VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 16 Heinä 2018, 19:30

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 17 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Ikuinen yksinäisyyskö?
ViestiLähetetty: 16 Tammi 2010, 01:16 
Poissa
puuhakas
Avatar

Liittynyt: 05 Kesä 2006, 15:11
Viestit: 237
Ajattelin tänne vähän vuodattaa, kun täällä foorumilla on tällainen palsta sinkun iloille ja suruille.

Siis olenhan minä rukoillut itselleni uskovaista puolisoa, mutta enää ei jaksa. Ymmärrän kyllä, ettei Jumalakaan ole niin ihmeellinen, että voisi järjestää minulle puolison. Minussa on muutamia ulkoisia vikoja (eivät näy äkki katselulla eivätkä ehkä toisellakaan katselulla), joita kukaan ei halua puolisollaan olevan. Niin kyllä minä ymmärrän, että en voi puolisoa saada. Mutta koskee, koskee niin paljon se, että miksi olen tällainen, miksi en ole niin kuin muut.

Minulle on sanottu, ettei se avioliitto ole sen kummempaa kuin yksinkään olo. Ihan tavallista elämää. Mutta on siinä yksi todella suuri ero. Ei tarvitse olla YKSIN. Anteeksi, kun huudan, mutta ei tätä huutamatta voi sanoa. Minulle tämä yksinäisyys on niin kipeä asia. On sanottu myös, että haaveilu on myös ihanaa, ehkä ihanampaa kuin todellisuus. Voihan se olla, mutta jos koko ikänsä joutuu vain haaveilemaan niin ei kai sekään ole kivaa. Minä ainakin toivoisin, että haaveet myös toteutuisi. On raskasta ajatella, että jos elän suunnilleen 80- tai 85-vuotiaaksi niin minulla on edessäni vielä 50 pitkää vuotta pelkkää haavetta.

Olisi niin metkaa, jos voisi puolisonsa kanssa lähteä seuroihin. Olisi helpompaakin lähteä. Nyt monesti ajattelee, että mitä minä yksin sinne istumaan lähden, perheellisten joukkoon. Tekee usein niin kipeää katsoa seurustelevia pareja, aviopareja, odottavia äitejä, perheitä. Kaikkea sitä, mistä itse haaveilee, mutta kun ei voi saada. Myös suviseuroihin olisi ihan eri helppo lähteä. Ensinnäkin olisi varmasti auto käytössä, jolloin ei olisi ongelmana millä kyydillä sinne lähtee. Ja vaikka ei olisi autoa, niin ei tarvitsisi yksin miettiä millä linja-autolla tai junalla menee. Minulle kun on hyvin vaikea yksin matkustaa yleisillä kulkuneuvoilla. Alkaa pelottaa ja ahdistaa, eikä siitä tule mitään. Ja suviseurapaikalla ei tarvitsi palloilla yksin tai roikkua jonkun ystävän perheen jatkona. Ja paljon muutakin voisi puolison kanssa tehdä. Pelata palapeliä, urheilla, käydä kaupassa, hoitaa koiraa, riidellä, sopia, käydä kylässä, onkia, keskustella, siivota, laittaa ruokaa....

Minulla ei ole muita ihmisiä kuin vanhemmat. Kun he kuolevat, olen aivan yksin. Sitä on raskasta ajatella, enkä tulevaisuutta näe millään tavalla valoisana. On minulla muutamia ystäviä, mutta heillä kaikilla on perheet. Ei heillä ole aikaa minulle. Jos laitan tekstiviestiä, saattaa mennä monta päivää ennen kuin siihen vastataan. Ei niin kiireisillä ihmisillä ole aikaa minulle, kun minä olen yksinäinen.

Monesti tuntuu, että kunpa en olisi koskaan syntynytkään. Tai olisin kuollut jo nuorena. Kerran eräs ystäväni sanoi iloisena, että voithan sinä vaikka kuuskymppisenä löytää puolison. Voinhan minä. Sinnekin vain on melkein 30 pitkää yksinäistä vuotta. Jaksanko minä odottaa niin kauan?

Joskus uskoin siihen, että jos kerran todella kovasti jotain haluaa, sen saa. Sillä lohduttauduin myös tässä puolisokysymyksessä. Mutta sitten olen tavannut yksinäisiä vanhempia ihmisiä, jotka ovat kovasti toivoneet ja halunneet mutta ovat jääneet yksin. Eräskin sanoi, että häntä alkoi aina itkettää, kun hän näki lasten vaunut. Hän siis todella halusi puolison ja perheen, mutta ei saanut. Että ei sekään ole tae millekään, että kovasti haluaa.

Mutta eipä tästä tämän enempää tällä kertaa. Kiitos kun sain vähän purkaa.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 16 Tammi 2010, 01:22 
Poissa
puuhakas
Avatar

Liittynyt: 05 Kesä 2006, 15:11
Viestit: 237
Niin, jäi sanomatta puolison tärkein merkitys, saattomies. Kun ei ole suvussa ketään uskovaista, tunnen olevani todella yksin siinäkin mielessä. Tarvitsisi saada joka ilta kuulla evankeliumia kohdalleen, mutta tuntuu, ettei voi sillä asialla aina ystävää häiritä. Eikä ole äitiä, siskoa tai serkkua, jolle voisi soittaa. Olisi oman uskonelämän kannalta tosi hieno juttu, jos löytäisi uskovaisen puolison, jonka kanssa voisi siunata toisiaan iltaisin.

Kerran eräs epäuskoinen ystävä kysyi, enkö millään voi ajatella mitään muuta puolisoa kuin vl. En todellakaan. Ei olisi silloin saattomiestä. Eikä kaveria lähtemään seuroihin.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 16 Tammi 2010, 16:43 
Sinikettu, nostat esiin aiheen, joka saattaa monelle yksinelävälle olla todella vaikea ja kipeä asia käsiteltäväksi ja/tai hyväksyttäväksi. Jotkut ovat tarvinneet siinä myös ammattiauttajien apua. Toisaalta on sanottava, että on myös sinkkuja, joille asia ei ole erityisen ongelmallinen.

Muutamia huomioita.
- Nimenomaan Jumala on niin ihmeellinen, että hän voi järjestää puolison. Kukaan ihminen ei ole viaton ja virheetön, ja juuri siihen tarvitaan rakkautta.
- Myös avioliitossa voi kokea yksinäisyyttä. Se voi olla jopa raastavampaa kuin yksinelävällä, koska vierellä on periaatteessa joku, mutta läheisyyden tuntu puuttuu.
- Elämää on raskasta elää 50 vuoden päähän. Siihen on pitkä aika ja sillä välillä voi tapahtua yhtä jos toistakin. Tänään ja tässä päivässä on kannettavaa riittämiin, huominen pitää huolen itsestään.
- Ystävien kanssa voi tehdä ja kokea monenlaisia asioita. Ne eivät korvaa puolisoa ja parisuhdetta, mutta ne voivat tuoda arkeen ja elämään onnea, iloa, keveyttä.


Viimeksi muokannut näre päivämäärä 19 Tammi 2010, 00:55, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 17 Tammi 2010, 00:47 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 23 Helmi 2005, 16:20
Viestit: 283
Paikkakunta: Helsinki-Vantaa ja Espoo
Sinkkuna oli ongelmana läheisyyden kaipuu. Aikaa oli liiaksikin mutta perheellisenä vapaa-aikaa ei paljoa ole.

Itsellä seuroihin on paljon vaikeampaa mennä perheellisenä ja valmistautuminen kestää kauemmin.

Lainaa:
Ja paljon muutakin voisi puolison kanssa tehdä. Pelata palapeliä, urheilla, käydä kaupassa, hoitaa koiraa, riidellä, sopia, käydä kylässä, onkia, keskustella, siivota, laittaa ruokaa....


-palapeliä eikä muitakaan lautapeliä tule pelattua kun toista ei kiinnosta
-urheilla . joudun yksin, kun aina toinen joutuu hoitaa lapsia. Usein joudun urheilee myöhään illalla 23-24 kun lapset vihdoin nukkuu.
-käydä kaupassa. usein käyn yksin ja kiukuttelevan lapsen kanssa.
-hoitaa koiraa olisi kiva, mutta kun koira olisi vielä liikaa kun lapsissa on tarpeesi työtä
-riidellä ei yksin tarvitse, minä en pidä riiitelystä yhtään vaikka jotkut haluaa joskus.
-sopia joutuu kun se edellyttää riitaa tai jotain muuta hässäkkää.
-käydä kylässä mutta harvemmin pääsen kun ennen
-onkia joudun yksin jos pääsen
-keskustella kyllä saa mutta joskus vaaditaan keskustella kun ei ole yhtään puhe päällä.
-siivota joutuu enemmän
-laittaa ruokaa tehdään vuorotellen kun menee kokeilla näkemykset ristiin mutta joskus hyötyä kun toinen kuorii perunat niin keskittyä olennaiseen.

Ei perheellisenä muuta valittamista ole kuin elatuksen murheet ja unen puute.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 09 Heinä 2013, 10:24 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 28 Joulu 2005, 15:25
Viestit: 1070
Paikkakunta: Vantaa
Joskus täyyy ihmetellä miksi joillakin perheellisenä on niin kova tarve yksinäiselle miten rankkaa perhe-elämä on. Useimmat meistä on nähny perhe-elämää hyvinki läheltä. Ja kyl se yksineläminenki on ajoittain rankkaa.

_________________
"menneisyyden muistamnen tuo voimaa nykyhetkeen"


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Ikuinen yksinäisyyskö?
ViestiLähetetty: 24 Huhti 2016, 23:28 
Poissa
tosi pirteä

Liittynyt: 28 Joulu 2011, 00:50
Viestit: 326
Mieheni löysi neljänkymmenen yhteisen vuoden jälkeen uuden naisen ja nyt olen kai sitten sinkku. Olen käynyt läpi maanpäällisen helvetin. Mietin olenko nyt todella lopun ikääni yksin.

_________________
-Vain sillä on merkitystä mitä Jumala minusta ajattelee.-


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Ikuinen yksinäisyyskö?
ViestiLähetetty: 25 Huhti 2016, 12:19 
Poissa
Aurinkosade
Avatar

Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13
Viestit: 1048
Olen huomannut, että monet ovat parisuhteessakin yksinäisiä. Ja se tuntuu (heistä) pahemmalta kuin sinkun yksinäisyys.

Jatkan tästä eteenpäin. Sinkku auttaisi itseään, jos hän etsiytyisi ihan tavallisiin ihmissuhteisiin.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Ikuinen yksinäisyyskö?
ViestiLähetetty: 01 Touko 2016, 21:16 
Poissa
tosi pirteä

Liittynyt: 28 Joulu 2011, 00:50
Viestit: 326
Yksinäisyys joka ei ole oma valinta on raskasta ja syö voimia.
Olen joutunut lähtemään kodistani kun mies sanoi että hän jää siihen, vieraalle paikkakunnalle lähdin. Olen saanut uusia ystäviä seurakunnasta mutta kukaan ei korvaa aviopuolisoa jota edelleen rakastan..valitettavasti ja toivon että tunteet kuolisivat.

_________________
-Vain sillä on merkitystä mitä Jumala minusta ajattelee.-


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Ikuinen yksinäisyyskö?
ViestiLähetetty: 01 Touko 2016, 22:46 
Poissa
tutustunut

Liittynyt: 15 Syys 2014, 21:14
Viestit: 29
Ulpu kirjoitti:
Yksinäisyys joka ei ole oma valinta on raskasta ja syö voimia.


Tämä on totisinta totta. Itse elän avioliitossa ei-uskovan puolison kanssa ja tunnen olevani todella yksin ja yksinäinen. Sitä tuntee olonsa todella voimattomaksi välillä.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Ikuinen yksinäisyyskö?
ViestiLähetetty: 02 Touko 2016, 13:21 
Poissa
tosi pirteä

Liittynyt: 28 Joulu 2011, 00:50
Viestit: 326
MrB kirjoitti:
Ulpu kirjoitti:
Yksinäisyys joka ei ole oma valinta on raskasta ja syö voimia.


Tämä on totisinta totta. Itse elän avioliitossa ei-uskovan puolison kanssa ja tunnen olevani todella yksin ja yksinäinen. Sitä tuntee olonsa todella voimattomaksi välillä.


Uskon ja tiedän tuonkin tunteen. Elämä vaan on sellaista kun ei voi vaikuttaa kuin itseensä, jos puoliso kulkee omia teitään ja tavallaan hylkää avioliitossa mitä siinä voi tehdä. Usein se rakastaminen ja palveleminenkaan ei riitä toiselle.
Toivotan sinulle Jumalan siunausta ja että tilanteeseenne saisitte Jumalan avun.

_________________
-Vain sillä on merkitystä mitä Jumala minusta ajattelee.-


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Ikuinen yksinäisyyskö?
ViestiLähetetty: 15 Heinä 2016, 22:48 
Poissa
kiinnostunut

Liittynyt: 15 Heinä 2016, 22:38
Viestit: 2
Olen 38v mies ja elänyt viime vuodet melko yksinäistä elämää. Yksinäisyys ei ole oma valintani, vaan johtuu asiasta joka ei ole omassa päätäntävallassani.

Olen yrittänyt "täyttää" elämää harrastuksilla (lähinnä liikuntaan liittyvillä), työllä sekä muutamilla ystävyyssuhteilla. Kuitenkin sitä välillä huomaa kaipaavansa kovastikin sitä kumppania. Erityisesti tämä kesä on ollut sellainen, että yksinäisyyden tunne on ollut välillä liiankin kova. Ehkä neljänkympin rajan häämöttäessä sitä huomaa, ettei yksinäinen keski-ikä ja vanhuus ole hyvä juttu.

Kaipaan elämääni naista jonka kanssa jakaa elämän tärkeimmät asiat. Toistaiseksi Jumala ei ole sitä minulle suonut, mutta ei auta luopua toivosta.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Ikuinen yksinäisyyskö?
ViestiLähetetty: 16 Heinä 2016, 22:56 
Poissa
Aurinkosade
Avatar

Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13
Viestit: 1048
Huomaan, että voi olla parempi kun ei toisen puolesta ajattele mitään. Ne, ketkä kaipaavat kumppania, saakoon sellaisen. Olen nähnyt ihmeellisiä johdatuksia sillä saralla. Sitä voi rukoilla Jumalalta. Puolisohan kuuluu kristinopin mukaan jokapäiväiseen leipään.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Ikuinen yksinäisyyskö?
ViestiLähetetty: 08 Elo 2016, 14:12 
Poissa
tosi ahkera
Avatar

Liittynyt: 04 Kesä 2011, 00:46
Viestit: 520
Eräs tuttava kertoi äskettäin isoisästään, joka avioitui 50-vuotiaana, ehti saada 9-lasta, eikä totisesti kuollut yksinäisenä. Että sen puoleen toivoa on suunnilleen niin kauan, kuin on elämää.

Mutta hyvin tärkeää elämässä, naimisissa tai naimattomana, on osata arvostaa ja iloita siitä hyvästä, mitä on elämässään saanut.

Isoista ja varsinkin pienistä asioista.

Alkaen kauniista luonnosta, eri vuodenaikoina. Luonnon kauneudessa voi nähdä Jumalan suuruuden ja Jumalan rakkauden ihmisiä kohtaan, kun vain pysähtyy katsomaan.

"On suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa."

KEN ON LUONUT SINITAIVAAN
VIHERJÄISEN METSÄN KEN?
KEN ON SUONUT KAUNEUDEN
KUKKASILLE NIITTYJEN?
JUMALA ON KAKKI LUONUT,
JUMALA ON KAIKKI SUONUT,
ILOKS IHMISILLE TUONUT
NIINKUIN ISÄ LAPSILLEEN


HÄN ON TAIVAAN VAHVUUDELLE
PANNUT PÄIVÄN PAISTAMAAN.
KUUHUT HÄNEN KÄSKYSTÄNSÄ,
LUOPI YÖHÖN LOISTETTAAN.
TÄHDET KORKEUKSISTANSA,
KUNNIAKSI JUMALANSA,
LEVITTÄVÄN VALOANSA
TÄNNE MAAHAN MATALAAN.


KAIKKI MITÄ MAAILMASSA
KAUNISTA ON IHANAA,
OMPI LUOJAN RAKKAUDEN
IHMISILLE ANTAMAA.
LAPSUKAINEN KIITÄ, KIITÄ
TAIVAALLISTA ISÄÄ SIITÄ,
LAULUS TOISTEN LAULUUN LIITÄ
YLISTÄMÄÄN JUMALAA.

_________________
Ilpo


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Ikuinen yksinäisyyskö?
ViestiLähetetty: 21 Tammi 2017, 22:59 
Poissa
kiinnostunut

Liittynyt: 21 Tammi 2017, 22:49
Viestit: 2
Voi miten surullista lukea...
Kunpa sinullekkin löytyisi oma kumppani, kultainen!!!
Kirjoituksestasi on vuosia, joten mitä kuuluu?
Ei auta perheellisten negatiiviset asiat... eivät ne vie tuskaa pois, jos kaipaa kumppania rinnalle ja tärkeä pointti, saattomieheksi.
Minä löysin kullanmurun sinkkunetin kautta, uskovaisen hakuehdoilla.
...kait siinä oli Jumalan sormet pelissä!
Olin vuosia haaveillut puolisosta ja sitten sitä kautta löytyi.
Se on nolostuttanut, mutta ei haittaa, koska pääsin naimisiin ja hyvä on ollut näin.
Voisitko sinä koittaa laittaa itsestäsi profiilia tai eikö täällä saisi kirjoittelemalla sitä kaveria ja jospa siitä kehittyisi suhde <3


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Ikuinen yksinäisyyskö?
ViestiLähetetty: 05 Heinä 2017, 15:48 
Poissa
puuhakas
Avatar

Liittynyt: 05 Kesä 2006, 15:11
Viestit: 237
Haha, nyt vuosien päästä, kun en ole pitkiin aikoihin täällä foorumilla edes käynyt, luin tuon oman tekstin. Muistan niin mahottoman hyvin nuo murheelliset ajat. Miten mulla olikin paha olla! Ja miten minä toivoinkaan puolisoa! Nykyään naurattaa. Vaikka silloin se oli ihan totta, ei yhtään huvittavaa. Mutta kun on päässyt yli siitä kaikesta, tuntuu kaikki omat kirjoitukset ja ajatukset tuolta ajalta huvittavilta. Että ihan vikaa ois minussa, jonka takia en puolisoa saa? Mikäköhän se sitten olisi ollut? Jos jotain on, niin oikea rakkaus peittää kaikki viat alleen. Hassu Sinikettu, ei sinussa ole mitään sellaista vikaa, etteikö joku voisi sinua rakastaa! Huvitti myös tuo, että puolison kanssa voisi onkia. Enhän minä edes tykkää onkimisesta, en ole koskaan tykännyt! :lol:


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Ikuinen yksinäisyyskö?
ViestiLähetetty: 05 Heinä 2017, 17:37 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6876
Paikkakunta: Suomenselkä
Mukavaa Sinikettu, kun kerrot ja muistelet. Toivottavasti annat olla vanhojen kirjoitustesi, niistä voi joku saada perspektiviä ja vertailua omaan elämäänsä.

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Ikuinen yksinäisyyskö?
ViestiLähetetty: 06 Heinä 2017, 16:10 
Poissa
puuhakas
Avatar

Liittynyt: 05 Kesä 2006, 15:11
Viestit: 237
Joo, antaa niiden vaan olla. Ehkä joku saa niistä jotain apuakin ja ikäänkuin vertaistukea. Mutta toivottavasti hän lukee myös sen, että elämäni sai uuden suunnan enkä enää tunne yksinäisyyttä raskaana painona ja saisi ehkä itsekin jotain toivoa elämäänsä, jos tuntee sen yhtä ahdistavana kuin minä silloin. Elämä voi muuttua paremmaksi, ihan yhtäkkiäkin, eikä sen välttämättä tarvitse tapahtua niin kuin oli itse toivonut ja rukoillut. PDT_Armataz_01_37


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 17 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia