Helluntain jälkeen

[Taavi]

24 sunn. Kolm. päivästä

Jokaisen on kerran tehtävä tili elämästään


Jeesus joutui usein kysymysten ristiaallokkoon Jumalan valtakunnan vihollisten keskellä. Kysyjiltä ei ollut suinkaan tarkoitus päästä selville siitä, miten tulisi autuaaksi, ja saisi elämän, joka iankaikkinen on, vaan tarkoitus oli Jeesus saada sanoista solmituksi. Nytkin parveili hänen ympärillään ensin fariseusten ja herotilaisten edustajat kysellen, sopiiko keisarille maksaa veroa vai ei. He saivat vastauksen, johon sammuivat heidän kavalat aikeensa saada Jeesus sanoista solmituksi. Nyt on vuorossa saddukealaiset, joita vaivaa kysymys ylösnousemusasiasta, jota he eivät usko tapahtuvan. Näitä saddukealaisia elää meidänkin ajassamme, jotka luulevat, että heidän ei tarvitse nousta ylös ja tulla Jumalan eteen tilille elämästä, jonka he elävät itselleen ja sielujen viholliselle. Voi, kuinka helppo olisi ihmiselämä, jos ei siitä tarvitsisi tehdä tiliä Jumalalle, elämän antajalle!

Hyvä olisi elää ja hyvä kuolla, jos kaikki päättyisi ihmisen kohdalta siihen, että elää, kuolee ja haudataan. Mutta kun Jumalan sana puhuu, että kuoleman jälestä on ylösnousemus sekä vanhurskaiden että väärien. Ero on vain siinä, että vanhurskaat nousevat elämän ylösnousemukseen, kun taas jumalattomat nousevat tuomion ylösnousemukseen. Ja kun ylösnousemus on tapahtunut, niin sen perästä on tuomio, ja silloin kaikki saddukealaisetkin näkevät, että Jumalan sana pitää paikkansa, ja on sana, joka ei pyydä, vaan käskee Jumalan tuomioistuimen eteen tekemään tiliä siitä, mitä on tehnyt, ja saamaan palkkaa työstänsä. Ja kun työt ovat pahat, niin palkka on huono. On osana vain helvetin sammumaton vaiva, itku ja hammasten kiristys.

Tätä päivää ajatellessa vavahtaa monesti pelosta Jumalan lapsenkin sydän, että kuinka kestän, kun elämästäni en löydä muuta kuin ainaista pahaa. Sydän on paha, sen aivoitukset huonot. Synti tekee tuttavuutta joka päivä tarttuvan ruttotaudin tavoin, joka saastuttaa ja tekee matkan hitaaksi. Voi, kuinka huonosti olisi asiat, jos ei olisi armon valtakuntaa ja sen vanhurskautta täällä löytänyt ja siihen asukkaaksi päässyt, ja saanut jatkuvasti asua tässä juhlakaupungissa, jossa ovat leveät virrat ja ojat, joiden partaalla kaupungin asukkaat saavat pestä pois maan tartunnaiset Jeesuksen verellä.

Usko, Siionin asukas, nytkin syntisi anteeksi Jeesuksen veressä ja pyhässä nimessä! Älä hae puhtautta muualta! Puhdistava voima on evankeliumin sanassa, jota täällä Pyhässä Hengessä Jumalan kansa julistaa. Sen uskoessasi et tule häpeämään, etkä jää kuiville, vaan lamppusi syttyy Yljän tullessa. Ylösnousemuksen aamu valkenee sinulle kirkkaana. Silloin olemme niin kuin Jumalan enkelit: ei enää turmelusta eikä syntisyyden pahuutta.

Lauri Taskila
Päivämies 5.11.1959

[Taavi]

21. kolminaisuuden jälkeinen sunnuntai

Yksinkertainen usko


Joh. 4: 46–53
(Muut tekstit: Ps. 145: 15–19, Ef. 6: 14–17

Ihmisen halu nähdä merkkejä ja ihmeitä on sanomattoman suuri. Juutalaiset anoivat merkkejä ja kreikkalaiset etsivät viisautta: Yksinkertainen evankeliumin sana ja siihen uskolla kiinni tarttuminen herätti juutalaisissa pahennusta ja kreikkalaisille se oli suurinta hullutusta. Juutalaisille täytyi Jeesuksen kerran sanoa: "Tämä häijy ja huorintekijä sukukunta etsii merkkiä, mutta heille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonan profeetan merkki, että niin kuin Joona oli kolme päivää ja kolme yötä valaskalan vatsassa, niin on myös Ihmisen Poika maan sydämessä". Tällekin kuninkaan virkamiehelle sanoi Jeesus: "Ellette näe merkkiä ja ihmeitä, ette usko".

Ei ole tämä merkkien ja ihmeitten perässä juokseminen vieläkään loppunut. Jos ihmiset saavat kuulla, että on liikkeellä joku unissa saarnaaja, joka puhuu kaikkea muuta, vaan ei Herran sanaa. Niin ei ole puutetta kuulijoista, tai jos joku ilkeää panna itsestänsä liikkeelle suuren mainonnan että hän parantaa sairaat. Niin ovat ihmiset liikkeellä tuhansin ja kymmenin tuhansin joukoin suurin toivein, mutta laihoin tuloksin saamatta, mitä he etsivät. Mutta elävä usko, jolla voitetaan taivas, ei ole merkkien ja ihmeitten perässä juoksemista, vaan tarttumista Jumalan sanan pettämättömiin lupauksiin.

Tällä kuninkaan virkamiehellä oli hätä pojastansa, joka oli kuolemaisillaan. Tämä hätä elää vieläkin tuskana ja poltteena monen vanhimman sydämessä. Lasten sydämistä näyttävät taivaan tulet sammuvan. Vilutauti vaivaa, ja kylmeneminen kristillisyyden asioihin nähden on ilmeinen. Seurahalut vähenevät, käyvät aivan olemattomiksi. Katse käy vältteleväksi, tunnustus on vielä huulilla, mutta sekin niin arka. Vanhimman sydäntä riipaisee pelko, milloin uskon tulet sammahtavat ja seuraa hengellinen kuolema. Ei ole ihme, jos vanhimman sydämestä nousee hätähuuto: "Tule Jeesus ja auta, lapseni kuolee!" Tämä mies, joka hädässään kääntyi Jeesuksen puoleen, sai kuulla sanan Jeesuksen huulilta: "Mene, poikasi elää!" Hän uskoi sen ja ihme tapahtui. Tauti parani ja koko hänen perheensä uskoi Jeesuksen päälle.

Ei, ystävät, meidänkään elämäämme ole täytetty merkeillä ja ihmeillä. Jumala on jättänyt uskottavaksemme vain yksinkertaisen evankeliumin sanan, jonka julistajiksi hän on valtuuttanut Pyhän Hengen saaneet omansa. Tuo saarna on ollut koruton, vain sanoma siitä, että synnit annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Siinä ei ole paljon ihmeitä näkynyt, vain heikko henkäys kuolevaisen ihmisen suusta, ja sittenkin siinä on maailman suurimmat ihmeet tapahtuneet. Syntisestä on tullut vanhurskas ja pahasta pyhä, helvetin ansainneesta taivaan perillinen.

Kuule vanhin, joka tunnet hätää lapsestasi, jota vaivaa ja vilustaa maailman rakkaus, että siltä on kuulokin niin vähäksi mennyt, että ei kuule varoituksiasi. Puhu suurelle Parantajalle hätäsi. Hän tahtoo ja voi auttaa, Hän tekee terveeksi lapsesi, niin kuin Hän kerran paransi sinutkin.

Lauri Taskila
Päivämies 3.11.1960
Torstaina marraskuun 3 päivänä

[Taavi]

Hengen kautta soveliaat

12. kolm.j.s.
"Mutta sen kaltainen uskallus on meillä Kristuksen kautta Jumalan puoleen. Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan, niin kuin itse meistämme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin se on Jumalalta, joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin vaan Hengen, sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi. Mutta jos sillä viralla, joka puustavin kautta kuolettaa ja kiviin kuvattu oli, oli sen kaltainen kirkkaus, niin ettei Israelin lapset taitaneet katsoa Mooseksen kasvoihin, hänen kasvoinsa kirkkauden tähden, joka kuitenkin katoo. Miksi ei siis paljon enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman? Sillä, jos viralla, joka kadotuksesta saarnaa, kirkkaus oli, paljon enemmin sillä viralla, joka vanhurskaudesta saarnaa, on ylenpalttinen kirkkaus." (2. Kor. 3: 4-9 ).

Kun tuli se Jumalan säätämä aika, josta hän jo paratiisissa lupauksen sanassa ilmoitti ja mitä hän vuosituhansien varrella profeettainsa kautta vahvisti, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, Herran Jeesuksen, suorittamaan sen lunastustyön, jonka johdosta mekin saamme nähdä uskon silmillä itsemme Jumalan edessä kelpaaviksi. Näemme ylle merkitystä Jumalan sanasta, ettemme itse meistämme ole mitenkään soveliaat tähän armoon. Mutta Jumala valmisti Poikansa kautta, se on yhden kelpaavaisen uhrin kautta, syntisille ihmisille mahdollisuuden päästä hänen edessään armoliittoon. Tässä jos missään on kiitokselle sijaa.

Olemmeko me Jumalan lapset tätä aina muistaneet ja käsittäneet? Apostoli kirkastaa kolossilaisille tätä tärkeää asiaa: "Kiittäkää Isää, joka meitä soveliaaksi tehnyt on pyhäin perimisen osallisuuteen valkeudessa" (Kol. 9: 12). Tästä Jumala on kiitoksenkin valmistanut vain lastensa suuhun, sillä vain Jumalan lapset käsittävät, mikä se lahja on ja milloin se on saatu. Täällä maailmassa kuulee joskus omavanhurskaan kiittelevän Jumalaa. Siitä tulee Jumalan lapselle paha mieli; tällainen omatekoinen kiittelijä saattaa olla jopa vihainen Jumalan lapsille, kun nämä suuressa rakkaudessa tarjoavat armovanhurskautta ja aivan lahjaksi omanvanhurskauden tilalle, jossa ei milloinkaan voi tulla autuaaksi. Onhan jo aivan luonnonvastaista kiittää sellaisesta, mitä ei ole saanut. Kuolemattoman sielun autuaaksi tulemisen tärkeässä asiassa on epäuskossaan vääräjumalinen maailman aina harhaillut ja vanginnut kalliisti lunastettuja sieluja väärään rauhaan.

Jos sinä lukijani et ole Jumalan lasten kanssa yhdessä hengessä, yhdenkaltaisessa uskossa, joka on vanhurskaudessa et ole sovelias kohtaamaan Luojaasi, sillä sinulla ei ole edesvastaajaa Isän edessä. Sen tähden nöyrry pian parannukseen, ettei tulisi iankaikkista vahinkoa.

Pyhän Hengen viran kautta, evankeliumin saarnassa, Jumala tekee soveliaaksi edessään. "Ottakaa Pyhä Henki, joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt." (Joh. 20: 23). Apostoli sanoo: "Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen, sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi." Kun me saimme Jumalalta armon ja pääsimme uskomaan rauhaan ja vapauteen asti, Pyhä Henki vihki myös silloin meidät papeiksi. Emmehän pidä salassa tätä kalleinta asiaa: meidän tulee toimittaa Pyhän Hengen pappeuden virkaa. "Sillä lahjaksi olette saanut, niin lahjaksi myös Antakaa." Sinä Jumalan lapsi varmasti muistat, miten tuli halu kertoa toisille, mitä minun kohtaani on tapahtunut, miten olen saanut Hengen ja elämän.

