VL-FOORUMI

Lue uutinen Tilastokeskuksen sivuilta:
http://www.tilastokeskus.fi/til/asuolo/ ... e_001.html


Miksi yksin asuminen yleistyy? Asutko sinä yksin? Mitä hyviä ja huonoja puolia on yksin asumisessa?

onkohan noi tarkkoja? kuitenki vaan yhen henkilön nimissä kämppä ja sitte vaikka avomies tai nainen?:D

On tietysti niin, että eläminen on yksin paljon kalliimpaa kuin kumppanin kanssa. Tätä ei monet näytä ymmärtävän, vaan luulevat että yksinäisellä on vähempi kuluja, mutta se on väärää luuloa...

Yksin asumisessa on paljon hyviä puolia mun mielestä. Saa mennä nukkumaan sillon ku huvittaa, kukaan ei häiritse omaa rauhaa. Ellei sitten naapurit. Sitten ei tarvitse huomioida muita, ei tarvi välittää sotkuista.. itse saa tehdä itselleen säännöt, jos niin haluaa. Huonona puolena tietenkin on se, että yksiöt ovat useinkin suhteessa kaksioihin huomattavan kalliita. Juttukaverin puute myös huono puoli.

Mutta itse ajattelen näin; mieluiten asuisin yksin ja sitten joskus sen oman kullan kans, jos sellainen tulee. Hän olisi jo kuitenkin niin tuttu, ettei häntä tarvitsisi vierastaa...

Yksin asumisessa huonoin puoli on se, että kukaan ei ole odottamassa kun saavut kotiin.

ToBe kirjoitti:Yksin asumisessa huonoin puoli on se, että kukaan ei ole odottamassa kun saavut kotiin.

Voisko ajatella, että kutsuisit sisarustesi lapisia silloin tällöin yökylään?

Se olisi niille hieno elämys. Heidän kanssaan voisi tehdä vaikka mitä.

Isompien kanssa voisi vaikka ommella vaatteita.

Olen itse ollut kokonaisia kesiä äitini sisaruksilla. Kyllä neitosetkin tykkäsivät pelata kaikkea pojankoltiaisen kanssa.

Muistan ikäni tätieni hersyvän naurun ja pehmeät rinnat kun he ottivat syliinsä. Eikä yhtään hävettänyt, että sai joskus suukonkin.

Yksin asuessa saa tehdä kaiken juuri niin kuin haluaa ja juuri silloin kuin haluaa. Ihan parasta minusta on se, että saa sisustaa asunnon oman mielen mukaan ja tehdä juuri sellaista ruokaa kuin itse haluaa. Saa myös siivota tai olla siivoamatta, eikä kenelläkään ole asiaa tulla siitä mitään sanomaan.

Yksin asumisen huono puoli on tietysti se, että on yksin. Ei ole ketään kenelle sanoa aamulla ensimmäisenä hyvää huomenta ja illalla viimeisenä hyvää yötä ja sillä välillä monia muita asioita. Ja kun kotiin tulee, on vastassa vain tyhjät huoneet. Paitsi minulla on komea vastaanottokomitea aina ovella ja joka kerta, vaikka olisin vienyt vain roskapussin, ne ovat vastassa kuin olisi viikon erossa oltu. Jutellakin niille voi, ne kuuntelevat tarkkaan kallistellen päätä puolelta toiselle ja varmasti ymmärtävät joka ikisen sanan.

Timo Törmä on riimitellyt hauskasti:

Vaikka reipas, menevä on nainen,
niin yhtä puuttuu - seuralainen.
Jolla silmät ymmärtävät suuret
ja hyvät myöskin sukujuuret.
Hälle kertoa voi kaikki salat,
eikä lenkilläkään väsy jalat.
Hän yksin viihtyy kotosalla,
ja nukkuu vaikka sängyn alla.
Ei flirttaile, ei haise hieltä,
on tuskin koskaan eri mieltä.
Juuri tällaisen saa kaikkein parhaan,
kun toiveineen käy koiratarhaan.

Kun minulla nyt on näin onnellisesti, että sinne koiratarhaan olen toiveineni kolme kertaa käynyt, niin yksin asumisessa ei huonoja puolia kaiketi olekaan. Ystäviä voi kutsua kylään ja heidän luonaan voi vierailla aina, kun tuntuu että kaipaa ihmisseuraa. Toisaalta minä viihdyn hyvin yksinäni pianon ääressä tai kirjaa lukemassa tai käsitöitä tekemässä, joten en kaipaa seuraa kovin usein.

Mutta minä olen niin kauan asunut jonkun kanssa (kotona vanhemien kanssa tai opiskelijoitten soluasunnossa) että yksin asuminen tuntuu ihanalta. Katsotaan viisi vuotta eteenpäin niin saattaa olla hyvinkin toinen ääni kellossa..

Jos joku asuis mun kans, mä siivoaisin jne. paljon enemmän. Itse tulee oltua sitten vähemmän siistissä ympäristössä. No, eipä tääl vieraitakaan käy juuri koskaan. Erakko olen jo melkein.

Hö, kun asuisit lähempänä, niin änkeisin kylään.

Pottu voisit kyllä ängetä mulleki kylään

Samat sanat sulle, Hedelmä! Kun asuisit lähempänä

enkö mä vieläkään muka asu tarpeeks lähellä

no et, välimatkaa on vielä, melkein 200 kilsaa

Tulis kiire siivota kun vieraita ois tulossa.

Sinisielu kirjoitti:Tulis kiire siivota kun vieraita ois tulossa.

Noilta matkoilta jos lähtee, ehtii siivota kolmestikin, vaikka lentokoneella ajaisi.

Sinisielu kirjoitti:Jos joku asuis mun kans, mä siivoaisin jne. paljon enemmän. Itse tulee oltua sitten vähemmän siistissä ympäristössä. No, eipä tääl vieraitakaan käy juuri koskaan. Erakko olen jo melkein.

Minäkin siivoan kyllä enemmän kun on kämppis. Ja kämppikseni on vielä tosi siisti. Hyvää tekee minullekin ottaa hänestä mallia. Aina hän tuntuu pitävän joka paikan puhtaana!

Sinisielu kirjoitti:Jos joku asuis mun kans, mä siivoaisin jne. paljon enemmän. Itse tulee oltua sitten vähemmän siistissä ympäristössä. No, eipä tääl vieraitakaan käy juuri koskaan. Erakko olen jo melkein.

Niin mäkin...(Kai)??Ei paljo mullakaan,kuin kerran vuodessa,kun on syntymäpäivät niin tottakai kaikki kakkua haluaa...
Vaikka oon pyytänyt monia uskovaisiakin kylään,mut ei vaan oo näkynyt...Vaikka mulla ei olekkaan telkkaria!

Olen haaveillut jo kauan kaksiosta, koska yksiössä koen oloni usein ahdistavaksi. Tavaraa ja huonekaluja on liikaa. ??: Ongelma on vain siinä, että kaksio on kalliimpi ja inhoan muuttamista. Uuh.

Muuttaminen on rasittavaa, se on totta. Mutta kyllä edullisiakin kaksioita voi löytää. Eka kertaa, kun muutin omaan asuntoon, ajattelin, että ilman muuta yksiö. Ja siihen muutinkin. Olin silloin vielä niin lapsenkengissä yksinasumisessa, että ajatus isommasta asunnosta tuntui jopa pelottavalta. Halusin nähdä joka nurkan yhdellä silmäyksellä että saatoin olla varma, ettei toisessa huoneessa piileksi roistoja eikä kummituksia!
Seuraavan kerran muuttaessani uudella paikkakunnalla ei ollut vapaana yhtään yksiötä. Oli pakko muuttaa kaksioon. Pian totuinkin siihen toiseenkin huoneeseen ja aloin nauttia siitä, että on tilaa.
Ehkä voisit saada asumistukea, jos kaksion vuokra tuntuu liian kovalta. Omaan asuntoon kannattaa kyllä panostaa! Se lisää paljon viihtyisyyttä yhden hengen perheessäkin.

Muuttaminen on tosiaanki rasittavaa, mutta kohta kymmenen vuotta kimppa-kämpässä asuneena alan kaivata jo omaa asuntoa. Oma tupa, oma lupa. Yksin asuessa saa touhuta tarvittematta miettiä onko toinen jo nukkumassa, mitä voin tehä ettei toinen häiriinny.