Hebr: 4: 4-9). Sillä Jumala on asettanut elämällemme määrän, jota emme voi käydä ylitse. (Job. 14:5). Sen tähden sanookin virrentekijä: "Voi olla, ken aamulla herätä saa, Jo illalla paarien päällä. Terveenäkin ollessa tietämätön, Näin täältä on lähtömme aika." (Virsi 526:4).

ONNELLINEN olet sinä, veljeni ja sisareni Herrassa — joka uskot, sillä, kun Kristus on sinulle elämä, niin ajallinen kuolema on sinulle voitto, (Fil. 1:21) niin kuin on kirjoitettu: "Sillä tämä katoova pitää pukeman päällensä katoomattomuuden ja kuoleva pukee päällensä kuolemattomuuden, silloin täytetään se sana, joka kirjoitettu on: kuolema on nielty voitossa. Kuolema, kussa on sinun otas, helvetti, kussa on sinun voittos? Mutta kuoleman ota on synti ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka meille voiton antanut on meidän Herran Jeesuksen Kristuksen kautta." (1. Kor. 15: 53–57).

ÄLÄ sen tähden pelkää, sinä heikko ja niin monessa puuttuvaineri kaidan tien kulkija, vaan usko nytkin kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja nosta katseesi sinun uskosi alkajan, ja päättäjän — Jeesuksen päälle — "joka, vaikka hän olis kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä, ei totellut pilkkaa, ja nyt istuu oikialla kädellä Jumalan istuimella" (Hebr. 12: 2). Sillä hän on tulevat sieltä jälleen kunniassaan noutamaan väsyneen matkamiehen Isän kotiin taivaan ikikunniaan. Sen tähden on myöskin kirjoitettu: "Autuaat ovat ne, jotka ovat Karitsan häihin ehtoolliselle kutsutut" (Ilm. K. 19: 9). Niinpä taivaan tien köyhä matkamies saa nytkin riemuiten laulaa:
"Avoin on nyt hauta, esirippukin, Avoin myös on taivas, tiekin kotihin, Noussut ompi ylös voittolippumme, lapsilauma sai nyt, rauhan terveiset. Kiitos, Jeesus, siitä. Kiitä sieluni, kieleni, Hoosianna, amen" (Siionin laulut 50:2). (Nykyisin numero 41)

P. Heikkinen
Päivämies 5.4.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 31 Maalis 2010, 06:40

Ei niin, kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä, Isä


"Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä; mutta me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna.
Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden, ja meidän syntiemme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut.” Jes. 53: 4 – 5


Jumala osoitti mittaamattoman rakkautensa maan tomusta tehtyä ihmistä kohtaan, kun Hän loi hänet omaksi kuvaksensa. Hän oli valmistanut alussa kunnialliselle lapselleen suuren kodin, ja puetti kaikki tekonsa juhlapukuun ottamaan, vastaan tähän kotiin ihmistä, rikkaan Isän perillistä. Voi sitä vahinkoa, mikä tapahtui, kun ihminen kadotti Jumalan kuvan, ja kadotuksen lapsena joutui synnin turmelukseen! Viaton ihmisluonto tuli Aadamin tottelemattomuuden tähden synnin ja kuoleman alaiseksi. Synti erotti hänet pyhästä ja vanhurskaasta Isästä, ja iankaikkisesta elämästä Hänen kanssaan.

Maan päältä ei löytynyt yhtään neuvoa, jolla langennut lapsi olisi voitu pelastaa synnistä ja kuolemasta, ja saattaa jälleen iankaikkiseen elämään. Siihen tarvittiin viattoman ihmisluonnon kautta tehty sovintotyö, ja ansiokuuliaisuus.

Rakkaalla isällä oli kuitenkin lankeamaton lapsi, oma Poika, jonka kautta oli kaikki tehty. Hänet Jumala lupasi lähettää maailmaan, vaimosta ihmiseksi syntyneenä. Hän tuli ihmisluonnossa täyttämään lain vanhurskauden, ja kuuliaisena hamaan ristinkuolemaan asti kesti koetuksen. Vaikka Jumala löi häntä vanhurskauden ankaruudella kaikkien ihmisten synneillä ja rikkomuksilla, niin hänen kuuliaisuutensa ei järkkynyt, vaan kaikki hän kärsi ja oli kuuliainen: "Ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä, Isä." Hän joi kirouksen maljan.

Poikansa kuuliaisuudesta tahtoo Isä, paljon lapsia kunniaan saattaa. Niin Herra Jeesus kaikille niille, jotka hänelle kuuliaiset ovat, syynä iankaikkiseen autuuteen. Uskovaisten hengen halu on saada olla siellä, missä suuri Yönvalvoja on kasvoillansa kirotun maan päällä. Heidän paikkansa on tyhjä siellä, missä pilkkaajat istuvat. Karitsan haavat ovat Jumalan lasten vapaakaupungit.

Jeesuksen kuuliaisuuden, jolla hän voitti kuoleman, ja ansaitsi iankaikkisen elämän langenneelle ihmisluonnolle, todisti Jumala täydelliseksi sen kautta, että Hän herätti hänet kuolleista. Hän korotti tämän veriylkämme ja veljemme oikealle kädellensä. Täydellisellä kuuliaisuudella on Vapahtaja langenneille lapsille saman kunnian ansainnut ja valmistanut. Isän rakkauden sanoinkuvaamaton uhraus syntisiä armahtaakseen, ja heidät iankaikkisesta kuolemasta pelastaakseen on voima, joka sulattaa kivisen sydämen, ja luo uuden ihmisen rakkautensa maljan tyhjentämisellä. Tottelemattomista lapsista tahtoo taivaan Isä saada itselleen jälleen kuuliaisia lapsia. Mikään kristillisyyden tapojen harjoitus ei siihen voi ketään saattaa. Mutta Kristuksen evankeliumissa on uskoville vuodatettu sydämeen Jumalan rakkaus Pyhän Hengen kautta. Uusi luominen tekee lapseksi, jolla ei ole vallitsijana oma tahto, vaan Isän tahto. Jos ei Jumalan rakkauden vuodatus ihmisen sydämeen tekisi häntä Jumalan luonnosta osalliseksi, niin ei kukaan tulisi langenneen ihmisen tottelemattomuudesta Jumalan lapsen kuuliaisuuteen. Mutta liiton lapset ovat saaneet sydämeen ja mieleen kirjoitetun uuden nimen, josta ei yksikään tiedä, vaan ainoastaan se, kuka sen saa. Tällaisella lapsella on Isä, jota hän rakastaa ja kunnioittaa.

Jos katselet myrskyävää maailmaa, rakas Jumalan lapsi, niin näet, että se myllertää sinuakin vastaan, ja tahtoo viedä sinut matkassaan. Mutta muista, rakas veli ja sisar, että seisot iankaikkisuuden rannalla. Sinun tarvitsee osata vain a ja o.

Etkö näe, rannalla seisoja, että maailman myrsky merellä on lisääntynyt, ja mainingit lyövät korkeina? Vuosi vuodelta niiden voima lisääntyy. Jos palaamme ajassa muutamia vuosikymmeniä taaksepäin, niin ei silloin ollut Jumala-vastainen elämä niin suuri ja moninainen kuin nyt, että väkisin tahtoo eksyä.

Matkaystävä. Jos myrskyt ja ajan kuormat ovat raskauttaneet sydäntäsi, niin käänny niistäkin katsomaan häntä, joka lähestyy sinua ja sanoo: ”Minä olen a ja o, alku ja loppu.” Eikö siinä ole sinulle kylliksi! Jumala, joka on meidät Kristuksessa valinnut, lahjoillansa lapsiksi ja kunniansa perillisiksi ottanut, jo ennen kuin maailman perustus oli laskettu, on syntiin lankeamisen päivänä iankaikkisen liittonsa ja lupauksensa antanut, oman Poikansa sovintotyön ja liiton veren perustuksella.

Tämä Hänen pelastusneuvonsa on siis aikaisin tehty, ja monen uhrieläimen verellä ilmoitettu ja todistettu, että se on testamentin veri, jonka Jumala käskenyt oli. Itse Herra Jeesus sanoi, kun antoi liiton kalkin: "Tämä on minun vereni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi." Jumalan Pojan verellä on Jumalan oikeudessa se ratkaiseva merkitys vanhurskaan Isän, ja langenneiden lasten välillä sovituksen välineenä, että lupaussanat kuuluvat: ”Minä tahdon heidän pahat tekonsa antaa anteeksi, enkä ikinä muista heidän syntiään ja vääryyttään." Sellaisen Jumalan oikeuden käytön asetti syntien sovittaja ja kuoleman voittaja ylenemisen tilaan korotettuna – hän, jolle on annettu kaikki voima taivaassa ja maan päällä. Hän puhalsi myös omainsa päälle ja sanoi: "Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan..." Mutta missä on voima? Ottakaa Pyhä Henki..." Pyhällä Hengellä pyhitetyillä ja tulisilla hiilillä puhdistetuilla huulilla priiskotusveri puhuu siinä oikeudessa, jossa vanhurskas ja pyhä Jumala, ja saastainen syntinen kohtaavat toisensa, ja jossa rikollisen asiassa ratkaiseva tuomio julistetaan armoistuimelta, jonka luo kahlittu vanki saatetaan kuulemaan armopäätöstä asiassaan. Pyhän Hengen vallalla puhuu hän, jonka Pyhä Henki on piispaksi pannut sen Jeesuksen nimessä, joka on sanonut: Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Kaikille on laupias Isä ojentanut kätensä, ja tarjoaa sovintoa. Mutta epäuskonsa tähden eivät ihmiset ota evankeliumia vastaan, vaan ovat tottelemattomia, vaikka heitä kutsutaan ja rukoillaan sopimaan Jumalan kanssa etsikkoajalla. Mutta ne harvat valitut, jotka ovat käyneet priiskoitusveren tykö, ja saaneet armoistuimelta julistetun armotuomion, ovat päästettyinä epäuskon kahleista ja synnin siteistä, siunatut uskon lahjoilla ja muilla Pyhän Hengen hedelmillä. Priiskoitusveri on puhunut heille Jumalan oikeudesta, että heidän syntinsä on siirretty heiltä Jumalan Karitsan päälle, joka on uhrannut itsensä niiden edestä. Se puhuu Isän edessä ja maan päällä. Sen tähden sydämet syttyvät Jumalan rakkaudesta palamaan, ja Pyhän Hengen voima lankeaa sydämiin. Ja kussa Herran Henki on, siinä on vapaus ja rauha. Vapaus ja rauha hallitsee siinä huoneessa, missä priiskoitusveren ääni kuuluu. Jumala vastaa sen kautta armoistuimelta, ja Jumalan vastaus tuodaan priiskoitusveren kanssa, että Isän armoliitto on muuttumaton: Hän ei lahjojansa eikä kutsumistansa kadu. Hän pitää liittonsa iankaikkisesti. Mitä Herra on vannonut, sitä Hän ei kadu.

Ole siis turvattu, sinä vapaaksi ostettu lauma Siionin vuorella. Synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa priiskoitusveressä.

Valde Junttila
Päivämies maaliskuun 5 päivänä 1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 31 Maalis 2010, 22:27

Punainen viinamäen viina

JO profeetta Jesaja, joka eli n. v. 850 e.Kr. (Lutherin mukaan), saarnaa pääsiäisen evankeliumista. Ja hän ennusti tarkalleen, mitä kerran tapahtuu Pyhästä Hengestä sikiävälle sepälle, Marian pojalle, Jakobin ja Jooseen ja Juudan ja Siimonin veljelle, jolla myös sisar oli. (Mark. 6: 3). Jesaja kirjoittaa: "Silloin pitää oleman punaisen viinan viinamäen; laulakaat hänestä." (Jer. 27: 2).

Tästä Herran viinamäestä sama profeetta kirjoittaa: "Mutta Herran Sebaotin viinamäki on Israelin huone, ja Juudan miehet ovat hänen suloinen istuttamansa" (Jes 5: 7) Vanhan liiton ajalla oli siis viinamäkenä Israelin kansa. Mutta huonosti kohteli Israelin kansa profeetat ja perillisenkin. Siksi: "... Hän antaa viinamäkensä toisille viinamäen miehille, jotka hänelle antavat hedelmät ajallaan. Jumalan valtakunta pitää teiltä otettaman pois ja annettaman pakanoille, jotka sen hedelmän tekevät." (Matt: 2: 41, 44). Tämä kansa on esinahallinen lihan puolelta, mutta uskon kautta sydämeltään ympärileikkauksen osallisuudessa. "Sillä ei se ole Juudalainen, joka ulkonaisesti on, ei myös se ole ympärileikkaus, joka ulkonaisessa lihassa tapahtuu. Mutta se on juudalainen, joka sisällisesti salattu on, ja sydämen ympärileikkaus, on ympärileikkaus, joka hengessä tapahtuu, ei puustavissa, jonka ylistys ei ole ihmisiltä, vaan Jumalalta." (Room. 2: 28 – 29) Tänä pääsiäisenä siunattu ole sinä, joka tuossa osallinen olet! "Sillä vanhurskaan pitää viheriöitsemän niin kuin palmupuu, ja kasvaman niin kuin sedripuu Libanonissa. Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa. Heidän pitää versoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman." (Ps. 92: 13 – 15)

SITTen profeetta ennustaa tämän viinamäen viinasta: "Kaikki janoovaiset, tulkaa vetten tykö, tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää, tulkaat, ostakaat ilman rahaa ja ilman hintaa viinaa ja rieskaa." (Jes. 55: 1) Ja profeetta Sakarja: ”... heidän sydämensä on iloitseva niin kuin viinasta, ja heidän lapsensa saavat myös sen nähdä, ja riemuitsevat, että heidän sydämensä on iloinen Herrassa." (Sak. 10: 7). Tästähän Pietarinkin helluntaiteksti, kun hän sanoo: ”Sillä ei nämät juovuksissa ole, niin kuin te luulette; sillä nyt on kolmas hetki päivästä. Vaan tämä on se, mikä on sanottu, Joelin kautta:..., että minä tahdon vuodattaa minun hengestäni kaiken lihan päälle." (Ap.t. 2: 15--17). Ja viinamäen viina sanoo itsestään: "Minä olen totinen viinapuu, ja minun isäni on peltomies... ja te oksat." (Joh. 15: 1, 5). Tuossa viinapuussa on se hyvä viina, joka ilahduttaa oksain sydämet, vaikka joillekin on hyvä juoma karvas. Ne eivät laula viinaa juotaissa. (Jes. 24: 9). Laupias Samarialainen tänäkin pääsiäisenä sitoo haavat ja vuodattaa niihin öljyä ja viinaa; ja panee juhtansa selkään, ja vie hänen majaan, ja korjaa kahdella penningillään. (Luuk. 10: 34)
LOPUKSI Jesaja ennustaa, että viinamäen viina on silloin punainen. Jo kahdeksan päivän ikäisenä, kun vanhempain puhdistuspäivät olivat täytetyt, he veivät Jeesuksen ympärileikattavaksi Mooseksen lain jälkeen, (1. Moos. 17: 12) asettaaksensa häntä Herran eteen. (Luuk 2: 22). Silloin oli viinamäen viina punainen. Miksi? Että meillä rauha olisi.
Getsemanen piinassa Jeesuksen hiki oli kuin verenpisarat, jotka maan päälle putosivat. (Luuk. 22: 44). Miksi? Hänen verensä kautta meillä on pääsy kaikkein pyhimpään.

SOTAMIEHET väänsivät kruunun orjantappuroista, panivat sen hänen päähänsä.(Joh. 19: 2) Ja kun he olivat sylkeneet hänen päällensä, ottivat he ruovon, ja löivät hänen päähänsä. (Matt. 27: 30) Miksi? Hänen haavainsa kautta olemme paratut.

JA kolmannella hetkellä he ristiinnaulitsivat hänet. (Mark. L5: 25). Siellä neljän haavan varassa on rakkaus punaisena, ja kuin viinakuurnansotkuja. Ja yksi sotamiehistä avasi hänen kylkensä keihäällä, josta haavasta kohta vuoti veri ja vesi. (Joh. 19: 34--35). Sydänveri pirskahtelee kylmälle kalliolle. Miksi? Ettei yhdenkään karitsan tai lampaan tarvitse sanoa, että minä olen heikko, koska heillä pitää oleman syntein päästö. Hänen haavansa ja armonsa tänäkin pääsiäisenä meitä opettaa, ja ja parempaa puhuu kuin Abelin veri.

Laulakaa Hänestä! ”Jollei Kristus olisi noussut ylös, niin on meidän saarnamme turha ja meidän uskomme turha, ja me löydetään vääriksi todistajiksi.” (1. Kor. 15: 14 – 15) Mutta että hän on haudattu, ja nousi ylös kolmantena päivänä Raamattuin jälkeen, Hän myös nähtiin Keephaalta ja sitte kahdeltatoista. Sen jälkeen hän nähtiin usiammalta, kuin viideltäsadalta veljeltä yhdellä haavaa, joista muutamat vielä elävät, mutta muutamat ovat nukkuneet. (Paavalin aikana). Siitä lähin nähtiin Jakobilta, ja sen jälkeen kaikilta apostoleilta. Vaan viimein on hän myös minulta (Paavalilta) nähty.(1. Kor. 15: 4-8). Olemme täten onnellisemmat kaikkia ihmisiä, emmekä enää ole synneissämme. Siinä on laulun aihetta!

VIINAMME HUUSI: "Se on täytetty!" (Joh. 19: 30). Silloin loppui laki, sillä Kristus on lain loppu jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi. (Room. 10: 4). "Sillä Hänessä asuu koko jumaluuden täydellisyys ruumiillisesti, ja me olemme hänessä täydelliset" (1.Kol. 2: 9 – 10).' "Hänen täydellisyydestään mekin kaikki olemme saaneet ja armon armosta. (Joh. 1: 10). "Tästä on se hyödytys, että sen tähden pitää Jakobin synti sen kautta anteeksi annettaman, ja hänen syntinsä otetaan pois." (Jes. 27: 9).

IlOITKAAMME, sillä tulee kerran aika, että "viinan puutteen tähden valitetaan kaduilla: kaikki ilo on pois, kaikki maan riemu on matkassansa." (Jes.25: 11)

Pertti K. Rasimus
Päivämies 25.3.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Huhti 2010, 19:21

Paista ja lämmitä, Golgatan voiton aurinko


"HÄN tekee meitä eläväksi kahden päivän perästä, kolmantena päivänä Hän meitä virvoittaa, niin että me saamme elää Hänen edessänsä.” HOOS. 6: 2.

Kun Herra Jeesus valitsi, kutsui ja armahti opetuslapset kaikkien tekojensa ja puheittensa todistajiksi, nämä opetuslapset saivat tuntea hääjoukon riemua, kun ylkä oli heidän kanssansa. Mutta jo silloin, kun Johanneksen opetuslapset tulivat kyselemään: "Minkä tähden me ja farisealaiset niin paljon paastoomme, mutta ei sinun opetuslapses paastoo, ” jo silloin Jeesus ilmoitti: ”Taitaako hääjoukko niin kauvan murehtia, kuin ylkä on heidän kanssansa? Mutta päivät tulevat, että ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin heidän pitää paastooman." (Matt. 5: 14- 15).

Paastopäivät olivat alkaneet opetuslapsille, kun paimenta lyötiin, niin lampaat hajosivat. (Sak. 13: 7). Opetuslasten toivokin raukesi: "Me luulimme hänen siksi, joka Israelin piti lunastaman." (Luuk. 24: 21). Sillä ei he vielä Raamattua ymmärtäneet, että hän oli nouseva kuolleista. (Joh. 20: 9) Että Kristus on kuollut meidän synteimme tähden Raamattuin jälkeen ja että hän oli haudattu ja nousi ylös kolmantena päivänä Raamattuin jälkeen. (1. Kor. 15: 3-4). Näin kirjoittaa ylösnousemuksen voittovoimasta osalliseksi päässyt Paavali.”

Ja kuoleman voittaja, Herra Jeesus puhuu Emauksen tien matkamiehille: "Oi te tomppelit ja hitaat sydämestä uskomaan niitä kaikkia, mitä profeetat puhuneet ovat! Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän, ja kunniaansa käymän sisälle?" Ja hän rupesi Mooseksesta ja kaikista profeetoista, ja selitti heille kirjoitukset, jotka hänestä olivat. (Luuk. 24: 25 – 27). Kirjoituksista Jeesus lähti selittämään paratiisissa annetusta Jumalan lupauksesta alkaen.

Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja sinun siemenes ja hänen siemenensä välille: sen pitää rikki polkeman sinun pääs, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän.” (1. Moos. 3: 15) Tämän lupauksen uskossa myös Daavid kilvoitteli. Hänelle Jumala puhui: "Sitte kuin sinun aikas on täytetty, ja sinä lepäät isäis kanssa, herätän minä sinun siemenes sinun jälkees, joka sinun ruumiistas tuleva on: ja minä vahvistan hänen valtakuntansa." (2. Sam. 7: 12) Kristuksen Henki oli jo Profeettain kautta todistanut "niistä vaivoista, jotka Kristuksessa ovat, ja siitä kunniasta, joka niiden jälkeen tapahtuva oli." (1. Piet. 1: 11). "Sen tähden minun sydämeni riemuitsee, ja minun kunniani on iloinen, ja minun lihani lepää toivossa. Sillä et sinä hyljää sieluani helvetissä, etkä salli sinun pyhäs näkevän turmelusta.” (Ps. 16: 9 – 10).

Pietari osoittaakin epistolassaan: ”Kiitetty olkoon Jumala, ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, joka meitä suuresta laupiudestansa on synnyttänyt jälleen elävään toivoon Jesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta kuolleista." (1. Piet. 1: 3).

Elävä usko on ylösnousemususkoa. Herra Jeesus on annettu ulos meidän synteimme tähden, ja herätetty ylös meidän vanhurskauttamisemme tähden. Ellei Kristusta olisi herätetty ylös, meidän uskomme olisi turha ja me olisimme vielä synneissämme. "Niin ovat myös ne, jotka Kristuksessa nukkuneet ovat, kadotetut." (1. Kor. 15: 17- 18). Mutta nyt on Kristus kuolleista noussut ylös, ja on tullut uutiseksi nukkuneitten seassa.

Opetuslapset saivat elää todeksi ylle merkityt profeetan sanat: "Hän tekee meitä eläväksi kahden päivän perästä; kolmantena päivänä hän meitä virvoittaa." Kuoleman ja helvetin voittaja, Herra Jeesus saapuu heidän keskellensä ja sanoo heille: "Rauha olkoon teille." Ja edelleen: "Mitä te pelkäätte, ja miksi sen kaltaiset ajatukset tulevat sydämeenne? Katsokaa käsiäni ja jalkojani, että minä itse olen: ruvetkaa minuun ja katsokaat: sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin näette minulla olevan." (Luuk. 24: 36 – 39). Nämä sanat ovat voitollisen taistelun päätössanat. Sota ja meteli on loppunut, ja veriset vaatteet poltettu. Kuolema, missä on sinun voittosi? Avoin myös on hauta, esirippukin.

Matkaystävät, Kristuksen kanssa ylösnousemusarmon kokeneet, kun Jeesus on meidän elämämme, eikä hän enää koskaan kuole. – ”Minä olen elävä, ja olin kuollut, ja katso, minä olen elävä ijankaikkisesta ijankaikkiseen.” (Ilm. 1. 18) — me saamme elää hänen edessänsä: (Hoos. 6: 2) Siksi me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme, sillä hän koittaa niin kuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niin kuin sade, niin kuin ehtoosade aikanansa maan päälle. (Hoos. 6: 3). Ei hän tahdo olla muukalainen veljillensä, eikä outo äitinsä lapsille. Jumalan lapsilta ovat paastopäivät loppuneet. Meidän pääsiäislampaamme on jo uhrattu, sen tähden viettäkäämme juhlaa! Hän on omainsa keskellä maailman loppuun asti. Paista ja lämmitä, Golgatan voittoaurinko, ylösnousemuksen kedolta, että kylmät sydämet hehkuisivat rakkauden tulesta. Tule, ehtoosade, saavu, verinen pilvi, pisaroi veristä kastetta, että Isän yrttitarhan kukat puhkeaisivat, ja tuoksun antaisivat kiitoksen muodossa Verivanhimmalle. Vaikka on kevät, ja suvituulet jo tuovat viestejä laskemattoman auringon maasta, voi yön hetkien kolea sää, vasta puhjenneet kukat turmella, ellet Sinä, Herra Jeesus, niitä varjele.

Aurinko veripunaisna,
paista ain' laumas lippuna.
Anna sätees meitä sulattaa,
kun maailman kylmyys uuvuttaa.

Jeesuksen pyhässä sydänveressä saamme uskoa synnit anteeksi.

"Avoin on nyt hauta, esirippukin. Avoin myös on taivas, tiekin kotihin."

Arvo Perälä
Päivämies 25.3.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 02 Huhti 2010, 12:23

Pääsiäisaamun tapahtumat

Joh. 20: 1 – 10

VAIKKA onkin kulunut jo lähes kaksituhatta vuotta, sen pääsiäisaamun sarastuksesta, josta evankelista Johannes tässä meille muistelee, niin me, rakkaat matkaystävät, veljet ja sisaret, saamme niin kuin uudestaan elää nämä hetket. Emmehän voine kerskata siitä, että me olemme viisaampia, kuin ne ihmiset, jotka silloin olivat seuranneet elämän herraa Jeesusta siihen hetkeen, että hän oli Juudan ylipappien ja kirjanoppineiden toimesta ristille ripustettu, ja kuoleman hautaan laskettu.

Me arvaamme, miltä tuntui silloin Jeesuksen opetuslapsista. He olivat menettäneet toivonsa, ja ajattelivat, että heidän rakas mestarinsa on kuollut. He olivat jääneet tänne kuin ilman paimenta, orvoiksi, vaikka Jeesus heille jäähyväispuheessaan sanoi: "Älköön teidän sydämenne murheellinen olko, jos te uskotte Jumalan päälle, niin uskokaa myös minun päälleni. Minun Isäni huoneessa on monta asuinsijaa, jos ei niin olisi, niin minä sanoisin teille: minä menen valmistamaan teille sijaa." Ja vielä oli lupaus: "En minä jätä teitä orvoiksi. Minä lähetän puolustajan, Pyhän Hengen teidän tykönne, joka ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille."

Kuinka huonomuistisia olivatkaan nuo Jeesuksen opetuslapset!

Ensimmäisen pääsiäispäivän aamuna oli Maria MAGDALEENA jo varhain juoksemassa haudalle. Tämän sai aikaan suuri rakkaus Jeesusta kohtaan, olihan hän saanut paljon rakkautta osakseen, kun Jeesus oli ajanut hänestä seitsemän perkelettä ulos. Tässä toteutui se, mitä Jeesus itse sanoi: "joka paljon syntiä saa anteeksi, se paljon rakastaa."

Ei Maria -sisaremmekaan muistanut, mitä Jeesus heidän kanssaan ollessaan oli puhunut. Hännän kertoi heille, kuinka hänen tulee kärsiä, kuinka hän maksaa sellaisia syntejä, joita ei ole tehnyt. – RAKAS ystäväni, hän kantoi sinun ja minun synnit, jotka olivat raskaina hänen päällänsä. Mutta kuoleman ja helvetin vallan voittajana hän nousi ylös pääsiäisaamuna. Ei häntä estänyt suuri kivi haudan ovella, eivät ylimmäisten pappien vartijat, eivätkä sinetit.

Pietarikin saapui haudalle, kun tuo Maria- sisar oli vienyt viestin, että mestari on noussut ylös. Mutta enkeli ilmoitti: "MIKSI te elävää etsitte kuolleiden seassa?" (Luuk. 24: 5). Ja sellaiset terveiset käskettiin sanoa murheellisille opetuslapsille, että mestari menee heidän edellään Galileaan, jossa he saavat Hänet nähdä. (Mark. 16: 7).

Kahdelle opetuslapselle Jeesus ilmestyi, kun nämä olivat matkalla EMAUS nimiseen kylään, mutta Hän ilmestyi heille tuntemattomana. MATKALLA hän rupesi kirkastamaan heille puhuttua sanaa Mooseksesta ja profeetoista alkaen, ja avasi heille kirjoituksia: niinhän piti Kristuksen kärsiä ja kuolla, ja kolmantena päivänä nousta ylös. (LUUK. 24: 27). HIKILIINA ja käärinliina oli jäänyt hautaan, mutta ei yhdessä, vaan erillisinä, osoittaen, että HERRA on noussut ylös. — opetuslapset eivät ymmärtäneet RAAMATUN kirjoituksia. Mikähän siihen oli syynä? Syynä oli se, ettei Pyhä Henki ollut vielä vuodatettu heidän päällensä.

MUTTA Jeesus neuvoi opetuslapsiaan: "ÄLKÄÄ Lähtekö Jerusalemista, ennen kuin teidät puetaan voimalla korkeudesta. TE tulette MINUN todistajikseni Jerusalemista maailman ääriin." EI saanut olla niin kiirettä evankeliumin julistamisella, ettei hyvän sanoman viejä jouda itse PYHÄÄ HENKEÄ vastaanottamaan. JA Jeesus sanoi: "NIINKUIN ISÄ Minun lähetti, niin MINÄ myös lähetän teidät. OTTAKAAT PYHÄ HENKI: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan. JA joille te ne pidätte, niille ovat pidetyt." (JOH. 20: 21 – 23).

Tälläkin ajalla on niin kiireellistä evankeliumin vientiä pakanoille, ettei joudeta itse PYHÄÄ Henkeä ottamaan. MUTTA ei ole Jumalan lähettämä se työmies, joka ei ole PYHÄLLÄ HENGELLÄ puetettu, koska ei voida saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta, ellei ole itse ensin päästy rauhaan Jumalan kanssa, sillä sanoohan itse Jeesus: "LAHJAKSI olette saaneet, lahjaksi antakaa." Lahjaa se on meillekin, rakkaat matkaystävät, että syntisistä suurimpina olemme saaneet omistaa tämän ihanan sanan: poikani ja tyttäreni, ole hyvästi turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. TÄMÄ sanoma on taivaasta, ylösnousemisen voittovoiman kautta julistettu, ja sitä vielä julistetaan, jos joku armosta osaton tahtoo tämän HERRAN Jeesuksen sydämen uskolla vastaan ottaa omaksi lunastajakseen. Ethän tiedä, rakas ystävä, vaikka sinun kohdallesi tämä olisi viimeinen muistutus. SINULLA olisi lupa tällä hetkellä uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

MUTTA me, jotka tähän hetkeen olemme uskoneet, vaikka meistä saattaa monta kertaa tuntua: lienenkö minä se matkamies, joka perille koskaan kostun. Epäilyksistämme huolimatta saamme uskoa, että Jeesus nostaa, kantaa ja pelastaa. AUTUAS se, joka uskoo. AMEN.

VEIKKO RIEPULA

Päivämies 25.3.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 02 Huhti 2010, 18:44

Ristin kaita tie, voiton tie

Näinä päivinä muistelemme pelastushistoriamme suuria tapahtumia. Kaita tie, jota Jeesus kulki edellämme, johti hänet kärsimykseen, vaivaan ja tuskaan. Veljeni ja sisareni Jeesuksessa Kristuksessa, sinullekaan ei Jumala ole neuvonut muunlaista tietä, päästäksesi kunnian taivaaseen, iankaikkiseen elämään.. "Ja se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat, jotka sen löytävät." (Matt. 7:14).

Tehdessämme matkaa synnin vaikutusten alaisena, aiheuttaa se kärsimystä elämäämme. "Kärsi vaivaa, niin kuin luja Jeesuksen Kristuksen sotamies." (2 Tim. 2: 3). Jeesus Kristus on antanut meille tällaiseen vaellukseen esikuvan. "Että siis Kristus lihassa meidän edestämme on kärsinyt, niin te varustakaat teitänne sillä mielellä, sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä." (Piet. 4:1). Me kärsimme syystämme, Kristus kärsi syyttömänä, hankkiessaan meille autuuden.
Tätä Jeesuksen kärsimystietä kuvaa vanhan liiton profeetta: ”Hän oli kaikkein ylenkatsottu ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä. Hän oli niin ylenkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä, sen tähden emme häntä minäkään pitäneet.” (Jes. 53: 3)
Mutta muistathan sisareni ja veljeni, miksi viaton Jumalan Poika oli täynnä kipua ja sairautta. ”Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä, mutta me pidimme hänet Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna.” (Jes: 53: 3 – 4). Hän lukee siellä, missä on sairaita ja vaivatuita ja auttaa heitä." "Sokeat saavat näkönsä, ja ontuvat käyvät, spitaaliset puhdistetaan, kuurot kuulevat kuolleet herätetään ja köyhille julistetaan evankeliumia." (Matt.11: 5)

Tullessaan viimeisen kerran ennen ylösnousemustaan Jerusalemiin, päättääkseen kärsimysten tien, Jeesus tuli riemullisten hoosiannahuutojen kaikuessa, niin kuin oli ennustettu.
"Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle, vanhurskas ja auttaja, köyhä, ja ajaa aasilla ja aasintamman varsalla." (Sak. 9: 9) Jeesus kulki silloin Siionin, eli Jumalan valtakunnan kuninkaana, koska hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta. Ja opetuslasten joukko iloiten kiitti Jumalaa suurella äänellä kaikista niistä voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, sanoen ”Siunattu olkoon se, joka tulee, kuningas Herran nimeen, rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa.” (Lk 19: 38)

Vielä tänäänkin Jeesus kulkee valtakuntansa kuninkaana, köyhänä ja auttajana, valmiina palvelemaan lastensa suun kautta. Usko Jeesuksen nimessä ja veressä synnit ja matkan viat anteeksi iloon, rauhaan ja vapauteen saakka. Näin hän haluaa saarnata sinulle, uskossa taivastietä kulkevalle. Mutta vielä kuulutetaan Jumalan valtakunnasta epäuskossa olevillekin; Jeesuksella on halu sanansa kautta julistaa sinulle synnit anteeksi, ja tehdä sinullekin se ihme, että hän siirtää sinut pimeyden valtakunnasta rakkaan Poikansa valtakuntaan. Tämän ihmeen hän tekee sanansa voimalla ennen uskoon autettujen suun kautta. Nyt on aika vielä tehdä parannus ja uskoa evankeliumi niin kauan kuin Jeesus kulkee valtakunnassaan palvelevana kuninkaana. Sitten on myöhäistä, kun hän kerran tulee Isänsä kunniassa enkeleittensä kanssa omiansa noutamaan kotia. (Matt.16: 27-28).

Jeesuksen kärsimystien loppu lähenee. Hän sanoo opetustapsilleen: "Te tiedätte, että kahden päivän perästä on pääsiäinen, ja ihmisen poika ylen annetaan ristiinnaulittaa." (Matt. 26: 8). Ja pappein päämiehet ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa, kuinka Jeesuksen kavaluudella kiinni ottaisivat ja tappaisivat. (Matt. 26: 3-4).

Olemme turmeltuneen luontomme puolesta vihan lapsia, kun totuuden sana ei saa parantaa, seuraa pahennus. (Ef. 2: 3). Jeesus sanoi: "Kuka teistä nuhtelee minua synnin tähden? Jos minä sanon teille totuuden, miksi ette usko minua?" (Joh. 8: 46). Niin syytön ja synnitön kulkee kohti kovaa kuolemaa niiden toimesta, joille Jeesus sanoo: "Sen tähden sanoin minä teille: teidän pitää kuoleman synneissänne, sillä jos ette usko, että minä se olen, niin teidän pitää kuoleman synneissänne." (Joh.8: 24).

Meissä ei ole elämää itsessämme. (Joh. 6:53) Siksi tarvitaan kärsimään vanhurskas vääräin edestä, siksi tarvitaan meille, synneissämme kuolleille, vanhurskas vääräin edestä hankkimaan elämä. ”Sillä Kristus myös kerran kärsi meidän synteimme tähden, hurskas vääräin edestä, että hän meitä Jumalalle uhrais, lihan kautta tosin kuoletettu, mutta hengen kautta eläväksi tehty." (1 Piet. 3: 18).

Elämän ja kuoleman Herra, käy Getsemanen yössä murehtimaan ja vapisemaan ja sanoo: "Minun sieluni on suuresti murheissansa kuolemaan asti, olkaat tässä ja valvokaat minun kanssani." (Matt. 26: 37 – 38.) Yksi murehtimisen syy on se, että Jeesuksen seuraajat valvoisivat erikoisesti silloin, kun tämän maailman ruhtinas käy voimallisesti Herran voideltua vastaan. Opetuslapset saavutti uneliaisuus. Rakas taivaan tien matkaaja, lupaathan vielä valvoa hetkisen pimenevässä ajan illassa Jeesuksen, ja hänen seurakuntansa kanssa, ja odottaa Ylkääsi, joka rukoilee puolestasi nytkin Isän luona. Synnin vahvaa unilääkettä maailmasta tarjotaan ilman reseptiä, monimuotoisena ja kaiken ikäisille. Sitä on tarjolla avaruuden kautta kaikenkaltaisista kuvaruuduista ja äänitorvista, ja tämän maailman mielen mukaisesti kirjoitetussa ja puhutussa sanassa. Kun meillä on vielä hankala matkakumppani, turmeltunut vanha osuus, ja siinä esiintyvät synnin vaikutukset, niin voimma yhtyä Ilmestyskirjan sanontaan: "Voi maan ja meren asuvia, sillä perkele astuu alas teidän tykönne, pitäin suurta vihaa, tietäen itsellänsä vähän aikaa olevan.”

Mutta saamme ilota siitä, että Jumala on antanut meille ihmeelliset saattomiehet, Jumalan valtakunnan, armotaivaan maan päälle, jossa meillä on vihollisen päällekarkauksia vastaan, taivaassa taottu sota-ase, Jumalan sana. (Hepr. 4: 12) Saamme pukeutua myös Jumalan sota-asuun, Jeesukseen Kristukseen, jossa sana tuli lihaksi. (Room.l3: 14.)

Getsemanen rukouksessa tuo Jeesus esiin kuuliaisuuden taivaalliselle Isälleen: "Minun Isäni: jos mahdollista on, niin menköön pois minulta tämä kalkki, ei kuitenkaan niin, kuin minä tahdon, mutta niin kuin sinä." (Matt. 26: 39). Ja Jeesus joi tämän kalkin viimeiseen pisaraan. (Joh.19: 30).

Jeesuksen kärsimystien loppuosaa Getsemanesta eteenpäin kuvataan näin: "Hän on niin kuin lammas teuraaksi talutettu, ja niin kuin karitsa keritsiänsä edessä on ääneti, niin ei hänkään suutansa avannut." (Apt. 8: 32).

Jeesuksen kiinniottajat, tutkijat, tuomarit ja ristiinnaulitsemista vaatineet osoittivat, mitä tapahtuu, kun pimeyden voimien hetki on tullut, (Mark. 14: 41) ja mitä pitää tuleman, kun saatana päästetään irti. "Kun tuhannen vuotta kuluneet ovat, niin saatana päästetään vankeudestansa." (Ilm. 20: 7).

Niin silloin, kuin nytkin, sotaa seuraa rauha. Pääsiäisaamun kirkas armoaurinko on hyvää puhuvainen syntiselle ihmiselle; kuolema on nielty, ja voitto on saatu. "Mutta koska katoava pukee päällensä kuolemattomuuden, silloin täytetään se sana, joka kirjoitettu on: kuolema on nielty voitossa. Kuolema, kussa on sinun voittos?" (1.Kor. 15: 54 – 55). Iloitkaamme elämän voitosta koleman yli, sillä tämä voitto, on voitto meidänkin elämäksemme. Niinpä sinullakin, kallis matkaystävä, on lupa uskoa kaikki synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa, maahan vuotaneessa sovintoveressä iloon, rauhaan ja vapauteen asti. Tehkäämme yhdessä matkaa Jumalan joukon kanssa vaivassa ja valtakunnassa, kunnes usko muuttuu näkemiseksi ja pääsemme taivaan ilojuhlaan kiittämään Veriylkäämme.

Jeesuksen tie on kärsimyksen, tuskan ja kuuliaisuuden kaita tie, mutta se on vielä enemmänkin, se on VOITON tie. Jeesuksen askelissa kulkiessamme, on se meillekin Karitsan ansiosta voiton tie. "Ja minä sanoin hänelle: Herra, sinäpä sen tiedät. Ja hän sanoi minulle: nämät ovat ne, jotka suuresta vaivasta tulivat, ja he ovat vaatteensa pesseet ja ovat vaatteensa Karitsan veressä valaisseet." (Ilm. 7: 14). Onnellista kotimatkaa! Jumalanrauhaan!

Tauno Naumanen
Päivämies 10.4.1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Huhti 2010, 13:38

Meidän edestämme

Pitkäperjantai!
»Ja tulivat siihen paikkaan, joka kutsutaan Golgata, se on pääkallon paikka. He antoivat hänelle etikkaa juoda sapella sekoitettuna, ja kuin hän maisti, niin ei hän tahtonut juoda. Mutta sitte kuin he olivat hänet ristiinnaulinneet, jakoivat he hänen vaatteensa, ja heittivät arpaa, että täytettäisiin, mitä sanottu oli prophetan kautta; he ovat minun vaatteeni jakaneet ja minun vaatteistani ovat he heittäneet arpaa. Ja istuen he vartioitsivat häntä siinä. Ja he panivat hänen päänsä päälle hänen syynsä kirjoitetun: TÄMÄ ON JESUS, JUUDALAISTEN KUNINGAS. Silloin ristiinnaulittiin kaksi ryöväriä hänen kanssansa, yksi oikialle puolelle ja toinen vasemmalle. Mutta ohitse käyväiset pilkkasivat häntä, vääntelivät päätänsä, ja sanoivat: sinä, joka maahan jaotat Jumalan temppelin ja kolmena päivänä sen rakennat, auta itsiäss jos olet Jumalan Poika, niin astu alas ristiltä.
Niin myös pappein päämiehet, kirjanoppineitten ja vanhimmaitten kanssa, pilkkasivat häntä ja sanoivat: Muita hän on auttanut, itsiänsä ei hän voi auttaa. Jos hän on Israelin kuningas, niin astukaan nyt alas rististä, niin me uskomme hänen. Hän turvasi Jumalaan: päästäkään nyt hänen, jos mielistyy häneen. Sillä hän sanoi: Jumalan Poika minä olen. Sitä myös ryövärit hänelle soimasivat, jotka olivat, ristiinnaulitut hänen kanssaan. Mutta kuudennesta hetkestä hamaan yhdeksänteen asti, oli pimiä kaikessa maassa. Ja liki yhdeksättä hetkeä huusi Jeesus suurella äänellä, sanoen: Eli, Eli, Lamma sabaktani? Se on, minun Jumalani, minun Jumalani, miksis minut ylenannoit? Mutta muutamat niistä, jotka siinä seisoivat, kuin he sen kuulivat, sanoivat: Eliasta hän huutaa: Ja kohta juoksi yksi heistä ja otti sienen ja täytti sen etikalla, pani sen ruovon päähän ja antoi hänen juoda. Mutta muut sanoivat: pidäs, katsokaamme, jos Elias tulee häntä päästämään. Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä, ja antoi henkensä. Ja katso, temppelin esivaate repesi kahtia ylhäältä hamaan alas, ja maa Jansi, ja kalliot halkesivat. Ja haudat aukenivat, ja monta pyhäin ruumista, jotka maanneet olivat, nousi ylös. Ja läksivät ulos haudoista, hänen ylösnousemisensa jälkeen, tulivat pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle. Mutta kuin sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssansa olivat vartioitsemassa Jeesusta, näkivät maan järinän ja ne, mitkä tapahtuivat, pelkäsivät suuresti ja sanoivat: totisesti oli tämä Jumalan Poika» (Matt. 27: 33 – 54).

Syyllisyys oli todettu, jota pappein päämiesten, kirjanoppineitten ja vanhimpien taholta päälle kannettiin: ”Hän on vikapää kuolemaan.” (Matt. 26: 66) Tämän tuomion Pilatus vahvisti kovan painostuksen edessä. Esivalta, joka on Jumalan säätämys. Jumalan säätämyksellä, Jumalan Pojan ristiin naulitsi. Pimeys oli suuri ja pahan valta rajaton.

Tultiin pääkallon paikalle, jota kutsutaan Golgataksi, ja tuomion täytäntöön pano tapahtui täysin, niin kuin profeettain kautta puhuttu oli. (Ps. 22 ja 69 – Jes. 59) Jeesus suurimpana rikollisena kahden pahantekijän välin ristiinnaulittiin. Hän sai vielä pilkkakirjoituksen ristinsä päälle: Tämä on Jesus, Juudalaisten kuningas. Vaikka kirjoitus oli tarkoitettu karkeaksi pilkaksi, niin he tietämättään kirjoittivat.
Oli kysymyksessä kuningas, jonka valtakunnalla ei ole loppua, ja valtakunta ei kukistu eikä järistä taida.

Pilkka, herjaus, ruoskiminen ja sylkeminen on luku sinänsä, jota Jeesukselle tehtiin tuomittaessa, ja hänen ristillä ollessaan samaa jatkettiin. Tämä ei kuulunut oikeudenkäyntitapoihin, Jeesukselle se kuulu. Syytön kun tuomitaan, tuomio on kova ja tuomitun käsittely julma. Tämä on Raamatun mukaista. "Pätsi seitsemän kertaa kuumempi, kuin se tavallisesti on." (Dan. 3:19)

Luontokin otti osaa tähän tapahtumaan, pukeutumalla surupukuun. Täysi pimeys alkoi keskellä päivää kuudennesta hetkestä yhdeksänteen hetkeen asti, jolloin Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: Minun Jumalani, minun Jumalani, miksi minut ylenannoit? Ja tämän jälkeen: "Se on täytetty." (Joh. 19:30). Sama Jumalan lupaus vaimon siemenestä, joka rikki polkee käärmeen pään, täyttyi ristinkuolemassa. Synti, joka oli lihassa tehty, sovitettiin lihassa. "Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut." (Jes. 53: 5) Sillä yhdellä uhrilla on hän iankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään." (Hebr. 10:14).

Ja pyhityksestä tulevat osalliseksi kaikki ne, jotka uskovat Jumalan valtakunnasta saarnatun evankeliumin. "Ja olette meitä ja Herraa seuraamaan ruvenneet, ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä ottaneet vastaan." (1. Tess. 1:6).
Tässä hengessä ja uskossa alkoi uuden liiton Jumalan valtakunnan työ. Tämä jatkuu niin kauan, kuin päivä on ja työtä tehdään. Ja katso, temppelin esivaate repesi kahtia ylhäältä hamaan alas. Vaate erotti pyhän ja pyhimmän, ja nyt tuli armoistuin näkösälle. Sama armoistuin, joka oli esikuvassa aina keskellämme. "Että siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä pyhään, Jeesuksen veren kautta." (Hebr. 10:19)

Tätä suurta sovintosaarnaa Jumala julistaa valtakunnastaan Pyhän Hengen viran kautta, jonka hän on omilleen maan päälle jättänyt. "Ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.” (2. Kor. 5: 20) Monta pyhää Jumala herätti haudoistansa maailman suurinta tapahtumaa ilmoittamaan, ja nämä ilmestyivät monelle. Tälläkin tavoin jäi vahva todistus siitä, mitä tapahtunut oli. Kaikki Raamatun ennustukset, sekä Jeesuksen omat puheet täyttyivät hänen pyhässä kuolemassaan.

Maailmassa on aina Jeesukselle ollut myötäkärsijöitä. He ottavat ikään kuin osaa siihen ja tällä tavalla luulevat pääsevänsä Kristuksen lunastustyöstä osalliseksi. Kristuksella ei ollut ketään apuna häntä tuomittaessa eikä ristinkuolemassa. Pietarinkin lupaama apu jäi saamatta. Se suuri asia, joka siinä tapahtui, että koko maailma synnin ja kuoleman alta lunastettiin, tulee ainoastaan sillä kunnioitetuksi, että se otetaan ansaitsemattomana armona vastaan, ja uskolla omistetaan.

Sinä, kiusattu ja vaivattu ihminen, ajattele minkä arvoinen olet. Sinä olet Kristuksen veren hinta. Hinta, jota maallisissa arvoissa ei voida mitata. Jokainen ihminen on tarvinnut täydellisen lunastuksen. Taivaasta päin katsottuna on ihmisistä annettu ikävä mainetodistus. "Mutta he ovat kaikki poikenneet pois, ja kaikki ovat kelvottomat, ei ole yksikään, joka hyvää tekee, ei ainoakaan." (Ps. 14: 2 – 3) Sen takia onkin Jumalan lasten joukko tasapäistä joukkoa, kun jokainen on samalla hinnalla lunastettu. Lunastaja on senkin vielä varmistanut, että lunastettu pääsee varmasti perille, jättämällä kaksi penninkiä majatalon isännälle. Se on valtakuntaansa kalliin evankeliumin, Jeesuksen nimessä ja veressä, on joka hetki lupa uskoa synnit anteeksi. Usko vieläkin tämä evankeliumi, siitä saat voimaa, henkeä ja elämää, että jaksat tehdä matkaa perille asti. Perille päästyämme sitten yhdessä kiitämme sitä, jolle kiitos ja kunnia iankaikkisesti kuuluu. Amen.

Reino Isola
Päivämies 10.4.1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Huhti 2010, 11:37

Pääsiäispäivänä


Minkä tähden maailman lapset eivät saa nähdä Jeesusta Hänen ylösnousemisensa jälkeen?

SEN tähden maailman lapset eivät saa nähdä Jeesusta, Hänen ylösnousemisensa jälkeen, kun he ovat Hänet ristiinnaulinneet, ja soisivat vielä mielellänsä, että Jeesus olisi iankaikkisesti kuollut. Maailman lapset pelkäävät, että opetuslapset tulevat yöllä ja varastavat Jeesuksen ruumiin, ja sanovat kansalle, että Hän nousi ylös. Sen tähden anovat he maaherralta sotamiehiä vartioitsemaan ja varjelemaan hautaa, ettei Vapahtaja pääsisi nousemaan ylös." He pelkäävät nimittäin, että viimeinen villitys tulee pahemmaksi, kuin ensimmäinen, jos kansa rupeaisi uskomaan, että Vapahtaja on noussut ylös.
Koska nimittäin herroilla ja ylimmäisillä papeilla on se usko, että Jeesuksen oppi on yksi villitys, että se on yksi ihmeellinen taikaus eli villitauti, jonka kautta ihmiset tulevat hulluiksi. Niin on arvattava, että maailman herrat ja ylimmäiset papit anovat maaherralta sotamiehiä varjelemaan hautaa. Ettei Jeesuksen oppi pääsisi leviämään, jos kansalle tulisi se usko, että Hän on noussut ylös. Eivät tosin maailman herrat sitä usko, että Jeesus on noussut ylös, mutta he pelkäävät, että opetuslapset tulevat yöllä varastamaan Jeesuksen ruumiin, ja sitten jälkeen sanovat kansalle, että Hän nousi ylös. Maailman herrat pelkäävät ainoastaan, että jälkimmäinen villitys tulee pahemmaksi kuin ensimmäinen, ja yhteinen kansa rupeaisi uskomaan, että Vapahtaja on noussut ylös. Ensiksi on rietas kääntänyt heidän silmänsä nurin hengellisen vihan kautta, jota he kantavat sydämessänsä Jeesusta kohtaan, että he katsovat Jeesuksen kansan häiritsijäksi ja vääräksi profeetaksi, joka neuvoo ihmisiä väärälle tielle. Toiseksi on vihollinen antanut heille sen uskon, että Jeesuksen oppi on yksi villitys, joka tulee vielä pahemmaksi, jos ihmiset rupeavat uskomaan, että Hän on noussut ylös. Maailman herrat ja ylimmäiset papit ovat siis ensiksi ristiinnaulinneet Jeesuksen, ja toiseksi pyytävät he estää, ettei Hänen oppinsa, jota he pitävät villityksenä, pääsisi leviämään, sitä he luulevat voittavansa maallisen esivallan kautta. Koska he pelkäävät, että kristillisyys, jota he pitivät villityksenä, pääsee leviämään opetuslasten kautta, anovat he maaherralta sotamiehiä varjelemaan hautaa, eli pidättämään Jeesuksen ruumista, ettei se pääsisi ylös.
Kuinka Vapahtaja saattaa ilmoittaa itsensä niille, jotka vihaavat Häntä ja Hänen oppiansa, vihaavat kristillisyyttä, vihaavat myös Hänen opetuslapsiansa ja kristityitä? Eivät maailman suruttomat ja paatuneet ihmiset tahdo nähdä Jeesusta. Ja jos Hän ilmoittaisi itsensä heille, niin he karkaisivat yksimielisesti Hänen päällensä ja tappaisivat Hänet uudelleen.

MUTTA Joosef ja Nikodeemus, saivatko he nähdä Jeesusta Hänen ylösnousemuksensa jälkeen? Eipä ole missään paikassa kirjoitettu, että nämä miehet olisivat nähneet Hänet, vaikka nämä miehet olivat Jeesuksen opetuslapsia, kuitenkin salaa juutalaisten pelon tähden. Ja vaikka he osoittivat rakkauttansa Vapahtajaa kohtaan, kun he korjasivat Hänen ruumiinsa hautaan, niin ei Hän kuitenkaan ilmoittanut itseänsä heille, sillä niillä miehillä oli ainoastaan luonnollinen siveys autuuden perustuksena. Mistä se tulee, ettei Vapahtaja ilmoittanut itseänsä niille siveille ja hurskaille miehille, jotka olivat omalla kustannuksellaan korjanneet Hänen ruumiinsa hautaan? Nämä miehet olivat tehneet hyvää Jeesukselle, ja luonnollinen järki katsoo sen kohtuulliseksi, että Hänen olisi pitänyt kiittää heitä sen hyvän työn edestä, ja sanoa: suuri kiitos sen hyvän työn edestä. Mutta missään ei ole kirjoitettu, että Vapahtaja olisi kiittänyt Heitä sen hyvän työn edestä.

Me arvaamme nyt, minkä tähden Jeesus ei ole ilmoittanut itseänsä Joosefille ja Nikodemukselle. He olivat ensiksikin luonnosta siveät ihmiset, mutta tämä luonnollinen siveys! oli myös heidän autuuden perustuksenaan. Ei heillä ollut sen kaltaista luottamusta Vapahtajaan, kuin opetuslapsilla. Nämä miehet uskoivat ainoastaan, että Vapahtaja oli yksi suuri opettaja, eli Jumalalta lähetetty opettajaksi, niin kuin Nikodeemus itse tunnusti, kun hän tuli Jeesuksen tykö yöllä. Mutta nämä miehet eivät uskoneet, että Jeesus oli Jumalan Poika ja maailman Vapahtaja. Toiseksi he olivat Jeesuksen opetuslapsia, kuitenkin salaa, juutalaisten pelon tähden. Maailman kunnia oli näille miehille rakkaampi, kuin Vapahtaja. Jos he olisivat julkisesti tunnustaneet itsensä Jeesuksen opetuslapsiksi, olisivat maailman herrat pilkanneet ja vihanneet heitä. Nämä miehet ajattelivat, niin kuin moni nytkin sanoo: »Pitäköön kukin vaarin itsestänsä! Ei tarvitse maailmalle huutaa!” Mutta Vapahtaja ei taida tunnustaa semmoisia oikeiksi opetuslapsiksi, jotka maailman kunnian tähden pitävät kristillisyyden salassa, eivätkä tohdi tunnustaa maailman edessä, että he ovat Jeesuksen opetuslapsia. Vaikka he muutoin olisivat luonnosta siveitä ja hurskaita, vaikka he muutoin tekisivät Jeesukselle ja Hänen opetuslapsilleen hyvää, eivät he kuitenkaan tule kristittyjen seuraan, eikä heidän nimeänsä löydy elämän kirjasta. Nämä miehet, Joosef ja Nikodeemus olivat siis luonnosta siveitä ja hurskaita miehiä, olivatpa vielä Jeesuksen opetuslapsia, kuitenkin salaa juutalaisten pelon tähden. He osoittivat myös rakkauttansa Jeesusta kohtaan, kun he omalla kustannuksellaan korjaisivat Jeesuksen ruumiin hautaan, mutta maailman kunnia esti heitä julkisesti tunnustamasta kristillisyyttänsä, ja sen tähden olivat he Vapahtajaa paitsi. Ei Jeesus ilmoittanut itseänsä heille, eivätkä kristitytkään saattaneet tunnustaa Joosefia ja Nikodeemusta kristityksi. Ja kun vielä nytkin on sen kaltaisia ihmisiä, jotka tahtovat maailman kunnian tähden salata ajatuksiansa kristillisyydestä, jotka sanovat: »Ei tarvitse maailmalle huutaa: pitäköön kukin vaarin itsestänsä!» Niin minä luulen, että Joosef ja Nikodeemus ovat vielä nytkin elämässä, jotka ovat luonnosta siveät ja hurskaat, ovat vielä olevinansa Jeesuksen opetuslapsia, mutta maailman kunnian tähden eivät viitsi ilmoittaa kristillisyyttänsä, ei kristityille, jotka eivät ota salakristityitä seuraansa. Eivätkä myöskään maailmalle, joka ei kärsi semmoisia, jotka julkisesti menevät kristittyjen puolelle. Mutta minä pelkään, että Joosef ja Nikodeemus eivät saa koskaan nähdä Jeesusta Hänen ylösnousemisensa jälkeen, sillä heidän nimeänsä ei ole mainittu kristittyjen luvussa. Minkä tähden Vapahtaja ei tullut kiittämään heitä sen hyvän työn edestä, jota he osoittivat Hänelle? Luonnollinen järki katsoo sen mahdottomaksi, että Joosefin ja Nikodeemuksen pitäisi olla helvetissä. Mutta missä he ovat sitten, koska he täällä armonajassa eivät ole tulleet kristityksi? Ja minkä tähden he ovat poissuljetut kristittyjen luvusta, vaikka he olivat hurskaita miehiä ja salaisia Jeesuksen opetuslapsia? Sen tähden, että maailman kunnia oli heille rakkaampi kuin Vapahtaja. Luonnosta siveät ihmiset eivät tahdo menettää kunniaansa Jeesuksen tähden, he tahtovat kunnian kanssa mennä taivaaseen. He eivät tahdo tulla niin hulluiksi kuin opetuslapset, jotka itkivät ja parkuivat, kaivatessaan Jeesuksen armollista läsnäoloa.

Päivämies 10.4.1974
Lehdessä ei löytynyt kirjoittajan nimeä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Huhti 2010, 08:04

Keskiviikkona maaliskuun 25 päivänä

PäAÄSIÄISPÄIVÄNÄ
Joh. 20: 1-10.

Vain käärinliinat haudassa

Viikon ensimmäisen päivän aamuna Jeesuksen haudalle tulleista kolmesta naisesta oli Maria Magdaleena, nähtyään haudan avatuksi, kiiruhtanut hätäisesti opetuslapsille siitä kertomaan. Häneen oli salaman tavoin iskeytynyt ajatus siitä, että Jeesuksen ruumis oli nyt varastettu, ja rakkaan Mestarin maallisia jäännöksiäkään ei enää olisi. Tämä Marian äkkipikainen päättely asioista saattoi hänelle tarpeetonta tuskaa ja hänen kertomansa uutinen herätti levottomuutta opetuslapsipiirissä. "He ovat Herran ottaneet pois haudasta, ja emme tiedä, kuhunka he hänen panivat." Tämä Maria Magdaleenan tuoma viesti sai aikaan aamuvarhaisen kilpajuoksun Arimatialaisen puutarhaan, jotta omin silmin todettaisiin, mitä siellä oikein oli tapahtunut.

Tyhjässä haudassa selvisi Pietarille ja Johannekselle osittain asianlaita, kun he näkivät haudassa kaiken olevan järjestyksessä: käärinliinat kokoon käärittyinä, samoin hikiliina kauniisti erikseen. Käärinliinat, joihin Jeesuksen ruumis oli ollut käärittynä, todistivat hautaan kumartuneille, että Herran ruumista ei ollut sieltä varastettu, ei ollut viety sieltä inhimillisellä tavalla, vaan siinä oli tarvittu Jumalan teko, vaikkeivät he ymmärtäneet, miten se oli tapahtunut. "Sillä he eivät vielä raamattua ymmärtäneet."

Maria Magdaleena palasi opetuslasten mentyä jälleen haudalle. "Hän seisoi haudan ulkopuolella ja itki." Mutta ihmeellinen oli tämä kevätsunnuntain varhaisaamu. Hän sai tavata enkeleitäkin, ja puhutella kaipaamaansa Vapahtajaa. Jeesus antoi Marialle tehtävän: "Mene veljieni luo, ja sano heille, että minä menen ylös minun isäni tykö ja teidän isänne tykö. Siinä jo oli ilmoitus:

Nyt toisteltu jo lappuun on
elämän kuolon sota,
elämä pääsi voittohon
ja kuololta taittui ota.

Kun Maria Magdaleena oli tullut toistamiseen opetuslasten joukkoon, tämän aamun myöhempine uutisineen, ja Jeesuksen lähettämine tervehdyksineen, valtasi ilo kaikkien sydämet. Opetuslasten murhe alkoi muuttua kuvaamattomaksi riemuksi, epäilykset hälvenivät. "Hän on totisesti noussut ylös. Herramme elää! Me olemme nähneet hänet." Siinä oli silloisten sananviejien julistus ja siinä se on vielä tänäkin päivänä. Me olemme nähneet Herran. Tämä ei ole mitään mystillistä tunnekuohuilua, kuten maailma ja sen hengellisyys väittää. Tämä on kouraantuntuva todellisuus, jonka on elänyt jokainen ihminen, joka on saanut totisen parannuksen armon, saanut astua sisälle Herran Siioniin, saanut syntinsä Jeesuksen veressä anteeksi. Niin kuin Maria Magdaleenalle oli suurin asia se, että hän tunsi Herran, niin on jokaiselle Jumalan lapselle suurinta ollut ja on se, että on saanut kuulla sellaisen sanoman Siionin juhlakaupungista, että siinä sanomassa on saanut tuntea Herran Jeesuksen. On saatu ja saadaan tuntea, että tässä ja nyt puhuttelee minua ylösnoussut Herra ja Vapahtaja, jolla on minulle nyt tuomisena ja suurena lahjana: Rauha olkoon teille! Rauhattomalle rauha, oi miten ihana lahja se on. Minä olenkin nyt löytänyt sellaisen rauhan majan, jossa minun ei enää tarvitse siteissä olla, ei vankina, vaan vapaana, koska Poika on minutkin vapaaksi tehnyt. Ole kiitetty, Herrani Jeesus!

”Tällä vuorella. On hän käärinliinan paneva pois, jolla kaikki ihmiset käärityt ovat, sillä kuolema pitää nieltämän iankaikkisesti. (Jes. 25: 7 – 8) pakanat peitetyt ovat, sillä kuolema pitää nieltämän iankaikkisesti. (Jes. 25: 7-8) Näin selvästi pääsiäisen suuresta tapahtumasta on jo profeetan kautta sanottu. Kuulkaa te rakkaat veljet ja sisaret: Herra Jeesus ei ole peittovaatetta eikä käärinliinoja kuoleman haudasta juhlakaupunkiinsa kuljettanut. Olkaa vapaita, te vapaiksi ostetut ja kuoleman vallasta lunastetut. Nouse,sinäkin murheen alta katsomaan pääsiäisauringon kirkkautta. Herra Jeesus tuli kuoleman takaa sinua vapaaksi tekemään. Käärinliinat jätettiin kuoleman hautaan. Hän tuli sinuakin, köyhää syntistä vanhurskauden auringolla puettamaan ja valaisemaan. Hän tuli sinuakin puettamaan, ei käärinliinalla eikä peittovaatteella, vaan sillä vanhurskauden valkoisella viitalla ja liinalla, joka kallis liina on pyhäin vanhurskaus. Pääsiäisen aamuna se puku sinulle valmistettiin. (Ilm. 19: 7-8) Se on Ylkäsi tekemä vaate sinulle, että kelpaisit poloinen kerran Isän eteen astumaan.

Senpä tähden mahdollinen, olen häihin Karitsan;
kun on pesty vaatteheni, valkeaksi verellä,
niin en pelkää tuomiolla, kun oon Yljän puvussa...

Sen tähden veljeni ja sisareni, minun kanssani vaivassa ja valtakunnassa: jotta jaksaisimme perille asti kilvoitella, niin syökää nyt pääsiäisen juhla-ateriaa tällä Siionin vuorella. Tämä on hyvää ruokaa. Se on valmistettu rasvasta, ytimestä ja viinistä. Uskokaa te Jeesuksen veressä kaikki synnit ja heikkoudet anteeksi. Eihän pelota hautakaan. Sen on Herrasi Jeesus pyhittänyt sinullekin suloiseksi lepopaikaksi, sillä ei sinullakaan ole kuolemaa, koska kuolema on nielty. Meidän Herramme sanoo näin: "Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole." (Joh. 11: 25 – 26) Amen.

Lenna A.Pellikka
Päivämies 25.3.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Huhti 2010, 06:29

Päivämies 10.4.1974.

Herran pääsiäinen

TOISEN Mooseksen kirjan 12. luku kertoo Israelin lasten lähdöstä Egyptin orjuudesta, matkalle luvattua Kaanaan maata kohden. Ennen kuin faarao päästi israelilaiset lähtemään, piti Herran lyödä egyptiläisiä monilla raskailla vitsauksilla. Viimeinen vitsaus oli se, että Herra löi faaraon esikoisesta vangin esikoiseen asti, joka oli vankihuoneessa, ja kaikki eläinten esikoiset (2. Moos. 12: 29). Mutta Israelin lasten esikoisiin ei Herra ruvennut. Herra oli puhunut Moosekselle ja Aaronille sanoen: "Puhukaat koko Israelin seurakunnalle sanoen: kymmenentenä päivänä tällä kuulla ottakaan itsekukin itsellensä karitsan, se joka perheen isäntä on, karitsan joka huoneelle. Ja heidän pitää ottaman verestä, ja sivuaman molemmat pihtipielet ja huoneitten ovenpäälliset, joissa he sitä syövät. Ja heidän pitää sinä yönä syömän lihaa, tulella paistettua, ja happamatointa leipää, katkerain ruohoin kanssa pitää heidän sen syömän." (2. Moos. 12: 3, 7-8). Näin Herra käski israelilaiset tehdä, ja he menivät ja tekivät, niin kuin Herra oli käskenyt. Syödessään tulella kypsytettyä karitsaa, Israelin lapset katsoivat uskossa sitä uhrikaritsaa, joka pitkänäperjantaina riippui Golgatan ristillä. Jesaja sanoo (53: 5): "Vaan hän on haavoitettu meidän~ pahain tekoimme tähden, ja meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja, hänen haavainsa kautta olemme me parannetut." Jesajakin katsoi Pyhältä Hengeltä valaistuna uhrikaritsaa, Golgatan sotasankaria, Herraa Jeesusta, joka sovitti pahat tekomme.

Näin on vieläkin. Missä on sydämen pihtipielet sivuttu pääsiäislampaan verellä, siellä on Herran pääsiäinen, yli ymmärryksen käyvä Jumalan rauha. Sovintosaarnan ihanassa evankeliumissa priiskuu vieläkin Herran Jeesuksen pyhä sovintoveri syntiselle sydämelle puhdistavana ja uudistavana niin, että siellä on vain elämää ja rauhaa, niin kuin Israelin lastenkin huoneissa oli. Mutta egyptiläisten huoneissa oli suuri parku, kun Herra löi kaikki esikoiset Egyptin maalta. Näin on vieläkin siellä, missä ei uskota niin, kuin Jumalan sanassaan ilmoittaa. Ilman anteeksiantamuksen, sovituksen evankeliumin uskomista ei ole Jumalan rauhaa sydämellä, vaan sydämellä hengellinen pimeys ja kuolema, pelko ja parku, kuten egyptiläisten huoneissa. Ei ole ajallammekaan Jumalan rauhaa maailman lasten keskuudessa. Mutta Jumalan lapsilla on nytkin ihmeellinen, yli ymmärryksen käyvä Jumalan rauha. Saamme nytkin uskoa kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

"Katselen Golgatalle päin,
Kun Jeesus huutelee:
On lasten velka maksettu
Ja kaikki on täytetty.

Se lasten mieltä virvoittaa,
Kun rauhan torvi soi.
Kun vangit pääsi vapaiksi
Ja Jeesus voiton toi."
SL 39: 1 – 2.

Heikki Tiikkainen
Päivämies 10.4.1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Huhti 2010, 18:54

Jeesus Natsarenus – Juudalaisten Kuningas


”Niin Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen. Ja pani ristin päälle, ja oli näin kirjoitettu: Jeesus Natsarenus, Juudalaisten kuningas." (Joh, 19: 19).

Tämä Jeesuksen pään päälle ripustettu Pilatuksen kirjoitus oli syyte Jeesusta vastaan. Tästä kuninkuusasiasta oli hämmästys jo Jeesuksen syntymisen ajalla, kun tietäjät menivät kysymään, kussa on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas.
Pilatuksen kirjoitus oli tarkoitettu myös häväistykseksi Jeesukselle. Kirjoitusta olisi pitänyt muuttaa ylipappien mielestä kuuluvaksi: hän on sanonut olevansa juutalaisten kuningas. Luther on kirjoittanut Jumalan valtakunnasta, että sitä ei taideta nähdä, vaikka silmille asetettaisiin kaikki nenälasit. Ei luonnollisin silmin näe Jumalan valtakuntaa. Jeesuksen syytekirjoitus on todistus samasta asiasta. Ei Herra Jeesus näyttänyt kuninkaalta, riippuessaan ristillä. Opetuslapsetkin epäilivät: me luulimme hänen siksi, joka Israelin piti lunastaman.

Kuitenkaan tämä kaikki ei yhtään himmentänyt Herran Jeesuksen kunniaa. Tämähän tehtiin Hänelle sinun ja minun edestä, Jumalan armolasten tähden, joilta oli kunnia kadonnut. Me monesti epäilemme, että rakastaako Herra Jeesus, minua, syntistä ihmistä. Eikö pitkänperjantain sanoma todista, että Hän rakastaa, sillä tämä kaikki on tehty syntisen, kadotetun ja tuomitun edestä. Sittenkin voi joku ajatella, ettei se minulle kuulu. Mutta se kuuluu, jos sinä itse niin tahdot. Näetkö, miten kunniaton oli Siionin kuningas. Kuinka tahtoisit tulla niin kunniattomaksi maailmassa, ihmisten silmissä, jotka eivät niin usko. Jos tahdot nähdä todellista kunniaa, katso, mitä tapahtui pääsiäisaamuna, kun hauta aukeni ja Kuningas nousi ylös. Kuoleman valta on voitettu. Ei ole kuolemalla yhtään valtaa niiden ylitse, joilla on osallisuus ensimmäisestä ylösnousemisesta.

Näemme sen todellisuuden, kumpi on kunniaa: kuoleman virran tällä puolen, vai tuolla puolen. Maailman kunnia, kuninkuus ja loisto ovat tällä puolen kuoleman virran. Jotka niitä rakastavat enemmän kuin sitä kunniaa, joka ilmestyvä on, niiden kunnia päättyy kuolemassa. Joka tahtoo kunniaan tulla tuolla puolen kuoleman virran, hänen täytyy uskon avatuilla silmillä nähdä pääsiäisen tapahtumat, tulla omakohtaisesti osalliseksi, uskon kautta kalleimmasta aarteesta, Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme. Täytyy uskon avatuilla silmillä nähdä Jumalan valtakunta.
Silloin alkaa näkyä Herran Jeesuksen kuninkuus, valta, jolla päästetään vielä tänä päivänäkin kuoleman vanki. Rakkaus kantaa kiusausten maassa, niin kuin äidin helmassa, sammumattomalla palavuudella, väsyneitä ja uupuneita. Kuningas tahtoo antaa omastaan, kunniattomille syntisille, kaikki synnit anteeksi nimessään ja sovintoveressään. Tässä on Jumalan lasten kunnia. Armosta on annettu kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Pahat teotkin on pantu lukittuun lähteeseen. Vielä on voimassa Jumalan valtakunta ja kuninkuus.
Muista, vikoihin, virheisiin ja synteihin joutunut, että pyhät haavat ovat vielä avoinna. Älä viivyttele, tee parannus synnistä ja vioista. Panemme synnin syntinä pois. Näin säilytämme sydämessämme pääsiäisen voittosanomaa. Kuolema, missä on sinun otas, helvetti, kussa on sinun voittos. Kuoleman ota on synti ja synnin voima on laki. Näistä kaikista olemme päästetyt Karitsan veren kautta. Nouskoon riemuhuuto sydämistämme: suuri on meidän kuninkaamme. Ristin päällä ollut kirjoitus oli sittenkin totta; hän oli kuningas.

Kaarlo Aho
Päivämies 10.4.1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Huhti 2010, 07:46

Ylösnoussut Vapahtaja

2. pääsiäisp.

»Mutta heidän mennessänsä ilmoittamaan hänen opetuslapsillensa, katso, niin tuli Jeesus heitä vastaan ja sanoi: terve teille! Niin he tulivat ja rupesivat Hänen jalkoihinsa, ja kumartaen rukoilivat häntä. Silloin sanoi Jeesus heille: älkäät peljätkö! Menkäät ilmoittamaan minun veljilleni, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minun nähdä. Mutta kuin he menivät pois, katso, niin tulivat muutamat vartioista kaupunkiin ja ilmoittivat ylimmäiselle papeille kaikki, mitä tapahtunut oli. Niin he kokoontuivat vanhimpain kanssa, ja neuvoa pitivät, ja antoivat sotamiehille paljon rahaa. Sanoen: sanokaat, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja varastivat hänen meidän maatessamme. Ja jos se tulee maaherran korville, niin me tahdomme hänen lepyttää ja saattaa teidät suruttomaksi, ja he ottivat rahat ja tekivät niin kuin he olivat opetetut. Ja tämä puhe on ääneksi otettu Juudalaisten seassa hamaan tähän päivään asti.» (Matt. 28:9 - 15).

Esillä oleva Jumalan sana puhuu Jeesuksen ylösnousemuksesta. Miten suuresta asiasta on kysymys, näemme Paavalin sanoista: Mutta jollei Kristus noussut ylös, niin meidän saarnamme on turha ja teidän uskonne on myös turha ja me löydetään Jumalan vääriksi todistajiksi...ja te olette vielä teidän synneissänne.

Pääsiäisen sanomassa täyttyy lupauksen sana: Jeesus polkee rikki käärmeen pään, ja voittajana nousee ylös kuoleman haudasta. Hän ilmestyy omilleen ja antaa heille tehtävän kuuluttaa: Hän on noussut ylös, syntiinlankeemuksen vika on korjattu ja tie avattu perille Isän luo, kunnian paratiisiin.
Tekstimme kertoo, kuinka Israelin kansa ylenkatsoi ylösnousseen Vapahtajan. Levitettiin valhetta: opetuslapset ovat varastaneet hänet vartijain nukkuessa. Valitun kansan ylle laskeutui hengellisen pimeyden pitkä yö.
Samat merkit ovat keskellämme. Pakanuuden pimeys käärii verkkoonsa rakasta kansaamme. Ihmiset nukutetaan synnin ja kuoleman tilaan, josta ei nousta elämän, vaan tuomion ylösnousemukseen, iankaikkiseen kadotuksen vaivaan.

Rakas, armosta osaton ystävä, ajattele osaasi iankaikkisuudessa, ennen kuin myöhä saavuttaa. Kiiruhda parannuksen askelille Jumalan valtakuntaan, elävien armolasten yhteyteen, mikä on Kristuksen elävä ruumis maan päällä. Sinutkin Jumala tahtoo herättää, ja nostaa synnin ja kuoleman lain alta, johon olet sielujen murhaajan pettämänä joutunut. Apostoli sanoo: Ja myös herätti teidät, kuin te kuolleet olitte ylitsekäymisten ja syntein tähden.
Älä paaduta sydäntäsi, kun Jumala puhuttelee. Ihmisen edessä on elämä ja kuolema: kumman hän tahtoo, se hänelle annetaan. Valinta on tehtävä armonajassa. On noustava ylös kuoleman haudasta, sillä autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemisessa, niiden ylitse ei ole toisella kuolemalla yhtään valtaa.

Vain Kristuksen elävä evankeliumi voi pelastaa sinut toisesta kuolemasta, jota kohti olet kulkemassa. Se on ikuinen ero Jumalasta, missä ei heidän matonsa pidä kuoleman, eikä heidän tulensa sammuman, sanoo Herra profeetta Jesajan kautta. Kun otat uskolla vastaan taivaasta lähetetyn evankeliumin, saat tuhlaajapojan osaveljenä tai sisarena omistaa Jumalan sanat: Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi eloon. Näin kuolemasta elämään autettuna saat osan elämän ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä, ja pääset nauttimaan iankaikkista elämää Jumalan luona, taivaan ihanuudessa. Tätä evankeliumia, jolla taivas avataan ja kadotus suljetaan, julistavat Jumalan armolapset Pyhän Hengen kautta Jeesuksen käskystä: mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetty taivaassa. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.

Sinä Jumalan armolapsi, ole turvatulla sydämellä. Omiensa keskellä on pääsiäisen suuri Voitonsankari, Herra Jeesus avattuine haavoineen, joista vuotaa ylösnousemuksen elävä voima. Joka on sinut nostanut kuoleman lain alta, iankaikkisen elämän osallisuuteen, elävää Jumalaa palvelemaan hänen valtakunnas- saan. Apostoli sanoo: Jos te siis Kristuksen kanssa olette nousseet ylös, niin etsikäät niitä, jotka ylhäällä ovat. Älä sen tähden sido sydäntäsi tämän maailman katoaviin arvoihin, vaan näe kalleimpana aarteenasi katoamaton perintö, joka taivaassa tähdelle pantu on sinua varten. Jää turvattuna uskossa omistamaan tätä lahjaa, uskoen matkan viat visusti anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Kohta sinua siirretään ristin alta kruunun alle. Oma Ylkäsi on luvannut: Ja katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani.

Olavi Jutila
Päivämies 10.4.1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Huhti 2010, 07:25

Pääsiäinen – ilon ja toivon päivä


Mutta enkeli sanoi heille: "Älkäät hämmästykö! Te etsitte Jeesusta Natsarealaista, joka ristiinnaulittu oli. Hän nousi ylös, ei hän ole täällä." (Mark.16. 6)

Pitkänperjantain alakuloinen, murheentäyteinen tunnelma on muuttunut ylösnousemuksen riemuksi. Puutarhahaudalta kuulemme pääsiäisaamun viestin: "Hän nousi ylös. Ei hän ole täällä." Järkyttävän yllättävä uutinen! Hämmentäväksi sen kokivat Jeesuksen haudalle tulleet naisetkin. Pelko valtasi heidän sydämensä.

Hämmentävänä ihminen kokee jatkuvasti sanoman Kristuksen ylösnousemuksesta, mitä ajatella siitä? Kaikki tosin eivät ennätä pysähtyä rientämisessään, ja miettiä. Monet jäävät kyselemään, tekemättä ratkaisuaan. Toiset päätyvät epäuskon päätelmään: ylösnousemus ei voi olla totta. Puhe siitä vaatii heidän mielestään liian suurta herkkä- ja hyväuskoisuutta. Eräät tekevät kuin kerralliset Areiopagin viisaat: he nauroivat kuullessaan ylösnousemuksesta. (Apt. 17:32). Näin epäusko.

Toisin menettelee usko. Evankeliumien kertomusten todistus on näet yhtäpitävä: Jeesuksen hauta oli pääsiäisaamuna tyhjä. Mikään ei kertonut myöskään juutalaisten väittämästä varkaudesta ja sen jäljistä.
Käärinliinat ja hikiliina olivat Johanneksen kertoman mukaan paikoillaan. ( Joh. 20: 7) Ne olivat kuin hyljätty kotelo, josta perhonen oli kuoriutunut. Mikäli joku olisi — kuten väitetään usein – sepittänyt kertomukset, hän ei olisi pannut haudalle todistajiksi naisia, jotka juutalaisten käsityksen mukaan eivät olleet päteviä todistamaan oikeudessakaan. Ratkaisevinta pääsiäisen tapahtumissa oli kuitenkin se, että Kristus ilmestyi enkelin haudalla antaman lupauksen mukaisesti seuraajilleen ilmielävänä uudestaan ja uudestaan. Todistukset ylösnousemuksesta olivat niin epäämättömät, että epäilevimmänkin täytyi tunnustaa: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"

Kristuksen seurakunta on näin vakuuttunut ylösnousemuksen todellisuudesta, ja tehnyt riemulliset johtopäätöksensä synnin ja kuoleman vallan murtumisesta. "Kuolema, kussa on sinun otas? Helvetti, kussa on sinun voittos?” (1. Kor.15:55) Kristuksen voitto pimeyden valloista, on avannut mahdollisuuden todelliseen, uudenlaiseen elämään, joka koetaan uskossa ristillä kuolleeseen, ja ylösnousseeseen Herraan. Vaikka koemme nyt kirkkovuodessa pääsiäisaikaa — ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä, elämme samalla aina Jumalan seurakunnan, ja sen julistaman evankeliumin aikakautta. Nämä liittyvät elimellisesti toisiinsa. Leonard Typpö toteaa pääsiäislaulussaan: ”On pimeyden vallan Jo Jeesus murtanut Ja armon valtakunnan Maan päälle laskenut." Ihmisen auttamiseksi uskoon, ja siinä varjelemiseksi, "Pyhä Henki kutsuu ja kokoaa Kristuksen seurakuntaa, jonka avutta kukaan ei voi tulla Herran Kristuksen luo." (Luther)

Enkelin sanassa naisille on Luukkaan evankeliumissa pieni, mutta tärkeä lisäajatus: »Miksi te elävää kuolleiden seasta etsitte?» Luuk. 24:5) Ylösnoussut Herra ei ole kohdattavissa hautausmaan yksinäisyydessä, ei kenen tahansa ihmisen, eikä tämän maailman jumalistenkaan parissa, vaan ainoastaan oman valtakuntansa keskellä. Päästäkseen kokemaan Kristuksen pääsiäisen voiton osallisuutta, ja saadakseen syntinsä anteeksi, ihminen tekee viisaasti, etsiessään tämän ainutlaatuisen valtakunnan kansalaisen, Jumalan lapsen, ja vastaanottaessaan uskossa hänen saarnaamansa Syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja veressä, sekä lähtiessään seuraamaan ylösnousemuksen aamua kohti kilvoittelevaa Jumalan lasten joukkoa.

Jumalan lapsi, nykyisen ajan keskellä usein toteamaa, kuinka pääsiäisaamun riemullinen tunnelma on kaikonnut uskonelämästä, kilvoituksesta. Kiusaukset ovat ahdistaneet. Epäilykset ovat repineet sisintä. Synti on tarttunut ja tuska on täyttänyt sielun. Uupumus on uhannut päättää matkan teon. Näidenkin arkisten tuntojen keskellä, me saamme sittenkin – kaikesta huolimatta — kohottaa katseemme orjantappuroin kruunattuun Siionin kuninkaaseen, ja pääsiäisaamun Voitonsankariin. Hän on sovintoverensä kautta tehnyt rikkumattoman rauhanliiton. Hänen nimessään ja veressään synnit ovat anteeksi annetut. »Voimamme on voitossaan, Elämämme veressään.» Entiset, jo matkasauvansa laskeneet kilvoittelijat rohkaisivat toisiaan pääsiäisen aikaan:

Avoin on nyt hauta, esirippukin. Avoin on myös taivas, tiekin kotihin.»
Tämä on varmasti totta. Amen.

Olavi Voittonen
Päivämies 10.4.1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Huhti 2010, 15:46

JUMALAN POLTTOUHRI


PITKÄPERJANTAIN teksteissä kerrotaan myös Aabrahamin uhraamisesta. Jumala oli antanut hänen tehtäväkseen uhrata ainoa poikansa Iisak Jumalalle. Raskas oli isän askel matkalla käsketylle vuorelle, mutta hänellä ei ollut varaa olla tottelematon. Vaikka Aabraham ei ymmärtänytkään Jumalan suunnitelmia, hänen täytyi uskoa Herran lupauksiin.

JUMALALLE ei kuitenkaan ole koskaan kelvannut viallinen uhri. Iisak oli myöskin synnin turmelema. Siksi Jumala tyytyi vertauskuvalliseen uhriin, oinaaseen. Oli koittava aika, jolloin annettiin oikea uhrilammas, Jeesus Kristus. Iisakin ei tarvinnut kuolla, Aabrahamin ei tarvinnut kuolla Jumalan uhrina. Tarvittiin se, mikä oli pyhintä ja kalleinta taivaassa, pyyhkimään pois synnin tuomion. Viallinen pääsee vapaaksi, kun Jumalan karitsa uhrataan syntisten edestä. Me näemme myös, miten tarvittiin uskon kuuliaisuus. Aabraham joutui antamaan ainoan poikansa. Hän oli valmis luopumaan kaikesta. Siksi hän sai kokea Jumalan lupausten ihmeellisen täyttymyksen.

SEN sijaan maailma ja sen lapset, eivät tahdo olla kuuliaisia. Siksi heillä ei ole myöskään edesvastaajaa Isän tykönä. Mutta Jumalan armalapsilla on Herra Jeesus omana uskon kautta sydämessä. Jumalan lapsi on voitettu elämän Herran palvelijaksi. "Mun mieleni on muutettu, tutkimaan autuutta, ja sitä suurta kunniaa, joka on taivaassa."
Herran Jeesuksen veriset askeleet ovat Jumalan lapselle se tie, jota seurataan. Maailma ei tunne Jumalan valtakuntaa, eikä voi olla Jumalalle kuuliainen, ja näin pitää ollakin kirjoitusten mukaan. On olemassa vaino vaimon siemenen, ja käärmeen siemenen välillä. Käärme on tosin pistävä vaimon siementä kantapäähän, mutta silloinpa on synnin valtakin murrettu. Silloin Abrahamin kanssa uskovat pääsevät osallisiksi Jumalan Uhrikaritsan tuomasta voitosta.
EMME voi, sisaret ja veljet, ymmärtää Herramme tuskien määrää. Emmekö niitä katsellessa teekin jälleen niitä lupauksia, että tahdomme edelleen vaeltaa Hänen lapsinaan onnelliseen loppuun saakka. Emme tarjoa Jumalalle uhriksi mitään omaamme, joka on saastaista. Tyydymme uskomaan Jumalan täydelliseen uhriin, Herraan Jeesukseen. Kun uskomme viallisina ja syntisinä synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä, olemme Aabrahamin lapset ja perilliset. Kerran nähdään, mitä on täällä uskottu. Kyllä uskova Aabrahamkin sai nähdä Jumalan uskollisuuden. Mutta vielä kuljemme ristin tietä, jota Jumalan uhrikaritsakin kulki. Onko onnellisempaa joukkoa, kuin kaidan tien kulkijat? Emmehän vain väsy ja mielly turhuuteen sielumme vahingoksi, ja Jumalan suuren rakkauden pilkaksi. Kohta koittaa itse kullekin ristin tien kulkijalle vapautuksen päivä. Silloin saadaan kasvoista kasvoihin katsella Vapahtajaa, ja ylistää Hänen nimeään. Armon voima kantaa, kunnes pääsemme taivaaseen.

Pertti Juvonen
Päivämies 10.4.1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Huhti 2010, 06:32

Pelvolla ja ilolla

Pääsiäispäivä
"Mutta sabbatin päivän lopulla, joka rupesi valaisemaan toista sabbatia, tuli Maria Magdaleena ja toinen Maria katsomaan hautaa. Ja katso, suuri maanjäristys tapahtui, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven ovelta, ja istui sen päälle. Ja hän oli nähdä niin kuin pitkäisen tuli, ja hänen vaatteensa olivat valkiat niin kuin lumi. Mutta hänen pelvostansa hämmästyivät vartijat ja tulivat niin kuin he olisivat kuolleet. Mutta enkeli vastasi ja sanoi vaimoille: älkäät peljätkö, sillä minä tiedän teidän etsivän ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole tässä: sillä hän nousi ylös, niin kuin hän sanoi. Tulkaat, katsokaat siaa, kuhunka Herra pantu oli. Ja menkäät pian ja sanokaat hänen opetuslapsillensa, että hän nousi kuolleista. Ja katso, hän menee teidän edellänne Galileaan: siellä teidän pitää hänen näkemän, katso, minä sen teille sanoin. Ja he menivät nopiasti haudalta suurella pelvolla ja ilolla, ja juoksivat ilmoittamaan, hänen opetuslapsillensa." (Matt. 28:1 — 8).

Herra Jeesus oli antanut henkensä Golgatalla, ja niin kuollut. Rooman sotamiehet totesivat asian niin olevan. Siitä on kirjoitettu Johanneksen evankeliumissa. (19: 33):


Hautaamislupa saatiin korkeimmalta taholta, Pilatukselta. (Matt. 27: 58). Miksi on kaikki näin julkista ja tiedettyä? Se on kaikkien meidän tähtemme, että ymmärtäisimme niiden asiain vahvan totuuden, joista meillä täydellinen tieto on, ja joista olemme tulleet opetetuiksi, niin kuin Luukas sanoo. Nähtyä, kuultua, visusti tutkittua ja jopa käsillä pideltyä on se sana elämästä, eli meillekin lähetetystä, säilyneestä ja vastaanotetusta Jumalan sanasta.

Enkeli ilmoitti: ”Ei hän ole tässä, sillä hän nousi ylös niin kuin hän sanoi." Katsokaa sijaa, katsokaa paikkaa: Ei hän ole täällä, ei haudalla, ei hautausmaalla, vaan elävien keskellä. Ei multien päällä, (Job 19: 25) niin kuin uusi käännös väittää, vaan maan päällä, omiensa joukossa. Eivät kuolleet seuraa paimenta vaan elävät. Kuolleita ei tarvitse rohkaista uskomaan, eivätkä ne tunne heikkoutta. "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Ja sitten iankaikkisesti, josta nyt ei ole paljon sanottavaa, koska silloin ovat kaikki synnit ja kuoleman vaarat poissa, jopa unohdetut.

Tämä totisesta kuolemasta tapahtunut toinen ylösnousemus ei ole järkeä avuksi käyttäen selitettävissä. Opetuslapsetkin, Lasaruksen haudalle lähdettäessä nauroivat Herran sanoja, kun hän puhui Lasaruksen herättämisestä. Mennään mekin sinne kuolemaan, sanoivat. Näissä asioissa kyllä meidän omalta puoleltamme mahtaa vastahakoisuutta riittää. Mutta uskon kautta me ymmärrämme näitäkin, kun järki vangiksi otetaan.

Pelvolla ja ilolla lähtivät Mariat viemään uutta sanomaa, todella suurta ja ihmeellistä. Siinä uutisessa oli suuruutta ja mittaa. He tunsivat olevansa kaikkivaltiaan Jumalan tekojen keskellä, niiden vaikutuspiirissä. Ilo ja pelko rinnakkain, toinen toisessa kädessä. Enkelinäyt ja tyhjä hauta, vartijatkin poissa. Ei Raamattu kummankaan Marian mielialoja, eikä puheita käy kertomaan. Se ei ole tärkeätä. Suurinta on se, että Herra ja Mestari elää, ja uskollisesti omiaan muistaa.

Vartijat olivat haudalta lähteneet, mutta hämmästyneinä ja kovin pelästyneinä, ei iloiten. Heistä ei muuta mainita, kuin että he ensin kävivät kuin kuolleiksi, ja siitä toinnuttuaan menivät kertomaan esimiehilleen, mitä oli tapahtunut.

Kun sielunvihollisen palveluksessa olevat ovat siitä lähtien levittäneet puhetta, että opetuslapset varastivat Herran ruumiin haudasta, ja vielä meidänkin päivinämme joku saattaa niin sanoa, niin se johtuu siitä, että eivät he tunne Jumalan töitä. Eivät ole niitä ajatelleet eivätkä tutkineet. Ja toiseksi: he eivät tunne historian roomalaisia sotamiehiä. Historia antaa heistä, Rooman sotamiehistä, sellaisen todistuksen, että he eivät millään maailman kolkalla nukkuneet vartiossa. Onkohan koskaan ollut parempia, kurinalaisempia, urhokkaampia sotilaita! Aivan on mieletön ajatus, että he olisivat olleet huolettomia vartiossa.

Kaikki nämä yksityiskohdat on taivaassa nähty ja suunniteltu, että me uskoisimme. Se on Jumalan kaiken hyvän tahdon pääasia ja perusta niissä, jotka Jumalalta lähetetyt ovat. Hänen tykönään ei ole muuta kuin elämää ja hyvää; sitä hän tahtoo aina lähettää. Armoa ja laupeutta on huonointakin kohtaan, ja meille on se ilmestynyt. Iankaikkisella rakkaudella olen minä sinua rakastanut ja vetänyt puoleeni sulasta armosta. Jumalan rakkaus ei näy väsyvän.

Kerran, ja ehkä se ei ole kaukanakaan, on oleva sekä vanhurskasten että vääräin ylösnousemus. Siihen on Jumalalla valta. On kaikkien tultava katsomaan Häntä, jonka lävistäneet ovat, kaikkien. Sitä toista suurta ylösnousemusta me odottelemme ja kilvoittelemme uskon sotaa kaikkia syntiä ja saastaisuutta vastaan. Jumalan valtakunnassa riittää vielä voimavaroja evankeliumissa, ja mittaa armossa.

Ei sovi ihastua tähän maailmaan, ei sen menoa rakastaa, koska se kaikkineen on katoava. Katsomme Mooseksen tavoin suurta palkan maksua, ja pyydämme olla hengeltä hallitut. Jäämme aivan turvallisesti uskomaan kaikki synnit ja heikkoudet anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja veressä. Kun uskot näitä, niin kuin Raamattu sanoo, olet autuas ajassa ja iankaikkisesti.

Rakkauden esirukouksin monia muistaen ja muistamista pyytäen

Esko Isomursu
Päivämies 10.4.1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Huhti 2014, 19:27

Ylösnousemus saattoi voimaan kaikki Jumalan lupaukset


" Kiittäkää Herraa kaikki pakanat, ylistäkää Häntä kaikki kansat, sillä Hänen armonsa on voimallinen meidän päällemme, ja HERRAN totuus iankaikkisesti. HALLELUJA." Ps. 117.

Koska Jumala oli valinnut Israelin ennen muita kansoja omaisuuskansakseen, jossa hän profeettojensa kautta teki tiettäväksi armon ja totuuden ja jonka jäsenistä maailman Vapahtaja oli tuleva, luulivat monet saavansa autuuden Israelin kansaan kuulumalla lain töiden kautta, ja pakanat autuuteen sopimattomiksi. Siksi Pyhä Henki psalmilaulajan kautta kirkastaa Jeesuksen lunastustyötä kaikkien lunastukseksi. Toisaalta hän sanoo: "Tietäkää, että Herra on Jumala: hänpä meidät teki ja emme itse meitämme, kansakseen ja laitumensa lampaiksi.” Ps. 100:3.

