3. rukouspäivä
Uskon kautta Jumalan lapsi
Gal. 3: 26, 27
Kolmannen rukouspäivän teksti käsittelee uskon kautta saatua lahjavanhurskauttamme ja siinä tullutta uutta nimeämme. Eikö se tunnu ihmeelliseltä, kun Paavali tässä sanoo näin selkeästi: "Sillä te olette kaikki Jumalan lapset uskon kautta Jeesuksen Kristuksen päälle." Tämähän sulkee pois kaikki ne turhat ajatukset, mitä meidän omasta sydämestämme nousee. Me saamme olla taistelussa joka päivä. Monta kertaa nousee ajatus, vieläköhän minä olen Jumalan lapsi, kun omasta puolestani olen niin kelvoton. Nythän ei olekaan kysymys siitä, mihin me pystymme ja mitä me olemme oman hyvyytemme suhteen, vaan nyt on kysymys siitä, mitä hyvää Jumala teki Poikansa kautta meille, kun lahjoitti taivaan. Hän on meitä vielä uskon kautta pitänyt taivasosuudessamme. Me saamme vapaasti nauttia kaikista Jumalan armolupauksista.
Ajatelkaamme nyt, kuinka hyvin Jumala on kaikki valmistanut. Silloin, kun Hän meissä synnytti elävää uskoa, Hän käytti siinä äänellistä saarnaa, sillä Hän ilmoitutti Jumalan iankaikkisesta armopäätöksestä, ettei sinun tarvitse kuolla, vaan saat elää. Hän ruokkii, virvoittaa, tukee ja turvaa tällä samalla saarnalla. Nytkin me saamme uskoa itsestämme niin paljon Jeesuksen ansion kautta, että me olemme Jumalan lapset. Ja koska me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, ja koska me olemme perilliset, avautuu meille kerran iankaikkinen suvi, jossa ei puutu muuttolintujen laulu. Siellä ei vieraile halla taimitarhassa eikä pohjatuuli jäädytä lämmennyttä rintaa, kun lunastetut veisaavat voitonvirttä iankaikkisuuden rannalla.
Usko sinäkin kiusattu matkaystävä kaikki synnit anteeksi. Usko epäilyksetkin anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä aivan rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Evankeliumin saarna se meissä elämän synnytti. Sanokoon ihmisjärki mitä tahtoo, mutta autuus tulee armosta eikä ansiosta. Jumalan lahja se on. Nyt on vain kysymys siitä, kuka meistä tahtoo säilyttää tämän lahjavanhurskauden, sillä syntihän erottaa meidät pois Jumalan yhteydestä. Sen tähden onkin aroistuin keskellämme, että saamme panna synnin syntinä pois. Mikä täällä annetaan anteeksi, se ei nouse enää kanteeksi. Ei ole ihme, jos sydän joskus laulaa: "Oi iloitse Jumalan lapsi, Synnit on anteeksi, On täytetty vaatinut laki, Joka oli kanteeksi.''
Epäuskon lapsi, jos satut; lukemaan näitä rivejä, pysähdy laskemaan kulutustasi. Mikä vahinko, jos tällainen autuus menee ohitsesi oman tottelemattomuutesi tähden. Et voi syyttää Jumalaa etkä Jumalan valtakuntaa, koska kaikille tarjotaan armoa niin kuin laulun laulaja sanoo: Kaikille nyt kutsu kuuluu, tulkaa häihin Karitsan, kutsu tää on Jumalalta, taivaan Majesteetilta. Sinuakin pyydetään, että antaisit itsesi nimittää uudella nimellä. Sinullakin on mahdollisuus päästä uskossa katselemaan lepytettyjä Jumalan kasvoja. Sinullakin on mahdollisuus päästä taivaaseen, kun vain otat vastaan syntien anteeksiantamuksen Jumalan valtakunnasta. Saisit laulaa kanssamme: "On syntini anteeksi suuret, Koko velkani maksettu. Ole kiitetty Herrani Jeesus, Ole kiitetty, kiitetty."
Martti Kuha
Päivämies keskiviikkona heinäkuun 12 päivänä 1957