Kiusaukset puoliso-asiassa

Sinkkujen elämän iloista ja suruista sekä uskossa elämisestä.

Kiusaukset puoliso-asiassa

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 24 Tammi 2007, 21:47

Sinkulla voi olla ja onkin usein voimakkaita kiusauksia ottaa puoliso-asia omiin käsiin. Monille on käynyt niin, että puoliso-asia on mennyt uskon edelle. :cry:
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Vl-neiti » 15 Helmi 2007, 00:40

Hyvin valitettavaa on se, että aviopuoliso menee uskon edelle. Tiedän minäkin joitain ihmisiä, jotka ovat löytäneet itselleen epäuskoisen puolison. Muutama epäuskoinen mies on minuakin kosinut. Mutta heitä en voinut ottaa vakavissani. En edes kunnolla tuntenut heitä. Epäuskoisilla ehkä se rima on alempana, kun he eivät välttämättä sitoudu edes elämään toisen kanssa elämänsä loppuun asti. Ulkomailla saa myös uskovaisena olla varuillaan. Siellä houkutukset voivat olla lähempänä ja uskovaiset ystävät ovat niin kaukana. Silloin voi sielunvihollinen uskotella, että kukaan ei saa tietää sinun toilailuistasi. Itse olen säästynyt kuitenkin ulkomaan matkoilta.

Välillä minua kauhistuttaa ajatus, että olisi jonkun kanssa elettävä useita vuosia saman katon alla. Kuka minuakaan oikeasti kestäisi tai ketä minä voisin kestää? Minut tunnetaan aika sopeutuvana. Mutta läheisessä suhteessa voisin jo alkaa kinaamaan, että onko sen vessan pöntön kannen oltava nyt kiinni vai auki, kun vedetään pöntön nupista yms. Sekin on jännää, että miten itse voisi olla useita vuosia toisen mielestä mielenkiintoinen tai toinen olisi omasta mielestä mielenkiintoinen.
Vl-neiti
 

ViestiKirjoittaja teejn » 22 Helmi 2008, 02:39

Muistan erään tapauksen vuosien takaa. Eräs "vakiintunut" kolmekymppinen neiti-ihminen otti ja meni naimisiin erään lähes naapuripitäjästä olevan miehen kanssa, joka ei ollut uskovainen. Äitinsä, joka oli meidän perhetuttu, oli siitä kovasti pahoillaan ja vaikeaa se taisi ollakin. Nykyään tuo nykyinen rouva elää onneksi Siionin rakkaudessa.

Ei se oo yksi tai kaksi kertaa, kun näitä sattuu. Ja siltikin nämä ovat vain eräänlaisia "jäävuoren huippuja" samoin kuin avioerot, joista aina silloin tällöin kuulee kerrottavan. Näyttää pitävän paikkansa vielä tänäänkin Paavalin sana, että joka kykenee hillitsemään itsensä, pysyköön säädyssään. Avioliitto on AINA kahden ihmisen loppuelämän mittainen projekti. Se ei kysy päivän kuntoa tai kestävyyttä, ihmisen taitoja ja älykkyysosamäärää, vaan sitä, tahdotko rakastaa. Ja siinähän tulikin niksi, kuten sukulaismies aikanaan asiasta totesi. Ja vaimonsa kanssa hänkin eli hamaan kuolemaansa saakka.

Rakastaminen on taitolaji. Se kysyy mahottomasti kärsivällisyyttä, sopeutumiskykyä, monipuolisia tietoja ja taitoja ja ennen kaikkea Jumalan siunausta. Moni on ihmetellyt, miten se Toinen on ollut täsmälleen niin pitkämielinen ja kestävä, ettei ole edes ärähtänyt, vaikka ehkä aihettakin olisi ollut. Mutta vissiin se on sitä sopeutumiskykyä, että mitäs pienistä, jos joskus on joutunut kodittomaksikin, kun koti on palanut taikka kärsinyt vesivaurion. Kaikkea voi tapahtua, myöskin sellaista, mihin ei voi edes varautua. Sinkkuuskin on yleensä voimassa vain toistaiseksi. Sellainen ennustettavuuden vaikeus on yleensäkin elämän suola.
Hajamielisyys on elämän suola!
teejn
perehtynyt
 
Viestit: 64
Liittynyt: 18 Helmi 2008, 21:20
Paikkakunta: Jojensuu


Paluu Sinkkupalsta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron