Loppiaisen jälkeen

[Taavetti]

1. loppiaisen jälkeinen sunnuntai

Jeesus opettaa temppelissä

Joh. 7: 14 - 18.

Jeesus tapansa mukaan kävi usein pääsiäisjuhlilla. Ensi kerran mainitaan hänen olleen vanhempiensa mukana niissä kaksitoistavuotiaana. Mutta nyt oli jo kulunut siitä pitkä aika.

Hänen veljensäkin olivat matkalla juhlille, ja kehottivat Jeesustakin lähtemään Juudeaan. (Joh. 7: 3). Mutta Jeesus sanoi: "Ei ole minun aikani vielä tullut, vaan teidän aikanne on aina valmis." (Joh. 7: 6) tarkoittaen, ettei; maailma vainoakaan muita kuin ainoastaan sitä, joka totuuden julistaa, ja joka synnistä nuhtelee. Ja sanoo: "Menkää te juhlille, en minä vielä tälle juhlalle mene, sillä ei minun aikani ole vielä täytetty." (Joh. 7: 8). Mutta kun hänen veljensä olivat menneet, meni hän kuitenkin juhlaan, ei kuitenkaan julki, vaan salaa. Niin siellä juutalaiset etsivät häntä sanoen, kussa hän on. Varmaan Jeesusta kaivattiin monessa mielessä. Toiset kiittivät sanoen: hän on hyvä, toiset pitivät häntä viettelijänä. Kun oli kulunut jo puoli juhlaa, Jeesus ilmestyy temppeliin ja rupeaa opettamaan. Siellä syntyy ihmettely siitä, kuinka hän taitaa kirjaa, joka ei ole oppinut.

Monen täytyy tunnustaa, että hän opettaa voimallisesti, ja ei niin kuin heidän kirjanoppineensa. Tälläkin ajalla Jeesus opettaa voimallisesti, sillä hän sanoi omillensa: teissä minä tahdon elää ja vaikuttaa, ja olla joka päivä teidän kanssanne maailman loppuun asti. Hän on henkensä kautta omissaan, niin kuin hän sanoi: En minä jätä teitä orvoiksi. Hän lupasi lähettää Pyhän Hengen, joka ottaa hänen omastaan, ja ilmoittaa Teille tällä voimalla. Jumala on puettanut omansa, antaen käskyn: Menkää ja saarnatkaa parannusta ja syntien anteeksiantamusta, alkaen Jerusalemista maailman ääriin. Mutta tämä on salattu inhimilliseltä järjeltä ja viisaudelta. Kun ei maailma viisautensa kautta tullut tuntemaan Jumalaa, Jumala näki hyväksi saarnauttamansa evankeliumin kautta vapahtaa niitä, jotka autuaaksi tulevat. Sen tähden Jeesus sanookin: Joka tahtoo autuaaksi tulla, sen pitää tästä opista tietämään. Nyt Jeesus vastaa sanoen näille, jotka järjellä mittailivat Jeesuksen puheita, sanoen: "Ei minun oppini ole minun, mutta sen, joka minut lähetti." Sillä Elämän Herra itse sanoo:

Minä ja Isä olemme yhtä. Ja Jeesus sanoo omilleen: joka teitä kuulee, se minua kuulee, joka teitä katsoo ylön, katsoo ylön minut ja sen, joka minut lähetti. Tälläkin ajalla on paljon ihmisiä, jotka mielellään kuulevat Pyhän Hengen kautta julistettua evankeliumia. Mutta kun pitäisi henkilökohtaisesti omistaa tuo pelto, niin kuin Jeesus vertauksen kautta osoittaa, että pitää myydä ensin kaikki, ostaa pelto, niin sen mukana saa aarteen omakseen.

Tämä Jumalan valtakunta näkyy monelle halpana, näkyy niin kuin hakomaja yrttitarhassa. Jeesus kiitti Isää: "Minä kiitän sinua Isä maan ja taivaan Herra, että salasit nämä viisailta ja toimellisilta, ja ilmoitit ne lapsenmielisille. Näin oli Isä sinun hyvä tahtosi varmaan." Sinä rakas veljeni ja sisareni, ole onnellinen tänäänkin, kun saamme Jumalan suuresta armosta aloittaa uutta armon vuotta. Jumala on sinua ja minua rakastanut, että olemme saaneet syntyä valtakuntaan, joka ei järise, ja jossa on Jeesus matkakumppalina.

Jos joku tahtoo vielä tulla tähän juhlakaupunkiin, hänen täytyy löytää Jumalan valtakunta. Täytyy tietää, onko oppi Raamatun kanssa yhtäpitävä, olipa se ihmisestä tai Jumalasta. Jos se on ihmisestä, se ei kestä. Mutta jos se on Jumalasta, sitä ei helvetin portitkaan pidä voittaman. Jeesus osoittaa tässä, että jos ihminen itsestään puhuu, hän etsii itselleen kunniaa. Mutta jos täällä Lähettäjän tahdon tekijänä ahkeroipi vaeltaa, silloin Jumala tulee kunnioitetuksi. Lähettäjä on vakaa. Se osoittaa, että taivas ja maa kerran katoaa, mutta Jumalan sana pysyy iankaikkisesti. On turvallista aloittaa uutta vuotta, kun meidän uskomme on ankkuroitu profeettain ja apostolein perustuksen päälle, jossa on Jeesus Kristus paras kulmakivi.

Uskomme vielä hetken. Pian tulee se, joka tuleva on, eikä viivyttele. Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi, Jumalan rauha olkoon meidän kaikkien kanssa.

V. Riepula.
Päivämies 4.1.1967

[Taavetti]

1. loppiaisen jälkeinen sunnuntai

Jeesus Jerusalemin temppelissä

Luuk. 2: 42 – 52.
Vanhan liiton aikana vietettiin pääsiäistä ja verenvuodatusta. Jumala oli antanut vanhan liiton pyhille ympärileikkauksen sekä pääsiäislampaan, jota syötiin ensi kerran Egyptistä lähtiessä. Suurta pääsiäisjuhlaa vietettiin joka vuosi Jerusalemissa. Tapansa mukaan sinne menivät myös Joosef ja Maria, joiden mukaan pääsi nyt ensi kerran kaksitoistavuotias Jeesus.

Kun juhlat olivat päättyneet ja lähdettiin kotimatkalle, jäi poika Jerusalemiin. Joosef ja Maria eivät sitä heti huomanneet, vaan luulivat hänen olevan seurassa. Yksi päivä oli jo tehty matkaa ja vanhemmat etsivät häntä kaikkialta. Tämä koetus tuli isälle ja äidille sallimuksesta, vaikka se tuotti suurta murhetta heidän sydämilleen. Poikaa etsittiin lankoin ja tuttavienkin luota, mutta turhaan. Häntä ei löydetty muualta kuin temppelistä.

Kuinka monet Jeesuksen kadottaneet ihmiset eivät käsitä sitä, että hän ei ole missään muualla kuin siinä ruumiinsa temppelissä, joka on hengellinen seurakunta maan päällä. Nyt käännyttiin Jerusalemiin ja kolme päivää etsittyään vanhemmat löysivät Jeesuksen temppelistä. Siellä hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, hämmästyivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa.

Vieläkin kuunnellaan ja opitaan Jeesusta. Taivaallinen viisaus antaa aivan hämmästyttäviä vaikutuksia, kun Jumalan iankaikkiset salaisuudet alkavat tulla ilmi.
"Ja kuin he hänen näkivät, niin he hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme murehtien etsineet sinua. Äiti tahtoi osoittaa pojallensa: Katso nyt laupeutesi silmillä murheellisen isäsi puoleen. Hän on ollut sinulle rakas isä ja myös minä olen osoittanut äidin rakkautta. Mutta Jeesus sanoi heille: "Mitäs te minua etsitte? Ettekö tietäneet, että minun pitää niissä oleman, jotka minun Isäni ovat?" Mutta vanhemmat eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille sanoi.

Mikä on minun Isäni temppeli?

"Katso, yksi mies on, jonka nimi on Vesa, sillä hänen allansa pitää kasvaman, ja hän on rakentava Herran templin. Ja Herran templin on hän rakentava ja hänen pitää kunnian kantaman, istuman ja hallitseman papin istuimellansa ja heillä pitää molemmilla rauha oleman." (Sak. 5: 12— 13).

"Ja kuin kaikki Israelin vanhimmat tulivat kokoon, nostivat papit arkin, ja kantoivat Herran arkin seurakunnan majan ja kaikki pyhän kalut, jotka majassa olivat, ne veivät papit ja leeviläiset ylös. Ja näin kantoivat papit Herran liitonarkin sijallensa templin kuoriin, kaikkein pyhimpään, kerubimin siipein alle." (1. Kun: 3: 3, 4; 6).

Jeesuksen ensimmäinen temppelissä käynti.

Ensi kerran oli Jeesus tuotu temppeliin silloin, kun tehtiin lain tavan jälkeen. Hurskas Simeon piti juhlapuheen taivaan a maan Kuninkaalle. Kun aika kului, niin Jeesus meni aina temppelin juhlille. Tämän tahtoi Jeesus sanoa murheellisille vanhemmille lohdutukseksi: "Mitäs te minua etsitte? Ettekö tietäneet, että minun pitää niissä oleman, jotka minun Isäni ovat?" Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille sanoi.

Jeesus puhdisti temppelin ja kaatoi maahan rahanvaihtajain pöydät.

"Ja Jeesus meni sisälle Jumalan templiin, ja ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat templissä, ja vaihettajain pöydät ja kyyhkyisten kaupitsiain istuimet hän kukisti, ja sanoi heille: kirjoitettu on: minun huoneeni pitää rukoushuoneeksi kutsuttaman, mutta te olette sen tehneet ryöväreitten luolaksi." (Matt. 21: 12-13; 1. Kun. 8: 29–90; Jes: 57: 7)1. "Jesus sanoi heille: jaottakaat maahan tämä templi, ja minä tahdon sen kolmantena, päivänä rakentaa ylös." Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä." (Joh: 3: 19, 21) Hän puhui ruumiinsa templistä, joka tuli alas taivaasta. "Minä näin pyhän kaupungin, Uuden Jerusalemin, astuvan alas taivaasta, Jumalalta valmistetun, niin kuin morsiamen kaunistetun hänen miehellensä." (Ilm. 21: 2). "Joka voittaa, hänen minä teen patsaaksi minun Jumalani templissä, ja ei hänen pidä silleen sieltä lähteä ulos." (Ilm. 3: 12). "Vaan se kaikkien Ylimmäinen ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, niin kuin propheta sanoo: Taivas minun istuimeni ja maa jalkaini astinlauta." (Ap. 7: 48–49).

Jeesus tahtoo vieläkin sanoa teille, jotka olette kadottaneet Pojan Jerusalemista lähtiessänne: Turhaan etsitte minua lankoin ja tuttavain luota. Turhaan murehditte minusta. – Miksi harhailette eksyksissä? Kääntykää takaisin Jerusalemiin. Ei ole laupeus loppunut. Taivaallinen valkeus koittaa Jerusalemista. "Ei se kaupunki tarvitse aurinkoa eikä kuuta hänessä valistamaan, sillä Jumalan kirkkaus valistaa hänessä, ja hänen valkeutensa on Karitsa. (Ilm. 21: 23). Muualta ei koita taivaan autuaaksi tekevä valkeus.

"Kuin hän vielä kansalle puhui, katso, hänen äitinsä ja veljensä seisoivat ulkona ja pyysivät häntä puhutella. Niin yksi sanoi hänelle: katso, äitis ja veljes seisovat ulkona, ja tahtovat sinua puhutella. Niin hän vastasi ja
sanoi sille, joka hänelle sitä sanoi: kuka on minun äitini ja kutka ovat minun veljeni? Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: minun äitini ja minun veljeni: Sillä jokainen, joka tekee Isälleni tahdon, joka on taivaissa, hän on minun veljeni, ja sisareni ja äitini." (Matt. 12: 46-50). Jeesus osoitti; nämä ovat minun isäni ja he ovat minun perheväkeni. He asuvat sisällä templissä. Näitä Jeesus siunaa. Käykää tekin ulkona olevat sisälle, sieltä saatte lohdutuksen. Jeesus ojentaa teidänkin puoleenne palvelijainsa kautta anteeksiantavan armonsa ja siunaa teitä.

Jumalan temppelissä Pyhä Henki valistaa ymmärtämään opin ja autuuden salaisuuksia. Kätkekää vain sydämiinne Jeesuksen opettamat puheet, niin kuin Maria teki.
"Ja hän meni alas heidän kanssansa, ja tuli Natsaretiin ja oli heille alamainen." Meitäkin tahdotaan jouduttaa Jumalan joukon kanssa Jeesuksen seuraajina. Pyhä Henki on viisauden ja siveyden ja Herran tuntemisen henki. Se ottaa Jeesuksen omasta ja ilmoittaa meille.Tämä on korkeinta toivotusta, että me uskossa ja armossa menestyisimme, ja että kerran päivien lopulla saimme vanhurskaan kuolemalla siirtyä näkemään ja nauttimaan perimisen palkkaa taivaassa. Jumala, joka on hyvän työn alkanut, on sen päättävä Jeesuksen Kristuksen päivänä.

Ville Suutari
Taivaan valtakunnan salaisuudet I
Päivämies 5.1.1966 ja 8.1.1969

[Taavetti]

Tietäjät itäiseltä maalta


Matt. 2: 1–12
Näistä itämaan tietäjistä ei kerrota, mistä valtakunnasta ja mitä kansallisuutta he olivat, mutta uskovaisia he kuitenkin olivat, sillä uskoton ei osaa Jumalan sanan perusteella ja ajan tarkkuudella päätellä ja toimia Jumalan säätämien asioiden ja toimien kohdalla, niin kuin nämä tekivät. Varmaankin nämä olivat Baabelin vankeuden ajalta jääneitä Israelin kansan jälkeläisiä. Heillä oli Jumalan sana, Pyhä Raamattu, ja he luottivat ja uskoivat siihen. Heillä näkyy olleen suuri valkeus paratiisissa annettuun Jumalan lupaukseen lihaan tulevasta vaimon siemenestä, maailman Vapahtajasta, myöhemmin Israelin kuninkaaksi kutsutusta Messiaasta.

Siihenhän uskoi vanhan liiton Jumalan pyhä kansa. Hänestä he puhuivat ja Häntä odottivat. Ja erikoisesti siitä puhuivat ja ennustivat heidän keskuuteensa Jumalan asettamat "näkijät", profeetat. Aikaisemmin kutsuttiin profeettoja "näkijöiksi." 1. Sam. 9: 9. Pyhässä Raamatussahan olivat tarkat ajanmäärätkin siitä, millä ajalla ja mistä kansasta Kristus oli syntyvä. Kun patriarkka Jakob tietää poispääsemisensä hetken lähestyvän, niin hän kutsuu kaikki poikansa siunattavakseen ja kun on vuorossa Juuda, jonka suvusta Kristuksen piti syntyä, niin hän Pyhän Hengen ilmoittamana kertoo ajastakin tarkkaan ja sanoo:

"Ei valtikka oteta pois Juudalta, eikä lainopettaja hänen jalvoistansa, siihen asti kuin Sankari tulee, ja hänessä kansat riippuvat kiinni." 1. Moos. 49: 10.

Nyt oli käynyt niin, että Juudan kansalta oli otettu pois itsenäisyys. Heidän hallitsijansa oli silloisen Rooman maailmanvallan itsevaltias keisari Aukustinus, ja hänen määräämänään oli ensimmäinen verollepanokin kaikille juutalaisille. Olihan muitakin ilmoituksia Vapahtajan syntymisestä Raamatussa, jotka ilmoitukset olivat merkki siitä, että nyt juuri on syntynyt juutalaisten kuningas, Israelin toivo, maailman Vapahtaja, ja se merkki oli tähti. Se oli erikoinen tähti, ja siitä oli Pyhässä Kirjassa seuraava ilmoitus:

"Tähti nousee Jakobista ja valtikka tulee Israelista ja musertaa Moabin ruhtinaat, ja hävittää kaikki Setin lapset." 4. Moos. 24: 17. Kun tämä viimeinen merkki ilmaantuu taivaalle, niin nämä uskovaiset miehet ovat valmiit lähtemään Häntä katsomaan, kumartamaan ja rukoilemaan, sillä sitä he olivat odottaneet ja tutkineet. Varmasti vihollinen sanoi näille, että onko tämä kummempi muita. Ja varmasti monet ihmettelivät, mitä tuollainen touhu on noin viisailla miehillä, lähteä nyt noin vaaralliselle ja vaivalloiselle matkalle. Mutta Jumala antoi uskovaisilleen lujaa uskoa ja luottamusta sanaansa ja lupauksiinsa, ja se oli heillä ohjeena ja viittana tiellä. Tosinhan näillekin tuli tieltä poikkeaminen ja harharetki. Mutta kuka täällä on osannut niin taitavasti vaeltaa, ettei jotakin harha-askelta olisi tullut, ja moni raukka on mennyt niin kauas, että sille tielle on jäänyt.

Kun nämä huomaavat olevansa väärässä, niin he palaavat pois oikealle tielle, eivätkä palaa uudelleen väärälle tielle, vaan menevät toista tietä omalle maalleen. Tuo ainainen uskovaisten vihollinen tuli näillekin "valkeuden saarnaajana." Järjen valossa opettamaan, että totta kai kuninkaan hovissa ja korkeasti oppineiden keskuudessa näin ihmeelliset ja tärkeät asiat tunnetaan. Mutta ei tunnettu. Jerusalemin papeille Raamattu oli ulkomuistista selvä, mutta ei sisältä, sydämessä. Tässäkin kohden piti Jumalan ilmoitus tulla täytetyksi, mikä Herodeksen täytäntöön panemana toteutui ja myös juutalaisten pappien uskottomuus ja välinpitämättömyys taivaallisissa asioissa. Sovellutettiin järjen ja omanvanhurskauden valossa kirjoitettua Jumalan sanaa ajallisiin asioihin, ja niin ei ollut hämärää aavistustakaan Israelin toivon täyttymisestä.

Niin se uskottomuus ja väärä hengellisyys sokaisee ihmisen. Ei näitä itämaan tietäjiä, viisaita, voida rinnastaa täydelleen "uuden liiton uskovaisiin juutalaisten kuninkaan so. Jeesuksen etsimisessä, sillä uuden liiton uskovainen tietää, että Jeesus on syntynyt, kärsinyt, kuollut, ylösnoussut ja taivaaseen astunut, sekä asuu uskovaisten sydämen seimessä Pyhän Henkensä kautta. Näillä itämaan etsijöillä oli aivan sama mieli kuin, vanhalla Simeonilla, saada nähdä lupaukset Sanan täyttyminen, lihaan tulemisen päivä ennen kuolemaansa. Kun he ovat valmiit korjaamaan harhaan joutumisensa, niin tähti ilmestyy myös, ja Jumalan sanan lupausten kanssa se ohjaa heitä oikeaan paikkaan, jossa on etsinnän kohde, Lapsi, äitinsä Marian ja isänsä Joosefin kanssa. Eivätkä nämä ihmettele majan huonoutta, eivätkä majailevien alhaisuutta, vaan kumartuvat maahan lapsen edessä, rukoilevat häntä ja antavat tavaroistaan parhainta mitä heillä on, kultaa, pyhää savua ja mirhamia. Ei heille ole mikään liian arvokasta antaa köyhän majan asukkaalle, Jeesus-lapselle, jonka kautta kaikki on tehty, ja joka pitää kaikki voimassa sanalla. Tässäkin näkyy Jumalan suuri viisaus ja huolenpito. Olivathan ajallisetkin tavarat tarpeen rikkaan Isän köyhäksi alentuneelle Pojalle, kohta Herodeksen vihaa pakoon lähtevälle.

Mutta tässä on hengellinen vielä arvokkaampi lahja uskovaisilta, ja se on uskon kultaa, rukouksen pyhää savua ja kiitoksen mirhamia. Niihin mielistyy rakas taivaallinen Isä, ja meidän syntisten maan lasten tähden alimmaisiin maan paikkoihin tullut Herra Jeesus. Mahtoi se kotimatka oli hauska näillä miehillä, ja siitä oli kerrottavaa kotonakin. Kannatti se matka tehdä.

Käykäämme mekin tämän rauhattoman ja pahan maailman läpi matkaajat uskossa katsomaan maailmalta halveksittua ja ylenkatsottua Seimen Lasta, Herraamme ja Lunastajaamme, ja erittäinkin silloin, kun vihollisemme sallitaan polkea elämämme rikki aina maahan asti, ja panna pimeyteen niin kuin kuolleet maailmassa. Saattaa käydä tämänkin ajan uskovaiselle niin, kuin kävi Korkea Veisun kirjoittajalle, että Hän, jota sieluni rakastaa, on kadonnut minulta, ja peittänyt kasvonsa. Hän elää vieläkin, ja tekee matkaa pyhän seurakuntaäitinsä kanssa. Hän lepää siellä uskovaisten sydänten seimessä ja on kapaloituna Pyhän ja hukkumattoman Sanansa armolupauksilla. On siellä vielä Joosefinkin veljiä seurakuntaäidin palveluksen työssä. Ne julistavat vieläkin hyvää sanomaa, ja ilmoittavat autuutta ja sanovat sinullekin: Sinun Jumalasi on kuningas. (Jes. 52: 7.)

