Sinkun seksuaalisuus

Sinkkujen elämän iloista ja suruista sekä uskossa elämisestä.

Sinkun seksuaalisuus

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 21 Marras 2006, 17:09

Haluan palauttaa tänne täällä ennen olleen JIA:n hyvän kirjoituksen, joka oli keskustelussa Sinkun seksuaalisuus.


"En ole sinkku, joten olen vähän väärä henkilö asiasta puhumaan, mutta jotain minullakin on työn kautta esimerkiksi tarttunut mukaan.

Varmaan kannattaa erottaa käsitteet seksuaalisuus ja seksi. Seksuaalisuus kuuluu ihmisen olemukseen ja se on aina läsnä huolimatta siitä, onko sinkku vai aviossa. Se alkaa jo hetkestä,kun todetaan, että on syntynyt poika tai tyttö. Seksuaalisuus on mukana fysiologisten toimintojen kautta, fyysisten ominaisuuksien kautta ja myös kulttuurin ja kasvatuksen kautta. Kumpikin sukupuoli kehittyy ja kasvaa omassa tahdissaan oman sukupuolensa edustajaksi.

Jo hyvin varhain lapset mieltävät oman tyttöytensä tai poikuutensa. Se tapahtuu, kun he huomaavat ne fysiologiset erot, joita omalla ja toisella sukupuolella on. Muut ihmiset vahvistavat näitä eroja. Ajatellaanpa lasten pukemista, leluja, kasvatusta. Tytölle rimssumekkoja ja nukkeja, pojille autoja, askeettisempi vaatetus. Poikien rajutkin leikit hyväksytään, tytöt leikkivät nätimmin ja saavat itkeä!!

Murrosiän hormonimyrsky viimeistäänkin tuo esille seksuaalisuuden voiman. Siinä iässä vastakkainen sukupuoli pelottaa ja viehättää yhtä aikaa. Kiinnostus jatkuu voimakkaana nuoruusiän ja tyyntyy vähitellen siinä vaiheessa, kun hormoonierityskin tyyntyy, mutta se ei kuitenkaan lopu niin kauan kuin ihminen elää.

Seksuaalisuudessa on monta lähes tabu-asiaa. Kehitysvammaisten seksuaalisuus, vammaisten seksuaalisuus, homoseksuaalisuus ja vanhusten seksuaalisuus. Ne ovat vaikeita asioita käsitellä, mutta ne ovat olemassa siitä huolimatta. Niihin en tässä puutu, ettei mene tämän enempää asian yli.

Sinkun seksi? Siitä ei pääse mihinkään, että ne voimat jylläävät, vaikka puolisoa ei ole. Oma ruumis toimii niin kuin miehen ja naisen ruumiin pitääkin toimia, ja se on koko ajan valmis seksiin ja sitä kautta lisääntymiseen. Ihmiselle, kuten eläimillekin, sukukypsyyden ikä on lisääntymisen aikaa aivan lajin säilymisen kannalta ja sitä luonto pyrkii varmistamaan pitämällä yllä toimintoja, vaikka niille ei juuri sillä hetkellä ole käyttöä. Helppoahan se olisi, jos olisi joku on/off-nappula. Kun sitä off-toimintoa ei kuitenkaan ole, on oltava on-asennossa.

Seksin kanssa on kuitenkin vähän kuin tulen kanssa. Kun tulta ei sytyttele ja ruoki, se säilyy vaikka kuin kauan pienellä liekillä. Ja jos hiilloksen peittelee hyvin, karhaisemalla saa taas tulen viriämään. Ellei ole seksiin mahdollisuutta, ei kannattaisi kovin viritellä roihuja. Paljolta välttyy, kun välttää kaikenlaisia kiihokkeita. Nykyajan erotisoituneessa maailmassa se ei ole kovin helppoa, sillä seksi tulee vastaa jopa katujen mainostolpissa.

Elokuvien katsomisen välttäminen on viisasta toimintaa. Eroottisen kirjallisuuden lukemisen välttäminen on viisasta toimintaa. Lehtien lukemisessa kannattaa olla tarkkaavainen. Ja etenkin kannattaa välttää tilanteita, joissa luonto voi saada yliotteen. Yhteiset yöpymiset, pitkät ajat kaksin kiinnostavan ihmisen kanssa, jopa aiheeseen liittyvä keskustelu voi viedä arvaamattomasti pitemmälle kuin tahtoisi. Pukeutumiseenkin voi kiinnittää huomiota. Vaikka itse ei kokisikaan jotain napapaitaa pahaksi, saattaa sellainen olla toiselle sukupuolelle tulen turhaa lietsomista. Ja sehän ei ole oikein toista kohtaan.

Sinkun seksi??? Voiko sitä olla?Jos haluaa elää niin kuin Jumalan sanan mukaan pitää, seksi on avioliiton asia. Itsetyydytys? Sekään ei ole Jumalan sanan mukaan oikein. Seksin ajatteleminen ja kuvitteleminen? Sille ei aina mahda mitään. Toisaalta se on oikeinkin, se on valmistautumista tulevaan mahdolliseen seksiin puolison kanssa, mutta toisaalta sekin lietsoo sitä hiillosta. Ajatuksille ei voi mitään, antaa siis niiden lentää, mutta ei anna pesiä. Unen aikaiset purkautumiset ovat fysiologisia tapahtumia ja ne helpottavat silloin, kun on ylikuumenemista. Niille ei voi itse mitään ja ne ovat täysin itsestä riippumattomia ilmiöitä.

Sitten pitää vielä muistaa kaksi asiaa. Seksi ei ole niin maata kaatava juttu kuin sitä kuvittelee. Ei avioliitossakaan olevat ole jatkuvasti toistensa kimpussa. Onhan se tärkeä ja yhdistävä asia, mutta sujuu se elämä ilman sitäkin. Ja toiseksi, jos kiusauksia ja lankeemuksia tulee, niitä saa pyytää ja uskoa anteeksi. Monesti ne koetaan noloina ja hävettävina asioina, mutta eivät ne sitä ole. Ei ole ketään uskovaista, joka ei tuntisi niitä syntejä, ei siinä itse ole ainoana langennut.

Lopuksi. Jos tämä tuntuu pahalta ja rankalta, deletoikaa surutta koko viesti. Ja jos olen kirjoittanut jotakin väärin, antakaa anteeksi ja korjatkaa minua."
Viimeksi muokannut Sinisielu päivämäärä 22 Huhti 2007, 12:53, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja O.M » 24 Tammi 2007, 18:00

Vl-neiti kirjoitti:Jotku ihmiset ehkä kykenevät pitämään itsensä kurissa. Minä en valitettavasti kuulu niihin kurinalaisiin ihmisiin, vaan seksuaalinen viettini on aika vahva. Sen vuoksi minun on parempi välttää kahdenkeskisiä hetkiä toisen kanssa. Meille kummallekin voi olla tarkoitettu joku aviopuolisoksi. Olen kuullut sellaisen sanonnan, että olkaa uskollisia tulevalle puolisollenne. Siihen on hyvä pyrkiä.


Seksuaalisuus on kuin tuli: kun sillä ei leiki, se pysyy kurissa. Jos alkaa leikkiä, niin pikku tikkujen sytyttelystä tulee helposti hallitsematon roihu. Eiköhän suurin osa ihmisistä liene sellaisia, joilla ei ole varaa kokeilla rajojaan seurusteluaikana. On se vietti vaan sen verran vahva.

Esiaviollinen seksi on syntiä, kuten kaikki avioliiton ulkopuolinen seksi. Jumala on tarkoittanut seksuaalisuuden puolisoiden välille, yhdistämään heitä toisiinsa. Seksuaalisuutta voi toteuttaa pinnallisesti, mutta väitän sen jättävän paljon syvempiä jälkiä kuin seksuaalisuuttaan pinnallisesti toteuttava ihminen itse haluaisi. Tämä koskee myös miehiä, vaikka sukupuoltamme usein näkee demonisoitavana häntäheikeiksi ;). Siksi ihminen tekee hallaa ennen kaikkea itselleen toteuttaessaan väärällä tavalla seksuaalisuutta.

Huoruuden synninkin saa kuitenkin uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan lapset tietävät, miten lähellä synti on jatkuvasti eivätkä siksi ole katuvalta ovia sulkemassa. Sukupuolisynnit ovat vakavia, mutta missä synti on suureksi tullut, siellä on myös armo tullut katuvalle ylenpalttiseksi. Jumalan terveellinen armo opettaa sitten kaiken jumalattoman menon ja maailmalliset himot hylkäämään.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 21 Huhti 2007, 22:03

Etelässä on niin monenlaista porukkaa että siellä on ehkä enemmän suvaitsevaisuutta kuin pohjoisemmassa. En tiedä sitten...jos mä vaikka hymyilisin joillekin miehille tuosta vaan niin pitäisivät vain säälittävänä ja nauraisivat ehkä pilkallisesti takaisin. En ole saanut miehiltä juuri koskaan aitoa arvostusta. Noh, kun on tällainen halveksittu mutrunaama ollut aina niin eipä mahda mitään.
Teennäistä hymyilyä inhoan ja itse en sille tielle tietenkään lähde. Tekohymyilen puoliksi tahallani joissakin kuvissa joita itsestäni räpsin. Eh he he. :)
Oon kuullu siitäkin puhuttavan, etteivät vl miehet voi niin avoimesti alkaa ketään "iskemään" kun seurusteluasiat on kuitenkin niin vakavia ja herkkiä että meininki on tosiaan vl-kulttuurissa aivan eri kuin muualla.

No, mä oon nähny tuhansia pareja kulkeissani ja joku samankaltaisuus monissa näkyy olevan. Olen kyllä usein katkeruutta tuntien ajatellut ettei mitään johdatusta ole ja kaikki on sattumaa...sen takia kun itsellä menee kaikki yritykset pilalle eikä sitä oikeaa ole tielle annettu.
Vaikka katkeruus on syntiä, niin kyllä se on monesti lähellä...turmeltuneita kun olemme. Siitä täytyykin sitten tehdä parannusta, kun siihen kuoppaan tipahtelee silloin tällöin. :roll:
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Elena » 23 Huhti 2007, 16:14

Sinisielu kirjoitti:Etelässä on niin monenlaista porukkaa että siellä on ehkä enemmän suvaitsevaisuutta kuin pohjoisemmassa. En tiedä sitten...jos mä vaikka hymyilisin joillekin miehille tuosta vaan niin pitäisivät vain säälittävänä ja nauraisivat ehkä pilkallisesti takaisin. En ole saanut miehiltä juuri koskaan aitoa arvostusta. Noh, kun on tällainen halveksittu mutrunaama ollut aina niin eipä mahda mitään.
Teennäistä hymyilyä inhoan ja itse en sille tielle tietenkään lähde. Tekohymyilen puoliksi tahallani joissakin kuvissa joita itsestäni räpsin. Eh he he. :)
Oon kuullu siitäkin puhuttavan, etteivät vl miehet voi niin avoimesti alkaa ketään "iskemään" kun seurusteluasiat on kuitenkin niin vakavia ja herkkiä että meininki on tosiaan vl-kulttuurissa aivan eri kuin muualla.


Tämä varmaankin pitää paikkansa. Vl-miehet (eivätkä myöskään naiset) eivät kovin helposti näytä avoimesti kiinnostustaan, ennen kuin on melkein jo varmaa, että kiinnostus on molemminpuolista. Tässä eroamme epäuskoisista, jotka saattavat flirttailla vaikka vastaantulijoiden kanssa, tarkoittamatta sen kummempaa. :?

Joissain asioissa se on hyvä, joissain huono asia. Ujoille ihmisille voi olla hyvin vaikeaa tutustua ollenkaan vastakkaiseen sukupuoleen, kun meillä ei ole sellaista treffi- eikä avointa kiinnostuksen näyttämisen kulttuuria kuin ulkopuolella.

Uskovaisissa miehissä on yleensä aina se tosi hyvä puoli, että jos he kiinnostuvat jostakin, niin kiinnostus on aidosti vakavaa ja mielessä on yleensä, että joskos tuosta tytöstä/naisesta voisi tulla vaimo sille miehelle, ja toisinpäin. Tunteilla leikkimistä on vähemmän, mikä on tietysti loistava juttu. Poikkeuksiakin tietysti varmasti on. :roll:

Epäuskoiset naiset varsinkin kärsivät siitä, jos miehet ovat sitoutumiskammoisia ja haluaisivat vain tapailla tai korkeintaan asua yhdessä.. vaikka se yhdessä asuminen onkin nykyään jo ihan tavallista monille. :roll:
Avatar
Elena
tosi pirteä
 
Viestit: 321
Liittynyt: 28 Syys 2005, 21:02
Paikkakunta: Aika lähellä

ViestiKirjoittaja Elena » 23 Huhti 2007, 16:16

Sinisielu kirjoitti:Etelässä on niin monenlaista porukkaa että siellä on ehkä enemmän suvaitsevaisuutta kuin pohjoisemmassa. En tiedä sitten...jos mä vaikka hymyilisin joillekin miehille tuosta vaan niin pitäisivät vain säälittävänä ja nauraisivat ehkä pilkallisesti takaisin.


Minullakin on kyllä se pelko, etten uskalla esim. hymyillä miehille, koska se voidaan sitten käsittää epätoivoisina iskuyrityksinä (vaikken ole edes vanha vielä eikä ole mikään epätoivo päällä :lol: ). Varmaan tämä muillakin pätee.

Sitä ehkä pelkää moni eniten, että ihmiset nauravat, jos tykkää jostakin.. :roll: Siksi kiinnostusta ei näytetä.
Avatar
Elena
tosi pirteä
 
Viestit: 321
Liittynyt: 28 Syys 2005, 21:02
Paikkakunta: Aika lähellä

ViestiKirjoittaja JIA » 23 Huhti 2007, 18:16

Kyllä se "maailmassa" olevilla nuorillakin samalla tavalla varmaan alkaa kuin uskovaisillakin. en tosin tiedä tätä nykyajan "iskumallia", kun on tämä aika muuttunut seksistisemmäksi ja viinain kanssa läträä osa hyvinkin nuorista. Ehkä se osa menee sitten hyvin suoraviivaisesti asiaan, mutta eipä ne suhteet sitten kestäkään pitkään.

Niin se meni, että rupesi tavoittamaan aina samojen silmien katseen, meni mihin meni. Vähän ajan perästä omatkin silmät kääntyivät aina tiettyyn suuntaan, ja ilma oikein sähköistyi, kun se joku saapui paikalle, vaikka ei vielä näköhavaintoa saanutkaan. Siitä rupesivat pikku hymyt livahtelemaan, hakeuduttiin aina tiiviimmin samaan seuraan, alettiin puhua aivan kuin toisilleen, vaikka oltiin puhuvinamme muille. Treffejä tehtiin niinkin, että sen verran suureen ääneen suunniteltiin menemisiä, että se tiettykin kuuli ja osasi tulla samoille seuduille.

Ja sitten alettiin puhua toisilleen. Ja asiaa riitti. Ja se piti selittää niin, että katsoi toista silmiin. Ja sitten katsottiin silmiin, vaikka ei puhuttukaan mitään. Ja sitten alettiin kulkea vieretysten, samaan tahtiin. Sitten hipaistiin toisiaan kuin vahingossa tai leikissä. Viimein kädet alkoivat hakeutua toistensa lomaan hetkeksi, sitten pidemmäksi aikaa. Sitten jo sovittiin tapaamisia suoraan toistensa kanssa ja sitten se oli menoa.

Voi olla että meni luontevasti kun oltiin nuoria, mutta luulisin, että se sama varmistelu siinä taustalla oli. Ei uskaltanut aluksi näyttää tunteitaan ennenkuin oli huomannut. että toinenkin oli samassa vaiheessa. Sitten se olikin jo mahdotonta kätkeä niitä tunteita....itseltään, siltä toiselta ja jopa muilta ihmisiltä.

Miksei sitä voi hymyillä? Miksi ei voisi mennä juttelemaan, jos kiinnostavan oloinen ihminen on näköpiirissä? Aivan kuin samaa sukupuolta olevienkin kanssa ystävystyisi? Tuskin ne miehetkään ottaa sen niin, että jos joku hymyilee tai pyrkii juttusille, että nyt se on vihille viemässä? Kertokaapa miespuoliset omia kantojanne! Tutustumisesta kai se on alettava seurustelukin ja kuka se nyt nauraisi tutustumisyrityksille? Vai olenko minä jäänyt jo kärryiltä ja kaikki on muuttunut? Hoh-hoijaa tätä vanhuuta....
JIA
 

ViestiKirjoittaja Humilton » 25 Kesä 2008, 11:06

Elena kirjoitti:Sitä ehkä pelkää moni eniten, että ihmiset nauravat, jos tykkää jostakin.. :roll: Siksi kiinnostusta ei näytetä.


Niinpä. Ihastuksen tunnustaminen on itsetuntoon vaikuttava teko. Tunnustus tuo koko minän arvosteltavaksi, ehkä julkisesti. Huono itsetunto ei kestä murska-arvostelua (joka saattaa kohdistua ihan toisiin asioihin kuin arvosteltava kuvittelee). Murskaava vaikutus on sitä suurempi, mitä enemmän on ollut haaveita ja improvisaatiota. Silloinpa siinä on eniten tunnetta mukana.

Hyvä itsetunto ei lannistu ihmisten naurusta. Eikö kuitenkin näissä tilanteissa päätöksenteko ole epävarmaa ja haluaa siinä tukea tai neuvoa päätöksilleen ihmisten reaktioista?

Ohjeeksi nuorille sanoisin, että kannattaa ensin pistää jäitä hattuun, sitten antaa pieni vihje kohteelle ja katsoa, miten tämä reagoi siihen. Jos kohde ei osoita oikeanlaista kiinnostumista, tunteet kannattaa jäähdyttää. :smile: Jos taas kohde antaa suotuisia reaktioita, jatka vihjeiden antamista. Lisää niiden selväkielisyyttä sitä mukaa kun uskallat. On hyvä pyrkiä keskustelemaan asiasta kohteen kanssa. Ehkä sitä on itse tulkinnut väärin reaktioita. Kyllä se siitä, kuten sanotaan... :D
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1126
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13

ViestiKirjoittaja Humilton » 25 Kesä 2008, 11:10

JIA kirjoitti:Tutustumisesta kai se on alettava seurustelukin ja kuka se nyt nauraisi tutustumisyrityksille?


Mitäpä mieltä olet ajatuksesta, että tutustuja itse nauraisi yrityksille enemmän kuin kukaan muu?
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1126
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13

Re: Sinkun seksuaalisuus

ViestiKirjoittaja piisami » 25 Loka 2010, 17:33

Mietin itse, että mistähän työstä matkaasi on lähtenyt näitä ajatuksia?
Itse näen että seksuaalisuus ja seksi on jumalan lahjaa meille, josta meidän on lupa nauttia.

Mietin myös, että miksi seksuaalisuutta tulee ns kieltää ja laittaa piiloon " jotta se ei lehahda tulen lailla". Tässä on tietenkin omat rajansa ja tasapainoinen ihminen kykenee tietämään milloin siihen on oikea hetki.
Jos ihminen jatkuvasti kieltää seksuaalisuutensa tukahduttaen sitä hän kieltää osan ihmisenä olosta. Se on varsin surullista.

Lisäksi voisin sanoa, että seksi on arjen ilo, nautinto ja poistaa monta murheellista hetkeä puolisoiden välillä. Nauttikaamme siitä, arvostakaamme sitä ja viljelkää sitä kodeissamme.
piisami
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Loka 2010, 07:37

Katsooko piisami aihetta lainkaan uskovaisen ja uskon kannalta? Entä katsotko aihetta uskovaisen, yksinäisen sinkun kannalta? Katsotko aihetta siltä Raamatun osoittamalta kanalta, että vaikka seksuaalisuus on Jumalan luoma ominaisuus ja välttämätön suvun jatkamiseksi, Jumala on tarkoittanut sen toteutettavaksi vain avioliitossa, ja että sen toteuttaminen muuten on syntiä Jumalan edessä. Siitä on Raamatussa selvät neuvot, joita en tässä vaiheessa ala tähän etsimään, mutta jotka pienellä viitseliäisyydellä löytää.

Näillä neuvoilla ja ohjeilla Jumala on ainakin halunnut turvata jälkeläisten elämää ja rauhallista varttumista, mutta myös kumppaneiden keskinäistä luottamusta ja rakkauden säilymistä. Kyllä niistä on hyvä sinkkujenkin tietää, mutta ei niiden runsas esillä pitäminen poista eikä vähennä heidän ikäväänsä ja/tai ahdistustaan yksinäisyytensä ja ystävän kaipuunsa keskellä.

Tässä keskustelussa on enimmäkseen haluttu etsiä keinoja niiden viettelysten ja eksytysten torjumiseksi, joihin Jumalan vastustaja niin helposti meitä eksyttää.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Sinkkupalsta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa