Joulun jälkeen

[Taavetti]

Mistä Simeoni tiesi, että lapsi oli Jeesus?


Luuk. 2: 25---28

Me ymmärrämme Raamatun kirjoituksista, Uuden Testamentin alussa, jolloin Jumalan, Isän lupaus täytettiin Kristuksen lihaan tulemisen kautta, että käyvät toteen elämän Herran sanat hänen profeetallisen virkansa aikana, kun hän huokaa ja murehtii omaisuuskansan tottelemattomuutta: "Minä tulin omilleni, mutta minun omani eivät ottaneet minua vastaan", kuten kertoo Luukas-evankelista.
"Ja katso mies oli Jerusalemissa, jonka nimi oli Simeon." Luukas ei jätä huomioimatta, kun hän evankeliumiaan kirjoittaa, miten silloinen suurkaupunki kirjanoppineineen, ja fariseuksineen oli lukenut ja ymmärtänyt profeettain kirjoitukset. Heillä oli Mooseksen peite silmien päällä. Heidän kohdallaan käy toteen Paavalin sana: Puustavi kuolettaa ja tieto paisuttaa.

Ei ollut Jumalan valtakunnassa heistä todistusta. Ei ollut Kristus-valo profeetallisesta sanasta päässyt heitä valaisemaan kuoleman varjon maassa, kuten Simeonia. Tämä oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta. Pyhä Henki oli hänessä. Hänessä kävi toteen apostoli Paavalin sana: Teillä on voide ja te tiedätte kaikki. Sillä oli Pyhä Henki valaissut Simeonia vanhan Israelin ennustuksista. "Ei valtikkaa oteta pois Juudalta, eikä lain opettajia hänen jaloistaan, ennen kuin sankari tulee, jossa kansat riippuvat kiinni."

Kyllä vanhan Simeonin tarvitsi tämän lupauksen täyttymistä odottaessaan käydä armoalttarin tykö, sillä epäilyksiä nousi varmaan, kuten Aabrahamillakin Isän Jumalan lupauksiin nähden: Mutta näin näkyy Raamatun pyhillä olleen uudistetun hengen halu "olla, Herra, sinun alttaris tykönä, jossa kiitosääni kuullaan ja kaikki sinun ihmeen saarnataan." Heidän tarvitsi saada matkan vikoja, epäilyksiä ja syntejä anteeksi Jeesuksen veressä ja nimessä. Näin ovat Israelin lohdutuksen odottajat tehneet, ja Pyhä Henki on säilynyt uskon kautta.

Tämmöisiä Herran ihmeitä siellä olivat Jumalan pyhät oppineet Herran sanasta, kun Pyhä Henki oli kirkastanut Jumalan valtakunnassa. Armo oli heitä ravinnut opilla ja viisaudella, ja Simeonille oli sanottu Pyhältä Hengeltä, ettei
hänen pitänyt ennen kuolemaa näkemän, kuin hän näkisi Herran Kristuksen. Käy toteen Herran apostolin sana: Ei muu tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.

Mitä sinä tämän maailman iltapäivän Jumalan pyhä olet oppinut armon koulussa kanssani, veli ja sisar kallis, ollessasi tämän koulun ensiluokalla? Varmaan olet monien epäilysten alta joutunut aivan syntiseksi. Olet joutunut epäilemään siitä autuudesta ja armosta, iankaikkisesta elämästä, joka Jumalan Isän lupauksena Kristuksen tähden evankeliumissa tykö kannettiin tuhlaajalapsellekin ensi kerran. Sen kautta synnyimme, ja saimme Pyhän Hengen uskon kuuliaisuudeksi. Tämä on aina ilmoittanut, ettei meidänkään pidä näkemän kuolemaa, vaan on armo aina kirkastanut Herra Jeesusta elämäksi ja autuudeksi.

Nyt Simeon laski, ja Pyhä Henki oli laskumiehenä, että on kulunut kahdeksan päivää siitä, kun täyttyi Juudan hallitusaika ja Israelin Pyhä syntyi. Jumalan lupaus täyttyi. Nyt saapuu liiton enkeli ja temppelin Herra. Varmaan jo menomatkalla Simeonin sielu iloitsi elävässä Jumalassa, ja hän tuli Hengen kautta temppeliin. Ja vanhemmat toivat lapsen, Jeesuksen, sisälle. Ei ole evankelista merkinnyt, kuinka usein tämä Simeoni oli siellä ennen käynyt. Ei edes niin, että hän olisi jokapäiväiseen tapaansa tullut temppeliin. Mutta hän tuli Hengen kautta oikeaan aikaan, juuri sinä päivänä, jolloin tuo Pyhästä Hengestä siinnyt ja neitseestä syntynyt, Jumala Jumalasta ja Ihminen ihmisestä, Herra Kristus, tuli temppeliin. Se, johon Jumalan pyhät olivat turvansa panneet, jossa olivat nauttineet vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Siinä näkyy iankaikkinen, Jumalan hukkumattoman sanan totuus: Minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut. Näin tunnettiin ja tiedettiin vain Pyhältä Hengeltä. Vanhempiensa kantama Jeesus-lapsi tunnettiin Jerusalemin temppelissä vain Simeonilta.

Oli todella liikuttava hetki, kun tuo iankaikkisesti kelpaava, pyhä ja virheetön pääsiäislammas vuodatti ensimmäiset viattomat veripisarat, rakkaudesta viallisten edestä, astuessansa Jumalan lain rikkojain edestä lain liittoon. Ei ihme, että Simeonin ilo oli kyynelillä sekoitettua, nähdessään pyhästä ruumiista putoavan niiden veren pisaroiden, jotka ovat sielun haavat parantaneet, ja jotka ovat sovinto. Ei ihme, jos hän ottaa lapsen syliinsä ja kiittää lupauksen täyttymisestä Jumalaa.

Nämä ovat tapahtumia ja tapahtumia ja Pyhän Hengen näytäntöjä, jotka merkitsevät meille, rakastetut, aivan samaa, kuin Simeonille ja kaikille Jumalan pyhille. Olisi siellä. Jerusalemin temppelissä virkaansa hoitava pappi kutsunut varmasti temppelin täyteen aivan Jerusalemin "kermaa," suureen ja kalliiseen juhlaan, jota vain kerran vietetään tämän maan päällä, jos olisi tuntenut Kristuksen. Mutta kun ei ollut Pyhää Henkeä, olivat kaikki sokeita, eivätkä nähneet mitään kaukaa. Eivät edes osanneet sulkea temppeliä.

Näin oli matalalle laskettu meidän Vapahtajamme ja autuutemme. Matalalla se kulkee nytkin. Ei nähdä muuta, kuin halpa lauma, tuomitseva joukko ja vääryydentekijät, jopa niin kelvottomat, että rohjetaan sulkea kirkonkin ovet kelvottoman Ihmisen Pojan nimen tähden.

Mutta sanoisin omalle sielulleni ja sinulle, rakas matkaystävä, kärsi ja kestä vaivoissa, ja lue suurenemaksi rikkaudeksi Kristuksen pilkka, kuin tämän maailman tavara ja katoava kunnia. Ja katso palkan maksoa. Ansioton saa kerran armosta palkan. Lupaathan vielä rakastajallesi uskollisuutta, joka sanoo omansa tuntevansa, kun Hän kutsuu sinua nimeltänsä kanssani. Rakastetut, voi armoa, sillä nytkin on lupa ja oikeus uskoa synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämä tie on vielä auki eksytetyllekin vain Jumalan valtakunnassa, ja sen kautta tie kunnian valtakuntaan taivaaseen. Jumalan rauha levätköön Herran Siionissa.

Vähin pyhäin seassa
Jalmari Vattula.
Päivämies joulukuun 21 päivä 1961

[Taavetti]

Hän tuli omillensa


"Hän tuli omillensa ja ei hänen omansa häntä ottaneet vastaan" (Joh. 1: 11).
Raamattu todistaa, että Israelin kansa eli Jeesuksen syntymän ajoilla odottamisen aikaa. Odotettiin luvatun Messiaan tulemista. Olihan hänen tulemisestaan paljon lupauksia Pyhässä kirjassa. Ei ollut kauan siitä, kun valtikka oli otettu pois Juudalta, josta oli patriarkka Jaakob ennustanut (1. Moos. 49: 10), ja siitä ei ollutkaan kauan, kun viimeinen vanhan liiton profeetta Malakias oli sanonut: "Kohta tulee temppeliinsä se Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te tahdotte, katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot" (Mal. 3: 1).

Nyt oli ensimmäinen verollepanon aika, jonka oli määrännyt keisari Augustus. Nyt oli Jaakobin ennustus täyttynyt. Varmaankin Jerusalemissa, ja muuallakin Israelin maalla tutkittiin nyt ahkerasti Pyhää Kirjaa ja kyseltiin, missä syntyy, tahi onko jo syntynyt hän, "joka Israelia pitää hallitseman", mutta mitään ei vai kuulunut.
Samaan aikaan Betlehemin pienessä kaupungissa etsii köyhä puuseppä Josef majaa, jossa saisi kattoa päälleen ja suojaa ja lämpöä kohta äidiksi tulevalle nuorelle vaimolleen, josta oli Israelin toivo tuleva. Mutta vaikka hän kuinka etsii, huone huoneelta kulkee, ei kenenkään majassa ole tilaa, ei yhtään sääliväistä sydäntä löydy. Katsotaan varmaankin köyhää ja halpaa ulkonäköä ja ajatellaan, että he ovat vain verotettaviksi tulleet. Eivät johdu mieleen profeetan sanat: "Sillä hän nousee ylös hänen edessänsä niin kuin vesa, ja niin kuin juuri kuivasta maasta; ei hänellä ole muotoa eikä kauneutta; me näimme hänen, vaan ei hänellä ollut sitä muotoa, joka meille olisi kelvannut." (Jes. 53: 2). Niin saa maan ja taivaan luoja ja hallitsija, hän, joka oli jo ennen aikojen alkua luvannut Isällensä: "Sinun tahtosi, Jumala, teen minä mielelläni", ja "Minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa", ja "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kun hän lankee, niin minä nostan hänet, minä annan vereni ja henkeni heidän edestänsä," syntymäpaikakseen tallin, eläinten suojan, jonka seimessä, pahnojen päällä, on hänen ensimmäinen leposijansa. Ja kuitenkin "hän tuli omillensa."

Mistä johtuu, että Johanneksen pitää hänen syntymästään näin kirjoittaa: "Hän tuli omillensa, ja ei hänen omansa ottaneet häntä vastaan", miksi ei hänen oma valittu kansansa tunne häntä? Ensiksikin Israelin kansa, muutamia lukuun ottamatta, odottaa lihallisessa mielessä maallista vapahtajaa, kansallissankaria. Pyhiä kirjoituksia luetaan ja tutkitaan, mutta kun "sydän on kaukana Herrasta", niin perkele on kääntänyt heidän silmänsä ja ymmärryksensä, ja siksi on kysymys vain ajallisesta, eivätkä he näe eivätkä kuule. Eivätkä saa tuntea oikean joululahjan, taivaan lahjan saamisen iloa, vanhurskautta ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Siksi heidän sydämensä ei kuule enkelten laulua: "Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, ja maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto". Siksi he eivät osaa Betlehemin tallin seimelle, Sen vuoksi he eivät näe Jeesus-lasta Marian, hänen äitinsä, kanssa.

Toisekseen hän on liian halpa ja köyhä, sekä hän, että hänen vanhempansa. Jos Jeesus olisi syntynyt jostakin ruhtinaallisesta suvusta tahi sen ajan ulkokullaisista papeista, niin ehkäpä olisi torvella soitettu ja sanaa lähetetty kaikille juutalaisille: tulkaa katsomaan, nyt on syntynyt "Israelin toivo." Näin on uskoton maailma sokea.

Ovatkos tämän ajan ihmiset parempia? Odottavatko he oikeassa mielessä taivaan lahjaa, Jeesusta? Onko heillä sen lahjan saamisen iloa? Onko oikeaa jouluiloa? On olemassa odottavaa mieltä, paljon turhaa taivaan toivoa. Vielä enemmän on olemassa maallisten asiain korjaamisen toivoa. Mutta todellista taivaan lahjan, oikean joululahjan, Jeesuksen saamisen toivoa ja sitä seuraavaa iloa on aivan vähän. Mieli saattaa jouluna vähän herkistyä, kun annetaan lahjoja, pääasiassa niille, joilta toivotaan takaisin saatavan. Puhutaan kauniisti, käydään kirkossa, veisataan jouluvirsi. Mutta oikeaa jouluiloa, vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä, on aivan harvoilla.

Hän tahtoisi tulla vieläkin omilleen, lunastetuille lapsilleen, oikeaksi joulun ja koko elämän, vieläpä iankaikkiseksi iloksi. Mutta harvoille hän kelpaa. Hän on yhä liian halpa, hän kulkee niin kovin matalalle, kun hän asuu Henkensä kautta köyhän Marian, so. seurakuntansa, lastensa, sydämissä ja heidän suvussaan (Matt. 28: 20, Room. 10: 8). Siksi hänet katsotaan vieläkin ylön. Ei tulla liioin katsomaan häntä, ja kuulemaan, saati vastaan ottamaan. Vaikka siitä olisi niin ääretön hyöty, niin kuin Johannes sanoo, että niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat hänen nimensä päälle. (Joh. 1: 12).

Onnellinen se ihminen, joka hänen, Jeesuksen, otti vastaan uskolla. Hän sai siitä voiman tulla Jumalan lapseksi. Hän sai Jumalan edessä kelpaavan vanhurskauden vanhurskaudettomaan sydämeensä. Rauhan, oikean taivaan rauhan, jota maailma ei voi antaa, rauhattomaan sydämeensä. Hän sai taivaan ilon, ilon Herrassa, itsessään niin ilottomaan sydämeensä. Tämän lahjan saamisen ilo saattoi täyttää sydämen niin, että siitä syntyi kiitos: "Nyt sinä lasket, Herra, palvelijasi rauhaan menemään sanasi jälkeen" (Luuk. 2: 29). "Käydä, hypätä ja kiittää Jumalaa." Ap.T. 3: 8). ”Mennä iloiten tietänsä myöten." (8: 39).
Jopa iloita siitä, että on koko huoneensa kanssa saanut tulla uskovaiseksi (Ap.t. 16: 34). Tämä avasi suunkin tästä lahjasta muille puhumaan ja ilmoittamaan. "Tulkaa ja katsokaa" (Luuk. 2: 15–18); "ottakaa ja syökää" (Jes. 55: 1). Se antoi voiman hylkäämään maailmalliset ja synnilliset menot. (Joh. 2: 13 -14). Tämä toi varmuuden Jumalan lapsioikeudesta (1.Joh. 3: 2), sekä ikävän taivaaseen, (2. Kor. 5: 2) päästä näkemään taivaallista joululahjaa Jeesusta, - ja heille se lupaus tänäkin jouluna on.

Kerran alkaa meille ikuinen joulujuhla taivaassa. Uskomme sen tähden tänäkin jouluna syntimme anteeksi joulun Herran, Jeesuksen nimessä ja veressä.

Eino Rimpiläinen

1970 joulukuu, Siionin Lähetyslehti

[Taavetti]

Jeesuksen etsijät eksyksissä


Koska siis Jeesus oli syntynyt Betlehemissä Juudean maassa kuningas Herodeksen aikana, jotkut tietäjät tulivat idästä Jerusalemiin ja sanoivat: Kussa on se syntynyt Juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä, ja tulimme häntä kumartaen rukoilemaan. Matt. 2: 1, 2.

Maailman Vapahtaja oli syntynyt pienessä Betlehemin kaupungissa. Idän viisaat häntä etsiessään kuitenkin eksyivät Jerusalemiin. Sieltä eivät he häntä löytäneet, vaan saivat kokea onnettomasti eksyneensä.

Mistä idän viisaat osasivat kaivata Vapahtajaa? Kaiketi heillä oli jotakin tietoa Israelin profeettain ennustuksista. Olihan vain vähäinen osa Baabelin vankeuteen viedyistä israelilaisista palannut sieltä takaisin maahansa. Varmaankin heidän kauttaan oli idän maista levinnyt tieto Israelin
messiasodotuksesta. Elävän Jumalan jano oli syttynyt niin polttavana muutamien tähtien tutkijain povessa, että kun he näkivät kuningastähden, ei mikään voinut pidättää heitä kuningasta etsimästä. Äärettömien, mittaamattomien aavikkojen halki olivat he näin saapuneet Pyhään maahan.

Mutta sitten he eksyivät. Jerusalem, kuninkaan, temppelin, pappien ja kirjanoppineiden kaupunki heidät eksytti.

Ihmisen ajatukset menevät hengellisissä asioista Jumalan ajatuksia ja neuvoja vastaan. Jokaisella Jumalaa etsivälläkin, on oma pelastussuunnitelmansa ja mielipiteensä siitä, miten ja mistä Vapahtaja on löydettävissä. Vastasyntynyt kuningas on tietenkin Jerusalemista, se oli idän viisaiden mielestä selvä asia. Miten olisivat he tulleet ajatelleeksikaan, ettei hän olisi siellä, mihin Israelin setä maallinen että hengellinen hallitus oli keskitetty. Siellähän oli temppeli, siellä papit, siellä pyhät kirjat ja niiden tuntijat. Niin olikin. Mutta Jeesus ei ollut siellä. Hän oli halvassa Betlehemissä. Turhaan idän viisaat etsivät Jerusalemista. Heidän oli sieltä lähdettävä, ja kuljettava alas halpaan Daavidin kaupunkiin, ja siellä alennuttava menemään köyhään ja matalan majaan, ennen kuin he Jeesuksen löysivät.

Eivät siis idän viisaat löytäneet Jeesusta Jerusalemista. Siellä päinvastoin vihattiin häntä. Jeesusta pidettiin siellä vaarallisena, Jerusalemin hallitus oli Kristukselle vihamielinen. Herodes, kuultuaan Jeesuksen syntyneen, etsi häntä, tappaakseen hänet. Ei ole Jeesuksen etsijöillä silloin rauhan aika, kun hallitus on kristillisyyden julkinen vihaaja. Mutta Jerusalemhan oli myös täynnä pappeja ja kirjanoppineita. Voi kuitenkin aikaa, jolloin ihmispelko on tehnyt sananjulistajat mykiksi koiriksi, jotka eivät hauku.

Jerusalemin papeilla oli tärkeämpää säilyttää vallanpitäjäin tuomio ja huolettomat päivät, kuin seurata totuutta. He saivat kuulla Vapahtajan syntyneen, he tiesivät, ettei Hän ollut Jerusalemista. Tiesivät vielä pyhästä kirjasta, että Betlehemin pieni kaupunki oli hänen syntymäsijansa. He kohtasivat Jeesuksen etsijöitä, mutta ei yksikään heistä lähtenyt tietäjien mukaan. He eivät aikoneetkaan lähteä Jeesusta etsimään. Rauha, vanha levollinen, häiriintymätön elämän kulku oli hinnalla millä tahansa säilytettävä. Kunhan vain ympäristön ja kanssaihmisten kanssa asiat pysyivät hiljaisessa, tasaisessa levossa, olisi se tärkeämpää kuin Jeesuksen etsiminen. Mitä hälinä mahtoikaan syntyä Jerusalemissa, kun kuului sanoma: Vapahtaja on syntynyt! Ei se levottomuus tullut siitä, että olisi kilvan kiiruhdettu maailman Vapahtajan luo, saamaan armoa ja syntien anteeksiantamusta, vaan siitä, ettei tuo uusi sanoma vain saisi sekaannusta aikaan.

Näin on aina käynyt, ja käy suruttomuuden suuressa kaupungissa, kun Jeesus on syntynyt elävänä ihmisten sydämiin. Se on tunnettua kaikilta suurten herätysten ajoilta. Herodes etsii äsken syntynyttä, tappaakseen hänet. Heräämättömien keskuudessa on uskottomuus uskontona, ja kaikki hengellinen, esiin puhkeava uusi elämä, joka järkyttää suruttoman rauhaa, koetetaan tukahduttaa kohta sen syntyessä. Miten monet vanhemmat ovat olleet kauhuissaan, kun Herran tuli on tarttunut lapsiin, niin kuin esimerkiksi suurten herätysten syttyessä palamaan. Lapissa eräskin äiti sitoi huivin lastensa suun eteen, ettei "villitauti" heihin tarttuisi herätyksen saarnaajien sattuessa tulemaan taloon.

Miten monet seurakunnan opettajat ovat olleet kauhuissaan, herätysten tuulen puhaltaessa heidän seurakunnissaan, ovat saarnanneet ja pauhanneet, "lahkolaisuutta" vastaan, ja tehneet kaikkensa, saadakseen sen asettumaan! Kuoleman rauhaa on kaikin keinoin koetettu säilyttää häiritsemättömänä.

Sellaisia olivat Jeesuksen etsijät Jerusalemissa. Siunattu asia oli sentään, että kirjoitettu Jumalan sana oli paikallaan suruttomassa seurakunnassakin, vaikka sen hengellinen johto ei sitä seurannut. "Meillä on vahva profeetallinen sana, ja te teette hyvin, että te siitä vaarin otatte, niin kuin kynttilästä, joka pimeässä, valaisee, siksi kun päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne." 2. Piet. l:. 19. Kirjoitettu Jumalan sana osoitti tietäjille, että heidän oli mentävä Jerusalemista halpaan Betlehemiin, jossa Jeesus oli syntynyt. Matkattuaan sinne tähden johtaessa, saivat he siellä langeta maailman Vapahtajan eteen, löysivät Hänet, jota heidän kuolematon henkensä ikävöitsi, ja kantoivat lahjansa Hänelle.

Harvassa on nyt niitä Jeesuksen etsijöitä, jotka eivät mitään vaivannäköä pidä liian suurena, kunhan vain löytävät Hänet, jota heidän sielunsa kaipaa, jotka eivät anna minkään esteen seisahduttaa heitä, kun he Jeesusta etsivät. Eivät monet vaivaudu liikkeelle, lähtemään sielunsa pelastuksen tähden. Ja miten monet niistä, joille jotakin kysymystä on tullut Jeesuksen löytämisestä, eksyvät tieltä, ja jäävät suruttomuuden kaupungin humuun. Mikä sen kuolleen uskon temppeliin, mikä sen iloihin ja hekumaan.

Mikä teidät, pitkän ijäisyyden matkan vaeltajat, sai selkänne Jerusalemille kääntämään ja leiristä ulos lähtemään? Eikö polttanutkin sieluanne tuli niin palava, ettei sitä tämä maailma voinut sammuttaa? Eikö ollutkin hengessänne ikävä niin sanomaton, että Vapahtaja, Hän yksin, taisi sen tyydyttää? Ja sitten lupauksen sana "jos te etsitte minua kaikesta sydämestänne, niin minä annan teidät löytää minut," (Jer. 29: 13). oli kuin kirkas tähti tiellänne. Ylön katsotusta Betlehemistä olette Jeesuksen löytäneet, halvasta majasta, köyhän Joosefin ja Marian luota. Taivaan valtakunta on halpa ihmisten mielestä, mutta siellä on se äsken syntynyt Kuningas, joka oli verellään lunastava kansan sen synneistä. Kanna nyt tämän kuninkaan eteen uskosi tulta, rukouksesi pyhä savu ja itsesi kieltämisen mirha. Vaikka antimesi onkin vain köyhän lahja, niin ei Hän niitä hylkää, vaan ottaa ne vastaan. Ja kun olet Jeesuksen löytänyt, mene ja julista Hänestä hyvää sanomaa paikkakunnallasi, ympäristössäsi ja kodissasi.

O. H. Jussila
Päivämies 6.10.1976

[Taavetti]

”HÄN tuli omillensa, ja ei hänen omansa Häntä ottaneet vastaan”


Jouluyönä tuli Elämän Herra kuoleman varjon maahan. Ihminenhän voi kuolla kolmella tavalla: 1) hengellisesti, kun syntimme erottavat meidät Jumalasta, (Jes. 59: 2) ja "kuolemme" synteihin ja ylitsekäymisiin. (Ef. 2: 1). Synnin palkka on kuolema. (Room. 6: 23). Kuollut on tunnoton, emme silloin edes itse näe emmekä käsitä omaa tilaamme. 2) Kuolemme RUUMIILLISESTI, kun henki eroaa ruumiista ja jäähtynyt tomumajamme viedään haudan poveen. Monet rakkaistamme on jo kätketty kirkkomaan multiin ylösnousemuksen päivää odottamaan. 3) Iankaikkisesti kuolemme silloin, kun hengellisen kuoleman tilassa henkemme eroaa ruumiista. Se merkitsee joutumista kadotuksen loppumattomaan vaivaan, iankaikkiseen eroon Jumalasta anteeksi saamattomien syntiemme tähden.

Hengellinen kuolema on vaarallinen ja salakavala juuri sen tähden, että se huomaamatta johtaa ja on syynä myös iankaikkiseen kuolemaan. Vaikka tällainen ihminen huomaisikin tilansa, niin kuollut ei pysty liikkumaan. Hengellisesti kuollut ihminen ei voi tehdä mitään autuutensa hyväksi. Hän ei kykene tulemaan Jumalan luo, siksi Jumalan täytyy tulla hänen luokseen. Hän tulikin omiensa tykö, sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti koko maailman itsensä kanssa. (2. Kor. 5: 19). Tämän sovituksen osallisuuteen Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä. Kristus lähetti opetuslapsensa, uskovaisensa, saarnaamaan sovitusta, parannusta ja syntien anteeksiantamusta kaikille. (Luuk. 24: 47). Joille he antavat synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut, ja joille he ne pidättävät, niille ne ovat pidätetyt. (Joh 20: 22 – 23). Hän antoi Pyhän Hengen lapsilleen, joten "ette te ole, jotka puhutte, vaan teidän Isänne Henki, joka teissä puhuu." (Matt. 10: 20). "Joka teitä kuulee, se minua kuulee." (Luuk. 10: 16 ). Jumala itse tekee Henkensä kautta tällä tavoin synteihin kuolleesta elävän, synnyttäen hänet lapsekseen uskovaisten joukkoon, Jumalan valtakuntaan. Jumala tuli Pojassaan jouluyönä Beetlehemin talliin. Hän tulee vieläkin uskovaistensa laumassa omiensa tykö, elävä ja elämän lähde synteihinsä kuolleitten ihmisten luo.

Mutta: Hänen omansa eivät ottaneetkaan Häntä vastaan, järkyttävä tosiasia vieläkin! Luoja ei kelpaa luoduilleen. Jumala tulee ihmisjärkeä loukkaavaan halpaan paikkaan, Beethelemin talliin peräti halvassa muodossa. Hän kätkeytyy vastakohtaansa: Hän on iankaikkinen ja elämän lähde, mutta tulee kuolemaan. Hän on pyhä ja vanhurskas, mutta tulee syntisen lihan kaltaisuuteen. Hän on kaikkivaltias Luoja, mutta antautuu avuttomana luotujensa raadeltavaksi. Hän on synnitön, mutta meidän tähtemme tehty synniksi ja puhuu vieläkin syntisen ihmisen suulla. Hän on korkea Jumala ja Henki, mutta kätkeytyy ihmiseen. Tällaisessa hahmossa Jumala ei kelpaa ylpeälle, omahyväiselle ja omavanhurskaalle ihmiselle. Rakentajat hylkäävät kulmakiven. Jumalan Poika ristiinnaulitaan, Jumalan lasten julistamaa sovituksen ja anteeksiantamuksen saarnaa ei uskota Jumalan puheeksi. Oikeat uskovaiset häväistään, pilkataan, erotetaan viroistaan ja vedetään raastupiin vanhan aatamin kunnian loukkaamisesta, kun he neuvovat ja kehottavat ihmisiä synnistä parannukseen.

Jumalan sanaa ei oteta todesta. Vaikka Jeesus sanoo itsellään olevan vain yhden lammashuoneen ja Pyhästä Hengestä osallisen uskovaisten joukon, (Joh. 10, 16, 20: 22 - 23) kehottaen etsimään ensiksi juuri tämän valtakunnan maailmasta, (Matt. 6: 33; Luuk. 10: 5 -12), niin ihmiset vain ylpeydessään rakentavat itselleen mieluisia joukkoja ajatellen, että kyllä kai sitä autuaaksi tulee siellä ja täällä ja vähän joka paikassa. Autuaaksi ei tulla kuin siinä laumassa, missä on Kristus. Ilman minua te ette voi mitään (Joh. 15: 5), eikä kukaan tule Isän tykö muuten kuin Hänen kauttaan. (Joh. 14: 6). Jeesus on lapsilaumassaan tavattavissa joka päivä maailman loppuun asti. (Matt. 28: 20, 2. Kor. 13: 5). Tämän halvan muodon ja maailman pilkan vuoksi Kristus ei kelpaa ihmisille eivätkä he ota Häntä vastaan. Mutta joka katsoo teidät ylön, katsoo ylön minut ja Hänet, joka minut lähetti. (Luuk. 10: 16).

Maailmassa on kuitenkin aina ollut pieni Jumalan lasten joukko. Jumala kutsuu sinne vieläkin jokaista syntiensä vaivaamaa ja ahdistettua sielua. Siellä annetaan Kristuksen käskystä anteeksi kaikki synnit sulasta armosta ilman mitään omaa ansiotamme tai mahdollisuuttamme. Tule sinäkin sinne ja nöyrry uskomaan evankeliumi ennen kuin se on myöhäistä. Älä hylkää elämäsi peruskiveä. Lähde tekemään matkaa uskossa yhdessä elämään jo autettujen Kristuksen omien kanssa. "Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman Jumalan lapseksi tulla." (Joh. 1: 12). Ota Kristuksen sana todesta, kun Jumalan lapset Hänen käskystään saarnaavat sinulle kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Hän syntyi syntisten Vapahtajaksi. Tämän lahjan omistajat kutsutaan kerran Isän siunattuina ikijoulun kirkkauteen.

Perheeni ja omasta puolestani sydämellinen joulutervehdys kaikille.

Pentti Pelkonen
Päivämies 21.12.1968

[Taavetti]

Joulun tähti

Itämaan tietäjiä johdatti tähti, joka kävi heidän edellään ja seisahtui sen paikan päälle, jossa Jeesus-lapsi oli. Kun tietäjät näkivät tähden, he ihastuivat suuresti ja menivät huoneeseen, josta he löysivät Jeesus-lapsen ja Hänen äitinsä Marian. Itämaan tietäjät eivät olisi ilman tähteä löytäneet Jeesusta eivätkä Mariaa. Tämä löytö oli niin suuri, että se tuotti heille suuren ilon. Enkelit ilmoittivat myös kedon paimenille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: ”Teille on syntynyt Vapahtaja, Jeesus Kristus.»

Vieläkin tähti johdattaa meitä löytämään Jeesuksen ja Marian. ”Kirkas tähti taivahan, ompi sana Jumalan.» Jeesus sanoo: »Sen sanan, jonka Isä antoi minulle, annan minä heille ja he ottivat sen vastaan.» Jeesukselta annetun sanan Pyhä Henki kirkastaa tähdeksi ja siinä on silloin valkeus. Vaimolla Raamatussa tarkoitetaan Jumalan valtakuntaa. Johannes näki taivaasta laskeutuvan uuden Jerusalemin, joka on vapaa ja kaikkien meidän äitimme. — Ihminen, kuka lienetkin, kuuntele sitä sanaa, jota selvästi ja puhtaasti saarnataan. Sen sanan on Jumala säätänyt kaikkien ihmisten autuudeksi. Silloin löydät äiti-Marian ja Herran Jeesuksen. Sillon saat iloita kuten itämaan tietäjät ja kedon paimenet aikoinaan. Sillon sinulla on oikea joulu.

Jumalan lapsi, sinulle joulun valot syttyivät kerran. Pyydämme: Jeesus armas, johdata meitä evankeliumissa, sanasi valossa siihen saakka, kunnes korjaat meidät viettämään iankaikkista joulua luoksesi taivaaseen!

Eino Rouvinen
Päivämies 20.12.1972

[Taavetti]

Hänen nimensä pitää kutsuttaman Immanuel


"Katso, neitseen pitää raskaaksi tuleman ja synnyttämän Pojan, ja hänen nimensä pitää kutsuttaman Emmanuel, se on niin paljo sanottu: Jumala meidän kanssamme." (Matt. 1: 23).

Edellä oleva Jumalan sana on enkelin kautta puhuttu Joosefille unessa. Jumalan lupaus oli pian täyttyvä, maailman Vapahtaja oli tuleva maailmaan . Hän, josta profeetat olivat paljon ennustaneet, kuten siitä Jesaja jo ajallaan Pyhän Hengen kautta ilmoitti. "Sen tähden itse Herra antaa teille merkin, katso, neitsy siittää ja synnyttää pojan, sen nimi pitää kutsuttaman Immanuel." (Jes. 7: 14)i

Tätä suurta hetkeä olivat vanhan liiton pyhät hartaasti odottaneet ja toivoneet: "Jospa sinä taivaat halkaisisit ja astuisit alas." (Jes: 64: 1) Tähän Jumalan lupaukseen uskossa luotettiin: "Siionille on tuleva vapahtaja ja niille, jotka kääntyvät pois synneistä Jaakobissa, sanoo Herra." (Jes, 59: 20) Tämä Jumalan lupaus täyttyi ensimmäisenä jouluyönä. Maailman Vapahtaja syntyi. Jumala puki päällensä ihmisyyden, otti orjan muodon – näin Herran apostoli siitä selittää: "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa ja ei lukenut heille heidän syntejänsä ja on meissä sovintosaarnan säätänyt." (2 . Kor. 5: 19) "Sillä hän on sen., joka ei synnistä mitään tiennyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa." (2. Kor. 5: 21).

ME saamme lukea pyhästä Raamatusta Herran Jeesuksen syntymästä, kuinka Hän, taivaan Majesteetti, syntyi köyhänä tallin seimeen. Tämä tapahtuma tiedettiin kyllä tarkoin taivaassa. Taivaan enkelit toivat köyhille paimenille viestin: "Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkiksi: te löydätte lapsen kapaloituna makaavan seimessä." (Luuk. 2: 11 – 12).

Herra Jeesus syntyi tälle maailmalle ja vielä omalle kansalleenkin tuntemattomana. Hän tuli omillensa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan, kuten Psalmistan kautta on. Pyhältä Hengeltä kirjoitettu: ”Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut ja oudoksi äitini lapsille." (Ps: 68: 9) Köyhä ja kiusattu veljeni ja sisareni, saat Jumalaasi jälleen tänä jouluna kiittää samoin kuin Sakarias aikanaan: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on etsinyt ja lunastanut kansansa. Ja on korottanut autuuden sarven Daavidin, palvelijansa huoneessa. (Luuk. 1: 68 – 69) Valaisemaan niille, jotka pimeässä ja kuolon varjossa istuvat, ja ojentamaan meidän jalkamme rauhan tielle.” (Luuk. 1: 79)

RAKAS matkaystäväni, veljeni ja sisareni, Herrassa Jeesuksessa. Jälleen saamme kiireisen ja pahan maailman ajan keskellä hiljentyä Vapahtajan syntymäjuhlaa viettämään. Täyttäköön taivaallinen ilo ja rauha sydämemme. Jumalan kansa odottaa Jeesuksen toista tulemista, siksi ahkeroimme uskoa synnit anteeksi Vapahtajamme pyhässä nimessä ja viattomassa sovintoveressä.

Lauri Perälä
Päivämies 19.12.1973

[Taavetti]

Valkeus loistaa kuoleman varjon maassa

''Kansa, joka pimeydessä vaelsi, näki suuren valkeuden, ja jotka asuivat kuoleman varjon maassa, niiden ylitse se kirkkaasti paistaa. Sinä lisäät kansaa, ja lisäät hänelle iloa, sinun edessäsi iloitaan, niin kuin elonaikana iloitaan, niin kuin saaliin jaossa iloitaan. Sillä sinä olet heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan, ja heidän vaatijansa sauvan särkenyt, niin kuin Midianin aikana. Sillä kaikki sota ja meteli, ja veriset vaatteet pitää poltettaman ja tulella kulutettaman. Sillä meille on lapsi syntynyt, ja poika on meille annettu jonka hartioilla `herraus on, ja hänen nimensä kutsutaan Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan päämies. Että hänen herrautensa pitää suureksi tuleman, ja ei rauhalla loppua Daavidin istuimelle ja hänen valtakunnallensa, valmistamaan sitä ja vahvistamaan tuomiolla ja vanhurskaudella, hamasta nyt niin iankaikkiseen on Herran Jumalan Sebaotin kiivaus tämän tekevä." (Jes. 9: 1 – 6. )

Vaikka PYHÄN HENGEN kautta saarnattu Jumalan sanan valkeus on aina maailman alusta alkaen loistanut niin kuin kynttilä pimeydessä, ei maailma ole sitä käsittänyt. (Joh; 1: 1 – 10). Jumalan lapset ovat sitä vastoin aina vaeltaneet elävän Jumalan sanan valkeudessa, (Ps. 36: 10, San.l. 4: 18-19) niin kuin psalminkirjoittaja sanoo: "Sinun sanas on minun jalkani kynttilä, ja valkeus teilläni, (Ps. 119: 105) Tekstissämme Herran Henki puhuu profeetta Jesajan kautta itse valkeudesta: eli "Elämän Sanasta" — Jeesuksesta Kristuksesta — joka Jumalan lupauksen mukaan oli tuleva maailmaan, (5. Moos. 18: 15 - 19, Apt, 3: 22 - 26.) ja josta Jumala oli saman profeetan kautta sanonut: ''Vähä se on, ettäs olet minun palvelijani, korjaamassa Jaakobin sukukuntia ja tuomassa jälleen Israelin hajotettuja, mutta minä panin sinun myös pakanain valkeudeksi, olemaan minun autuuteni hamaan maailman ääriin." (Jes. 49: 6.).

MONET KUULIVAT KYLLÄ silloinkin nämä profeetan sanat, mutta vain harvat uskoivat. (2. Aika K. 36: 15— 16.). Monilla oli taas sellainen käsitys Kristuksesta, että hän on heidän tuleva, ajallinen hallitsijansa eli kuningas, joka rakentaa jälleen Daavidin kukistuneen valtakunnan. (Aam. 3: 11). Muutamat ajattelivat taas — kun lupauksen täyttyminen viipyi — että tämä ennustus raukeaa tyhjiin. (Hes. 12: 22:). Monet olivat taas väärien opettajien vietteleminä eksyneet tekemään työtä oman vanhurskauden peltosaralla niin kuin "vanhempi velikin" (Luuk. 15: 25 – 32, Room. 9: 31 – 33). Ei siis ihme, jos profeetta Jesaja – tätä kansan kovakorvaisuutta valittaen — kysyykin Lähettäjältään: "Kuka uskoo meidän saarnaamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?" (Jes. 53: 1.) Sillä on kirjoitettu: "Ei heitä sanan kuulo mitään auttanut, koska ei he niitä uskoneet, jotka sen kuulivat." (Hebr. 4: 2.).

NYT voidaan täydellä syyllä kysyä: Uskovatko ihmiset nyt, kun on kulunut lähes 2000 vuotta Jumalan lupauksen täyttymisestä? Evankelista Luukas kertoo näin: "Ja paimenet valvoivat siinä paikassa kedolla ja vartioitsivat yöllä laumaansa. Ja katso, Herran enkeli seisoi heidän tykönänsä ja Herran kirkkaus ympäri valaisi heitä, ja he suuresti peljästyivät. Ja enkeli sanoi heille: älkää peljätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka, on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkiksi: te löydätte lapsen kapaloituna makaavan seimessä. Ja kohta oli enkelin kanssa suuri taivaallinen sotaväen joukko, jotka kiittivät Jumalaa ja sanoivat: Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, ja maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto." (Luuk. 2: 8: 8 – 14)

OLE sen tähden veljeni ja sisareni Herrassa — joka olet Jumalan armosta saanut säilyttää lapsenuskosi ja~sinä, joka niin kuin tuhlaajapoika, olet saanut uudestisyntymisen armon — turvattu ja hyvällä mielellä, sillä sinun Vapahtajasi tuntee sinut ja sinä tunnet hänet. (Jes. 43: 1; Joh. 10: 14.). Sen tähden on myöskin kirjoitettu: ”Minä tahdon olla heidän Jumalansa, ja heidän pitää minun kansani oleman. Ja ei pidä kenenkään lähimmäistänsä opettaman, eikä veli veljeänsä, ja sanoman: tunne Herraa, mutta heidän pitää kaikkein minun tunteman, sekä pienten että suurten, sanoo Herra. Sillä minä tahdon heidän pahat tekonsa antaa anteeksi, ja en ikänä enää muistaa heidän syntejänsä." (Jer. 31: 33 – 34) Sinun "Vapahtajasi" on suuri neuvossa ja väkevä töissä. (Jer. 32: 19.) Ihmeellinen Neuvonantaja, joka tuomitsee syntisen ihmisen valtakunnassaan armolla ja laupeudella. Hän on todella väkevä Jumala, joka puhuu vanhurskautta ja voi auttaa. (Jes. 63: 1.) Hän on jo palvelijainsa kautta kutsunut ja kutsuu yhä kaikkia ihmisiä jo täällä maan päällä armovaltakunnastansa saattaakseen heidät murheiden ja kiusausten majasta taivaan ikikunniaan ja iloon. Sillä hän on lastensa Iankaikkinen Isä ja Rauhan päämies, joka jo täällä ajassa antaa omilleen rauhansa. (Joh. 14: 27. 16: 33.). Tätä Jumalan rauhaa tarkoittaen Paavali sanoo: "Että me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa, meidän Herran Jeesuksen Kristuksen kautta. Jonka kautta myös meillä oli tykökäymys uskossa tähän armoon, jossa me seisomme ja kerskaamme Jumalan kunnian toivosta." (Room: 5: 1 – 2:).

Olkoon siis kerskauksenamme Herra, (Jer. 9: 23 – 24. 1. Kor: l: 31.)- ja tyytykäämme hänen armoonsa. (2. Kor. 12: 9.) Sillä meillä on nytkin lupa uskoa kaikki syntimme ja ylitsekäymisemme anteeksi meidän Herramme, Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä aina rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Antakaamme sen tähden Jumalalle kunnia ja laulakaamme iloisin sydämin Häntä kiittäen:
"Jouluyö, juhlayö. Poissa on synnin työ.
Valo Jeesuksen koittaapi. Tuskat, kuolonkin voittaapi. Kristus syntynyt on." (SL, 8: 3.)
P. H.
Päivämies 19.12.1973

[Taavetti]

Mikä on ihminen että häntä muistat


Joulun jälkeinen sunnuntai
"Herra meidän Herramme! kuinka ihmeellinen on sinun nimesi kaikessa maassa, joka painit kunniasi taivasten ylitse. Nuorten lasten ja imeväisten suusta perustit sinä voiman, vihollistesi tähden, että vihollisen ja kostajan murentaisit. Sillä minä näen taivaat, sinun sormesi teot, kuun ja tähdet, jotka valmistit. Mikä on ihminen, ettäs häntä muistat? eli ihmisen poika, ettäs häntä etsiskelet? Sinä teit hänen vähää vähemmäksi enkeleiltä, vaan sinä kaunistat hänen kunnialla ja kaunistuksella. Sinä asetat hänen sinun käsitekosi herraksi: kaikki olet sinä hänen jalkainsa alle heittänyt. Herra meidän Herramme, kuinka ihmeellinen on sinun nimesi kaikessa maassa!" (Ps. 8: 2 – 7, 10.)

Tämä Psalmi puhuu Kristuksesta ja Hänen valtakunnastaan, Kristuksen alentamisen ja ylentämisen tilasta. Kristuksen valtakunta on iankaikkinen valtakunta. Sanotaan, ettei Hänen valtakunnallaan pidä loppua oleman. Kristuksen valtakunta ei järistä taida, se on siis kukistumaton valtakunta. Tämän valtakunnan kuningaskin on kukistumaton. Maailma on tätä kuningasta vainonnut Hänen syntymästään saakka sysätäkseen Hänet pois valtaistuimelta, mutta yrityksessään täydellisesti epäonnistunut. Jumala alensi Hänet vähäksi hetkeksi, mutta sitten korotti Hänet ja kaikella kunnialla kaunisti ja asetti kättensä töiden päälle. Herra Jeesus, kuninkaamme, huudahtaa: minulle on annettu kaikki valta taivaassa, ja maan päällä. Näin Hänen alentamisensa ja ylentämisensä tie oli Jumalan Isän rakkautta ihmislasta kohtaan. Mikä on ihminen, ettäs häntä muistat eli ihmisen lapsi, ettäs häntä etsiskelet. Herra meidän Herramme, kuinka ihmeellinen on sinun nimesi kaikessa maassa. Tähän Jeesuksen nimeen pitää kaikkien polvien notkistumaan, sillä ei ole muuta nimeä taivaan alle annettu kuin Herran Jeesuksen nimi, jossa ihminen pelastuisi. Vanhan Simeoninkin sydän iloitsi; kun hän sai Herran Jeesuksen nähdä Jerusalemin temppelissä, kun Pyhä Henki johdatti hänet sinne. Simeon sai pidellä Jeesus-lasta sylissään ja hän saarnasi Herrasta Jeesuksesta ensin omalle sydämelleen; nyt sinä, Herra, lasket palvelijasi rauhaan menemään sanasi jälkeen ja sitten myös kaikille siellä oleville.

Tästähän sinunkin sydämesi, veljeni ja sisareni, täyttyi ilolla, kun sinulle saarnattiin Jumalan valtakunnasta Herran Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. On kirjoitettu: lasten ja imeväisten suusta sinä valmistit voiman ja kiitoksen. Fariseukset kerran moittivat Jeesusta, kun opetuslapset huusivat Kuninkaalle hoosiannaa. He sanoivat: kuuletko, mitä nämä sanovat. Jeesus vastasi: kuulen kyllä, ettekö ole lukeneet Raamatusta, että lasten ja imeväisten suusetä minä olen valmistanut itselleni kiitoksen. Sanotaan: eivät kuolleet sinua kiitä, eikä helvetti sinua ylistä, vaan ainoastaan elävät, niin kuin minä nyt teen, näin kuningas Hiskia.

Onhan meillä kuningas ja ylimmäinen pappi, jolla on valtakunta, johon Hän kaikki sydämestään nöyrtyneet ottaa vastaan. Siinä valtakunnassa Herra Jeesus hoitaa kaikkia armollaan ja laupeudellaan ja anteeksiantamuksellaan, pyhässä nimessään ja veressään. Seuratkaamme Kuningasta, niin pysymme voitolla siihen saakka, kunnes saamme Hänet nähdä kasvoista kasvoihin.
Nöyryytä sinäkin, epäuskoinen, sydämesi ja ota vastaan Jeesuksen veressä syntien anteeksiantamus, niin pääset kiittäjien joukkoon täällä ja kerran iankaikkisesti.

Eino Rouvinen
Päivämies 19.12.1973

[Taavetti]

Uudenvuodenpäivä

Sinun istuimesi pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen


"Ja kuin kahdeksan päivää kulunut oli, että lapsi piti ympärileikattaman, kutsuttiin hänen nimensä Jeesus, joka niin oli enkeliltä kutsuttu jo ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa." (Luuk. 2:21).

Jeesuksen sikiäminen oli pyhä sikiäminen, joka ei tapahtunut lihan tahdosta. Marialle sanottiin: "Katso sinä siität kohdussasi, ja synnytät Pojan ja sinun pitää kutsuttaman hänen nimensä Jeesus. Hänen pitää oleman suuren ja pitää kutsuttaman ylimmäisen Pojaksi. Ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä istuimen. Ja hänen pitää Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti oleman ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."

Näin ennustettiin Jeesuksesta Marialle jo silloin kun Jeesuksen sikiäminen neitseessä tapahtui. Maria sanoi: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun en minä miehestä mitään tiedä?" Enkeli vastasi: Pyhä Henki tulee sinun päällesi ja ylimmäisen voima varjoo sinut, sen tähden myös se Pyhä joka sinusta syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan pojaksi.

Nyt tekstimme kertoo, kuinka tämä Pyhä piti lain jälkeen kahdeksantena päivänä ympärileikattaman, sillä Mooses oli laissa niin säätänyt, että, kahdeksan päivän poikalapsi pitää ympärileikata. Tämä ympärileikkaus oli liiton merkki, sen liiton, jonka Jumala teki jo Aabrahamin kanssa, antamalla samalla lupauksen Aabrahamin jälkeläisille Kaanaan maan perimisestä ja lupauksen Pojasta. Ympärileikkauksen yhteydessä annettiin lapselle myös nimi, kuten nyt uuden testamentin sakramentin, kasteenkin yhteydessä tapahtui.

Tekstissä vielä mainittiin, että hänen nimensä pitää kutsuttaman Jeesus ja se tarkoittaa Vapahtaja. Lupauksen poika, maailman vapahtaja oli syntynyt ja hänen pyhästä ruumiistaan tippuivat ensimmäiset verenpisarat hänen astuessaan lain liittoon täyttämään sitä vaativaa liittoa, johon ei yksikään langenneen Aabrahamin jälkeläinen pystynyt. Tämä suurin nimi taivaan kannen alla, Jeesus, velvoittaa meitä syntiin langenneita ihmisiä sydämen ympärileikkaukseen, josta Mooses jo viidennessä kirjassaan kirjoittaa: "Niin ympärileikatkaa teidän sydämenne esinahka ja älkää enää niskurit olko." Muistamme myös, kuinka Stefanus sanoo kivittäjilleen muistutettuaan ensin heitä Jumalan suurista teoista: "te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämestä ja korvista olette aina Pyhää Henkeä vastaan, niin kuin teidän isännekin."

Sydämen ympärileikkausta toimittaa tämän synnin pilaaman maan päällä Jumalan seurakunta saarnaten lain täyttäjän käskystä katuvaiselle syntiselle Jeesuksen pyhässä ja korkeassa nimessä kaikki synnit anteeksi. Tähän iankaikkiseen armopäätökseen olet myös sinä, itsessäsi niin syntinen ja viallinen armolapsi hyvin tyytynyt. Ja vieläkin saat sinä uskoa matkan viat ja epäilyksetkin hänen nimessään ja veressään anteeksi. Tämän kukistumattoman valtakunnan kuninkaasta ja hallitusmuodosta Isä lausuu Pojalleen: "'Sinun istuimesi pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen. Sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit vääryyttä, sen tähden on sinun, oi Jumala, sinun Jumalasi, voidellut, iloöljyllä enempi kuin sinun osaveljes" (Hebr. 1:8 – 9)

Hyvä meidän on tämän pojan turvin hetki viipyä tässä armovaltakunnassa ja sitten kerran iäti kunnian valtakunnassa kiittäjien joukossa. Runsasta taivaallista siunausta toivottaen alkavalle vuodelle saan jättää teidät, rakkaat matkaystävät, ja sulkea oman raadollisen sielunikin Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun.

Yrjö Suni
Päivämies 29.12.1971

[Taavetti]

Uudenvuoden päivänä

Kehotus parannukseen


Teksti Ilm. 2: 1 – 5
(Muut tekstit. Ps. 121:1-- 8, Hebr. 13: 8, Joh. 14: 12-- 4)
Jumalan seurakunnan Ylipaimen on toimittamassa piispantarkastusta Vähä-Aasian seurakunnissa. Efeson seurakunnan enkeli on nyt puhutteluvuorossa. Johannes -näkijän ei onneksi tarvinnut käydä vääriin valvomisiin osoitteen kohdalla. Ei ollut kysymyksessä jokin seurakunnan suojelushenki, joka Efeson oli nimikokseen ja suojatikseen ottanut. Jos ei Jumalan valtakunta koskaan ole asunut epämääräisessä taivaan pilvikerrostumassa, ei Efeson seurakunnan enkelikään asunut Efesoa kauempana. Jumala oli sovituksen sanan saarnaamisen uskonut jollekulle efesolaiselle, joka evankeliumin kautta oli päässyt Jumalan armoa omakohtaisesti omistamaan. Samainen seurakunnan saarnaaja ja esimies saa nyt postia Piispaltaan. Hän, joka oman seurakuntansa on maitten päälle asettanut kulkee tulisilmillään tutkintoa pitämässä. Hän tietää Efesonkin papin askeleet ja teot. Hän tuntee hänen työnsä ja vaivannäkönsä. Hän tietää senkin, että kyseinen pappi on ollut ristitulessa monenkaltaisten väärien saarnamiesten ja valheveljien vuoksi. Apostoleita oli liikkeellä, mutta Jumalan Henki ei tuntenut heitä Kristuksen lähettiläiksi. Monenlaista lentolehtistä saattoi Efeson seurakunnan enkeli postissaan saada. Seurakuntalaiset kenties tahtoivat pappiaan kantaa esirukouksin, sillä aika oli paha. Mutta Saatana oli jo silloin valvovan paikalla. Voimme hyvin aavistella, että totuus oli vaarassa Efesossakin, kun rakkaus kenties pyrki totuuden edelle. Kuitenkaan Efeson seurakunnan enkelillä ei ollut varaa käydä veljeilemään niitten kanssa; jotka Henki todisti valhettelijoiksi. Efeson pappi saakin Piispaltaan tunnustuksen siitä, että hän on jaksanut totuudessa pysyä eikä ole pahoja sietänyt. Paljon oli mies kärsinyt, mutta hän oli myös kestänyt. Kristuksen nimen tähden oli tullut vaikeuksia viran toimituksessa, mutta Efeson seurakunnan kaitsija ei kuitenkaan ollut uupunut.

Sittenkin saa Efeson pappi vakavan kehotuksen parannukseen. Ensimmäinen rakkaus oli kylmennyt, piti muistella lankeemusta ja siitä käydä parannusta tekemään Jumalan seurakunnassa. Muutoin uhkasi pappia viraltapano. Ja vähemmän tietenkin olisikin merkinnyt vain ulkonaisen leipäviran menetys, mutta kun nimi olisi hävinnyt Elämän Kirjasta, se olisi tiennyt todellista kuolemaa. Voi pappiparkaa. En kadehdi kirkkoherraa, jolle Piispa on saarnaamassa parannusta. Näinköhän pienenä rajaseutupappina on parempi olla? Kenties. Ja sittenkin Piispan puhuttelu ulottuu kirkkoherraakin pitemmälle. Ylipappi puhuu koko laumalleen, jokaiselle jäsenelle, yksityiselle kristitylle. Sillä kuka on pappi, sekö joka tätä kirjoittaa, vai se, joka tätä lukee? Jos oikein hyvin onnistaa, niin kumpikin. Sanan mukaan se, joka Sanasta, Jumalan evankeliumista on syntynyt Jumalan armovaltakuntaan, on pappi. Jokainen kristitty on kutsuttu Jeesuksen veren evankeliumia omalle sydämelleen kätkemään ja lähimmäiselleen julistamaan. Näin ollen myös tekstimme on puhumassa itse kullekin kristitylle Jumalan armon julistamisesta, mutta myös siitä omakohtaisen kilvoituksen hoitamisesta. Monta asiaa sattuu matkalla, monesta asiasta joutuu Sana muistuttamaan. Tärkeintä on, että Herran Jeesuksen sovintoveri saa hoitaa sairasta omaatuntoa ajoissa, päivittäin ja hetkittäin. Siten vain voidaan olla uskomassa "tässä ja nyt”.

Ja vielä yksi asia. Virkapapiltakaan ei näköjään parannuksentekoa ole Sanassa kielletty. Pappiparkakin saa käydä uskomaan omat syntinsä anteeksi Herran Jeesuksen verisessä ansiossa. Papillekin on annettu uudelleen alkamisen armo. Autuas pappi, kun lampunjalkaa ei siirretäkään pois, kun nimi säilyy Jumalan kirkonkirjoissa taivaassa. Jumalalle ei näy vaikeakaan asia olevan mahdotonta. »Armon voima meitä kantaa, kunnes pääsemme taivaaseen.”

T. Ilmari Haapalainen,
Rajaseutupastori, Ilomantsi
Päivämies 29.12.1960