VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 16 Heinä 2018, 19:13

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 22 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 15 Joulu 2006, 14:01 
Poissa
vakiintunut
Avatar

Liittynyt: 11 Helmi 2005, 10:43
Viestit: 118
Raamatussa Paavali kirjoittaa hyvin, millaista uskovaisen elämä on. Tämä ohje sopii seurusteleville: "Ei himoin halauksissa niinkuin pakanat, jotka ei Jumalasta mitään tiedä..." Uudemman mukaan se on "ei himoin kiihkoissa". Sanoma on silti selvä: seurusteluvaiheessa ei saa edes halaten pyrkiä etsimään lihallisia nautintoja. Ei halaten eikä muullakaan tavalla. Jos liian kovasti alkaa sitä tehdä mieli, on sitten joko mentävä naimisiin tai lopetettava seurustelu tai ainakin pidettävä taukoa.

On hyvä myös seurustella päivänlapsena, eikä kuhinoida toisen kans pitikin yötä, jolloin väsymyskin voi varmaan aiheuttaa kaikenlaista.

Minusta seurustelun aloittamiseenkin sopii hyvin rukouksen mielellä aloitus, vaikka sitten yhdessä rukoillen Jumalalta johdatusta. Eihän olisi kivaa sekään, jos halattaisiin ja seurustelu päättyisi... Muistot himoista jäisi. Ei ollenkaan hyvä homma. Rukoilla voi Jumalalta voimia siihenkin, että jaksaa pysyä terveellä mielellä ja jumalallisena, vaikka seurusteleekin. Myös sitten kun menee naimisiin, niin voi rukoilla ja pyytää Jumalalta johdatusta ja siunausta. Yhdessä laulussahan sanotaan niinkin, että pyysimme häihimme taivaista ylkää, luoksemme saavuit ja luonamme oot...

Rukouksella on taatusti voimaa!


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Joulu 2006, 22:06 
Poissa
vakiintunut
Avatar

Liittynyt: 11 Helmi 2005, 10:43
Viestit: 118
Pitää vielä lisätä, että ei varmasti onnistu seurustelu monillakaan ilman sellaisiakin syntejä. Mutta niistä on lupa tehdä parannus ja anteeksi ne saada. Sellainen mieli on Jumalan lapsella, kun lankeaa syntiin, että niistä haluaa nöyrtyä parannukseen. Helppoa se ei varmasti ole, mutta muuten niistä ei voi päästä vapaaksi! Tuotahan on opetettu, että ne asiat kannattaa puhua muille, siis ei keskenään sopia, koska yhdessä synti ollaan tehty. Olisi hyvä, että näistä puhuttaisiin enemmän, jotta se asia ei tuntuisi hävettävältä ja erikoiselta.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Joulu 2006, 18:48 
Poissa
vakiintunut
Avatar

Liittynyt: 11 Helmi 2005, 10:43
Viestit: 118
Tuli mieleen, että ihmissuhteissa tökeryys jos ottaa vallan, niin ei pitkälle pötkitä. Yleensä huono käytös tekee sen, että lyhyeen tyssää, oli sitten kyse mistä tahansa. Kerran tein sellaista työtä, että siinä oli miellytettävä ihmisiä täysin. Ei pienintäkään virhettä kestäny tehdä, tai kauppoja ei todellakaan syntyny. Homma sujui hyvin ja tein sitä työtä jotain puolitoista kuukautta, kunnes kyllästyin totaalisesti ja jätin työn. Kuulin, että eräskin oli sitä työtä kestäny tehdä ainoastaan yhden päivän. Tienasin mielestäni ihan hyvin siinä työssä, mutta ihmisten miellyttämistä se oli.

Ihastus- ja rakastumisasioissakin pitäs miellyttää toista. Miehille ja naisille vaan on eri asit niitä, mitkä miellyttää ja mitkä ei. Mitkä teijän mielestänne ovat huonompia ja mitkä parhaimpia sanoja tai tekoja, joita ootte vastakkaiselta sukupuolelta saaneet? Mulle huonoimpia: kun toinen sanonu: meistä ei tuu ikinä paria. Parhaimpia: oot nätti, älykäs, viihdyn sun seurassa. Sitten tekoina se, että on antanu vaikkapa joululahjan tai synttärilahjan taikka nätin kortin. Hmm... kukkaa ei oo tainnu ykskään ihastus tuoda. Punainen ruusukin olis kiva ylläri. (yleensä tuo että kehuu ulkonäköä on ehdoton edellytys edes jutun alkamiseen)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 08 Tammi 2007, 20:11 
Saral kirjoitti:

Mitkä teijän mielestänne ovat huonompia ja mitkä parhaimpia sanoja tai tekoja, joita ootte vastakkaiselta sukupuolelta saaneet?


Tämä Saralin kysymys on todella hyvä. Haluan vastata siihen omalta osaltani ja olisi kiva kuulla myös muiden vastaavia kokemuksia. Mua eniten on sykähdyttänyt seuraavat kuulemani asiat: "arvostan sua kaikessa mitä sanot ja teet", "tuotat mun elämään hyvänolontunnetta enemmän kuin muut asiat", "miten onkaan mun hyvä olla kun tiedän sun olevan olemassa siellä ja oot mun"

Huonoimpia sanoja ovat olleet ne, jotka käyvät persoonaan: "älä ole niin vakava", "oot tosikko", "en kadehdi tota sun vankilaas"

Osakseni saamiani ihania tekoja ovat olleet lämmin katse ja hymy, kosketus ohimennen, oven avaaminen, takin tarjoaminen, laulu...

Viimeiseksi kommentti Saralin sanomaan "yleensä tuo että kehuu ulkonäköä on ehdoton edellytys edes jutun alkamiseen". Tästä en ole kyllä aivan samaa mieltä. Naista ulkonäön kehuminen saattaa pehmittää suhteen aloittamiseen, mutta tietyn tyyliset miehet eivät halua kuulla mitään ulkonäköön viittaavaakaan.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 08 Tammi 2007, 21:59 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Viestit: 1464
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä
Minulle tuli uuden vuoden alussa sellainen yllätys, että "meinasin penkiltä pudota"

Ääni liki 40 vuoden takaa kuului puhelimessa, ex.sulhanen soitti :oops: :oops: Oli täytynyt numerokin kysyä puh.tied. koska numeroani ei ole puhelinluettelossa. Ensin ei nimi sanonut mitään :roll: mutta kun tajusin kenen kanssa juttelen,niin olin vallan tyrmistynyt :oops: :oops:

Vielä,kun hän sanoi,että;" Miten sinun äänesikin on noin nuorekkaana pysynyt?" olin vähän hämilläni.

Siinä sitten vaihdettiin kuulumisia puolin ja toisin. Hän on poikamiehenä pysynyt, muuttanut vain jo kauan sitten etelä suomeen.

No, tässä olen ihmetellyt mikä mielenhäiriö oli miehelle tullut??

..että sellaista sitä pitää vanhoilla päivilläkin vielä kokea,että vanha sulhanen ottaa yhteyttä, :oops: :oops: :wink: :lol:


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 09 Tammi 2007, 00:28 
Poissa
tosi pirteä
Avatar

Liittynyt: 25 Helmi 2005, 20:51
Viestit: 347
Emka, ei tiedä,mitä siitä vielä kehkeytyy!!! :) :wink:

_________________
...peruna on ruoka ihan oikea


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 09 Tammi 2007, 12:11 
Poissa
vakiintunut
Avatar

Liittynyt: 11 Helmi 2005, 10:43
Viestit: 118
Emka, olen iloinen puolestasi. Toisaalta surullinen siitä, että asia on noin venynyt. Mutta kaikella on tarkoituksensa. Toivon todellakin, että saat ystäväsi takaisin! Onhan niitä tuollaisiakin tapauksia olemassa.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 12 Tammi 2007, 18:10 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Viestit: 1464
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä
Tilanne tiedotus: :wink: :roll: Sain kirjeen alkuviikolla :oops: , ja nyt pitäisi kai vastata?? Olen miettinyt "pääni ympäri" mitä ja miten sitten osaisin kirjoittaa. Silloin jäi asioita paljon selvittämättä, olin itse sairaalassa,ja hän meni ulkomaille töihin.

Olen todella vähän mahdottoman tehtävän edessä :shock: Yritän huomenna, saada aikaiseksi jotain.

Saapi sitten nähdä, ??


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Emka!!!
ViestiLähetetty: 12 Tammi 2007, 22:59 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 23 Huhti 2005, 22:38
Viestit: 303
Paikkakunta: Hailuoto
Pidä meidät ajan tasalla!!

Kun Emka oli keväällä täällä Oulussa ja kun hupistiin kaikenmoista, ne paljon mainitut ummet ja lammet.

Niin minä pöljästi kysäisin (niinkuin vanhahkojen eukkojen tapa on)...että mikset sää komia nainen ole miestä ottanut...?

-Niin siihen Emka totesi että mitäs mää kainalokepeillä olisin tehnyt. Viittasi siihen, että liian mitättömän pieniä olivat kosijat.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 12 Tammi 2007, 23:32 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Viestit: 1464
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä
:oops: :oops: :oops: Nii,juu krhömm :oops: Tää kaveri ei ollut "kainalokeppi :wink: eiköhän me olla yhtä pitkiä nyt, kun olen itse mennyt hieman kasaan.

Olin kanssa koulukiusattu,ja suurelta osalta kokoni vuoksi, pojat olivat sellaisia pätkiä kaikki rinnallani. Olin koko kouluajan koulun pisin oppilas.
Ekaluokalla jo opettajaa pidempi, ja muita oppilaita.

Olin 185 cm pisimmilläni, silloin 15 vuotiaasta asti. Olen tainnut kertoakin kun läimäytin yhtä pahinta kiusaajaa avokämmenellä poskelle, kun paloi pinna.
Opettaja kysyi Voitolta,että mikä hänen poskeensa on sattunut, kun se oli punainen, poika ei kehdannut sanoa että minä tinttasin häntä, ja joutui raukka nurkassa olemaan sen tunnin.

Mutta ei tullut enää kukaan käsivarren mitan päähän, mutta herja lensi ja kivet.

Kuulin sitten vuosia jälkeen päin,että Voitto oli ihastunut minuun,mutta silloin ei sitä näytetty muuta kuin kiusaamalla.

Kerron sitten miten kävi kirjeen kirjoittamisen kanssa, toivottavasti tulee "ilmoituksia" sillä uskomisen asiat on ainakin puhuttava, ja kai pitää yrittää jotain selityksen tapaista :shock: :oops: niistä 40 vuoden takaisista ,koska minähän siinä peräännyin, kun pelkäsin mitä kaikkea siinä tilanteessa tulee jos olisimme päätyneet yksiin.

Mulle oli katastrofi se terveyden menetys.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 13 Tammi 2007, 13:30 
Voi että minun romanttiselle luonteelleni ovat mannaa nämä myöhäisemmän iän mies-naissuhdekysymykset. Yksi mieheni lähisukulainen avioitui viime syksynä 61-vuotiaana ja elämänsä ensimmäistä kertaa! Kaiken lisäksi huomasin heidän nimensä Päivämiehen joulutervehdyksistä, samoin siinä oli anopin nimi, joten luullakseni tämä tuore aviopari on kaiken lisäksi uskovaisiakin. Ja aiemmin tämä sulhasmies ei ole uskovainen ollut, joten jos niin on käynyt, niin monella lailla häntä on siunattu, vaimolla ja parannuksen armolla.

Nyt joulun alla sain tietää, että yksi entisistä työtovereistani ja nykyisistäkin ystävistäni on menossa naimisiin. Hän on muutaman vuoden yli neljänkymmenen ja hänkin avioitumassa ensimmäistä kertaa. Jouluna oli kihlat vaihdettu ja hääkellot soi maaliskuussa.

Ja tämän joulumorsiamen tyttökaverikin avioitui pari vuotta sitten, ja kuinkas ollakaan: aiemmilta vuosilta tutun seurustelukumppanin kanssa. Ja yli neljänkymmenen molemmat.

Ja nyt Emkaa on lähestynyt kihlattu yli neljänkymmenen vuoden takaa. Oijoi, kyllä tämä elämä on romantiikkaa tulvillaan.... :roll:


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 13 Tammi 2007, 14:08 
Poissa
vakiintunut
Avatar

Liittynyt: 11 Helmi 2005, 10:43
Viestit: 118
Siinä varmasti unohtuu lonkkavaivat tai mitä vaivoja onkaan, kun tuollainen ihme pääsee tapahtumaan. Kyllä sinä, Emka osaat kirjoittaa. Tietysti voi ujostuttaa, uskoisin samalla tapaa kuin nuoremmillakin. Rakkausasiat on joskus herkkiä ja ujous voi voittaa. :oops:


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 17 Tammi 2007, 23:58 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Viestit: 1464
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä
Niin, ja sattuu olemaan vielä hieroja ammatiltaan, kun aikoinaan muuttivat tuonne Turun puoleen, niin kävi hieroja koulun 8)

Mutta on se kyllä niin,että taitaa olla tämä itsellinen elämä kuitenkin houkuttelevampaa, kun on näin kauan varjeltunut itsellisenä :wink: :wink:

Mutta saahan sitä romantiikan nälkäiset pitää peukkuja, :oops: :oops:

Tässä on vielä monta muttaa matkassa.kerroin että olen vl, saa nähdä vastaako kirjeeseen sen kuultuaan??


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Jännää tosiaan
ViestiLähetetty: 18 Tammi 2007, 00:48 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 23 Huhti 2005, 22:38
Viestit: 303
Paikkakunta: Hailuoto
Hän ilmeisesti on jotain uskoa, helluntaiherätystä?

Tämäkään yhteydenotto ei tapahtunut sattumalta.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Tammi 2007, 01:47 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Viestit: 1464
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä
Adventisti. Itse olin myös niihin aikoihin siellä. Mutta onneksi Jumala sai riisua kaikesta siitä omasta vanhurskaudesta,ja olin ikään kuin tyhjän päällä.

Sairastuttuani olin niin katkeralla mielellä jopa Jumalaakin vastaan,että meni vuosia,ennen kuin pystyin käsittelemään mitään näitä uskoon liittyviä asioita.-74 jouduin sellaiselle paikkakunnalle asumaan missä oli uskovainen kirkkoherra ja diakoniatyöntekijä ja sitä kautta avautui minullekin tie Jumalanvaltakuntaan.

Minulta oli riisuttu kaikki entinen omavanhurskaus ja muuta en halunnut kuin saada syntini anteeksi, silloin myös tiesin,että minun etsikon aikani on siinä ja jos sen hylkään en tiedä miten olisi tilanne nyt, olisinko enää tässä ajassa.
Elämäni oli totaalisesti umpikujassa. Kun kuulin evankeliumin omalle kohdalleni elokuussa -75 niin tunsin,että Taivaasta Jumala vastasi rauhalla, jota en ollut ennen kokenut, vaikka olin koko nuoruuteni harrastanut hengellisiä asioita, paitsi niinä muutamana vuonna,kun en pystynyt edes ajattelemaan mitään uskontoon ja Jumalaan liittyvää.

Olin niin vihainen Jumalalle ja heille, kenen syytä suurimmaksi osaksi oli se,että menetin terveyteni lopullisesti.

Oli se helpottava ja ihana asia,kun sai vapauden siitä kahleesta.

Vaikka elämäni on ollut sairauksien kanssa taistelua,niin silti on turvallista kun tietää,että Jumala on kuitenkin auttanut tähän päivään asti ja ennen kaikkea varjellut uskomassa, saa turvallisesti käydä nukkumaan, ja vaikka ei aamua näkisi, niin saa uskossa silmänsä ummistaa, saa olla pahana pyhä ja syntisenä vanhurskas. On sillä evankeliumilla niin mahtava voima.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Tammi 2007, 13:09 
Poissa
vakiintunut
Avatar

Liittynyt: 11 Helmi 2005, 10:43
Viestit: 118
Harmillista, että se entinen sulhasesi, Emka, onkin adventisti. Mutta voihan hänkin päästä käsittämään uskomisen asian. Jumalalle ei ole sekään mahdotonta. Tietysti, jos ei taas pääse, niin sitte avioliittoaikeet saa viimeistään unohtaa... Kaikesta huolimatta uskon, että vanha suola janottaa. :)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Tammi 2007, 18:00 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Viestit: 1464
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä
Niinpä Saral, Adventistit ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aika kovia "luita" , he ei opistaan anna periksi kovin helpolla. Minä taisin olla varsinainen mustalammas heidän joukossaan koska loppujen lopuksi se usko ei tyydyttänyt.