Valtakunnan lapset ovat hyvä siemen. Jumalan lapset ovat vuosituhanten saatossa siunanneet elävällä evankeliumilla ja päästäneet kuoleman vankeja vapaiksi taivaallisiin menoihin jo täällä maan päällä. Jumala on Henkensä kautta antanut synnit anteeksi ja pyhittänyt. Synnit on hän tämän päästön kautta tarkkaan unohtanut. "Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme." (Ps. 103: 12). Se virka, joka kirjaimella on, joka kivisiin tauluihin kirjoitettu on, ei tunne yhtään anteeksiantamusta milloinkaan. Siksi Jumala kieltää siihen vuoreen ryhtymästä (Hebr. 12: 18), se on: jäämään Jumalan armovaltakunnan ulkopuolelle omatekoisen jumalisuuden harjoittajaksi ansaitsemaan hyvillä harrastuksilla autuutta, johon ei kukaan pysty. "Sillä teidän tekonne on niin kuin saastainen vaate minun edessäni", sanoo Herra. Tavallisesti omavanhurskailta ihmisiltä sielunvihollinen pimittää synnitkin niin, että ei ole mistä parannusta tehdä. Jumalan lapsi, joka ahkeroi tehdä matkaa Pyhän Hengen valkeudessa, tuntee ja näkee armoauringon kirkkaudessa itsensä tomuisena, sopimattomana ja aivan mahdottomana tähän armoon ja pitää suurimpana aarteena sen, että saa olla armosta uskomassa ja Jumalan edessä hänen lapsenaan.

Nytkin sinä vähävoimainen, uupumusta ja viallisuutta tunteva, oman huonoutesi tunnosta murehtiva Jumalan lapsi, saat uskoa kaikki viallisuudet anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Saat olla vapaa ja turvattu. Taivaan Isä katselee sittenkin, vaikka usein epäilet, meitä synnittöminä ja pyhinä Poikansa ansion kautta ja Hengen pyhittäminä. Tätä kallista yhdenkaltaista uskoa on suuri joukko jo ennen meitä saanut omistaa. He ovat voittaneet ja ovat lepäämässä vaivojen matkasta.

Kuule sinäkin vähävoimainen: Meillekin on sapatinlepo tarjona. Meitäkin taivaan vieraat tulevat kerran kutsumaan — juuri meitä, joilla ei ole omia voimia, joiden aina täytyy kerjätä. Meidän voimamme on evankeliumissa, siinä on Jumalan voima. Eikö olekin hyvä tehdä matkaa Jumalan voiman varoilla? Vielä vähän aikaa uskomme ja kilvoittelemme sitten osamme muuttuu.

"Synnit poissa, tahratta maan, taivon rannalla valkoverhon saan.
Siellä äänin kirkkain Herran kiitos vain, kaikuvi laulussain."

Tenho Heikkinen
Päivämies keskiviikkona, elokuun 9. päivänä 1978

[Taavi]

Herran kiitos


11. kolm j.s.
”Kiitetty olkoon Herran nimi nyt ja iankaikkisesti! Auringon koitosta hänen laskemiseensa asti olkoon Herran nimi kiitetty! Herra on korkia ylitse kaikkein pakanain ja hänen kunniansa ylitse taivasten. Kuka on niin kuin Herra, meidän Jumalamme, joka niin korkialla asuu? Ja kuitenkin katsoo alimmaisia taivaassa ja maassa. Joka köyhän tomusta ylentää ja vaivaisen loasta korottaa. Istuttaaksensa häntä päämiesten sivuun, kansansa päämiesten sivuun." (Ps. 113: 2-8)

Elävässä uskossa matkaa tekevät Jumalan lapset tuntevat olevansa mittaamattoman suuressa kiitoksen velassa Jumalalle. Apostoli Paavali kehottaa kiittämään "Isää, joka meitä soveliaaksi tehnyt on pyhäin perimisen osallisuuteen valkeudessa. Joka meitä pimeyden vallasta pelasti ja on meidät siirtänyt rakkaan Poikansa valtakuntaan. Jonka kautta meillä on lunastus hänen verensä kautta, nimittäin syntein anteeksiantamus." (Kol. L: 12 — 14).

Daavid kehottaa omaa sieluaan kiittämään Herraa sanoen: "Kiitä Herraa, sieluni ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, sieluni ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on, joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi ja parantaa kaikki rikoksesi, joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella." (Ps.103:1-4).
Vaikka kaikki Jumalan ihmeelliset ja voimalliset työt meidän tähtemme tapahtuvat, "että se ylönpalttinen armo monen kiitoksen kautta runsaasti Jumalan ylitykseksi tulis" (2. Kor. 4: 15), niin kuitenkin me löydämme täällä ajan vaivoissa ja koettelemuksissa itsemme hyvin usein kiittämättömän paikalta. Siksi meidän tarvitseekin uskoa kiittämättömyyskin, niin kuin kaikki muutkin puuttuvaisuudet ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Daavid kysyi: "KUka on niin kuin Herra meidän Jumalamme, joka niin korkialla asuu? Ja kuitenkin katsoo alimmaisia taivaassa ja maassa, joka köyhän tomusta ylentää ja vaivaisen loasta korottaa. Istuttaaksensa häntä päämiesten sivuun, kansansa päämiesten sivuun."
Jumalalla on täällä mäan päällä oma valtakunta ja kansa, kuninkaallinen pappeus, jota hänen Poikansa hallitsee kuningasten kuninkaana ja herrain herrana Pyhän Hengen kautta. Jumalan lapsilla ovat taivaan valtakunnan avaimet, jonka he sitovat maan päällä, se on sidottu taivaassa ja jonka he päästävät maan päällä, se on päästetty taivaassa. ( Matt.18: 18).
Edelleen Daavid ihastelee Jumalan hyvyyttä ja laupeutta näillä sanoilla: Joka hedelmättömät saattaa huoneeseen asumaan, että hän riemuiseksi lasten äidiksi tulee. Halleluja! Jumalan huone. "Katso, Jumalan maja ihmisten seassa." (Ilm. 21:3). Jumalan huoneen asujat on koottu omalta puoleltaan hedelmättömistä. esim. Raamatun henkilöt Saara, Hanna ja Elisabet. Se on myös Saaran maja, johon lupauksen lapsi, Iisak, vei vaimonsa Rebekan. Jumalan huonetta on aina seurannut sekä luonnollinen että hengellinen hedelmällisyys. Se on kaupunki, uusi Jerusalem, joka on taivaasta laskettu alas ja on vapaa, se on kaikkein meidän armoäitimme. Se kärsii synnytystuskia taistelussa maan päällä synnin maailmaa ja sielunvihollista vastaan. Se on myös riemuitsevana lasten äitinä Ylkänsä, herran Jeesuksen rinnalla kunnian taivaassa.
"Kiitetty olkoon Herran nimi, nyt ja ijankaikkisesti." (Ps. 113: 2).
Sulo Maaninka
Päivämies 22.8.1979

[Taavetti]

PARANNUS JÄI TEKEMÄTTÄ


10. kolm. js.
"Silloin hän rupesi soimaamaan niitä kaupungeita, joissa olivat tehdyt usiammat hänen väkevät työnsä, ettei he itsiänsä parantaneet.
Voi sinuas Koratsin, voi sinuas Betsaida! Jos senkaltaiset väkevät työt olisivat tehdyt Tyrossa ja Sidonissa kuin teissä tehdyt ovat, niin he olisivat aikaa säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen.
Jonka tähden sanon minä teille: Tyrolle ja Sidonille pitää oleman huokiamman tuomiopäivänä kuin teille.
Ja sinä Kapernaum, joka olet korotettu taivaaseen asti! Sinä pitää hamaan helvettiin sysättämän, sillä jos Sodomassa olisivat sen kaltaiset väkevät työt tehdyt kuin sinussa, niin he vielä tänäpänä seisoisivat.
Jonka tähden sanon minä teille: Sodoman maalle pitää huokiamman oleman tuomiopäivänä kuin sinulle." Matt. 11: 20-24.

Useimmilla ihmisillä on kokemuksia asioista, jotka ovat jääneet tekemättä. Toisten asioiden tekemättä jäämisestä voi olla jälestäpäin jopa hyvä mieli. Toisten asioiden tekemättä jääminen saattaa vaivata asianomaista pitkään. On myös asioita, jotka syystä tai toisesta jäävät puolitekoisiksi. Ajallisessa elämässä vallitsee lisäksi laki, että kukaan ei ole korvaamaton. Joltakin ` kesken jääneen työn voi hoitaa toinen. Jeesus opettaa, että ihmiselle, joka täällä paljon suree ja pyrkii, on vain yksi todella tarpeellinen. (Luuk: 10:41-42)
Tuosta yhdestä todella tarpeellisesta on kysymys tekstissämme. Jeesus oli vaeltanut Genesaretin järven pohjoispäässä sijaitsevilla alueilla opettaen Jumalan valtakuntaa, saarnaten parannusta ja syntien anteeksiantamusta, tehden ihmeitä ja parantaen sairaita. Hän lähetti lisäksi opetuslapsensa saarnaamaan samoilta alueilta alkaen, että taivaan valtakunta on lähestynyt. Tekstissämme hän katselee, mitä on tapahtunut. Tulos on murheellinen. Sydämestä, jossa rakkaus paloi syntisiä kohtaan, kumpusi tuskallinen "voi" huuto. Ihmiset olivat sulkeneet sydämensä niin Johannes Kastajan lahjomattomalta parannussaarnalta kuin Jeesuksen armon ja totuuden julistukselta. Ei kelvannut Johannes. Hänellä sanottiin olevan perkele. Ihmisen Poika oli "syömäri, juomari ja syntisten ystävä. Välinpitämättömyys ja ylimielisyys oli estänyt niin Koratsinin kuin Betsaidankin tuntemasta etsikon päiväänsä. Parannus jäi tekemättä, ei siksi, ettei olisi tiedetty, vaan siksi, ettei tahdottu. Oli nähty ja kuultu, mutta ei käännytty, että tultaisiin parannetuiksi. Oli jääty tuomion alle. Siitä Vapahtajan voi-huuto. Tuomion olivat ihmiset itse vetäneet päällensä epäuskonsa ja sydämensä katumattomuuden tähden.
Voi-huudolläan Vapahtaja toteaa sen tilan, missä ihminen ja kokonaiset kaupungit ovat, kun eivät tee parannusta Jumalan valtakunnan heitä lähestyessä. "Joka ei usko, se on jo tuomittu". Pakanallinen Tyyro ja Siidon saavat noita kaupunkeja huokeamman kohtelun tuomiopäivänä.
Kapernaumissa Jeesus oli tehnyt lukuisia voimallisia tekoja. Ihmiset siellä olivat ylpeitä ja suurissa luuloissa kaupungistaan. "Ja sinä Kapernaum, joka olet korotettu taivaaseen asti!" Tärkein oli sielläkin jäänyt tekemättä. Parannusta ei oltu tehty. Ei auta silloin oma erinomaisuus ja suuret luulot. Odottamassa on sammumaton tuli. Sodoman maalle, jonka tuli poltti jumalattomuuden tähden, "pitää oleman huokiamman tuomiopäivänä kuin teille". Eikä vain tuomiopäivää koske Jeesuksen paljastus, vaan Sodomalla olisi ollut ajallinenkin tulevaisuus, jos se, mitä olisi tapahtunut Kapernaumissa olisi tapahtunut Sodomassa, ”Niin ne vielä tänäpänä seisoisivat. Sodoman kansan tuli poltti pahuuden tähden ja heidän tietämättömyytensä tähden. Kapernaum elää tuomion alla kuulemastaan ja näkemästään huolimatta, siksi sitä ei säästetä.
Me elämme aikaa, johon monella tapaa sopii Jeesuksen tekstissä suorittama tilannearviointi. Oma rakas kansamme, jota on kristikansaksikin joskus mainittu, kulkee yhä julkeamman jumalattomuuden tietä. Harvassa on enää parannuksentekijöitä. Harvoin tapaa vastaanottavaa uskoa. Jumalisuuden harrastusta on kyllä runsaasti. Elämänmenoa on tarjolla irstailusta kaihomieliseen omavanhurskauteen saakka. Tarpeen mukaan saatetaan nuo äärimäisyydet yhdistääkin. On tullut tavaksi alkaa juhlajumalanpalveluksella ja päättää juominkeihin ja tanssiin. Armahdettu syntinen, Jumalan lapsi, näkee kuitenkin ajassamme toisetkin merkit. Jumalan valtakunta on meidän keskellämme. Siitä Jumala sanoo jo profeetan kautta: ”Katso, ne jotka pohjaan menevät, antavat minun henkeni levätä pojan maalla."
Jumalan valtakunnasta kaikuu voimakkaana ja selkeänä parannuksen ja anteeksiantamuksen saarna. Jumalan käskystä ilmoitetaan, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Kaventamattomana kuulutetaan kaikille katuvaisille syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan sanan mukainen oppi siitä, miten Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, on voimassa Kristuksen seurakunnassa. Kuitenkin tuntuu kuin Jumala saisi vain harvoja valituita johdattaa valtakuntansa osallisuuteen. Ei useinkaan satu, että edes kokonainen perhe saisi parannuksen armon, puhumattakaan kyläkunnista ja suuremmista ihmisjoukoista. Suruttomain suuri joukko näyttää olevan yhtä välinpitämätön ja Jumalan puoleen liikkumaton kuin Jeesuksen aikana. Parannus on jäänyt tekemättä ja Jumalan tuomio leijuu yllä.
Jumalan lapsesta saattaa joskus tuntua, että puhuinpa mitä tahansa, eivät he korvaansa letkauta. Maailman pyhät ja pahat ajattelevat mielissään: "Se on sitä lestadiolaisuutta, kyllähän ne tiedetään". Se, mitä ennen ajateltiin ja sanottiin Jeesuksesta ja hänen omistaan, on saanut uuden muodon, mutta sisällys on sama. Maailman välinpitämättömyydestä ja vihamielisyydestäkin huolimatta olemme kuitenkin uskolliset kuninkaan Jeesuksen antamalle tehtävälle ja ahkeroimme esillä pitää armon ja totuuden Sanaa, sen voiman ja ymmärryksen mukaan, jonka Pyhä Henki antaa. Ei Jeesuskaan murehtinut sitä, että häntä halveksittiin ja hänestä puhuttiin pahaa. Hän suri sitä, että niin monet hukkuivat, kun parannus jäi tekemättä. Siinä on myös Jumalan lapsella usein murheen aihe, että niin monen kohdalla tapahtuu tuo korjaamaton vahinko.
Jos joku epäuskoinen on jaksanut tätä lukea tähän asti, niin kuule, rakkaudesta sinun sieluasi kohtaan Jumala kehottaa lastensa kautta: anna sovittaa itsesi Jumalan kanssa. Tee parannus, sillä muuten Jeesuksella ei ole oleva sinua varten kuin voihuuto. Etsi joku Jumalan lapsi, joka voi Kristuksen valtuuttamana Pyhän Hengen pappina päästää sinut synneistäsi ja uudesti synnyttävän evankeliumin saarnata, että saisit elää. Älä siirrä parannustasi tuonnemmaksi, se voi jäädä tekemättä.
Rakkaat Jumalan lapset, me elämme vaikeaa aikaa. Jos jumalaton maailma on kuuroa Jumalan elävälle sanalle, ei perkele meitäkään ole unohtanut. Valvominen on, etteivät korvat ja ennen kaikkea sydän kävisi kuuroksi Jumalan Sanalle. On tärkeää, että Jumala saa meitä Sanallaan Siionissa hoitaa. Jos osoitamme vastahakoisuuden, saattaa käydä, että lakataan kuulemasta, mitä Henki seurakunnalle sanoo. Ei auta, vaikka parannus olisi joskus tehty, ellei Jumala saa jatkuvasti hoitaa meitä synnin poispanijoina ja elävän uskon säilyttäjinä. Sen tähden pyydämmekin, että Jumala varjelisi meitä loppuun asti aljetussa uskossa. Me tiedämme, miten Jumala varjelee. Hän tekee sen yksin evankeliumin avulla, kun saamme uskoa joka päivä synnit anteeksi. Niin uskomme nytkin synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja olemme armon alla.
E. Koskimäki
Päivämies 14.8.1974