VL-FOORUMI

Miespuoleisia kavereita saattaa aina olla ja jonkinlaisia suhteita olla tulossa, mutta sitten ne aina kuivuu kokoon tai rojahtaa kasaan. Onko muilla samanlaisia tuntemisia?

Eräs hyöty tästä miehettömyydestä toki on. Uskon, että on helpompi saada töitä. Mutta toisaalta alkaa maistua aika kuivalle tää tällainen yksipuolinen elämä Olis kuitenkin ihan kiva löytää sellanen, jonka kans voi olla muutakin kuin kuivaa ja virallista keskustelua. Ei! En voisi ajatellakkaan mitään sellaista. Elämässä pitää olla lapsenmielisyyttä ja hullutteluakin!

Sisältö suurinpiirtein työnteossa. Toisaalta voin panostaa siihen enemmän kuin perheellisenä. En mä ehkä tätä työtä jaksais edes perheellisenä tehdä.

Eipä ole täälläkään helluntaiheilaa, tai muutakaan heilaa. Olen kyllä vasta parikymppinen, mutta kuitenkin. Ihan tyytyväinen olo on nyt, vaikkei mitään säpinää olekaan missään suunnalla.

Tuo on ihan totta, että monesti tutustumiset kuivuvat tavallaan kokoon ja sitten jäädään vain kavereiksi. Ei sillä että ystävyys olisi mitenkään huono asia.

Itsestäni sanoisin, että olen liiankin varovainen ihastumisissani, ehkä jos olisi rohkeutta ollut enemmän, olisi nyt eri tilanne. Mutta onhan tässä vielä koko elämä aikaa oppia. Ja Taivaan Isähän sen puolison antaa, jos antaa.

No nyt olette kyllä ottaneet törkeästi ennakkoa. Ilmoitelkaahan huomisiltana mikä on tilanne - siinä voi vielä kato käydä sinkkupalstalla

"Jos ei heilaa helluntaina, nii on jono Juhannuksena!"

Täällä ei heilaa tänäkään helluntaina, vaan eipä ole anoppiakaan adventtina.

Joko sitä jonoa on niin, että kun se romahtaa naamalle, niin sen kanssa on ihmeissään tai sitten sitä alkuakin saa etsiä melkein suurennuslasin tai mikroskoopin kanssa.

Joka tapauksessa, pelkoa siitä, että karkauspäivänä joku olisi hakemassa ilmaista hamekangasta, ei liene. Muuten siitä hamekankaan hankinnasta saattaisi tulla melkoinen prosessi, varsinkaan jos sitä ei ensi hätään sattuisi olemaankaan. Noh, pitänee varautua siihenkin.

Tuosta hamekankaasta tuli mieleeni vanha keskustelu, jonka kuulin. En tiedä oliko se tarkoitettu kuultavakseni vai ei, kuulin sen kuitenkin kun eräät tytöt keskustelivat hamekankaan saannista. Ongelmana tuntui vain olevan, että pitäisi kosiessa saada se kangas, eikä myöntävää vastausta. Niinpä päätyivät erääseen naimisissa olevan miehen kosintaan, ettei vahingossakaan tule myöntävää vastausta, vaan se haluttu hamekangas.

Olen melko varma, että jäi neitosilta kosinta tekemättä, kunhan vain lämpimikseen puhuivat.

Sinisielu kirjoitti:Mä en sais hamekangastakaan...miehet ei pidä mua minkään arvoisena.

Eikös se sitten menisi päinvastoin? Hamekangas naisen kosinnasta, merkitsee samaa, kuin naiselta rukkaset miehelle. Jos mies kieltäytyy antamasta hamekangasta, ei se merkitse naisen aliarviointia, vaan miehen itsensä halveksuntaa.

Ylihuomennahan se vanhan kaavan mukainen, siis laskennallinen karkauspäivä on, että ei kun hamekankaita hankkimaan. Nykykalenteri taitaa ilmoittaa helmikuun viimeisen karkauspäiväksi.

Miksköhän muuten se karkauspäivän päivä on muutettu?? kuka viisas tietää?

Pottu kirjoitti:Miksköhän muuten se karkauspäivän päivä on muutettu?? kuka viisas tietää?

Laskennallisesti se on 24 päivä, mutta luonnollisemmalta vaikuttaa ylimääräisenä näyttäytyvä 29 päivä. Lopputuloshan on molemmissa tapauksissa aivan sama.

Ei sitä koskaan tiedä. Karkauspäivä on vielä edessä

"Jos ei heivaa Helluntaina, ei pääse eroon koko kesänä"

Ei ilmoitusluontoisia asioita näiltä tiimoilta, mutta ihan positiivinen fiilis kuitenkin. Sitäpaitsi helluntaihin on vielä aikaa. Missäs muuten Saral on kun ei ole kuulunut vähään aikaan, selvisikö hän viime helluntaista?

Tasapainoista ja melkeinpä onnellista elämää tällä rintamalla. Sitä saa olla kiitollinen niistä ihmissuhteista, jotka tähän mennessä on kohdalleen saanut, joten otsikon sisältämän latauksen kaltainen ihmissuhde voi lähes järkyttää. Tosin sellainen on yhtä hyvin voinut sattua jo kohdallekin... mutta vain jos Jumala suo!