Siellä ollaan hyvin lakikeskeisiä,ja toisekseen nämä Ilmestyskirjan selitykset ovat aika outoja.

Keskustelin kerran erään minua kymmenen vuotta vanhemman Adventistin kanssa, jonka tunsin silloin nuorena. Hänen kanssaan oli helppo keskustella uskon asioista koska hän murehti myös sitä kovaa tiukkaa opetusta josta puuttuu uskomisen ilo ja vapaus, eli uskonkautta vanhurskauttamisoppi oli heiltä pimennossa.

Heidän uskonsa on suorituskeskeistä,eli hurskauden harjoittamisen paljoudella yritetään kelvata Jumalalle, ja noudattamalla näitä pilkun tarkkuudella, esim sapatin-eli lauantain pyhittämistä. Kello kädessä talviaikaan aloitettiin perjantaina sapatin pito ja lauantaina auringon laskiessa sai alkaa työt??

Niin, että taitaa karahtaa kiville heti alkumetreillä tämä "vanha rakkaus" 8) :oops: :roll:

Mutta saattaahan sitä mielipiteitä vaihtaa ja eihän sitä koskaan tiedä mitä teitä Jumala ketäkin johdattaa.
Olenhan minäkin saanut Jumalanvaltakunnassa uskoa omalle kohdalleni syntien anteeksi saamisen ja päässyt osalliseksi lahjavanhurskaudesta:)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Tammi 2007, 10:55 
Poissa
puurtaja
Avatar

Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24
Viestit: 657
Tuli vain mieleeni miesten kirjoittamista kirjeistä. Itse olen elämäni aikana saanut muutamia kirjeitä joiltakin miehiltä. Säälittäviä esityksiä. Revitty lappu jostakin vihkosta, ei kuvia, värejä ja käsialakin on mitä on. Miten jotkut voivat olla niin kuivia? Noh, miehet eivät taida keskimäärin paljon kirjoittelua harrastaa. Jotkut mailitkin, joita olen miehiltä saanut, ovat olleet niin kuivia että rutisee. No, olen sattunut törmäämään vain aika...(sensuroitua tekstiä) tyyppeihin.
Viimeisin suhdeyritys oli viime kesällä. En ole vielä "jaksanut" sen ketkaleen kirjeitä tuhota. :?


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Tammi 2007, 11:45 
Poissa
vakiintunut
Avatar

Liittynyt: 27 Helmi 2006, 11:56
Viestit: 100
Kaikkia ei ole siunattu kyvyllä kirjoittaa hyviä kirjeitä. Allekirjoittanut kuuluu tuohon onnettomaan ihmisryhmään, olenpa kuitenkin oppinut hyväksymään asian ja nykyään kirjoittelen vain kortteja joskus harvoin :wink:

Reilusti yleistäen: miesten estetiikan taju voi olla rajoittuneempaa kuin naisilla. Itse ainakin tunnistan itseni tuosta "ei kuvia, värejä ja käsialakin on mitä on. Miten jotkut voivat olla niin kuivia"- pätkästä.

Vaan katsokaapa joidenkin veljien kirjoituksia vaikkapa tuolta "opilliset"- puolelta: Sellaista tekstiä, että ne eivät voi tulla muuta kuin kirjallisesti lahjakkaan(ja nöyrän) henkilön tuottamana. Eli on veljien teksteissä väriäkin, erityisesti niitä lämpimiä sävyjä.

:)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 10 Helmi 2007, 18:12 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Viestit: 1464
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä
Ääh, mulle on ny käyny nöpelösti, mää ole valla unohtanu,että mun ois tarttenu kirjottaa sille x:lle, ny se varmaa luulee et mää eh haluakkaa olla häne kanssaa tekemisis. :oops: Oi oi, mut ku on ollu nii palijo muuta aateltavaa viime aikoina :shock: :oops: . Mut kyl mää hälle ystävänpäivä kortin paan meneen, jos se vaik auttas mtaas ens alkuu.

Mää vaa tän teille tieroks, ku mää lupasi et mää tiarotan missä mennää :shock: :oops: :lol:


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 22 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia