Uskon kautta Jumalan lapsi

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

ViestiKirjoittaja Taavi » 06 Syys 2012, 12:22

3. rukouspäivä

Uskon kautta Jumalan lapsi

Gal. 3: 26, 27
Kolmannen rukouspäivän teksti käsittelee uskon kautta saatua lahjavanhurskauttamme ja siinä tullutta uutta nimeämme. Eikö se tunnu ihmeelliseltä, kun Paavali tässä sanoo näin selkeästi: "Sillä te olette kaikki Jumalan lapset uskon kautta Jeesuksen Kristuksen päälle." Tämähän sulkee pois kaikki ne turhat ajatukset, mitä meidän omasta sydämestämme nousee. Me saamme olla taistelussa joka päivä. Monta kertaa nousee ajatus, vieläköhän minä olen Jumalan lapsi, kun omasta puolestani olen niin kelvoton. Nythän ei olekaan kysymys siitä, mihin me pystymme ja mitä me olemme oman hyvyytemme suhteen, vaan nyt on kysymys siitä, mitä hyvää Jumala teki Poikansa kautta meille, kun lahjoitti taivaan. Hän on meitä vielä uskon kautta pitänyt taivasosuudessamme. Me saamme vapaasti nauttia kaikista Jumalan armolupauksista.

Ajatelkaamme nyt, kuinka hyvin Jumala on kaikki valmistanut. Silloin, kun Hän meissä synnytti elävää uskoa, Hän käytti siinä äänellistä saarnaa, sillä Hän ilmoitutti Jumalan iankaikkisesta armopäätöksestä, ettei sinun tarvitse kuolla, vaan saat elää. Hän ruokkii, virvoittaa, tukee ja turvaa tällä samalla saarnalla. Nytkin me saamme uskoa itsestämme niin paljon Jeesuksen ansion kautta, että me olemme Jumalan lapset. Ja koska me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, ja koska me olemme perilliset, avautuu meille kerran iankaikkinen suvi, jossa ei puutu muuttolintujen laulu. Siellä ei vieraile halla taimitarhassa eikä pohjatuuli jäädytä lämmennyttä rintaa, kun lunastetut veisaavat voitonvirttä iankaikkisuuden rannalla.

Usko sinäkin kiusattu matkaystävä kaikki synnit anteeksi. Usko epäilyksetkin anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä aivan rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Evankeliumin saarna se meissä elämän synnytti. Sanokoon ihmisjärki mitä tahtoo, mutta autuus tulee armosta eikä ansiosta. Jumalan lahja se on. Nyt on vain kysymys siitä, kuka meistä tahtoo säilyttää tämän lahjavanhurskauden, sillä syntihän erottaa meidät pois Jumalan yhteydestä. Sen tähden onkin aroistuin keskellämme, että saamme panna synnin syntinä pois. Mikä täällä annetaan anteeksi, se ei nouse enää kanteeksi. Ei ole ihme, jos sydän joskus laulaa: "Oi iloitse Jumalan lapsi, Synnit on anteeksi, On täytetty vaatinut laki, Joka oli kanteeksi.''

Epäuskon lapsi, jos satut; lukemaan näitä rivejä, pysähdy laskemaan kulutustasi. Mikä vahinko, jos tällainen autuus menee ohitsesi oman tottelemattomuutesi tähden. Et voi syyttää Jumalaa etkä Jumalan valtakuntaa, koska kaikille tarjotaan armoa niin kuin laulun laulaja sanoo: Kaikille nyt kutsu kuuluu, tulkaa häihin Karitsan, kutsu tää on Jumalalta, taivaan Majesteetilta. Sinuakin pyydetään, että antaisit itsesi nimittää uudella nimellä. Sinullakin on mahdollisuus päästä uskossa katselemaan lepytettyjä Jumalan kasvoja. Sinullakin on mahdollisuus päästä taivaaseen, kun vain otat vastaan syntien anteeksiantamuksen Jumalan valtakunnasta. Saisit laulaa kanssamme: "On syntini anteeksi suuret, Koko velkani maksettu. Ole kiitetty Herrani Jeesus, Ole kiitetty, kiitetty."

Martti Kuha
Päivämies keskiviikkona heinäkuun 12 päivänä 1957
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavi » 19 Elo 2013, 11:22

SANA SUNNUNTAIKSI
Herra kenenkäs tykö me menemme?

Joh. 6:63
Jumalan sana on ollut kautta aikojen ihmisille pahentava ja parantava sana. Toisille se on ollut hulluutta, toisille uskoa Jumalan sanan lupauksiin. Toiset ovat saaneet siitä hengen ja elämän. Elävä Jumalan sana on aina jakanut ihmiset kahteen joukkoon. Kolmatta joukkoa ei ole.

Näin tapahtui myös tekstimme kohdalla. Jakoa tapahtui hänen opetuslastenkin keskellä. Toiset lähtivät hänen tyköänsä eivätkä enempää seuranneet Jeesusta. Toiset taas pysyivät hänen tykönänsä tunnustaen: "Herra, kenenkäs tykö me menemme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat." Evankeliumi oli heissä saanut synnyttää elävän toivon. Pyhä Henki oli elävöittänyt evankeliumin, joka synnytti heissä vastaanottavaisen uskon. Tällä uskolla he riippuivat kiinni Herrassa Jeesuksessa. Tämän uskon kautta he kerran saivat periä iankaikkisen elämän. Usko muuttui näkemiseksi, toivo täydelliseksi nautinnoksi, vajaa lakkasi, täydellisyys alkoi. Risti vaihtui kruunuun, murheet iloon.

Herra Jeesus kulkee vietäkin omainsa kanssa täällä armon valtakunnassa. Evankeliumi on yhtä aitoa kuin ennenkin. Se julistetaan Pyhän Hengen kuutta Jumalan valtakunnasta. Siinä on vieläkin sama elävöittävä voima. Se jakaa kuulijat kahteen joukkoon. Toisille se on surman haju kuolemaksi, toisille elämän haju elämäksi.
Olemme saaneet nähdä, kun sama evankeliumi on tehnyt jaon. Toiset ovat lähteneet kiukkuisina pois puheen kovuuden tähden, kun taas toisia sama evankeliumi on ruokkinut, lohduttanut, virvoittanut ja antanut uutta elämän voimaa elämän taisteluita varten. Niille, jotka ovat saaneet syntynsä elävästä Jumalan sanasta, se on ollut aina sielun ruoka. Sitä
Jumalan lapset ovat aina kaivanneet. Sen kuuloon he ovat kokoontuneet. Se on ollut turva ja varjelus päivän hellettä, myrskyjä ja rajuilmoja vastaan.

Herran sana on vahva linna. Vanhurskas juoksee sinne ja tulee varjelluksi. Sinä kiusattu Jumalan lapsi, joka usein epäilet autuuttasi oman huonouden tähden, nosta alas painunut pääsi, tähyile kotirannalle päin. Ei tarvitse enää kauan odottaa, kunnes rakastajasi korjaa verellä pestyn ja Pyhällä Hengeltä pyhitetyn sielusi keskelle ikisuven juhlivaan juhlajoukkoa. Silloin sinunkin kanteleesi on irrotettu murheen pajuista. Saat ihmeeksesi huomata, kuinka keveä on veisata uutta virttä katsellessasi rakastajaasi kasvoista kasvoihin. Tätä päivää odotellessa meidän tarvitsee vain uskoa syntimme anteeksi, niin ne eivät nouse taivaassa kanteeksi. Samalta pyydän Jumalan lapsia kantamaan minua perheeni kanssa Taivaan Isän eteen, että Hän antaisi voimaa taistelemaan loppuun asti. Sinä, matkan vaivoista rasitettu Jumalan tapsi, usko kaikki synnit ja viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

Martti Kuha
Päivämies Keskiviikkona heinäkuun 7 päivänä 1971
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki


Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron