Itsenäisyyspäivä

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

Itsenäisyyspäivä

ViestiKirjoittaja Taavi » 08 Tammi 2014, 10:46

”Ei tule apu lännestä, ei idästä, ei vuorisesta erämaasta, vaan Jumala on se joka tuomitsee”
Ps. 75. .7-8.


Me olemme tänään eri paikkakunnilla kokoontuneet sankaripaasien ympärille. Varmasti ne, jotka ovat kokeneet samanlaisia vaiheita kuin sankarihaudoissa lepäävät vainajat, tietävät ja tuntevat parhaiten juhlan sisällön. Tämä kaunis tapa, joka muodostaa itsenäisyyspäivän erään kohokohdan, ei ole niin nuori kuin me saatamme ajatella. Eräs itsenäisyystaistelija tuhansien vuosien takaa oli saavuttanut kalliilla hinnalla monien vaikeuksien jälkeen kansallensa itsenäisen ja rauhallisen ajan. Hän pystytti kiven ja lausui sen äärellä: "Tähän asti on Herra meitä auttanut.„ (1. Sam. 7: 27. Se oli lyhyt ja koruton muistopuhe, mutta noista sanoista uhkui Jumalan miehen järkähtämätön usko. Koska Herra on huolehtinut kansastaan tähän asti, on Hän tekevä sen edelleenkin.

Samansisältöisen tunnustuksen ovat monet niistä miehistä ja naisista sanoneet, jotka ovat tätä maata rakentaneet vaikeissakin olosuhteissa. Onko meillä tämän ajan suomalaisilla tämä sydämestä tuleva sana huulillamme? Eräs itsenäisyyspäivän puhuja lausui sota-aikana puheessaan itsenäisyyspäivän vietosta: Rauhan ajan hyvinä vuosina saattoikin usein havaita pelkkää ulkonaista ja hetkellistä juhlamenoa ja tunnelmaa.

Jumala tahtoisi meidän aikanamme vahvistaa sitä itsenäisyyttä, jonka Hän on antanut. Ensimmäiseksi Hän antaa sanassaan oikean suunnan kestävälle itsenäisyydelle ja vapaudelle. Suuntaa antavia ovat ne sanat, jotka on kirjoitettuna psalmissa 75: Ei tule apu lännestä, ei idästä, ei vuorisesta erämaasta, vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden Hän alentaa, toisen Hän ylentää.

Rauhan onnellisina päivinä Jumala tahtoisi luoda perustuksen kestävälle kansalle tätä suuntaa käyttäen. Hän alkaa yksilöstä. Ne monet isänmaan puolustajat, jotka ovat kaikkensa antaneet, olivat rakentaneet jo rauhan aikana perustuksen pahoja päiviä varten. Onko meillä kestävä perustus Jumalan edessä? Kuinka paljon Jumalan sana löytää meidän keskeltämme niitä, joista sanottiin: Rauhaan päästyään he jälleen tekivät sitä, mikä on pahaa.

Taivaan ja maan Herra on antanut meille rauhan ajan, että evankeliumi asuisi runsaana meidän keskellämme. On totta, mitä psalminkirjoittaja sanoo. Ei tule apu idästä, ei lännestä, vaan Jumala on se, joka tuomitsee. Itsenäisessä Suomessa me asumme vain Jumalan tahdon ja voiman varassa. Sieltä tuli apu silloin, kun on kysymys omantunnon ja sydämen puhtaudesta. Jos tahdomme Jumalan sanan mukaan sanoa, niin on Jumalan kansan julistama synninpäästön evankeliumi ja sen aikaansaamat voimavaikutukset ainoa turva yksilölle ja koko kansalle. Jos me nöyrrymme evankeliumin uskojiksi, ei Suomen kansaa kohtaa sellainen hätäpäivä, joka sen maahan löisi. Mitä useammasta uudistetusta, parannetusta ja puhdistetusta sydämestä kohoavat huudot Jumalan puoleen, sitä suurempi siunaus lepää isänmaan yllä. Mitä useampi suomalainen jaksaa säilyttää siveellisen ryhtinsä Jumalan armon vaikutuksesta, sitä varmempi on kansallamme perustus pahojen päivien varalle.

Tällainen isänmaallisuus ei perustu hetken juhlatunnelmaan, vaan siihen tulee siunaus taivaasta. Sen kestävyys koetellaan siellä, missä jokainen suorittaa omaa kutsumustehtäväänsä. Kun uudistetulla sydämellä kulkeva suomalainen tekee omaa työtänsä puhtaalla omallatunnolla, niin hänen työnsä on isänmaallisuutta sanan parhaimmassa merkityksessä. Sellaisesta sydämestä nousevat tänä itsenäisyyspäivänä ajatukset sanoiksi: Tähän asti on Herra meitä auttanut.

Pekka Kinnunen
Päivämies 2.12.1964
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron