Taivaaseen astumisen muistojuhla

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Huhti 2011, 09:13

Iankaikkinen elämä


"Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he sinun ainoan totisen Jumalan tuntisivat, ja jonka lähetit, Jeesuksen Kristuksen" Joh. 17: 3.

Jumalan valtakunta on täällä maan päällä pyhäin ihmisten yhteys ja siitä valtakunnasta kuuluu aina hyvä sanoma syntiin langenneelle Aatamin lapselle, että ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Jeesuksen nimessä ja pyhässä veressä.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ja puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Mutta tämä Jumalan kuva ihmisessä turmeltui syntiinlankeemuksen kautta. Ihmisen piti kuolemalla kuoleman, sillä se on ruumiillinen ja hengellinen. Tämä ruumiillinen kuolema on sielun ero ruumiista, mutta sielun kuolema on iankaikkinen ero Jumalasta.

Taivaan ja maan Herra on ihmisen lunastanut ja Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa sovittanut ja syntiinlankeemuksen vian korjannut, että meillä olisi rauha. Hänen haavainsa kautta me olemme paratut Jeesuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemisen kautta. Mutta jos ihminen epäuskolla hylkää tämän Kristuksen teon omalta kohdaltaan, niin se tie vie iankaikkiseen kadotukseen ja vaivaan, itkuun ja hammasten kiristykseen. Mutta uskon kautta se kulkee iankaikkiseen elämään, kun matkaamme täällä vieraan maan päällä synnin pois panijoina ja Jeesuksen veren korjaajina. Synti aina tarttuu ja tekee matkan hitaaksi, sekä oma huonous painaa niin, että tuntuu, että matkalle taitaa uupua.

Mutta Jumalan valtakunnasta kuuluu aina hyvä sanoma, että ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Niin matkaliitto uusiintuu.

Älkäämme vielä heittäkö pois uskoamme, sillä taivaallisen Isän rakkaus on niin suuri, että Hän näin suurta syntistä armahtaa, ja antaa anteeksi ja kantaa helmassaan. Sillä Hän on totinen Jumala ja vanhurskas Isä täynnä armoa ja laupeutta, ja minkä Hän lupaa, sen Hän myös vahvana pitää.

Veljet ja sisaret rakkaat, kilvoitellaan vielä vähän aikaa, niin huonoina kuin itsemme tunnemmekin. Matka kunniaan ja uuteen isänmaahan päättyy. Se isänmaa on uusi Jerusalem, missä asuu vanhurskaus, ja kerran kaikki pyhät kootaan iankaikkiseen juhlaan, jolla on alku, mutta ei tule loppua koskaan.

Muistakaa minuakin heikkoa matkantekijää perheeni kanssa rukouksin.

Kalle Kemppainen
Päivämies 5.5.1965
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Touko 2012, 20:01

Taivaaseen astumisen muistojuhla

Helatorstai on yksi niistä juhlista, jotka koskevat meidän taivaaseen pääsemistämme. Syntiinlankeemuksen tähden ei ollut yhdelläkään ihmisellä mahdollisuutta päästä iankaikkiseen elämään. Synti on saattanut iankaikkisen kadotuksen. Ei löytynyt maan päältä ketään, joka olisi voinut seisoa Jumalan vihan veräjällä. "Ei astu kenkään ylös taivaaseen, vaan joka taivaasta astui alas. Ihmisen Poika, joka on taivaassa." Joh. 3: 13.

Jeesus Jumalan Poika tuli tänne maan päälle. Hän synnitön Jumalan ainosyntyinen poika vaelsi pyhän vaelluksen meidän edestämme, otti syntimme päällensä, synnit jotka painoivat kuolemaan asti, mutta vain Hän mursi kuoleman vallan ja nousi voittajana ylös, ilmestyi täällä omillensa ja osoitti itsensä eläväksi moninaisten merkkien kautta. "Niin tapahtui, kun hän heitä siunannut oli, erkani hän heistä ja .meni ylös taivaaseen. Mutta kuin he häntä kumartaneet ja rukoilleet olivat, palasivat he Jerusalemiin suurella ilolla." Luuk. 24: 51 – 52.

NÄIN on avattu tie taivaaseen kaikille, jotka uskovat Hänen päällensä. Herran Jeesuksen siunaavat kädet ovat meitä tämänkin, päivän Jumalan lapsia suojelemassa. Vihollinen kyllä koettaa sulkea meiltä taivaan, mutta Herra sanoo, että minkä Hän avaa sitä ei yksikään sulje: "Että siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä pyhään, Jeesuksen veren kautta. Jonka hän meille on valmistanut uudeksi ja eläväksi tieksi, esiripun kautta, se on: hänen lihansa kautta.". Hepr. 10:19 – 20 .

Taivaaseen astumisen juhlaan saamme käydä siinä uskossa ja toivossa, että niin kuin Herramme Jeesus on mennyt kunniaan, niin mekin saamme Hänen kauttaan ilmestyä iankaikkisessa kunniassa; jossa ei enää kukaan ole arkisissa tuntemisissa, niin kuin täällä usein arjen kiusat ahdistavat, tulee epäilyksiä, kelpaanko enää näin arkisen tuntoisena taivaan suurille juhlille.

Siksipä onkin tarpeellista käydä täällä kuulemaan sitä julistusta, jota Pyhän Hengen voiman kautta ilmoitetaan Herran Jeesuksen käskyn mukaan. Täällä ollessaan Hän puhalsi opetuslastensa päälle ja sanoi heille: "Ottakaat Pyhä Henki. ` Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.” Joh. 20: 22 – 23. Jumalan valtakunnan evankeliumi nostaa uupumusta tuntevan taivaan tien kulkijan katselemaan uskon silmillä poikki tämän vieraan maan sitä maata, jossa vanhurskaus asuu, siellä ei ole surua eikä murhetta, eikä vaivaa. Siellä on muutettu kaikki vaivat rauhaksi ja kaikki työt vanhurskaudeksi.

Pyhä henki johdattaa totuuden tiellä. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Jeesus on Jumalalta meille tehty viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Sen tähden tällä tiellä ei tyhmäkään eksy. Olkaamme siksi turvallisella mielellä ja rohkaistut uskomaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Kilvoitelkaamme uskossa siihen asti, kun pääsemme näkemiseen.

Kalle V, Timonen
Päivämies 26.5.1965
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Syys 2012, 14:12

Kristuksen ansio


"Silloin Hän avasi heidän ymmärryksensä kirjoituksia ymmärtämään. Ja sanoi heille: niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä ja saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntien anteeksiantamista kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista. Mutta te olette näiden todistajat. Ja katso, minä lähetän minun isäni lupauksen teidän päällenne, mutta te olkaa Jerusalemissa siihen asti kuin teitä puetetaan voimalla korkeudesta. Niin hän vei heidät ulos Betaniaan ja nosti kätensä ja siunasi heitä. Ja se tapahtui, koska hän heitä siunannut oli, erkani hän heistä, ja meni ylös taivaaseen." (LUUK. 24: 45 —51).

Kuolleista ylösnousemisensa jälkeen Jeesus ilmestyi monet kerrat omillensa. Hänen omansa useinkin hyvin työläästi tunsivat hänet. Mutta kun hän avasi heille kirjoituksia, oli heidän sydämensä palavainen, ja kun hän esitteli. Voiton merkkejä, käsiensä haavoja, he ihastuivat, vaikka eivät kaikkea tapahtuneesta vielä ymmärtäneetkään. Kun elämän Herra mursi leipää heidän silmiensä nähden, kerrotaan:

"Leivän murtamisesta he tunsivat hänet."
Kun tänä päivänä Kristus valtakunnassaan valtakuntansa evankeliumin kautta murtaa elämänleipää ja jakaa elämänvettä, heikko, ja nytkin niin vähän ymmärtäväinen Jumalan lapsi tuntee Herransa uskon silmillä katsellen omaksi – ja samalla koko maailman Vapahtajaksi. Jumalan lapsi ihastuu ja riemastuu:

"Minun Vapahtajani, minun edestäni kärsinyt ja kuollut." Ja uskonsilmät kiinnittyvät häneen ja voitonmerkit Jeesuksen käsissä, rinnassa ja jaloissa näkyvät kalliina. Lävistetyt kädet siunaavat minuakin. Jumalan lapsi riemastuu siitäkin, että sinä, rakas Vapahtajani olet minullekin avannut kirjoituksia ja niin paljon, että minä Pyhän Raamatun kirjoitusten vakuuttavalla todistuksella tiedän olevani oikealla tavalla uskomassa ja juuri sinun, rakas Isä, tahtosi jälkeen sinun vetämänä ja kutsumana, nyt niin kuin entisetkin pyhät, turvautumassa Vapahtajan ansioon omalta puolelta ansiottomana ja kelvottomana.

Kun sinun rakas Poikasi kehotti saarnaamaan parannusta ja syntien anteeksiantamista omassa nimessään, niin se on armojen armo, että minäkin, maan äärien lapsi, olen juuri tämän Herralta säädyn evankeliumin omalle kohdalleni saanut
kuulla. Herralta se on tapahtunut minunkin kohdalleni ja on ihme minun silmäini edessä, niin kuin oli entisillekin pyhille.

"Te olette näiden todistajat", elämän Herra vakuutti. Näin tänäkin päivänä täälläkin Pohjanmaalla. Me Jumalan lapset, heikot, vähäiset, työläästi ymmärtäväiset saimme Vapahtajaltamme tämän tehtävän: viran sovinnosta saarnata, niin kuin Paavalikin ihasteli. Onhan Vapahtajalla rakkaudellinen luottamus omiinsa. Kun hän sitten erisi Isänsä tykö, niin ennen kuin hän lähti, hän siunasi heitä ja lupasi, että heidät puetetaan voimalla korkeudesta.

Sinä, tämän päivän rakas veljeni ja sisareni, olet kaikista näistä lupauksista saanut tulla osalliseksi. Onhan syytä iloon ja kiitokseen. Hän, joka on ollut uskon alkaja, on luvannut olla myös päättäjä. Onhan se vahva todistus varjeluksesta ja Jumalan rakkaudesta, kun tänä päivänä löydämme itsemme turvallisesti Jumalan valtakunnan sisältä kaikesta tämän valtakunnan armohoidosta osallisena. Kaikesta — ja niin yltäkylläisesti, että tälläkin armon siunaamalla hetkellä saat kuulla hyvän Vapahtajasi siunaavan äänen valtakunnan evankeliumissa: "Saat uskoa aivan armosta kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä" Ja se on niin paljon, että mitään ei jää kanteeksi, kun Jumalan lapsi jaksaa kaiken synnin ja kuorman — nimellisenkin pois pannen seisoa Jumalan armon varassa.

"Kalilean miehet, mitä te katselette? Se Jeesus, joka teiltä otettiin pois, on tuleva niin kuin Hän otettiin pois." Enkelit lohduttivat poismenneen Jeesuksen perään katselevia opetuslapsia. Jäämmehän tänäänkin muistaessamme Herramme ja Mestarimme ylösnousemusta odottamaan, että hän tulee kerran — ehkä piankin omiansa noutamaan. Vain tuohon hetkeen asti tarvitsee kilvoitella, tuohon saakka tarvitsee varjeltua Jumalan valtakannassa, tuohon saakka tarvitsee viattoman veren priiskua viallisten valkeudeksi ja puhtaudeksi. Sitten, rakkaat, vajaa lakkaa ja täydellisyys alkaa. Me tulemme täydellisesti puetetuiksi ylösnousemuksen ruumiissa Herran Jeesuksen ansaitsemaan osallisuuteen ja saamme olla niin kuin hän on, katsella Vapahtajaa ja Isää kasvoista kasvoihin.

Onko ihme, rakkaat, että silloin kiitetään! Silloin ei purista tämän maailman kylmyys, ei arista pilkka, ei kahlitse savimaja. Ymmärryskään ei ole enää vajavainen. Sydän sulaa kokonansa kiitokseen.

Paavo Marin
Päivämies 20.5.1981
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Syys 2012, 09:23

Oulu, 20. 5. 1981
Korotettu Herra


Olemme tottuneet antamaan erityisen arvon pois lähtevän viimeisille sanoille ja teoille. Itse se elämäntilanne, johon viimeiset muistot poislähteneestä kiteytyvät, tuntuu jopa juhlallisen pelottavalta. Jopa verraten lyhyeksi jäävä irtautuminen läheisten ihmisten keskeltä merkitsee useimmiten syvästi koettavaa sisimmän kipua. Tilanne omakohtaisesti koettuna on tuttu: "Mitä sanoa tai tehdä jäähyväisiä: jättäessään, kun eronikävän tietää hiipivän sisimmän sopukoihin viimeistään ulko-oven painuessa kiinni."

Öljymäellä vietettiin läksiäisiä erilaisen ilmapiirin vallitessa. Pilvi ympäröi Jeesuksen ja vei hänet korkeuksiin. Opetuslasten pieni joukko jäi ihmetyksissään tuijottamaan korkeuksiin. Mutta he eivät, merkillistä kylläkin, surussaan ja eroikävässään itkeneet ja vaikeroineet, vaan ''palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten" ja "ylistivät Jumalaa". Tämä on sitä elävän kristillisyyden hulluutta, jota luonnollinen ihminen ei voi ymmärtää. Syy opetuslasten erikoislaatuiseen käyttäytymiseen erotilanteessa oli siinä, että Jeesus "siunatessaan heitä" (= opetuslapsiaan) erkani heistä.

Jeesuksen siunaus uskovaiselle sydämelle merkitsee kevätkastetta. Kevätsade saa hetkessä ihmeitä aikaan. Kuolleen näköinen luomakunta alkaa elää. Korkeimman siunauksen jakaja itse istuu nyt Majesteetin oikealla puolella korkeuksissa ja kantaa kaikki voimansa sanalla. Siunauksen virrat vuotavat kuitenkin täällä alhaalla Jumalan perheväen keskellä. Jeesuksen antamaa tehtäväksi antoa, sovituksen virkaa, hoitavat Jumalan lapset, pitäessään tarjolla pelastuksen evankeliumia. Tämän tarjouksen sinettinä on aina ollut saarna, jonka kaikupohjana on kehotus parannukseen ja lupaus syntien anteeksiantamisesta Jeesuksessa Kristuksessa. Evankeliumin uskominen virittää turmeltuneen ihmisen sisimmän kiitokseen ja johtaa sanan uskojan Jeesuksen opetuslasten joukkoon, joka evankeliumin osallisuudessa elää ylösnousseen Jeesuksen siunaavien käsien alla.

Jeesuksen opetuslapset tiesivät ja tietävät, että ero Jeesuksesta on vain näennäinen. Hänhän on luvannut olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti. Oikea usko näkee Kristuksen työn jatkumisen Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan. Täällä taisteleva Jumalan seurakunta on palkan maksun päivänä, Kristuksen päivänä, riemuitseva seurakunta. Mitä merkitseekään vuosien ja vuosikymmenien kilvoituksen matkalla tunnettava vaiva ja ahdistus sen sanomattoman ja loputtoman ilon ja kunnian rinnalla, joka Isän siunattuja odottaa kirkkauden maassa. Jeesus, jonka pilvi vei pois, tulee takaisin kirkastettavaksi pyhissään ja ihmeteltäväksi kaikissa uskovaisissa . (2 Tess. 1:10).

Timo Riihimäki
Päivämies Keskiviikkona, toukokuun 20. päivänä 1981
Pääkirjoitus
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Taivaaseen astumisen muistojuhla

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Touko 2016, 10:13

Herramme Jeesus KRISTUS astui ylös taivaaseen

Kristuksen taiv. ast. p.
"Ja katso, minä lähetän minun Isäni lupauksen teidän päällenne. Mutta te olkaat Jerusalemissa siihen asti kuin te puetetaan voimalla korkeudesta. Niin hän vei heidät ulos hamaan Betaniaan ja nosti kätensä ja siunasi heitä. Ja tapahtui, kuin hän heitä siunannut oli, erkani hän heistä ja meni ylös taivaaseen. Mutta kuin he häntä kumartaneet ja rukoilleet olivat, palasivat he Jerusalemiin suurella ilolta. Ja olivat aina templissä, kiittivät ja kunnioittivat Jumalaan Amen!" (Luuk. 24:49 – 53)
Pääsiäisen voiton tapahtumat ovat ohitse. Jumalan Poika on voittanut kuoleman. Hän on elävä Herra ja kuningas, voiton Ruhtinas.
Kärsimisensä ja haudasta ylösnousemisensa jälkeen Kuningas ilmestyy vain omillensa. Hän todistaa elävyytensä näyttämällä kärsimyksensä jäljet, antamalla opettamisen ja saarnaamisen käskyn, ruokkimalla nälkiintyneet lapsensa ja lupaamalla omillensa Pyhän Hengen voiman.
Tekstissämme Jeesus kehottaa opetuslapsiaan pysymään Jerusalemissa siihen asti, kunnes heidät puetetaan voimalla korkeudesta.
Tämän päivän opetuslapsetkin ymmärtävät, että aikaisemmin ei voi lähteä evankeliumin julistustyöhön ennen kuin on puetettu Pyhältä Hengeltä. Ja pukijana ovat olleet Jumalan Pojan valtuuttamana toiset Jumalan lapset. "Voima korkeudesta" selvittää, mistä se tulee. Se ei ole voimaa ihmiseltä, vaikka julistus korvien kuultavaksi tuleekin ihmisen suusta, vaan se on taivaasta. Isältä Jumalta lähetetty, "joka opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitä minä sanonut olen." (Joh. 14:26).
Huonomuistisenkaan ei tarvitse pelätä kalliitten armoneuvojen jäävän unohduksiin, sillä Herramme lupaa Pyhän Hengen kautta muistuttaa kaiken opetuksen. Unhottavaisimmalle ja kovakorvaisimmallekin Jumalan lapselle muistutetaan nytkin kaikkein kalleimmasta opetuksen sanasta: "Sinun syntisi ovat anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä." Ja epäuskoiselle kuuluu yhä kallis Jeesuksen neuvo: "Tehkäät parannus ja uskokaa evankeliumi." (Mk. 1:15).
Vielä kokos Vapahtaja opetuslapsensa "nosti kätensä ja siunasi heidät". Sitten hän meni ylös taivaaseen. Vähän tarkemmin apostoli Luukas mainitsee toisessa kirjassaan: "Pilvi vei Hänet ylös heidän silmäinsä edestä" (Apt., l: 9).
Siunattuina ja turvattuina saivat opetuslapset palata Jerusalemiin, jossa he alati kävivät seuroissa kiittämässä ja kunnioittamassa Jumalaa. Heidän esimerkkinsä on meillekin sovelias.
Saamme myös jäädä heidän laillaan uskovaisina odottamaan Kunnian Kuninkaan tulemista.
"Ja vaikka minä menen pois valmistamaan teille siaa, niin minä tulen jälleen ja otan teidät tyköni, että kussa minä olen, siellä pitää myös teidän oleman."
JH. 14:3.
Kalevi Kanniainen
Päivämies 15.5.1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron