Matkan varrelta

[Taavetti]

Jumalan tahto

Jeesus sanoo: "Sillä minä tulin taivaasta alas, en tekemään minun tahtoani, vaan sen tahtoa, joka minun lähetti." (Joh. 6: 38). "Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, mutta että maailma pitää Hänen kauttansa vapahdettaman." (Joh. 3: 17).

Valmistaudumme taas viettämään Jeesuksen syntymäjuhlaa. Toiset viettävät sitä vain maailmallisesti, eivätkä muista Jeesusta. Jumalan lasten viettäessä joulua Jeesus on kunniapaikalla. Ensin mainitussa joukossakin on kyllä niitä, jatka rukoilevat Isä meidän rukouksessa: Lähestyköön Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa, mutta he eivät lähde kuitenkaan etsimään Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, vaan kuvittelevat olevansa taivaan tiellä Jumalan valtakunnan ulkopuolellakin. Tämän tien päässä heitä odottaa katkera pettymys, kun he saavat kuulla Jeesuksen sanat: En tunne minä teitä.

Jumalan lapset ovat etsineet ja löytäneet Jumalan valtakunnan ja saaneet Hänen vanhurskautensa syntien anteeksiantamuksessa Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun he ovat uskoneet, että synnit ovat anteeksi annetut taivaassakin, on heille tapahtunut Jumalan tahto niin maan päällä kuin taivaassa. He saavat kuulla tämän tien päässä Jeesuksen sanat: Tulkaa minun Isäni siunatut.

Kumman tien kulkija sinä lukijani olet? Oletko kuoleman tien, vai elämän tien kulkija? Kolmatta tietä ei ole ikuisuuteen. Kehottaisin sinua tekemään pian ratkaisu ja valitsemaan elämän tien. Silloin tekisit Jumalan tahdon.

Ehkä joku kysyy: Mistä löytäisin Jumalan valtakunnan? Apostoli Johannes kuuli ilmestyksessä suuren äänen taivaasta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten seassa, ja hän on asuva heidän kanssansa, ja he tulevat hänen kansaksensa, ja itse Jumala on oleva kanssansa ja heidän Jumalansa." (Ilm. 21: 3) Tässä majassa ja ainoastaan tässä Kristuksen rakentamassa seurakunnassa, missä Hän itse on pää, on taivasten valtakunnan avaimet. (katso Matt. 16: 18 — 19), joita käytetään silloin, kun syntinsä tuntevalle ja katuvalle julistetaan synninpäästö Jeesuksen nimen kautta. (katso Ap.t. 10: 43 ja Joh. 20: 22 - 23) Jeesus sanoo: "Joka tekee Jumalan tahdon, hän on veljeni, sisareni ja äitini." (Mk. 3: 35) Jolla on seurakunta äitinä maan päällä, hänellä on Jumala Isänä taivaassa ja Kristus sydämessä asukkaana. Hänellä on vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä, joka on Jumalan valtakunta.

Kaidalla tiellä puhdistetaan koettelemusten helteessä kulkijasta kaikki kuona, jotta jäljelle jäisi vain puhdas kulta. Tällä tiellä joutuu kulkija joskus kärsimättömyydenkin syntiin, niin kuin vakaa ja hurskas Jobikin. Mutta hän ei kuitenkaan valtavan kovissa koettelemuksissakaan kieltänyt Jumalaansa, vaan teki parannusta kärsimättömyyksistä kun Herra tuulispäässä puhutteli häntä ja muistutti hänelle: "Kussas silloin olit, koska minä maan perustin?” (Joh. 38: 4) Samoin Herran sana lohduttaa meitäkin, että olimme jo silloin Jumalan tykönä, kun aamutähdet Häntä kiittivät ja kaikki Jumalan lapset riemuitsivat. Siksi yhä uudelleen parannusta tehden saamme uskon silmin tähyillä kotimaan rannalle.

"Ah koska koittaa päivä se, kun pääsen Kotia,"
Jumalan valtakunnasta kuuluu kiitosääni Herralle Jeesukselle. Sieltä kuuluu vielä kehotusääni kaikille: tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Kunpa mahdollisimman moni tänä jouluna päästäisi Herran Jeesuksen, Kuninkaitten Kuninkaan sydämensä asukkaaksi, eikä pahentuisi halpaan aasiin, se on henkilöön, jossa, Jeesus vaeltaa täällä maan päällä. Opetuslapset olivat ne, jotka panivat vaatteensa aasin selkään ja istuttivat Jeesuksen niiden päälle ja Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin.
Toivotan Herran siunaamaa joulurauhaa kaikille.

Anni Koskinen Päivämies 21.12.1968

[Taavetti]

Ikävästä ikuiseen jouluun


"Jospa sinä taivaat halkaisisit ja astuisit alas." Jes. 64:1

Yllä oleva lause kertoo entisten pyhien Messiasikävästä, ensimmäisen joulun odotuksesta. Nykyajan ihminenkin odottaa joulua, mutta aivan toisissa merkeissä, maallisten lahjojen ja yltäkylläisyyden toivossa. Joulun Herra on kokonaan unohdettu. Entiset pyhät odottivat Herraa Jeesusta Jumalan sanan lupausten täyttymyksenä. Vanhan Testamentin kirjoitukset olivat heille kuin tienviitat, joita tarkkaan seurasivat ja tiesivät, mitä on minkin tienviitan takana. Esimerkiksi Simeon tuli aivan oikealla hetkellä temppeliin, koska hän Jumalan sanasta näki, että Herra Jeesus tulee sinne. Entisten pyhien Messiasikävä kasvoi suorastaan tuskaiseksi, sillä hekin olivat ylönkatsottuja ja maailman hylkimiä. Näistä sanoista näemme, että vihollisia on ollut: "Että sinun nimes tulisi tiettäväksi sinun vihollisilles, ja että pakanat sinun edessäs vapisisivat." Jes. 64: 2. Näin Jumalan lapset rukoilivat, että ihmiset olisivat ymmärtäneet tehdä parannuksen.

sen. Jumalan lapset saarnasivat Herran Jeesuksen syntymisestä ja lunastustyöstä, mutta ihmiset eivät uskoneet. Ihmiset vihasivat Jumalan lapsia. Kun Jumalan lapsia vihataan, silloin vihataan Herraa Jeesusta. Sinä, joka tänä päivänä vihaat Jumalan lapsia, vihaat Herraa Jeesusta. Niin kuin sinä vihaat ja halveksit Herran omia, niin omiensa kautta sinua Herra rakastaa. Hän rakastaa sinua niin paljon, että omiensa suulla julistaa sinun vikasi yli täydellisen anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja veressä. Onhan Jumalan rakkaus ihmeellinen? Entiset pyhät muistivat myös meitä, jotka pakanat olemme olleet. "Ja että pakanat sinun edessäsi vapisisivat."

On ollut suurta Jumalan armoa, että olemme saaneet syntisyytemme tähden vapista Jumalan edessä. Armoa se on ollut armon päälle, kun meille saarnattiin Jumalan valtakunnasta synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Silloin meillekin tuli ensimmäinen joulu niin kuin lauluntekijä sanoo: 'On joulu keskel' paastoa ja suvi talvella." Messiasikävä pani entisetkin pyhät katselemaan palkan maksoa ja he sanoivat näin: "Ja ei maailman alusta kuultu, eikä korville tullut ole, eli yksikään silmä nähnyt ole, paitsi sinua Jumala, mikä niille tapahtuu, jotka sinua odottavat." Jes. 64:4.

Mekin tämän päivän Jumalan lapset katselemme Jumalan sanasta ajan merkkejä ja toteamme, että ilta on kulunut pitkälle. Ajan ahdistusten ja kiusausten alla huokaamme ikävöiden: jospa taivas halkeaisi ja Herra Jeesus tulisi. Matkasauvaan nojaten olemme katselleet uskon silmin palkan maksoa, ja se on näkynyt niin suurena, että kaikki mikä on tästä maasta, on niin kuin ei mitään sen rinnalla, kun vajaa lakkaa ja täydellisyys alkaa. Uskothan veljeni ja sisareni tälläkin hetkellä kaikki heikkoudet ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Pian muuttuu ikävämme iloksi ja alkaa ikuinen joulu.

