Kirjoittaja Taavetti » 06 Heinä 2015, 18:46
Johannes on oleva hänen nimensä
Juhannus on keskikesän juhla, jolloin Jumala on puettanut luonnonkin vihreään, kukkivaan kauneuteensa. Sinitaivas kaartuu yllemme. Siinä näemme oman äärettömän avaruuden, joka kertoo Kaikkivaltiaasta, suuresta Jumalasta, jonka sana luomisen päivänä rakensi kaiken. Pani auringon, kuun ja tähdet radoilleen. Kaikki, mitä Jumala kuutena päivänä loi, katoaa samoin kuin luonnonkin kukoistus. Pian olemme keskikesän kauneudesta siirtyneet syksyn hanoihin. Luonnon kukoistus on kadonnut. Samoin katoaa ihmiselämäkin. Kansakin on ruohoa, joka pian lakastuu. Ei ole täällä mitään pysyvää, joka on syntiinlankeemuksen tähden kirottua.
»Niin myös ne taivaat ja maa, jotka nyt ovat, hänen sanansa kautta säästetään tulen varaksi tuomiopäivään asti, jona jumalattomat ihmiset kadotetaan.» 2. Piet. 3:7. Jumala on kuitenkin antanut tämän katoavaisuuden keskelle iankaikkisesti pysyvääkin, »Mutta Herran sana pysyy ijankaikkisesti, ja se on se sana, joka teidän seassanne saarnattu on.» 1. Piet.1:25.
Jumalan sana jakautuu kahteen osaan; lakiin ja evankeliumiin. Juhannuspäivän tekstit kertovat Mooseksesta ja Johannes Kastajasta. Mooses oli Vanhan Testamentin välimies, jonka kautta Jumala antoi Siinain vuorella pyhän lakinsa, jossa ei ole yhtään armoa. »Jos joku Mooseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.» Hebr. 10:28. Sillä se on virka, joka kadotuksesta saarnaa.
Kun Uuden Testamentin aamu koitti, lähestyi Jumalan valtakunta. Johannes Kastaja saarnasi Juudean korvessa: Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt. Hän saarnasi Mooseksen kautta annettua lakia. Asetti kuoleman kirveen jokaisen puun juurelle. Jokainen, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Näin hän raivasi Juudean korpea ja erämaata. Valmisti tietä Herralle Jeesukselle. Mooseksen laki herätti omantunnon ja evankeliumi kutsui Jumalan valtakuntaan uskomaan sitä evankeliumia, jossa ei ole lakia. »Mutta nyt on se vanhurskaus joka Jumalan edessä kelpaa, ilman lakia julistettu, lain ja profeetain kautta todistettu.” Room. 3:21.
Jumalan työmuodot eivät ole muuttuneet, eivätkä tule muuttumaan, vaikka ihmiset luulevat, että Jumalakin muuttaa työmuotonsa tässä uudistavassa ja muuttuvassa ajassa. Yhä kuuluu Jumalan valtakunnasta Mooseksen lain vanhurskaat tuomiot epäuskoisille. Meidän rukouksemme on, että Jumala saisi herättää ihmisten omantunnon, ennen kuin tulee yö, jolloin aukenee Jumalan iankaikkisen vihan päivä, kun Jumalan tuomion pasuuna soi, eikä enää kuulu evankeliumin suloista kutsua Jumalan valtakuntaan. Vielä tänään Herra Jeesus etsii eksyneitä. Kolkuttaa sydämen ovelle, että joku kuulisi Hänen äänensä ja avaisi sydämensä oven, että Herra Jeesus saisi tulla sydämen asukkaaksi. Sillä Hän on Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin. (Joh. 1:29). Jumala oli ilmoittanut profeettainsa kautta, että Hän lähettää Uuden Testamentin aamuna miehen, jonka kautta Hän huutaa ja etsii Israelin kadonneita lampaita. Jumala ilmoitti hänen syntymisestään hänen isälleen, pappi Sakarialle.
Hänelle oli langennut arpa mennä Herran temppeliin suitsutttamaan. Siellä Sakarialle ilmestyy Herran enkeli, joka seisoo suitsutusalttarin oikealla, puolella. Hänet nähdessään Sakarias hämmästyy ja pelkää. Enkeli rohkaisee ja lohduttaa Sakariasta ja sanoo: rukouksesi on kuultu. Nyt oli Jumalan aika lähettää vastaus hänen rukouksiinsa. Jumalalla on hänen oma aikansa, jolloin Hän lähettää vastauksensa rukouksiimme. Usein tapahtuu niin, kun meidän aikamme on ohi, silloin Jumalan aika alkaa. Näin kävi Sakariallekin. Hän oli rukoillut poikaa silloin, kun heillä Elisabetin kanssa olivat luonnolliset mahdollisuudet saada lapsia. Nyt he olivat vanhoja. Siksi ei enkelin tuoma sanoma löytänyt Sakarian sydäntä. ”Ja Sakarias sanoi enkelille: mistä minä sen ymmärrän, sillä minä olen vanha ja emäntäni on jo iällinen?» Luuk.1:18.
Sakariaan uskonelämä oli irtaantunut ensimmäisen uskonkappaleen kohdalla Kaikkivaltiaan Jumalan voimasta. Siksi hänen ymmärryksensä oli sekaisin.
Terveeseen ja raittiiseen uskonelämään kuuluu ennen kaikkea usko Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka valaisee ymmärryksen. »Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on Jumalan sanalla valmistettu ja että kaikki, mitä me näemme, ne ovat tyhjästä tehdyt. Hebr.11:3. Pappi Sakariaan usko ei tartu kiinni Jumalan sanaan, vaikka Jumala on lähettänyt kirkkauden enkelin kunniansa istuimen edestä tuomaan ilosanomaa, että Hän vaimonsa kanssa saa olla Jumalan aivoitusten toteuttajana. Ja Jumala ottaa heidän häpiänsä pois. Heille syntyy poika, joka on suuri Jumalan edessä. Viinaa ja väkevää juomaa hän ei juo. Hän täytetään pyhällä Hengellä äitinsä kohdussa. ”Ja hän kääntää monta Israelin lapsista herran, heidän Jumalansa tykö. Ja käy hänen edessänsä Eliaan hengellä ja voimalla, kääntäin isäin sydämet lasten tykö, ja tottelemattomat hurskasten toimen tykö, toimittaaksensa Herralle valmistetun kansan.” Luuk. 1: 16 – 17.
tetun kansan»Luuk. 1:16-17.
Pappi Sakarialla olisi ollut oikeus uskoa ja iloita taivaasta lähetetystä ilosanomasta, jonka tuojakin oli kirkkauden enkeli. Vaan hänen katseensa suuntautui omaan sydämeen. Silloin näyttivät asiat, joita Jumala puhui, mahdottomilta. Mistä minä sen ymmärrän, oli Sakariaan vastaus. Hänen olisi pitänyt ensin ymmärtää ja sitten uskoa Jumalan kaikkivaltiaaseen voimaan, joka tekee kuolleenkin eläväksi ja hedelmättömän hedelmälliseksi. Sakariaan epäilykset eivät estäneet Jumalan aivoitusten toteuttamista. Elisabet tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Sakarian epäusko sitoo hänen kielensä. Hän ei voi puhua ennen kuin Johannes Kastaja on syntynyt.
Sakarian pappilassa on ympärileikkauksen juhla, jossa lapsi saa nimen. Nimen antamisesta on erimielisyyttä. Sakarias ratkaisee sen. Hän kirjoittaa tauluun: »Johannes on oleva hänen nimensä.» Tämän ilmoitettuaan aukenee hänen suunsa. Hänen kielensä puhuu. Hän tunnustaa elävän uskon ja kiittää Jumalaa Hänen suurista armoteoistaan, joissa Jumala on osoittanut hänelle kaikkivaltiaan voimansa, josta usko saa voiman ja elämän uskon kautta. Sen tähden mekin uskomme, vaikka uskonelämämme onkin heikkoa. Olemme väsyneitä, niin sittenkin on vielä pieni uskon kipinä jäljellä. Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa sitoo sydämemme uskon Jumalan, Isämme kaikkivaltiaaseen voimaan, joka on evankeliumissa. Siinä kuuluu Jeesuksen nimen ja veren ääni. Siinä annetaan kaikki epäilykset ja synnit anteeksi ja saa jäädä armolapsen asemaan Jumalan valtakunnassa. Siitä meidät pian siirretään kirkkauden valtakuntaan, jossa ön iankaikkinen suven juhla.
Heikki Saari
Päivämies 23.6.1976
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4