Ole hyvässä turvassa ja usko sinunkin tähtesi alhaalle tulleen ja Isänsä oikealle puolelle taivaaseen astuneen Jumalan Pojan, Jeesuksen täydellisyyden tähden itsesi autuaaksi ja kaikki syntisi anteeksi annetuiksi Hänen pyhässä nimessään ja kalliissa sovintoveressään, ja ole hyvässä turvassa sekä uhraa lahjasi tälle alttarille. Ja lopuksi kiitosuhri taivaalliselle Isälle, Hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut. Tyydy tässä halvassa majassa olemaan maailman pilkan ja vainonkin kohdatessa, siihen asti, kun Hän tulee noutamaan omansa pois täältä vaivojen maasta siihen majaan, joka on taivaassa.

Eino Rimpiläinen
Päivämies 5.1.1966

[Taavetti]

3. loppiaisen jälkeinen sunnuntai


Sairas terveeksi

Matt. 8: 14-17
Gennesaretin järven luoteisrannalla lähellä Jordan-virran suuta sijaitsi Kapernaumin kaupunki, tämän rantaseudun aineellisen ja henkisen elämän keskus, jossa oli myös satama, tulli ja synagoga. Tästä kaupungista tuli Herran Jeesuksen toiminnan tukikohta Galileassa.

Kapernaumiin oli myös Pietari yhdessä veljensä Andreaksen kanssa muuttanut asumaan Gennesaretin järven pohjoispäässä sijaitsevasta Beetsaidan pienestä kalastajakaupungista. Tähän Kapernaumin kotiin, jossa nämä veljekset asustivat, tuli nyt vierailulle todella kallisarvoisia taivaan vieraita, itse Herra Jeesus, Jumalan ainokainen Poika, yhdessä ystäviensä ja seuraajiensa Jaakobin ja Johanneksen, Sebedeuksen poikien kanssa. Mark. 1: 29.
Mutta murheellisesti olivat asiat tässä kodissa, sillä Pietarin anoppi, talon emäntä, ei ollut näitä taivaan vieraita vastaanottamassa ja tervetulleeksi toivottamassa, vaan makasi sairastaen vilutautia. Herra Jeesus näki kohta taloon tultuaan asiain tilan, ja Pietarilta ja Andreaksella, joille Herra Jeesus ja hänen omansa olivat rakkaita ja mieluisia vieraita, oli murhe ja hätä anopin vilutaudissa makaamisen tähden. Evankelista Markus kertookin, että he sanoivat hänestä kohta hänelle." Mark. 1: 30.

Vilutauti eli horkka (malaria) on Välimeren ympäristössä, niin myös Palestiinassakin yleisesti ihmisten vitsauksena vaikuttava tauti. Säännöllisin väliajoin nouseva korkea kuume ankarine vilunpuistatuksineen ja nopeine, normaalia alemmaksi painuvine lämpötilan laskeutumisineen tekee tämän taudin kouriin joutuneesta niin sairaan, että makaamaan siinä joutuu. Evankelista Luukas, joka itse oli lääkäri, tietää lisäksi kertoa, että todella vakavasta tapauksesta oli kysymys, sillä "anoppi sairasti kovin vilutautia." Luuk. 4: 38.

Noloon tilanteeseen olivat. Pietari ja Andreas joutuneet, kun talon anoppi ankaran vilutaudin kourissa maaten ei ollut rakkaita ja mieluisia taivaan vieraita talon antimilla palvelemassa, ja murheellinen oli Jaakobin ja Johanneksen mieli Pietarin anopin sairauden tähden. Niinpä evankelista Luukas kertookin, että murheensa ja huolensa Herralle Jeesukselle tuoden "he rukoilivat häntä hänen edestänsä." Luuk. 4: 38. Taivaallisella rakkaudella ja väkevällä kädellään tarttuikin asioiden kulkuun se Elämän Herra ja Majesteetti, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, valta synnin, `sairauden ja kuolemankin yli, sillä totisesti hän on ylösnousemus ja elämä. Hän nuhteli vilutautia, (Luuk. 4: 39) nosti makaavaa sairasta ja rupesi hänen käteensä. (Mark. 1: 31.)

Näin tekee Herra Jeesus meidän ylimmäinen pappimme ja sielumme hyvä paimen. Tautia hän nuhteli, mutta
sairasta hän nosti, tarttuen omalla väkevällä kädellänsä makaavan sairaan käteen. Evankeliumit kertovat Pietarin anopista, että vilutauti "luopui hänestä ja hän nousi kohta ja, .palveli heitä." Luuk. 4: 39. Heikomman täytyi väistyä väkevämmän tieltä, ja niin makaava nousi ja alkoi kohta tehdä elävän töitä, palvella Herraa Jeesusta ja hänen veljiänsä. Ja varmaan hän palveli iloisella mielellä pannen pöytään tarjolle parasta, mitä talosta löytyi, sillä vieraat tuntuivat todella taivaan vierailta.

Onko sinun kodissasi hengellisessä mielessä vilutaudissa makaavia, joiden edestä sinun, rakas veljeni ja sisareni on täytynyt Herralta Jeesukselta apua rukoilla, jotta hänen väkevä kätensä pääsisi heidät nostamaan taudin alta Jumalan valtakuntaa palvelemaan. Tai oletko itse, rakas ystäväni, joutunut omassa itsessäsi niin kovin kylmettymään vilutaudin kourissa, että olet jollakin tavoin tyytymättömänä ja tympääntyneenä vetäytynyt omiin oloihisi makaamaan, syrjään Jumalan valtakunnan palveluksen työstä.

Muistakaamme aina elämässämme, tekin vanhurskasten vanhempain uskottomat lapset, Jumalan sanan kehotusta "Huoneeseen ottamista älkää unohtako. Sillä sen kautta ovat muutamat tietämättään enkeleitä huoneeseen ottaneet." Hepr. 13: 2. Herran Jeesuksen veljiä ja sisaria kannattaa kotiin kutsua ja siellä heitä palvella. Ja Jumalan valtakunnassa saarnavirassa palvelevia Pyhän Hengen pappeja tarvitaan varmaan meidänkin aikamme koteihin, tarvitaan tällaiseenkin: "Jos joku sairastaa teidän seassanne, hän .kutsukoon tykönsä seurakunnan papit, ja ne rukoilkoon hänen edestänsä, voidellen häntä öljyllä Herran nimeen. Ja uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra ojentaa hänet. Ja jos hän on syntiä tehnyt, niin ne hänelle anteeksi annetaan. (Jaak. 5: 14 – 15). Kun Herra Jeesus Pyhän Hengen eläväksi tekemässä evankeliumin sanomassa väkevällä kädellään pääsee tarttumaan meistä ehkä mahdottomalta tuntuvan perheemme tai kotimme jäsenen käteen, tulee mahdottomasta mahdollinen ja voimattomana maannut saa Jumalan voiman Herraa Jeesusta ja hänen omiansa rakkaudella palvelemaan.

Kapernaumissa saatiin käytännössä todeksi kokea profeetta Jesajan sana Herrasta Jeesuksesta: "Hän on ottanut päällensä meidän heikkoutemme ja hän kantoi meidän tautimme." Jes. 53: 4. Tämä toteutui Pietarin huoneessa ja myös myöhemmin saman päivän iltana, kun Herran Jeesuksen luo tuotiin monta sielunvihollisen riivaamaa ja kaikkinaisia sairaita. Lääkäri Luukas kertoo Herrasta Jeesuksesta, että "Hän pani jokaisen päälle. kätensä ja. Paransi heidät.” Luuk. 4: 40. Aivan omakohtaisena tapahtui jokaisen parannus.

Yhä vieläkin Herra Jeesus oman lupauksensa mukaan on omiensa keskellä ojentamassa auttavat ja siunaavat kätensä ja parantamassa vilutaudissa makaavia, sielunvihollisen riivaamia ja kaikkinaisia sairaita. Pyhän Hengen elävöittämässä sovintosaarnassa, hän, joka on sinunkin heikkoutesi päällensä ottanut ja kantanut sinunkin sairautesi, ojentaa sinullekin, avun tarpeessa olevalle uskottomalle ystävälleni, nuo rautanaulain lävistämät, siunatut kädet. Älä tottelemattomuudellasi työnnä niitä luotasi.

Niin kuin Siionin orjantappuroilla kruunattu Kuningas Herra Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, niin on myös hänen valtakuntansa, jossa "sokeat saavat näkönsä, ontuvat käyvät, pitaliset puhdistetaan, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille saarnataan evankeliumia." Luuk. 7: 22. Ja juuri evankeliumi, jonka Pyhä Henki tekee eläväksi, on nytkin ihmeellinen Jumalan voima meille itsessämme aivan voimattomille Jumalan lapsille. Siksi saat, rakas matkaystäväni, nytkin uskoa kaikki syntisi ja heikkoutesi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa
sovintoveressä anteeksi. Oppi-isämme Martti Luther opettaa meitä näin: (Huonepostilla, saarna 3. sunnuntaina adventissa) "Tästä saarnasta Kristuksesta ja hänen valtakunnastansa tulee meidän visusti vaarin ottaa ja alinomaan antaa meille julistaa Kristuksella olevan sellaisen valtakunnan, ja hänen sellaisen Kuninkaan, joka tahtoo auttaa vaivaisia, viheliäisiä syntisiä sekä ruumiin, että sielun puolesta, koska muutoin kaiken maailman apu on turha." Amen.

Heikki Koukkari
Päivämies, Keskiviikkona tammikuun 20 päivänä 1965

[Taavetti]

Ylönkatsotut maailmassa


2. loppiaisen j.s.
"Te näette, rakkaat veljet, teidän kutsumisenne, ettei monta lihallista viisasta ei monta voimallista, ei myös monta suuresta suvusta. Vaan ne, jotka maailman edessä hullut ovat, on Jumala valinnut, että hän viisaat häpiään saattaisi ja ne, jotka heikot ovat maailman edessä, on Jumala valinnut, että hän väkevät häpiään saattaisi. Ja ne alimmaisesta suvusta ja ylönkatsotut maailmassa on Jumala valinnut, ja ne, jotka ei mitään ole, että hän ne, jotka jotakin ovat, turhaksi tekisi. Ettei hänen edessänsä yksikään liha kerskaisi. Mutta te olette hänestä Kristuksessa Jeesuksessa, joka meille on Jumalalta tehty viisaudeksi ja vanhurskaudeksi, ja pyhitykseksi ja lunastukseksi. Että niin kuin kirjoitettu on, joka itsiänsä kerskaa, hän kerskatkaan itsiänsä Herrassa." (1. Kor 1: 26-31)

Lähettäessään opetustapsiaan työhön Jeesus antoi saarnaohjeen ja käski sanoa: "Kun te tulette kyliin ja kaupunkeihin, niin ilmoittakaa: Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt. tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." Tämän yksinkertaisen ja koruttoman ohjeen mukaisesti on Jumalan valtakunnan työtä aina ja kaikkialla tehty niillä monilla Pyhän Hengen lahjoilla, joita armossaan rikas Jumala on valtakuntaansa suonut.

Jumala sanassaan aina ilmoittaa vain kaksi vaihtoehtoa. Hän ilmoittaa muun muassa näin: "Minä panen sinun eteesi siunauksen ja kirouksen, elämän ja kuoleman. "Mutta kehottaa sinua tämänkin ajan epäuskoinen ihminen, jos satut tätä lukemaan: "Välitse siunaus, valitse elämä!" Onko tämä kehotus kelvannut kaikille? Ei; vaan kun Paavali kehottaa Korinton Jumalan lapsia ikään kuin tarkkaamaan Jumalan valtakunnan tuntomerkkejä, niin hän näille kutsun vastaan ottaneille sanoo: "Ei monta lihallista viisasta, ei monta voimallista, ei myös monta suuresta suvusta. Vaan ne, jotka maailman edessä hullut ovat," jne. Miksi näin? Sen tähden, että sielunvihollinen on tuomassa ihmisjärkeä
yläpuolelle Jumalan viisauden, lihaa ja verta houkuttelemassa tämän maailman tavaran, kunnian ja vallan perään. Lisäksi sen tähden, että järki, liha ja veri sekä maailma kaikkinensa on käärmeen petoksen kautta synnin alle myyty ja varattu tulen ruoaksi tuomiopäivää varten, eikä ymmärrä, mikä Jumalan viisaus on.

Kristus, Jumalan ainoa poika, tuli alennettuun tilaan, ettei hänellä ollut "näköä eikä muotoa." "Jota ei yksikään tämän maailman päämiehistä tuntenut, sillä jos he olisivat tunteneet, niin ei he olisi kunnian Herraa ristiin naulinneet." (1. Kor. 2: 8). Eivät ylimmäiset itse uskoneet eivätkä olisi suoneet muidenkaan uskovan: "Pharisealaiset vastasivat heitä: oletteko te myös vietellyt? Onko joku päämiehistä taikka Pharisealaisista uskonut hänen päällensä?" (Joh. 7: 47 – 48) Niin on tänäkin päivänä. Ei tämän ajan ylimmäiset ja fariseukset näe, että heidän keskellään, Jumalan valtakunnan köyhissä, halveksituissa ja ylönkatsotuissa Jumalan lapsissa vaeltaa Herra Jeesus, sillä "teissä minä tahdon asua ja teissä vaikuttaa." Näin on Jumala hyväksi nähnyt. "Ettei hänen edessänsä yksikään liha kerskaisi."

Jumalan lapsi, oletpa ajallisesti missä elämäntehtävässä tahansa ja omistatpa tätä maallista mammonaa enemmän tai vähemmän, jos sinä elävällä tunnolla vaellat, tunnet aina omalta puolelta itsesi alamittaiseksi ja köyhäksi. Mutta kuitenkin sinä olet rikas, sillä Jumalan valtakunnan osallisuudessa sinut on kätketty Jumalan ja Kristuksen salaisuuden tuntemiseen, "Jossa kaikki viisauden ja taidon tavarat kätketyt ovat. ( Kol. 2:3)

Paavali selittää korinttolaisille, että te olette hänestä, siis Jumalasta, Kristuksessa Jeesuksessa, joka meille on Jumalalta tehty viisaudeksi, ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi. Sen tähden, että Jumala ei jättänyt tekoansa vajaamittaiseksi, saat turmeluksen raskasta painolastia tunteva köyhä armolapsi uskoa, ettei taivaassa ole pyhempää kuin sinä, Kristuksen vanhurskautta omistava kaidan tien matkaaja. Tämän kaiken sinä saat armosta uskon kautta Kristukseen, joka lunasti sinut synnin, sielunvihollisen, kuoleman ja kadotuksen vallan alta, niin kuin Paavali sanoo: "Jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, nimittäin syntein anteeksiantamus hänen armonsa rikkauden jälkeen." (Ef. 1:7)

Saat tälläkin hetkellä minun kanssani epäilyksiä ja kuivuutta tunteva Jumalan lapsi keräillä Edomin verisen pilven pisaroita sydämesi kostukkeeksi. Uskomme synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Näin kun saamme tälläkin hetkellä jäädä uskomaan pahoina pyhiksi ja syntisinä vanhurskaiksi, jää kerskaukseksemme silloin Lunastajamme ja Vapahtajamme ja saamme yhtyä Paavalin sanoihin: ”Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, joka meitä on siunannut kaikkinaisella hengellisellä siunauksella taivaallisissa Kristuksen kautta.” (Ef. 1: 3).

Veikko Haukipuro
Päivämies Keskiviikkona, tammikuun 12. päivänä 1977

[Taavetti]

2. loppiaisen jälkeinen sunnuntai

Kiitä Herraa!


Ps. 107: 1 – 6, 20 – 21.
Joulu, eräs kristikunnan suurin juhta, on jälleen taakse jäänyt. Jokaisella ihmisellä on vain muistot jälellä juhla-ajasta. Toisilla hyvin masentavat ja toisilla iloiset, miellyttävät muistat. Joku voi olla kiitollisella mielellä, jonka hän myös lausuu julki. Kaikista huolimatta ajallisen joulun muisto lahjoineen väistyy vääjäämättömästi unhoon.

Meille, ihmisille oli ja on jatkuvasti tarjona sellainen joululahja, jota, saaja ei unohda koskaan. Sen lahjan antaja on itse Kaikkivaltias, taivaan ja maan HERRA. Lahjan nimi on Jeesus, Psalminlaulaja on päässyt omistamaan Jeesusta uskon kautta ja siksi kehottaakin kiittämään Herraa Hänen hyvyytensä tähden ja laupeutensa pysyvyyden tähden. "Kiittäkää Herraa lunastetut, jotka Hän on tuskasta vapahtanut, ja jotka Hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä, jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa."

Mitä? Vaeltaako järki-ihminen eksyksissä, vaeltaako hän korvessa umpitiessä? Jokaisen ihmisen oma liha ja veri vetää eroon Jumalasta. Eroon lunastusarmon omistuksesta – lapsuususkon rauhasta. Kun lapsuususkosta ihminen on joutunut eroon luopumisen tähden, hän on lähtenyt joko tietoisesti tai tietämättään vaeltamaan korpeen umpitietä. Tuo umpitie voi olla täydellisen jumalattomuuden tie. Siellä eletään lihan ja veren ehtymättömässä nautinnossa. Tällainen ihminen pakenee todellista minäänsä ja kulkee päämäärästä välittämättä umpitietä korvessa. Tai väärän vanhurskauden tie, jolla tiellä paljon ihmisiä matkaamassa päämäärätietoisina. Nämä ihmiset luulevat, että he voivat itse avata tien, tai osan siitä omilla teoillaan ja töillään. Oma päämäärätietoisuus vie heidät vääjäämättömästi harhaan.

Kummankin tien kulkijat ovat yhtä kaukana korvessa umpitiellä. He eivät voi sieltä omin voimin ja teoin tulla avatun tien päähän. Ehkä he eivät halua ja hyvin usein eivät tiedäkään, mistä avattu tie kulkee ja millä tiellä pelastetut Pelastajansa perässä kulkevat.

Eksyneille ja väärää tietä kulkeville saamme vielä Paavalin tavoin sanoa: "Nämä eksytyksen ajat Jumala on tosin sallinut, ja ilmoittaa nyt kaikille ihmisille joka paikassa, että ne parannuksen tekisivät." Apt. 17: 30. Sinä eksyksissä oleva, jos sinun sielusi vaipuu sinussa, jos sinä huudat Herraa tunnon tuskissa, Herra vastaa sinulle. Hän lähettää sanansa sinulle ja parantaa sinut ja pelastaa kuolemasta. Tuo pelastava Sana on sama Sana, joka oli alussa. "Alussa oli Sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se Sana. Tämä oli alussa Jumalan tykönä." Joh. 1: 1 – 2. Tämä Sana on itse joulun Herra, Jeesus Kristus. Hän antoi sanansa omillensa - uskoville ihmisille. Uskovien ihmisten suun kautta tuo Sana tulee eläväksi. "Henki on se joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta: ne sanat, jotka minä puhun teille, ovat henki ja elämä." Joh. 6: 63.

Jumalan valtakunnasta kutsutaan vieläkin eksyksissä ja umpitiellä kulkevia. Tulkaa ihmisraukat ja tehkää parannus ja palatkaa pahoilta teittänne, niin Herra pelastaa teidät. Uskokaa syntinne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin te, saatte todellisen kiitosaiheen ja mielen Herraa kohtaan. Saatte elämän ja Hengen. Vasta sitten käsitätte todella tutkittavana olevan psalminlaulajan sanat.. Ymmärrätte, mistä tulee kiittää Herraa.

Sinulle myös, heikko matkasisareni ja -veljeni, joka et tahdo saada kanteleesi kieltä viritetyksi oikeaan kiitossäveleen, vaikka käsität täydellisesti tutkittavat psalmin sanat, kuuluu armollinen sanoma. Kaikki synnit, matkan viat ja virheet, jotka tuntuvat antavan pahan riitasoinnun kiitokseesi, saat uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintaveressä.

"Kiittäköön he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.”

Lauri Ylisiurua
Päivämies 11.1.1967

[Taavetti]

Luuk. 11:29 – 32.
Profeetta Joonaan merkki


Profeetta Joonaan merkki oli pelastuksen merkki niiniveläsille sillä he uskoivat että Joona oli Jumalan lähettämä sanansaattaja, jonka kautta Herra puhui heille. He uskoivat, että Jumala sanansa mukaan tuhoaisi heidät ja heidän kaupunkinsa heidän suuren pahuutensa tähden. Mutta niiniveläiset uskoivat myös Jumalan suureen laupeuteen ja turvasivat hädässään hänen armoonsa. (Hes. 18: 21- 23.) He nöyryyttivät itsensä, kuuluttivat paaston, pukeutuivat säkkeihin (katujanpukuihin) ja rukoilivat armoa ja syntien anteeksiantamusta. (Joona" 3: 5 – 9.) He toivoivat että Jumala lupauksensa mukaan armahtaisi heitä..Sillä on kirjoitettu: "Jos se kansa. kääntää itsensä pahuudestansa, jota vastaan minä puhun,. niin minäkin kadun sitä pahaa, jota minä ajattelin heille tehdä." (Jer. 18: 8. Joona 3: 10.) Eikä tämä toivo saattanut heitti häpeään, sillä Jumala antoi heille heidän pahat tekonsa anteeksi ja säästi kaupungin tuholta. (Ps. 22: 5. Room. 5: 5.)

Juutalaisille ja meille, 'tämän ajan ihmisille, on kuitenkin annettu paljon suurempi merkki, Jeesus Kristus. "Sillä niin kuin Joona oli valaskalan vatsassa kolme päivää ja kolme. yötä, niin on myös Ihmisen Poika ollut maan sydämessä kolme päivää ja kolme yötä." Tämän ainoan autuaaksitekevän merkin ansioon perustui niniveläisten pelastus ja siihen perustuu kaikkien aikojen ihmisten pelastus synnin, kuoleman ja helvetin vallasta. (1 Moos. 3: 15. Ps. 110: 4.) "Sillä muuta perustusta, ei taida yksikään panna, vaan sen, joka pantu on, joka on Jeesus Kristus." (1. Kor. 3: 11.)

Tämä ainoa pelastuksen merkki (Apt. 4: 12.) tuodaan vieläkin Jumalan valtakunnasta – Jeesuksen lähettämien sanansaattajien kautta — kaikkien ihmisten nähtäväksi ja uskolla omistettavaksi Pyhän Hengen kautta julistetussa evankeliumin saarnassa. "Evankeliumin joka on Jumalan voima itse kullekin uskovaiselle autuudeksi." (Room. 1: 16.) "Sillä niin kuin Joona oli niiniveläisille merkiksi, niin pitää myös Ihmisen Poika oleman tälle sukukunnalle." Herran sana on ehdoton, muuta merkkiä ei anneta. Pelastuksemme eli autuaaksi tulemisemme riippuu siten yksinomaan siitä, uskommeko näiden Jeesuksen lähettämien sanansaattajien julistukseen niin kuin niiniveläiset uskoivat Joonaan saarnaan. (Luuk. 10: 16.) Sillä eivät he julista itseään vaan Jeesusta Kristusta, että hän on Herra. (2. Kor. 4: 5.)

Armon aika on lyhyt ja kun ihmisen on täällä ajassa valittava joko elämän tai kuoleman tie, siunaus tai kirous, (5. Moos. 30: 19. Jer. 21: 8.) tämä Jeesuksen puhe asettaa eteemme kysymyksen: Olenko minä uskonut tähän merkkiin vai olenko minäkin yhdessä tämän pahan sukukunnan kanssa etsinyt turhaan muuta merkkiä eli tunnustekoa?

Näin Jeesus tällä puheellaan kehottaa vakavasti niitä parannukseen, jotka eivät ole uskoneet tähän ainoaan pelastuksen merkkiin. Mutta lohduttaa ja rohkaisee niitä, jotka ovat uskoneet Herran sanaan niin kuin niiniveläiset. Ole sen tähden turvattu sinä heikko ja kiusattu kaidan tien kulkija, sillä näin sanoo Herra sinulle: "älä pelkää, sillä minä olen sinut lunastanut, minä olen sinut nimeltäsi kutsunut, sinä olet minun." (Jes. 43: 1.) Sinä saat nytkin uskoa kaikki puutteesi ja matkan viat anteeksi Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä aina rauhaan ja iloon asti. Kilvoituksen aika on lyhyt. Pian on koittava se päivä, jolloin uskomme vaihtuu näkemiseen ja toivomme täydelliseen nautintoon Isän luona kunnian taivaassa.

P.H.
Päivämies tammikuun 3 päivänä 1968

[Taavetti]

2. loppiaisen jälkeinen sunnuntai

Jeesus häävieraana Galilean Kaanaassa

Joh: 2: 1 – 11
On merkillepantavaa se, että Jeesus aloittaa julkisen toimintansa maan päällä ollessaan kodin juhlassa, häissä. Jeesus oli sitä ennen kutsunut opetuslapsia seuraajakseen. Tekstimme mukaan hänet kutsutaan opetuslapsineen Galilean Kaanaassa pidettäviin häikin. Maria-äiti on myöskin juhlajoukon mukana. Tässä juhlassa Jeesus ilmoittaa valtasuuruutensa ja voimansa eli kunniansa, kuten sen evankelista Johannes ilmaisee.
Äärettömän tärkeä osuus Jumalan luomisjärjestelmässä on perhe ja koti. Jumalan asettamana on perhe ja koti, jossa Herra Jeesus saa olla vieraana, ei vain vieraskäynnillä vaan oikein asumassa, pieni Herran seurakunta. Tämä niveltyy rakkauden sitein yhdeksi kokonaisuudeksi Siionin kanssa, joka maan päällä on matkaa tekemässä taivaan kotikunniaa kohden yhdessä uskossa, yhdessä toivossa ja yhdessä rakkaudessa.

Surullista, että kovin usein Jeesus unohtuu kutsuttaessa vieraita maalliseen kotiin hääjuhlille. Hän saa jäädä perustettavan kodin kynnyksen ulkopuolelle. Tuollaiset ihmiset tahtovat tyydyttää vain lihansa ja verensä himoja ja haluja. Seurustelukin jo ehkä on aloitettu synnillä. Sen seurauksena voi olla pakkoavioliitto ja läpi elämän kalvava katkeruus ja katumus. Mitä on synnissä aloitettu yhdyselämä? Mikä on koti, jota sielunvihollisen voimat saavat yksinomaan käyttää temmellyskenttänään? Vastauksen löydämme itse kukin omasta elämänympäristöstämme. Särkyneet kodit, orvot lapset, eripuraiset aviopuolisot ja niin lukemattomat eri synninmuotojen seuraamukset voimme jokainen todeta.

Jotkut pitävät kodin onnellisuuden mittapuuna ajallista rikkautta ja hyvinvointia. Tähän pyritään keinoja kaihtamatta. Kaikista ponnisteluista huolimatta kuitenkin huomataan, miten tyhjää, onttoa ja sisällötöntä elämä tuon kaiken ulkonaisen hyvinvoinnin keskellä sittenkin on. Tuollaisen elämän rikkautena ei ole hän, joka ajallisesti köyhimmänkin kodin voi läsnäolollaan rikkaaksi, elämänmyönteiseksi ja onnelliseksi tehdä. Sieltä puuttuu Elämän Herra, joka sovintotyönsä armorikkaudella ei ole päässyt sieluja lämmittämään.

Ajallisesti köyhältä vaikuttaa sekin koti, jota Galilean Kaanaassa ollaan perustamassa, koskapa juhla-antimetkin
loppuvat kesken. Ajan tavan mukaan on siinä pöytäjuoma ja tämä taloudellisesti, hyvin kallisarvoinen aine kaikki.
Maria-äiti näkee tämän ja sanoo Jeesukselle, ettei heillä ole viiniä. Jeesus vastaa äidilleen: "Vaimo, mitä minun on sinun kanssasi? ei minun aikani ole vielä tullut". Äiti tietää, mikä, on hänen poikansa ja sen tähden Hän palvelijoille sanookin: "Mitä hän teille sanoo, se tehkää." Tietäähän Maria, että Jeesus kyllä voi auttaa, jos hän sen tarpeelliseksi näkee. Siellä on kuusi kivistä vesiastiaa puhdistautumista varten. Juutalaisten tavan mukaan Jeesus käskeekin nyt palvelijoita täyttämään nämä astiat vedellä. Suuri ihme tapahtuu. Vesi muuttuu viiniksi. "Tämä on ensimmäinen tunnustähti, jonka Jeesus teki Galilean Kaanaassa ja ilmoitti kunniansa ja hänen opetuslapsensa uskoivat hänen päällensä.

Me tämänkään päivän jumalanlapset emme tahdo tuijottaa tässä Jeesuksen ihmetyössä siihen, että vesi muutetaan juuri viinaksi, vaan me näemme siinä sen jumalallien voiman, jonka Jeesus tahtoi näyttää. Sen, että Hän on
Jumalan poika. Hän on Messias, Vapahtaja, josta profeetat olivat ennustaneet, joka lupauksen sanassa oli kulkenut halki koko Vanhan Testamentin. Me tahdomme jättää omaan arvoonsa ne saivartelut, joita epäuskoinen maailma tahtoo tämänkin tapahtuman johdosta voittaa. Sanottakoon vain, että Jumalan valtakunnan kanta on aina ollut tämä: "Emme tahdo juopua siitä viinasta, josta paha meno tulee." Nekin, jotka tuhlaajapojan retkillä ovat saaneet armon Jumalan lapsiksi tulla, yhtyvät koko sydämestään tähän apostoli Pietarin sanaan: "Sillä kyllä siinä on, että me edesmenneen ajan elämästä kulutimme pakanain mielen jälkeen vaeltaessamme irstaudessa, himoissa, juopumisessa, ylönsyömisessä, ylönjuomisessa ja hirmuisissa epäjumalan palveluksissa. Hyvää omaatuntoa kantaessaan tahtoo uskova ihminen muistaa vielä tämänkin Pietarin neuvon: "Ja pitäkää hyvä meno pakanain seassa, että ne, jotka teitä panettelevat niin kuin pahantekijöitä, näkisivät teidän hyvistä töistänne ja kiittäisivät Jumalaa etsikon päivänä.

Etsikon päivä on vielä sinullekin, jonka koti on särkynyt tai särkymäisillään synnin tähden, sinulle, jonka sielunvihollinen on saanut kuljettaa synnin syviin rapakoihin, jokaiselle, joka on kulkeutunut ulos Jumalan armohoidosta. Apu löytyy Jumalan valtakunnasta Jeesuksen ansiossa Pyhältä Hengeltä saarnatun armoevankeliumin uskolla vastaanottamisessa. Te epäuskon tiellä kulkevat nuoretkin, jotka avioliittoa ja kotia ajattelette perustaa, älkää jättäkö Jeesusta kotinne ulkopuolelle. Jokaiselle armosta osattomalle kaikuu vielä syntien anteeksiantamisen evankeliumi Jeesuksen nimessä ja veressä syntien anteeksi saamiseksi. Vain tätä tietä uskoen luodaan pohja onnelliselle elämälle niin yksinäisenä elävälle kuin avioliitossakin olevalle. Jeesus sanoo vuorisaarnassaan: "Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskautensa, ja niin kaikki muukin teille annetaan."

Sinä Jumalan armolapsi, joka olet huonosti onnistunut, isä ja äiti, jonka kasvatustyö, jos kaikki muukin vaellus, on epäonnistunutta, nuoruuden kiusoissa kamppaileva ja kaikki Herran Siionin asuvaiset, meidän puuttuvaisten täydellisyys on tälläkin hetkellä vain yksi Jeesus Kristus ja Hänen täydellinen ansionsa. Saamme uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit ja matkanviat anteeksi rauhaan ja vapauteen asti. Näin uskoen meidät kerran saatetaan niihin Yljän häihin, joista ei koskaan tule loppua. Amen.

Arvo NIEMIKORPI
Päivämies 13.1.1966

[Taavetti]

Toinen loppiaisen jälkeinen sunnuntai


1. Kor. 1. 26-31
Jumalan työt ovat aina olleet ihmeelliset ja hyvät. Itsekin hän sanoo töistänsä, että ne ovat sangen hyvät. Ja niinpä tämä evankeliumin armosäädöskin on tehty hyvin. Yksikään ei voi sanoa, että evankeliumi kulkee liian korkealla. Paavali tässä mainitsee, miten Jumala oli valinnut lapsensa yksinkertaisista ja lapsenmielisistä. Jeesuskin kerran riemuitsi tästä samasta valitsemisen armosta ja sanoi: Niin oli Isä sinun tahtosi.

Kun nyt katselemme Jumalan kansaa täällä maan päällä, niin on aivan samanlainen näky: ei monta lihallista viisasta, eikä monta suuresta suvusta. Tässäkin suhteessa kulkee Jumalan kansa vanhoilla jäljiltä. Jos olisi niin, että usko olisi viisauden mukaan saatavissa ja omistettavissa, niin joutuisin ensimmäisenä pois tästä Jumalan valtakunnasta, koska tätäkään yksinkertaista evankeliumia en tahdo osata niin hyvin uskoa, pitää ja vaalia kuin halu ja tahto olisi. Siinähän sitä kysytäänkin lapsenmielisyyttä, kun täysin ansiottomana, suurena syntisenä saa uskoa Jumalan armotyön päälle, missä ei saa olla ihmisestä mitään. Tässä on sellainen taistelupaikka, jossa monet ovat kärsineet niin suuren tappion, että ovat menettäneet taivasosuutensa. Se ei ole kaukana meistäkään. Jos lähdemme siitä, että meidän hyvyytemme ja viisautemme auttaa vanhurskauteen, niin silloin ollaan jo hakoteillä.

Kun nyt ajattelemme Paavalin sanoja: "että hän viisaat häpiään saattaisi", on usein nähty ja koettu se ihmeellinen tosiasia, että Jumala on antanut viisautensa tulla julki yksinkertaisten kautta yksinkertaisessa evankeliumissa, että viisaat on häpeään saatettu. Niitä tapauksia näkyy Raamatussa ja me olemme saaneet kokea myöskin omalla taistelukentällä, miten Jumala on auttanut omansa. Mutta se viisaus ei ole ollut meistä, vaan Jumalasta. Tässäkin suhteessa Jumalan kunnia loistaa: Kun nyt asetamme rinnakkain nämä kaksi vanhurskautta, Jumalan vanhurskauden ja ihmisten tekemän vanhurskauden, niin ei ole ihme, jos se hulluilta näyttääkin maailman edessä. Sillä ihmisten tekemässä vanhurskaudessahan on kaunis ulkokuori, johon kaikki mielistyvät ja jossa tehdään Jumala armolliseksi siinä, missä hän ei ole armollinen ja armottomaksi siinä, missä hän ei ole armoton. Näin on kaikki päinvastoin kuin Jumala armojärjestyksessä on säätänyt. Mutta meissä, jotka emme itsessämme mitään ole, antaa hän vieläkin armonsa ja kunniansa loistaa. Hän lohduttaa, tukee ja turvaa omiansa vaivojen alla. Hän antaa vieläkin Edomin veripilven kostuttaa ja tuoreuttaa maata, että se kasvaisi runsasta hedelmää iankaikkiseen elämään, jossa sitten lopullisesti meidän kunniamme kirkastetaan.

Mutta siihen saakka me saamme kantaa tätä hullun osaa tämän maailman edessä ja uskoa yksinkertaisesti omat syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä rauhaan ja vapauteen asti. Usko sinäkin veljeni ja sisareni sellaisena kuin olet. Ei meidän tarvitse tulla paremmaksi kuin olemme. Ei meille kihlaustilaisuudessa sanottu, että sinun täytyy tulla paremmaksi, vaan lupauksethan olivat, että saat uskoa sellaisena kuin nyt olet. Ylkämme ei ole lisännyt vaatimuksia eikä myöskään niitä lisää, vaan hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Amen

Martti Kuha
Päivämies 10.1.1968