Tämä on tarpeellista ymmärtää ruumiin ja hengen puolesta. Ruumiin puolesta, että ihminen on kohdun hedelmä, jonka Jumala on maan tomusta tehnyt, hengen puolesta, että Hän puhalsi ihmisen sieraimiin elämän hengen, ja tuli ihmisestä elävä sielu. Kadotuksen väkevä enkeli kuitenkin langetti ensimmäisen ihmisparin järjen kautta, jonka on mahdoton Jumalan lupauksia omistaa ja näkymättömiä tunnustaa, sanoen: "Onko Jumala todella sanonut niin. Ei, vaan jos teette minun tahtoni, niin tulette tietämään hyvän ja pahan niin kuin itse Jumala." Sielunvihollisen. saarna oli sopiva, ja ensimmäinen ihmispari lankesi, tapahtui ensimmäinen ylitsekäyminen. Siitä tuli ihmisen perinnöksi lihan puolesta halu saatanan jälkeen ja pimeys Jumalan tuntemisessa, tottelemattomuus Pyhälle Hengelle ja saatanallinen taipumus ulkokullaisuuteen. Tätä avuttomuuden tilaa lähestyi Jumala taivaasta. Hän tuli siinä muodossa, kuin hän armahtajana tulee ihmisen muodossa, sillä hänen askeltensa ääni kuului paratiisissa. Hän saarnasi langenneille evankeliumin vaimon siemenestä, joka on rikki polkeva käärmeen pään. Silloin tuli Pyhä Henki evankeliumin uskon kautta heidän r sydämiinsä ja Jumalan valtakunta oli tullut armahdetun syntisen muotoon. Aikanaan tuli Jumala maailmaan alennuksen muodossa ja kävi täyttämään evankeliumia. Antoi lupauksen sinetiksi oman viattoman verensä ja viattoman kärsimisensä helvetin hirveissä vaivoissa, nousi kolmantena päivänä kuolleista ja. käski opetuslastensa Saarnata parannusta ja syntien anteeksi saamista Pyhän Hengen kautta alkaen Jerusalemista aina maailman ääriin saakka. Jumalan sana tuo näkösälle, kuinka hän on meidät lunastanut yhden, iankaikkisen uhrin, oman rakkaimpansa kautta, että Hän sikisi Pyhästä Hengestä meidän saastaisen sikiämisemme takia, vaelsi täällä virheettömät askeleet lain alle Jumalan puolesta annettuna, ei rikkonut lain piirtoakaan; viattomalla kuolemallaan kuoli synnin surmaksi ja ylösnousemuksellaan saattoi kaikki Jumalan lupaukset voimaan ja toi julki valtakuntansa.

Tästä valtakunnasta kaikki Profeetat ennustavat, että se on aikain lopulla pakanoihin ulottuva ja lepää viimeisinä aikoina pohjoisissa maissa. Kun meille on näin kallis valtakunta laskettu alas taivaasta keskellemme, niin kolkutelkaa ulkona olevat, sen portteja, sillä ne avataan yöllä ja päivällä. Ja ottakaa vastaan valtakunnan evankeliumi, syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä, että teidän saastaisuutenne pyyhittäisiin pois ja puettaisiin Jumalan vanhurskauden puvulla. Täällä ovat sitten avoimet lähteet kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan, varjo palavuudessa ja Jumala itse asuu sen keskellä. Eikä kuolemaa ole, sillä se on Golgatan mäellä voitettu. Mutta meillä jotka Jumalan käsittämättömästä armosta saamme kokovikaisina ja riettaan tuntoisina nauttia Jeesuksen veren puhtautta, on aina tarpeellista panna syntiä pois, sillä meillä ei muuta olekaan, että saamme pitää Pyhän Hengen panttina, joka on kuolevaiset ruumiimme tekevä eläviksi. Siihen auta meitä aina, rakas taivaallinen Isämme. Amen.

Lauri Koskela
Päivämies 20.1.1965
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Pääsiäiseen liittyviä kirjoituksia

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Maalis 2016, 10:24

Täydellinen lunastus

Pitkänperjantain ja pääsiäisen tapataukset kerran tapahtuneina tosiasioina eivät ole jääneet unohduksiin. Monet tosin kertovat ja lukevat niitä kuin kauniita satuja jostakin suuresta, jalosta ja ihmeellisestä sankarista. Jumalan lapsille nämä evankeliumin kertomukset ovat elävää ja kallista todellisuutta.
Pitkänperjantain ja pääsiäisen kalliin sanoman kautta Jumala on kutsunut meitä valtakuntaansa seuraamaan Herra Jeesusta opissa, elämässä ja kärsimyksissä. Raamattu todistaa näin: "Hän kärsei meidän edestämme ja jätti meille esikuvan, että meidän pitää hänen askeleitansa noudattaman." Ja edelleen: "Hän uhrasi meidän syntimme omassa ruumiissansa puun päällä, että me synneistä pois kuolleina eläisimme vanhurskaudelle, jonka haavain kautta te olette terveeksi tulleet."
Me ihmispoloiset olimme syntiin joutuneina ansainneet iankaikkisen kuoleman, sillä "synnin palkka on kuolema". Mutta Jeesus, Jumalan Poika, sovitti syntimme lihassa, kuoli synnille yhden kerran, maistoi kuoleman meidän edestämme. Hän vuodatti pyhän verensä syntiemme pesoksi. Se veri priiskuu anteeksiantamuksen verenä, puhuvana verenä. Jeesuksen veri puhuu parempaa kuin Aabelin veri. "Se saarnaa synnit anteeksi, se viat kaikk' unhoittaapi. Se rakkauteen opettaa, sydämet kovat sulattaa.”
Ristin kautta kuoleman hautaan kävi pyhän Kärsijän tie, Pyhä ruumis lepäsi haudan, meidänkin leposijaksemme. Herramme lunastustyö ei pysähtynyt kuitenkaan tähän. Apostoli kirjoittaa: "Mutta ellei Kristus ole noussut ylös, niin on teidän uskonne turha, ja te olette vielä teidän synneissänne.” Mutta Jumala herätti hänet ylös kuoleman haudasta. "Sillä että ihmisen kautta on kuolema tullut, niin on myös ihmisten kautta kuolleitten ylösnousemus.”
Herran Jeesuksen levätessä haudassa hiipi toivottomuus hänen seuraajiensa sydämiin. Luulousko oli täydellisesti romahtanut : "… me luulimme hänet siksi..." Lan- gennut Pietari eli raskasta aikaa toivottomuudessa. Mutta, Jeesuksen ylösnousemisen kautta hän sai jälleen elävän toivon. Siitä hän kiittää Jumalaa, Herraamme Jeesuksen Kristuksen Isää.
Näissä merkeissä on Jumalan lasten joukko aina taivaltanut. Lahjan saatuaan se on kiittänyt Jumalaa. Iankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa.
Ansioton syntinen saa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Meidän lunastajamme elää. Näin lauleli entinen matkaaja: "Kun Jeesus elää, minäkään en näe kuolemata, Vaan elän aina, armostaan ja kiitän lakkaamatta." ja vielä: "On mulla syytä veisata iloiten sydämestä, kun autuudesta minua ei mikään taida estää."
Tähän lauluun yhtyy minunkin sydämeni.

Pentti Koskelo
Siionin Lähetyslehti 1963 sivu 74
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Pääsiäiseen liittyviä kirjoituksia

ViestiKirjoittaja Taavetti » 31 Maalis 2016, 14:36

Heikkojen voima

1. Kor. 15. 12 – 21
Pääsiäispäivä
Pitkäperjantai ja pääsiäinen ovat Jumalan lapselle ilon juhlia. Meidän ei tarvitse tunteisiin vedoten puhua vain kärsivästä Kristuksesta, kuten maailman hengelliset puhuvat. Vaikka me tiedämme, että Kristus on kuollut meidän edestämme, meidän synteimme tähden Raamattujen jälkeen, iloitsemme Hänen sovitustyöstään, jonka kautta olemme tulleet "siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa." Hebr. 10: 14 sanotaan: "Sillä yhdellä uhrilla on Hän iankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään." Saman kirjeen 5: 9: "Ja kuin Hän täydelliseksi tuli; on Hän kaikille niille, jotka Hänelle kuuliaiset ovat, syy iankaikkiseen autuuteen."
Siinä on meidänkin, tämän ajan Jumalan lasten autuuden, onnen ja syy ja perustus. Paavali sanoo 1. Kor. 15: 11. "Näin me saarnaamme ja näin te olette myös uskoneet.” Saman luvun 19. jakeessa hän kirjoittaa: "Jos meillä ainoastaan tässä elämässä on toivo Kristuksen päälle, niin me olemme viheliäisemmät kaikkia muita ihmisiä."
Jumalan lapsen päämäärä ei olekaan näkyvä, ajallinen. "Näkyväiset ovat ajalliset, mutta näkymättömät - ijankaikkiset." Katselemme uskon silmillä maata, jossa vanhurskaus asuu, sillä me vaellamme uskossa, emmekä näkemisessä. Taivåsmatkaajina usein oman huonoutemme tähden joudumme epäilyksiin. Pelkäämme rikkomuksiin joutuvina jäävämme pyhien matkasaatosta. Emme jaksa muistaa Jumalan sanan lupauksia ja mieleen hiipii epäilys: Vieläkö Isä minuakin jaksaa kantaa ja kärsiä. Hän vieläkin meitä lohduttaa sanansa kautta: "Sillä Hän tietää minkä kaltainen teko me olemme: Hän muistaa meidät tomuksi." Ps. 103: 14.
Hebr: 4: 15 sanotaan: "Sillä ei meillä ole se ylimmäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka kaikissa kiusattu on, niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä."

Veljeni ja sisareni, turvaudu vieläkin Jumalan armoon. Isämme on luvannut: Minun on heikoissa väkevä. Tiedäthän tuon voiman: evankeliumi on Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi. Muistathan, mistä löytyy vielä elävä lähde? Siionissa on avoimet lähteet kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan.
Tänäkin pääsiäisenä iloitsemme siitä, että saamme Hänen valtakuntansa omistajina ja asukkaina nauttia vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. "Elävän, ylösnousseen Vapahtajan, Herran Jeesuksen nimessä ja synteimme sovinnoksi vuotaneessa veressä ovat kaikki matkanviat anteeksi. Uskothan, matkaystävä, tämän omalle kohdallesi.

Voitosta siis veisatkaamme
ostolauma Siionin.
Hetken päästä ottaa saamme
voitonpalmut käsihin.
Kruunu päähän painetahan
kunniassa Uuden maan.
Yhdistyä kaikki saamme
Halleluja veisaamaan."


Olavi Leskelä
Päivämies 18.4.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Pääsiäiseen liittyviä kirjoituksia

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Huhti 2019, 07:27

Ylösnousseen Vapahtajan seurassa

2. pääsiäispäivä
Joh. 20: 11-18
Vaeltaessaan lihansa päivinä opetuslastensa kanssa, elämän Herra Jeesus puhui heille kuinka hänen pitää kärsimän ristinkuolema ja kuinka hän oli menevä kuoleman hautaan, mutta myöskin siitä, kuinka Hän oli nouseva ylös kolmantena päivänä. Mutta kun tämä sitten aukeni todellisuudessa tapahtuneena asiana opetuslasten eteen, he hämmästyivät ja pelko valtasi heidän mielensä. "Sillä ei he vielä Raamattua ymmärtäneet, että hän oli nouseva kuolleista." (Joh. 20: 9), Niin oli tekstimme Mariankin kanssa, hän itkee Jeesuksen haudalla kadonnutta Mestaria, kun enkelit kysyvät häneltä: vaimo "mitäs itket? Maria vastaa: he ovat minun Herrani ottaneet pois ja en tiedä, kuhunka he ovat Hänen panneet.
Mariasta samoin kuin toisistakin opetuslapsista tuntui tilanne toivottomalta, heidän Mestarinsa, jonka seurassa he olivat vaeltaneet, oli kadonnut. Mariakin vaipui niin syvälle epätoivoon, että kun Jeesus hänelle ilmestyy, ei hän tuntenut Jeesusta, vaan luulee Häntä yrttitarhan haltijaksi vaatien häntä luovuttamaan Jeesuksen ruumiin. Voimme ajatella, miltä Mariasta tuntui kaiken epätoivon keskellä, kun hän kuulee tutun, rakkaan Mestarin äänen: Maria! Hänen sydämensä täyttää ilo! Mestari, hän elää sittenkin, hän on noussut ylös. Maria ilostuu niin, että on käydä käsiksi Jeesukseen, koska Jeesus sanoo: vaimo älä minuun rupee, sillä en minä vielä ole mennyt ylös minun isäni tykö, vaan mene minun veljeni tykö ja sano heille: minä menen Isäni tykö ja teidän isänne tykö ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö, ja Niin Maria lähtee ja vie tämän iloisen uutisen veljille murheen ja epätoivon keskelle.
Sinä, veljeni ja sisareni, joka tätä luet, olet varmasti ollut samoissa tuntemisissa opetuslasten kanssa, kun olet yrittänyt raahustaa kaitaa kirkkotietä pahassa maailman ajassa. Monissa tämän ajan mukanaan tuomien kysymysten edessä olet joutunut toteamaan ymmärtämättömyytesi ja vihollista vastaan taitellessasi olet langennut epäuskoon ja monesti aivan epätoivoon asti on murhe täyttänyt sydämesi. Jos nytkin luet tätä kirjoitusta tämän kaltaisissa tuntemisissa, niin kuule, Herra Jeesus puhuttelee aivan nimeltänsä sinua, niin kuin kerran Mariaa. Jos ajattelet: ei Hän näin epäonnistunutta enää tunnekaan, niin kuule, Jumalan sana todistaa: minä olen sinut nimeltäsi kutsunut, sinä olet minun. Sen tähden saat nytkin yhdessä minun kanssani uskon avatulla silmällä katsella ylösnoussutta Herraa Jeesusta, sinun ja minun syntien täydellisenä sovintona. Saat, sisareni ja veljeni, olla turvallisella mielellä ja uskoa kaikki synnit ja epäilyksetkin anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä ja saamme olla turvattuja.
Saamme tehdä matkaa Herran Jeesuksen seurassa. Hän armonsa käsivarsilla kantaa meitä murheenkin päivinä. Ja tänä toisena pääsiäispäivänä sanoisin sinulle, epäuskoinen ystävä, ota sydämesi asukkaaksi Herra Jeesus! Hän on sinunkin syntisi sovittanut. Sen tähden Jumalan valtakunnasta nytkin tarjotaan tätä sinulle omakohtaisella uskolla vastaanotettavaksi. Ole ahkera ja tee parannus, usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Näin pääset sinäkin Herran Jeesuksen seuraan ja Hänen valtakuntansa osallisuuteen. Jäämme uskossa turvattuina matkaa tekemään. Amen.
Reijo Lehtola
Päivämies 18.4.1973


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 16 Huhti 2019, 07:27
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa