Juhannuspäivä eli Johannes Kastajan päivä

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

Juhannuspäivä eli Johannes Kastajan päivä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Kesä 2013, 19:57

Johannes kastajan kuolema


Mark. 6:14 – 29
Johannes Kastaja, korven profeetta, oli uskaltanut sanoa kuningas Herodekselle: "Ei sinulla ole luvallinen pitää veljesi emäntää." Tästä syystä Herodes panetti Johannes Kastajan vankeuteen. Herodeksen veljen, Filippuksen vaimo,
Herodias, väijyi Johannesta ja tahtoi hänet tappaa. Kuningas itse pelkäsi Johannesta. Hän tiesi hänet pyhäksi mieheksi ja kuuli häntä monessa asiassa ja kuunteli häntä mielellänsä. Herodes ei kaiketi lakannut pahasta menostansa, vaan antoi väärän kunnian perkeleen sitoa itsensä syntiin, eikä tehnyt parannusta.

Kuningas Herodes täytti vuosia ja silloin pantiin "kalaasit" pystyyn, joissa olivat mukana ylimmäiset, päämiehet ja esimiehet Galileassa. Juhlien yhtenä vetonumerona oli Herodiaksen, kuninkaan huoran tyttären yksintanssi, joka seksikkyydessään oli niin puoleensa vetävää, että kuningas Herodes päätti palkita sen runsaasti ja käski tytön esittää toivomuksensa ja valallisesti lupasi antaa puolet valtakuntaansa, jos niikseen tulee. Tyttö juoksi ulos kysymään äidiltä: "Mitä minun pitää anoman?" Jos koskaan, niin ei tässäkään vaiheessa piru ollut joutilaana, vaan tyrkkäsi heti mieleen tuolle portolle ja hän sanoi: ”Ano Johannes Kastajan päätä.”

Synnin sokaisemia tyttö hyväksyi esityksen ja tyhmistyi olemaan ottamatta puolta valtakuntaa. "Minä tahdon, ettäs minulle annat juuri nyt Johannes Kastajan pään vadissa." Herodes tuli kyllä murheelliseksi. Hänellä saattoi sittenkin olla sisimmässä ääni, joka sanoi, että nyt tapahtuu vääryys. Mutta kun hän oli tehnyt valan ja pöytävieraat olivat kuulemassa, ei hänellä ollut voimaa kieltää. Murhamies irrotti Johannes Kastajan pään ja tyttö kantoi sen vadissa äidilleen. Ihmisten raakuus on ihmeteltävää monissa asioissa, mutta kyllä Herodeksen hovineidolta ja jalkavaimolta ei luonto liikkunut vanhurskaan päätä kantaessa. Tapahtumasta tuli tieto Johanneksen opetuslapsille, jotka tuon päättömän ruumiin toimittivat hautaan.

Tekstimme alussa Markus kertoo Herodeksen kuulleen sanomia Jeesuksesta, jota hän ei tuntenut. "Johannes, joka kastoi, on noussut kuolleista, ja sen tähden voimat vaikuttavat hänessä." Toisilta oli taas käsitys, että se on Elias tai joku muu profeetta. Herodes vain tämänkin kuullessaan sanoi: ”Se on Johannes, jonka kaulan minä annoin leikata, hän on kuolleista noussut." Siis murhauttaja kuningas tiesi sen, että pyhän ihmisen elämä ei katkea kaulan katkaisulla. Monista olivat Jeesuksen opetuslapset ajaneet ulos perkeleet, voidelleet sairaita ja tehneet heitä terveiksi, mutta Herodeksen huoneessa ei näitä lähettiläitä tarvittu.

U. Kallunki
Päivämies Keskiviikkona kesäkuun 23 päivänä 1971
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Kesä 2013, 19:10

Juhannuksena 1971

Joh. 2: 6 – 12
Juhannuspäivä, Suomen kesän` kaunein juhla, on ulkonaisesti valon juhlaa. Silloin on luonto pukenut itsensä ikään kuin morsiuspukuunsa. Yötön yö valaa pohjolassa runsasta valoaan ja ihmiset juhlivat juhannusta kukin omalla tavallaan. Epäuskoinen ihmiskansa juhlii suurin joukoin riettaissa menoissa, mutta Jumalan lapset kokoontuvat sen valon ympärille, jota Johannes oli lähetetty ihmisille julistamaan.

Voisimme juhannuksen viettotavoista ja sen merkityksestä muistella paljon, sillä onhan juhannusta vietetty kirkollisena juhlapäivänä jo kauan, nimittäin Johannes Kastajan syntymäpäivän muistona. Samoin pakanallisena valon juhlana on tätä päivää ` juhlittu. Silloin se juhla on omistettu auringolle.

Vaikka ihmisten keskuudessa juhannuksen viettotapa onkin näin moninainen, niin, alunperinkin sen tarkoitus on muistuttaa meitä Valon Herran edelläkävijän työstä ja toiminnasta. Mutta tässäkin asiassa on menty "hakoteille." Kaupallinen ja maallinen juhliminen on työntänyt syrjään juhannuksen todellisen tarkoituksen. Nyt aikanamme on tärkeintä, missä ja miten mukavammin juhannusta vastaanotetaan ja vietetään. Kilpailu ja kerskaus on siitä, kuinka monta viinapulloa on jaksettu tyhjentää ja kuinka riettaasti on osattu elää silloin. Voi kauhistus, kuinka moni on näinä juhannusöinä antanut turmella itsensä ja kuinka moni katuu jälkeen päin katkerasti tekojaan.

Mutta Jumalan lasten juhannusilo on iloa Herrassa. Heillä on suurimpana ilon aiheena se, että heidän juhlintansa kohteena on Valon Herra, Jeesus Kristus. Kun me uskovina, Jumalan lapsina, vietämme jälleen juhannustamme, niin saamme kiittää taivaan Isää siitä, että Hän tänne pimeään maailmaan lähetti sellaisen valonlähteen, joka voi valaista pimeimmänkin omantunnon.

Sen tähden te nuoret uskovat, älkää menkö niille väärille juhannustulille, jotka on viritetty teidänkin kutsumiseksi pimeyden töihin, vaan tyytykää viettämään juhannustanne sen kirkkauden evankeliumin valkeudessa, joka antaa voiman uskossa kilvoittelemaan. Taistelu pimeyden ja valkeuden rintamalla kasvaa, mutta meillä on voitollinen Sotasankari edellämme, jonka kautta aina voitamme.

Johannes Kastaja tuli valkeudesta todistamaan sitä varten, että kaikki uskoisivat Hänen kauttansa. Hän saarnasi parannuksen kastetta Jordan virran tuolla puolella, joka sijaitsee lähellä sitä aluetta, joka oli Jeesuksen myöhemmän toiminnan kohteita. Kuinka edelläkävijän saarna vaikutti kuulijoihin. Kerrotaan, että muutamat ottivat sanan vastaan. Mutta niille, jotka tulivat kuuntelemaan pilkkamielellä, saarnan sisältö oli tämä: Te kyykäärmeet ja kyykäärmeiden sikiät, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa. Jo on kirves pantuna puiden juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Mutta niille, jotka sanan vastaanottivat mielellänsä, Hän osoitti Jeesusta ja sanoi: Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit.

Elämme toista odotuksen aikaa, nimittäin Vapahtajamme toisen tulemisen aikaa. Siitä apostoli Johannes kirjoittaa. Nyt on viimeinen aika, paha ja jumalaton aika. Vaikka tämänkin ajan Johannes Kastajan veljet ja sisaret julistavat: Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, niin vain harvat enää uskovat Hänen nimensä päälle.

Yöttömän yön valonkin voittava Kristus-valo loistaa pimeisiin ihmissydämiin, tahtoen tuoda sinne sellaisen kirkkauden, joka poistaa yön pimeyden ja tuo tilalle ikisuven ihanan valon. Tahtonethan sinäkin armosta osaton antaa tämän valkeuden valaista tuntosi. Tämä valkeus loistaa Kristuksen evankeliumista, jota valon kansa, Jumalan lapset, julistavat Jumalan luvalla itse armahdettuina.

Kaikukoon taas tänä juhlana kiusatuille valon lapsille Jeesusta ja Hänen armoaan kirkastava, anteeksiantoa tuova Elämän sana, joka vieläkin evankeliumissa lupaa syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen veressä.

Näemme ajassamme ilmiöitä, jotka kertovat siitä, kuinka "luopumus tapahtuu ja synnin ihminen ilmoitetaan, se kadotuksen lapsi, joka on vastaan seisoja." Ensimmäisen juhannuksen aikoihin voitiin todeta näin: "Hän tuli omillensa, ja ei hänen omansa häntä ottaneet vastaan. Mutta niille, jotka uskovat hänen nimensä päälle.”

Autuaaksi tulemisessa on vieläkin ratkaisevinta usko Jeesuksen päälle. Tätä elävän uskon saarnaa julistaa vieläkin Jumalan valtakunta Pyhän Hengen kautta. Se, joka tämän saarnan alla ottaa syntien anteeksiantamuksen vastaan, saa voimaa Jumalan lapseksi tulla. Juhannustasi viettävä armolapsi, usko nytkin kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Muista, uskova Jeesuksen sisar ja veli, pian puhkeavat ikikesän kukat kukkimaan taivaan tarhassa. Autuasta on viettää kesän juhlaa, odotus sydämessä kohta alkavasta riemusta. Amen.

Martti Kontiokari
Päivämies 23.6.1971
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Heinä 2013, 17:20

Juhannus, sydänsuven juhla


(Luuk. 1:57 – 58)
Kulunut talvi on ollut poikkeuksellisen pitkä ja ankara. Keväänkin tulo näytti viivästyvän siinä määrin, että moni ehti ajatella, tuleeko kesä ajoissa, jos se yleensä tulee. Taivaan Isä on kuitenkin jälleen osoittanut väkevästi, mihin yksin Hän pystyy. Olemmehan saaneet harvinaisen nopeasti tavallista lämpimämmän alkukesän. Auringon valo ja lämpö ovat saavuttamassa vuoden korkeimmat arvot. Meillä on rikas Isä taivaissa, joka aivan tuhlaillen "sallii aurinkonsa koittaa niin pahain ylitse kuin hyväinkin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin." (Matt. 5:45). Eikö tyytymättömyyden ole syytä vaihtua kiitollisuuteen?

Monilla onkin kuitenkin kesän tulosta huolimatta ollut erilaisia murheen tai huolen aiheita. Eihän kesän kirkkaus, lintujen riemullinen viserrys tai juhannustulien loimotus kykene yksinään nostamaan alakuloisen, elämään pettyneen ja väsyneen katsetta toivorikkaaseen tulevaisuuteen. Siihen tarvitaan korkeampien voimien vaikutusta.

Sakariaalla ja Elisabetilla oli myös omat murheensa. He olivat joutuneet ihmisten silmissä halveksittuun asemaan lapsettomuutensa tähden. Katsottiin että lapsettomuus oli todisteena Jumalan siunauksen heidän pitkäaikaisessa avioliitossaan. Kuinka toisin nykyinen uskoton maailma asiaa tarkasteleekaan, kun lapsirikkautta pidetään kirouksena ja uskollisuutta avioliitossa kahleena yksilön vapaudelle. Valkeus tehdään pimeydeksi ja päinvastoin. Epäuskoista ei auta se, että hän etsii onneansa ulkonaisesti mitä kirkkaimmassa sydänsuven valossa, kun samanaikaisesti "synnin sumu sielun peittää.”

Sakarias oli jo vaipumassa toivottomuuteen murheensa vuoksi, kun Jumala muisti häntä ja vastasi hänen moniin rukouksiinsa lähettämällä ensin enkelin tuomaan ilosanomaa Johanneksen syntymästä. Olipa Sakarias siihen saakka säilyttänyt uskonsa, koskapa oli jaksanut puhua huolensa Jumalalle. Eipä nykyään monikaan kerro ainakaan kaikkein arkaluontoisimpia asioitaan Jumalalle! Luulevat kaiketi voivansa itse hoitaa yksityisasiansa.

Sakariaalle tuli kuitenkin yhtäkkiä järki uskomisen esteeksi. Hänestä näytti mahdottomalta lapsen saaminen vanhalla iällä ja oli vaikea uskoa, että mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista." Epäuskon seurauksena oli puhumattomuus. Kun usko menee, ei uskomisen asiasta yleensä enää puhuta, eikä siedetä, että toisetkaan siitä puhuvat. Paavali totesi kuitenkin itsestään: "Minä uskoin, sen tähden minä puhuin, niin me myös uskomme, ja sen tähden me myös puhumme." (2. Kor. 4:13).

Johannes Kastajan syntymä oli hänen isälleen siinä määrin riemullinen asia, että epäuskon aiheuttama mykkyys vaihtui rohkeaksi tunnustamiseksi ja Jumalan kiittämiseksi. Lapsi nähtiin taivaan lahjaksi joka oli ollut pyhä jo ennen syntymäänsä. Jumala oli varannut paitsi nimen myös elämäntehtävän lapselle, jonka tuli olla "huutavan ääni erämaassa," ja tien valmistaja Herralle Jeesukselle. Johannes Kastajan elämässä toteutuivat Jumalan sanat: "Minä olen sinut lunastanut, minä olen sinun nimeltäsi kutsunut, sinä olet minun." (Jes. 43: 1) Naapurit olivat huolissaan lapsen tulevaisuudesta, mutta Sakarias oli varma, että pojan kohtalo oli Taivaan Isän turvallisissa käsissä.

Parannuksen armon saaneella ihmisellä ovat yhteiset kokemukset Sakariaan kanssa. Niin kuin Sakariaan ja Elisabetin kodissa vietettiin todellisia juhlahetkiä, samoin käy vieläkin niissä kodeissa, joissa epäuskosta nöyrrytään parannukseen ja uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Silloin löytyy puhumisen ja kiittämisen aihetta. Silloin voidaan viettää Pyhän Hengen täyteistä perhejuhlaa.

Johannes Kastajan elämäntehtävänä oli antaa "autuuden tunto hänen kansallensa heidän synteinsä anteeksi saamiseksi." (Luuk. 1: 77). Sama pyhän pappeuden tehtävä on jokaisella uskoon autetulla. Siksi usko sinäkin epäilysten, murheiden ja kiusojen ahdistama Jumalan läpsi synnit anteeksi vielä tänä Juhannuksena Jeesuksen nimessä ja veressä. Ehkä jo ensi vuonna tähän aikaan saamme olla siinä suvessa, jossa ei yötä eikä syksyä koskaan tule.

Armonhenki täyttää rinnat Murheelliset ilolla.
Rauhan tyven, puhdas ilma, Jeesuksesta virtoaa.
Epäilysten alta nousee Sieluni Sua kiittämään
Ikävöitsen täältä päästä Kotimaahan ikuiseen."

Juhani Rantakylä
Päivämies 22.6.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Juhannuspäivä eli Johannes Kastajan päivä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Touko 2015, 17:26

Tien valmistaja

Kolmannen adventtisunnuntain pääaiheeksi on kirkkomme käsikirjaan merkitty: Valmistakaa tie Herralle! Tämä aihe hallitsee myös tämän päivän evankeliumia Matteuksen mukaan. Siinä nimittäin Johannes Kastaja, tien valmistaja, kääntyy Jeesuksen puoleen, jolle tietä tehdään, ja hän taas saa tilaisuuden todistaa itsestään ja evankeliumista, joka on jo liikkeellä.

Johannes, tuo peloton edelläkävijä, on suorittanut tähän mennessä varsinaisen tehtävän, jota pyhissä kirjoituksissa oli ennustettu. Hänen karu, mutta vaikuttava saarnansa, ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” on saavuttanut kuningas Herodeksen hovin ja satuttanut kuninkaan omantunnon. Johannes on nuhdellut Herodesta aviorikoksesta. Herodes on puolestaan mielellään kuunnellut Johannesta ja tullut epäröivälle kannalle monesta asiasta. Mutta jalkavaimon tähden hän on sitonut Johanneksen ja pannut hänet vankeuteen.

Nyt vankilassa oleva Johannes on kuullut Kristuksen teot ja joutunut epäilemään. Tätä todistaa se kysymys, jonka hänen opetuslapsensa
tekevät Jeesukselle: "Oletko sinä se tuleva vai pitääkö meidän toista odottaman?" Mitä vangittu mies siis epäilee? "Se tuleva" tarkoittaa
Messiasta» Johannes epäilee, onko Jeesus ensinkään odotettu Messias ja onko näin ollen hänen uskonsa ja työnsä edelläkävijänä ollut turha. Onko hän kaiken muun lisäksi rohkeasti saarnannut Jumalan Karitsasta, joka pois ottaa maailman synnin.

Epäileminen on jokaiselle Jumalan lapselle koettu asia. Epäilys on monesti suorastaan meidän raskas seuralaisemme. Se uhkaa uskoamme ja kilvoitustamme, tänäänkin se saattaa nostaa päätänsä. Se voi yllättää meidät tilanteessa, johon emme ole varautuneet. Emme useinkaan epäile sitä, että Jumalan laskema vahva perustus
ei kestäisi. Tiedämme, että Jumala kyllä selvittää valtakuntansa ja evankeliumin asian, kiihtyköön vihollisen uhma kuinka tahansa. Sen sijaan epäilemme, miten on uskomisemme laita. Tähän asti Jumala on meitä auttanut. Kuinka kestämme huomenna ja tulevaisuudessa? Millä tavalla jaksamme tunnustaa ja seurata? Miten selviämme taistelussa viimeistä vihollista vastaan? Näitä ja monia vastaavia kysymyksiä ei kukaan elävätuntoinen matkamies voi välttää.
On sanomattoman kallis asia, että Johanneksen epäilys antaa Jeesukselle tilaisuuden ilmoittaa, kuka hän on. Jeesus lähettää miesten mukana terveiset: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, Ja kuurot kuulevat; ja kuolleet herätetään ja köyhille julistetaan evankeliumia.” Jesajan ja muiden profeettojen ennustukset ovat toteutumassa. Messias itse parantaa kaikki sairaat, jotka hänen luokseen tuodaan. Ja kaiken lisäksi ja päätökseksi köyhille, se on oman viheliäisyytensä tunteville ja nöyrille saarnataan evankeliumia.
Tämä evankeliumi on muuttumattomana ulottuvillamme. Sitä julistetaan Jumalan valtakunnasta kaikille katuville muotoon katsomatta. Valmistakaamme siis Herralle tie! Nöyryyttäkäämme itsemme Jumalan väkevän käden alle ja ottakaamme vastaan se, mitä evankeliumi tarjoaa. Syntimme ja rikkomuksemme ovat anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Näin vietämme adventtiaikaa turvallisin ja iloisin mielin. Tähän kehottaa meitä päivän evankeliumi ja Elias Lönnrotin suomentama virsi, jossa laulamme:
”Te työtä tekeväiset ja raskautetut,
Te köyhät, itkeväiset ja maahan poljetut,
Nyt ilovirtemme Veisatkaa kuninkaalle,
Autuuden ruhtinaalle, Hän ain on turvamme."


Kullervo HULKKO
Päivämies 8.12.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Juhannuspäivä eli Johannes Kastajan päivä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Heinä 2015, 18:46

Johannes on oleva hänen nimensä

Juhannus on keskikesän juhla, jolloin Jumala on puettanut luonnonkin vihreään, kukkivaan kauneuteensa. Sinitaivas kaartuu yllemme. Siinä näemme oman äärettömän avaruuden, joka kertoo Kaikkivaltiaasta, suuresta Jumalasta, jonka sana luomisen päivänä rakensi kaiken. Pani auringon, kuun ja tähdet radoilleen. Kaikki, mitä Jumala kuutena päivänä loi, katoaa samoin kuin luonnonkin kukoistus. Pian olemme keskikesän kauneudesta siirtyneet syksyn hanoihin. Luonnon kukoistus on kadonnut. Samoin katoaa ihmiselämäkin. Kansakin on ruohoa, joka pian lakastuu. Ei ole täällä mitään pysyvää, joka on syntiinlankeemuksen tähden kirottua.
»Niin myös ne taivaat ja maa, jotka nyt ovat, hänen sanansa kautta säästetään tulen varaksi tuomiopäivään asti, jona jumalattomat ihmiset kadotetaan.» 2. Piet. 3:7. Jumala on kuitenkin antanut tämän katoavaisuuden keskelle iankaikkisesti pysyvääkin, »Mutta Herran sana pysyy ijankaikkisesti, ja se on se sana, joka teidän seassanne saarnattu on.» 1. Piet.1:25.
Jumalan sana jakautuu kahteen osaan; lakiin ja evankeliumiin. Juhannuspäivän tekstit kertovat Mooseksesta ja Johannes Kastajasta. Mooses oli Vanhan Testamentin välimies, jonka kautta Jumala antoi Siinain vuorella pyhän lakinsa, jossa ei ole yhtään armoa. »Jos joku Mooseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.» Hebr. 10:28. Sillä se on virka, joka kadotuksesta saarnaa.

Kun Uuden Testamentin aamu koitti, lähestyi Jumalan valtakunta. Johannes Kastaja saarnasi Juudean korvessa: Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt. Hän saarnasi Mooseksen kautta annettua lakia. Asetti kuoleman kirveen jokaisen puun juurelle. Jokainen, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Näin hän raivasi Juudean korpea ja erämaata. Valmisti tietä Herralle Jeesukselle. Mooseksen laki herätti omantunnon ja evankeliumi kutsui Jumalan valtakuntaan uskomaan sitä evankeliumia, jossa ei ole lakia. »Mutta nyt on se vanhurskaus joka Jumalan edessä kelpaa, ilman lakia julistettu, lain ja profeetain kautta todistettu.” Room. 3:21.

Jumalan työmuodot eivät ole muuttuneet, eivätkä tule muuttumaan, vaikka ihmiset luulevat, että Jumalakin muuttaa työmuotonsa tässä uudistavassa ja muuttuvassa ajassa. Yhä kuuluu Jumalan valtakunnasta Mooseksen lain vanhurskaat tuomiot epäuskoisille. Meidän rukouksemme on, että Jumala saisi herättää ihmisten omantunnon, ennen kuin tulee yö, jolloin aukenee Jumalan iankaikkisen vihan päivä, kun Jumalan tuomion pasuuna soi, eikä enää kuulu evankeliumin suloista kutsua Jumalan valtakuntaan. Vielä tänään Herra Jeesus etsii eksyneitä. Kolkuttaa sydämen ovelle, että joku kuulisi Hänen äänensä ja avaisi sydämensä oven, että Herra Jeesus saisi tulla sydämen asukkaaksi. Sillä Hän on Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin. (Joh. 1:29). Jumala oli ilmoittanut profeettainsa kautta, että Hän lähettää Uuden Testamentin aamuna miehen, jonka kautta Hän huutaa ja etsii Israelin kadonneita lampaita. Jumala ilmoitti hänen syntymisestään hänen isälleen, pappi Sakarialle.
Hänelle oli langennut arpa mennä Herran temppeliin suitsutttamaan. Siellä Sakarialle ilmestyy Herran enkeli, joka seisoo suitsutusalttarin oikealla, puolella. Hänet nähdessään Sakarias hämmästyy ja pelkää. Enkeli rohkaisee ja lohduttaa Sakariasta ja sanoo: rukouksesi on kuultu. Nyt oli Jumalan aika lähettää vastaus hänen rukouksiinsa. Jumalalla on hänen oma aikansa, jolloin Hän lähettää vastauksensa rukouksiimme. Usein tapahtuu niin, kun meidän aikamme on ohi, silloin Jumalan aika alkaa. Näin kävi Sakariallekin. Hän oli rukoillut poikaa silloin, kun heillä Elisabetin kanssa olivat luonnolliset mahdollisuudet saada lapsia. Nyt he olivat vanhoja. Siksi ei enkelin tuoma sanoma löytänyt Sakarian sydäntä. ”Ja Sakarias sanoi enkelille: mistä minä sen ymmärrän, sillä minä olen vanha ja emäntäni on jo iällinen?» Luuk.1:18.
Sakariaan uskonelämä oli irtaantunut ensimmäisen uskonkappaleen kohdalla Kaikkivaltiaan Jumalan voimasta. Siksi hänen ymmärryksensä oli sekaisin.

Terveeseen ja raittiiseen uskonelämään kuuluu ennen kaikkea usko Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka valaisee ymmärryksen. »Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on Jumalan sanalla valmistettu ja että kaikki, mitä me näemme, ne ovat tyhjästä tehdyt. Hebr.11:3. Pappi Sakariaan usko ei tartu kiinni Jumalan sanaan, vaikka Jumala on lähettänyt kirkkauden enkelin kunniansa istuimen edestä tuomaan ilosanomaa, että Hän vaimonsa kanssa saa olla Jumalan aivoitusten toteuttajana. Ja Jumala ottaa heidän häpiänsä pois. Heille syntyy poika, joka on suuri Jumalan edessä. Viinaa ja väkevää juomaa hän ei juo. Hän täytetään pyhällä Hengellä äitinsä kohdussa. ”Ja hän kääntää monta Israelin lapsista herran, heidän Jumalansa tykö. Ja käy hänen edessänsä Eliaan hengellä ja voimalla, kääntäin isäin sydämet lasten tykö, ja tottelemattomat hurskasten toimen tykö, toimittaaksensa Herralle valmistetun kansan.” Luuk. 1: 16 – 17.
tetun kansan»Luuk. 1:16-17.


Pappi Sakarialla olisi ollut oikeus uskoa ja iloita taivaasta lähetetystä ilosanomasta, jonka tuojakin oli kirkkauden enkeli. Vaan hänen katseensa suuntautui omaan sydämeen. Silloin näyttivät asiat, joita Jumala puhui, mahdottomilta. Mistä minä sen ymmärrän, oli Sakariaan vastaus. Hänen olisi pitänyt ensin ymmärtää ja sitten uskoa Jumalan kaikkivaltiaaseen voimaan, joka tekee kuolleenkin eläväksi ja hedelmättömän hedelmälliseksi. Sakariaan epäilykset eivät estäneet Jumalan aivoitusten toteuttamista. Elisabet tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Sakarian epäusko sitoo hänen kielensä. Hän ei voi puhua ennen kuin Johannes Kastaja on syntynyt.
Sakarian pappilassa on ympärileikkauksen juhla, jossa lapsi saa nimen. Nimen antamisesta on erimielisyyttä. Sakarias ratkaisee sen. Hän kirjoittaa tauluun: »Johannes on oleva hänen nimensä.» Tämän ilmoitettuaan aukenee hänen suunsa. Hänen kielensä puhuu. Hän tunnustaa elävän uskon ja kiittää Jumalaa Hänen suurista armoteoistaan, joissa Jumala on osoittanut hänelle kaikkivaltiaan voimansa, josta usko saa voiman ja elämän uskon kautta. Sen tähden mekin uskomme, vaikka uskonelämämme onkin heikkoa. Olemme väsyneitä, niin sittenkin on vielä pieni uskon kipinä jäljellä. Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa sitoo sydämemme uskon Jumalan, Isämme kaikkivaltiaaseen voimaan, joka on evankeliumissa. Siinä kuuluu Jeesuksen nimen ja veren ääni. Siinä annetaan kaikki epäilykset ja synnit anteeksi ja saa jäädä armolapsen asemaan Jumalan valtakunnassa. Siitä meidät pian siirretään kirkkauden valtakuntaan, jossa ön iankaikkinen suven juhla.

Heikki Saari
Päivämies 23.6.1976
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Juhannuspäivä eli Johannes Kastajan päivä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Heinä 2015, 16:16

Juhannus


Kesän juhlista odotetuin lienee juhannus. Vietämme sitä myöskin Johannes Kastajan muistoksi. Nykyaikana on oudon tuntoinen yhdistelmä: Juhannus — Johannes.
Joudumme näkemään sen tosiasian, että juhannusta vietetään kuin villittynä, kaikkia synninmuotoja harjoittaen.
Maailma ei ole paljoa muuttunut parempaan päin. Johannes sai aihetta sanoa sen ajan ihmisille: "Te kyykäärmetten sikiät, kuka teitä neuvoi pakenemaan tulevaista vihaa. Jo myös on kirves pantu puiden juurelle, sen tähden jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja tuleen heitetään." Kun Jeesus tulee Johanneksen tykö, Johannes sanoo: katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnit. Taivaan valtakunta lähestyi. Jeesus sanoi: "Sillä minä sanon teille: niiden seassa, jotka vaimoista syntyneet ovat, ei ole yhtään suurempaa profeettaa kuin Johannes Kastaja." Luuk. 7: 28.
Johannes kärsi vaivaa toimiessaan enkelinä, tien avaajana Kristukselle. Miksi? Oliko Johanneksella houkuttimena elää kaikkien kunnioittamana profeettana ihmisten joukossa? Johanneksella oli kysymys omasta autuudestaan, mutta myöskin hänen kansansa vanhurskaudesta. Hänellä ei ollut varaa sanoa: olenko minä veljeni vartija.

Johannes avaa sydämensä vankeutensa päivinä: Tuli epäilyksiä siitäkin, kuinka hän oli todistanut taivasten valtakunnan lähestymisestä ja Jumalan Karitsasta. Johannes lähettää kaksi opetuslastaan kysymään Jeesukselta: "oletkos se tuleva, eli pitääkö meidän toista odottaman." Jeesus kehottaa katsomaan ja kuulemaan. "Sokiat saavat näkönsä, ja ontuvat käyvät, spitaliset puhdistetaan, ja köyhälle saarnataan evankeliumi." Raamatun ennustus on täyttynyt, siitä puhui ennen Jesaja. Johannes saa hyviä terveisiä. Hänen puheensa ei ole ollut väärä: Usko, joka hänellä oli, ei ollut turha. Johannesta taidettiin pitää vähän höynähtäneenä kamelinkarvavaatteissaan, mutta kunnioitettiinkin määrättyyn rajaan asti. Johannes piti kuitenkin parempana kärsiä vaivaa Jumalan joukon kanssa, nuhdella synnistä jopa kuningasta kuin ylvästellä profeetallisella virallaan. Hän sai hyvän sanoman ja jäi uskossa odottamaan kotiin pääsyä. Vaikka se kävi pyövelin käden kautta, jäi Johanneksesta hyvä todistus, että sielu kelpasi Jumalalle.
Meillä nykyajan Jumalan lapsilla on parempi uskoa siinä mielessä, että meillä on Raamattuun jätetty tarkka kuvaus siitä voitosta, jonka Jeesus meille ansaitsi synnistä, kuolemasta ja perkeleestä, käydessään ristille kuolemaan ja Isän herättämänä voitolliseen ylösnousemukseen. Omat epäilyksensä meidän on ollut koettava. Uskoa on ollut vähän, epäilyksiä ja syntejä sitä enemmän. Siinä on ollut uskolle sijaa, että juuri minua pahankurista varten Jumala antoi Poikansa.
Samassa kappaleessa, jossa kerrottiin Johanneksen suuruudesta, oli myös ilmoitus minulle ja sinulle, jotka kiusausten alla koetamme tehdä matkaa. ”Kuitenkin se, joka vähempi on Jumalan valtakunnassa, on suurempi häntä.” Luuk. 7: 28.
Paavalin väkevyys oli heikkoudessa, hänen voimansa Jumalan voimassa. Meillä on se ylimmäinen pappi, joka taitaa ne autuaiksi tehdä, jotka hänen kauttansa Jumalan tykö tulevat ja elää aina ja rukoilee heidän edestänsä.
Sinua, Jumalan lapsi, ei ole unohdettu, vaan yhä sinua kannetaan, kuten Raamattu ilmoittaa. Jää uskomaan nytkin kaikki synnit ja epäilykset anteeksi Jeesuksen Kristuksen veressä ja Hänen pyhässä nimessään.
Juhannustakin tahdomme viettää niin, ettei Isän mieli tule murheelliseksi. Monenlaista vetoa saattaa nuori uskonveli ja sisar tuntea kesäisiin harrastuksiin. Eivät ne kaikki, ole pahasta, mutta usein niissä piilee se vaara, että ne ovat laventamassa elämän kaitaa tietä niin, ettei kohta tiedä, mikä on oikein ja missä taas tulee tunnolle haavoja. Jumalan lapsen etuihin kuuluu sekin, että voi välttää ne menot, joihin ei ole välttämätön mennä ja jotka särkevät Jumalan lasten rakkauden ja jossa piilee kuoleman vaara.
Pentti Rainio
Päivämies 23.6.1976

"Taas kukkasilla kukkulat, Oi Herra, kaikki vyötät. Ja laumat lukemattomat Sä laitumilla syötät. Näin kaikki maa nyt iloissaan Sinulle veisaan kiitostaan, Sun, Herra, kunniaasi." (VK 558:1).
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Juhannuspäivä eli Johannes Kastajan päivä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Heinä 2015, 18:48

JUHANNUSSAARNA

(Jes. 40:1-8)
Moni sanankuulija ja ehkä joku saarnaajakin ajattelee: "Juhannuksena on niin helppo julistaa Jumalan suuria tekoja, koska itse luontokin saarnaa: ”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen!"
Mutta profeetta Jesajalla oli toisenlaiset kokemukset. "ääni sanoo: saarnaa." Mutta Jesaja tuskittelee: "Mitä minun pitää saarnaaman?" Samoissa koettelemuksissa oli myös apostoli Pietari n. 800 vuotta myöhemmin (1. Piet.1: 24-25). Ja, samat tuntemiset ovat Raamatun mukaisesti uskovalla vieläkin. Saarnata pitäisi, mutta mitä ja miten olisi julistettava, että "Herran suu puhuisi?"
"Kaikki liha on ruoho, ja kaikki hänen hyvyytensä niin kuin kedon kukkanen. Ruoho kuivuu pois ja kukkanen lakastuu, sillä Herra puhalsi siihen." Totisesti olemme vain ruohoa. Nämäkin sanat ovat vain ruohon sanaa ruoholle: "Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu." Luontokin saarnaa samaa, kaiken tämän katoavaisuuden näkeminen luonnossa ja sen vielä henkilökohtainen kokeminen on raskasta ihmiselle, ruoholle. Eikö sitten ole mitään pysyvää — iäti kestävää?

On. "Meidän Jumalamme sana PYSYY iankaikkisesti", sanoo Jesaja. Ja Pietari liittää 800 vuotta myöhemmin tähän: "Ja se on se sana, joka teidän seassanne saarnattu on." Synnin ja kuoleman hädässä oleva ihminen käsittää iankaikkisen elämän, kun hänelle "taivaassa lähetetyssä Pyhässä Hengessä on evankeliumi julistettu" (1. Piet. 1:12) saarnattu synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämän Hengen Jeesus puhalsi opetuslapsiinsa, kun hän sanoi: "Ottakaat Pyhä Henki, joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt." (Joh. 20: 22-23).
Tätä – Pyhän Hengen virkaa — hoitavat Jeesuksen opetuslapset vielä näinäkin päivinä. Missä Jumalan elävä evankeliumi otetaan vastaan, sillä sydän syttyy elämään. Se on ilosanomana teidän seassanne saarnattu ja uskottu. Tämä sana kantaa kerran uskojansa maallisesta suvesta, joka kauneimmillaankin jo aavistelee tuhoaan, ikuiseen kesään, Jumalan asuntoihin.

V. A. Pentikäinen
Päivämies 23.6.1976
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Juhannuspäivä eli Johannes Kastajan päivä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Elo 2015, 17:29

Kiitos ja ylistys, hedelmä

Juhannuspäivä

"Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kåikkein Ylimmäinen. Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas. Kymmenkielisellä ja psaltarilla soittain kanteleilla: Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas ja minä iloiten kerskaan kättes töitä. Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niin kuin palmupuu ja kasvaman niin kuin sedripuu Libanonissa. Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa. Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessa, hedelmälliset jä vihannat oleman. Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä." Ps. 92:2 – 5, 13 – 16.

Tämä vanhanliiton Jumalan lasten matkalaulu kehottaa kiittämään ja ylistämään Herran nimeä. Meiltä ajanillan Jumalan lapsilta tahtoo usein unohtua kiireisen ajan keskellä, keneltä kaikkinainen hyvä anto ja täydellinen lahja tulee.
Ensimmäinen ja suurin kiitoksen aihe on se, mistä Daavid veisailee: "Kiitä Herraa sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on. Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses. Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella." (Ps. 103: 2 – 4). Tässähän meillä on aihetta kiittää, kun meitä Jumalan valtakunnasta tuomitaan armolla ja laupiudella.
Sillä lunastetut Sinua vain kiittävät. Jos nämä vaikenevat, niin kivetkin pitää kiittämän, sanoo Jeesus. Kiitos ja ylistys on elävän uskon tuntomerkki, sillä Jumalan lapset ovat kautta aikojen kiittäneet sielujensa Ystävää ja Ylkää, Herraa Jeesusta. Hän on viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan lunastanut tämän maailman turhasta menosta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä kalliilla verellään.
Toinen kiitoksen aihe tänäkin suven juhlana on Jumalan lapsilla ja myöskin kaikilla ihmisillä, kiittää kaikista ajallisen elämän tarpeista ja lahjoista, vuoden aikojen vaihteluista. "Sillä Hän antaa auringon paistaa niin väärille kuin vanhurskaille."
Tekstimme toinen osa puhuu myöskin elävän Jumalan lapsen tuntomerkistä, hedelmistä. "Heidän hedelmistä te tunnette heidät." Mutta ennen kuin oksa taitaa hedelmää kantaa, täytyy sen olla yhteydessä runkoon, josta elämänneste vuotaa. Niin on myöskin uskon hedelmien laita, sillä ei Jumala tunne yksinäistä kristittyä, vaan täytyy olla elävä yhteys seurakuntaan, jossa Jeesuksen veri virtaa jäsenestä jäseneen. Jeesus hyvästijättöpuheessaan opetuslapsilleen sanoo: "Minä olen totinen viinapuu, ja minun Isäni on peltomies: Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois, ja jokaisen, joka hedelmän kantaa, hän puhdistaa, että se kantais runsaamman hedelmän." (Joh. 15:1-2).

Saakoon vieläkin hyvää puhuvainen Jeesuksen veren ääni Siionin vuorelta kastella poudittuneita sydämen maita, niin että nuoruuden huikentetevaisuudessakin kilvoitteleva nuori kiinnittyisi lujemmin Jeesuksen veren voimalla Jumalan valtakuntaan. Ja myöskin keski-ikäiset ja vanhukset jaksaisivat päivittäin ja hetkittäin uskoa omat syntinsä anteeksi. Näin uskon kautta kiinni riippua elämän puussa, että meidän voimamme elämän puussa olisi. Niin jäämme kaikki yhdessä Jumalan joukon kanssa matkaa tekemään uskoen synnit ja matkanviat Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi.

Pentti Räisänen
Päivämies 23.6.1976
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron