Mistä puoliso?

Sinkkujen elämän iloista ja suruista sekä uskossa elämisestä.

Mistä puoliso?

ViestiKirjoittaja jarmon » 06 Heinä 2008, 13:30

Olen rukoillut jo pitemmän aikaa itselleni puolisoa.
Ehkäpä aika korjaa tilanteen, jossakin vaiheessa.
jarmon
 

ViestiKirjoittaja Jani_S » 06 Heinä 2008, 22:44

Miten se vanhan sanonnan muunnelma menikään? Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä, mutta juhannuksena (kai parhaiten Siikatörmällä) Jumala armahtaa ja suviseuroissa omista ansioista.

Minä olen mennyt naimisiin melkein suoraan lapsilisiltä, mutta kai tässä silti kestää neuvoa: Käyttäkää hyvät puolisoa etsivät puhemiehiä tai -naisia, jos olette arkoja kosimaan.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja näre » 06 Heinä 2008, 23:07

Olen joskus miettinyt tuota vapaita on enää vähän jäljellä -teemaa. Kuinka totta se mahtaa olla yleensä ottaen ja entä yksittäisen ihmisen kohdalla? Meikäläisten joukossa on kuitenkin vapaana molempien sukupuolien edustajia. Mutta kohtaavatko he? Ehkä joskus voisi olla vähän suorasukaisempi. (Täälläkin vaan herkästi yv:tä kehiin.) :-(

Onkohan puolison saaminen rukoilemisesta kiinni? Jos on, niin ilmankos Häntä ei ole näkynyt. Ne rukoukset ovat mulla olleet aika vähissä huolimatta siitä, että ainahan sitä puolisoa toivoisi. Liekö tuo sitten uskon puutetta?

Puhemiehiä tai -naisia. Mistä niitä löytäisi? Kuka sellaiseksi tarjoutuisi?
Puhemiehelle pitäisi kai osata joku kohdehenkilö nimetä. Se on huonompi juttu. Vai osaisikohan tuo löytää sellaisen itse?
näre
 

ViestiKirjoittaja nuusku » 06 Heinä 2008, 23:25

Vaimo alkaisi pian tuntua mukavalta. Tuntuu kuitenkin siltä, että elämä on monesti vain tyytymistä Jumalan tahtoon.

Joskus tulee olo, että miehenä olen paremmissa 'asemissa' kuin jos olisin nainen, sillä onhan minulla silmät päässä, että todellakin naimattomia sisaria on ainakin täällä suunnilla moninkertaisesti enemmän suhteessa naimattomiin veljiin. Silti nousee mieleen arvio, että määrä on lopulta merkityksetön, koska tarvitaan vain yksi ainoa, ja koska avioliitto on kokonaan Jumalan työ, eli Jumala liittää miehen ja naisen yhdeksi lihaksi, niin kyllähän jos Jumalan tahto on että se oikea löytyy, niin kyllä se oikea ilmestyypi vaikka kiven alta, jos niin on tarkoitettu! Mutta jos Jumalan tahto on jokin muu, niin siihen on tyytyminen. Kellekään ei kuitenkaan anneta isompaa ristiä täällä kilvoituksen matkalla kuin jaksaa kantaa.

Nousee mieleen katekismuksen Isä meidän -rukouksen selityksen kohdat:

5. Mitä meidän rukoileman pitää?
Vastaus: Kaikkea, mikä Jumalan kunniaksi tulee, niin myös meidän ja meidän lähimmäistemme hyväksi, olkoon se hengellisissä ja ruumiillisissa asioissa.
Joh. 16:23. Katso 1 kysymys.

6. Minkä sinä hengelliseksi hyväksi kutsut?
Vastaus: Kaikki mikä sielun parhaaksi tulee ja iankaikkiseen autuuteen, niin kuin syntein anteeksi saaminen, usko, toivo, kärsivällisyys, Pyhän Hengen hallitus ja muut senkaltaiset.

7. Mikä ruumiillinen hyvä on?
Vastaus: Se mikä meille tarpeellinen on tähän ruumiilliseen ja ajalliseen eloon, niin kuin terveys ja raittius, vaatteet ja ruoka ja mitä muuta siihen tulee.

8. Kuinka ja millä tavalla meidän kaikkia näitä rukoileman pitää?
Vastaus: Hengellisiä tulee rukoilla ilman ehtoja; sillä me tiedämme, että Jumala niitä meille vissisti antaa tahtoo, ja ne ovat meille aina tarpeelliset; mutta ajallista meidän pitää ehdolla pyytään, nimittäin, jos se on Jumalalle otollinen ja meille hyödyllinen.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja näre » 07 Heinä 2008, 00:06

sammakkoprinssi :) kirjoitti:kyllä se oikea ilmestyypi vaikka kiven alta

Sen kiven kun näkisi!

Tai siis pitäsköhän mun oikeesti sitä edes haluta nähdä? :-)
näre
 

ViestiKirjoittaja Humilton » 07 Heinä 2008, 09:09

Muistakaa sitten olla onnellisia, jos saatte puolison. Älkää pienistä välittäkö. Älkää haikailko sitten takaisin. :D
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1126
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13

ViestiKirjoittaja ToBe » 07 Heinä 2008, 14:57

Vaatimuksiahan tosiaan on ja vieläpä todella puuduttavan pitkä lista: Puolison pitää olla uskovainen ja molemmilla osapuolilla pitää olla tahtoa rakastaa sitä toista puolikasta. Niin ja joo, voi olla, että edetäkseen yhtään minnekään suhde vaatii ihastumisen/rakastumisen.
Se olisi mahtavaa kun löytäisi jonkun pätevän puhemiehen joka osaisi etsiä puolisonkin valmiiksi.
Nuusku- täällä meilläpäin on näitä vapaita veljiäkin aika paljon. Vapaat sisaret yleensä keskittyvät muutamiin isompiin kaupunkeihin, veljiä taas riittää ympäri maakuntia.
Mitä suviseuroissa tulin katselleeksi ympärille niin onhan noita vapaita aika paljon jäljellä mutta sitä sopivaa en vain tullut huomanneeksi. Ehkä joku toinen vuosi sitten tärppää.
Avatar
ToBe
vakiintunut
 
Viestit: 100
Liittynyt: 27 Helmi 2006, 11:56

ViestiKirjoittaja Elena » 07 Heinä 2008, 16:53

Oikeastaan on hassua, että aina kun naimattomat puhuvat omasta naimattomuudestaan ja puolison kaipuusta, niin siihen herkästi tullaan muistuttamaan, ettei siinä avioliitossakaan helppoa ole. Puolison kaipuu on ihan normaali asia, kuuluu oikeastaan ihmisen perusluonteeseen, eikä sitä estä se, että on nähnyt normaalia perheiden arkea läheltä. :-(

Mutta joo. Olisi se puoliso mukava löytää jossakin vaiheessa. Olen minäkin sitä Taivaan Isältä rukoillut.

Haluaisin tietysti uskovaisen puolison ja minulle muutenkin sopivan.


Heh - meitähän on täällä varsinainen Sinkkukerho.. :-(
Avatar
Elena
tosi pirteä
 
Viestit: 321
Liittynyt: 28 Syys 2005, 21:02
Paikkakunta: Aika lähellä

ViestiKirjoittaja Pottu » 07 Heinä 2008, 17:53

nuusku kirjoitti:Ajatella, että esim. Vl-foorumin lukemiseni voisi keskeytyä jatkuvasti lastenhoidon vuoksi.

Luultavasti se vaimokin välillä foorumin lukemisen keskeyttäisi :D
...peruna on ruoka ihan oikea
Avatar
Pottu
tosi pirteä
 
Viestit: 347
Liittynyt: 25 Helmi 2005, 20:51

ViestiKirjoittaja kesis » 08 Heinä 2008, 17:24

joo kyllä sitä iteki toivois, vois alkaa tulla sieltä kiven alta esiin
Avatar
kesis
Valvoja
 
Viestit: 1071
Liittynyt: 28 Joulu 2005, 15:25
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja nuusku » 08 Heinä 2008, 21:31

Tobe kirjoitti:Nuusku- täällä meilläpäin on näitä vapaita veljiäkin aika paljon. Vapaat sisaret yleensä keskittyvät muutamiin isompiin kaupunkeihin, veljiä taas riittää ympäri maakuntia.


Varsin mielenkiintoinen tieto. Joskus ihmettelen, kuinka niin moni raaskii lähteä niin kauaksi kotoaan. Omalla kohdalla uskon, että pysyttelen suhteellisen lähellä näitä synnyinseutujani, erinäisissä maissa ja maakunnissa lomailun ja reissailun jälkeen korostuu aina vain yhä enemmän rakkaus synnyinseutuihin. Totta on silti se, että paikallisen yhdistyksen tykönä on etsimällä etsittävä paikkakunnalta kotoisin olevia nuoria ihmisiä. Lähes kaikki tuntuvat tulleen jostain kaukaa. Tavallaan paljasjalkaisten paikkakuntalaisten kanssa yhteydessä ja tekemisissä ollessa on mielestäni vielä jonkinlainen kotoisuuden extra-tunnelma, jonka saaminen kestää kauemmin ulkopaikkakuntalaisten kanssa (toki sen tavoittaa pienellä viiveellä myös muiden kanssa, niin karjalaisten kuin joskus jopa pohjalaisten).

Mitä suviseuroissa tulin katselleeksi ympärille niin onhan noita vapaita aika paljon jäljellä mutta sitä sopivaa en vain tullut huomanneeksi.


Itse huomasin äkkiseltään moniakin sopivia, mutta ne eivät pysähtyneet kohdalle.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja kesis » 08 Heinä 2008, 22:13

mä oon tainnut ihastua ihmiseen, tosin en oo elävänä sitä nähny, jonkunlaisesta kuvasta mesekeskusteluista. harmi vaan ku en tiedä mitä kyseinen ihminen musta aattelee sen suhteen.
Avatar
kesis
Valvoja
 
Viestit: 1071
Liittynyt: 28 Joulu 2005, 15:25
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja nikke » 08 Heinä 2008, 23:34

Vaikka elämä toisinaan onki tuskallista kun ei puolisoa näy ei kuulu niin silti koitan luottaa Jumalan johdatukseen. Jos mulle on puoliso olemassa niin kyllä mää sen vielä jossain elämäni vaiheessa kohtaan.
nikke
 

ViestiKirjoittaja ToBe » 09 Heinä 2008, 10:01

Tärkeään asiaan kiinnitit huomiota Näre: Pahoittelen jos ja kun olen tullut vahvistaneeksi vääristyneitä stereotypioita suviseuroista ja niiden tarkoituksesta. Täällä sinkkupalstalla en osaa miettiä sanomisiani yhtä tarkkaan kuin jos kirjoittaisin vaikkapa opilliselle puolelle.
Avatar
ToBe
vakiintunut
 
Viestit: 100
Liittynyt: 27 Helmi 2006, 11:56

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 18 Heinä 2008, 03:24

nikke kirjoitti:Vaikka elämä toisinaan onki tuskallista kun ei puolisoa näy ei kuulu niin silti koitan luottaa Jumalan johdatukseen. Jos mulle on puoliso olemassa niin kyllä mää sen vielä jossain elämäni vaiheessa kohtaan.


Niinpä...
Jos ei sitten kohtaakaan, pitäisi olla sopeutumisvalmennus-kursseja tai leirejä meille sinkuille, ettemme vallan mahdottomasti masennu. :(
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Humilton » 23 Elo 2008, 20:27

hedelmä kirjoitti:mä oon tainnut ihastua ihmiseen, tosin en oo elävänä sitä nähny, jonkunlaisesta kuvasta mesekeskusteluista. harmi vaan ku en tiedä mitä kyseinen ihminen musta aattelee sen suhteen.


Tässäpä astuu kuvaan puhemiehet/naiset. Anna heille luottamustehtävä ottaa se asia selville hienotunteisesti. Sinun kannaltasi epäedullisessa vastauksessa he osaisivat naamioida koko asian niin, että toimeksiantaja ei ikinä tulisi selville. :D
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1126
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13

ViestiKirjoittaja clementsdotter » 23 Elo 2008, 20:49

Kylläpä Humilttoni tekee yksinkertaisesta asiasta monimutkaisen. Puhemies-puhenainen -käytäntö on mennyttä aikaa.

Jos tuttavuus on jo niinkin pitkällä kuin mesekeskustelujen tasolla, silloin on parasta ottaa asia itse reippaasti puheeksi ja kysyä suoraan, millaisin ajatuksin toinen on liikkeellä. Omat tuntemukset saa tuoda esille ja kertoa toiselle, miten sydäntä lämmittää, kun toinen on olemassa.

Mikä sen koskettavampi kerrottava toista ihmistä kohtaan voi olla, kuin että kertoo rakkaudesta häntä kohtaan? Siinä ei ole mitään hävettävää!
clementsdotter
 

ViestiKirjoittaja Humilton » 24 Elo 2008, 01:43

clementsdotter kirjoitti:Jos tuttavuus on jo niinkin pitkällä kuin mesekeskustelujen tasolla, silloin on parasta ottaa asia itse reippaasti puheeksi ja kysyä suoraan, millaisin ajatuksin toinen on liikkeellä. Omat tuntemukset saa tuoda esille ja kertoa toiselle, miten sydäntä lämmittää, kun toinen on olemassa.


Jep jep.
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1126
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13

ViestiKirjoittaja kesis » 21 Syys 2008, 00:37

alkaako humilton puhemieheksi. edellisesä viestissä mainittu ihastus seurustelee et sen suhteen peli on menetetty. mut kun seuraava astuu kehin kutsunki humiltoni apuun, vai mitä?
Avatar
kesis
Valvoja
 
Viestit: 1071
Liittynyt: 28 Joulu 2005, 15:25
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja Humilton » 21 Syys 2008, 15:15

hedelmä kirjoitti:alkaako humilton puhemieheksi. edellisesä viestissä mainittu ihastus seurustelee et sen suhteen peli on menetetty. mut kun seuraava astuu kehin kutsunki humiltoni apuun, vai mitä?


Ooh.. Kiitos luottamuksesta. Katsotaan. Olisi hyväksi, jos puhemies tuntisi jollain tasolla kummankin osapuolen. Ennakkotiedoksi, puhemiehenä auttaisin vain osapuolia löytämään keskusteluyhteyden... loput annan jäädä tulevan pariskunnan (?) omaksi huoleksi ja iloksi...
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1126
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13

Seuraava

Paluu Sinkkupalsta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron