Negatiivisia tunteita

Sinkkujen elämän iloista ja suruista sekä uskossa elämisestä.

Negatiivisia tunteita

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 30 Syys 2006, 15:33

Jos vaikka menee hermot, niin kenellepä äriset? Peilikuvallesiko? :oops:
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Syys 2006, 18:06

Osaan kiukutella itselleni,vallan mainiosti. Olen jopa riidellyt itseni kanssa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 30 Syys 2006, 18:23

Heh. Lähinnä ajoin takaa sitä, että miten sinkku purkaa negatiivisia tunteita, kun ei ole kotona kuuntelevia korvia... Noh...mutta saa tähän muutkin osallistua. :D
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Syys 2006, 18:26

Ymmärsin, ymmärsin!

Sitäpaitsi olen minäkin ollut sinkku joskus, on omakohtaisia kokemuksia huolista ja murheista ja muustakn.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 30 Syys 2006, 18:29

Niinpä. Itse olen vähän ymmälläni tuon asian kanssa, että miten negatiivisia tunteita purkaisi...kun olen lukenut/kuullut, että purkamattomat negatiiviset tunteet voivat aiheuttaa esim. jopa syövän. :shock:
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Emka » 30 Syys 2006, 19:54

Mulle sanoi eräs psykologi kerran kun olin terapiassa niitten lapsuus ja nuoruusajan tapahtumien takia,että " hommaa nyrkkeilysäkki ja hanskat, hakkaa sitä niin kauan että hiki tulee" No säkkiä en hommannut, mutta puita pilkkoessa joskus ajattelin että puran kiukkuni niihin, Tulikin komia klapukasa sen jälkeen.

Joskus on tehnyt mieli huutaa niin paljon kuin ääntä lähtee, mutta silloin tarvitsisi olla jossain metsänkorvessa ettei kukaan pelästyisi :evil:

Tiedän hyvin tuon tunteen mistä sinisielu kertoi. Kyllä niitä patoutumia tulee ja joskus saa syyttömät kärsiä :( kun on sattunut olemaan väärään aikaan väärässä paikassa.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Pottu » 01 Loka 2006, 01:37

Itse koen tämän jutun oikeastaan toisinpäin. Sinkkuelämän hyviä puolia mun mielestä on just se, että huonona päivänä ei oo kotona kukaan kuulemassa mun kiukkuamista, vaan saan rauhassa paiskoa ovia, polkee jalkaa ja parkua. Ei oo kotona kukaan ihmettelemässä, loukkaantumassa tai ärsyttämässä lisää! :wink:
Toi Epun nyrkkeilysäkki oli hyvä neuvo. Pahaa oloahan voi purkaa muutenkin kuin huutamalla. Just vaikka nyrkkeilysäkkiä takomalla tai metsässä juoksemassa. Jos haluaa purkaa sanoiksi asti, niin päiväkirjahan on myös hyvä purkautumistie. Itse oon useammankin kerran kirjotellu päiväkirjaa just vaikeina aikoina. Jälkeenpäin ärsyttää lukee niitä, kun ne on täynnä niin negatiivisia ajatuksia. Ne on huonojen päivien tuntemisia.
Niin tuo purkautumistapakin on kai vähän luonnejuttu. Mä ite haluan olla pahana päivänä RAUHASSA. Miettiä itse asioita. Kiukku purkautuu useimmiten itkuna, enkä sille parkumiselle halua mitään todistajia :wink: Itku kuitenkin helpottaa. Sen jälkeen olo tuntuu yleensä paljon paremmalta!
...peruna on ruoka ihan oikea
Avatar
Pottu
tosi pirteä
 
Viestit: 347
Liittynyt: 25 Helmi 2005, 20:51

ViestiKirjoittaja Elena » 01 Loka 2006, 09:10

Joillakin esim. lenkillä käyminen voi olla hyvä kiukunpurkamiskeino.. ja muutenkin urheilu. Ja nyrkkeilysäkki on hyvä idea myös. :D Ja saahan sitä kiukkuisena vaikka potkaista ovea, jos se helpottaa! :wink: Ei ole kukaan päivittelemässä, kuten Pottu sanoi jo. :D
Avatar
Elena
tosi pirteä
 
Viestit: 321
Liittynyt: 28 Syys 2005, 21:02
Paikkakunta: Aika lähellä

ViestiKirjoittaja christian » 01 Loka 2006, 10:33

Yleensä minusta näkyy heti päälle päin, varsinkin jos oikein ärsyttää. Kotosalla yksin välillä menee seinien potkimiseksi, usein kuitenkin pahin purkautuu paperille tai vaikkapa uudeksi melodiaksi.
Välillä käy kyllä niinkin, että "räjähdän" bittiavaruuteen koneen äärellä, silloin tuleekin vaihdettua sivua tai topiccia viestin lähettämisen sijaan ja kas kummaa, mielikin muuttuu paljon iloisemmaksi.
Kun menee hyvin, ei Jeesus hylkää, kun menee huonosti, Jeesus ei hylkää. Kun olen elämäni huipulla Jeesus pitää minusta kiinni ja mullan allakin Hän elää kanssani.
Avatar
christian
tutustunut
 
Viestit: 45
Liittynyt: 04 Syys 2004, 14:49

ViestiKirjoittaja pikkupoika » 14 Huhti 2007, 22:42

heh, ite kun olen saanut raivarin niin on nyrkki mennyt seinästä läpi, nyt vähän vanhempana on jo saanu fyysistä kiukunpurkausta pois. olen lyhytvihainen mutta suutun nopeaa kun suutun. tosin nykyään en ole enää suuttunut niin paljoa kuin ennen.
pikkupoika
puuhakas
 
Viestit: 209
Liittynyt: 04 Elo 2006, 14:10

ViestiKirjoittaja nuusku » 27 Tammi 2010, 02:32

Negatiivisiksi tunteiksihan niitä sanotaan. Vihan laatu vaihdellee. Tiede-lehden keskustelufoorumilla oli muutama vuosi sitten mielestäni melko rakentava keskustelu vihasta: http://www.tiede.net/keskustelut/viewtopic.php?t=5859 Em. keskusteluketjun avaaja aloittaa viestinsä: "Ymmärtääkseni itsessäni olevaa vihaa, on minun löydettävä keinot käsitellä tuota tärkeää elementtiä ihmisessä. Minun on ensin löydettävä tuo viha, jotta voin antaa sen tulla." Aiheellista pohdintaa!
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Sinikettu » 27 Tammi 2010, 16:54

Emka kirjoitti:Joskus on tehnyt mieli huutaa niin paljon kuin ääntä lähtee, mutta silloin tarvitsisi olla jossain metsänkorvessa ettei kukaan pelästyisi :evil:


Kerran olin metsässä koirien kanssa ja sain kesken kaiken aika raivarin. Oli se tunne pitkään jo kutkutellut, mutta siellä se pääsi purkautumaan yhtäkkiä. Huusin ihan hirveästi. Noh, jonkin ajan päästä rauhoituin ja lähdin koirien kanssa tallustamaan sieltä pois. Tultiin metsätielle, jossa mies ajoi hevosella ja se katsoi minua jotenkin jännästi ja nauroi. Olipa tietysti kuullut, kun huusin... :/
Avatar
Sinikettu
puuhakas
 
Viestit: 237
Liittynyt: 05 Kesä 2006, 15:11


Paluu Sinkkupalsta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron