VL-FOORUMI

Tuota, eräs ystäväni, joka on helluntailainen, pyysi minua mukaansa sinkkuiltaan. Hän kertoi tosin, että niillä naisilla on aika kova vaatimus...pitäisi olla palava uskossa, puhua kielillä ja olla hengellä täytetty.

Kun hän tämän loppuosankin myöhemmin mainitsi, sanoin : ``Kiitos ei!``

Hellarinaisista olen kanssa saanut erittäin kylämän kuvan. Jollain tavoin ylihengellisiä ja taas toisaalta elää niinkuin maailma elää....Mahdottomia hihhuleita monasti...menin muuten tässä kerran Raamattu puhuu seurakunnan teepaikkaan illalla. Sinne tuli joku nuori tyttö (helluntailainen), ja pyysi tulemaan heidän tilaisuutensa. Minun kaverini sanoivat, ettemme voi tulla, kun olemme VL:iä. Siihen tyttö kehui, että samaan Jumalaanhan me uskomme. Siihen sanoin, että te opetatte aivan eritavalla kuin me. Meille tulee huono omatunto, teidän tilaisuudessanne. Sitä tuli puolustelamaan jo Raamattu puhuu seurakuntalainen ja sitten tyttö pyysi meitä pulla liigaan, eli avankelioimaan kaupungille juopuneita nuoria. Sanoin, ettei sekaoppiset voi evankelioida, koska pitää olla yksimielisyys uskossa ja opissa. Eipä oo enääm asiaa sinnekkään teepaikkaan...sen oon päättänyt.

Kannattaako meidän mennä "vieraille tulille lämmittelemään" ?Eli yleensä sellaisiin paikkoihin jossa joutuu kiusallisiin tilanteisiin.?

Varmaan he ihmettelevät sitä kun osallistutte heidän tilaisuuteen, ja sitten päälle vastaatte

"Siihen sanoin, että te opetatte aivan eritavalla kuin me. Meille tulee huono omatunto, teidän tilaisuudessanne. "

Eikö ole viisainta olla kokonaan pois?

Emka, sanoinko että se oli joku tilaisuus? Se oli ilmaispaikka, jossa sai teetä tai kahvia ja leipää tai pullia...sinne kokoontui vain kaikenlaisia ihmisiä...

Kuntamme kirkonkylässä on helluntailaisten teetupa. Oletan sielläkin ilmaista olevan tarjoilu, tai ainakin melko halpaa. Ei ole mieleeni juolahtanut käydä edes katsomassa, vaikka edellisen yrittäjän aikana siinä oli vakiopaikkamme. Kun helluntailaiset sen ostivat, loppuivat käyntimme siinä. On sillä kylällä valinnan varaa käyntipaikoista muutenkin, vaikka useimmin ajamme kotiin sen 30 kilometrin matkan kahville.

Tämä ei ollut helluntailasten pitämä kahvila, vaan "Raamattu puhuuseurakunnan" pitämä ja siellä oli ihan tuntemianikin maallisia ihmisiä. Juolahti nyt mieleen käydä teellä

Mutta siitä huolmatta Emka, olisi pitänyt tarkemmin miettiä sinne menemistä, mutta kävi, kuin kävikin näin. Ei se rajojen vetäminen ole aina helppoa, varsinkaan kuin tutut ja kaverit ovat ulkopuolisia. Mutta tavallaan, ei tullut heidän menoonsa yhdyttä vaan kielsimme sen, vaikka kupposilla kävimme...

Näen asian siten, että uskovan kulkiessa jonkin seurakunnan kahvituvissa jossa eri hengellisyydet käyvät vuoronperää ehdottelemassa uskoville sitä tai tätä toimintaa, niin annetaan kuva että hyväksymme heidän syntinsä/sekaoppisen toimintansa.
Vaikka uskova sitten vastaakin, että meillä on eri seurakunta niin siellä se silti on.

Tämä on uskoville enemmänkin omantunnon kysymys pysyä erossa vääristä hengellisyyksistä, eikä oikeastaan ole oikein sanoa että VL seurakunta kieltää. Kyse on enemmänkin Pyhän Hengen opastuksesta omantunnon kautta.
Weha, olen todella iloinen, että et halua enää mennä sinne.

Käyn vain evl-kirkon järjestämissä tilaisuuksissa ry:n lisäksi. Ne ovat yleensä tervehenkisiä, vaikka ihmiset voivat ollakin vähän erilaisia, ei kuitenkaan kukaan käännytä toista eikä ahdistele. Tilaisuuksista voi myös ennakkoon päätellä, kuuluuko minulle, eli tuntuuko sydämessä että tuo tilaisuus on liian maallistunut tms. Kirkkohan on tänä päivänä hirveän ekumeeninen ja avoin monille virtauksille, mille emme valitettavasti vähemmistön osassa voi mitään.

On siellä kuitenkin jotakin hyvääkin jäljellä, mistä tulee iloiseksi, kun sen on löytänyt. Ihmisten kesken kannattaa kuitenkin yleisesti mielestäni olla avoin. Kirkon piirissä on paljon toimintaa elämässään epäonnistuneille, särkyneille, alkoholisteille jne. Heiltä voi saada usein enemmän kuin hyväosaisilta, ja kenties voi ojentaa itsekin auttavan kätensä. Itse autan usein esim. tarjoamalla autokyydin sitä tarvitsevalle.

Vekkuli, tässä ei nyt nim. Weha antanut sellaista kuvaa paikanpäälläkään, vaan sanoutui selkeästi siitä irti. Tietysti vaikeuksia ja kiusallisia tilanteita ei tule hakea, mutta tässä ikäänkuin selvittiin siitä. Voi olla, ettei aina käy yhtä hyvin.

Minä en käy kuin VL-seuroissa ja Jumalanpalveluksissa, sillä ne tilaisuudet riittävät vallanmainiosti. En halua kuulla väärää puhetta siellä mitä menen kuulemaan....

Seuroissa pääasiallisesti tulee käytyä. Meillä on kuitenkin melekein viikottain seuroja, ja naapuri Ry:llä on myös käyty, kun vain on mahdollista. Suviseurasaarnoja kuuntelen melkein päivittäin, kun tässä istuskelen käsitöitä tehden.

Minäkin käyn VL tilaisuuksissa.
Mieli olisi käydä vaikka joka päivä, jos olisi mahdollista.
Meidän seuroihin kun tulee, ei tarvi miettiä onko sopivaa kuultavaa, kuten maarimin käymässä seurakunnassa.
Pyhä Henki opettaa vain yhdellä lailla. Aina on tähän mennessä henki vastannut henkeen...

vanhat opetti että jokainen tarkistaa kotona oliko saarnaa raamatun mukainen

Pyysivät seurakunnan (ev-lut.) nuoret aikuiset mukaan elokuvailtaan, jossa katsottaisiin elokuva Jeesus nasaretilaisen kärsimystiestä, on muuten kuulemma raju kuva! (K18). En luvannut mennä, sanoin että on muuta ohjelmaa illalla, mutta en muutenkaan pidä tämmöisestä! Tuntuu, että vapaissa suunnissa harjoitetaan tällaista "päiväperhostelua", ollaan kuin jotkut murrosikäiset nuoret, ja tärkeintä on että on hauskaa kaikilla. Rauhan sydämeen antaa Jlan valtakunnasta saarnattu evankeliumi, jonka SAA uskolla omistaa, yksinäinenkin ihminen kohdallensa.

abcst1 kirjoitti:Pyysivät seurakunnan (ev-lut.) nuoret aikuiset mukaan elokuvailtaan, jossa katsottaisiin elokuva Jeesus nasaretilaisen kärsimystiestä, on muuten kuulemma raju kuva! (K18).

Eivät uskovaiset tosin istu minkään sortin elokuvanäytöksissä, mutta en voi olla hieman huvittumatta siitä, että lapsilta on kielletty filmi, joka kertoo lasten ystävän kärsimystiestä, hänen joka sanoi että älkää estäkö lasten tulla minun tyköni. Mutta uskoakseni tuonne ei ole muutenkaan tarvetta, seuroissa saa seurata parempaa Jeesus-"spektaakkelia", tänäänkin kerrottiin Hänen kärsimystiestään sekä priiskoitettiin sydämiä ja sieluja puhtahaksi.

Jos tarkoitatte tätä Mel Gibsonin ohjausta "The Passion of Christ", niin minä olen nähnyt kyseisen elokuvan. Kävin aikoinaan, kun se ilmestyi, katsomassa ihan ensi-illassa. Silloin elin epäuskoisena vielä. Päällimmäinen muistikuva siitä on sellainen, että se kyllä pysähdytti miettimään, mitä Vapahtaja todella joutui läpikäymään maksaakseen syntivelkamme. Toisaalta raakuus ja verimäiske olivat täysin tarpeettoman suuressa roolissa siinä. Taisipa olla myös joitain fundamentalistikatolisia korostuksia, Gibsonin oman vakaumuksen mukaisesti.

Älkääpä ymmärtäkö niin, että kannattaisin elokuvien katselua yleensä tai kehoittaisin tätäkään katsomaan, mutta jos nyt jotenkin yrittää arvottaa elokuvia uskovaisille sopiviin ja sopimattomiin, niin tämä ehkä aihepiirin ja aitouteen pyrkivän kuvauksen kannalta voisi olla ensimmäiseen luokkaan kuuluva. MUTTA sen sijaan se aitouteen pyrkiminen (=raakuus) on kyllä varmasti liikaa useimmille; ainakin minulle meinasi olla. Minua muistaakseni itketti kovasti, kun jäin miettimään sitä tuskaa, jonka ristinkuolema käytännössä aiheuttaa.

En toisin sanoen voi suosittella (tätäkään) elokuvaa uskovaisille, vaikka se ehkä jollain tasolla herättelevä olikin ja eittämättä huolella tehty. Sen sijaan epäuskoiselle ihmiselle, kuten minulle aikanaan, se oli ehkä jopa yksi sysäys, muiden muassa, alkaa etsiä syvempää sisältöä uskonnollisuudelleni. Olin jotenkin niin hädissäni sen tuskan nähtyäni.

Tänäpäivänä voin täydestä sydämestä todeta Nuuskua lainaten, että ehdottomasti paras Kristus-spektaakkeli on varmasti tarjolla rauhanyhdistyksen seurapenkissä. Se kun ei jätä kylmäksi murheellista ja ahdistunutta sydäntäkään.