Sivu 1/1

ViestiLähetetty: 01 Loka 2006, 18:20
Kirjoittaja Krisse
kyllä sinkkuus on noussut nykyään arvoonsa, kun perheissä on vaikeata ja erotaankin...
sinkun itsetuntoa kyllä voi koetella sinkuus, jos siitä puhutaan noin...
seksuaalisuus ja maailmallisuus kyllä korostuu, jos pitää olla vetävissä vetimissä, kuten maailman ihmiset...
- mutta ei tarvi ajatella, että ei ole huolittu tmv. sillä jokaiselle on varattu oma elämäntarkoituksensa,,,,ja puolisokin, joillekin vasta myöhemmin, jos niin on tarkoitettu,,,
-mutta olen huomannut sellaista, että jo 20 vuotiaat alkavat huolestua, jos ei löydy seurustelukaveria ja nimittävät jo itseään vanhoiksi piioiksi jne,,,
varmaan tuo huoli tulee siitä, että siioneissa on enemmän sisaria, kuin veljiä...kova kilpailu hyvistä miehistä...mut vanhempana huomasinkin, että tämä oma mies kuitenkin oli paras kaikista mahdollisista vaihtoehdoista...
aloin seurustelee 26-vuotiaana

Re: Sinkun oma "yrittäminen"

ViestiLähetetty: 02 Loka 2006, 00:48
Kirjoittaja Vl-Misu
Sinisielu kirjoitti:Pöyristyttävintä on, että eräs (vl) mies oli sanonut jotain sellaista, että uskovaisten naimattomien pitäisi pukeutua jotenkin vetämämmin, niin saisi puolison helpommin. Hah!

Niinpä,ei sen yleensäkkään ulkonäöstä pitäis olla kiinni! :o
Tai jos onkin niin,ei ainakaan siitä,jos nyt sattuis olemaan huppari päällä tai mummon antama wanha villapaita,niin sit jotkut alkavat sit kiertämään kaukaa?
Eihän se mitä päällä on,voi olla koko ratkaiseva tekijä.Koska eihän me pidetä edes AINA SAMOJA vaatteita päällä.Joten pelkkiin vaatteisiin ei kannata huomiota kiinnittää...
Ei se ole esim.kiinni pelkistä vartalon"muodoista"vai onko se sittenkin? :shock:
Vaan sen pitäis olla kiinni niistä KAIKISTA tai sisäisistä ominaisuuksista,se voi olla vaikkapa luonne:YSTÄVÄLLISYYS JA SUVAITSEVAISUUS ym.Jos joku niitä toisessa osaa ARVOSTAA.
Siis toisen KOKONAISUUDESTA! :idea: :wink:
"Kauneus on katsojan silmässä." :arrow:

ViestiLähetetty: 04 Loka 2006, 22:41
Kirjoittaja christian
Näin sinkkuna sitä on nähnyt Elämää hyvin läheltä ja paljon osakseen saanutkin, paitsi kansalaisluottamusta, mutta toisin kuin monet muut ei ole jäänyt ilman mitään muuta kuin ison kasan sydänsuruja.

ViestiLähetetty: 13 Loka 2006, 18:57
Kirjoittaja Vl-Misu
christian kirjoitti:Näin sinkkuna sitä on nähnyt Elämää hyvin läheltä ja paljon osakseen saanutkin, paitsi kansalaisluottamusta, mutta toisin kuin monet muut ei ole jäänyt ilman mitään muuta kuin ison kasan sydänsuruja.

Chirstian,Mitä tarkoitat?Niin olen minäkin saanut takapakkia,mut ei auta kuin jatkaa nokka pystyssä,kohti tuntematonta...Kaippa sieltä joku tulee vastaan sit,jos on tullakseen... :roll:
Ei auta itku markkinoilla. :roll:

ViestiLähetetty: 13 Loka 2006, 23:03
Kirjoittaja Emka
Joo o, niin sitä vain pitää, eihän sitä koskaan tiedä........ :wink:

ViestiLähetetty: 16 Loka 2006, 13:07
Kirjoittaja Emka
Mulla on tätä kokemusta sinkkuna olosta jo pitkästi, ja ei tämä elämä niin hirveän kamalaa ole :shock: Nyt tässä vaiheessa onkin parempi,koska tilanteeni terveydellisesti on se, mikä on.

Uskon Jumalan johtoon näissäkin asioissa, joten tämä on ollut minun osani,ja siihen on vain tyytyminen.

En kaikin ajoin pysty edes huolehtimaan itsestäni,ja tarvitsen apua ihan arkisissa asioissa.

Mutta eletään päivä kerrallaan. :oops: :lol:

ViestiLähetetty: 16 Loka 2006, 19:32
Kirjoittaja Saral
Täytyy kirjoittaa välillä tännekkin, vaikkei hirveänä tunnu olevan uutta asiaa.

Niin kai se on, että pitää tyytyä onneensa. Puoliso ei myöskään tule kaikille samaan aikaan. Emkakin saattaa vielä löytää "sen oikean". Toivottavasti Emka ei nyt naura.

Ihminen toivoo ja ajattelee, että sen pitäisi tulla nuorena. Toki hyvä niin olisi ja monelle onkin hyvä niin. Mutta ei kai se paha ole, vaikka vanhanakin tulee. Silloin rakkauden sanonta siitä, että kun se iskee vanhana, niin on verrattavissa siihen, että se on pahempi ts. voimakkaampi tunne.

Okei, mutta ajallaan ja aika pysyy paikallaan. Ja jos on niin, että sitä ei ole hyväksi nähty, niin siinä tapauksessa, se ei tule tietenkään.
Ihmisen ei kuitenkaan ole hyvä olla yksin, sekin on selvä. Ja tuon nyt ainakin voi todeta.

ViestiLähetetty: 16 Loka 2006, 21:27
Kirjoittaja Emka
:lol: :lol: Kiitoksia Saral, ei kai sitä pidä lakata toivomasta :oops: :oops:
Eihän sitä koskaan tiedä :?: :?: 8) :wink: :lol:

ViestiLähetetty: 16 Loka 2006, 23:18
Kirjoittaja ToBe
"Niska kyyryssä kohti uusia vastoinkäymisiä", kuten ystävälläni on tapana sanoa :)

Niin- kommentoin lyhyesti aiempia viestejä; Minun mielestäni ihmisen ulkonäkö (pukeutuminen, kasvot, yms.) vaikuttaa siihen, millaisen vaikutelman muut saavat hänestä. Eli; kiinnostavan ulkonäön omaaviin ihmisiin halutaan tutustua joten he törmäävät helpommin myös mahdollisiin puolisokandidaatteihin.

Pukeutumisessa sana "vetävä" voidaan myös ymmärtää usealla eri tavalla.

Yleensä

ViestiLähetetty: 17 Loka 2006, 08:07
Kirjoittaja Taavetti
Etsimme mieluummin kauniiksi mieltämiämme kumppaneita, se on elämän jatkuvuuden luontaisuus. Kuitenkin kauneus on katsojan silmissä, rumaa ihmistä en myönnä olevankaan, mutta sama ihminen voi näkyä toisen silmissä kauniina, toisen mielestä vähemmän kauniilta.

On sattunut usein sellaistakin, että ensi vaikutelma on vastenmielinen, mutta lähempi keskustelu ja tutustuminen antaa suhteeseen muita ulottuvuuksia. Henkinen kauneus on parasta, sen mukana voi paljastua myös aikaisemmin piilossa pysynyt ulkoinen kauneus. Silmä ja mieli voi mukautua yllättävän paljon.

ViestiLähetetty: 20 Tammi 2007, 01:48
Kirjoittaja Vl-neiti
Hieman huumorilla höystäen

Miten olen voinut välttyä avioliiton?

Vältin aluksi miehiä kuin ruttoa.
Muutin korpeen opiskelemaan.
Vannoin vanhanpiian valan, jonka jälkeen erehdyin seurustelemaan.
Muutin suureen kaupunkiin, jossa kuljen vain tietyssä porukassa.
Nyt kun tunnen oikeastaan elämäni ensimmäistä kertaa kaipuuta parisuhteeseen, niin teen taikatempun.
Miesikävän korvaan ikävöimällä läheisiä, jotka asuvat kaukana.
Tämä ikävä tuottaa silloin tällöin tuloksia ja saan rakkautta osakseni. Koen myös rakastavani.

Aiemmin en voinut edes kuvitella avioliittoa osakseni. Nyt sen osaan kuvitella. Mutta en osaa kuvitella sitä, että elämäni olisi mennyt toisin ja olisin nyt vaikkapa perheellinen. Jumalan tarkoitus on toteutunut.