Aika oli täytetty

[Taavetti]

Pentti Pelkonen:

Kun aika oli täytetty

"Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa maailmaan, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi tehdyn, että Hän ne lunastais, jotka lain alla ovat. (Gal. 4: 4–5) Jumalan pelastus suunnitelmalla oli oma aikansa. Jo ennen kuin maata tai ihmistä oli luotukaan, oli hänellä lunastus tiedossa. ”Ette ole katoavaisella hopealla tai kullalla lunastetut..., vaan kalliilla Kristuksen verellä..., joka tosin jo ennen oli aiottu, kuin maailman perustus pantu oli. (1. Piet. 1: 18—)." Jumala ei ole luonut meitä, rakkaat, tyhjän varaan, eikä turvattomiksi, vaan kaikessa valmiin päälle. Ennen luomista oli jo Poika luvannut: "Katso, minä tulen. Sinun tahtosi minä teen mielelläni. (PS. 40: ' Hän on luvannut lunastaa kaikki ihmiset, mutta ei kotonsa yönkatsoneita enkeleitä. "Ei Hän enkeleitä päällensä ota, vaan Aabrahamin siemenen Hän päällensä ottaa (Hebr. 2: 16). "Herran Jeesuksen kautta on kaikki luotukin: "Hänen kauttansa ja Häneen on kaikki luotu, eikä ilman Häntä ole luotu mitään, mikä luotu on."

"Alussa loi Jumala taivaan ja maan,” Hän loi ne tyhjästä, sanallaan, joka on Kristus. Maa on luotu lapsille vähäksi aikaa ajalliseksi kodiksi ja taivas iankaikkiseksi isänmaaksi. Taivaan ihanuutta "ei ole silmä nähnyt eikä korva kuullut, eikä yhdenkään sydämeen astunut, minkä Jumala on niille valmistanut, jotka Häntä rakastavat”
Katsokaapa, rakkaat, Jumala ei luonut alussa helvettiä, lapset eivät sitä tarvitse. Helvetti ei ole luotu ihmistä varten ollenkaan, eikä Jumala ole sinne yhtään ihmistä etukäteen määrännyt. Se on valmistettu Perkeleelle ja hänen enkeleilleen (Matt. 25: 41). Lapsille on valmistettu vain hyvää. Lopputarkastuksessa "Jumala katsoi kaikkea, mitä Hän tehnyt oli, ja katso, ne olivat sangen hyvät" Ihminenkin oli silloin hyvä. Mutta sielunvihollinen vietteli hänet syntiin, ja lankeemuksen vahinko, synnin palkka on huono, se on kuolema. Niin on kuolema tullut kaikkiin ihmisiin, koska kaikki ovat syntiä tehneet. "Olemme luonnostamme vihan lapset, niin kuin muutkin.” Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa, ei ketään, joka hyvää tekee, ei yhden yhtäkään, vaan kaikki ovat poikenneet pois, ynnä kelvottomiksi tulleet. Syntiin kuollut ihminen ei voi auttaa ketään, vähiten itseään. Elämän voi antaa vain Elämän lähde, kolmiyhteinen Jumala. Poika on luvannut lunastuksen ja elämän, ja Pyhä Henki kuuluttaa sen ihmisille.

Autuudeksi

Jumala antoi lupauksen lunastuksesta vaimon siemenessä, ja uskovaisen Aabrahamin siemenessä, (Kristuksessa) tulevat kaikki sukukunnat maan päällä siunatuiksi. Melkisedekin säädyn jälkeen Jumala uudisti lupauksensa Iisakille, Jaakobille ja heidän jälkeläisilleen yhä selvemmin. Kristuksen esikuvana oli Joosef toisten takia Egyptissä. ”Egyptistä minä kutsuin Poikani." Lupaukset on annettu ennen lakia, sillä lailla oli vain tulevaisen varjo, ja "Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle autuudeksi. Mooses ennustaa Vapahtajasta: "Herra herättää teille profeetan minun kaltaiseni, Häntä kuulkaa.” (5.Moos. 18: 15)."

Daavid kiittää 89. psalmissa riemuissaan Jumalaa, joka on luvannut hänen siemenestään syntyvän Kristuksen (2. Sam. 7: 12–14), ja Daavidin vanhurskauden vesasta, kertoo Jeremias 23: 5. Vanhan testamentin uhrijumalanpalvelus ja ylimmäinen pappi kuvaavat Kristusta ja Hänen uhriaan. Jesaja (53: luku) katseli, kuinka "Hän on haavoitettu meidän pahain tekojemme tähden, ja meidän syntiemme tähden on Hän hosuttu; rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi. Ja Hänen haavainsa kautta olemme me paratut." Näin on koko vanha Testamentti kertomusta tulevasta Vapahtajasta.

Jumala ilmoitti selvästi lupauksensa täyttymisajan: ”Ei oteta valtikkaa pois Juudaalta, ennen kuin tulee Hän.” Rooman valta vei Juudaalta valtikan, kun koko maailma oli keisarin käskystä verolle pantava. Temppelin myöhempi kunnia oli oleva suurempi, kuin entinen, (Hagg. 2: 9) koska Kristus saapuu sinne, sillä ”äkisti on temppeliinsä Herra." (Mal. 3: 1). Daniel sanoo "70 viikkoa on määrätty kansalle ja pyhälle kaupungille, niin ylitsekäymys lopetetaan, synnit peitetään, pahat teot sovitetaan ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes."

Odotuksen aikaa

Vanha Testamentti oli lupauksen odotuksen aikaa. Uskovien suusta suuhun kulki sana: "Kerran tulee Vapahtaja. Hän korjaa lankeemuksen vian, ja sovittaa syntimme. Hänen nimessään ja veressään saat nyt jo lupauksen sanassa omistaa Jumalan vanhurskauden." Vuosituhannet kuluivat. Epäilykset saartoivat monesti Lasten sydämiä ja usko joutui kovalle koetukselle. Tarvittiin tosiaan lujaa uskoa. Uskon vahvistukseksi Jumala uudisti lupauksensa yhä uudelleen ja lähetti profeettoja lohduttamaan kansaansa (Jes. 40).

Aabraham uskoi Jumalaan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, Ja me olemme tulleet sen vanhurskauden perillisiksi, joka uskon kautta tulee. ”Aabraham iloitsi nähdäksensä minun päiväni, hän näki sen ja ihastui.” (Joh. 8: 56) Uskossa nämä kaikki kuolivat, eivätkä luvattua maata saavuttaneet. (Hebr. 11: 13) Jumala on tosiaan nähnyt hyväksi pelastaa ne, jotka uskovat, sillä ilman uskoa on mahdoton kelvata Hänelle.

Kaikki ennustukset toteutuivat aikanaan, sillä "ei yhtään näistä. pidä puuttuman, ei pidä näistä kaivattaman yhtä ei toista.! (Jes. 34: 16) "Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa." Se tapahtui meidän tähtemme. Hän ei hylkää kansaansa, sillä itseään kieltää Hän ei saata. Jos me olemmekin olleet uskottomat, on Hän kuitenkin uskollinen: Minkä ensimmäinen Aadam rikkoi, sen toinen Aadam korjasi, ja löysi täyden lunastuksen kaikkien syntien edestä.
Perisyntikin tuli sovitetuksi, eikä jäänyt syntymän ja kastamisenkaan välinen taival lunastuksen ulkopuolelle, koska se oli täydellinen lunastus. Väärä vanhurskaus mitätöi tämän opettaessaan, ettei ennen kastetta ole lapsella uskoa, ja jos onkin, niin se on hengetöntä uskoa. Hengetön usko on sitä perkeleitten
uskoa, jolla ei tulla autuaaksi. On törkeää Jumalan työn halveksimista, kun täytyy panna ihmiset Hänen täydellisen lunastuksensa takuumieheksi.
Mutta tekojen vanhurskautta on ollut aina olemassa, Paratiisista lähtien. Aina on myös tekojen vanhurskaus vainonnut armon vanhurskautta, hurskaasta Aabelista alkaen. Omavanhurskaus ei voi sietää tekojansa moitittavan, etteivät ne mihinkään kelpaisi. Minkä hän tekee, täytyy taivaassakin kelvata. Mutta meille, jotka uskomme, on evankeliumi Jumalan voima, itse kullekin uskovaiselle autuudeksi.

Rikas Isä pitää huolen

Jumala on rakkaudesta rikas Isä. Hän on aina pitänyt ylenpalttisesti huolta lapsistaan. Hän täyttää vielä lupauksensa ajallaan. Hänellä on hyvä tahto antaa meille valtakunta. Totisesti on Herra Israelille hyvä. Hyvä Paimen kantaa heikoimman karitsansa sylissään, sinä huonoin saat olla lähimpänä Häntä. "Yli kuoleman uhkan ja pauhun, yli helvetin tuhkan ja sauhun, Hyvän Paimenen kuuluu ääni: Minä ristillä kallistin pääni, koko maailman syntien eestä." Läpi kuoleman ja helvetin kulki voittajana Elämä. Hän julistaa lapsille nyt elämää ja velan maksoa. Usko ei ole turha.

Me tämän pahan maailman ajan lauantai-illan Jumalan lapset, olemme myös odottavaa kansaa. Odotamme Herraa Jeesusta tulevaksi, ei enää alennuksessa, Vaan suuressa voimassa ja kunniassa, kaikkien pyhien enkelien kanssa. Kun aika tulee täytetyksi, lähettää Jumala Poikansa kokoamaan hajalla olevat Jumalan lapset. Aikain merkit täyttyvät nopeasti. Tuska ja ahdistus täyttää maailmassa ihmisten mielet. Nippuja sidotaan suureen tulipaloon. Mutta Jumalan lapsilla on turvallinen, lämmin kodin ilma ja Goosenin maan lepo ja rauha tänäkin Rauhan juhlana.
Muuttolinnut laulelevat vähän aikaa lähtölaulujaan punaisen puun oksilla. Älkää pelätkö! Myrskyjen keskellä seisoo lävistetyin käsin peräsimessä elämän ja kuoleman Herra. Kaikki synnit on lupa uskoa vieläkin visusti anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, aivan turvatulla ja vapaalla sydämellä. Nämä vaivat ovat ajalliset ja keviät, mutta saattavat määrättömän kunnian. Rakkaat, edessä päin on parempaa! Heikko uskomme muuttuu pian näkemiseksi ja toivo riemuksi ikuisen suven maassa. Vähällä paljon voitetaan. Pian tulee Hän ja ei viivyttele ja Hänen palkkansa on Hänen myötänsä. Niin amen, tule Herra Jeesus.

Päivämies joulukuun 21 päivä 1961

[Taavetti]

Torstaina, joulukuun 1. päivänä
2. adventtisunnuntai

Aika on täytetty


Mark. 1: 14–15 (Muut tekstit: Ps. 80: 15–20, Hebr. 19: 35 – 39)

Elämme adventin aikaa. Jumalan lapset ovat adventin lapsia, oikeata adventin kansaa. Kautta aikain uskovaiset ovat eläneet elävässä Jumalan Pojan tulemisen odotuksessa. Alkuseurakunnan kristitytkin, jotka olivat oman silmin nähneet Herran Jeesuksen hänen lihansa päivinä ja olivat olleet hänen ylösnousemisensa ja taivaaseen astumisensa todistajina, elivät niin välittömässä Kristuksen toisen tulemisen toivossa ja odotuksessa että joka päivä vaelsivat ikään kuin matkavalmiina.

Samalla tavalla tämänkin päivän Jumalan lapset ahkeroivat valvoa ja odottaa ikään kuin maatkaan lähteväiset täydessä matka-asussa, vyöllä vyötettynä, kengät jalassa, lakki päässä ja sauvaan nojaten.

Odotusaika on suloista toivon aikaa niille, jotka Häntä rakastavat, mutta pelottavaa niille, jotka Häntä vihaavat. Jumalan seurakunta – Kristuksen ruumis odottaa hartaasti kaivaten ruumiin lunastusta tästä vastahakoisesta ja huorin tekevästä ajasta, päästäkseen nauttimaan sitä, mitä sille on valalla vannoen luvattu. Jumalan lapset odottavat lopullista lapseksi ottamista, johon he jo nyt ovat uskossa ja toivossa liitetyt. He kaipaavat päästä tästä perisynnin turmelemasta, aina kuolemaan saakka vastahakoisesta syntiruumiista, nauttimaan Jumalan lasten esteetöntä iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä, kiittämään Luojaansa ja Lunastajaansa Hänen hyvistä töistänsä.

Adventin kansa on tehnyt valmistelua, ja siihen apostoli Markuskin tekstissämme viittaa: "Aika on täytetty, ja Jumalan valtakunta on lähestynyt: tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." Se on tahtonut odottavalle neuvoa tietä hänen varustautuaksensa matkavarustukseen — täydelliseen Kristuksen sota-asuun ja matkavaatetukseen — hänen saavuttaaksensa uskon päämäärän ja sen mikä luvattu on — sielun pelastuksen ja iankaikkisen elämän. Se vielä tänäkin päivänä neuvoo itse kutakin - niin hyvin tieltä poikennutta kuin tiellä kulkevaakin aina pitämään silmämääränään, että se aika on jo läsnä ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle maan lasta. Se on aivan meidän keskellämme, veljissämme ja sisarissamme, muotoon katsomatta kaikissa, jotka uskovat pelastuksen evankeliumin — Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä saarnatun päästön kaikista synneistä, jotka muutoin meidät erottaisivat Jumalasta.

On meillä siinä kallis armoneuvo ja ihmeellinen, kun se sopii kaikille – tiellä oleville ja tieltä pois poikenneille. Olemmehan me niin uskomassa, että Jumalan armollinen anteeksiantamus Jeesuksessa Kristuksessa on yksin voima pitämään meitä tiellä, ja neuvoo kaiken pahan menon hylkäämään.

Ja sinulle, rakas lukijani, joka tunnet olevasi osaton Jumalan armollisesta anteeksiantamuksesta ja uskosta, sinulle aivan samoin neuvotaan, että tämä kaikki tapahtuu Jumalan valtakunnassa jo tässä ajassa. Sen vuoksi, kun Jumalan valtakunta tulee sinua lähelle noitten valtakunnan kansalaisten — parannuksen ja syntien anteeksiantamuksen osallisuudessa jo elävien — uskovaisten ihmisten välityksellä, niin kallistapa korvaasi ja kuule, kun he sinulle tuota kaikkein kalleinta evankeliumia tarjoavat, eivät omassa nimessään ja voimassaan, vaan Jumalalta saadussa Pyhän Hengen voimassa Kristuksen ansion tähden. Lutherkin yhdessä meidän kanssamme opettaa katekismuksessa, että usko tulee evankeliumin suloisesta opista ja armon lupauksista syntien anteeksiantamisesta Kristuksen tähden. — Tämä on kultainen aika -. Toki tahdot uskoa, ettet sinäkään omasta voimastasi taida Jeesukseen Kristukseen uskoa tai edes hänen tykönsä tulla, vaan Pyhän Hengen täytyy Sinutkin evankeliumin kautta siihen kutsua, lahjoillansa valistaa ja vielä siinä oikeassa uskossa pitää ja varjella. Älä sen tähden, rakas ystävä, pidä sitä halpana, joka sinulle hyvää puhuu ja hellästi houkuttelee tulemaan sisälle Jumalan valtakuntaan.

"Sillä katso, se päivä tulee, joka on palava niin kuin pätsi, silloin pitää kaikki ylönkatsojat ja jumalattomat olkena oleman, ja se tuleva päivä pitää heidät sytyttämän, sanoo Herra Sebaot, ja ei pidä heille jättämän juurta eikä oksaa.
Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on vanhurskauden aurinko koittava, ja autuus hänen siipiensä alla: — — ” (Mal. 4: 1-2)

»Älkää siis heittäkö pois teidän uskallustanne, jolla suuri palkan makso on.
Siltä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte.
Sillä vähän hetken perästä tulee se, joka tuleva on, ja ei viivyttele. Mutta vanhurskaus elää uskosta, ja joka välttää, siihen ei minun sieluni mielisty.
Mutta emme ole ne, jotka meitämme kadotukseen vältämme, vaan jotka uskomme sielun tallella pitämisen» (Hepr. 10: 33–39)

Niilo Mäki
Päivämies 1.12.1966

[Taavetti]

Valittu suku ja sen juhla

Raamatun kertomus ihmisen syntymähistoriasta kuuluu: ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu..! Moos. 2: 7.Tämän luomistyön kautta on ihminen ja hänen sukunsa Jumalan sukua. Ap. 17:29.
Ihmisen sukulaisuussuhde Luojaansa ei säilynyt, sillä ”syntiinlankeemuksen kautta turmeltui Jumalan kuva ihmisessä. Hänen järkensä pimeni, hänen tahtonsa taipui pahaan, hän menetti omantuntonsa rauhan ja hän joutui synnin, kuoleman ja perkeleen vallan alaiseksi. ”Eedenin paratiisin ovi suljettiin. Sen asukkaalle, ihmiselle, tuli – karkotusmääräys kuoleman varjon maahan.
Mutta Jumalan rakkaus oli suuri langennutta ja karkotettua ihmistä kohtaan. Profeetta julistaa tästä rakkaudesta ajallaan: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden, ja ne, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niiden ylitse loistaa valkeus.” Jes 9:1. Näin saattoi profeetta nähdä taivaan ikikirkkaan valon laskeutuvan maan päälle. Vihdoin tuli aika, jolloin Jumalan iankaikkinen armopäätös, josta profeetat olivat ennustaneet, toteutui.
Se tapahtui jouluyönä.
”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtajaa, joka on Kristus Herra,” oli enkelien sanoma paimenille ja maanpiirin kansoille. Taivaan valo, joulun siunattu, suuri lahja, tuli alas taivaasta maan päälle.
Maan vaeltaja, tällä viimeisellä etsikkoajallasi, oletko nähnyt tätä taivaan valoa, Jumalan lahjaa? Se valkeus loistaa pimeydessä, vaikka pimeys ei sitä käsittänyt. Saako Hän, kallis Vapahtajamme, syntyä sinulle? Saako Jumala uudestisynnyttää sinut elävään toivoon tämän joulun valon ja Herran, Jeesuksen Kristuksen kautta?
Jos tämän omalta kohdaltasi myönnät ja sen uskolla anteeksiantamisen ihanassa siunauksen sanassa vastaan otat, niin silloin sukulaisuussuhteesi Isään Jumalaasi on jälleen ehjä. Silloin sinä kannat tunnollasi valitun suvun, pyhän heimon, ihmeellistä tunnusmerkkiä jo täällä ajassa. Ja vain tämän tunnusmerkin kautta sinulla on osallisuus siihen suureen juhlakokoukseen, joka Jumalan omilla taivaassa kerran on.
Tämä tunnusmerkki valitulla suvulla on Karitsan veri, Ilm. 7: 14. Autuas oli se päivä, jolloin meidät saatettiin, rakkaat sisaret ja veljet. Tämän tunnusmerkin osallisuudessa, so Karitsan veren kautta, Jumalan valtakuntaan. Tälöin saimme puhdistuksen synneistämme, yhteyden keskenämme ja osallisuuden kuulua pyhään ja valittuun sukuun. Päivä oli todellinen joulu, rauhan ja ilon päivä.
Joulunkellot soivat jälleen, pyytäen meitä pyhään heimoon kuuluvina hiljentymään joulun sanomalle: ”Teille on syntynyt Vapahtaja.” Kiusattu ja heikko Jumalan lapsi, nosta katseesi ylös! Sinun Lunastajasi elää. Sinäkin saat elää, sillä sinä saat uskoa hänen nimessään ja veressään synnit anteeksi. Lupaathan tämän kalliin evankeliumin uskoa kohdallesi, sillä vain sen kautta voitto saavutetaan viimeisestäkin vihollisesta, kuolemasta. Ota sen tähden itsestäsi vaari ja pidä huolta siitä, ettei mikään täällä synnin maassa saa erottaa sinua Jumalan rakkaudesta. Mieluummin kärsimme vaivaa Jumalan kansan kanssa, kuin elämme saadaksemme synnistä lyhytaikaista nautintoa. Heb. 11:25.
Sodan perästä tulee rauha ja päivämies saa palkan. Valittu suku kutsutaan kohta suureen juhlakokoukseen taivaassa. Silloin voit sinäkin yhtyä siiheen lunastettujen juhlavirteen, jota pyhä heimo suuressa sukujuhlassa taivaassa Jumalalle ja Karitsalle veisaa. Ilm. 14: 3.
E.V. Rantamaula,
Siionin Lähetyslehti 1970, sivut 249, 250