Paastonaika

[Taavetti]

Mistä oli Johanneksen kaste, taivaasta vai ihmisiltä?


5.paastonajan sunnuntai, Matt. 21: 23–27
Evankeliumin kertomuksista näemme, että Jeesus teki ihmetöitä, paransi sairaita, herätti kuolleita ja saarnasi voimallisesti. Sillä Jeesuksen opetuksesta sanotaan, että hän puhui voimallisesti ja ei niin kuin heidän kirjanoppineensa. Opetus kävi tuntoihin. Se särki ja kaatoi väärän hengellisen touhuilun. Nyt juuri äsken, oli tapahtunut, että Jeesus oli ratsastanut Jerusalemiin, ei tosin kuninkaallisin menoin, kuten ajan tapa olisi edellyttänyt. Sen jälkeen Hän puhdisti temppelin, rahan vaihettajain pöydät hän kaatoi ja kyyhkysten myyjäin istuimet kukisti. He tulivat kysymyksellä Jeesuksen tykö: "Millä voimalla sinä näitä teet? Tai kuka antoi sinulle sen voiman? (Matt. 21: 23)

Tilanne ei ole vähääkään muuttunut siitä, kun Herra Jeesus omissa vaikuttaen tekee vieläkin ihmeitä. Jumalan lasten suulla Pyhä Henki saarnaa voimallisesti, sillä Pyhän Hengen saarna ei ole voimatonta. Siinä on eläväksi tekevä Jumalan voima. Se tekee hengellisesti kuolleesta elävän. Se parantaa haavoitetun sairaan tunnon. Tämän me Jumalan lapset olemme kokeneet. Se saarna on meitä virvoittanut. Virvoittaa vieläkin; saamme Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä uskoa synnit anteeksi. Sinuakin, haavojasi ja heikkouttasi katseleva, on evankeliumi voimallinen parantamaan. Ja sinustakin, synnin ja epäuskon tähden kuolleesta, on Jumala voimallinen tekemään elävän.

Siksi maailmassa kysytään: "Millä voimalla", kun eivät he tunne Jumalan voimaa. Mutta kysymys ei ollut oikeamielisten kysymys, vaan kysymyksillä kiusaavan ja vihaavan ihmisten kysymys. Jeesus ei sanonut voiman lähdettä, tuon väärän sydämen tilan tähden, niin kuin ei silloinkaan sanonut, kun Jeesukselta kysyttiin: "Vähäkö niitä on jotka autuaaksi tulevat?" Jeesus sanoi: "Pyytäkää ahtaasta portista mennä sisälle." Nyt Jeesus kysyi Johanneksen kasteesta, oliko se taivaasta vai ihmisiltä. (Matt 21: 25). Toisin sanoen Jeesus sitoi heidät omiltatunnoilta Jumalan sanalla. Kysyjät menivät neuvottomaksi, eivät voineet sanoa niin kuin asia oli, että taivaasta. Näin kävi silloinkin, kun he toivat Jeesuksen tykö syntisen vaimon, joka teki huorin. Jeesus vetosi kysyjiin: "Kuka on synnitön, se lyököön ensin kivellä." Näistä sanotaan; he tulivat sidotuiksi omiltatunnoilta.

Raamattu, kirjoitettu Jumalan sana, on usein maailmassa hyljätty, ylenkatsottu, vääristelty ja käännelty. Mutta meille Jumalan lapsille se on kuitenkin vielä hengen miekka. Sillä taistellaan vihollista vastaan ja sidotaan tunnoilta. Eivät he voi mitään totuutta vastaan Siihen kilpistyvät ruman tuliset nuolet. Vain näin pysymme voitolla. Ei tosin aina vihollisen suuta tukkien, vaan Jumalan sanan suojan ja voiman saamme itsellemme, ja näin pysymme ja varjelumme uskossa. Saamme myös tehdä niin kuin Paavali neuvoi Timoteusta: "Hullut ja turhat kysymykset hylkää, sillä ne riidan matkaan saattavat."

Jumalan lapset, vieläkin vain saarnaamme parannusta ja syntien anteeksiantamusta Jumalan voiman kautta, niin vieläkin aina joku synteihinsä sidottu sielunvihollisen orja tulee päästetyksi synneistään ja pääsee ymmärtämään, millä voimalla tämä kaikki tapahtuu. Ihminen tulee tietämään, että "Evankeliumi on Jumalan voima, jokaiselle uskovalle autuudeksi." Siksi, saamme uskoa synnit ja heikkoutemme anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Usko muuttuu kerran näkemiseksi!

Oiva Tölli
Päivämies 4.4.1973

[Taavetti]

Nimi taivaan kirjassa

1. paastonajan. s.
"Niin ne seitsemänkymmentä palasivat ilolla, sanoen: Herra, perkeleetkin ovat sinun nimesi kautta meidän allemme annetut. Niin hän sanoi heille: minä näin saatanan taivaasta lankeevan .niin kuin pitkäisen tulen. Katso, minä annan teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa; ja ei teitä mikään ole vahingoitseva. Kuitenkin älkää siitä iloitko, että henget teidän allenne annetaan, vaan iloitkaa paremmin, että teidän nimenne ovat kirjoitetut taivaissa." (Luuk. 10: 17-20).

Jeesus valitsi itselleen ensin 12 opetuslasta, jotka saivat läheltä seurata Jeesuksen puheita ja monia ihmetekoja. Hän lähetti heidät saarnaamaan ihmisille Jumalan pyhää sanaa ja päästämään synnin kahleissa olevia vapaaksi. Näiden kahdentoista lisäksi Jeesus asetti vietä toiset seitsemänkymmentä ja lähetti heidät kaksin ja kaksin edellänsä joka kaupunkiin ja paikkaan, johon hän itse oli tuleva. Pienessä Palestiinan maassa liikkui samanaikaisesti 82 saarnamiestä, mutta siitä huolimatta vain pieni osa ihmisistä kuuli Jumalan sanaa. Sen tähden Jeesus sanoi omilleen: "Eloa on paljon, vaan työväkeä on vähän, rukoilkaa siis elon Herraa työväkeä lähettämään eloonsa."

Evankelista Luukas ei kerro, kuinka kauan nämä 70 opetuslasta viipyivät ensimmäisellä lähetysmatkallaan. Todennäköisesti he palasivat ennakolta sovittuna ajankohtana määrätylle kohtauspaikalle. Siellä opetuslapset kertoivat innostuneena kokemuksistaan: "Herra, perkeleetkin ovat sinun nimesi kautta meidän allemme annetut." He taisivat innostua liikaa, koska Jeesus : "Katso, minä näin saatanan taivaasta lankeevan niin kuin pitkäisen tulen." Varmaankin Jeesus tahtoi näillä sanoilla varoittaa omiaan liian suuresta innostuksesta ja jopa ylpeydestä. Ylpeyshän käy aina lankeemuksen edellä! Siellä, missä Jumalan voimat liikkuvat, siellä sielunvihollisen voima joutuu väistymään.

Opetuslasten suorittamat ihmeteot eivät suinkaan yllättäneet Jeesusta, joka oli heille antanut tuon ihmeellisen voiman. Nytkin Jeesus antoi opetuslapsilleen vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa. He tekivätkin monenlaisia ihmeitä, paransivat sairaita, ajoivat ulos saastaisia henkiä, herättivät hengellisesti kuolleita jne. Samoja ihmeitä tapahtuu meidänkin aikanamme, kun Jumalan lapset julistavat hyvää sanomaa Herrasta Jeesuksesta. Syntikuormien alta raahustava ihminen saa kuulla tälläkin ajalla Jumalan valtakunnasta omalle kohdalleen kaikkien syntien anteeksiantamuksen evankeliumin Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Kun ihminen sen uskoo omalle kohdalleen, laskeutuu yli ymmärryksen käyvä Jumalan rauha hänen sisimpäänsä. Hän on saanut siirtyä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteen.

Kun Jumalan lapsi saa olla tätä hyvää sanomaa kuuluttamassa syntejään katuvalle ihmiselle, ei siitä tule hänelle itselleen ansiota. Mutta hän saa siitä iloita, että Jumala tekee työtään hänenkin kauttaan, vaikka tuntee omalta puoleltaan suurta heikkoutta ja kelvottomuutta. Suurin ilo on siinä, että nimi on kirjoitettuna elämän kirjassa taivaassa. Tätä Jeesuskin tahtoi omilleen teroittaa: ”Älkää siitä iloitko, että henget teidän allenne annetaan, vaan iloitkaa paremmin, että teidän nimenne ovat kirjoitettuna taivaissa." Sardin seurakunnan enkelille Jumalan Poika käski kirjoittaa: "Joka voittaa, se pitää valkeilla vaatteilla puettaman, ja en minä pyyhi hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä tahdon tunnustaa hänen nimensä minun Isäni edessä ja hänen enkeleinsä edessä.” (Ilm. 3: 5) Eikö olekin silloin hyvin, kun on synnit anteeksi ja tunnolla Jumalan rauha! Usko vielä tänäkin päivänä kaikki synnit ja matkanviat anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja sydänveressä. Näin nimesi säilyy elämän kirjassa taivaassa. Kerran suurella nimenhuudolla sinunkin nimesi huudetaan ja sinulle sanotaan: ''Vähässä sinä olit uskollinen, minä panen sinut paljon päälle, käy Herrasi iloon."

Osvald Carlson
Päivämies 23.2.1977

[Taavetti]

ME OLEMME HÄNEN TÄYDELLISYYDESTÄNSÄ SAANEET JA ARMON ARMOSTA


1. paastonaj. s.
”Siitä ajasta rupesi Jeesus julistamaan opetuslapsillensa, että hänen piti Jerusalemiin menemän, ja paljon vanhimmilta ja pappein päämiehiltä ja kirjanoppineilta kärsimän, ja tapettaman, ja kolmantena päivänä ylös nouseman. Ja Pietari otti hänen erinänsä, rupesi häntä nuhtelemaan, sanoen: armahda itsiäs, Herra: älköön se sinulle tapahtuko! Niin hän käänsi itsensä ympäri ja sanoi Pietarille: mene pois minun tyköäni, saatana! sinä olet minulle pahennukseksi: ettes ymmärrä niitä, jotka Jumalan ovat, mutta ne, jotka ihmisten ovat.” (Matt. 16:21-23)

Profeetallisen virkansa lähestyessä päätöstään täällä maan päällä Jeesus aikoi ilmoittaa opetuslapsilleen uudesta, heille oudosta tehtävästä. Olivathan he siihen saakka ymmärtäneet Jeesuksen toiminnan tarkoituksena olevan sen, että Hän perustaisi Israelin valtakunnan näkyväisellä tavalla, ilman vierasta iestä, jossa heillä olisi huomattava, vaikutusvaltainen asema. Ei ihme, jos kävi yli heidän ymmärryksensä, että heidän suuresti rakastamansa Mestari menee Jerusalemiin, antaa alttiiksi itsensä, tullakseen tapetuksi ja noustakseen ylös kuolleista kolmantena päivänä.

Olivat he kyllä kuulleet luettavan profeettoja, joissa kerrottiin kipujen miehestä, "joka on haavoitettu meidän pahain tekojemme tähden ja meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut. Jes. 53:5. Uuden testamentin aamussa he kyllä tajusivat, vieläpä Pyhän Hengen valaisemina osasivat kirjoittaa Jumalan lapsille: "Että siis lapsilla on liha ja veri, niin on hän myös niistä osalliseksi tullut, että hän olisi kuoleman kautta hukuttanut sen, jolla kuoleman valta oli, se on: perkeleen. Ja päästänyt ne, jotka kuoleman pelossa piti kaiken ikänsä orjana oleman." (Hebr. 2:14 – 15).

Sanoma Hänestä, jonka "rakkaus on väkevä kuin kuolema," (Kork. v: 8:6) liikkuu vieläkin täällä. Sitä julistavat ennen uskoon autetut ihmiset, he, "joille hän on antanut voiman Jumalan lapsiksi tulla." (Joh. 1:12). Tuo sanoma menee kyllä vieläkin ohitse niitten kovien ja katumattomien, jotka eivät parannusta tarvitse, vaan uskottelevat itselleen kyllä omine keinoineen selviytyvänsä ajassa ja iäisyydessä, herätäkseen kerran hirmuisessa tuomion odotuksessa, — liian myöhään.

Jospa tämän sanoman kuuluville tulisi niitä, jotka heränneellä tunnolla ovat tähän saakka turhaan etsineet ulospääsyä lankeemustensa helvetistä, niin heitä varten tässä evankeliumissa olisi talletettuna voima. Se evankeliumi kertoo yhä uudestaan, tuoreena ja väkevänä Hänestä, Jeesuksesta, joka ei totellut Pietarin neuvoja, eikä langennut viimeisissäkään kiusauksissa, vaan uhrasi itsensä kuolemaan, jotta Hänessä kaikilla katuvaisilla olisi iankaikkinen elämä. Se veri lunasti kerran koko ihmissuvun niin, että kuka ikinä, ja missä ikinä siinä nimessä ja siinä veressä uskotaan Pyhän Hengen kautta saarnattu evankeliumi, saadaan synnit anteeksi. Näin tullaan johdatetuksi jo täällä maan päällä siihen ainutlaatuiseen yhteisöön, jota kutsutaan Jumalan valtakunnaksi, jossa Lutherin mukaan — hän antaa minulle ja kaikille uskovaisille joka päivä synnit anteeksi, elämän ja autuuden.

Siitä asti on tuon lunastusarmon turviin saanut rientää ja uskaltautua kuoleman kahleissa ja synnin orjuudessa olleet ihmiset, uskoessaan sen sanan, josta Johannes kirjoittaa: ”Ja me olemme kaikki hänen täydellisyydestään saaneet ja armon armosta." (Joh. 1:16).

Mutta samaan veriarmoon saat turvautua vielä sinäkin, kiusattu Jumalan lapsi, joka aamusta aamuun heräät niin heikosti ja puutteellisesti varustetun tuntoisena päivän vaivoihin, ja ilta illan perään tunnet, kuinka voimatonta on päivän uskominen ollut. Vaikenemattomana saarnaa sinulle kuitenkin Jeesuksen veri ja Jeesuksen nimi, että syntisi ovat anteeksi. Kun tämän uskot, vaikkapa heikon tuntoisenakin, saat siitä uuden voiman. Saat lukeutua vieläkin niitten joukkoon, joista profeetta sanoo: Ilon ja riemun he käsittävät, murhe ja huokaus pakenee heistä. (Jes. 51:11). Amen.

Viljo Niskakangas
Päivämies 3.3.1976

[Taavetti]

Jumalan tahto


Segsagesimasunnuntai Joh. 4: 31-38
Meidän ihmisten käsityksiä siitä, mikä kulloinkin on tärkeää ja asetettava ikään kuin etualalle, on täytynyt hyvin monta kertaa oikoa ja asettaa asiat oikeaan arvojärjestykseen: Olemme usein asettelemassa asioitu oman mielemme mukaan ja se saattaa johtaa huonoon lopputulokseen.

Ylle merkityssä Raamatun paikassa myös Herra Jeesus asetteli asiat oikeaan arvojärjestykseen. Opetuslapset tahtoivat huolehtia ensisijaisesti vain aineellisen ruoan saannista ja nälän sammuttamisesta, joka aiheutuu pitkäksi käyneestä ruokavälistä. Herra Jeesus tekee kuitenkin opetuslapsilleen ja meille kaikille tiettäväksi, mikä on Hänen pääasiallisin ja tärkein tehtävänsä. "Jeesus sanoo heille: minun ruokani on se, että minä teen hänen tahtonsa, joka minut lähetti ja täytän hänen tekonsa." Toisessa kohdassa Jeesus sanoo itsestään: "Minä olen elämän leipä." Jeesuksen ja Hänen mukanaan koko Jumalan valtakunnan tärkein tehtävä oli ja on edelleenkin saattaa ihmisten tietoon. "Hän on meidän kanssamme kärsiväinen ja ei tahdo, että jonkun pitäisi hukkuman, vaan että jokainen itsensä parannukseen kääntäisi."

Maailma on tehnyt varsinkin nykyaikana viisaudessaan Herrasta Jeesuksesta ja Hänen tehtävästään monenlaisia päätelmiä. Yksi päättelee Hänen olevan eräänlainen sosiaalijohtaja, jonka tehtävänä on pääasiallisesti oikeuden mukainen tulon- ja omaisuuden jako ihmisten ja kansojen kesken, toinen näkee Hänessä radikaalisen hallinnon uudistajan, joku taas muuten vain hyvän ihmisen, joka jakaa jokaiselle ja niin edespäin — epäraamatullisia johtopäätöksiä ja päätelmiä. Ihmiset eivät sokeudessaan ja epäuskossaan näe Jeesuksessa sitä, joka hän on ja mitä varten Jumala, meidän Isämme, Hänet lähetti maailmaan.

Jumalan valtakunnassa ovat nämäkin asiat aina olleet ja ovat selvät. Herra Jeesus on Jumalan ainosyntyinen Poika, jonka Isä lähetti lunastamaan koko langennutta ihmiskuntaa. Kun lunastustyöstä oli päätetty jo ennen aikojen alkua, sanoo Poika Isälleen: "Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja Sinun lakisi on minun sydämessäni." Ps. 40: 9. Jumalan tahto on yhä vieläkin armahtaa ja pelastaa syntiin langennut ihminen synnin ja kuolemanvallan alta. Vaikka tehtävä oli raskas ja tuskainen ja vaikka kaikkinaiset kiusaukset kiusasivat ja vaivasivat Herraa Jeesusta, Hän kuitenkin teki lupaamansa lunastustyön mielellään. "Hän oli kaikissa, kiusattu niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä." Herra Jeesus on antanut Jumalan valtakunnan tehtävän sanoessaan: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille." Mark: 16: 15. Sekä edelleen: "Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan ja joilta te ne pidätte niille ne ovat pidetyt:" Joh. 20: 23.

Illan varjojen käydessä pitkiksi ja kun illan viileys on selvästi tunnettavissa, Jumalan valtakunta julistaa ihmisille parannusta ja syntien anteeksi saamista. Vaikka monta kertaa työ tuntuu raskaalta ja jopa turhaltakin, kun ihmiset eivät usko, on työtä tehtävä niin kauan kuin päivä on. Kohta tulee yö, jolloin ei kukaan voi tehdä työtä Herran elovainiolla. Kun kaiken olemme tehneet, mikä meidän tulee tehdä, sanokaamme: "Me olemme kelvottomat palvelijat." Olkaamme itse kukin siinä vähässä uskollisia, johon meidät on Jumalan valtakunnassa asetettu, sillä pian loppuu työpäivä ja kelvottomille ja väsyneille sanotaan: "Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija, vähässä olit sinä uskollinen, minä panen nyt sinut paljon päälle, käy nyt Herrasi iloon." Pian saamme nauttia ikuisesti autuutta, jonka Herra Jeesus on meille valmistanut. Jäämme uskomaan kaikki synnit ja viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja Hänen kalliissa sovintoveressään kotikunniaan saakka.

Vilho Karanta
Päivämies keskiviikkona helmikuun 21, päivänä 1973

[Taavetti]

2. paastonajan sunnuntai

Jumalan mielen mukainen murhe


Luuk. 7: 36 – 50
Päähenkilöinä tekstissämme löydämme erään vaimon, fariseus Simonin sekä Herran Jeesuksen, jonka Simon oli kutsunut aterialle kotiinsa. Mitkä lienevät olleet ne syyt, joiden mukaan Simon näin menetteli. Kuitenkin tekstimme osoittaa, että hän rukoili Jeesusta ruoalle kanssansa. Herra Jeesus noudattikin hänen pyyntöään.

Kun seuraamme Simonin menettelyä kutsumaansa vierasta kohtaan, huomaamme, että hänen käytöksensä paljastaa hänen sydämensä tilan. Ei ollut Simonilla rakkautta palvella Elämän Herraa niin kuin kansan tapoihin kuului. Hän jätti pesemättä vieraansa jalat ja voitelematta hänen päänsä. Ajatukset, jotka hänen sydämessään liikkuivat silloin, kun hänen kotiinsa tuli kutsumaton vieras, tuo alussa mainittu syntinen vaimo, tuovat näkösälle, että Simon ei itkenyt omia syntejään. Hän näki ainoastaan tuon vaimoparan synnit, naisen, joka Jeesuksen jaloissa itki syntejään.

Mutta kumpi murhe kelpaa Jumalalle, vaimonko vai Simonin?

Simon kulkee sydämessään itsekorotuksen tielle, asettaa itsensä verrattomasti korkeammalle kuin tuon halvan ja syntisen vaimon, jopa niin, että katsoa ylön Herran Jeesuksen. Ei Simon näe hänessä Jumalalta lähetettyä maailman Vapahtajaa, jonka hänkin olisi tarvinnut syntiensä sovittajaksi.

Jeesus puhuttelee vielä vertauksen kautta Simonia, mutta Simon ei ymmärrä. Epäuskon pimeä peite on hänen silmänsä sokaissut, niin että evankeliumin paiste ei pääse häntä valaisemaan. Jos Jumalan Poika olisi tylysti ajanut luotansa vaimon, joka hänen jalkojansa kyynelin kastoi, ja vielä torunut tätä, että kuinka sinä tulet kunniallisten ihmisten ruokarauhaa häiritsemään, niin Simon olisi ymmärtänyt. Mutta koska Jeesus ei menettele sillä tavalla, niin Simon pahenee häneen ja näin ollen jää osattomaksi siitä siunauksesta, jonka vaimo saa.

Vaimolle, joka katuu syntejään, syntisten ystävä Herra Jeesus julistaa: "Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Uskosi on sinut vapaaksi tehnyt, mene rauhaan!"

Vieläkin saarnaa Siion samaa sulosanomaa murheellisille sieluille, ja autuas on se, joka ei tähän pahene, sillä evankeliumi on Jumalan voima itsekullekin uskovalle autuudeksi. Anokaa, niin teille annetaan, etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan sekä annetaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja lahjana on taivaassa tavara, jota ei ruoste eikä koi syö, varkaat eivät kaiva eivätkä varasta.

Ahti Aspegren
Päivämies 19.2.1964

[Taavetti]

3. Paastonajan sunnuntai

Usko tulee kuulosta eikä ihmeteoista


Joh. 12: 37 – 43
Israelin kansa sai nähdä monta Jumalan suorittamaa ihmetekoa. Korpivaelluksen aikana, kun Kora ja hänen joukkonsa nousivat Moosesta ja Aaronia vastaan, maa avasi suunsa ja nieli heidät elävinä helvettiin. Myöskin Jeesus teki paljon ihmetekoja. Parannuksia tapahtui kuitenkin vähän ja ainoastaan saarnan kuulemisen kautta.

Profeetta Jesajan aikana kansa eli raskaissa synneissä: "Voi niitä, jotka tahtovat olla salatut Herran edessä, ja peittää aivoituksensa, ja tekonsa pimeydessä pitää ja sanovat: kukapa meidät näkee? eli kuka tuntee meitä?" Jes. 29: 15. Tällaiset ihmiset pyytävät tunnusmerkkiä taivaasta ja menevät yhä kauemmas paatumuksen tiellä. Jeesus sanoo heistä: Tämä nurja ja huorintekijä sukukunta tavoittelee tunnusmerkkiä taivaasta, mutta sille ei anneta muuta tunnusmerkkiä kuin profeetta Joonan merkki, sillä niin kuin Joona oli valaskalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin pitää Ihmisen Pojan maan povessa oleman."

Abraham puhui helvetissä olevalle rikkaalle miehelle: "Ellei he Moosesta ja prophetoita kuule, niin ei he myös usko, jos joku kuolleista nousisi ylös." Luuk. 16: 31. On turvallista tietää, että jumalanlapsen saarnaama evankeliumi on yhtä voimallinen kuin Jeesuksenkin julistama. Jeesushan näet saarnaa vieläkin lapsiensa suun kautta. Autuas olet sinä, joka uskot.
Sydämen uskolla me vanhurskaiksi tulemme ja suun tunnustuksella autuaiksi. Jos ihminen käsittää uskon, hän ei voi olla sitä tunnustamatta: "Sitä kaupunkia, joka vuorella on, ei kenkään taida peittää." Usko, rakas ystävä, Herraan Jeesukseen. Jeesuksen nimessä ja veressä on syntein anteeksiantamus ja puhdistus kaikista synneistä. Amen.

HJ. CARLSON
Päivämies 26.2.1964

[Taavetti]

4. PAASTONAJAN SUNNUNTAI


Katoava ja katoamaton


Joh. 6: 24 – 36
Jeesus oli tehnyt sen ihmeen, että Hän oli ruokkinut 5000 miestä korvessa. Sen tähden ihmiset kääntyivät Häneen ja olivat tyytyväisiä, kun tulivat ravituiksi. Jeesus joutui sanomaan heille: "Älkää tehkö sitä ruokaa, joka on katoovainen, vaan sitä ruokaa, joka pysyy iankaikkiseen elämään, jonka ihmisen Poika teille antava on, sillä Isä Jumala on sen vahvistanut." Edelleen: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämät teille annetaan." Matt. 6: 33. On aina ollut ihmisiä, joilla on ollut tärkein ajallinen. Iankaikkiset ovat unohtuneet. Voi, mikä vahinko sille, joka ajallisiin turvansa pannut on, eivät ne auta kuolemassa eivätkä viimeisellä tuomiolla. Jeesus kehottaa etsimään sitä ruokaa, jonka Isä Jumala valmistanut on.

"Niin he sanoivat hänelle: mitä meidän pitää tekemän, että me taitaisimme Jumalan töitä tehdä? Jeesus vastasi ja sanoi heille: se on Jumalan työ, että te uskotte sen päälle, jonka hän lähetti." Mitä varten? Sitä varten, ettei yksikään, joka
häneen uskoo, pidä hukkuman, vaan iankaikkisen elämän saaman. Autuas on se, jonka pahat teot ovat annetut anteeksi ja jonka synnit peitetyt ovat." Ps. 32: 1. On armoa, että meille on tullut auttaja ylhäältä, viaton Jumalan Uhrikaritsa, joka pois otti maailman synnit. Hän on vieläkin keskellämme Pyhässä Hengessä saarnatussa evankeliumissa, jossa mekin saimme elämän, kun Jumalan valtakunnasta. julistettiin kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. "Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valkeus." Hän vieläkin laumansa keskellä käy,” kuten lauluntekijä laulaa.

"Mutta minä sanoin teille, että te näitte minun, ja ette sittenkään usko.” Kaikki eivät olleet Jumalan sanalle
kuuliaiset eikä sanankuulo auttanut niille, jotka sitä eivät uskoneet. Niin oli Jeesuksen aikana, niin on nytkin. On armoa, että Jumala on antanut uskon, vaikka se heikolta tuntuu, että täytyy pyytää: Herra lisää meille uskoa. Uskon kautta Jumala auttaa, vie voittohon.

Kalle Säkkinen
Päivämies 1.3.1967

[Taavetti]

4. Paastonajan sunnuntai

Jossa te saatte iloita


Kor. 10: 1 – 12.
"Mutta en minä tahdo sitä teiltä, rakkaat veljet, salata, että meidän isämme ovat kaikki pilven alla olleet ja kaikki meren lävitse vaeltaneet." Mikä valtava esikuva kristityn kotimatkasta turmeluksen maasta taivaan kaupunkiin! Jumala olisi voinut kyllä viedä Israelin kansan Egyptistä oikotietä Kananin maalle, mutta Hän veikin korven läpi ja Punaisen meren poikki.

Tällä matkalla oli monenlaisia vastuksia, niin että kansa usein napisi Jumalaa ja Moosesta vastaan. Näin on kristityn laita vieläkin. Jumala olisi tosin voinut meidät silloin, kun uskoon tulimme, kutsua kirkkauden maahan taivaaseen, mutta Hän on nähnyt tarpeelliseksi jatkaa matkaamme, onpa vielä antanut ristinkin kannettavaksemme. Monelle Hän on antanut inhimillisesti ajatellen raskaan ristin, jopa siihen määrään asti, että nousee kysymys, jaksanko perille. Muista, väsynyt kilvoittelija, että suuri Ristinkantaja Herra Jeesus on kaitseva omiaan niin kuin paimen laumaansa. Väsyneet Hän kantaa helmassansa... (Jes. 40: 11) Pietari sanoo: "... jossa te saatte iloita, te, joita nyt vähän aikaa, jos tarvitaan, moninaisilla kiusauksilla vaivataan, että teidän uskonne koettelemus paljoa kalliimmaksi löydettäisiin kuin katoava kulta, joka tulessa koetellaan..." (1. Piet. 1: 6-7) Jumalan voimallisen käden johdatuksen alla Jumalan lapsi voi vaeltaa sekä yöltä että päivällä.

Mutta sitten on tekstissämme ensiarvoisen tärkeä paikka: "Ja ovat kaikki yhtäläistä hengellistä ruokaa syöneet." Kuinka sydäntä lämmittävää ja rohkaisevaa tuo onkaan, että ne edesmenneet pyhät ovat uskoneet niin kuin mekin! Kallio, joka heitä seurasi, oli Kristus. (jae 4) Päiväksi kerrallaan piti kumartua ottamaan mannaa nälkäänsä. (2. Moos. 16: 14)
Yhä on elävä kristillisyys samanlaista. Maailman kristillisyydessä puhutaan, kuinka uskon on muututtava muuttuvassa yhteiskunnassa, mutta me uskomme, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Niinpä vieläkin saamme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja pyhässä sovintoveressä. Evankeliumi ei ole muuttunut eikä koskaan muutu.

Teksti osoittaa, kuinka matkalla saattaa monelle tulla kohtalokas vahinko. "Mutta ei heistä monta olleet Jumalalle otolliset, sillä he maahan lyötiin korvessa." Mikä oli tähän syynä? Tottelemattomuus, epäusko ja suuret tekosynnit. Mutta nämä ovat meille esikuvaksi, ettemme pahaa himoitsisi niin kuin he himoitsivat. Elämän tie on kaita. Monet vaarat vaanivat oikealla ja vasemmalla. Me rukoilemme, että rakas taivaallinen Isä antaisi meille voimaa taistelussa syntiä vastaan. Kalliisti kirjoittaa Paavali. "Älkäämme huorin tehkö, niin kuin muutamat heistä itsensä huoruudella saastuttivat ja lankesivat yhtenä päivänä kolme kolmattakymmentä tuhatta."

Mikä järkyttävä mutta varoittava esikuva! Senpä vuoksi Jumalan lapsi ahkeroi vaeltaa Jumalansa valkeudessa synnin poispanijana ja armon omistajana. Johannes sanoo: "Mutta jos` me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meittä on osallisuus keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä." (1. Joh. 1: 7) Viallisella ja väsyneelläkin kaidan tien matkaajalla on avoin tie armoistuimen ääreen, jolta kuuluu sanoma: Sinun syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan ja lepoon asti.

Tekstimme lopussa ovat sanat: "Sen tähden joka tuulee seisovansa, katsokaan, ettei hän lankea." Jumalan lapsella ei ole omasta takaa mitään kerskaamisen aihetta, vaan joka päivä saamme omistaa Jumalan armon uutena armona toisin kuin monet tieltä suistuneet korven matkaajat, uskoa uskovan Herran palvelijan Joosuan neuvon mukaan, että Jumala on voimallinen meidätkin saattamaan kotikunnian kirkkauteen. Sen tähden on Jumalan kansalla yksi lepo vielä tarjona. (Hebr. 4: 9) Ylistys, kiitos ja kunnia Jumalalle Hänen suuresta armostaan. Amen.

Yrjö Haaksiluoto
Päivämies 4.3.1964

[Taavetti]

Kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu

Segsagesimasunnuntai
2. Tim. 3:14-4:5
»Mutta pysy niissä, joita sinä oppinut olet, ja sinulle uskottu on, tietäen keneltä oppinut olet. Ja ettäs jo lapsuudesta olet Pyhän Raamatun taitanut, joka sinun autuuteen neuvoa, sen uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa: Että Jumalan ihminen täydellinen olis, ja kaikkiin hyviin töihin sovelias. Niin minä siis todistan Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen edessä, joka on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, hänen ilmestyksessänsä ja valtakunnassansa: Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jona ei he voi terveellistä oppia kärsiä, vaan omain himoinsa jälkeen kokoovat itsellensä opettajat, että heidän korvansa syyhyvät. Ja kääntävät korvansa pois totuudesta, ja turhiin juttuihin poikkeavat. Mutta valvo sinä kaikissa, kärsi ja kestä vaivoissa, tee evankeliumin saarnaajan työ ja toimita virkas täydellisesti.»

Kirkkokäsikirjaan on merkitty seksagesimasunnuntain tekstien otsikoksi: sanan kylvö. Tarkkaavainen lukija voi panna merkille esillä olevan tekstin perusteelta tärkeitä huomioita siitä, millainen sananjulistajan tulisi olla sekä siitä, mitä ja miten hänen tulee kuulijoille puhua ja julistaa.
Ensiksikin sananpalvelijan tulee itse olla osallinen elävästä uskosta, jollainen tämän kirjeen saaja Timoteus oli (Apt. 16:Iss.) Saarnaajaa ei hyödytä se, että hän on joskus lapsena kuullut puhuttavan elävästä uskosta. Paavalin on hyödyllistä muistuttaa Timoteusta siitä, että pitää pysyä siinä uskossa, minkä on oppinut ja mistä on varma. Viimeksi mainittu sana sisältyy alkutekstiin. Kuinka tarpeellista onkaan myös tietoisuus, mistä lähteestä on asialleen varmuuden ammentanut. Tämä ei ole vähäarvoinen näkökohta, koska on sellaistakin hengellisyyttä, jossa eletään väärän vanhurskauden varassa, nojaten kuin egyptiläiset pimeyteensä.
Pyhien kirjoitusten tunteminen on välttämätöntä muun muassa siksi, että sananpalvelija olisi »väkevä terveellisen opin kautta neuvomaan ja vastaan sanojia voittamaan. (Tiit. 1:9). Edelleen Pyhän Hengen vaikutuksen kautta syntyneet kirjoitukset on aiheellista tuntea, koska ne ovat työaseena toiminnassa. Epäuskoiselle maailmalle niitten sanoma on vieläkin: Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, sillä Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt. Synneistään kyllänsä saaneelle kuuluu Jumalan huoneesta pelkkää hyvää. Kenellekään ei sanota: sinä et saa tulla tänne. Armoalttarin äärellä on valvojia päivällä ja yöllä.
Mutta on ymmärrettävää, että syntynyttä lasta pitää ruveta hoitamaan. Lapsi pannaan oppiin, kouluun ja sitä koulunkäyntiä riittää: ollaan ensi luokalla koko maisen vaelluksen ajan. Paavali tuntee sellaisenkin hankalan sanan kuin nuhteleminen. Lapsilauma tarvitsee nuhteluakin, joskus yhteisesti ja kukin vuorollaan erikseen, aina tarpeen mukaan.
Ei ole leikintaskusta silloin kysymys, kun puhutaan Jumalan sanaa. Kuulijoissa voi olla joku sellainenkin, joka on sanan kuulossa ehkä ensimmäistä ja samalla viimeistä kertaa. Puhujaparan sydämestä puristuu usein kipeä vaikerrus: Kuinka voin kirkastaa näitä tärkeimpiä asioita näille ihmisille, etteivät he kerran syyttäisi minua, että miksi saarnasit, kun hienojen saarnojesi korulauseitten seasta en löytänyt osoitetta taivaaseen. Sananpalvelija ja kuka tahansa Jumalan lapsi on totisesti tänä lopun aikana ahtaalla, kun koko maailma huutaa: liittykäämme yhteen, avartukaamme. Kyllähän siinä ekumenian vanavedessä menettelisi, jos tarvitsisi uskoa vain tätä elämää varten. Mutta me emme voi taipua puhumaan »korvasyyhyn» mukaan. Sillä viimeisellä tuomiolla meitä ei helpota, että olemme niin »mukavia» saarnaajia, ettemme säikytelleet ketään.
Haluamme yhteisesti vieläkin ojentua terveellisen, Pyhän Hengen vaikutuksesta syntyneen Jumalan sanan mukaan. Uskomme niin siitäkin huolimatta, vaikka terveellinen oppi on käynyt halvaksi tässä maailmassa. Uskomme veljinä ja sisarina kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Emme tule lopultakaan autuaiksi touhuamalla, emme edes puhumalla ja saarnaamalla, vaan armosta uskon kautta.

Tuure Haukipuro
Päivämies 13.2.1974