Adventti, odotus

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

Adventti, odotus

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Helmi 2011, 14:14

Jumalan lupaukset


"Minä herätän heille profeetan heidän veljistänsä, niin kuin sinä olet, ja minä panen minun sanani hänen suuhunsa: hän puhuu heille kaikki mitä minä hänelle käsken.» (5. Moos. 18: 18.)

Profeetta Naatanin kautta ilmoitti Jumala Daavidille sanoen: "Ja pitää tapahtuman, kun sinun aikasi on täytetty, että menet sinun isäsi tykö, niin minä herätän sinun siemenesi sinun jälkeesi, joka pitää oleman sinun pojistasi, ja vahvistan hänen valtakautensa. Hän rakentaa minulle huoneen, ja minä vahvistan hänen, minä olen hänen isänsä, ja hän on minun poikani." (1. Aikak. 17: 11-13 )
Daavid vastaa Herran edessä: »Mutta sinä olet myös puhunut sinun palveliasi huoneelle kaukaisista asioista, ja olet katsellut minun, niin kuin ihmisen hahmossa, joka on Herra Jumala korkeudessa."

Se siunaus, jonka patriarkka Jaakob antoi pojalleen Juudaalle, oli Jumalalta. Se oli myöskin profeetallinen. Jumala uudisti sen edelleen koko Vanhan liiton ajan ennustuksin ja esikuvin. Niin ollen Juuda merkitsee veljesten luvussa jotakin.

Kun toinen maailman ajanjakso täyttyi, tapahtui Kristuksen syntyminen. Pyhä sikiäminen tapahtui neitseen, Marian kohdussa, siliä hän oli löytänyt armon Jumalan tykönä. "Ja katso, sinä siität ja synnytät pojan, ja sinun pitää kutsuman hänen nimensä Jeesus. Sen pitää oleman suuren, ja pitää kutsuttaman ylimmäisen pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä istuimen, ja hänen pitää Jaakobin huoneen kuningas ijankaikkisesti oleman, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.» Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa syntisen lihan hahmossa. Hän syntyi Maria-äidin helmaan.
Paimenille se ensin ilmoitettiin enkeleiltä, kuten enkelit ilmoittivat, paimenet myös löysivät. Beetlehemin seimellä oli varmaan ihanat jouluseurat. Voisi ajatella hyvällä syyllä, että Maria kertoi paimenille kaiken, mitä hänelle oli enkeli sanonut. Niissäkin seuroissa muisteltiin, mitä jo profeetoissa oli Hänestä ennustettu. Kuten enkelit sanoivat ilmoittavansa suuren ilon, niin sitä se todella oli, vaikka seurapaikka oli vain eläinten suoja. Näin matalalle tuli Taivaan ja maan Herra, ei ollut hänelle sijaa ihmisasunnoissa, vain muutamat olivat ne, jotka löysivät Hänen, sillä ei senkään ajan ihmiset käsittäneet sitä, että noin matalalle voisi tulla Jumalan Poika, ja että puuseppä Joosefin poikako olisi Jumalan Poika.

Kun tieto tästä kaikesta alkoi levitä, niin se sai murhamiehet liikkeelle. Ensimmäiset marttyyrit olivat ne pikkuveljet, joidenka lihaan ja vereen hän oli tullut. Ei muukaan kansa häntä tuntenut, eikä Israel ymmärtänyt. Suuri oli sen ajan ja kansan pimeys.

Me lähestymme Herramme syntymäjuhlaa, joulua. Tämä sama sanoma meitäkin lähestyy. Meille ilmoitetaan: "Teille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra." Kysytään: tunteeko kansamme, ja ymmärtävätkö ihmiset, mitä joulunsanoma merkitsee, sana Vapahtaja, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja? Valittaen täytyy sanoa: että harvat ovat ne, jotka ovat sanan merkityksen mukaan antaneet itsensä vapahtaa. Se on, päästää synnin siteistä ja sen kahleista, evankeliumin sanalla, joka on tullut rauhaa julistamaan kaikille.

Kyllä kansamme keskuudessa on tämä sana kajahtanut, joka on itsensä Herran, mutta se on monien korvissa ollut outo sanoma, vieläpä vieroksuttava. Syy onkin siinä, että se vieläkin kulkee matalalla niin, että sitä on vaikea ylpeän ihmisen käsittää. Tänäkin jouluna iloitsevat ihmiset, jotka ovat ottaneet tämän hyvän sanoman vastaan Jeesuksesta, syntisten ystävästä, joita on ennen kaikkea uskovaisten Vapahtaja. Sen tähden emme ole mitään sivusta katsojia, vaan Hänessä eläviä ja Hänen vaivainsa veren tähden vapahdettuja.

Tämä elävä sana oli Herran apostoleille rakas ja kallis. Jumalan sanan siemen, joka iankaikkisesti pysyy. Ja se on se sana, joka teidänkin seassanne saarnattu on. Näin on Herra Jeesus vahvistanut sanansa päiviimme asti, ja edelleen vahvistaa Henkensä kautta, sanoen: »Minä Jeesus lähetin minun enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juuri ja suku, se kirkas kointähti.»

"Ja henki ja morsian sanovat: tule; ja joka kuulee, se sanokoon: tule; ja joka janoo, se tulkoon, ja joka tahtoo, se ottakoon elämän vettä lahjaksi."

Kaikille ihmisille tänäkin Jouluna ilmoitetaan: tulkaa katsomaan ja omistamaan; kuulkaa ja ymmärtäkää, ottakaa paras joulunlahja vastaan uskossa, syntinne annetaan teille anteeksi hänen pyhän nimensä tähden. »Tule Jeesuksen luo, tule nuorena oi, hälle uhriksi tuo kevät päiväsi koi; Miten harmeta pääs, sinä synnissä soisit, ja sun talves ja jääs, vasta Herralle toisit."

Rakkaat sisaret ja veljet! Meidän osamme ja onnemme on olla Jeesuksen seurassa. »Sillä ne kaikki yhdessä ovat, sekä se, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, jonka tähden ei hän myös häpee heitä veljiksensä kutsua." Uskokaamme kaikki syntimme anteeksi Herramme Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä! Olkaamme turvatut! Joulun Herran suuri rauha levätköön koko Siionin yllä, jonka hän omalla verellään itselleen ansainnut on. Vähin Jumalan lasten seassa,

Eemil Tornberg
Päivämies 31.12.1959
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Joulu 2011, 20:42

Sinun kuninkaasi tulee

"Katso, Herra antaa sen kuulua hamaan maailman ääriin asti: sanokaa Sionin tyttärelle: katso, sinun autuutesi tulee, katso, hänen palkkansa on hänen myötänsä, ja hänen työnsä hänen edessänsä." (Jes. 62: 11)

KUN PROFEETTA Naatan tuli kuningas Daavidin luo, ei tämän tarvinnut jäädä epätietoiseksi siitä, ketä profeetan nuhde koski: "Sinä olet se mies." (2 Sam. 12, 7). Kun Saulus Tarsolainen pysäytettiin Damaskon tiellä, asia koski juuri häntä: Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat." (Apt. 9: 5.) Molemmat Jumalan sana pysähdytti, molemmille nuhde tuli henkilökohtaisena.

SAMAN on kokenut jokainen Jumalan lain herättämä ihminen. Pakotietä ei ole, enää ei voi katsella ympärilleen toivoen, että löytyisi joku vielä suurempi syntinen ennen minua parannuksen tekijäksi, enää ei povesta kohoa fariseuksen omahyväinen rukous, ei rukous, ei. Omat asiat kaipaavat korjausta, omat synnit syyttävät omallatunnolla. Toden totta, minun syntini, minun syntini, minun suuret syntini. (Luther).

MONESTI tällaiset herätetyt sielut saavat kuulla julistusta, joka on tarkoitettu heidän avukseen. Apu tuntuu kuitenkin jäävän liian kauas. Hätääntynyt kuulee epämääräistä ja ylimalkaista puhelemista Jumalasta ja Jumalan armosta, vaikka hän kaipaisi enemmän Jumalan puhetta. Jesajan adventtiennustus ei jätä kuulijaansa puolitiehen eikä epävarmuuteen. Sinun pelastuksesi, sinun autuutesi, sinun lunastajasi tulee, hän tulee juuri sinua varten! Sinun autuutesi, Herra Kristus ei tule tyhjin käsin, vaan hänen palkkansa ja työnsä ansio on hänen myötänsä. Hän tuo tullessaan kaiken sen, mitä Hän ristinpuulla meille ansaitsi, iankaikkisen autuuden.

JUMALAN valtakunnasta kuuluu, niin kuin aina, ehdoton ja henkilökohtainen sanoma. Me joudumme vaatimaan: kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Tästä vaatimuksesta emme oman autuutemme haastolla tohdi väistyä. Mutta lähettäjämme tahdon mukaisesti olemme oikeutettuja ja samalla velvollisia tuomaan hätääntyneille henkilökohtaisen armonviestin: ole hyvässä turvassa, sinun kuninkaasi tulee, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä! Kun tämän sanoman omalle kohdallesi kuulit, ei sinun tarvinnut enää, harhailla eikä elää toivottomana. Siionin Kuningas oli todella tullut sinun elämääsi lahjoineen.

Mutta henkilökohtaista armon sanaa olemme saaneet kuulla taivaan tiellä jatkuvastikin. Matkanviat, puutokset ja synnit on Jumalan Karitsan veri yhä uudestaan saanut puhdistaa. On armojen armo, että meitä näin henkilökohtaisesti hoidetaan tässä valtakunnassa. Siionin kuningas tuli, toi lahjansa ja vielä: "Hän tuntee kaikki nimeltä, luvulta lampaansa." Tahdommehan vaeltaa tällaisen kuninkaan seurassa ja
henkilökohtaisessa hoidossa siihen saakka, kunnes Hän tulee kunniassansa. Silloin hänellä on mukanansa meillekin armopalkka.

Mauri Hyvärinen
Päivämies 21.12.1968
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Tammi 2012, 13:51

Elämän sana

”Alussa oli Sana ja se Sana oli Jumalan tykönä ja Jumala oli se Sana. Tämä oli alussa Jumalan tykönä. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän seassamme, ja me näimme hänen kunniansa niin kuin ainokaisen Pojan kunnian Isästä, täynnä armoa ja totuutta. (Joh 1:1–2, 14) Tästä lihaksi tulleesta elämän Sanasta Johannes epistolansa tekstijakeissa kirjoittaa, ”...jonka me näimme, jota me katselleet olemme, ja meidän kätemme ovat pidelleet elämän sanasta. Ja elämä on ilmestynyt, ja me olemme nähneet ja todistamme ja ilmoitamme teille sen elämän, joka iankaikkinen on, joka oli Isän tykönä ja on meille ilmestynyt.”

Lauantai-illan varjojen pidentyessä kaikuu Jumalan valtakunnasta vielä sama ilosanoma. Taivaan ja maan Kuningas, joulun Herra tuli ihmiseksi, otti orjan muodon ja kantoi meidän syntimme ja "Hänen haavainsa hautta me olemme parannetut. Kaikuu ilosanoma Pyhästä Hengestä siinneestä ja neitseestä syntyneestä, Jumalan Karitsasta, joka on sovinto meidän synteimme edestä, ei ainoastaan meidän, vaan kaiken maailman edestä, sekä kuoleman voittajana ylösnousseesta Vapahtajasta Jumalan lasten suulla. Pyhän Hengen saarnaviran kautta ilmoitetussa evankeliumissa on iankaikkinen elämä. Evankeliumin vastaanottaja pääsee osallisuuteen Isän ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa ja saa iloita täydellisellä ja kunniallisella ilolta pyhäin matkasaatossa, kun on synnit anteeksi ja uskon kautta puettu Jumalan edessä kelpaavalla Kristuksen vanhurskaudella. Armosta autuaaksi tullut Jumalan lapsi saa jouluna viettää kaksinkertaista rauhan juhlaa.

Rauhattomana sitä vastoin valmistuu jouluaan viettämään epäuskoinen maailma. Uuspakanuuden kirjavuus tansseineen ja juominkeineen on leimaa antavana joulua edeltävissä pikkujouluissa: Samoin moniin koteihin joulun viettoa varten on varattu alkoholipitoisia juomia. Joulun kaupallisuuden ja ulkoisen "prameuden" jalkoihin tallautuu Jumalan pojan syntymäjuhla. Kun Jeesus tänäkin jouluna pyytää päästä kanssamme jokaiseen kotiin; jokaiseen sydämeen joulun Herraksi, niin kuinka moni ovi pysyykään suljettuna. Ei ole tilaa. Yhä uudestaan Hän joutuu toteamaan, kuten Hän toisessa yhteydessä sanoo: "Ketuilla on luolansa, taivaan linnuilla on pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole mihinkä Hän päänsä kallistuisi." Rakas ystävä, kuka lienetkin, joka olet kulkemassa tämän maailman laveaa tietä iankaikkiseen kadotuksen vaivaan, osoita kuuliaisuus ja armahda kuolematonta sieluasi; tee parannus. Valtakuntansa evankeliumissa Herra Jeesus kolkuttaa sinun sydämesi ovelle ja pyytää päästä sinne sisälle. "Ja jos joku minun ääneni kuulee ja avaa oven, tahdon minä mennä sinne sisälle ja pitää ehtoollista hänen kanssaan ja hän minun kanssani," sanoo Jeesus. Silloin sinulla on Jumalan rauha, jota tämä maailma ei voi antaa, ja sydämesi asukkaana on henkensä kautta itse Rauhanruhtinas.

Rauhanruhtinas lähestyy sinuakin sisareni ja veljeni Herrassa, jota kaikkinainen synti, ahdistus ja maailman murhe ahdistaa. Saat tälläkin hetkellä uskoa Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä kaikki synnit ja matkan viat anteeksi. "Minä olen tullut, että teillä pitää elämä ja yltäkyltä oleman." Pane sen tähden täydellinen toivosi Häneen, joka on tehty meille kaikeksi kaikessa.

Paavo Savola
Päivämies 20.12.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Tammi 2012, 09:46

Autuaampi on antaa kuin ottaa


(Ap. t. 20:35)
JOULUUN kuuluu lukemattomia tapoja, joiden orjuuteen kristityn ei tule alistua. Ei ole esimerkiksi välttämätöntä näännyttää joulunalusviikolla perheenäitien itseään loppuun vain siksi, että kodin joulupöytä olisi komea. Ei ole myöskään paikallaan samasta syystä tuhlata kodin jouluun niin paljon, että joulun jälkiviikkoina talous joutuu pois tasapainosta ja joudutaan kiristämään elämä taloudellisesti ylen ahtaalle. Lienee syytä tässäkin asiassa muistaa apostolin kehotusta osoittaa "toimessa kohtuullisuutta."

KUITENKIN totutuissa joulutavoissa on toisia sellaisia, joiden soisi säilyvän jatkuvasti. Yksi sellainen tapa on siinä, että me usein lähimmäisiämmekin kohtaan kovat ihmiset muistamme toisiamme joulutervehdyksin ja lahjoin. Näin ei tapahdu vain oman perheen piirissä, vaan varsin laajassa mitassa tuntemattomat lahjoittajat esimerkiksi eri järjestöjen ja seurakuntien kautta lähettävät lahjan tuntemattomille saajille ja tekevät sen mielellään siksi, että on joulu.

SIKSI lienee paikallaan näin joulun tienoilla Jumalan lasten muistaa, mitä Raamattu ja Vapahtajamme Herra Jeesus on puhunut antamisesta kristityn, opetuslapsen elämässä. Vuorisaarnassa Jeesus puhuu kahdenlaisesta almujen antamisesta. Toinen on ulkokullattujen tapa ja toinen opetuslasten. Tästä näkyy, että Jeesus piti aivan kuin itsestään selvänä, että molemmat antavat, sekä omavanhurskaat että Jumalan omat. Jeesus ei kiinnitä – tämä on tärkeää — tässä yhteydessä huomiota lahjan määrään, vaan siihen, millä tavalla se tapahtuu. Ulkokullattu antaa lahjansa julkisuutta ja ihmisten katseita rakastaen. Ja palkanmaksu tapahtuu pian. Samalla hetkellä kuin almu annetaan, kiintyy siihen ihmisten katse ja he kiittävät antajaa. Samalla he luonnollisesti julistavat hänet todelliseksi kristityksi ja Jumalan palvelijaksi. Mutta jumalalta jää palkka saamatta. Iäisyydessä ei tuosta hurskaasta teosta tule mi tään palkkaa, vaikka Jeesuksen opetuksen mukaan he ovat sitä sielläkin vaatimassa. Oikean opetuslapsen antamisen tapa on toisenlainen. Almu annetaan hiljaa, salaisuudessa. Sitä eivät huomaa ihmiset, siksi ei siitä myöskään saa suuren yleisön tunnustusta. Myöskään vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee. Tämä tarkoittanee sitä, että antaja itse ei tiedä hyvää tekoaan. Mutta Jumala näkee salaisuudessa ja maksaa julkisesti. Salassa tehdyt hyvät teot tulevat kerran julki ja saavat palkkansa, joka tietenkin on armopalkka eikä hyvien tekojen korvausta. — Erikoista on ajatella, että pahojen tekojen osalta järjestys on aivan päinvastainen. Ulkokullattu salaa pahat tekonsa, Jumalan oma tuo ne täällä ajassa julki valkeuden rangaistavaksi.

Vuorisaarnan neuvot voidaan sovittaa tähän aikaan. Muistan lähimenneisyydestä, miten erään lehden palstoilla alkoivat hurskaat ihmiset, mahtoivatko kaikki olla kirkon palveluksessa olevia, esitellä, kuinka suuren osan tuloistaan he antavat kehitysapuun ulkomaiden köyhien kansojen auttamiseen. Monet julistivat antavansa 1 %:n. Mutta sitten löytyi niitäkin, jotka lupasivat 5 prosenttia kuukausituloistaan. Tuli mieleeni vuorisaarnan neuvot. Olisi sopinut kysyä, jäikö almu salaan, vai oliko kysymys niistä, jotka Jeesuksen sanojen mukaan soittavat torvea edellään almua antaessaan. Onneksi tuo huutokauppa pian loppui, mutta ehkä nuo "torvensoittajatkin" saivat palkkansa, ihmisten kiitoksen.

TOISAALTA JUMALAN lasten, jotka valittavat hedelmättömyyttään ja elävät maailman syytösten paineessa, on syytä muistaa vuorisaarnaa. Eiköhän noiden maailman syytösten eräs peruslinja ole siinä, että kristittyjen kristillisyys ei ole kyllin näkyvää, eikä tule nimenomaan ilmi laupeuden teoissa, almujen antamisessa ja muussa siihen verrattavassa toiminnassa. Jos tästä syytetään, ei ole hätää. Juuri tältä osin, meidän kristillisyytemme tulee jäädä salaan maailmalta, Jeesuksen ohjeiden mukaan. Ja maailman tuomitessa sen perusteella, mikä silmään näkyy, se ilman muuta tuomitsee väärin. Tapahtukoon niin, Jumala näkee toisin. Myöskään ei tarvitse huolehtia siitä, jos omasta elämästä näyttää puuttuvan näitä laupeudentekoja. Jeesuksen mukaan ei oikea opetuslapsi niitä muistiinsa luetteloi. Ei koskaan eikä missään tilanteessa tule kristityn omantuntonsa tai ihmisten edessä vedota siihen, mitä hyvää minä olen
tehnyt. Autuuden perustus on näet kokonaan muualla.

ANTAMISEN luonteeseen kristityn elämässä kuuluu myös se, mitä Paavali kirjoittaa 2. Korinttolaiskirjeen 9. luvussa, jonka tutuin lause usein toistetaan kolehti-ilmoituksen yhteydessä: "Iloista antajaa Jumala rakastaa", Mainitun luvun neuvot antoi Paavali Korinton kristityille silloin, kun hän keräsi avustusta Jerusalemin alkuseurakunnan köyhille. Siinä yhteydessä hän laajasti puhuu siitä, miten Korinton kristittyjen tulisi tähän keräykseen suhtautua. Noiden neuvojen eräs ydinasia on se, että kristityn lahja lähtee sydämen vaatimuksesta. Siinä ei ole vähääkään pakon leimaa. Jumalan rakkauden kokeneena Jumalan lapsi näkee etuoikeudeksi olla ajallisilla varoillaan palvelemassa. Paavali ei anna minkäänlaisia markkamääräisiä ohjeita. Mutta erään vihjeen hän antaa: "Joka tiivisti (uusi suomennos: niukasti) kylvää, se tiiviisti (niukasti) niittää, joka siunauksessa (runsaasti) kylvää, se siunauksessa (runsaasti) niittää." Tässä on ymmärtääkseni periaatteessa sama ajatus kuin siinä Raamatun lauseessa, joka on esimerkiksi Kivijärven tapulin seinustassa olevan vaivaisukon vierellä: "Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle." Lainaaminen merkitsee
sitä, että annettu ei ole iäksi menetetty, vaan se tulee takaisin, ainakin, jos lainanottaja on luotettava. Jumalaa varmempaa lainanottajaa ja velanmaksajaa ei ole. Siksi voidaan sanoa, että Jumalan tahdon mukaan ajallisiakin varoja uhraava saa aikanaan takaisin, saa niittää. Sama ajatus on Sananlaskujen kirjassa: "Lähetä leipäsi vetten yli, niin ajan mittaan sinä saat sen jälleen." Järki ja sielunvihollinen panisivat kitsaaksi ja ajattelemaan: Minkä annan, se on minulta pois. Parempi säilyttää itsellä. Jumalan sana lupaa: Se mikä rakkauden vaikutuksesta, puhtaasta sydämestä annetaan, tulee takaisin, Jumalan siunauksesta usein korkojen kanssa. Tietenkään ei ole tarkoitus, että me tätä tietäkään pyrkisimme ahneudella omaisuuden lisäykseen. Liekö siihen tätä tietä kiusaustakaan?

JOS tarkastellaan apostolien neuvoja hyvän tekemiseen ja ajallisten varojen uhraamiseen, niin voidaan todeta, että niitä on lukuisa joukko, esimerkiksi: Hebr. 13:15; 13:3, Gal. 6:10 ja monet muut. Mutta miltei kauttaaltaan niistä voidaan todeta, että ne tulevat esiin kirjeiden loppupuolella, siis vasta sitten, kun Paavali on puhunut monista muista uskoon ja elämään liittyvistä asioista. Tässä nähdään kai se, että Paavalin ja muiden apostolien ajatuksissa tämä ei ollut ensimmäinen eikä keskeisin asia heidän seurakuntia lähestyessään. Usko, Jumalan vanhurskaus, Jumalan valtakunta, Jeesuksen sovintoteko, nämä kaikki kulkivat edellä. Mutta kuitenkaan kehotukset antamiseen eivät jääneet pois. Sekin kuului ja kuuluu vieläkin kristillisyyteen.

Jumalan lapsen uskoon kuuluu ehdottoman riippuvaisuuden tunto Jumalasta kaikissa asioissa. Siksi ”hopeat kullat Herran on.” Mikä armo, että niin on. Vanhassa Testamentissa kerrotaan, että hevosten kulkusiin oli merkitty, että ne kuuluivat Herralle ja padat ja kattilatkin on Herralle pyhitetty. Mikä ilo onkaan, että ajallisen elämänkin yllä on Jumalan pyhyyden leima. Ja kun näin on, kun kaikki on Jumalan lahjaa, me iloitsemme sitä saadessamme, myös ajallista, mutta olemme valmiit kaikesta luopumaan. Sydämemme on kiintynyt Vapahtajaan, Seimen Lapseen ja Veriylkään. ”Sen tähden he voi surutta, ilolla kaikki jättää...”

Uskomme ahneuden, itsekkyyden ja monet laiminlyönnitkin anteeksi Jeesuksen maahan vuotaneessa uhriveressä ja jäämme lepäämään Jumalan armossa.

Esa Tuomaala
Päivämies 20.12.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Loka 2012, 19:40

Isä, joka minut lähetti, todistaa minusta


4. adventtisunnuntai
''Jos minä itsestäni todistaisin, niin ei minun todistukseni olisi tosi. Toinen on, joka todistaa minusta, ja minä tiedän, että hänen todistuksensa on tosi, jonka hän minusta todistaa. Te lähetitte Johanneksen tykö, ja hän todisti totuuden. Mutta en minä ihmiseltä todistusta ota, vaan minä sanoin näitä, että te autuaaksi tulisitte. Hän oli palavainen ja paistavainen kynttilä, mutta te tahdoitte ainoastaan vähän aikaa riemuita hänen valkeudessansa. Mutta minulla on suurempi todistus kuin Johanneksen, sillä ne työt, jotka Isä antoi minulle täyttääkseni, ne työt, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä minun lähetti. Ja Isä, joka minun lähetti, hän todistaa minusta. Ette ole koskaan hänen ääntänsä kuulleet eli hänen muotoansa nähneet. Ja ei teillä ole hänen sanansa pysyväinen, sillä ette usko sitä, jonka hän lähetti. Tutkikaa Raamatuita, sillä niissä te luulette teillänne iankaikkisen elämän olevan, ja ne ovat, jotka todistavat minusta” (Joh. 5: 31 -- 39).

Tekstimme edellä on kerrottu, miten Jeesus parantaa sairaan Betesdan tykönä ja osoittaa persoonansa sekä virkansa korkeuden. Hän sanoo tästä: "Sillä Isä rakastaa Poikaa ja osoittaa hänelle kaikki, mitä hän itse tekee ja hän on vielä suurempia töitä hänelle osoittava kuin nämä ovat, että teidän pitää ihmettelemän." (Joh. 5: 20). Ja edelleen: "Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo sen, joka minun lähetti, hänellä on iankaikkinen elämä, ja ei hän tule tuomioon. vaan menee kuolemasta elämään." (Joh. 5: 24).

Tekstimme kertoo, kuinka Jeesus käy tämän jälkeen todistamaan, että Hänen puheensa on tosi. Hän ei tarjoakaan omaa todistusta, vaan toteaa, että on toinen, joka todistaa. Tässä Hän viittaa jo profeetta Jesajan kautta annettuun todistukseen: "Katso minun palvelijani, minä häntä tuen ja minun valittuni, jossa minun sieluni mielistyi. Minä olen hänelle minun Henkeni antanut, hänen pitää oikeuden saattaman pakanoille." (Jes: 42: 1) Samoin Jeesus osoittaa, kuinka Johannes Kastaja oli todistanut totuuden. Olihan hän sanonut: "Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne seisoo, jota ette tunne, häin on se, joka minun jälkeeni tulee, joka minun edelläni on ollut, jonka kengän rihmoja en minä ole kelvollinen päästämään." (Joh. 1: 26 – 27). Ja edelleen toisena päivänä hän oli Jeesusta osoittaen todistanut: ''Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin." (Joh. 5: 29). Hän, Johannes, se todisti myöskin siitä Hengestä, josta jo profeetta Jesajan kautta oli puhuttu: "Ja Johannes todisti sanoen: minä näin Hengen taivaasta tulevan alas niin kuin kyyhkysen ja seisahtavan hänen päällensä. Ja en minä häntä tuntenut, mutta joka minun lähetti vedellä kastamaan, se sanoi minulle: jonka päälle sinä näet Hengen tulevan alas ja seisahtavan hänen päällensä, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä. Ja minä näin sen ja todistin hänen olevan Jumalan Pojan." (Joh. 1: 32-34). Tätä todistajaa, Johannes Kastajaa, ihmiset olivat kuunnelleet, mutta eivät olleet uskoneet, paitsi muutamat. He olivat ainoastaan vähän aikaa riemuinneet hänen valkeudessansa, kuten Jeesus sanoo.

Mutta Jeesus osoittaa, että Hänellä on suurempikin todistus, kuin tuo Johanneksen voimallinen todistus: Ne työt, jotka taivaallinen Isä oli Hänelle antanut, ja jotka Hän oli tehnyt, olivat Jumalan todistus. Ihmiset olivat nähneet näitä tekoja ja ihmetelleet, millä voimalla Jeesus ne teki. Ja juuri ne teot olivat todistamassa todeksi sitä, mikä Jeesuksen kastetilaisuudessa oli kuultu. "Tämä on se minun rakas Poikani, johonka minä mielistyin." (Matt.3:17). Ne olivat todistamassa, että Jumalan voima oli Jeesuksessa. Mutta kaikista näistä todistuksista huolimatta Jeesus joutuu sanomaan: ette usko. Epäuskon synkeä pimeys oli niin peittänyt totuuden, että todistukset siitä näyttivät turhilta. Niitä ei uskottu.

Jeesus tuo vielä yhden todistusten joukon esille kehottaessaan kuulijoitaan tutkimaan Raamatuita ja osoittaessaan, että ne todistavat juuri Hänestä. Näitä todistuksia onkin paljon. Mooseksen kautta on sanottu: "Vaan profeetan sinun seastasi, sinun veljistäsi, minun kaltaiseni, herättää sinulle Herra sinun Jumalasi, häntä kuulkaa." (5. Moos.18: 15) Profeetta Jeremiaan kautta on kirjoitettu: "Katso, se aika tulee, sanoo Herra, että minä herätän Davidille vanhurskaan vesan, joka on kuninkaaksi tuleva ja on hyvin hallitseva, ja toimittava oikeuden ja vanhurskauden maan päällä." (Jer. 23: 5).

Näin Raamattu kauttaaltaan osoittaa sen, että Herra Jeesus oli se Jumalan lupaama lankeemuksen vian korjaaja, kuoleman voittaja ja elämän antaja. Hän oli se, joka täytti lain ja Isän tahdon viimeistä piirtoa myöten, kärsi ja kuoli ja näin toimitti oikeuden ja vanhurskauden maan päältä niin, että tänä päivänä vielä on oikeus uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja näin omistaa uskon kautta Jeesuksen vanhurskautta vanhurskaudeksensa. Tämä Pyhän Hengen todistus on voimassa ja saarnataan Jumalan valtakunnasta evankeliumin sanassa. Usko siis synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Sampo Kaariniemi
Päivämies 15.12.1976
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Loka 2012, 20:09

KOLMAS ADVENTTISUNNUNTAI

He saavat valkeuden

2. Piet. 1: 19 – 21
Elämme aikaa, jolloin monia asioita pyritään uudelleen arvioimaan ja järjestelemään. Muutamat ihmiset haluaisivat kaiken entisen vanhanaikaisena romuttaa. Uskonnoitsijat kyselevät toisiltaan esim. mikä on Raamattu tai mikä on Kristus tänään? On olemassa niin kovin monta eriävää mielipidettä. Sanotaan, ettei saa enää kulkea laput silmillä.

Tekstistämme saa sellaisen vaikutelman, että jo apostolien ajalla olivat eri opintuulet tuivertamassa. Mutta Pietari selittää ihmisille, mihin perustuu profeettain ja apostolien oppi. Hän sanoo: "Ja meillä on vahva prophetallinen sana ja te teette hyvin, että te siitä vaarin otatte, niin kuin kynttilästä joka pimeässä valistaa." Raamatusta saamme selville, että maailma loukkaantui Kristuksen ja apostolien oppiin: Aika ei ole parantunut vieläkään tässä suhteessa, vaan näyttää siltä, että se pahenee ja pimeys lisääntyy. Monet ihmiset kulkevat pimeässä, eivätkä tiedä minne he menevät.

Jumalan lapsilla on kuitenkin valkeus, Pyhä Sana tien näyttäjänä. Apostoli Pietari tahtoo poistaa ihmismieliä painostuvan pimeyden. Autuaat ovat ne ihmiset, jotka uskovat Jumalan sanan. He saavat valkeuden, lohdutuksen ja vahvistuksen. Lutherkin lausuu Jumalan sanasta, että se on suurin armon välikappale. Jumalan valtakunta on Jumalan sanan ja Pyhän Hengen valtakunta. Se on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Jeesus sanoo: "Kirjoitettu on: ei ihminen elä ainoastaan leivästä, mutta jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee." (Matt: 4: 4)

Pietari puhuu profeetallisesta sanasta, jonka Pyhä Henki tekee eläväksi ja josta seurakunta on syntynyt. Hän sanoo: "Sillä ei yksikään prophetia ole vielä ihmisen tahdosta tuotu edes, vaan pyhät Jumalan ihmiset ovat puhuneet, vaikutetut Pyhältä Hengeltä." Inhimillinen ymmärrys ei siis mitään auta pelastuksen asiassa. Ihminen ei ymmärrä alkua eikä loppua teoista, jotka Jumala on tehnyt. Myös Paavali sanoo: Missä on viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? (1. Kor. 1: 20.) Viisaammat parhaimmat ihmiset eivät koskaan tahtoneet tulla Jumalan sanan ja Pyhän Hengen opetettaviksi; vaan he ovat aina omasta päästään oppia ottaneet kadotuksekseen.

Meillä on Jeesuksessa Kristuksessa pääsy pimeydestä valkeuteen, ja kuolemasta iankaikkiseen elämään. Hän on verellänsä ja hengellänsä avannut tien taivaalliseen valtakuntaan ja sitä ei voi kukaan sulkea. Usko vielä nytkin synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Apostoli vakuuttaa, että Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä. Pyhässä Hengessä julistettu evankeliumin sana vieläkin valaisee elämän polkuamme toivorikkaana. Matkallamme on suunta ja päämäärä minne kulkea.

Psalminkirjoittaja sanoo, että Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomien tie hukkuu. Elämän sanaa on pidettävä tarjolla. Sanan oikean jakamisen taidon osaa vain Pyhä Henki. Jeesus sanoo: ”Mikä ihmiselle on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista." (Lk. 8: 27) Jumala pitäköön meitä armollisesti vahvoina loppuun asti ja saattakoon meidät viimein autuuteen. Amen.

Lauri Holmi
Päivämies torstaina, joulukuun 8 päivänä 1966

Skannaajan huomautus: Kiinnitin huomioni Lauri Holmin käyttämään erikoiseen sanaan: Uskonnoitsijat.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Adventti

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Marras 2012, 15:47

Kolmas adventtisunnuntai

Oletko Sinä se tuleva?


Matt. 11:2-10
Tekstissä kerrotaan Johanneksen vankeudesta ja siitä, kuinka hän kuuli sinne Kristuksen työt. Tällä ajalla jolloin ei enää maailman ihmisiltä pyhineen ja pahoineen näytä olevan synnin tuntoa, lienee paikallaan muistella niitä syitä, jotka saattoivat Johanneksen vankeuteen. Hänen saarnansa Pyhässä Hengessä julisti: Tehkää parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt. Tämä parannussaarna puhutteli Herodesta: Sinun ei ole lupa pitää veljes emäntää. Jumalan sana nuhteli Herodesta huoruuden synnistä, niin että omatunto heräsi, mutta vihollinen valvoi ja sai pettää heränneen omantunnon toisen synnin kautta. Raamattu kertoo: Ja Herodeksen tytär tuli sisälle ja hyppäsi, (siis tanssi, ja se "kelpasi Herodekselle ja ynnä aterioitseville. Sanoi kuningas piialle: ano minulta mitä tahdot, ja minä annan sinulle. Nyt tuli toinen syntiystävä neuvomaan, että tämä anoisi Johannes Kastajan päätä vadissa. Kun tämänkin Jumalan sanan alla ajattelemme aikaamme, niin täytyy huudahtaa: Mihin olet mennyt Jumalan rakastama Suomen kansa ja varsinkin sen opettajat! Koska osa kirkkomme papeistakaan et enää pidä huoruuttakaan syntinä.

Ja Jeesus sanoo: Joka katsoo himoiten vaimon päälle hän tekee sydämessään huorin hänen kanssaan. Lienee vielä
paikallaan lainata Apost. Paavalin Galatal. 5: 29 – 21 käsitys synnistä: "Mutta lihan työt ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus, epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura, pahansuomuus, murha, juopumus, ylönsyömys ja muut sen kaltaiset, joista minä teille edellä sanoin, niin kuin minä ennenkin sanonut olen, että ne, jotka sen kaltaisia tekevät, ei pidä Jumalan valtakuntaa perimän."

Johannes oli vankeudessa sen tähden, että hän tahtoi Jumalan rakkaudessa herättää synnin orjan ja saattaa Kristuksen armoon. Kun hän opetuslapsiltaan kuuli Kristuksen työt, hänellä oli kahdenlaisia murheita: Ensinnäkin siellä syyttömänä vankityrmässä kävi raskaita epäilyksiä (sillä hänkin oli ihminen), että onko nyt se työ, jonka Jumala hänelle antoi, mennyt hukkaan. Ehkä hän epäili vaivan alla oman sielun autuudestakin aivan niin kuin mekin, rakkaat veljet ja sisaret, tänä päivänä. Toiseksi Johanneksella oli opetustapsia, jotka olivat olleet hänen virassaan uskollisia, joita hän myös rakasti, ja tahtoi saattaa Kristuksen opetuslapsiksi. Hän antoi heille kysymyksen: Oletko sinä se tuleva, vaan pitääkö meidän toista odottaman. Jeesus lähettää Johannekselle terveiset Raamatun sanoin: Sokiat saavat näkönsä ja ontuvat käyvät, spitaaliset puhdistetaan, ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, ja köyhille saarnataan evankeliumi ja autuas, joka ei pahene minusta.

Varmaan Johanneksen ilo oli kaksinkertainen. Ensin hän Yljän ystävänä sai Yljältä sielulleen leipää kotimatkalleen, joka oli pian päättyvä kunnian paratiisiin, toiseksi hän uskoi että hänen opetuslapsensa tietävät Kristuksen ja hänen valtakuntansa. Mutta Raamatusta saamme havaita, että pimeyden ruhtinas on kavala, kuinka se sai osan Johanneksen opetuslapsista estettyä Kristusta seuraamasta, ja vihollinen sai näistä estetyistään muodostaa eriseuran ns. Johanneksen opetuslapset. Jota hedelmää saamme lukea Apostolin teoista: Niin tuli Efesoon juutalainen Apollos nimeltään, Aleksandriasta sukuisin, puhelias mies ja taitava raamatuissa. Tämä oli opetettu Herran tielle ja oli palava hengessä, puhui ja opetti visusti Herrasta, ja tiesi ainoastaan Johanneksen kasteen. Mutta Apollossa oli kuuliaisuus, kun Akvilla Priskilla neuvoivat hänelle tarkemmin Herran tien ja hän sai uuden syntymän Pyhästä Hengestä.

Jumalan valtakunta on tänä päivänä viimeisen taistelun edessä. Näkymät valtakunnan työlle ovat samankaltaiset kuin Johanneksen kohdalla. Syntiä ei saisi synniksi sanoa, väärää jumalisuutta ei saisi mainita. Synnin unta nukkuville ihmissieluille ei ehkä kohta saa parannusta ja synteinanteeksiantamusta saarnata, sillä merkit tästä jo näkyvät lainsäädännössä. Me, rakkaat veljet ja sisaret saamme kuitenkin olla turvallisella mielellä, sillä vielä on Siionin Kuningas Herra Jeesus valtakunnassaan armoistuimena ja vielä on voimassa Hänen omassa hengessään säätämä pappeuden virka, johon virkaan hän on yhdistänyt lunastusverensä, jolla Hänen valtakunnassaan puhdistaa meitä meidän synneistämme, lahjoittaen armotapsilleen oman viattoman vanhurskauden, jolla vanhurskaudella me vain kelpaammekin taivaan kunniaan.

Sinä monissa ahdistuksissa matkaa tekevä jumalanlapsi, usko nytkin kaikki synnit ja epäilykset anteeksi Herran
Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan ja iloon asti.

Tahtoisin pyytää Jumalan lasten esirukousta omasta ja perheeni puolesta.

ARMAS NAAMANKA
Päivämies 8.12.1965
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 12 Marras 2012, 20:25

Huutavan ääni

3. adv. s.
»Mutta viidennellätoista kymmenellä keisari Tiberiuksen hallituksen vuodella, kuin Pontius Pilatus oli Juudean maaherra, ja Herodes tetrarka Galileassa, ja hänen veljensä Philippus tetrarka Itureassa ja Trakonitin maakunnassa ja Lysitnias oli tatrarka Abilenessä. Kuin Hannas ja Kaiphas ylimmäiset papit olivat, silloin tapahtui Jumalan sanan Johannekselle Sakariaan pojalle korvessa. Ja hän tuli kaikkiin maan paikkoihin Jordanin ympäri ja saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksiantamiseksi. Niin kuin kirjoitettu on Jesaias prophetan saarnaraamatussa, joka sanoo: huutavan ääni on korvessa: valmistakaat Herran tietä ja tehkäät hänen polkunsa oikiaksi. Kaikki laaksot pitää täytettämän ja kaikki vuoret ja mäet alennettaman, väärät pitää ojennettaman, ja koliat tasaiseksi tieksi tehtämän. Ja kaikki liha pitää näkemän Jumalan autuuden.» (Luuk. 3:1-6).

Johanneksen syntyessä Herodes oli Juudean kuninkaana ja kun hänelle Jumalan sana tapahtui, ei ollut enää kuningasta Juudeassa, vaan ylin hallitsija oli keisari Tiberias ja Juudean maaherrana Pontius Pilatus ja ylimmäiset papit, Hannas ja Kaiphas. Luukas alkaa evankeliuminsa kirjoittamalla: »Moni on ruvennut järjestänsä kirjoittamaan niistä asioista, joista heillä täydellinen tieto on, niin kuin ne meille sanoneet ovat, jotka sen alusta itse nähneet ja sananpalvelijat olleet ovat, näkyy myös minulle hyväksi sitte kuin minä alusta kaikki visusti tutkinut olen, että minä niitä järjestänsä sinulle kirjoittaisin, hyvä Teophilus, ettäs ymmärtäisit selkiästi niiden asiain vahvan totuuden, joista sinä opetettu olet.» (Luuk. 11:1-4).

Pietari kirjoittaa: »Meillä on vahva profeetallinen sana, ja te teette hyvin, että te siitä vaarin otatte.» Todistetaan näin Jumalan sana vahvaksi ja kirjoitukset täytetyksi ja se, milloin ne ovat tapahtuneet. Tapahtui keisari Tiberiuksen aikana, että Johanneksen piti lähteä saarnaamaan parannuksen kastetta syntien anteeksiantamiseksi. Hän saarnasi ensin Juudean korvessa: Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt. Sillä tämä on se, josta on sanottu Jesaias prophetalta, joka sanoo: huutavan ääni korvessa. Valmistakaat Herran tietä, tehkää hänen polkunsa oikiaksi. Ei voi parannusta tehdä, ellei taivaan valtakunta lähesty. Mutta me rukoilemme Isämeidän -rukouksessa, että tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi. Taivaan valtakunta lähestyi ihmisiä ja Johannes Kastaja saarnasi heille synnit anteeksi. Hän kastoi heidät Jordanissa sanoen: minä tosin kastan teitä vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jälkeeni tulee, on väkevämpi minua, jonka kenkiä en minä ole kelvollinen kantamaan, hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella. (Matt. 3:11).

Kun taivaan valtakunnasta saarnataan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, niin se on Pyhän Hengen tulikaste. Näin tapahtui Korneliuksen huoneessa oleville. Näin tapahtui Paavalille, ja näin on saanut meillekin tapahtua, kun olemme ottaneet vastaan Jumalan armon Jeesuksessa Kristuksessa. Mutta tämä huutavan ääni kuuluttaa: valmistakaa Herran tietä, että kunnian kuningas, Herra Jeesus, saisi tulla sydämen asukkaaksi. Kaikki laaksot pitää täytettämän ja kaikki vuoret ja mäet alennettaman. Jos joku ihminen on joutunut niin syvään epäuskon laaksoon, että jo epäilee, kuuluuko Jumalan armokaan näin suurelle syntiselle, niin tällaista laakson pohjaan joutunutta nostetaan ja kuulutetaan Jumalan valtakunnasta, että armossa on varaa ja Jeesuksen veressä on voimaa. Antamalla annetaan kaikki entisen elämän erheet ja virheet Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi. Tapahtuu uudestisyntymisen peso ja Pyhän Hengen uudistus. Näin tulee tie tasaiseksi Herralle ja sydän puhdistetuksi sekä Herran Jeesuksen asumasijaksi. Mutta jos joku on eksynyt omavanhurskauden vuorille, niin tällaista alennetaan. Ei väärässä vanhurskaudessa tule yksikään autuaaksi, se on niin kuin saastainen vaate, joka riisutaan pois, ennen kuin puetaan uutta ylle. Ei vanhaa vaatetta voida uudella paikata, sillä se repäisee itsensä irti ja reikä tulee entistä suuremmaksi. Mutta kun Jumalan valtakunnasta puetetaan, se tapahtuu niin kuin vanhan liiton puolella. Kun pappi asetettiin virkaansa, niin ensin tuon alasti riisutun päälle pantiin ahdas hame. Näin vieläkin tapahtuu. Ensin ihminen riisutaan omista vanhoistaan ja tämän jälkeen palvelijat puettavat hänet parhaisiin vaatteisiin, antavat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Saa ihastella niin kuin Daavidkin sitä jumalallista puettamista, että Hän puetti minut autuuden hameella ja vaatetti minut vanhurskauden vaatteella.

Vielä huutavan ääni kuuluttaa, että väärät pitää ojennettaman ja koliat tasaiseksi tieksi tehtämän, ettei yksikään Jumalan armolapsi synnin luvallisuudessa eläisi ja hänelle kävisi niin, että on nimi, että elät ja kuitenkin olet kuollut. Näin säilyisi nimi elämän kirjassa ja Herra Jeesus henkensä kautta sydämen asukkaana. Tälläkin hetkellä sinä Jumalan lapsi, kiusojen alla matkaa tekevä ja vaivojen tuttu, ylennä sydämesi uskomaan kaikki synnit ja kiusaukset anteeksi. Ole turvattu!

Vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa,

Paavo Junttila
Päivämies Keskiviikkona, joulukuun 8. päivänä 1976
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Joulu 2013, 09:57

3. ADVENTTISUNNUNTAI

Tehkää Herralle tie erämaahan

Luuk. 3: 1 – 6
Luukas aloittaa kertomuksensa Johannes Kastajan toiminnan alusta mainitsemalla huomattavassa asemassa olevia henkilöitä. Hän esittää sekä maallisia että hengellisiä johtajia. Näiden tekoja saatettiin ihmisten keskuudessa ihastella, mutta niitä voitiin myös vihata. Aina niihin kuitenkin kiinnitettiin huomio. Heidän aikanaan tapahtui sellaistakin, mitä ei julkisesti niinkään helposti huomattu. Niistä tapahtumista ei kirjoitettu aikakirjoja. Olihan kastajia ja saarnaajia ollut ennenkin. Mutta nyt "tapahtui Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, korvessa." Herra kutsui palvelijansa tehtävään. Maailman Vapahtajalle piti valmistaa tie ihmisten sydämiin, jotka olivat käyneet erämaan kaltaisiksi. Korven ja erämaan raivaajan tehtävä ei ollut helppo. Parannuksen vaatimuksin oli asetuttava ihmisten eteen. Jumalan sanan kaksiteräisen miekan piti tunkeutua ihmisten sydämiin saakka.

Tuota korven raivausta tarvitaan tänäänkin, etenkin siellä, missä hengellinen pimeys on niin sakea, että siihen voi käsin tarttua, kuten pimeys Egyptin maalla muinoin. (2. Moos. 10: 21). Aikamme ihminen on oppinut alentamaan kukkuloita, ja korottamaan laaksoja, kun on kysymys maantien teosta. Mutta hänen on turvattoman vaikea nöyrtyä tulemaan alas oman ymmärryksen ja väärän vanhurskauden kukkulalta. Muodollisesta yhdenvertaisuudesta huolimaita elää monen ihmisen sydämessä sama henki kuin sillä fariseuksella, joka sanoi: "Minä kiitän sinua Jumala, etten minä ote niin kuin muut ihmiset, ryöväri, väärä, huorintekijä, taikka myös niin kuin tämä publikaani." (Luuk. 18: 11). Kun Jumalan valtakunta lähestyy Herran Jeesuksen opetuslasten mukana, se ei käy ihastelemaan hengellisiä ansioita ja saavutuksia, vaan se vaatii ihmistä Jumalan sanalla parannuksen paikalle.

Toisaalla on ihmisiä syvissä laaksoissa ja "lokaisessa liejussa." He koettavat turhaan ponnistella päästäkseen eroon huonojen tottumusten ja maailman himojen noidankehästä. Moni poloinen tuntee menettäneensä kaiken ihmisarvonsakin. Kun tämän maailman hengellisistä johtajista ei ole ollut heidän auttajikseen, hiipii katkeruus ja kaiken pyhän halveksunta salaa sydämeen ja myrkyttää niin oman kuin lähimmäistenkin elämän. Taivasten valtakunta lähestyy. Se ei luokittele ihmisiä heidän onnistumisensa mukaan. Se katselee jokaista Jumalan luomana ja lunastamana sieluna, joka on liian kallis joutumaan hukkaan. Siksi se evankeliumin voimalla nostaa alas painetun armon omistamiseen ja ihmisarvoiseen elämään Herran Jeesuksen opetuslapsena.

Herra Jeesus tulee. "Kaikki liha pitää näkemän Jumalan autuuden.” Te omista luuloistanne ja väärästä vanhurskaudesta riisutut, te huonouden ja raadollisuuden painamat syntiset, te herännyttä tuntoa kantavat ja te heikkouttanne vapisevat armolapset, ottakaa vastaan hänet, teidän Vapahtajanne ja syntienne sovittaja. Uskokaa ja omistakaa taivasten valtakunnan evankeliumi. Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä ovat teidän syntinne anteeksi annetut. Johannes sanoo, että "niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat hänen nimensä päälle." (Joh. 1: 12). Jumalan lapsen nimi on korkein arvonimi tämän maan päällä. Sillä apostoli kirjoittaa; ”Jos me olemme lapset, niin. me olemme myös perilliset, nimittäin Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset." (Room. 8: 17). Kannattaa vielä vähän aikaa uskoa ja kilvoitella. "Vähän hetken perästä tulee se, joka tuleva on, eikä viivyttele." Ja me sanomme: "Amen. Tule Herra Jeesus." Amen.

Ilmari Joensuu
Päivämies Keskiviikkona joulukuun 13 päivänä 1967
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Adventti, odotus

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Joulu 2013, 10:00

NELJÄS ADVENTTISUNNUNTAI

Rääkätty sielu saa tuntea Yljän läsnäoloa


Ps. 19: 2 – 10
”Taivaat ilmoittavat Jumalan kunniaa, ja vahvuus julistaa hänen kättensä teot."
Raamatun ensi lehdeltä saamme nähdä Jumalan suuret työt Hänen kutsuessaan olemattomat olemaan sanallansa.

Kaiken Hän teki niin hyvin, ettei sitä ole tarvinnut korjata. Ja Jumala teki kaksi suurta valkeutta: suuremman valkeuden hallitsemaan päivää ja vähemmän yötä ja tähdet, ja Jumala pani ne taivaan vahvuuteen paistamaan maan päälle.
Nyt ihminen näkee Jumalan suuret työt taivaan avaruudessa ja maassa, mutta kuinka moni ajallamme uskoo, että kaikkivaltias Jumala on ne kaikki luonut ja tehnyt ne vielä meidän ihmisten parhaaksi. Suuremman valkeuden, auringon Hän antoi päivällä valaisemaan ja antamaan elämää kylmään maahan. Ihminen sai taivasolentojen kaltaisena ottaa ensimmäiset askeleensa Jumalan siunaamana Edenin paratiisissa. Mutta lyhytaikainen oli se ilo ja vapaus, jonka Jumala antoi ihmisille, ja toisenlaisen valkeuden sokaisemina johdatettiin ihminen Kerubiinin saattamana ulos paratiisista.

Kuitenkin se Jumalasta oleva valkeus annettiin ihmiselle elämänohjeeksi; uskoa Jumalan valmistamaan pelastukseen. Sitä vanhurskaat julistivat alusta ilmoittaen uskon tärkeyttä niille, jotka eivät tahtoneet uskoa. Silloin alettiin saarnata Herran nimestä. Ne jotka uskoivat, saivat todistuksen. Näin valkeus alkoi paistaa pimeydestä. Jumala alkoi koota kansaansa ja pelasti hurskaan Nooan perheensä kanssa varmalta kuolemalta.

Aabrahamia Jumala kehottaa lähtemään pois Isänsä huoneesta sille maalle, jonka Hän tälle osoitti. Hän lupasi tehdä Aabrahamin suureksi kansaksi,ja sanoi tämän olevan sen siunaus. Näin lupauksen kansa alkoi lisääntyä kantaisästä Aabrahamista. Tämän kansan keskeltä Jumala puhui palvelijansa Mooseksen ja Aaronin suulla: Jos te minun ääneni ahkerasti kuulette, niin teidän pitää oleman minulle papillinen valtakunta ja pyhä kansa. Sen vuoksi heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi ja he saavat perinnön. Herran kansa kulkee valkeuden lapsina täällä, ja se on monissa vaikeuksissa maailman, oman lihan ja veren tähden. Ei olisi mitään mahdollisuutta omalta puolelta, mutta usko lupauksiin Jumalan sanassa antaa rohkeutta joskus katsella uskonsilmällä perintöä taivaassa.

Evankeliumi on se voima, joka pitää tallella ja antaa voimaa. Se kokoaa ja valaisee ainoassa oikeassa uskossa kaikkia ihmisiä ja ohjaa taivaasta lähetettyä evankeliumia, uskomaan sielun autuudeksi. Näyttää olleen maailmassa aikoja, jollain ei Herran sanalle eikä evankeliumille ole annettu mitään arvoa. On sananjulistaja saanut olla myöskin piilopirtissä, kun on vainottu henkeä. Mutta vaikka pyhä siemen on ollut vähäinen, on sen Jumala kuljettanut myrskyjen läpi ja on jälleen näkynyt kirkas taivas.
Niin Jumala toi poikansa maailmaan lupauksen sanan jälkeen. Silloin alkoi uuden liiton aika, jolloin Herra lähetti opetuslapsensa saarnaamaan kaikkeen maailmaan, niin ettei ole ollut kieltä eikä puhetta, missä ei heidän äänensä kuuluisi. Heidän naurunsa käy ulos` kaikkiin maihin ja heidän puheensa maailman ääreen asti. Auringolle pani Hän majansa heissä.

Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta. Näyttää siltä, että uuden liiton aamuna uskovaista kannusti se uskon varmuus, että nyt Jumalan valtakunta menestyy. Olisikohan Pyhä Henki katsellut sitä suurta vapauden aikaa, kun kuninkaitten miekka on Herran sanansaattajan suojana. Hänen ei tarvitse olla kammiossa, vaan käydä sieltä ulos niin kuin Ylkä. Hän riemuitsee niin kuin sankari tietä juostessansa. Siinä saamme nähdä evankeliumin voittokulkua. Maailmassa sitä on ilon kanssa viety aina sinne, missä se on hyväksytty ja otettu vastaan uskolla. Olemme saaneet olla sen ajan lapsia, kun elävä seurakunta on maassamme. Tästä seurakunnasta saamme kuulla silloin kun Hyvä Paimen kutsui meitä pyhitettyjen joukkoon Herran seurakuntaan. Evankeliumilla avattiin meille se portti. Silloin meiltä otettiin kuorma ja taakka pois. Silloin sai rääkätty ihminen tuntea Yljän läsnäoloa.

Vieläkin taivaallinen Ylkä etsii vihollisen rääkkäämiä sieluja. Siionissa ovat avoimet lähteet kaikkea syntiä ja saastaa vastaan. Emme tiedä kuinka paljon meillä on vielä aikaa. Synnin mitta kasvaa nopeasti. Lasten pahentajia on paljon. He ovat ansainneet myllynkiven ja meren syvyyden. Nämä puhuivat sitä kieltä, että aika on läsnä, jolloin taitaa käydä niin, että taivaallinen valkeus tulee hyljätyksi kansaltamme. Evankeliumin, aurinko palaa silloin lähtöpaikalleen, sillä apostoli sanoo, että jos sinä olet luonnollisesta metsäöljypuusta karsittu,ja olet vastoin luontoa hyvään öljypuuhun istutettu, kuinka paljon enemmin ne, jotka luonnolliset ovat, omaan öljypuuhun istutetaan?

Sillä en minä tahdo salata (teiltä, rakkaat veljet, tätä salaisuutta, (ettette itsellänne ylpeilisi), että paatumus on puolittain Israelille tullut, siihen asti kuin pakanain täydellisyys tulisi. Room. 11: 24-25. Jumalan sanaa tarkastellessamme ei ole vaikea huomata tosiasiaa, että me olemme illan lapset, jotka saamme katsella, kuinka maailma on täynnä luopumuksen ajan lapsia, eikä heitä näytä mikään kauhistavan. Rohkeasti he tekevät syntiä rakkauden ilon kanssa. He rientävät helvettiin seuraten himojansa. He ovat synnin höyryssä pyörtyneet, hekuman viinasta juopuneet, eivät he tunne etsikon aikaa. Eivät he pelkää helvettiäkään, eivät kuoleman kauheutta. He juoksevat sodassa ja synnin vimmassa. Vielä on juhla ja pyhäpäivät.

On todella vieraan tuntuinen tämä maa ja niin ahdas asua Jumalan lapsen kaiken jumalattomuuden keskellä. Vielä vähän aikaa viivymme suuren yövalvojan Herran Jeesuksen seurassa ja seurakunnassa ja kokoamme veren pisaroita sielumme virvoitukseksi ja elämäksi. Niin on turvallista odottaa vapautuksen päivää.
Jumalan lasten nimeä ei tunneta maailmassa. Salattu on se elämä, mikä on Jumalassa. Jos he täällä kokoontuvat, niin maailma tuomitsee ja oudoksuu sitä.

Uskomme nytkin kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Pian avautuu uusi maa eteemme ikuisena asuntona. Siellä kiitosvirsi soi kuin suurten vetten pauhu iankaikkisesti tapetulle Karitsalle, joka lunasti meidät verellään Jumalalle. Hänelle olkoon kiitos, kunnia ja ylistys iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen.

V. VIRPI
Päivämies 15.12.1965
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Adventti, odotus

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Joulu 2013, 21:24

4. ADVENTTISUNNUNTAI


Kuuntele Yljän ääntä


Joh.3: 22-30
Raamattu kertoo Jeesuksen ajoilta monista eri paikkakunnista. Niinpä tämä tekstin kohta kertoo Jeesuksen asumisesta opetuslastensa kanssa Juudean maakunnassa, kuin myös siitä tehtävästä, mitä Jeesus siellä teki, nimittäin kastamisesta. Kasteessa hän toimi ja se oli Jeesuksen teko, vaikkei hän itse kastanutkaan, vaan opetuslapsensa. Hän kaikkitietävänä ja -näkevänä havaitsi tärkeäksi sen, että tämä pyhä sakramentti liittyy erottamattomasti evankeliumiin, joka antaa Hengen ja elämän jokaiselle, joka uskoo Jumalan Poikaan Raamattujen jälkeen. Mutta aikamme monilukuiset uskonnolliset suuntaukset ovat ilman taivaallista valoa rajoittuneet vain kasteeseen ja opettavat muunnettua oppia, että kaste on uusi syntyminen. Lutherkin sanoo Raamatun mukaisesti, että se on uuden syntymisen peso eikä uusi syntyminen.

Johannes, Jeesuksen edelläkävijä, sanoi aikanaan kastavansa parannuksen kasteella, joka velvoittaa säilyttämään uskon ja hyvän omantunnon. Ja se ei muuten onnistu kuin vaeltamalla valkeuden ja päivän lapsena pyhien yhteydessä uskossa ja rakkaudessa. Sillä meillä Jumalan lapsilla on osallisuus keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät kaikista synneistä. Tästä yhteydestä osattomat ovat vailla vanhurskautta ja rauhaa. Johannes kastoi Jeesuksen edellä "Enonissa läsnä Salimia" näiden seutujen ihmisiä, eikä ainoastaan kastanut, vaan myös saarnasi valtakunnan evankeliumia, ja sen uskovan hän kastoi vedellä.
Mutta Johanneksen jälkeen tuli Hän, joka kastoi Pyhällä Hengellä ja tulella. Ja tämä tehtävä on vieläkin Jumalan valtakunnan suurella ylimmäisellä papilla Jeesuksella, mutta ei ulkopuolella hänen huoneensa hallituksen.
Niin kuin Johanneksen aikana, samoin on yhä Jumalan lasten ja maailman välillä kysymys puhdistuksesta ja Jumalalle kelpaavaisuudesta. Raamatun mukaan ei ole kuin yksi mahdollisuus tulla puhtaaksi. Jeesus lausuu saarnaamastaan sanasta: "Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin." Jumalan valtakunnan Hengen virassa saarnattu anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä lahjoittaa ja antaa tänäkin aikana puhtauden kaikille sen uskolla vastaan ottaville.

Johannes todistaa: "En minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty." Hän oli ikään kuin puhemiehenä kihlaamassa morsianta taivaalliselle Yljälle. Hän näki Hengen avaamin silmin morsiamen ja Yljän iloitsevan yhdessä. – Ei luonnollisessakaan elämänjärjestyksessä ole morsianta tai ylkää ilman kihlausta. Jumalan seurakunta on evankeliumin kautta kutsuttu ja kihlattu yhdelle miehelle Kristukselle. Sinäkin paljossa puuttuvainen Jumalan lapsi kanssani, Yljän ystävä, seiso ja kuuntele Yljän ääntä ja iloitse siitä, että osasi ja onnesi on niin suuri, että synnit ovat anteeksi maan päällä ja taivaassa Jeesuksen nimessä ja pyhässä veressä.

Yljän ääni kuuluu vieläkin kutsuvana paimenrakkautena kaikille, Jeesuksessa lunastetuille ihmisille siinä evankeliumissa, jota Pyhän Hengen kautta saarnataan Jumalan valtakunnasta syntien anteeksiantamisen armona Jeesuksen nimessä ja synnistä puhdistavassa veressä.

Mutta tämä maailma pyhineen ja pahoineen ei ole koskaan nähnyt eikä tuntenut Ylkää eikä Yljän ystävää. Hänen osanaan on usein ollut kaikenlainen vaino ja vastustus, jopa marttyyrikuolema. Itse Yljän osa oli verinen ristinkuolema. Mutta juuri omalla verellään Ylkä avasi kihlatulle morsiamellensa häähuoneen oven ja valmisti iankaikkisen lunastuksen. Siksi Herran Jeesuksen armohenki kehottaakin rohkaisten: "Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä sinulle elämän kruunun annan.

Iloitse, sinä Siionin asukas, että olet ja olemme kaikki armosta osallisina saaneet tulla kastetuiksi Pyhällä Hengellä ja sillä rakkauden tulella, joka ei sammunut ristin alla eikä ristin päällä. Siionin Herralla on vieläkin pyhä tuli, jonka puhdistettavaksi ja kulutettavaksi Jumala kutsuu kaikkia kasteen liitosta luopuneita, jotka ovat epäuskon tai väärän vanhurskauden pimeyteen joutuneet.
Jumalan rakkaus tahtoisi vieläkin kastaa Pyhällä Hengellä, kuten Sauluksen, joka Ananiaan häntä siunatessa sai Hengen. Raamattu kertoo myös, miten Pietarin saarnatessa Korneliuksen huoneessa, että "kaikkien jotka uskovat Jeesuksen päälle, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman." Kaikki tuon sanoman uskolla vastaan ottajat tulivat kastetuiksi Pyhällä Hengellä ja tulella. Tulikasteen jälkeen heidät kastettiin vedellä. Vain Jeesuksen pyhä nimi ja uhriveri vapauttaa epäuskon vangin Jumalan lapsen vapauteen. Ja tässä vapaudessa saamme jäädä tänäänkin uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja pyhässä veressä. Amen.

HANNES KARJALAINEN
Taivaan valtakunnan salaisuudet
Päivämies 14.12.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Adventti, odotus

ViestiKirjoittaja mies » 05 Joulu 2013, 14:20

Taavetti kirjoitti:Vieläkin taivaallinen Ylkä etsii vihollisen rääkkäämiä sieluja. Siionissa ovat avoimet lähteet kaikkea syntiä ja saastaa vastaan. Emme tiedä kuinka paljon meillä on vielä aikaa. Synnin mitta kasvaa nopeasti. Lasten pahentajia on paljon. He ovat ansainneet myllynkiven ja meren syvyyden. Nämä puhuivat sitä kieltä, että aika on läsnä, jolloin taitaa käydä niin, että taivaallinen valkeus tulee hyljätyksi kansaltamme.


Aika kova tuomio niille, jotka sanoivat, että "taitaa käydä niin, että taivaallinen valkeus tulee hyljätyksi kansaltamme":

"Lasten pahentajia on paljon. He ovat ansainneet myllynkiven ja meren syvyyden. Nämä puhuivat sitä kieltä, että aika on läsnä, jolloin taitaa käydä niin, että taivaallinen valkeus tulee hyljätyksi kansaltamme."

Kuitenkin kappaleen muuttuminen kesken kaiken preesensistä imperfektiin saattaisi osoittaa kirjoitus/copy-paste virheeseen. Toki on totta, että lasten pahentajia on paljon. Mutta ei niitä taideta erottaa yksinomaan sen perusteella, että ne puhuivat sitä kieltä jne.

Jotakin en ilmeisesti käsittänyt aivan oikein?
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Adventti, odotus

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Joulu 2013, 16:12

Lasten pahentajien paljous kansamme keskuudessa puhuu sitä kieltä, että taivaallinen valkeus tulee hyljätyksi kansaltamme. Monelta osalta se valkeus on jo hyljätty. Niin ymmärrän sen kohdan, lienenkö ymmärtänyt väärin?

Siitä huolimatta vielä taivaallinen Ylkä etsii ja lohduttaa rääkättyjä sieluja.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Adventti, odotus

ViestiKirjoittaja mies » 15 Joulu 2013, 21:58

Taavetti kirjoitti:Lasten pahentajien paljous kansamme keskuudessa puhuu sitä kieltä, että taivaallinen valkeus tulee hyljätyksi kansaltamme. Monelta osalta se valkeus on jo hyljätty. Niin ymmärrän sen kohdan, lienenkö ymmärtänyt väärin?

Siitä huolimatta vielä taivaallinen Ylkä etsii ja lohduttaa rääkättyjä sieluja.



Aah, juuri näin, kts.

"Nämä puhuivat sitä kieltä" muodossa "Nämä (asiat) puhuvat sitä kieltä" ei jättäisi epäselväksi.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Hyvää adventtia!

ViestiKirjoittaja Aaro_K » 30 Marras 2014, 16:14

Meikäläinen vierailee kummilapsen luona Tanskassa. Viime sunnuntaina, tuomiosunnuntaina avasin evl sivulta sunnuntain tekstit. Sanoin, että tuomiosunnuntain evankeliumi ja epistolatekstit ovat aika vihaisia rauhalliselle kaverile luettavaksi, mutta saanko lukea sunnuntain psalmitekstin, ja se sopikin.


Tänään ei tullut Raamattua luetuksi, mutta sytytimme yhden kynttilän adventin kunniaksi.

Heti ensimmäisen adventin jälkeen alkaa pieni paasto jouluun valmistautumisen vuoksi. Toivottavasti emme rynnistä jouluostoksille niinkun britit ja jenkit mustana päivänä niin että jotkut loukkaantuvat tavaratalojen sisäänryntäyksessä! Kaikenlaista sitä näkee maailmalla. Kyllä joulunakin kannattaa miettiä tuhlauksen, ylensyönnin ja krääsän paljouden vähentämistä!
Aaro_K
perehtynyt
 
Viestit: 67
Liittynyt: 25 Loka 2014, 15:57

Re: Adventti, odotus

ViestiKirjoittaja nuusku » 16 Joulu 2014, 20:28

Onko missään päin Suomea ollut niin sanottuja herätyksen aikoja moneen kymmeneenn vuoteen? Minulle ei ole kerrottu yhdestäkään. Sen sijaan ulkomailta tulee viestejä voimakkaista herätyksen ajoista.

Kuitenkin Raamattu sanoo: Viimeisinä aikoina Herran henki lepää Pohjan maalla. Tarina tyssää siihen. Ei kerrota, että kun ne ovat Pohjan maahan tulleet, ne enää vaihtaisivat paikkaa. Sitä ennen kerrotaan siirtymisistä. Pohjan maasta kerrotaan, että Henki lepää siellä. Sitten on erillisiä ennustuksia, että viimeiset valitut vielä kootaan ennen loppua eri maista, mukaan lukien Israelin lasten heimoista, ja sitten tulee loppu.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

Re: Adventti, odotus

ViestiKirjoittaja hepa » 17 Joulu 2014, 09:38

nuusku kirjoitti:Onko missään päin Suomea ollut niin sanottuja herätyksen aikoja moneen kymmeneenn vuoteen? Minulle ei ole kerrottu yhdestäkään. Sen sijaan ulkomailta tulee viestejä voimakkaista herätyksen ajoista.

Kuitenkin Raamattu sanoo: Viimeisinä aikoina Herran henki lepää Pohjan maalla. Tarina tyssää siihen. Ei kerrota, että kun ne ovat Pohjan maahan tulleet, ne enää vaihtaisivat paikkaa. Sitä ennen kerrotaan siirtymisistä. Pohjan maasta kerrotaan, että Henki lepää siellä. Sitten on erillisiä ennustuksia, että viimeiset valitut vielä kootaan ennen loppua eri maista, mukaan lukien Israelin lasten heimoista, ja sitten tulee loppu.


Ehkäpä niitä viimeisiä valittuja nyt kootaankin?
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

Re: Adventti, odotus

ViestiKirjoittaja mies » 24 Joulu 2018, 01:06

nuusku kirjoitti:Onko missään päin Suomea ollut niin sanottuja herätyksen aikoja moneen kymmeneenn vuoteen? Minulle ei ole kerrottu yhdestäkään. Sen sijaan ulkomailta tulee viestejä voimakkaista herätyksen ajoista.

Kuitenkin Raamattu sanoo: Viimeisinä aikoina Herran henki lepää Pohjan maalla. Tarina tyssää siihen. Ei kerrota, että kun ne ovat Pohjan maahan tulleet, ne enää vaihtaisivat paikkaa. Sitä ennen kerrotaan siirtymisistä. Pohjan maasta kerrotaan, että Henki lepää siellä. Sitten on erillisiä ennustuksia, että viimeiset valitut vielä kootaan ennen loppua eri maista, mukaan lukien Israelin lasten heimoista, ja sitten tulee loppu.


Equadorista:
http://ourtimeinecuador.blogspot.fi/


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 24 Joulu 2018, 01:06
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00


Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron