Kirjoittaja Tero A.A. » 27 Maalis 2007, 20:52
Perhettä ei ole tarkoitettu kaikille. Ne joilla on aviopuoliso ja ehkä lapsiakin, ovat Jumalan lapsina ilman muuta kiitollisia siitä että ne heillä ovat, kun eihän siitä vastuusta voi paeta. Itselläni olisi ollut monia nimiäkin lapsille valmiiksi mietittyinä, ja se oli kova pala, etten niitä tule saamaankaan. Vanhempani ovat kerran vain todenneet, että eipä sukunimi jatku kun ainoalla veljelläni on vain tyttöjä.
Mutta en ole sitä ristiä onneksi ottanut, että sukunimen säilymisen vuoksi minunkin täytyisi ottaa vaimo, vaikka millainen vain, ja lisäksi vielä saada lapsia - mieluiten poikia. Nyt kyllä tunnen, että hermoni olisivat kovalla koetuksella perheeni kanssa. Neurologikin on sanonut, että minulla on yliherkkä autonominen hermosto: se toistaa helposti äänet yms., siksi minusta on mukavinta olla yksinäni.
Taivaan Isä tietää varmasti, kenelle perhe sopii ja kenelle se ei sovi. Ja jos uskovaiselle, perheelliselle tai perheettömälle tulee tässä levottomassa ajassa huoruuden syntiä, on ne oikeus tuoda armoalttarille ja upottaa armon pohjattomaan mereen, mistä ne eivät takaisin nouse.