Pyhät marttyyrit
Ensimmäisestä etsikon hetkestä alkaen Jumalan ilmoitti synneistä sovituksen uskovaan sydämeen vaimon kautta tulevassa Pyhässä Hengessä. Uskovaisista ensimmäisenä mainitaan Aabel, joka uskoi Jumalan lupauksen ja uhrasi laumansa esikoisen, ja siinä jo näki uskon kautta Jumalalta luvatun uhrikaritsan. Sen tähden Jumala katsoi lepytettynä Aabeliin ja hänen uhriinsa ja sai todistuksen, että hän kelpasi Jumalalle.
Kain myös uhrasi Jumalalle epäuskon kautta. Hän luotti omaan esikoisuuteensa, tahtoi maansa hedelmillä lepyttää Jumalan. Siinä on esimerkki väärästä jumalisuudesta, joka synnyttää vihan. Tässäkin tilassa Jumala vielä puhutteli häntä, mutta hänen oli mahdoton kääntyä vihasta nöyryyteen. Kain kosti vihansa ja vuodatti vanhurskaan veljensä veren. Tästä alkoi sota maan päällä oikean ja väärän hengen välillä: Taivaassa oli tämä sota sodittu jo ennen enkelten välillä, jossa sodassa Mikael voitti lohikäärmeen enkeleittensä kanssa. Lohikäärme heitettiin maan päälle. Kaunein ja kavalin nimi, jonka apostoli Paavali antaa maan päällä Jumalan vastustajasta, nimittäen sen maailman jumalaksi. Kuka voi lukea niiden veritodistajien lauman, jotka ovat marttyyreinä siirtyneet vartiopaikaltaan Jumalan kunniaan.
Kain pelkäsi jo Jumalan puhuttelussa, että jos hänen syntinsä tulee ilmi. Hän pyysi Jumalalta merkkiä ja Hän antoi merkin (Jumalan vastustaja) ja niin Kain merkkiä kantaen pakeni kauas synnin syvään korpeen. Myöhemmin tätä pakotietä nimitettiin Molokin majaksi tai Jepran tähdeksi, mikä nimi kulloinkin tälle sanottiin. Siitä se aina tunnetaan, että Kainin merkin kantajat vainoavat Jumalan lapsia. Niin myös Jumala pani merkin taivaasta alas tulleeseen sotasankariin. Jumalan enkeli tuli taivaasta ilmoittamaan maan päälle tulleesta voiton sankareista:"Tämä on teille merkiksi, te löydätte lapsen kapaloituna makaavan seimessä." Enkelin kansaa tuli taivaasta suuri taivaallisen sotaväen joukko, kaikki pyhät marttyyrit, jotka veisasivat Jumalalle virttä. Ei ole epäilystäkään siitä, kuuliko Jumala taivaassa heidän veisuunsa. Kaiken tämän näkivät ja kuulivat myös yössä valvovat paimenet.
Joulun lähestyessä rukoilemme uskossa ja Pyhässä Hengessä, että Jumalan kirkkaus ympäröisi ja valaisisi meitä niin, että avoimin silmin ja kuulevin korvin voisimme nähdä ja kuulla seimen ympärillä taivaan Jumalan juhlajoukon, ja voisimme yhtyä heidän kanssaan sydämestä nousevaan juhlavirteen.
Tähän päästäksemme tarvitsemme saada ja uskoa seimen lapsen sovintoveressä kaikki synnit anteeksi, jotta tämä virsi kuuluisi Jumalan korvissa ja että Jumala mielistyisi myös meihin. ”Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha, ihmisille hyvä tahto."
J. Timlin
Päivämies keskiviikkona joulukuun 20 päivänä 1972