Ideoita

Sinkkujen elämän iloista ja suruista sekä uskossa elämisestä.

ViestiKirjoittaja Nepheg » 19 Loka 2007, 23:02

Sinisielu kirjoitti:Kun ei kerran mene ehdotus läpi eka kerralla niin antaa olla sitten. :x


Harvoin asiat ensimmäisellä kerralla menevät läpi, vaikka olisivat tärkeitäkin.
Ota uudelleen puheeksi.
Sen verran olen ollut tekemisissä erilaisessa päätöksenteossa yritys ja työelämässä, että tiedän etten olisi saanut mitään aikaan jos olisin ensimmäisen EI:n tai asian pöydälle jättämisen jälkeen vain ollut hiljaa.
Luovan tauon jälkeen pitää tuoda asia uudelleen esille paremmilla perusteluilla.

Helposti voi saada käsityksen, että ehdottaja itsekään ei niin piittaa koko asiasta kun ei ole siitä puhunut kuin kerran.
Mieti etukäteen, kuinka perustelet asian jotta kuulijakin ymmärtää paremmin kuinka tärkeä ja hyvä asia on.
Liikaa ei kannata asioita listata, mutta kerro pari mielestäsi tärkeintä pointtia.

On ihana tunne, kun muutkin innostuvat asiasta ja asiat lähtevät rullaamaan.
Näin toivon sinunkin asiallesi käyvän, sillä sille on varmasti kysyntää eikä siinä voi ainakaan mitään hävitä joten ihmetellä täytyy jos ette ko. tapahtumaa saa järjestetyksi.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja nuusku » 03 Joulu 2007, 22:25

Jossain sanottiin, että Jumalan valtakunnan ensisijainen tehtävä on tarjota sielunhoitoa, siis evankeliumin sanomaa, ja sanottiin että esim. perheellisillä voi olla sellaisia kiusauksia ajatella, että Jumalan valtakunnan pitäisi tarjota heille esim. lastenhoitoapua tai tällaista, mutta kuitenkin Jumalan valtakunta on sielunhoitopaikka eikä ajallinen "lastenhoitohuone". Samanlainen kiusaushan voi olla sinkuillakin, että Jumalan valtakunnan pitäs tarjota jotenkin erityisesti ajallista apua elämäntilanteeseen ja sinkkuna pärjäämiseen...

Tottahan toki kai uskovaiset tahtovat auttaa myös ajallisissa asioissa, sinkkuelämäntilanteessa samoin kuin lastenhoidossa, mutta ovatko nuo kuitenkin Hengen hedelmiä, tai ajallisen ry:n toimintamuotoja. Olen ymmärtänyt, että Jumalan seurakunta hoitaa sieluja, ja antaa hengellistä apua.
Viimeksi muokannut nuusku päivämäärä 22 Joulu 2009, 15:04, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Emka » 03 Joulu 2007, 22:46

Siinäpä Nuusku sanoi asian niinku se on!

Tuo on totta,että ; "Mutta tuli vaan mieleen, että jossain seuroissa joskus sanottiin suunnilleen niin, että Jumalan valtakunnan ensisijainen tehtävä on tarjota sielunhoitoa, siis evankeliumin sanomaa, "

:idea: :idea: :idea: :idea:
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Joulu 2007, 22:50

Muuta ei ole sanottavaa, kuin että nuusku ymmärsi aivan oikein. Sielun hoito on Jumalan valtakunnan tärkein tehtävä, oikeastaan se on Jumalan valtakunnan ainoa tehtävä. Kaikki toiminta, ajallinenkin toiminta tähtää vain siihen, että ihmisten kuolemattomat sielut tulisivat hoidetuiksi taivasta varten. Kun järjestetään leirejä, virkistysiltoja tai -päiviä, ompeluiltoja, mitä tahansa ulkonaistakin toimintaa, ne tähtäävät eri tavoilla sielujen hoitamiseen.
Leireillä on erilaisia nimiä ja ohjelmia, että olisi selvä syy sellaista haluavien lähteä leirille tai virkistysiltaan. Vaikka uskovaiset nuoret kokoontuisivat esimerkiksi lentopalloa tai sählyä pelaamaan, ja vaikka siinä tilanteessa ei puhuttaisi uskomisen asiasta tervehdyksiä enempää, siinä toteutuu kuitenkin uskovaisten yhdessä oleminen eräässä muodossa.

Kun toiminta järjestetään virallisesti Rauhanyhdistyksen nimissä, se pyritään mahdollisuuksien mukaan järjestämään niin, että tärkein tavoite sielujen hoidosta tulisi jollakin tavalla mukaan. Vapaasti uskovaisten keskenään järjestämissä tilanteissa sillä ei ole niin paljon väliä. Kun toiminta on virallista Rauhanyhdistyksen ohjelmaa, siinä pyritään myös ohjelmallisesti ja muuten välttämään sitä, että se jollakin tavalla antaisi laittajalle sijaa. Siitä huolimatta tahtoo aina uskostamme osattomille löytyä jotakin sanomista ja moittimista, mutta se onkin aivan eri asia.

Tulin nuuskun viestiä lukiessa ja omaa kirjoittaessa niin syntisen tuntoiseksi, olin väsyneenä melko turmeltunutkin, anteeksi antamista teiltä kaipaan ja sitä pyydän.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja näre » 04 Joulu 2007, 22:29

Sielunhoito on ilman muuta tehtävistä tärkein. Miksi sitten apua saatetaan odottaa myös ajallisiin asioihin? Vanhoillislestadiolaisuudessa perheet ovat yleensä suuria ja esim. lastenhoitoapu tulisi monelle todelliseen tarpeeseen. Kuvittelen, että väsyneen perheellisen tai sinkunkin mielessä kehittyy helposti sen suuntainen ajatus, että jos en olisi tämän liikkeen jäsen niin elämä olisi helpompaa, mutta kun kerran haluan jäsenenä olla, niin saisivat toiset edes jotenkin auttaa. Tällainen ajatuskulku on kuitenkin lähtökohdiltaan virheellinen ja sille voi olla useita syitä.

Yhtenä syynä voi olla se, miten seurapuheissa puhutaan uskovaisten välisistä yhteyksistä: kannetaan toistemme kuormia, arvostetaan esim. lapsiperheitä, korostetaan uskovaisten ystävien tärkeyttä jne. Tiukan paikan tullen on siten luonnollistakin odottaa tämän uskovaisten turvaverkon jollain tapaa enemmän konkretisoituvan. Jos tätä konkretisoitumista ei kuitenkaan tapahdu, niin pettyminen purkautuu eritavoilla. Rauhanyhdistyksillä on tosin jonkin verran omaa diakoniatoimintaa, mutta kun siitä ei juurikaan tiedoteta, niin harva tietää edes millaisiin asioihin voisi sitä kautta saada apua. Ongelmallisissa tilanteissa ihmettelyä oman kristillisyyden puutteista ei varmasti vähennä tietoisuus siitä, että apua ajallisiin ongelmiin voi olla saatavissa muiden hengellisyyksien piiristä. Kynnys avunhakemiseen on yleensä korkealla hakipa sitä sitten mistä tahansa.

Syytä voi olla myös siinä, että monesti liian kevyesti vedetään yhtäläisyysmerkit Jumalan valtakunnan ja vanhoillislestadiolaisuuden välille. Elämäntilanteen saattaa nähdä olevan seurausta kuulumisesta vanhoillislestadiolaisiin ja siitä, että tässä liikkeessä ajatellaan asioista tietyllä tavalla. Ja näin ollen voi jäädä huomaamatta todellinen Jumalan valtakunnan jäsenyys ja siten se, että vaikeakin elämäntilanne on Jumalan lahjaa, eikä mikään syy tai seuraus ajalliseen liikkeeseen kuulumisesta.

Rauhanyhdistyksen toimintamuotojen tulee olla sellaisia, että ne tarjoavat kaikille sielunruokaa. Erityisesti toissijaisen toiminnan (muut kuin seurat) suunnittelussa on ensiarvoisen tärkeää huomioida, että kaikki kokisivat olevansa yhtä tervetulleita Ry:lle. Tätä huomiointia on esim. järjestää kaikille ryhmille (lapset, vanhukset, nuoret, aikuiset, isät, äidit, puolisot, sinkut jne.) tasapuolisesti jotain vaihtelevaa toimintaa. Nykyisellään yksinelävät aikuiset ovat selkeästi toiminnassa vähiten huomioitu ryhmä. Erilaiset ja vaihtelevat toimintamuodot koetaan tärkeinä ehkä siksikin, että niissä on suurempi mahdollisuus tutustua ihmisiin (=saada todellisia uskonystäviä) eri tavalla kuin tavallisissa seuroissa. Etenkin isommilla Rauhanyhdistyksillä yksinäiset saavat rauhassa olla yksin, elleivät ymmärrä itse hakea muiden tai toistensa seuraa. Tämä on yksi ongelma, johon ei olla täysin herätty, mutta johon toiminnan suunnittelulla voisi ehkä vaikuttaa.

On muistettava, että Rauhanyhdistysten toimintaa pyörittävät tavalliset meikäläiset, joten toimintakin on yleensä tavalliseen tuttuun ja turvalliseen kallistuvaa, ja hyvä näin. Kuitenkin toivoisi myös rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta tarttua uusiin kokeiluihin, jos niitä joku esittää. Ainahan voi sitten siihen tuttuun ja turvalliseen palata, jos jostain syystä uusi idea ei osoittaudukaan toimivaksi.
näre
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Joulu 2007, 22:36

Nuo näreen kirjoitukset vahvistan mielihyvin. Ei ole ainakaan pois ottamisen sijaa niissä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Pottu » 05 Joulu 2007, 02:15

Nuusku esitti taas hyvän idean, tuo raamattuluokka aikuisille. Ei sen tarve rajoittuisi varmasti "pariin, kolmeen aikuisiällä parannuksen armon saaneisiin" vaan olisi uskon rakennukseksi ihan kaikille, myös lapsuudesta saakka uskomassa olleille. Itselläni ainakin raamatuntuntemus on todella heikkoa.
Tuosta perheiden/yksinäisten tukemisesta taas.. Siioniahan olemme me kaikki. Eli meidän kaikkien pitäisi olla toinen toistemme tukena. Ja yksinäisyys poistuu, kun menee avuksi. Joskus vaan siitäkin voi tulla taakka. Tuntuu, että apua tarvitsevia on niin paljon. Kaikkia ei pysty auttamaan. Joutuu sanomaan ei, kun ei voi olla monessa paikassa yhtä aikaa, ja omatkin työt pitäisi ehtiä tekemään. :roll:
...peruna on ruoka ihan oikea
Avatar
Pottu
tosi pirteä
 
Viestit: 347
Liittynyt: 25 Helmi 2005, 20:51

ViestiKirjoittaja näre » 05 Joulu 2007, 02:33

Kirjoitit Nuusku tuossa kaikkea sellaista, että olisin voinut itsekin noin kirjoittaa. Paitsi että on noista aikuisten raamattuluokista ollut puhetta aina joskus jossain, mutta käytännössä toteutuneisiin en ole vielä saanut törmätä. Toivossa on hyvä elää!
Viimeksi muokannut näre päivämäärä 05 Joulu 2007, 02:42, muokattu yhteensä 1 kerran
näre
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Joulu 2007, 02:36

Hienoja reittejä laukkaa nuuskunkin ajatus, kannattaa tuollaisiakin reittejä pohtia, mutta kannattaa toki esittää toivomuksia muille paikallisille uskovaisille. Johtokunnan ja eri toimikuntien jäsenet ovat niiden eteenpäin viennissä avain asemassa, mutta jos saa rohkeutta, voi ehdotuksen tehdä vaikka ensi helmikuussa pidettävässä vuosikokouksessakin, kun käsitellään toimintasuunnitelmaa.
Jos haluaa nopeuttaa jotakin toivomaansa tapahtumaa, nyt ja lähiviikkoina on paras aika tehdä aloitteita. Niin menetellen on toimikunnilla ja johtokunnalla aikaa sovittaa ehdotus muuhun toimintaehdotukseen. Jos se ei ole sinne päätynyt, on aivan oikein vielä vuosikokouksessa kysellä ehdotuksensa unohduksen syitä.

Ei nuuskun toivomat tilaisuudet kuitenkaan aivan paitsioon ole jääneet. Niitä tulee esille sekä erilaisilla leireillä, mutta myös opistojen kursseilla. Vaikka jonkun kurssin teema olisi aivan maallinen, silloin kun uskovainen opettaja, tulee tämän tästä myös uskomisen asiaa ikään kuin läpäisyperiaatteella melkein jokaisen aiheen yhteydessä. Kolmen päivän kurssilla varsinaista uskonto aihetta on vain kaksi oppituntia, muu aika on tiivistä opiskelua kurssin varsinaisista aiheista.
Eniten uskoon liittyvää opetusta löytyy Raamattutiedon kursseilta, joten jos suinkin on tilaisuutta, sellaiselle kannattaa hakeutua, jos aika ja varat myöten antavat.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Heku » 05 Joulu 2007, 18:16

Meidän ry:llä on nyt toista (?) vuotta menossa käytäntö, että perjantai-iltana nuorten raamattuluokkien jälkeen on kaikille rippikoulun käyneille (ei yläikärajaa, eli kaikenikäiset ovat tervetulleita) raamattuilta. Siellä käydään yhdessä jotain raamatun kohtaa läpi ja sitten keskustellaan yhdessä jostain aiheesta, joka on jotakin tai useampia mietityttänyt. Ensimmäisillä kerroilla kirjoitimme lapulle haluamiamme aiheita.
Porukkaa siellä on 5-30 yleensä, riippuu illasta, joten todellakin kun istumme iltaa jonkun (yleensä) puhujan kanssa niin keskustelua syntyy aika hyvin. Olen itse saanut paljon itelle noista illoista. Monesti sitä miettii vaan yksin kaikkea uskonelämään ja yleensäkin elämän johonkin kipupisteeseen liittyvää asiaa, harvoinpa niistä tulee iltakylissä tms. juteltua pahemmin.
Siellä siis kaikenikäiset (vaikkakin siellä aikalailla on vain meitä "varttuneita" nuoria) saavat jakaa ajatuksiaan tästä uskovaisten talostelusta. Mahtava kun tällainen mahdollisuus on meille järjestetty. Toivottavasti muutkin saavat tulevaisuudessa nauttia samanlaisista illoista.


Tänään oli muuten Päivämiehen perhepeilissä juttua yksinäisen, "sinkun" elämästä. Tuli ihan sitä lukiessa tämä palsta mieleen, hyviä ajatuksia oli. Lukakaahan kaikki!
Avatar
Heku
tutustunut
 
Viestit: 20
Liittynyt: 17 Touko 2007, 22:09
Paikkakunta: Pohjanmaa

ViestiKirjoittaja näre » 05 Joulu 2007, 22:17

Yllätyin iloisesti, että Päivämiehestäkin sai vihdoin lukea yksinäisen osasta (ja vielä vähän muutakin kuin päivänpaistetta). Tätä aihetta on siellä ja muuallakin aivan liian vähän käsitelty. Tiedän että on monia uskovaisia, jotka joutuvat terapiassakin käsittelemään niitä tunteita, joita perheettömyys (kaiken perhekeskeisyyden keskellä) aiheuttaa. Niillä tuntosarvilla jotka minulle on suotu, aistin ongelman olevan paljon suurempi kuin yleisesti osataan kuvitellakaan. Ymmärrän Sinisielu muutamien aiempien viestiesi perusteella vähän tilannettasi, mutta eihän sillä ole kuitenkaan sinkkuiltaan osallistumisen kanssa mitään tekemistä tyytyykö osaansa vai ei.
näre
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Kesä 2008, 09:29

Kun ja jos koittaa aika toteuttaa Jumalan sallima tapahtuma, se voi tulla joskus yllättäenkin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Sinkkupalsta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron