Kirjoittaja Taavetti » 22 Joulu 2009, 12:05
Hän tuli omillensa
"Hän tuli omillensa ja ei hänen omansa häntä ottaneet vastaan" (Joh. 1: 11).
Raamattu todistaa, että Israelin kansa eli Jeesuksen syntymän ajoilla odottamisen aikaa. Odotettiin luvatun Messiaan tulemista. Olihan hänen tulemisestaan paljon lupauksia Pyhässä kirjassa. Ei ollut kauan siitä, kun valtikka oli otettu pois Juudalta, josta oli patriarkka Jaakob ennustanut (1. Moos. 49: 10), ja siitä ei ollutkaan kauan, kun viimeinen vanhan liiton profeetta Malakias oli sanonut: "Kohta tulee temppeliinsä se Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te tahdotte, katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot" (Mal. 3: 1).
Nyt oli ensimmäinen verollepanon aika, jonka oli määrännyt keisari Augustus. Nyt oli Jaakobin ennustus täyttynyt. Varmaankin Jerusalemissa, ja muuallakin Israelin maalla tutkittiin nyt ahkerasti Pyhää Kirjaa ja kyseltiin, missä syntyy, tahi onko jo syntynyt hän, "joka Israelia pitää hallitseman", mutta mitään ei vai kuulunut.
Samaan aikaan Betlehemin pienessä kaupungissa etsii köyhä puuseppä Josef majaa, jossa saisi kattoa päälleen ja suojaa ja lämpöä kohta äidiksi tulevalle nuorelle vaimolleen, josta oli Israelin toivo tuleva. Mutta vaikka hän kuinka etsii, huone huoneelta kulkee, ei kenenkään majassa ole tilaa, ei yhtään sääliväistä sydäntä löydy. Katsotaan varmaankin köyhää ja halpaa ulkonäköä ja ajatellaan, että he ovat vain verotettaviksi tulleet. Eivät johdu mieleen profeetan sanat: "Sillä hän nousee ylös hänen edessänsä niin kuin vesa, ja niin kuin juuri kuivasta maasta; ei hänellä ole muotoa eikä kauneutta; me näimme hänen, vaan ei hänellä ollut sitä muotoa, joka meille olisi kelvannut." (Jes. 53: 2). Niin saa maan ja taivaan luoja ja hallitsija, hän, joka oli jo ennen aikojen alkua luvannut Isällensä: "Sinun tahtosi, Jumala, teen minä mielelläni", ja "Minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa", ja "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kun hän lankee, niin minä nostan hänet, minä annan vereni ja henkeni heidän edestänsä," syntymäpaikakseen tallin, eläinten suojan, jonka seimessä, pahnojen päällä, on hänen ensimmäinen leposijansa. Ja kuitenkin "hän tuli omillensa."
Mistä johtuu, että Johanneksen pitää hänen syntymästään näin kirjoittaa: "Hän tuli omillensa, ja ei hänen omansa ottaneet häntä vastaan", miksi ei hänen oma valittu kansansa tunne häntä? Ensiksikin Israelin kansa, muutamia lukuun ottamatta, odottaa lihallisessa mielessä maallista vapahtajaa, kansallissankaria. Pyhiä kirjoituksia luetaan ja tutkitaan, mutta kun "sydän on kaukana Herrasta", niin perkele on kääntänyt heidän silmänsä ja ymmärryksensä, ja siksi on kysymys vain ajallisesta, eivätkä he näe eivätkä kuule. Eivätkä saa tuntea oikean joululahjan, taivaan lahjan saamisen iloa, vanhurskautta ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Siksi heidän sydämensä ei kuule enkelten laulua: "Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, ja maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto". Siksi he eivät osaa Betlehemin tallin seimelle, Sen vuoksi he eivät näe Jeesus-lasta Marian, hänen äitinsä, kanssa.
Toisekseen hän on liian halpa ja köyhä, sekä hän, että hänen vanhempansa. Jos Jeesus olisi syntynyt jostakin ruhtinaallisesta suvusta tahi sen ajan ulkokullaisista papeista, niin ehkäpä olisi torvella soitettu ja sanaa lähetetty kaikille juutalaisille: tulkaa katsomaan, nyt on syntynyt "Israelin toivo." Näin on uskoton maailma sokea.
Ovatkos tämän ajan ihmiset parempia? Odottavatko he oikeassa mielessä taivaan lahjaa, Jeesusta? Onko heillä sen lahjan saamisen iloa? Onko oikeaa jouluiloa? On olemassa odottavaa mieltä, paljon turhaa taivaan toivoa. Vielä enemmän on olemassa maallisten asiain korjaamisen toivoa. Mutta todellista taivaan lahjan, oikean joululahjan, Jeesuksen saamisen toivoa ja sitä seuraavaa iloa on aivan vähän. Mieli saattaa jouluna vähän herkistyä, kun annetaan lahjoja, pääasiassa niille, joilta toivotaan takaisin saatavan. Puhutaan kauniisti, käydään kirkossa, veisataan jouluvirsi. Mutta oikeaa jouluiloa, vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä, on aivan harvoilla.
Hän tahtoisi tulla vieläkin omilleen, lunastetuille lapsilleen, oikeaksi joulun ja koko elämän, vieläpä iankaikkiseksi iloksi. Mutta harvoille hän kelpaa. Hän on yhä liian halpa, hän kulkee niin kovin matalalle, kun hän asuu Henkensä kautta köyhän Marian, so. seurakuntansa, lastensa, sydämissä ja heidän suvussaan (Matt. 28: 20, Room. 10: 8). Siksi hänet katsotaan vieläkin ylön. Ei tulla liioin katsomaan häntä, ja kuulemaan, saati vastaan ottamaan. Vaikka siitä olisi niin ääretön hyöty, niin kuin Johannes sanoo, että niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat hänen nimensä päälle. (Joh. 1: 12).
Onnellinen se ihminen, joka hänen, Jeesuksen, otti vastaan uskolla. Hän sai siitä voiman tulla Jumalan lapseksi. Hän sai Jumalan edessä kelpaavan vanhurskauden vanhurskaudettomaan sydämeensä. Rauhan, oikean taivaan rauhan, jota maailma ei voi antaa, rauhattomaan sydämeensä. Hän sai taivaan ilon, ilon Herrassa, itsessään niin ilottomaan sydämeensä. Tämän lahjan saamisen ilo saattoi täyttää sydämen niin, että siitä syntyi kiitos: "Nyt sinä lasket, Herra, palvelijasi rauhaan menemään sanasi jälkeen" (Luuk. 2: 29). "Käydä, hypätä ja kiittää Jumalaa." Ap.T. 3: 8). ”Mennä iloiten tietänsä myöten." (8: 39).
Jopa iloita siitä, että on koko huoneensa kanssa saanut tulla uskovaiseksi (Ap.t. 16: 34). Tämä avasi suunkin tästä lahjasta muille puhumaan ja ilmoittamaan. "Tulkaa ja katsokaa" (Luuk. 2: 15–18); "ottakaa ja syökää" (Jes. 55: 1). Se antoi voiman hylkäämään maailmalliset ja synnilliset menot. (Joh. 2: 13 -14). Tämä toi varmuuden Jumalan lapsioikeudesta (1.Joh. 3: 2), sekä ikävän taivaaseen, (2. Kor. 5: 2) päästä näkemään taivaallista joululahjaa Jeesusta, - ja heille se lupaus tänäkin jouluna on.
Kerran alkaa meille ikuinen joulujuhla taivaassa. Uskomme sen tähden tänäkin jouluna syntimme anteeksi joulun Herran, Jeesuksen nimessä ja veressä.
Eino Rimpiläinen
1970 joulukuu, Siionin Lähetyslehti
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4