Kerttu Oikarinen
Päivämies 21.12.1968

[Taavetti]

Vanhurskaat seisovat suurella rohkeudella


Lämmin, helteinen kesä on muuttunut talven hämäräksi: Ulkona on kylmää. Joulu saapuu. Ihmiskunnan perinteellinen juhla, Jeesuksen syntymäjuhla on edessämme. Kun katselemme nykyajan joulua, huomaamme, että se on kaupallinen joulu kaikkine loistoineen. Mainokset peittävät lähitienoot. Ei ole joulu enää ihana, koruton joulu kuten ennen, jolloin joulua juhlittiin aidosti. Ei ollut mainosvaloja, eikä maailman markkinatunnelmaa. Pienessä syntymäkodissani odotettiin joulua, vaikka tiedettiin, ettei erikoisia lahjoja koskaan saada köyhässä perheessä. Muistan rakkaat, vanhurskaat vanhempani, miten he kuitenkin kunnioittivat Jumalaa ja turvasivat puutteenkin keskellä Herraan Jeesukseen, parhaaseen joulun Kuninkaaseen. Äiti puheli meille lapsille Jumalasta. Hän etsi kuluneen virsikirjansa ja lauloi isolle lapsikatraalleen: "Enkeli taivaan lausui näin: Miks' hämmästyitte säikähtäin? Mä suuren ilon ilmoitan Maan kansoille nyt tulevan." Tämä virsi on kaikunut mielessäni koko elämäni ajan ja se on vielä tänäkin jouluna parhain jouluvirsi, ilosanoma.

Nyt joulu on maailman juhla, tanssitaan, käydään elokuvissa jne. Elämme ajassa, josta Jeesus on puhunut, nousee monenlaisia viettelijöitä ja vääriä profeettoja, jotka puhuvat Jeesuksen nimeen valhetellen Hänen nimensä kautta, että he monta eksytykseen saattavat. Nyt on aika, että viikunapuu on puhjennut lehteensä. Ajan virtauksista näemme, että hirmuiset sodat paisuvat maailman laajuisiksi. Kansat kärsivät hätää; tulee ahdistus ja ruttotaudit ja nälkä moneen paikkaan. Meri ja aallot pauhaavat ja piiritysketju Jumalan lasten ympärillä kiristyy. Veljet ja sisaret, on suven aika käsillä. Nostakaa päätänne, sillä suvi on läsnä. Vaikka joudummekin vaivaan ja ahdistukseen, se on kuitenkin vain lyhytaikainen: Emme tiedä, vaikka taivaan kuninkaalla, joulun suurella Herralla, olisi aika jo tänä päivänä tulla meitä noutamaan vieraalta maalta kotia. Pääsisimme ikuisesti veisaamaan voiton virttä taivaaseen. Miltä tuntuisi silloin, kun äkillinen tulen leimaus kävisi ja enkelit soittaisivat riemuvuoden pasuunaa. Isä lähettää Poikansa meitä noutamaan. Iloitse nyt jo, rakas Jumalan lapsi, tämän joulun alla, ja veisaa: Hoosianna korkeudessa, kiitetty olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen. Monissa vaivoissa, kiusauksissa ja murheissa kulkeva Jumalan lapsi pääsee kerran nauttimaan ihanasta osastaan. Ei ole syytä olla murheellinen, kyllä taivaan Isä tietää lastensa nimet kaikki, nimenne ovat ylhäällä elämän kirjassa. "Hän tuntee kaikki nimeltä, luvulta lampahansa..." Nimi on kirjassa, joka avataan viimeisenä päivänä.

Rakkaat uskottomat omaiseni, kyllä varmaan viimeisenä päivänä kätenne ylettyisivät vanhurskaan isän ja äidin kaulaan, vanhempien, jotka huonoina ja kiusattuina, sydän murhetta täynnä kehottivat teitä parannukseen. Te raukat katsoitte Jumalan armon. Silloin emme voi enää ketään siunata, vaan silloin täytyy ratketa loppumattomaan valitusvirteen. Nyt on vielä armon aika. Jumala etsii kadonneita lampaitaan. Vielä saarnataan ;Jumalan hukkumatonta evankeliumia. Ottakaa vaari ajan kulusta, rakkaat ystävät. Ei ole lupa leikkiä elävällä Jumalan sanalla.

Vielä Jumala, antaa voimia käydä viimeisellä korpimatkan taipaleella seuroissa. Kävimme viime kuun puolella Luohualla rakkaiden Marjavan veljen ja sisaren kyydillä. Siellä oli rauhanyhdistys uusittu ja oli tehty viereen uusi rakennus, jossa on hyvä pitää ravintolaa isojen seurojen aikana. Oli hyvä olla. Jumala puhui veljien suun kautta suloisesti. Olimme vieraana Karhumaan Eljaan ja Tyynen kodissa. Kävimme myös Leon ja Kertun luona. Kiitos teille, rakkaat sisaret ja veljet rakkaudenpalveluksistanne, joilla hoiditte meitä. Jumala on rakkautenne palkitseva vanhurskasten ylösnousemisessa. Anni-sisarelle rakkaat terveiset ja kiitokset. Sitten olimme Veitsiluodossa pyhäinpäiväseuroissa. Oli paljon juhlakansaa. Jumala puhui lämpimästi veljien suun kautta. Karungissa olimme Pasulan kodissa. Sielläkin armon auringon säteet lämmittivät ihanasti. Kuului kesälintusten visertelyä. Kuulimme veljien saarnoista, että elämme ajan illassa. Jeesuksen toinen tuleminen on lähellä, Illan varjot pitenevät. Voi olla yhteinen lähtömmekin pian edessä.

Toivon, että Isä avaisi uskottomien sydämen vastaanottamaan parannuksen armon, kun sitä vielä tarjotaan. Kohta ovet katua vastaan suljetaan. — Lähetän rakkaita terveisiä Jumalan lapsille moneen paikkaan. Esterille Nurmekseen, jos olet vielä täällä ajassa. En ole kuullut sinusta pitkään aikaan, joten en tiedä, vaikka olisit jo päässyt taivaan suurille juhlille, johon minäkin olen matkalla kiusausten maassa. Osoitteeni on muuttunut.

Rakkaita terveisiä kaikille Jumalan lapsille. Joulurauhan terveisin kaikkia muistaen

Euli Niskala
Päivämies joulukuun 20 päivänä 1972

[Taavetti]

Matkan varrelta


Yö on tullut,
päivä on pitkälle venynyt.
Pian sunnuntailepoon saatetaan uupunut uurastaja!
Pääsiäisen voimakas sanoma on kaikunut kaikkialla. Herramme Jeesus Kristus on kuollut ja ylösnoussut! Kaikissa pääsiäissaarnoissa on saatu kuulla, miten raskaan ristinkuoleman on Herramme Kristus saanut kärsiä, kuolla ja on jälleen noussut ylös kuoleman haudasta, että meillä kaikilla olisi elämä. Olemme saaneet olla monissa seuratilaisuuksissa näinä viikkoina. Marian päivää edeltäneenä pyhänä olimme käymässä Kuhassa, tyttäremme luona. Samalla saimme kyläillä Taimi ja Voitto Kuhan luona. Silloin oli vielä vaalikampanja käynnissä. Mikseivät lähimainkaan kaikki Jumalan lapset äänestäneet uskovaista miestä eduskuntaan? Minusta tuntuu uskovaisena ihmisenä, etten olisi voinut muuta äänestää, sillä tuntui siltä, että jos olisin äänestänyt uskotonta, olisi voinut tulla yksi synti lisää. Kansalaisillahan on kyllä oma velvollisuutensa, mutta siltä tuntui, että olisi pitänyt saada lisää uskovaisia miehiä sinnekin maan asioita hoitamaan, sillä onhan nykyaikana kysymys vakavista asioista, kuten että meillä olisi rauha ja oikeustunto ja uskonnonvapaus täällä rakkaassa isäimme maassa.
Tultuamme Kuhasta, menimme rakkaitten sisar ja veli Siitosen kotiin. Teuvo olikin kouluasioiden takia Helsingissä käymässä. Hänkin tuli kotiin ja niin lähdimme vielä illalla seuroihin Kuukasjärven koululle. Siellä puhui Pauli Korteniemi. Kiitos uskovaisille opettajille rakkauden palveluksesta! Seuraavana päivänä olimme sitten Hyryn Kirstin vieraana keskuskoululla. Illalla menimme seuroihin Koivumäelle, Jooseppi Romppaiselle. Sieltä oli emäntä sairaalassa, mutta isäntä oli järjestänyt seurat. Puhumassa olivat Reino Sarajärvi ja Kalle Raiskio. He olivat lähetysmatkalla. Kotiin tulimme lauantaina. Aamulla heti lähdimme Rovaniemelle Marianpäiväseuroihin. Niistähän onkin jo Korteniemen Pauli-veli kirjoittanut Päivämieheen. Siellä oli ihana olla, ystävä sai tavata ystävänsä, uskon veljen ja sisaren. Vieläkin liikuttaa sydäntä se alttaritaulu kirkon perällä. Varsinkin niitä, joilla on uskottomat lapset ja omaiset, miten kamalaa on kerran viimeisenä päivänä heittää kohtalonsa, sillä siinä on kuvattu Herran Jeesuksen tuleminen tänne maan päälle. Enkelit soittavat pasuunaa, sedripuut kukoistavat, morsian on kauneimmillaan Ylkäänsä vastassa, mutta toisella puolella on hirmuinen tuskan taistelu. Jumalattomat vääntelevät tuskissaan ruumiitaan, julmat pedot ulvovat ja syövät toisiansa. On äärettömän tuskaista. Sydäntä särkee heidän tuskaansa katsellessa. Luonto on siellä jylhää, elotonta, rumaa. Näin on oleva silloin, kun Ihmisen Poika tulee kunniassaan ja kirkkaudessaan toisen kerran tänne maan päälle noutamaan omiansa. Siionin tytär onkin odotuksen vallassa, että hän saa kerran aloittaa virren voitosta uudessa Jerusalemissa. Iäisen rauhan majaanhan hän on täältä matkalla, vaivain maasta vieraasta,
Siis varro vielä, hetki valvoen
morsian kallis Jeesuksen
jo kohta Ylkä tuleepi
sun kunnialla kruunaapi
jos sinut uskollisena
hän löytää, lähtöön valmiina.
Silloin ei enää saarnata jumalattomille syntejä anteeksi, sillä silloin ovat ovet kiinni, ulos jääneet ovat suljetut.
Marian päivän jälkeisenä pyhänä olimme Kemin Rauhanyhdistyksellä seuroissa. Siellä puhuivat veljet Koukkari ja Ollila. Sitten alkoi piinaviikko ja me olimme Karihaarassa Rauhanyhdistyksellä seuroissa. Nautimme myös Herran Pyhää Ehtoollista. Saarnastuolista puhui ensin pastori Rauhala, ja ehtoollissaarnan piti Saraste. Saarnoissa muisteltiin rakkaan Vapahtajamme tuskaa ja kipua, kärsimistä ja kuolemaa. Kuolevainen kielemme ei kykene kertomaan sitä, mihin synti painoi Jumalan Pojan, kun hän Yrttitarhassa kamppaili suuressa ahdistuksissa kuoleman kanssa hikoillen ruumillaan verta. Luontokaan ei voinut katsella Luojansa kuolemaa, vaan aurinkokin peitti kasvonsa. Hämmästyin tästä näystä, kun hän kärsi kaikki kivut edestämme, että meillä olisi rauha. Kukapa meistä antaisi sitoa köysillä sylilapsensa ja ruoskia ruumiin. Rakkaat ystävät, ajatelkaa näitä vaivoja! Usein me huokaamme ja vaikeroimme, vaikka kannamme keveämpää päätä rististä, emmekä jaksa sitä kantaa. Mutta Herra Jeesus kantoi sen yksin, hän, eikä kukaan muu. Antakaamme, ystävät, tälle tuskien ja kipujen miehelle kunnia ja arvo täällä maailmassa. Hän on vieläkin keskellämme. Kolmantena päivänä ylösnousseena hän kulkee kanssamme täällä maailmassa niin kauan, kun ehtoo loppuu ja alkavat loppumattomat teurastetun Karitsan häät. Niin helposti unohtuu tuo kallein asia, mutta kuitenkin kun jaksamme olla aina valvovan paikalla ja muistamme, että vaikka täällä mainen viima usein pureekin läpi seinien hatarain, kerran saa Siionin tytär asua paremmassa majassa. Näin jaksamme aina paremmin ottaa askelta eteenpäin kohti kotikunniaa.
Pitkänäperjantaina olimme sitten Tornion Rauhanyhdistyksellä, jonne Urho-veli meni puhumaan. Meidätkin hakivat täältä kotoa. Siellä oli päivä- ja iltaseurat. Kyläilimme väliajoilla rakkaitten sisarien ja veljien Raunamaitten ja Henttujen luona. Kiitos rakkauden palveluksistanne! Lauloimme sen ihanan laulun seurojen loputtua:
Kiitos Karitsa kuollut
ja ylösnoussut juur,
jonka nimeen kokoon tulleet
me olemme hetkellä tällä!
Päivällä kävimme myös Eero veljen luona, joka on juuri äsken saanut parannuksen armon. Hyvältä tuntui saada nähdä häntäkin, monien esirukousten lasta. Jumalan lasten seuroissa ovat äidin rukoukset kantaneet hedelmää ja vieläkin kantavat. Hänen yksi lapsistaan on vielä uskottomana. Jos hänkin saisi armon tulla sisälle tähän lammashuoneeseen, niin olisi koko perhe kerran äidin luona yhdessä kiittämässä. Kyllä olisi ihanaa, jos uskotonkin ystävä saisi pukea vanhurskasten vaatteen ylleen, kuten Eerokin, jonka rakas Jeesuksemme juuri tuona kiirastorstaina valmisti antamalla oman henkensä, että meillä olisi hyvä. Jeesus sen on yksin tehnyt. Yksin hän, ei kukaan muu!
Kyllä olen iloinnut, kun olen yhden lapsistani saanut nähdä taivaan tiellä ennen kuin silmäni ovat peittyneet. Sitä rukoilen alati ja lakkaamatta, että kaikki lapseni näkisin taivaan tiellä ennen kuin aika jättää minut. Ellen saa nähdä, niin Jumala tietää sen; puhukoon hautani mullat teille, rakkaat lapseni ja omaiseni, niin kallista saarnaa, että tekisitte parannuksen, ennen kuin tämä armonaika loppuu. Olemme aivan viimeisiä ajanmerkkejä nyt sivuuttamassa, sillä sen todistaa meille maailman elämä, että ilta on lähellä, yö tulee ja laskee armon aurinko. Voi sitä suurta vahinkoa, uskoton ystävä, kohdallasi ken lienetkin.
Pääsiäispyhinä oli täällä Lautiosaaren Rauhanyhdistyksen alueella seuroja. Kalle Jalopaasi ja Heikki Turunen puhuivat. Herra lisäsi seurakuntaamme yhdellä. Eräs uskoton teki parannuksen. Niinpä ei nämäkään seurat menneet hukkaan. Ennestään uskossa olevat tulivat virvoitetuiksi elävällä evankeliumilla. Jumalan rauhaan ja rakkaan Isän haltuun jätän teidät kaikki, rakkaat uskon ystävät, kaikkialla. Rukoilkaa puolestamme, kun omia asioitanne viette Herran eteen, että minäkin yhdessä perheeni, lasteni ja omaisteni kanssa saisin käydä kerran taivaan suurille pääsiäisjuhlille, joista ei koskaan tule loppua.
Jumalan rauhaan! Paljossa puuttuvainen sisarenne Euli Niskala

1967 Siionin Lähetyslehti sivut 215, 216