Getsemanesta Golgatalle

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

Getsemanesta Golgatalle

ViestiKirjoittaja Taavi » 20 Huhti 2012, 18:05

Getsemanesta Golgatalle

Ja kuin he olivat kiitosvirren veisanneet, menivät he ulos öljymäelle. Silloin sanoi Jeesus heille: tänä yönä te kaikki pahenette minussa, sillä kirjoitettu on minä lyön paimenta ja lampaat laumasta pitää hajoitettaman. Mutta sitten kuin minä nousen ylös, käyn minä teidän edellänne Galileaan. Niin vastasi Pietari ja sanoi hänelle: jos vielä kaikki sinussa pahenisivat, en minä ikänä pahene. Jeesus sanoi hänelle: totisesti sanon minä sinulle: tänä yönä, ennen kuin kukko laulaa, kolmasti sinä minut kiellät. Pietari sanoi hänelle: Ja vaikka minun pitäisi sinun kanssasi kuoleman, en kiellä minä sinua. Niin sanoivat myös kaikki opetuslapset. Silloin tuli Jeesus heidän kanssaan kylään, jota kutsutaan Getsemane, ja sanoi opetuslapsillensa, istukaa tässä, niin kauan kuin minä menen ja rukoilen tuolla. Ja hän otti tykönsä Pietarin ja kaksi Zebeteuksen poikaa, rupesi murehtimaan ja vapisemaan. Niin sanoi Jeesus heille: minun sieluni on suuresti murheissansa kuolemaan asti: olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani. Ja hän meni vähän taamma, lankesi kasvoillensa, rukoillen ja sanoen: minun Isäni! Jos mahdollinen on, niin menköön pois minulta tämä kalkki: ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, mutta niin kuin sinä. Ja hän tuli opetuslastensa tykö, ja löysi heidät makaamasta, ja sanoi Pietarille: niin ette voineet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani. Valvokaa ja rukoilkaa, ettette kiusaukseen lankeaisi. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko. Taas meni hän toisen kerran ja rukoili, sanoen: minun Isäni: Ellei tämä kalkki taida mennä pois minulta, muutoin jos en minä sitä juo, niin tapahtukoon sinun tahtosi. Ja hän tuli löysi heidät taas makaamasta: sillä heidän silmänsä olivat raskaat. Ja hän jätti heidät, meni taas ja rukoili kolmannen kerran, ja sanoi entisen sanan. Silloin hän tuli opetuslastensa tykö, ja sanoi heille: maatkaat vielä ja levätkäät: katso hetki on lähestynyt, ja Ihmisen Poika annetaan ylös syntisten käsiin. Nouskaat, käykäämme: katso, se lähestyi, joka minun pettää. Ja vielä hänen puhuessaan, katso, Juudas, yksi kahdestatoistakymmenestä, tuli, ja hänen kanssaan paljon väkeä miekoilla ja seipäillä. Pappein päämiehiltä ja kansan vanhimmilta. Mutta se, joka hänen petti, oli antanut heille merkin sanoen: kenenkä minä suuta annan, se on, kiinni ottakaa häntä. Ja hän astui kohta Jeesuksen tykö ja sanoi: terve, Rabbi! Ja suuta antoi hänen. Niin sanoi Jeesus hänelle: ystäväni: mitä varten sinä tulit?

Silloin ne astuivat edes ja laskivat kätensä Jeesuksen päälle, ja ottivat hänen kiinni. Ja katso, yksi niistä, jotka olivat Jeesuksen kanssa, ojensi kätensä, veti miekkansa, ja löi ylimmäisen papin palvelijaa, ja hakkasi pois hänen korvansa.
Niin Jeesus sanoi hänelle: pistä miekkas siallensa: sillä kaikki, jotka miekkaan rupeevat, ne miekkaan hukkuvat. Taikka luuletkos, etten minä voisi vielä rukoilla minun Isääni lähettämään minulle enemmän kuin kaksitoistakymmentä legiota enkeleitä? Kuinka siis Raamattu täytetään, että niin pitää tapahtuman? Sillä hetkellä sanoi Jeesus joukolle: niin kuin ryövärin tykö te läksitte miekoilla ja seipäillä minua kiinni ottamaan, minä istuin teidän tykönänne joka päivä opettain temppelissä, ja ette minua kiinni ottaneet. Mutta tämä on kaikki tapahtunut, että profeettain kirjoitukset täytettäisiin. Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänen ja pakenivat. Mutta ne, jotka Jeesuksen olivat kiinni ottaneet, veivät hänen Kaiphaan, ylimmäisen papin tykö, kussa kirjanoppineet ja vanhimmat olivat kokoontuneet. Mutta Pietari seurasi häntä taampana hamaan ylimmäisen papin salin porstuaan, ja meni sisälle ja istui palvelian sekaan, näkemään loppua. Mutta Pappein päämiehet ja vanhimmat ja kaikki raati etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan, saadaksensa häntä tappaa ja ei löytäneet. Ja vaikka monta väärää todistajaa tuli, niin ei he sittenkään löytäneet. Mutta viimein tuli kaksi väärää todistajaa, ja sanoivat: tämä on sanonut: minä voin maahan jaottaa Jumalan templin ja kolmena päivänä sen rakentaa ylös. Ja pappein päämies nousi ja sanoi hänelle: etkös: mitään vastaa, mitäs nämät sinua vastaan todistavat? Mutta Jeesus oli ääneti. Ja pappein päämies nousi ja sanoi hänelle: minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, jos olet Kristus, Jumalan Poika. Sanoi Jeesus hänelle: sinäpä sen sanoit, kuitenkin sanon minä teille: tästedes pitää teidän näkemän Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä. Silloin repäisi pappein päämies vaatteensa sanoen: hän on pilkannut (Jumalaa): mitä me silleen todistajia tarvitsemme? Katso, nyt te kuulitte hänen pilkkansa. Mitä te luulette? He vastasivat ja sanoivat: hän on vikapää kuolemaan. Silloin he syljeskelivät häntä kasvoillensa ja löivät häntä poskelle ja muutamat pieksivät häntä sauvoillansa. Sanoen: arvaa meille, Kristus, kuka on, joka sinua löi? Mutta Pietari istui ulkona salista, ja hänen tykönsä tuli yksi piika ja sanoi: sinä olit myös Jeesuksen kanssa Galileassa. Mutta hän kielsi kaikkein edessä ja sanoi: en minä tiedä, mitäs sanot. Kuin hän läksi ulos ovesta, näki hänen toinen piika ja sanoi niille, jotka siellä olivat: ja tämä oli Jeesuksen Natsarealaisen kanssa. Ja hän kielsi taas vannotulla valalla, en tunne minä sitä ihmistä. Mutta vähän hetken perästä tulivat ne, jotka siellä seisoivat ja sanoivat Pietarille: totisesti, olet sinä myös yksi heistä: sillä sinun puheesikin ilmoittaa sinun. Näin hän rupesi itsiänsä sadattelemaan ja vannomaan: en tunne minä sitä ihmistä. Ja kohta kukko laukoi. Niin Pietari muisti Jeesuksen sanan, joka oli hänelle sanonut: ennen kuin kukko laulaa, kolmasti sinä minut kiellät. Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.

Mutta kuin aamu tuli, pitivät kaikki pappein päämiehet ja kansan vanhimmat neuvoa Jeesusta vastaan, häntä kuolettaaksensa. Ja sitoivat hänen, menivät pois ja ylön antoivat hänen maaherralle Pontius Pilatukselle. Kun Juudas, joka hänen petti, näki hänen kuolemaan tuomituksi, katui hän ja toi jälleen ne kolmekymmentä hopiapenninkiä pappein päämiehille ja vanhimmille sanoen: minä pahasti tein, että minä petin viattoman veren. Mutta he sanoivat: mitä meidän siihen tulee? Katso itsiäs. Ja hän heitti hopiapenningit templiin, läksi sieltä, meni pois ja hirtti itsensä. Mutta pappein päämiehet ottivat hopiapenningit ja sanoivat: ei näitä sovi panna uhriarkkuun, sillä se on veren hinta. Niin he pitivät neuvoa, ja ostivat niillä savenvalajan pellon, vierasten hautaamiseksi. Sen tähden se pelto on kutsuttu tähän päivään asti veripelloksi. Silloin täytettiin se mikä sanottu oli Jeremias prophetalta, kymmentä hopiapenninkiä, sen arvatun hinnan, jonka he arvasivat Israelin lapsilta. Ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niin kuin Herra on minun käskenyt.

Mutta Jeesus seisoi maaherran edessä. Niin maaherra kysyi häneltä, sanoen: oletkos sinä Juudalaisten kuningas? Jeesus sanoi hänelle: sinäpä sen sanot. Ja kuin hänen päällensä kannettiin pappein päämiehiltä ja vanhimmilta, ei hän mitään vastannut. Silloin sanoi Pilatus hänelle: etkös kuule, kuinka paljon he sinua vastaan todistavat?

Ja ei hän vastannut häntä yhtäkään sanaa, niin että maaherra suuresti ihmetteli. Mutta juhlana oli maaherra tottunut päästämään kansalle jonkun vangin irralle, jonka he tahtoivat. Niin oli siellä silloin yksi kuuluisa vanki sidottuna, joka kutsuttiin Barabbas. Kun he siis koossa olivat, sanoi: Pilatus heille: kumman te tahdotte, että minä päästän teille? Barabbaan taikka Jeesuksen, joka kutsutaan Kristus? Sillä hän tiesi, että he hänen kateuden tähden olivat antaneet ylön. Mutta kuin hän tuomioistuimelle istui, lähetti hänen emäntänsä hänen tykönsä, sanoen: älä sinä mitään tee sille vanhurskaalle, sillä minä olen paljon kärsinyt tänä päivänä unessani hänen tähtensä. Mutta pappein päämiehet ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta Jeesusta hukkaamaan. Niin vastasi maaherra ja sanoi heille: kumman näistä kahdesta te tahdotte, että minä päästän teille? Mutta he sanoivat: Barabbaan. Pilatus sanoi heille: mitä siis minun pitää tekemän Jeesukselle, joka kutsutaan Kristus? Sanoivat he kaikki hänelle: ristiinnaulittakoon. Niin sanoi maaherra, mitä hän pahaa teki? Mutta he huusivat sitä enemmin ja sanoivat: ristiinnaulittakaan. Kuin Pilatus näki, ettei hän mitään auttaa taitanut, mutta enempi pauhina tuli, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan edessä, sanoen: viaton olen minä tämän vanhurskaan vereen: katsokaat itsiänne. Ja kaikki kansa vastasi ja sanoi: hänen verensä tulkoon meidän päällemme ja lastemme päälle. Silloin päästi hän heille Barabbaan, mutta Jeesuksen, kuin hän hänen ruoskinut oli, antoi hän ylön ristiinnaulittaa. Silloin maaherran huovit veivät Jeesuksen raastupaan, ja kokosivat hänen tykönsä kaiken joukon. Ja kuin he olivat hänen riisuneet, puettivat he hänen punaiseen kaapuun. Ja tekivät orjantappuroista kruunun ja panivat hänen päähänsä ja ruovon hänen oikiaan käteensä ja kumarsivat polviansa hänen edessänsä, pilkkasivat häntä ja sanoivat terve, Juutalaisten kuningas. Ja kuin he olivat sy1keneet hänen päällensä, ottivat he ruovon ja löivät häntä päähän. Ja sitten kuin he olivat häntä piikanneet, riisuivat he häneltä kaavun, ja puettivat hänen omiin vaatteisiinsa, ja veivät hänet ristiinnaulittaa.

Mutta kuin he menivät ulos, löysivät he yhden miehen Kyrenistä, nimeltä Simon ja sen he vaativat hänen ristiänsä kantamaan. Ja tulivat siihen paikkaan, joka kutsutaan Golgata, se on pääkallon paikka. He antoivat hänelle etikkaa juoda, sapella sekoitettua, ja kuin hän maisti, niin ei hän tahtonut juoda. Mutta sitte kuin he olivat hänen ristiinnaulinneet, jakoivat he hänen vaatteensa ja heittivät arpaa, että täytettäisiin, mitä sanottu oli prophetain kautta: he ' ovat minun vaatteeni jakaneet, ja minun vaatteistani ovat he heittäneet arpaa. Ja istuen he vartioitsivat häntä siinä. Ja he panivat hänen päänsä päälle hänen syynsä kirjoitetun: TÄMÄ ON JEESUS, JUUDALAISTEN KUNINGAS. Silloin ristiinnaulittiin kaksi ryöväriä hänen kanssansa, yksi oikialle puolelle ja toinen vasemmalle. Mutta ohitse käyväiset pilkkasivat häntä, vääntelivät päätänsä. Ja sanoivat: sinä joka maahan jaotat Jumalan templin ja kolmena päivänä sen rakennat, auta itsiäs, jos olet Jumalan Poika, niin astui alas ristiltä. " Niin myös pappein päämiehet, kirjanoppineitten ja vanhimmitten kanssa pilkkasivat häntä ja sanoivat: Muita hän on auttanut, itsiänsä ei hän voi auttaa. Jos hän on Israelin kuningas, niin astukaan nyt alas rististä, niin me uskomme häneen. Hän turvasi Jumalaan, päästäköön nyt hänen, jos hän mielistyy häneen. Sillä hän sanoi: Jumalan Poika minä olen. Sitä myös ryövärit hänelle soimasivat, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa. Mutta kuudennesta hetkestä hamaan yhdeksään asti oli pimiä kaikessa maassa. Ja liki yhdeksättä hetkeä huusi Jeesus suurella äänellä, sanoen: Eli, Eli, lama sabaktani? Se on: minun Jumalani, minun Jumalani, miksis minut ylenannoit? Mutta muutamat niitä, jotka siinä seisoivat, kuin he sen kuulivat, sanoivat: Eliasta hän huutaa. Ja kohta juoksi yksi heistä ja otti sienen, ja täytti sen etikalla, pani, sen ruovon päähän, ja antoi hänen juoda. Mutta muut sanoivat: pidäs; katsokaamme, jos Elias tulee häntä päästämään. Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä, ja antoi henkensä. Ja katso, templin esivaate repesi kahtia Ylhäältä hamaan alas, ja maa järisi ja kalliot halkesivat. Ja haudat aukenivat, ja monta pyhäin ruumista, jotka maanneet olivat, nousi ylös. Ja läksivät ulos haudoista, hänen ylösnousemisensa jälkeen tulivat pyhään kaupunkiin, ja ilmestyivät monelle. Mutta kuin sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssansa olivat vartioitsemassa Jeesusta, näkivät maan järinän ja ne, mitä tapahtuivat, pelkäsivät he suuresti ja sanoivat: totisesti oli tämä Jumalan poika. Mutta siellä oli paljo vaimoja taampaa katselemassa, jotka Jeesusta olivat seuranneet Galileasta, palvellen häntä. Joiden seassa oli Maria Magdaleena, ja Maria Jakobin ja Joseen äiti ja Zebedeuksen poikain äiti.

Päivämies 6.4.1966
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavi » 22 Huhti 2014, 20:07

Jeesus, totinen viinipuu


Joh. 15: 1 – 9
Hyvästijättöpuheessaan opetuslapsilleen Jeesus vertaa itseään viinipuuhun, joka antaa elämän voiman oksille. Luonnollisessa viinipuussa eli köynnöksessä kehittyy hedelmättömiä oksia, jotka eivät tuota satoa. Ne leikataan pois etteivät veisi tilaa ja elinvoimaa satoa kantavilta oksilta. Kun kasvupaikka on aurinkoinen ja lämmin ja "tarhuri" kastelee ja lannoittaa sitä hyvin, niin se tuottaa runsaasti satoa. Tämä on sattuva vertaus Jumalan armolapsen elämästä.

Aivan yhtä mahdotonta, kuin on irti leikatun oksan sadon tuottaminen, on elävässä uskossa vaeltaminen ilman Herraa Jeesusta. Koska Hän asuu vain omassa valtakunnassaan so. Jumalan lasten joukossa Pyhän Henkensä kautta, niin on välttämätöntä olla uskon yhteydessä tähän joukkoon. Jumala ei ole tarkoittanut, eikä hyväksy omin neuvoin toimeen tulevia kristittyjä. Kaikkien tulee olla seurakunta-äidin hoidossa. Siellä ovat kaikki armoneuvot~Jumalan suuresta armosta. Siellä ovat opetuksen, neuvon ja nuhteen sanat. Siellä ovat myös elävän veden lähteet kaikkia syntiä ja saastaisuutta vastaan. "Sillä kansalla, joka siellä asuu pitää oleman synteinpäästö." Jes. 33: 24.

Tämä vain sen tähden, että meillä on mahdollisuus pysyä elämän kaidan tien kilvoittelijoina ja saamme joka päivä ammentaa uutta uskon voimaa totisesta viinipuusta Herrasta Jeesuksesta. Kun vielä matkalla tarttuu tomu ja lika, saamme niitä Jeesuksen verellä puhdistella. Näinhän me tahdomme, veljet ja sisaret, pysyä oksina totisessa viinipuussa ja uskoa tälläkin hetkellä kaikki synnit, kiusaukset ja murheet anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesus vakuuttaa: "Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin." Sinäkin saat olla vakuutettu, että olet puhdas Herran Jeesuksen sovintoveren tähden ja sen vuoksi olet taivaskelpoinen.

Sitten Jeesus puhuu hedelmän kantamisesta. Tunnetko sinä olevasi hedelmällinen oksa? Eikö tuntemiset ole usein aivan mutta hedelmättömyyttä, syntisyyttä, kärsimättömyyttä jne. Emme löydäkään itsestämme hedelmää — niistä meillä saattaisi muodostua ansioita Jumalan edessä. Mitä ne hedelmät sitten ovat? Paavali kirjoittaa Galat: 5:22 "Mutta Hengen hedelmät ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, hiljaisuus, puhtaus." Hedelmät eivät olekaan meistä lähtöisin, vaan ne vaikuttaa Jumalan suuri rakkaus. "Sillä Hengen hedelmä on kaikessa hyvyydessä ja vanhurskaudessa ja totuudessa." Ef. 5: 9.

"Jos joku ei pysy minussa, se heitetään ulos niin kuin oksa ja kuivettuu ja ne sidotaan kokoon, heitetään tuleen ja palavat."
On lohduton osa niillä, jotka eivät pysy oksana viinipuussa, Jos näitä rivejä lukee joku sellainen ihminen, joka olet synnin tähden tullut karsituksi pois Herran Jeesuksen laumasta, olet menettänyt elävän uskon ja taivastoivon. Sinulle kuulutetaan vielä, että Sinulla on mahdollisuus tulla liitetyksi elävään Jumalan seurakuntaan, kun teet synneistäsi parannuksen ja tahdot hyljätä syntielämäsi. Sinulle saarnataan kaikkien syntien anteeksiantamus Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun Sinä uskot, niin sinulle tapahtuu.

Matti Rimpiläinen
Päivämies keskiviikkona, kesäkuun 9 päivänä 1976
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

Re: Getsemanesta Golgatalle

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Maalis 2016, 10:03

SE ON TÄYTETTY

"KUN SIIS JEESUS oli etikkaa ottanut, sanoi hän: "se on täytetty ja kallisti päänsä ja antoi henkensä." Joh. 19: 30.
Mitä mahtaa merkitä aikamme kiireiselle ihmiselle Kristuksen kärsiminen, kuolema ja ylösnousemus, vai onko ehkä elämä vain ajan nautinnoissa ja hekumassa elämistä, niin kuin ei kuolemaa ja kadotusta olisikaan. Onko unohtunut Lutherin opetus: "Ihmisen kallein asia on tulla tuntemaan Jumala ja Jeesus Kristus jne. "Sillä Jumala on luonut ihmisen iankaikkiseen elämään, ja on hänet luonut kaltaiseksensa.
MUTTA perkeleen kateudesta on kuolema maailmaan tullut, ja ne, jotka hänen puoltansa pitävät, auttavat myös itsensä siihen." Viis. 2: 23-24. "Sillä Pyhä Henki, joka oikein opettaa, pakenee epäjumalain palvelioita ja lähtee pois vääräin tyköä, jotka synnillä rangaistaan, johon he joutuvat." Viis: 1:5.
Syntiinlankeemuksessa ihmisen järki pimeni, hänen tahtonsa taipui pahaan, ja hän rikkoi Jumalan käskyt.
”Sillä KAIKKI OVAT syntiä tehneet, ja ei heillä ole mitään kerskattavaa Jumalan edessä." Room: 3: 23. "Niin kuin kirjoitettu on." Ei ole kenkään vanhurskas, ei yksikään. Ei ole yhtään ymmärtäväistä, ei ole ketään joka etsii Jumalaa." Room. 3: 10 – 11. Kaikki me vaelsimme eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tiellensä, mutta Herra heitti kaikkein meidän vääryytemme hänen päällensä.
KUN HÄN RANGAISTIIN ja vaivattiin, niin ei hän suutansa avannut, niin kuin karitsa joka teuraaksi viedään, ja niin kuin lammas joka keritsijänsä edessä on vaiti, niin ei hänkään suutansa avannut. Hän on haavoitettu meidän pahain tekojen tähden ja meidän syntiemme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut.
Näin uskon kautta Vanhan Testamentin pyhät katselivat tulevaa Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnit. Mitä sanoo Paavali: "He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaaksi, hänen armostansa. sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa.
Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se: On Hengen viitoittama Sen joka askele." Pitkänperjantain katkera kärsiminen päätyy voittohuutoon: "Se on täytetty". Jumala, joka ei voi valehdella, oli maailman alussa luvannut." Sen pitää rikki polkeman sinun pääsi"
Lupaus oli täytetty, uhri oli annettu.
"Mutta tie se on tuskien"
"Sit tietä Herra Jeesus on käynyt armossaan; Meit ihmiskurjia säälein Hän kulki kuolemaan."
"Minä sotkin viinakuurnan yksinäni, ja ei yksikään kansasta minun kanssani." Jes: 63. 3.

SE MERKITSEE tänäkin pääsiäisenä sitä, että Hän kärsi minunkin puolestani ja sinun puolestasi lukijani. Riemullinen pääsiäisaamun sanoma: "Ei Hän ole tässä, sillä Hän nousi ylös, niin kuin Hän sanoi" (Matt.;2$;,6), koskettaa sinun sydäntäsi. Kuolema on nielty, voitto saatu, Herra Jeesus elää. Ja Hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan, ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi, mutta joka ei usko, se kadotetaan.
MUTTA nämä ovat merkit, jotka niitä seuraavat, jotka uskovat minun nimeni kautta pitää heidän perkeleet ajaman ulos, uusilla kielillä puhuman.
Käärmeet ajaman pois, ja jos he jotakin myrkkyä juovat, niin ei heille mitään vahingoita; sairasten päälle pitää heidän kätensä paneman, ja ne paranevat.
Ja Herra, sitten kuin Hän oli heille puhunut, otettiin ylös taivaaseen ja istui Jumalan oikealle kädelle." Mark.16: 15-9. "
PYHÄ HENKI JUMALAN seurakunnassa, vielä kuuluttaa lähettäjän valtuuttamana pääsiäisaamun ja pääsiäisen ihanaa sanomaa, Kristuksen veristä evankeliumia, joka sen uskojan päästää kuoleman ja kadotuksen yöstä siirtäen hänet Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. Jos tämän kirjoituksen lukee joku Jumalan herättämä ihminen, tiedä ja näe, että maan päällä on vielä ihmisiä, joilla on Kristuksen antama valta päästää ja sitoa ihmisiä heidän synneissään.
Usko sinäkin, kiusattu, vihollisen piirittämä Jumalan lapsi, synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

"Nyt saarnaa, Siion, verestä, Se päästää tunnon siteistä. Avaapi meille autuuden Ja syntein anteeks' saamisen.

Gunnar Kurhela
Päivämies 18.4.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Getsemanesta Golgatalle

ViestiKirjoittaja Taavetti » 31 Maalis 2016, 11:41

Ristin tie – voittajan tie

Samanaikaisesti kun Jerusalemin kaupungin historiaan merkittiin oikeudenkäynti juutalaista Jeesus Natsarealaista vastaan, tapahtui Jumalan pelastussuunnitelman täyttymys, joka oli odottanut omaa ajankohtaansa. Ihmisen syntiinlankeemuksen tähden piti Jumalan Pojan kulkea ristintie. Se on: Kulkea täällä synnin maassa alennettuna ihmisenä, pilkattuna, häväistynä ja ihmisten tähden synniksi tehtynä. Lopuksi antaa vielä oma henkensä ja vuodattaa verensä sovinnoksi. Muuta mahdollisuutta ei vanhurskas ja oikeudenmukainen ikiaikojen Jumala voinut hyväksyä. Viaton viallisten edestä: Ristintie – voittajan tie, ja kaikki tämän pyhän rakkauden vaikuttamana.

Ihmiset, ennen kaikkea juutalainen kansa, olivat muutaman lähivuoden aikana oppineet kuulemaan ja näkemään miehestä, Jeesuksesta. Hänestä ei voitu sanoa, etteikö siinä olisi liikkunut uskovainen ihminen. Tiedettiin, että hän oli uskonnollisesta kodista lähtöisin, Marian ja Joosefin poika. Muutamat Israelin opettajat olivat tavanneet Hänet jo nuorena temppelissä keskellään. Hän kuunteli ja kyseli heiltä. ”Ja kaikki, jotka hänen kuulivat, hämmästyivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa.” Julkisen toimintansa Hän alkoi kuitenkin huomattavasti myöhemmin. Hän liikkui silloin ihmisten keskellä, häistä — hautajaisiin. Ihmetyöt, sairaitten parantaminen ja jopa kuolleista herättäminen, liittyivät hänen nimeensä. Ennen kaikkea Hän kuitenkin saarnaten julisti Taivaan valtakunnasta, joka oli nyt lähestynyt ihmisiä, kehottaen heitä tekemään parannuksen. Se oli outoa kuultavaa siinä määrin, "että kansat hämmästyivät Hänen oppiansa, sillä Hän opetti heitä voimallisesti, ja ei niin kuin kirjanoppineet." Julistus sisälsi ihmissydämiin kohti käyvän ja lahjomattoman parannusvaatimuksen, mutta samalla se tarjosi vapaan ilosanoman: "Uskokaa evankeliumi." Kun julistaja julisti kaikissa tilanteissa saman asian, niin ei ihme, etteikö sanoma Hänestä olisi kuulunut laajalle: Häntä ihasteltiin, muta myös vierastettiin. Hän oli monille siedetty, mutta ei sittenkään rakastettu ja toivottu. Erikoisesti kansan "hengellinen osa", – pappien päämiehet ja kirjanoppineet eivät Häntä hyväksyneet. Osa syntisistä, joille Hän oli oppinsa mukaisesti saarnannut synnit anteeksi, pysytteli kuitenkin hänen lähellään. Todettiinkin, että verrattain pientä, julistajan mukana seuraavaa opetuslapsijoukkoa lukuun ottamatta Hän oli yksin. Hän oli erilainen kuin muut hengelliset opettajat. Ilmeisen selväksi kävi monen mielessä ennen pitkää ajatus, että tuosta Jeesuksesta tulisi päästä pian kokonaan eroon ja siitä syystä monet kävivätkin kiivailemaan Häntä vastaan, yrittäen sanoista solmita Hänet. Hänestä yritettiin tehdä Israelin Jumalan ja Rooman keisarin vihollinen — syytökset, joilla Hänet voitaisiin haastaa vastaamaan toiminnastaan. Näköpiirissä sarasti aika, jossa hengellinen rauha oli palautunut kansan –— erikoisesti kirkkokansan keskelle.
Oli saavuttu juutalaisten pääsiäiseen. Juhla oli perinteellinen isien ajoilta. Se oli "pyhitetty juhla Herralle, iankaikkinen sääty." Juhla tahdottiin viettää sen arvon mukaisesti. Siksi - pappien ja kirjanoppineiden mielessä oli kypsynyt yhteinen loppuajatus. Outo opettaja, Jeesus, oli tapettava pois kansan keskellä. Syytökset Häntä vastaan väärien todistusten tukemana oli esitetty kokoon. Ratkaisevinta oli se, kun Jeesukselta kysyttiin heidän edessään: "Sinä olet siis Jumalan Poika?", sanoi Hän heille: "Tepä sen sanoitte, että minä se olen." Tapahtumien kulku olikin sen jälkeen nopea.
Kiinniotetun Jeesuksen tie kulki pappien luota roomalaisen maaherra Pilatuksen kautta kuningas Herodeksen luokse ja jälleen maaherran eteen. Kansan painostuksesta pelokkaaksi tullut maaherra, jolle sanottiin: "jos sinä Hänet päästät, niin et sinä ole keisarin ystävä", antaa Jeesuksen heille ristiinnaulittavaksi. Jeesuksen ristintien loppusuora oli alkanut. Kannettuaan oman ristinsä Jerusalemista Golgatalle Hänet naulitaan siihen. Hän, joka tuli kerran taivaasta siunauksen tuojana, on ristillä nyt kirottuna ja hyljättynä. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka puussa riippuu.
Tuskanhuuto käy Hänen pyhiltä huuliltaan: "Minun Jumalani, minun Jumalani, miksi minut ylönannoit?" Kaikki ihmiset, vieläpä ikiaikojen Jumala — hänen oma Isänsä, hylkäsi Hänet, jonka päälle Jumala oli "heittänyt kaikkein meidän vääryytemme.” Tuossa vaiheessa oli tuska, kuolema ja helvetin kaikki valta hirvittävimpänä Hänen päällään. Suuri Kärsijä käy kuitenkin tiensä voitolliseen päätökseen.
"Hän juo ojasta tiellä, sen tähden korottaa hän päänsä.” "Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän ja kunniaansa käymän sisälle. Herran Jeesuksen sydämessä paloi sammumaton rakkaus ristin alla ja ristin päällä. Suuren Ristinkantajan voittohuutona kuultiin: "Se on täytetty. Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni!" Ristin tie oli sittenkin Voittajan tie, vaikka maailma ei sitä ymmärtänyt. Suuri Voittaja avasi Taivaan oven ihmislapselle. Kuolema ei voinut pitää Häntä vankinaan. Hän nousi kolmantena päivänä kuolleista. Paavali kirjoittaa: "Jumala on Herran herättänyt."

Ristin tie -- voittajan tie -- on vieläkin olemassa maailmassa. Ainoastaan tämä tie vie taivaaseen. Missä se on? Se löydetään aivan selvästi sieltä, – missä Jumalan lapset tekevät matkaa. He ovat syntinsä anteeksi saaneita uskovaisia. Heistä on kirjoitettu: "Te olette Kristuksen ruumis ja jäsenet." He ovat olleet usein maailmassa vähäisiä. Tuskin heitä on useinkaan huomattu, ei ainakaan Jumalan lapsiksi edes arvattu. Kuitenkin heitä on liikkunut ihmisten keskellä. He ovat aina tarkanneet kuulemaansa julistusta, jos siinä kuuluisi Hyvän Paimenen ääni, "koetelleet henget, josko ne Jumalasta ovat." He ovat olleet "myös aina valmiit vastaamaan jokaista, joka heidän toivonsa perustusta on tutkinut."
Jumala on aika-ajoin jopa ihmetöitäkin heidän kauttaan toimittanut. Tärkeintä on kuitenkin äänellisen evankeliumin julistus. Saarna parannuksesta ja uskomisesta on oppina tosin kova ja liian terävä monen maailman ihmisen mielestä. Se on liian kohti käyvää. Tästä nämä Jumalan ihmiset eivät kuitenkaan luovu, sillä he tietävät, että ”jokainen, joka harhailee ja ei pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa." Vaikka monen ihmisen omavanhurskas elämän juhlakuori on kärsinyt tuollaisesta uskonjulistuksesta ja sen edustajista, niin julistuksen sisältö ei ole kuitenkaan muuttunut. Se on ollut Jumalan sanaa. Siinä on samanaikaisesti tahdottu saarnata katuvalle syntiselle synnit anteeksi. Se valta on sidottu Pyhän Hengen voimaan. Ilmestyessään ylösnousemisensa jälkeen pääsiäispäivän iltana omiensa keskelle Jeesus sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki, joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidetyt." Vain tämä Pyhässä Hengessä julistettu päästönsana vastaa uskojan omantunnon pohjaan rauhalla ja vapaudella. Ylösnoussutta Herraa Jeesusta ei löydy muualta kuin Hänen omiensa keskeltä. Ja vain siinä on "Jumalan huone ja taivaan ovi,” sekä ristintie, mutta myös voittajan tie.
Ystävä! Vavahduttava tosiasia on se, että Jumalasta luopumisen aika on nyt niin pitkällä kuin se on. Jumalan totuudesta ja kutsuista eivät ihmiset välitä. He käyvät yhä pitemmälle siunauksen alta kiroukseen. Sydänten mieli ja elämän asenne on käännetty Jumalan valtakuntaa vastaan. Jumala ja iankaikkisuus on unohdettu elämän laskuista pois. Murheella on todettava, että läheskään kaikki esivallankaan toimenpiteet eivät kestä Jumalan tuomiota. Syntejä on "laillistettu.” Aikamme ihminen tekee syntejä raa'asti Jumalaa pilkaten, abortti- ja lapsirajoitusmurhin, homoseksuaalisuuden, juoppouden ja pelihimojen hirvittävillä kuolemanalttareilla. Suomen kansan kohdalla toteamme, että tämä kansa on paljoudessa murhaaja- ja juomarikansaa. Kun kaduilla on huudettu, niin lakeja on muutettu. Ristintien väki, Jumalan lapset, eivät voi yhtyä tuollaiseen syntielämään. He tahtovat taistella syntiä, maailmaa ja omaa lihaa vastaan. He käyvät tätä taistelua Jeesuksen veren voimalla. Herra Jeesus kutsuu vielä kaikkia ihmisiä tähän samaan armoon. Matkaveljeni ja -sisareni Herrassa! Vaikka elämämme Jumalan lapsina onkin kiusausten ja ristin alla kulkemista, niin kerran se päättyy kuitenkin voittoon. Ajan illassa Herran lauma tosin vaikenee. Epäuskoisia ei kutsuta silloin enää parannukseen. Jeesus sanoi: "Yö tulee, koska ei kenkään taida työtä tehdä." Mutta Jumalan lapsen elämä ja henki ovat silloinkin Taivaallisen Isän kädessä. Turvallista on tehdä silloinkin matkaa, koska Hän on luvannut pitää meistä huolen. Myös tänä pääsiäisenä saamme "uskon kautta pitää pääsiäistä ja veren vuodatusta." Kun tahdomme uskoa syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin sydämen pihtipielet ja ovenpäällinen on silloin verellä sivuttu. Todellinen Pääsiäislammas, Herra Jeesus, on keskellämme. Vietämme juhlaa jo täällä korvessa, vaikka usein kiusattuna. Jumalan lapsen tuntomerkit ovat myös osanamme, ne ovat ainutlaatuiset: Vyötetyt kupeet – Jumalan sanan totuuteen vyötetty ja hoidettu omatunto, kengät jaloissa — valmiina saarnaamaan rauhan evankeliumia, sauva kädessä – anteeksiantamuksenarmon matkasauva, johon pitäydymme ja nojaamme sekä matkaan kiiruhtavaisen mieli — Jeesuksen tulemisen odotus. Näitä merkkejä ei ole missään muualla kuin Jumalan lasten elämässä. Onnellinen sinä, veljeni ja sisareni! Pian voitat paljon! Ristintien päätteessä on kotisi, Taivaallinen Isäsi,veljesi, Herra Jeesus ja pyhien joukko, voittajien joukko!
Pentti Kopsa
Päivämies 18.4.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Getsemanesta Golgatalle

ViestiKirjoittaja Taavetti » 02 Huhti 2016, 10:40

Meidän edestämme

Pitkäperjantai
Luuk. 23: 33 – 46
Kaikkien huomio Jerusalemissa oli kiintynyt yhteen asiaan. Yöllinen oikeudenkäynti oli päättynyt kuolemantuomioon. Nyt seurasi täytäntöönpano. Vertavuotavaa, ruoskittua ja syljettyä Jeesusta odotti sanoinkuvaamaton kidutus: ristiinnaulitseminen. Kuinka Jeesus saattoi kestää vielä tämän, sillä verenvuoto orjantappurakruunusta oli ollut suur? Rääkkäys oli saattanut Pilatuksenkin nasaretilaisen miehen ulkonäköä katsellessa huudahtamaan: Ecce homo! (lat. = katso ihmistä!). Voimme vain sanoa: Kristuksen rakkaus syntistä ihmistä kohtaan palaa sammumattomalla kestoliekillä. Hän antaa kaikkensa meidän edestämme.
Rakkauden ilmaus on anteeksianto. »Isä, anna heille anteeksi, sillä ei he tiedä, mitä he tekevät» … Jeesuksen veri todella »parempia puhuu kuin Abelin (veri). Abelin veri näet huusi kostoa. Sen tähden hyvää puhuva Jeesuksen veri Siionissa on aina ollut saarnatun evankeliumin kallein sisältö.
Jeesus naulitaan keskimmäiselle ristille, pahantekijät oikealle ja vasemmalle puolelle. Toteutui Jes: 53:12: ...»hän antoi henkensä kuolemaan, ja oli pahantekijäin sekaan luettu.» Ristiinnaulittaessa tapana oli keskimmäiseksi asettaa vaarallisin rikollinen, suurin syyllinen. Kuinka totta itse asiassa! Meidän kaikkien synnit olivat sälytettynä Vapahtajamme kannettavaksi. Sillä hän on se, joka ei synnistä mitään tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa.» ( 2. Kor, 5: 21). Vanhurskauden puku on kudottu meille Golgatalla. Uskon kädellä olemme sen vastaanottaneet ja nyt sen omistamme. Se on täydellinen, jakamaton. Sen kutomisesta on huolehdittu taivaassa. Kuvaavaa on: Jeesuksen ...»hame ei ollut ommeltu, vaan kokonansa ylhäältä (alaspäin) kudottu. Iankaikkista elämää ei voitu ihmisvoimin ansaita. Ei edes tunnettu Jumalan suurta rakkautta Jeesuksessa Kristuksessa.
Pimeyden voimat olivat Jeesuksen tuskallisimmalla hetkellä liikkeellä. Häntä ivattiin, halveksittiin... Yhtä kaikki käärmeen pää poljettiin rikki. Kristuksella olisi valta kutsua vaikka enkelit avukseen. Hän ei sitä tee. Ei astu alas ristiltä pilkasta huolimatta. Lunastustyö ei jäänyt kesken. Hän huutaa voittohuutonsa: ”Se on täytetty.»
Mitä näki ihminen tässä kaikessa? Oli nähnyt ihmiselämän julman kohtalon. Nuorien ja tikapuiden avulla ristille nostetun tuomitun, lujasti puun kylkeen sidotun, säälittävän hylkiön: Tuollaiset tultaisiin heittämään kuoltuaan korppien raadeltavaksi. Mutta Jumala oli määrännyt toisin: Jeesus tuli rikkaan tykö kuoltuaan, sai kunniallisen hautauksen, nousi kolmantena päivänä kuolleista ja pyhitti haudan lepokammioksemme.
Äärimmäisen tuskaisaa Jeesusta katselee ristin ryöväri. Usko avaa hänet näkemään syntiensä sovittajan. Kallis veri vuotaa nyt hänenkin suurten syntiensä pesoksi. Nyt hän lausuu: »Ja tosin me olemme oikein siinä, sillä me saamme meidän töidemme ansion jälkeen; mutta ei tämä mitään pahaa tehnyt. Ja sanoi Jeesukselle: Herra muista minua kuin tulet valtakuntaas. Hän sai käydä tuona päivänä paratiisin porteista sisälle. — Meilläkin, sisareni ja veljeni, on sama armo. Uskon kautta nyt vielä katselemme ristillä riippuvaa Kristusta: Hän on syntivelkamme maksanut. Olemme kalliisti ostetut. Kerran nautimme iäisen elämän onnea.
Asian suuruutta ja kalleutta emme savisin kielin kykene kertomaan. Kristuksen riippuminen ristillä oli luomistapahtuman jälkeen suurin hetki maailmassa: Ei ihme, jos luonnonvoimat järkkyivät. »Ja se oli lähes kuudes hetki, ja pimeys tuli kaiken maan päälle, hamaan yhdeksänteen hetkeen asti. Ja aurinko pimeni ja temppelin esivaate repesi kahtia:» Mihin; synti saattoi Vapahtajamme? Rakkaudessaan hän jätti taivaan ja tuli maailmaan. Mutta kuinka suuri teko! »Temppelin esivaate repesi kahtia.» Tie aukeni taivaaseen. Se, mikä oli ollut esikuvallista siihen saakka; muuttui todellisuudeksi. Kaikki täyttyi. Pietari kirjoittaa: »Ettette ole hopialla eli kullalla lunastetut … Vaan kalliilla Kristuksen verellä. Uskomme kaikki Synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Martti Kallunki
Päivämies 18.4.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Getsemanesta Golgatalle

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Huhti 2016, 12:24

Pitkäperjantaina

Tuom. 6: 36–40
Kun Gideon ja hänen aikansa Jumalan lapset uskoivat lupauksen evankeliumiin, siihen lupaukseen, joka syntiin lankeamisen jälkeen saarnattiin: "Sen pitää rikki polkeman sinun pääs ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän," heitä tarvitsi rohkaista uskomisen asiassa. Gideon, joka oli Jumalalta asetettu Israelin kansalle profeetaksi saarnaamaan hyvää sanomaa sekä taistelemaan Israelin kansan hengellisiä ja ajallisia vihollisia vastaan, tunsi omalta puoleltaan suurta heikkoutta ja vajavaisuutta kalliissa tehtävässään. Niinpä hän epäilysten alla tahtoi vahvistua Jumalan lupauksista. Hän sanoi Jumalalle: "Jos sinä vapahdat Israelin minun käteni kautta, niin kuin sinä sanonut olet. Katso, minä panen villaisen nahan pihalle: jos kaste tulee ainoastaan nahan päälle ja kaikki muu maa on kuiva, niin minä ymmärrän, ettäs minun käteni kautta Israelin vapahdat, niin kuin sinä sanonut olet." Ei ollut ihme, jos Gideonilla oli epäilyksiä, sillä midianilaiset ja amalekilaiset joukkoineen ja karjoineen tallasivat kaiken sen, mitä israelilaiset kylvivät.
Tuntuuko sinusta, rakas uskonystävä, että kylvötyön, jota sinä heikkoudessasi kylvät omien lastesi keskuudessa, tämän maailman epäuskoiset opettajat ja papit tahtovat tallata maahan. Kuinka tällainen kansa, joka oli ajallisesti ja hengellisesti nälkiintynyt ja maahan lyöty, pystyy voittamaan joukot, joilla on suunnaton ylivoima. Huomaamme, että vaikka Gideon ei voinutkaan kerskua omalla voimallaan, hän sai uskon silmillä katsella tapahtumia. Vaikka maa oli niin kuiva, että Jeesuksen opetuslapsetkaan eivät jaksaneet valvoa ja rukoilla, niin Jumalan oma ainoasyntyinen Poika jaksoi valvoa ja rukoilla sekä vuodattaa verenhikensä hänenkin epäileväisen edestä. "Ja se tapahtui niin: kuin hän toisena päivänä varhain nousi, kääri hän nahan kokoon ja pusersi kasteen nahasta ja täytti maljan vedestä." Rukousten malja tuli Jeesuksen veren hiestä niin täyteen, että vaikka me huonot ja epäileväisen tuntoiset rukoilijat Gideonin lailla emme jaksaisikaan rukoilla, Hän on oman verensä kautta avannut tien kaikkein pyhimpään.
Ei kuitenkaan Gideonille riittänyt vielä uskon vahvistukseksi tämä, vaan hän tahtoi vahvistua sanomasta, joka kuului ainoasyntyisen Uhrikaritsan huulilta: "Se on täytetty." Hänenkin synnit on sovitettu.
"Ja Gideon sanoi Jumalalle: älköön sinun vihas syttykö minua vastaan, jos minä vielä kerran puhun: minä koettelen vielä kerran sitä nahalla: anna ainoastaan nahan kuivan olla ja kaikella muulla maalla kasteen." Näin Gideon sai hengen silmillä katsella Uhrikaritsaa, joka oli ylennetty ristinpuun päälle. Niin kuiville oli viaton Uhrikaritsa joutunut, että Hän huusi: "Jumalani, minun Jumalani, miksis minut ylönannoit.” Mark.15:34. Maa tuli Jeesuksen kärsimisestä ja kuolemasta niin märäksi, että jokainen, joka uskoo, tulee Hänen verensä kautta autuaaksi. Näin tuli Gideon vahvistetuksi; hänkään ei ollut uskomassa tyhjän päälle. Jumala pysyy lupaustensa takana. – Seuraavassa luvussa kerrotaan, kuinka Gideon löi vihollisen 300 miehen kanssa. Kerrotaan, kuinka he puhalsivat pasuunoihin ja huusivat: Herran ja Gideonin miekka.
Maan päällä on aina taisteltu sielunvihollista vastaan, Jumalan nimessä. ”Jumala teki myös niin sinä yönä: ja nahka ainoastaan jäi kuivaksi ja kaste tuli kaiken maan päälle." Jeesuksen verinen armokaste on vielä tänä päivänä armollinen huuhtomaan kaikki sinun syntisi ja upottamaan iankaikkiseen armon mereen sinunkin syntisi, joka epäuskossa olet. Profeetan kautta sanotaan, että kaste tuli kaiken maan päälle. Se tarkoittaa sitä, että sinäkin olet lunastettu ja Jeesuksen veri on vuotanut sinunkin syntiesi edessä. Tuhlaajapoika, maailmassa on vielä Isän palvelijoita (uskovaisia) jotka tahtovat pukea sinutkin hääpukuun, joka kelpaa iankaikkisiin Karitsan häihin. Usko sinäkin, rakas matkaystävä, viimeisetkin matkan viat ja heikkoudet anteeksi.
Vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa.
Vihtori Laivamaa
Päivämies Keskiviikkona huhtikuun 18 päivänä 1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Getsemanesta Golgatalle

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Huhti 2019, 07:22

Sivustakatselijat


"Ja ne; jotka kulkivat ohitse, herjasivat häntä ja nyökyttivät päätään." (Mt.27: 39)

Pitkänperjantain tapahtumien, Jeesuksen kärsimysten näkijöinä ja todistajina olivat Raamatun todistuksen mukaan myös sivustakatselijat eli ohikulkijat. Heitä eivät liikuttaneet vähääkään kärsivän Jeesuksen kuoleman tuskat. Heille oli samantekevää, vaikka Elämän Herra Jeesus kuoli syyttömänä. Siksi he voivat yltyä herjauksiin.
Sivuun jäävän ihmisen osa on surkea ja säälittävä. Sielun pelastuminen on autuaaksi tuleminen ja hänelle toisarvoinen asia. Kuolinkamppailussa olevan Vapahtajan tuskatkaan eivät särje hänen kivikovaa sydäntään. Sivustakatsojan osa on epäuskoisen osa. Synnin salainen juuri on epäuskossa, joka on kaikkien syntien äiti. Jumalasta erotetussa ja poiskääntyneessä sydämessä on epäusko valtiaana. Epäuskoinen ihminen käsittelee iankaikkisuusasioitakin oman pimentyneen, synnin turmeleman järkensä ja tahtonsa näkökulmasta. Hän ehkä luulee tekevänsä hyvän työn yhtyessään muiden jumalattomien tavalla ja mukana Jeesuksen herjaamiseen ja pilkkaamiseen. Hän haluaa tulla toimeen omillaan eikä tarvitse auttajaa, eikä pelastajaa. Siksi epäusko on kaikkien rumien ajatusten, rivojen sanojen ja herjausten syvin syy. Epäuskon kypsä hedelmä on paha teko~, herjaus ja Jumalan pilkkaaminen.
Epäuskon lujan panssarisuojuksen musertamiseen tarvitaan Jumalan pyhän sanan kaksiteräisen miekan luja lain isku. Sen edessä voi kivikova sydän särkyä. Syntyy Jumalan mielen mukainen murhe, joka koituu katumukseksi ja parannukseksi. Evankeliumi, joka on Jumalan voima, siirtää tottelemattoman tuhlaajalapsen pimeyden, valtakunnasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan, jossa taivaan etulahjana uudestisyntymisessä — kuten Luther sanoo — annetaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Siinä päästetään pahasta omastatunnosta, synnin ja kuoleman siteistä.
Jeesuksen rakkaus riittää sivustakatsoville epäuskoisillekin. Jumalan armossa on varaa ja Jeesuksen sovintaveressä voimaa saattamaan heidätkin osallisiksi anteeksiantamuksen armosta ja pääsemään osallisiksi Jumalan valtakunnan kansalaisoikeuksista, jotka ovat vanhurskaus, ilo ja rauha: Pyhässä Hengessä. Missä syntien anteeksiantamus on, siinä on myös elämä ja autuus. Kiiruhda sen tähden ystävä rakas, joka sivustakatsovan epäuskoisen paikalla vielä olet, armonajassa parannukseen, ennen kuin armo-ovi kohdaltasi sulkeutuu. Kutsu voi olla kohdallasi viimeinen. Jos kuolema katkaisee elämäsi, niin sinulle tulee korvaamaton vahinko. Jumalallisen rakkauden vaatimana tätä sinulle vielä muistutan.
Olkaa siunattuja Jeesuksen sovintoveren armolla te, heikot taivaantien raahustajat, jotka Jumala on armossaan
kutsunut olemaan osallisia siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa. Jumala armossaan hoitaa teitä, vaikka kuljettaa vaivojen tietä. Suuren Yövalvojan, Herran Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit anteeksi. Pitkänperjantain suuri sovintopäivä avasi meille, jotka uskomme, armon ja elämän tien, jota kulkien ja Siionin orjantappuroilla kruunattua Herraa Jeesusta seuraten me pääsemme kotia taivaalliseen isänmaahamme. Syntimme ja pahat tekomme ovat suuren Ylipaimenen verellä maksetut, Isä sovitettu ja velkakirjamme rikki revitty.
Taivaallinen Isä rakkaudessaan antoi niin suuren armon, että Hän sivustakatsojankin paikalta ottaa tuhlaajalapset armolapsikseen. Kiitos ja kunnia hänelle aina ja iankaikkisesti. Amen.
Sulo Isokoski
Siionin Lähetyslehti 1963 sivut 91, 92


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 16 Huhti 2019, 07:22
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron