Kirjoittaja Taavetti » 30 Heinä 2016, 13:36
PARANNUS JÄI TEKEMÄTTÄ
10. kolm. js.
"Silloin hän rupesi soimaamaan niitä kaupungeita, joissa olivat tehdyt usiammat hänen väkevät työnsä, ettei he itsiänsä parantaneet.
Voi sinuas Koratsin, voi sinuas Betsaida! Jos senkaltaiset väkevät työt olisivat tehdyt Tyrossa ja Sidonissa kuin teissä tehdyt ovat, niin he olisivat aikaa säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen.
Jonka tähden sanon minä teille: Tyrolle ja Sidonille pitää oleman huokiamman tuomiopäivänä kuin teille.
Ja sinä Kapernaum, joka olet korotettu taivaaseen asti! Sinä pitää hamaan helvettiin sysättämän, sillä jos Sodomassa olisivat sen kaltaiset väkevät työt tehdyt kuin sinussa, niin he vielä tänäpänä seisoisivat.
Jonka tähden sanon minä teille: Sodoman maalle pitää huokiamman oleman tuomiopäivänä kuin sinulle." Matt. 11: 20-24.
Useimmilla ihmisillä on kokemuksia asioista, jotka ovat jääneet tekemättä. Toisten asioiden tekemättä jäämisestä voi olla jälestäpäin jopa hyvä mieli. Toisten asioiden tekemättä jääminen saattaa vaivata asianomaista pitkään. On myös asioita, jotka syystä tai toisesta jäävät puolitekoisiksi. Ajallisessa elämässä vallitsee lisäksi laki, että kukaan ei ole korvaamaton. Joltakin ` kesken jääneen työn voi hoitaa toinen. Jeesus opettaa, että ihmiselle, joka täällä paljon suree ja pyrkii, on vain yksi todella tarpeellinen. (Luuk: 10:41-42)
Tuosta yhdestä todella tarpeellisesta on kysymys tekstissämme. Jeesus oli vaeltanut Genesaretin järven pohjoispäässä sijaitsevilla alueilla opettaen Jumalan valtakuntaa, saarnaten parannusta ja syntien anteeksiantamusta, tehden ihmeitä ja parantaen sairaita. Hän lähetti lisäksi opetuslapsensa saarnaamaan samoilta alueilta alkaen, että taivaan valtakunta on lähestynyt. Tekstissämme hän katselee, mitä on tapahtunut. Tulos on murheellinen. Sydämestä, jossa rakkaus paloi syntisiä kohtaan, kumpusi tuskallinen "voi" huuto. Ihmiset olivat sulkeneet sydämensä niin Johannes Kastajan lahjomattomalta parannussaarnalta kuin Jeesuksen armon ja totuuden julistukselta. Ei kelvannut Johannes. Hänellä sanottiin olevan perkele. Ihmisen Poika oli "syömäri, juomari ja syntisten ystävä. Välinpitämättömyys ja ylimielisyys oli estänyt niin Koratsinin kuin Betsaidankin tuntemasta etsikon päiväänsä. Parannus jäi tekemättä, ei siksi, ettei olisi tiedetty, vaan siksi, ettei tahdottu. Oli nähty ja kuultu, mutta ei käännytty, että tultaisiin parannetuiksi. Oli jääty tuomion alle. Siitä Vapahtajan voi-huuto. Tuomion olivat ihmiset itse vetäneet päällensä epäuskonsa ja sydämensä katumattomuuden tähden.
Voi-huudolläan Vapahtaja toteaa sen tilan, missä ihminen ja kokonaiset kaupungit ovat, kun eivät tee parannusta Jumalan valtakunnan heitä lähestyessä. "Joka ei usko, se on jo tuomittu". Pakanallinen Tyyro ja Siidon saavat noita kaupunkeja huokeamman kohtelun tuomiopäivänä.
Kapernaumissa Jeesus oli tehnyt lukuisia voimallisia tekoja. Ihmiset siellä olivat ylpeitä ja suurissa luuloissa kaupungistaan. "Ja sinä Kapernaum, joka olet korotettu taivaaseen asti!" Tärkein oli sielläkin jäänyt tekemättä. Parannusta ei oltu tehty. Ei auta silloin oma erinomaisuus ja suuret luulot. Odottamassa on sammumaton tuli. Sodoman maalle, jonka tuli poltti jumalattomuuden tähden, "pitää oleman huokiamman tuomiopäivänä kuin teille". Eikä vain tuomiopäivää koske Jeesuksen paljastus, vaan Sodomalla olisi ollut ajallinenkin tulevaisuus, jos se, mitä olisi tapahtunut Kapernaumissa olisi tapahtunut Sodomassa, ”Niin ne vielä tänäpänä seisoisivat. Sodoman kansan tuli poltti pahuuden tähden ja heidän tietämättömyytensä tähden. Kapernaum elää tuomion alla kuulemastaan ja näkemästään huolimatta, siksi sitä ei säästetä.
Me elämme aikaa, johon monella tapaa sopii Jeesuksen tekstissä suorittama tilannearviointi. Oma rakas kansamme, jota on kristikansaksikin joskus mainittu, kulkee yhä julkeamman jumalattomuuden tietä. Harvassa on enää parannuksentekijöitä. Harvoin tapaa vastaanottavaa uskoa. Jumalisuuden harrastusta on kyllä runsaasti. Elämänmenoa on tarjolla irstailusta kaihomieliseen omavanhurskauteen saakka. Tarpeen mukaan saatetaan nuo äärimäisyydet yhdistääkin. On tullut tavaksi alkaa juhlajumalanpalveluksella ja päättää juominkeihin ja tanssiin. Armahdettu syntinen, Jumalan lapsi, näkee kuitenkin ajassamme toisetkin merkit. Jumalan valtakunta on meidän keskellämme. Siitä Jumala sanoo jo profeetan kautta: ”Katso, ne jotka pohjaan menevät, antavat minun henkeni levätä pojan maalla."
Jumalan valtakunnasta kaikuu voimakkaana ja selkeänä parannuksen ja anteeksiantamuksen saarna. Jumalan käskystä ilmoitetaan, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Kaventamattomana kuulutetaan kaikille katuvaisille syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan sanan mukainen oppi siitä, miten Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, on voimassa Kristuksen seurakunnassa. Kuitenkin tuntuu kuin Jumala saisi vain harvoja valituita johdattaa valtakuntansa osallisuuteen. Ei useinkaan satu, että edes kokonainen perhe saisi parannuksen armon, puhumattakaan kyläkunnista ja suuremmista ihmisjoukoista. Suruttomain suuri joukko näyttää olevan yhtä välinpitämätön ja Jumalan puoleen liikkumaton kuin Jeesuksen aikana. Parannus on jäänyt tekemättä ja Jumalan tuomio leijuu yllä.
Jumalan lapsesta saattaa joskus tuntua, että puhuinpa mitä tahansa, eivät he korvaansa letkauta. Maailman pyhät ja pahat ajattelevat mielissään: "Se on sitä lestadiolaisuutta, kyllähän ne tiedetään". Se, mitä ennen ajateltiin ja sanottiin Jeesuksesta ja hänen omistaan, on saanut uuden muodon, mutta sisällys on sama. Maailman välinpitämättömyydestä ja vihamielisyydestäkin huolimatta olemme kuitenkin uskolliset kuninkaan Jeesuksen antamalle tehtävälle ja ahkeroimme esillä pitää armon ja totuuden Sanaa, sen voiman ja ymmärryksen mukaan, jonka Pyhä Henki antaa. Ei Jeesuskaan murehtinut sitä, että häntä halveksittiin ja hänestä puhuttiin pahaa. Hän suri sitä, että niin monet hukkuivat, kun parannus jäi tekemättä. Siinä on myös Jumalan lapsella usein murheen aihe, että niin monen kohdalla tapahtuu tuo korjaamaton vahinko.
Jos joku epäuskoinen on jaksanut tätä lukea tähän asti, niin kuule, rakkaudesta sinun sieluasi kohtaan Jumala kehottaa lastensa kautta: anna sovittaa itsesi Jumalan kanssa. Tee parannus, sillä muuten Jeesuksella ei ole oleva sinua varten kuin voihuuto. Etsi joku Jumalan lapsi, joka voi Kristuksen valtuuttamana Pyhän Hengen pappina päästää sinut synneistäsi ja uudesti synnyttävän evankeliumin saarnata, että saisit elää. Älä siirrä parannustasi tuonnemmaksi, se voi jäädä tekemättä.
Rakkaat Jumalan lapset, me elämme vaikeaa aikaa. Jos jumalaton maailma on kuuroa Jumalan elävälle sanalle, ei perkele meitäkään ole unohtanut. Valvominen on, etteivät korvat ja ennen kaikkea sydän kävisi kuuroksi Jumalan Sanalle. On tärkeää, että Jumala saa meitä Sanallaan Siionissa hoitaa. Jos osoitamme vastahakoisuuden, saattaa käydä, että lakataan kuulemasta, mitä Henki seurakunnalle sanoo. Ei auta, vaikka parannus olisi joskus tehty, ellei Jumala saa jatkuvasti hoitaa meitä synnin poispanijoina ja elävän uskon säilyttäjinä. Sen tähden pyydämmekin, että Jumala varjelisi meitä loppuun asti aljetussa uskossa. Me tiedämme, miten Jumala varjelee. Hän tekee sen yksin evankeliumin avulla, kun saamme uskoa joka päivä synnit anteeksi. Niin uskomme nytkin synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja olemme armon alla.
E. Koskimäki
Päivämies 14.8.1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4