VL-FOORUMI

Miten on, foorumilaiset, tuntuuko kevättä olevan rinnassa?
Haluttaisiko seurustella ja kävellä kevätkuivia teitä jonkun ihanan ihmisen kanssa käsi kädessä? Vai ottaako masennus valtaansa ja mikään ei huvita eikä kiinnosta?

Itellä tuntuis ihan kivalta ensin mainittu ajatus.

Voi miten olis somaa kulkea käsi kädessä sen ainoan oikean kanssa Voi tokkiisa, ihan tässä mieli herkistyy

Ehdottaisin mukaan vielä kolmattakin vaihtoehtoa ; Iloitsetko keväästä ihan muuten vaan, ilman seurusteluajatusta? Iloitsetko jokaisesta pitenevästä illasta, linnun laulusta, jokaisesta uudesta esiinpuhkeavasta kukkasesta! Kyllä iloita voi muistakin asioista kuin seurustelusta. 8) Ja niinkin voi ajatella, että ehkä tänä keväänä ei ole minun aikani seurustella, mutta ehkä joskus myöhemmin...kuten syksyllä, tai keskitalvella tai vaikka 3 vuoden päästä keväällä.

Myönnettäköön, kevät ei voi olla vaikuttamatta minun fiiliksiini

Näin keväällä ainakin itselläni on paha tapa olla optimistinen- tuntuu siltä että mitä tahansa mukavaa voi tapahtua. Vaikkapa nyt sekin, että tuleva vaimo tulisi tuohon ovelle koputtelemaan

minusta on mnukava ku kevät vaik en seurustelekaan. mut on niin mukava odottaa kesää ja päästä ekaa kesää pois kotoa ja viettää kesä jossain muualla kuin omassa pikku kyläpahasessa. tosin mie olenki vielä niin nuori täytin jouluna 21

Minun on tehnyt kauan aikaa jo mieli muuttaa pois täältä. En ole vaan saanut aikaseksi. En pidä nyk. kaupungistani ollenkaan, en ruotsinkielestä jota täällä kuulee...Oon tuossa mielessä katkera...

Mietiskelen keväällä paljon, mitä talvi paljastaa lumen alta. Syksyllä unohtuneita tarvikkeita ja roskia pihamaalla. Tekisi mieli siivota ja alkaa laittaa pihaa kuntoon. kuuntelen lintujen laulua. Istahdan nauttimaan. Kevään tuoksu leijuu eri sävyinä luokseni. Perheellisenä mietin onko minulla aikaa nauttia keväästä. Tekemättömät työt odottavat minua.

Sinä yksinäinen joka pohdit yksinäisyyden tuomia asioita. Ole rauhallisella mielellä. Sinä et ole yksin vaikka tuntisit olevasi yksin. Parisuhteessakin voi yksinäisiä hetkiä vaikka olisi perhe ympärillä. Välillä ollaan ajatusten kanssa yksin. Ei pysty tai ei jaksa kertoa mitä minulle kuuluu.

Mitään niin pysyvää ei ole kuin muutos. Elämänhalu antaa halun muuttaa asioita. Saattaa alkaa toinen paikkakunta kiinnostaa. Silloin pitää pakata ja lähteä. Itse monta muuttoa tehneenä tiedän sen halun. Saattaapi siellä toisella paikkakunnalla odottaa suurempi muutos.

Kyllähän tässä alkaa masentuu ku yksin viettää nää vuodet ja ei muuta ku pysyy omassa kaupungissa mitää tekemättä, mut uein ku käy toisel paikkakunnal ni virkistyy vähäksi aikaa ku saa uusii kavereit ja keksii enemmä tekemist, onneks on niin paljo tekemist et ehdi miettiii mitä täs tapahtuu tääl ympäril ku on niin paljon ohjelmaa varsinki näi kesällä.....
ooneks sain töitä taas ku olin 3päivää työttömän...: )

ape_89 kirjoitti: mut uein ku käy toisel paikkakunnal ni virkistyy vähäksi aikaa ku saa uusii kavereit ja keksii enemmä tekemist, onneks on niin paljo tekemist et ehdi miettiii mitä täs tapahtuu tääl ympäril ku on niin paljon ohjelmaa varsinki näi kesällä.....
ooneks sain töitä taas ku olin 3päivää työttömän...: )

Kevättä ei ole kyllä rinnassa ruukannut olla minullakaan. Hartioilla se on ollut, taakkana. Iteki oon kuitenki kokenu niin, että ku on paljon tekemistä, ni ei ehdi vaipua alakuloon. Kun johonkin hommaan kunnolla uppoutuu, niin keväisen synkät ajatukset pysyy loitolla. Sekin on aina hieno kokemus kun näkee että on saanut jotain tehdyksi. Työn konkreettinen näkyminen on tärkeää. Minulla on tapana, kun piirtämistä harrastan, kirjoittaa ylös piirustusaiheita, ja sitten kun aika käy pitkäksi, kaivan ideat esiin ja ryhdyn toteuttamaan. Olen sen verran visualisti ja esteetikko, että valmiiseen piirrokseen menee aikaa, mutta ai että se on huikeaa kun valkoisessa tyhjässä paperissa on lopulta lähes elävä kuvallinen tarina.
Yhen kaverin isä sano niinki ronskisti, että ei mitää masennusta oo olemassakaan, on vain liian vähän töitä!