Sivu 2/2

ViestiLähetetty: 24 Touko 2007, 21:18
Kirjoittaja ToBe
ELIHU kirjoittaa kalliita sanoja; siinäpä meille ajattelemisen aihetta.

ViestiLähetetty: 24 Touko 2007, 21:42
Kirjoittaja lukkari
Olen sen huomannut läheisistä ihmisistä ja itsestäni, että omat ennakkokäsitykset ja asenteet muista uskovaisista saattavat olla ihan väärät. Ihminen on helposti omalta puoleltaan sellainen, joka ei aina ajattele asioita parhain päin. En nyt tarkoita tätä Sinisielulle.
On saanut huomata, että tietyt ennakkokäsitykset veljistä ja sisarista ovat karisseet, kun on saanut tutustua lähemmin.

ViestiLähetetty: 25 Touko 2007, 00:53
Kirjoittaja Pottu
Hmm.. Ymmärrän kyllä Sinisielun tuntemisia. Kuten Elihukin sanoi, eivät uskovaisetkaan ole enkeleitä. Uskovaiset nuoretkin saattavat kiusata. Ja uskovaisillakin kiusaamiset voivat mennä yli. Ne asiat pitäisi tietysti selvittää. Pitäisi kysyä, että miksi rakas sisko tai veli sinä minua tuolla lailla kiusaat/syrjit/mollaat? Mutta kiusaamisen kohteeksi joutunut on usein herkkä ja arka eikä siihen pysty. Kiusaaminen jättää arvet sen kohteeksi joutuneeseen. Kyllä rippileireillä, opistoissakin on ollut kiusaamistapauksia. Ne ei välttämättä tule edes henkilökunnan tietoon.
Myös jo opiskeluikäisillä voi olla iltakyläsyrjimistä. Näistäkin on ihan itsellä kokemusta. Minua on pyydetty iltakylään kuiskaamalla "Tule sinä, mutta älä ota tuota kaveriasi." Joskus taas olen vaistonnut, ettei minun läsnäoloani kaivata. Joskus olen kotimatkalla itkenyt, kun ei otettu mukaan. Ne on raastavia tunteita. Siitä voi hyvin katkeroitua, jos aina jää yksin.
Joillain paikkakunnilla nuorilla on hyvät välit kaikkien kanssa. Jollain paikkakunnalla voi olla porukoitumista, jonka seurauksena osa jää yksin. Jollain paikkakunnilla ongelmat on selvitetty ja välit on parantuneet. Ei pidä kieltää, etteikö ongelmia voisi olla. Niiden myöntäminen on ensimmäinen askel siihen, että asioille aletaan tekemään jotain.

Aina voi tietty sanoa, että mene vaan itse rohkeasti mukaan! Mutta joskus siihen ei vaan ole voimia, ja silloin toivoo,että joku huomaisi, miten vaikeaa on ja tulisi pyytämään mukaan!

Mutta jotta tämäkään kirjoitus ei johtaisi enempään uskovaisten mollaamiseen, niin siirrän tämän aiheen piiloon yhdessä pohdittavaksi.

ViestiLähetetty: 26 Touko 2007, 00:45
Kirjoittaja Sinisielu
ELIHU

No, aika laajasti vastasit, luin sen tänään. Niin...sitä ei moni uskokaan, mutta täällä Kajaanissa vain on sellaista ollut...ja on edelleen. Tästä on muutkin puhuneet, en vain minä. Anteeksi vain. Eivät tietysti kaikki sellaisia ole, mutta on määrätty porukka, jotka luulevat olevansa jotenkin muiden yläpuolella.
No, se kumppanin valitsemis-asia. Tuolla yksinjäämis-asialla tarkoitin kaveripiireistä yksin jäämistä...kumppanin voi tietysti saada muultakin paikkakunnalta, ja sellaisen, jolla ei ole valmista ennakkokäsitystä että mistä perheestä toinen on ja millainen maine on.
Oli hyvä, että tämä keskustelu siirrettiin tänne. Ei ole tietenkään hyvä mustamaalata meikäläisiä julkisesti. Olen tässä joutunut vikaan.
:cry:

Mutta on asioita siioneissa, joilta ei voi sulkea silmiään, kuten
esim. seurakiusaamista.
Noh...mä oon tällainen totuuden torvi ja olen joutunut nuhdelluksi katkeruuteni tähden ja tehnyt parannustakin siitä.
Monesti on ollut vaikeaa uskoa Jumalan johdatukseen esim. puoliso-asiassa kun siinä suhteessa on ollut omallakin kohdalla tässä menneen nuoruuden aikana niin vaikeaa, mutta aika näyttää miten siinäkin käy kohdallani... :o
Nuortenilloissa käy kyllä joskus vanhemmatkin, omat vanhempanikin joskus, mutta toisaalta kun ne alkavat toistamaan itseään ja niissä on käynyt useita vuosia, niin on ihan ok juttu jos niistä jää pois. Siellä itseä parhaimmillaan 20 vuotta nuorempien kanssa palloilee niin on vähän orpo olo... Nooh, jokainen ratkaiskoon asian omalla kohdallaan miten tahtoo.

Mun piti olla lomalla tältä palstalta mutta tässä sen mun loman näkee, käyn kuikkimassa tätä palstaa joka päivä. :lol:

ViestiLähetetty: 26 Touko 2007, 11:07
Kirjoittaja Nepheg
Siirsin Saralin vastauksen seurustelusta Sinkkualueelle.
Siitä on hyvä jatkaa keskustelua ja toivottavasti Timoteus sai vastauksen kysymykseensä.

ViestiLähetetty: 26 Touko 2007, 11:35
Kirjoittaja Pottu
Nuortenilloista vielä.. :lol:
On hyvä, että pidetään nuorekkaana, mutta jotenkin mua ärsyttää se, että täytti sitten 20, 30, 40, 50 tai ihan mitä tahansa, niin aina vaan kutsutaan nuoreksi, ellei ole naimisissa... :roll:

Ehkä se on jotain kohteliaisuutta..? Niinkuin jo ennenkin on todettu, perheettömiltä puuttuu ehkä se nimitys, millä kutsua. Vanhapiika on loukkaava nimi, sinkku maailmallinen (?), niin sitten käytetään kaikenikäisistä perheettömistä aikuisista nimitystä nuori..? Hei, "aikuinen" !! Eikös siinä ois hyvä nimitys??? Voisko yli 20-vuotiaille tarkotetut keskusteluillat ollakin nimeltään Aikuisten keskusteluiltoja?? Itse oon ainaki jo tollasesta 19-vuotiaasta asti tuntenu itteni vaivautuneeksi nuortenilloissa, vaikka ne kuinka hyviä keskusteluhetkiä olisivatkin...Iällisesti nuori on kuitenkin sellainen 12-17-vuotias. 18-vuotias on jo aikuinen.

ViestiLähetetty: 26 Touko 2007, 12:05
Kirjoittaja Sinisielu
Pottu, mä aloitin jo 13-vuotiaana nuortenilloissa kulkemisen ja kesällä täytän 31, joten varmaan sen ymmärtää, ettei enää huvita nuortenilloissa käydä. Itse asiassa lopetin jo aikaisemmin niissä kulkemisen. Sisarilloissa kävin aikaisemmin mutta viime aikoina ei niissäkään ole tullut käytyä sen takia, kun sielläkin tuntee itsensä ulkopuoliseksi kuunnellessaan perheenäitien jorinoita.

ViestiLähetetty: 26 Touko 2007, 13:36
Kirjoittaja kesis
helsingissä munmielestä onko ne aikuisten nuorten illat vai aikuisten illat en nyt muista mutta jotain sinne päin niin yli 18 vuotiaille

ViestiLähetetty: 26 Touko 2007, 18:11
Kirjoittaja Pottu
Ymmärrän hyvin, Sinisielu! Mulla on vähän samanlaiset tuntemukset sekä nuorten- että sisarilloista. Tosin en oo ollu sisarillassa ku yhen ainoon (ja viimesen?) kerran.

ViestiLähetetty: 24 Tammi 2008, 12:31
Kirjoittaja kesis
ajattelinpa jotai tänne kirjoittaa. mlla ollu kokemusta ja ajatellu et mussa syy ku kotipaikkakunnalla ei ikinä kavereita. yk. oon pk-seudulla kesän alussa muuttanut. viimeks nuortenillas yks samalta paikkakunnalta oleva tuli tervehtiin ja su sain hänen ja siskonsa tupareihin kutsun ja ajattelen että sitä kautta pääsee varmaan sit tutuksi

ViestiLähetetty: 24 Tammi 2008, 14:54
Kirjoittaja Pottu
Hienoa Hedelmä! :) Siitä se tutustuminen alkaa.

Mitä Taavetin kysymysmerkit tarkoittaa kysyä :?: :?: :?:

ViestiLähetetty: 24 Tammi 2008, 15:57
Kirjoittaja Taavetti
Mitä Taavetin kysymysmerkit tarkoittaa kysyä Question


En aivan varmaksi muista, mitä halusin kysyä. Viime kesänähän ne olen laittanut ja viesti, jota kysyin, oli kirjoitettu jolloinkin viime keväänä.

Sen nyt kuitenkin muistan, että halusin nostaa keskustelua jostakin silloin ajankohtaisesta syystä näkyviin. Ehkä ihmettelin syitä, miksi Potun naisten ilta sai jäädä ainoaksi, varmaan halusin lampuilla tuoda valkeuttakin synkkyyteen. Yleensä jos toimin pelkillä symboleilla tai hymiöillä, haluan vain antaa ajattelemisen kehotuksen, muuten olisin kirjoittanut sanallisen huomautuksen.

ViestiLähetetty: 24 Tammi 2008, 16:50
Kirjoittaja Pottu
Lyhyesti ja suoraan : Siellä oli tylsää 8) :lol: :wink: mutta ei se mitään, koska ry:llä on kuitenkin monia muita tilaisuuksia, joissa käydä, ja minulla on myös paljon harrastuksia, joten en koe naisteniltoja mitenkään välttämättömiksi itselleni.

ViestiLähetetty: 24 Tammi 2008, 17:03
Kirjoittaja Taavetti
Sen nyt kuitenkin muistan, että halusin nostaa keskustelua jostakin silloin ajankohtaisesta syystä näkyviin.

Muistin syönnin aikana sen syynkin, se oli yksinkertaisesti se, että palstan tilan käydessä vähiin, etsin poistettavia viestiketjuja, samalla merkitsin joitakin pienellä viestillä, ettei se poistuisi, jos joutuisi automaattisiivoukseen.


Sinänsä ikävää, että joku sen tapainen tilaisuus jää tylsäksi. Vaikka täällä on perin harvoin naisten iltoja, pyrkivät järjestämään niihin jotakin kiinnostavaa ohjelmaa. Pari kertaa täällä on käynyt eräs uskovainen, eläkkeelle jäänyt lääkäri alustamassa ennalta sovitusta aiheesta, aina ovat kuitenkin pyrkineet kiinnostavaa ohjelmaa löytämään.

Eipä silti, täällä olleet miesten illat ovat menneet minulta vallan ohi, en ole jostakin syystä muistanut silloin, kun olisi pitänyt lähteä. Yhden kerran olen ollut mukana miesten illassa, mutta se oli yli sadan kilometrin päässä täältä. Saunominen, makkaran paisto ja syönti, kahvittelu sekä Tuomas Hännisen alustus keskusteluineen samoin kiinnostivat ja oppiakin siinä sai.

Sinänsä toimintaa on useimmissa paikoissa niin paljon, ettei kaikkeen ehdi mitenkään.