Getsemanesta Golgatalle
Ja kuin he olivat kiitosvirren veisanneet, menivät he ulos öljymäelle. Silloin sanoi Jeesus heille: tänä yönä te kaikki pahenette minussa, sillä kirjoitettu on minä lyön paimenta ja lampaat laumasta pitää hajoitettaman. Mutta sitten kuin minä nousen ylös, käyn minä teidän edellänne Galileaan. Niin vastasi Pietari ja sanoi hänelle: jos vielä kaikki sinussa pahenisivat, en minä ikänä pahene. Jeesus sanoi hänelle: totisesti sanon minä sinulle: tänä yönä, ennen kuin kukko laulaa, kolmasti sinä minut kiellät. Pietari sanoi hänelle: Ja vaikka minun pitäisi sinun kanssasi kuoleman, en kiellä minä sinua. Niin sanoivat myös kaikki opetuslapset. Silloin tuli Jeesus heidän kanssaan kylään, jota kutsutaan Getsemane, ja sanoi opetuslapsillensa, istukaa tässä, niin kauan kuin minä menen ja rukoilen tuolla. Ja hän otti tykönsä Pietarin ja kaksi Zebeteuksen poikaa, rupesi murehtimaan ja vapisemaan. Niin sanoi Jeesus heille: minun sieluni on suuresti murheissansa kuolemaan asti: olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani. Ja hän meni vähän taamma, lankesi kasvoillensa, rukoillen ja sanoen: minun Isäni! Jos mahdollinen on, niin menköön pois minulta tämä kalkki: ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, mutta niin kuin sinä. Ja hän tuli opetuslastensa tykö, ja löysi heidät makaamasta, ja sanoi Pietarille: niin ette voineet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani. Valvokaa ja rukoilkaa, ettette kiusaukseen lankeaisi. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko. Taas meni hän toisen kerran ja rukoili, sanoen: minun Isäni: Ellei tämä kalkki taida mennä pois minulta, muutoin jos en minä sitä juo, niin tapahtukoon sinun tahtosi. Ja hän tuli löysi heidät taas makaamasta: sillä heidän silmänsä olivat raskaat. Ja hän jätti heidät, meni taas ja rukoili kolmannen kerran, ja sanoi entisen sanan. Silloin hän tuli opetuslastensa tykö, ja sanoi heille: maatkaat vielä ja levätkäät: katso hetki on lähestynyt, ja Ihmisen Poika annetaan ylös syntisten käsiin. Nouskaat, käykäämme: katso, se lähestyi, joka minun pettää. Ja vielä hänen puhuessaan, katso, Juudas, yksi kahdestatoistakymmenestä, tuli, ja hänen kanssaan paljon väkeä miekoilla ja seipäillä. Pappein päämiehiltä ja kansan vanhimmilta. Mutta se, joka hänen petti, oli antanut heille merkin sanoen: kenenkä minä suuta annan, se on, kiinni ottakaa häntä. Ja hän astui kohta Jeesuksen tykö ja sanoi: terve, Rabbi! Ja suuta antoi hänen. Niin sanoi Jeesus hänelle: ystäväni: mitä varten sinä tulit?
Silloin ne astuivat edes ja laskivat kätensä Jeesuksen päälle, ja ottivat hänen kiinni. Ja katso, yksi niistä, jotka olivat Jeesuksen kanssa, ojensi kätensä, veti miekkansa, ja löi ylimmäisen papin palvelijaa, ja hakkasi pois hänen korvansa.
Niin Jeesus sanoi hänelle: pistä miekkas siallensa: sillä kaikki, jotka miekkaan rupeevat, ne miekkaan hukkuvat. Taikka luuletkos, etten minä voisi vielä rukoilla minun Isääni lähettämään minulle enemmän kuin kaksitoistakymmentä legiota enkeleitä? Kuinka siis Raamattu täytetään, että niin pitää tapahtuman? Sillä hetkellä sanoi Jeesus joukolle: niin kuin ryövärin tykö te läksitte miekoilla ja seipäillä minua kiinni ottamaan, minä istuin teidän tykönänne joka päivä opettain temppelissä, ja ette minua kiinni ottaneet. Mutta tämä on kaikki tapahtunut, että profeettain kirjoitukset täytettäisiin. Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänen ja pakenivat. Mutta ne, jotka Jeesuksen olivat kiinni ottaneet, veivät hänen Kaiphaan, ylimmäisen papin tykö, kussa kirjanoppineet ja vanhimmat olivat kokoontuneet. Mutta Pietari seurasi häntä taampana hamaan ylimmäisen papin salin porstuaan, ja meni sisälle ja istui palvelian sekaan, näkemään loppua. Mutta Pappein päämiehet ja vanhimmat ja kaikki raati etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan, saadaksensa häntä tappaa ja ei löytäneet. Ja vaikka monta väärää todistajaa tuli, niin ei he sittenkään löytäneet. Mutta viimein tuli kaksi väärää todistajaa, ja sanoivat: tämä on sanonut: minä voin maahan jaottaa Jumalan templin ja kolmena päivänä sen rakentaa ylös. Ja pappein päämies nousi ja sanoi hänelle: etkös: mitään vastaa, mitäs nämät sinua vastaan todistavat? Mutta Jeesus oli ääneti. Ja pappein päämies nousi ja sanoi hänelle: minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, jos olet Kristus, Jumalan Poika. Sanoi Jeesus hänelle: sinäpä sen sanoit, kuitenkin sanon minä teille: tästedes pitää teidän näkemän Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä. Silloin repäisi pappein päämies vaatteensa sanoen: hän on pilkannut (Jumalaa): mitä me silleen todistajia tarvitsemme? Katso, nyt te kuulitte hänen pilkkansa. Mitä te luulette? He vastasivat ja sanoivat: hän on vikapää kuolemaan. Silloin he syljeskelivät häntä kasvoillensa ja löivät häntä poskelle ja muutamat pieksivät häntä sauvoillansa. Sanoen: arvaa meille, Kristus, kuka on, joka sinua löi? Mutta Pietari istui ulkona salista, ja hänen tykönsä tuli yksi piika ja sanoi: sinä olit myös Jeesuksen kanssa Galileassa. Mutta hän kielsi kaikkein edessä ja sanoi: en minä tiedä, mitäs sanot. Kuin hän läksi ulos ovesta, näki hänen toinen piika ja sanoi niille, jotka siellä olivat: ja tämä oli Jeesuksen Natsarealaisen kanssa. Ja hän kielsi taas vannotulla valalla, en tunne minä sitä ihmistä. Mutta vähän hetken perästä tulivat ne, jotka siellä seisoivat ja sanoivat Pietarille: totisesti, olet sinä myös yksi heistä: sillä sinun puheesikin ilmoittaa sinun. Näin hän rupesi itsiänsä sadattelemaan ja vannomaan: en tunne minä sitä ihmistä. Ja kohta kukko laukoi. Niin Pietari muisti Jeesuksen sanan, joka oli hänelle sanonut: ennen kuin kukko laulaa, kolmasti sinä minut kiellät. Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.
Mutta kuin aamu tuli, pitivät kaikki pappein päämiehet ja kansan vanhimmat neuvoa Jeesusta vastaan, häntä kuolettaaksensa. Ja sitoivat hänen, menivät pois ja ylön antoivat hänen maaherralle Pontius Pilatukselle. Kun Juudas, joka hänen petti, näki hänen kuolemaan tuomituksi, katui hän ja toi jälleen ne kolmekymmentä hopiapenninkiä pappein päämiehille ja vanhimmille sanoen: minä pahasti tein, että minä petin viattoman veren. Mutta he sanoivat: mitä meidän siihen tulee? Katso itsiäs. Ja hän heitti hopiapenningit templiin, läksi sieltä, meni pois ja hirtti itsensä. Mutta pappein päämiehet ottivat hopiapenningit ja sanoivat: ei näitä sovi panna uhriarkkuun, sillä se on veren hinta. Niin he pitivät neuvoa, ja ostivat niillä savenvalajan pellon, vierasten hautaamiseksi. Sen tähden se pelto on kutsuttu tähän päivään asti veripelloksi. Silloin täytettiin se mikä sanottu oli Jeremias prophetalta, kymmentä hopiapenninkiä, sen arvatun hinnan, jonka he arvasivat Israelin lapsilta. Ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niin kuin Herra on minun käskenyt.
Mutta Jeesus seisoi maaherran edessä. Niin maaherra kysyi häneltä, sanoen: oletkos sinä Juudalaisten kuningas? Jeesus sanoi hänelle: sinäpä sen sanot. Ja kuin hänen päällensä kannettiin pappein päämiehiltä ja vanhimmilta, ei hän mitään vastannut. Silloin sanoi Pilatus hänelle: etkös kuule, kuinka paljon he sinua vastaan todistavat?
Ja ei hän vastannut häntä yhtäkään sanaa, niin että maaherra suuresti ihmetteli. Mutta juhlana oli maaherra tottunut päästämään kansalle jonkun vangin irralle, jonka he tahtoivat. Niin oli siellä silloin yksi kuuluisa vanki sidottuna, joka kutsuttiin Barabbas. Kun he siis koossa olivat, sanoi: Pilatus heille: kumman te tahdotte, että minä päästän teille? Barabbaan taikka Jeesuksen, joka kutsutaan Kristus? Sillä hän tiesi, että he hänen kateuden tähden olivat antaneet ylön. Mutta kuin hän tuomioistuimelle istui, lähetti hänen emäntänsä hänen tykönsä, sanoen: älä sinä mitään tee sille vanhurskaalle, sillä minä olen paljon kärsinyt tänä päivänä unessani hänen tähtensä. Mutta pappein päämiehet ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta Jeesusta hukkaamaan. Niin vastasi maaherra ja sanoi heille: kumman näistä kahdesta te tahdotte, että minä päästän teille? Mutta he sanoivat: Barabbaan. Pilatus sanoi heille: mitä siis minun pitää tekemän Jeesukselle, joka kutsutaan Kristus? Sanoivat he kaikki hänelle: ristiinnaulittakoon. Niin sanoi maaherra, mitä hän pahaa teki? Mutta he huusivat sitä enemmin ja sanoivat: ristiinnaulittakaan. Kuin Pilatus näki, ettei hän mitään auttaa taitanut, mutta enempi pauhina tuli, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan edessä, sanoen: viaton olen minä tämän vanhurskaan vereen: katsokaat itsiänne. Ja kaikki kansa vastasi ja sanoi: hänen verensä tulkoon meidän päällemme ja lastemme päälle. Silloin päästi hän heille Barabbaan, mutta Jeesuksen, kuin hän hänen ruoskinut oli, antoi hän ylön ristiinnaulittaa. Silloin maaherran huovit veivät Jeesuksen raastupaan, ja kokosivat hänen tykönsä kaiken joukon. Ja kuin he olivat hänen riisuneet, puettivat he hänen punaiseen kaapuun. Ja tekivät orjantappuroista kruunun ja panivat hänen päähänsä ja ruovon hänen oikiaan käteensä ja kumarsivat polviansa hänen edessänsä, pilkkasivat häntä ja sanoivat terve, Juutalaisten kuningas. Ja kuin he olivat sy1keneet hänen päällensä, ottivat he ruovon ja löivät häntä päähän. Ja sitten kuin he olivat häntä piikanneet, riisuivat he häneltä kaavun, ja puettivat hänen omiin vaatteisiinsa, ja veivät hänet ristiinnaulittaa.
Mutta kuin he menivät ulos, löysivät he yhden miehen Kyrenistä, nimeltä Simon ja sen he vaativat hänen ristiänsä kantamaan. Ja tulivat siihen paikkaan, joka kutsutaan Golgata, se on pääkallon paikka. He antoivat hänelle etikkaa juoda, sapella sekoitettua, ja kuin hän maisti, niin ei hän tahtonut juoda. Mutta sitte kuin he olivat hänen ristiinnaulinneet, jakoivat he hänen vaatteensa ja heittivät arpaa, että täytettäisiin, mitä sanottu oli prophetain kautta: he ' ovat minun vaatteeni jakaneet, ja minun vaatteistani ovat he heittäneet arpaa. Ja istuen he vartioitsivat häntä siinä. Ja he panivat hänen päänsä päälle hänen syynsä kirjoitetun: TÄMÄ ON JEESUS, JUUDALAISTEN KUNINGAS. Silloin ristiinnaulittiin kaksi ryöväriä hänen kanssansa, yksi oikialle puolelle ja toinen vasemmalle. Mutta ohitse käyväiset pilkkasivat häntä, vääntelivät päätänsä. Ja sanoivat: sinä joka maahan jaotat Jumalan templin ja kolmena päivänä sen rakennat, auta itsiäs, jos olet Jumalan Poika, niin astui alas ristiltä. " Niin myös pappein päämiehet, kirjanoppineitten ja vanhimmitten kanssa pilkkasivat häntä ja sanoivat: Muita hän on auttanut, itsiänsä ei hän voi auttaa. Jos hän on Israelin kuningas, niin astukaan nyt alas rististä, niin me uskomme häneen. Hän turvasi Jumalaan, päästäköön nyt hänen, jos hän mielistyy häneen. Sillä hän sanoi: Jumalan Poika minä olen. Sitä myös ryövärit hänelle soimasivat, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa. Mutta kuudennesta hetkestä hamaan yhdeksään asti oli pimiä kaikessa maassa. Ja liki yhdeksättä hetkeä huusi Jeesus suurella äänellä, sanoen: Eli, Eli, lama sabaktani? Se on: minun Jumalani, minun Jumalani, miksis minut ylenannoit? Mutta muutamat niitä, jotka siinä seisoivat, kuin he sen kuulivat, sanoivat: Eliasta hän huutaa. Ja kohta juoksi yksi heistä ja otti sienen, ja täytti sen etikalla, pani, sen ruovon päähän, ja antoi hänen juoda. Mutta muut sanoivat: pidäs; katsokaamme, jos Elias tulee häntä päästämään. Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä, ja antoi henkensä. Ja katso, templin esivaate repesi kahtia Ylhäältä hamaan alas, ja maa järisi ja kalliot halkesivat. Ja haudat aukenivat, ja monta pyhäin ruumista, jotka maanneet olivat, nousi ylös. Ja läksivät ulos haudoista, hänen ylösnousemisensa jälkeen tulivat pyhään kaupunkiin, ja ilmestyivät monelle. Mutta kuin sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssansa olivat vartioitsemassa Jeesusta, näkivät maan järinän ja ne, mitä tapahtuivat, pelkäsivät he suuresti ja sanoivat: totisesti oli tämä Jumalan poika. Mutta siellä oli paljo vaimoja taampaa katselemassa, jotka Jeesusta olivat seuranneet Galileasta, palvellen häntä. Joiden seassa oli Maria Magdaleena, ja Maria Jakobin ja Joseen äiti ja Zebedeuksen poikain äiti.
Päivämies 6.4.1966