Rauno Pitkänen: Nuorten aviopuolison valinta

Sinkkujen elämän iloista ja suruista sekä uskossa elämisestä.

Rauno Pitkänen: Nuorten aviopuolison valinta

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Heinä 2011, 21:22

Nuorten aviopuolison valinta
Alustus nuorten päivillä Hautajärvellä 29.12.1968


Nuoret ja heidän ongelmansa on tämän päivän puheenaihe. Nuorten ongelmista lienee keskeisimmällä sijalla sukupuolikysymys. Kaikki tietävät tämän asian ongelmineen vaikeaksi ratkaista. Maailma on pyrkinyt ratkaisuun omilla tavoillaan. Tämän maailman ruhtinas, Saatana, on maalannut kysymyksen sellaiseksi, että ainoiksi päteviksi ja heidän mielestään viisaiksi ratkaisuiksi ovat muodostuneet — ikävä kyllä sanoakaan — itsetyydytys, vapaat suhteet ja salaisen julkinen huoruus. Maailmasta on tullut suuri syntihuone, jonne sopivat ystävinä mukaan myös sukupuoliset poikkeavuudet. Ainoiksi takaperoisiksi, tyhmiksi, taantumuksellisiksi ja ahdasmielisiksi myös tässä asiassa jäänevät Siionin asukkaat.

Ensiksikin lienee alustuksessani aiheellista kajota kuudennen käskyn tarkoitukseen. Tämä käsky on hyvin laajoissa piireissä — myös väärähenkisten taholta tulkittu koskemaan ainoastaan avioliitossa olevia. Tällöin jäisivät vapaat "siveettömyysmarkkinat" aviosäädyn ulkopuolella oleville. He olisivat yhtä onnellisessa asemassa kuin eläimet metsässä. Monien mielestä tämä on kai yhteiskuntamme ja sivistyksemme kaunis kukinto. Millainen mahtaakaan tulla hedelmästä? Mihin arvoon jää näin korkean moraalin edessä avioliitto? Avioliitto saanee tällöin korkeintaan miinusmerkkisen arvosanan. Kenenpä kannattaa mennä avioliittoon, jos saa harjoittaa "rakkautta" kenen kanssa tahansa ja silti luvataan taivasosuutta? — Paratiisi täällä – paratiisi siellä. Miksi sitoa itseään keneenkään? Miksi elättää perhettä ja lapsia, kun "rakkaus" on vapaata, eikä se paljon maksa.

Sopinee meidän poimia muutamia Jumalan sanan kohtia, jotka osoittavat, kuinka suosiollinen Jumala on luvannut olla niitä saastaisuuden harjoittajia kohtaan, jotka eivät ole avioliitossa. Vanhan testamentin aikana Jumala on luvannut rangaista tällaisia kuolemalla. (1. Moos. 22: 16 – 19, 3. Moos. 18: 22–29, 3. Moos. 20: 6 -29, 4. Moos. 25: 1 – 9). Joku voi tähän sanoa, että on kysymys vanhasta testamentista. Uuteen testamenttiin tämä ei kuulu. Niin, mutta mehän tiedämme, ettei Jeesus tullut kumoamaan lakia ja profeettoja, vaan täyttämään ne. Samoin uskovaisiakaan joiden myös tässä asiassa tulee olla Jeesuksen seuraajia, ei ole asetettu laissa ilmoitetun Jumalan tahdon tahallisiksi rikkojiksi, vaan sen tekijöiksi Jumalan armon ja Pyhän Hengen voiman kautta (ei omasta voimasta, sillä se ei olisi niin mahdollista). Herra Jeesus ei ole lunastanut meitä synneistä ja laista, tehdäkseen meistä vapaan synnin harjoittajia. Hän on vapauttanut meidät synneistä ja lain kirouksesta, elääksemme omantunnon puhtaudessa kilvoitellen.

Tällä ajalla on aihetta erityisesti teroittaa ihmisille avioliiton merkitystä ja siunausta, sekä siveettömyyden turmiollisuutta. Ensiksikin siveettömyyden estämiseksi, avioliitto on useimmille ihmisille välttämätön. "Mutta huoruuden tähden pitäköön kukin oman vaimonsa ja jokainen pitäköön oman miehensä." (1. Kor. 7:2). Miehen ja vaimon yhdistyminen, vain kuoleman kautta erotettavissa olevalla liitolla, on Jumalan paratiisissa säätämään järjestykseen perustuva tosiasia. "Ja Jumala sanoi: tehkäämme ihminen meidän kuvaksemme, meidän muotomme jälkeen, ja he vallitkaat kalat meressä, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan, ja kaikki, jotka maalla matelevat. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi Hän sen loi. Mieheksi ja vaimoksi loi Hän heitä. Ja Jumala siunasi heitä, ja Jumala sanoi heille: kasvakaat ja lisääntykäät ja täyttäkäät maata, ja tehkää, se teillenne alamaiseksi." (1. Moos. 1: 26—28). Koska Jumala loi ihmisen mieheksi ja vaimoksi, ei heille käy eläminen yksinään. Mies on todella mies vasta saatuaan vaimon. Ja nainen on todella nainen vasta saatuaan miehen. Näin toteutuu; ihmisyys alkuperäisessä tarkoituksessaan. Ei ensimmäinenkään ihminen vainut elää ilman aviopuolison tuomaa apua. "Ja Herra Jumala sanoi: ei ole hyvä ihmisen yksinänsä olla, minä teen hänelle avun, joka hänen tykönänsä oleman pitää." (1. Moos. 2: 18). Herra Jeesus, lain täyttäjä, pitää uudessa testamentissa voimassa olevan järjestyksen, lausuessaan: "...ettekö te ole lukeneet: joka alusta teki ihmisen, mieheksi ja vaimoksi Hän heidät teki? Ja sanoi: sen tähden pitää ihmisen luopuman isästänsä ja äidistänsä ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Niin eivät he enää ole kaksi, mutta yksi liha. Jonka siis Jumala yhteen sovitti, ei pidä ihmisen sitä erottaman.". (Matt. 19: 4-6).

Edellä sanottu ei koske aivan kaikkia ihmisiä. Tästä järjestyksestä ovat vapaita ne, jotka voivat säilyttää puhtauden avioliiton ulkopuolella ilman, että heidän ihmisyytensä, persoonallisuutensa kärsisi siitä. Mutta Jumalan luomisjärjestykseen sidotun tahdon vastaista menettelyä merkitsee jättäytyminen tahallisesti pois aviosäädystä, jos asianomaisella ei ole kykyä säilyä puhtaana ajatuksiltaan, sanoiltaan ja teoiltaan ilman aviopuolisoa. Luther kirjoittaa tästä näin: "Sillä tuo sana, minkä Jumala sanoo: 'Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää', ei ole käsky, vaan enemmän kuin käsky. Nimittäin jumalallinen tekö, jonka estäminen tai laiminlyöminen ei ole meidän vallassamme, vaan joka on yhtä välttämätön kuin se, että on olemassa mies, ja välttämättömämpi syömistä ja juomista, ruumiin puhtaana pitämistä, nukkumista ja valvomista. Se on ihmiseen istutettu luonto ja laatu, niin kuin ne ruumiin jäsenetkin, jotka siihen kuuluvat. Sen vuoksi aivan niin kuin Jumala ei käske ketään olemaan mies tai nainen, vaan Hän toimittaa niin, että heidän on oltava sellaisia. Samoin Hän ei myöskään käske lisääntymään, vaan toimittaa niin, että heidän täytyy lisääntyä. Ja milloin sitä yritetään estää, se ei ole sittenkään estettävissä, vaan toteutuu omaa latuaan haureuden, aviorikoksen ja häpeällisten syntien tietä, sillä siinä ei ole kyseessä harkinta vaan luonto." (Lutherin Valitut Teokset, LLI, s. 198).

Vain muutamilla on lupa jäädä aviosäädyn ulkopuolelle. Näistä on Herran Jeesuksen sana Matteuksen evankeliumissa: "Sillä muutamat ovat kuohitut, jotka äitinsä kohdusta niin syntyneet ovat: ja ovat kuohitut, jotka ihmisiltä kuohitut ovat, ja ovat kuohitut, jotka taivaan valtakunnan tähden itse kuohinneet ovat. Joka sen taitaa käsittää, käsittäköön." (Matt. 19:12).

Tähänastisella esitykselläni on ollut tarkoituksena kumota sellainen ratkaisumahdollisuus, ettei valittaisi aviopuolisoa ollenkaan. Tämä ratkaisu soveltuu vain harvoille.

Aikamme siveellisen luhistuneisuuden takia on avioliiton käsite myös nuorten maailmassa tullut hämäräksi. Näemme tutun kuvan ajastamme, kun luemme Jeesuksen kuvausta maailmanloppua edeltävästä ajasta: "Mutta niin kuin Noan ajat olivat, niin pitää myös Ihmisen Pajan tulemus oleman. Sillä niin kuin he niinä päivinä vedenpaisumisen edellä olivat, söivät ja joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin sisälle meni, ja ei tietäneet ennen kuin vedenpaisumus tuli, ja otti pois kaikki: niin pitää myös ihmisen Pojan tulemus oleman. (Matt. 24: 37–39) Suurten onnettomuuksien edellä ihmiset näyttää ennenkin vallanneen sukupuolinen kurittomuus. Näin kävi myös Sodomassa ja Gomorrassa Lotin päivinä. Eräänkin kerran Raamattu kertoo Lotin saaneen vieraita. Ja illan tultua kertoo Raamattu tapahtumien kulusta seuraavaa: "Ennen kuin he levätä panivat, tulivat kaupungin miehet, sodomalaiset, nuoret ja vanhat, kaikki kansa joka kulmalta, ja piirittivät huoneen. Ja huusivat Lotin, ja sanoivat hänelle: kussa ovat ne miehet, jotka sinun tykös yöllä tulivat? Tuo heitä meidän tykömme tutaksemme heitä. Silloin Lot meni ulos heidän tykönsä oven eteen, ja sulki oven jälkeensä. Ja sanoi: älkäät te, rakkaat veljeni, tehkö niin pahoin. Katso, minulla on kaksi tytärtä, jotka ei vielä miehestä mitään tiedä: ne minä tuotan teille, tehkäät heille, mitä te tahdotte: ainoastansa näille miehille älkää mitään pahaa tehkö; sillä sen tähden he ovat tulleet minun kattoni varjon alle. Mutta he sanoivat: tule tänne. Ja sanoivat: tuleeko joku muukalaiseksi, ja kuitenkin tahtoo kokonansa hallita. Nyt me teemme enemmän pahaa sinulle kuin heille: ja he tekivät suurella väkivallalla miehelle, Lotille ylläkön, ja juoksivat ovea särkemään. Niin miehet ojensivat kätensä ulos, ja tempasivat Lotin tykönsä huoneeseen, ja paiskasivat oven kiinni. Ja miehet kuin huoneen edessä olivat, löivät he sokeudella, pienet ja suuret, niin että he väsyivät ovea etseissänsä." (1. Moos. 19: 4 – 11).

Jumalan luomisjärjestykseen perustuvan aviollisen yhteyden hylkääminen koitui noiden kaupunkien tuhoksi. Tässä yhteydessä sopii meidän panna merkille silloisten ihmisten syvä paatumus... Lotin varoitukset tulevasta tuhosta kaikuivat kuin kuuroille korville: "Niin Lot meni ulos ja puhutteli vävyjänsä, jotka piti saaman hänen tyttärensä, ja sanoi: nouskaa ja lähtekää tästä siasta, sillä Herra hukuttaa tämän kaupungin. Mutta hän oli kujin leikkiä tekevä hänen vävyinsä silmäin edessä." (1. Moos. 19: 14).

Hyvät ystävät. Sukupuoliasiat eivät ole tarkoitettu leikkimistä varten. Ne ovat liian tärkeitä asioita leikkikaluna käytettäväksi. Monet ovat näillä leikkineet. Yhtä monille se on koitunut ajalliseksi - ja iankaikkiseksi kiroukseksi.

Sukupuoliturmeluksen, ja avioliiton halveksimisen syynä ei ole ollut vain julkijumalattomuus, vaan yhtä usein myös väärä hengellisyys. Tästä kirjoittaa apostoli Paavali: "Sen tähden on myös Jumala heidät laskenut sydämensä himoihin, saastauteen, häpäisemään keskenänsä omaa ruumistaan, jotka Jumalan totuuden ovat valheeksi muuttaneet, ja ovat kunnioittaneet ja palvelleet enemmän luontokappaletta kuin Luojaa, joka on siunattu iankaikkisesti. Amen. Sen tähden on Jumala heidät antanut ylön häpiäilisiin himoihin, että myös heidän vaimonsa ovat muuttaneet luonnollisen tavan luontoa vastaan. Niin myös miehet ovat antaneet ylön vaimon luonnollisen pitämisen, toinen toisensa puoleen himoissansa palanneet, miehet miesten kanssa riettauden tehneet ja saaneet, niin kuin pitikin, eksymisensä palkan itsessänsä. Ja niin kuin ei he tahtoneet Jumalaa tuta, niin Jumala laski heidät häijyyn mieleen tekemään niitä, mitä ei sovi. (Room. 1: 24 - 28) Meidänkin aikamme väärä jumalisuus yhdessä julkisen jumalattomuuden kanssa näyttää olevan enemmän saastaisuuden, kuin puhtauden puolustaja. Myös tästä syystä on aihetta korostaa näiden syntien vaarallisuutta yksityisten ja kokonaisten kansojen edun nimissä. Ihmisruumista ei ole luotu saastaisuuteen, vaan todella jaloon käyttöön. Tästä kirjoittaa apostoli Paavali korinttolaisille: "Välttäkäät huoruutta. Kaikki synnit, joita ihminen tekee, ovat ulkona ruumiista: vaan joka huorin tekee, tekee syntiä omassa ruumiissansa. VAI ETTEKÖ TIEDÄ, että teidän ruumiinne ON PYHÄN HENGEN temppeli, joka teissä on, jonka te Jumalalta saitte, ja ettepä te ole teidän omanne. Sillä te olette kalliisti ostetut: kunnioittakaa Jumalaa siis teidän ruumiissanne ja teidän hengessänne, jotka Jumalan ovat." (1. Kor. 6: 18–20).

Edellä sanottu on varsinaisesti alustuksen alustusta, mutta nykyisen ajan ja sen virtausten tähden olen katsonut oikeaksi ja aiheelliseksi näin laajemmin pohjustaa asiaa. Jumalan sanasta olemme nyt oppineet, kuinka useimmat nuoret ovat kerran aviopuolison valinnan edessä. Mutta mistä löytyisi sopiva elämänkumppani, jonka kanssa voisi jakaa elämän ilot ja surut, myötä- ja vastoinkäymiset? Millä perusteilla valinta olisi suoritettava? Tässäkään asiassa ei Jumalan valtakunnan sisällä sovi nojautua tämän maailman periaatteisiin so. kauneuteen, rikkauteen, oppineisuuteen yms. valintaa tehtäessä. Sopii muistaa vanhaa sananlaskua: 'Moni on kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä.'

En ryhdy antamaan tarkempia ohjeita. Minulla ei ole siihen kylliksi viisauttakaan. Onhan tämä lisäksi asia, joka tulee jokaisen itse päättää. Jääköön tarkempi käsittely keskustelun aiheeksi. Kiinnitän huomiotani vain muutamiin Raamatun sanasta avautuviin näköaloihin. Tarkastelen asiaa nimenomaan uskon näkökulmasta. Tärkein neuvo uskovaiselle nuorelle on tämä: ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA SUOSTU AVIOLIITTOON EPÄUSKOISEN KANSSA. Se on synti, josta ei tule pisaraakaan siunausta, vaan pelkkää kirousta. Jumalan valtakunnan sisältä löytyvät parhaat tytöt ja pojat. Tuskin maailmasta voisit löytää liioin ketään, joka olisi säilyttänyt nuoruuden puhtauden. Valtakunnan, sisällä ovat ne nuoret, joilla on vielä tallella sydämen sivistys. - Ja sydämestä kaikki muukin tulee Raamatun opetuksen mukaan. Tätäkin kysymystä on meille omiaan selvittämään vanhan testamentin esikuvallinen menettely. Siiloinhan juutalainen ei saanut mennä avioliittoon pakanakansoihin kuuluvien kanssa:

"Ja ei sinun pidä heimolaisuuteen antaman sinuas heidän kanssansa: sinun tyttäriäs ei sinun pidä antaman heidän pojillensa, ja heidän tyttäriänsä ei sinun pidä ottaman pojilles Sillä he viettelevät sinun poikas minun tyköäni, palvelemaan muukalaisia jumalia; niin julmistuu Herran viha teidän päällenne ja nopiasti hukuttaa teidät. Mutta näin pitää teidän tekemän heille: heidän alttarinsa pitää teidän kukistaman ja heidän patsaansa rikkoman, niin myös heidän metsistönsä hakkaaman, ja heidän epäjumalansa kuvat tulella polttaman. Sillä sinä olet pyhä kansa Herralle sinun Jumalalles. Sinun on Herra sinun Jumalas valinnut omaksi kansaksensa kaikista kansoista, jotka asuvat maan päällä." (5. Moos. 7: 3 — 6). Näemme, kuinka rajan asetti juuri usko. Jotta usko säilyisi puhtaana, ei ole vara väärällä tavalla asettua yhteyteen väärän hengellisyyden tai jumalattomuuden kanssa. Onhan Jumalan lasten kokemus myös tältä ajalta se, että maailma menoineen pyrkii tulemaan muutoinkin meitä aivan liian lähelle. Salomonin kohtalo on varoittava esimerkki. Nimenomaan pakanalliset vaimot houkuttelivat hänet epäjumalisuuteen, eikä Raamattu anna todistusta hänen sielunsa autuaaksi tulemisesta. (1. Kun. 11: 1-7)

Oikein menetteli patriarkka Abraham, joka poikansa puhemiestä vannotti näin: "Ja minä vannotan sinua Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettes ota emäntää minun pojalleni kanaanealaisten tyttäristä, joiden seassa minä asun. Vaan mene minun isäni maalle ja minun sukuni tykö: ja ota minun pojalleni Isaakille emäntä." (1. Moos. 24: 3, 4).

Lopulta seka-avioliitot pakanain kanssa, muodostivat syyn Israelin kansan luopumukseen oikeasta uskosta, ja lankeamiseen väärään jumalisuuteen sekä niistä seuraaviin rangaistuksiin, joita se on kärsinyt aina näihin päiviin saakka. Baabelin vankeudesta paluun jälkeistä tilannetta Esran kirja kuvaa tällaisena: "...niin tulivat päämiehet minun tyköni ja sanoivat: Israelin kansa ja papit ja leeviläiset ei ole erinneet maan kansain, kanaanealaisten, hetiläisten, pheresiläisten, jebusilaisten, ammonilaisten, moabilaisten, egyptiläisten ja amorilaisten kauhistuksesta. Sillä he ovat ottaneet heidän tyttäriänsä itsellensä ja pojillensa, ja ovat sekoittaneet pyhän siemenen maan kansain kanssa, ja heidän päämiehensä ja esivaltansa ovat kaikkein ensimmäiset siinä pahassa teossa." (Esra 9: 1, 2). Samoin ensimmäisen maailmanajan tuhon, vedenpaisumuksen edellä, tulivat muotiin uskovaisten avioliitot epäuskoisten kanssa, "Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisääntymään maan päällä, ja siittivät tyttäriä, niin Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäret kauniiksi, ja ottivat emänniksensä kaikesta kuin he valitsivat. Silloin sanoi Herra: ei minun henkeni pidä nuhtelemaan ihmistä (sanan kautta) ijankaikkisesti, sillä hän on liha; sen tähden olkoon hänelle aikaa sata ja kaksikymmentä ajastaikaa. Siihen aikaan olivat sankarit maan päällä: ja myös sitten kun Jumalan pojat makasivat ihmisten tytärten kanssa, ja he olivat siittäneet heille lapsia. Nämä olivat valtiaat, ne muiden kuuluisat miehet." (1. Moos. 6: 1-4).

Taivaallisen Isän lapsina pyhästä evankeliumin siemenestä syntyneinä, ovat uskovaiset tämän ajan Jumalan itselleen valitsema kansa, pyhä heimo, joka ei saa asettua heimolaisuuteen tämän maailman lasten kanssa, jotka eivät ole Jumalasta, vaan tämän maailman ruhtinaasta. Avioliitto on tosin ulkonainen ja maallinen asia, mutta samalla se merkitsee niin läheistä suhdetta elämänkumppaniin, että siinä aviopuolisot tulevat yhdeksi lihaksi. Jotta liitto säilyisi ehyenä ja siunauksellisena, se vaatisi molempien osapuolien yksimielisyyttä ihmiselämän tärkeimmässä asiassa, sielun autuuden kysymyksessä.

Hengellisesti vallitsee kuitenkin uskovaisen ja epäuskoisen välillä ylitsepääsemätön kuilu. Tällaisessa yhteydessä on pakko rakastaa ikään kuin aidan takaa. Apostoli Paavali kirjoittaa: "Älkää vetäkö iestä epäuskoisten kanssa, sillä mitä oikeuden on vääryyden kanssa tekemistä? Eli mitä osallisuutta on valkeudella pimeyden kanssa? Ja mikä sovinto on Kristuksella Belialin kanssa? Taikka mikä osa on uskovaisella uskottoman kanssa? Eli kuinka Jumalan temppeli sopii epäjumalain kanssa. Sillä te olette elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala sanoo: minä tahdon heissä vaeltaa, ja minä tahdon olla heidän Jumalansa, ja heidän pitää oleman minun kansani." (2. Kor. 6: 14-16) Monet ulkopuolella Jumalan valtakunnan näyttävät olevan "fiksuja", kunnon kansalaisia. Tästä huolimatta Raamattu ei anna hyvää todistusta kenestäkään ulkopuolella Jumalan valtakunnan olevasta. Ilmestyskirjaan on heistä merkitty seuraava mainetodistus:

"Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät." (Ilm. 22:14). On parempi luottaa enemmän Jumalan sanaan kuin epäuskoisten valheellisiin lupauksiin. Lupaukset on helppo antaa, mutta ne on vaikea täyttää. Myöhemmässä vaiheessa tapahtuviin parannuksentekolupauksiin voi vähimmin luottaa. Tavallisimmin on käynyt niin, että uskovaisen osapuolen on täytynyt luopua kalleimmasta aarteestaan, uskosta ja sielun autuudesta. Jos kuitenkin on voinut säilyttää kuin ihmeen kautta uskonsa, on kannettavaksi jäänyt raskas risti koko elämän ajaksi. Tästä rististä ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään. — Ja eikö uskovaisella ole ristiä tarpeeksi ilmankin?

Miehistä sukupuolta pidetään varsinaisesti valinnan suorittajana ja aloitteentekijänä. Heille voisimme lukea Raamatusta pari kohtaa, joissa esitellään hyvän ja kunniallisen vaimon ominaisuuksia. Kuulkaapa pojat ensin Paavalia: "...niin myös, että vaimot kohtuullisissa vaatteissa olisivat ja kaunistaisivat itsensä hävyllä ja kainoudella, ei kahra-hiuksilla, eli kullalla, eli päärlyillä, eli kalliilla vaatteilla, vaan niin kuin niille vaimoille sopii, jotka jumalisuuden hyväin töiden kautta osoittavat." (1. Tim. 2: 9, 10).

Apostoli Pietari jatkaa: "...joidenka kaunistus ei pidä oleman ulkonaisissa hiusten palmikoissa ja kullan ympäriripustamisessa eli vaatteen puvussa, vaan salainen ihminen ilman vikaa sydämessä, lakialla ja hiljaisella hengellä, se on kallis Jumalan edessä. Sillä näin ovat pyhätkin vaimot muinen itsensä kaunistaneet, jotka toivonsa panivat Jumalan päälle ja olivat miehillensä alamaiset..." (1. Piet. 3: 3-5). Ja kuulkaa te nuoret tytöt. Kyllä te kelpaatte emänniksi ja rouviksi ilman maailmallista itsenne tahrimista - varmasti myös ilman minihameita. Pitäkää vain itsenne siisteinä. Kyllä luonnon kauneus ja - värit tepsivät ja saavat lopulta poikien päät pyörälle, ja niin ennen pitkää saatte astua käsi kädessä sen maailman parhaimman ja komeimman pojan kanssa lausuaksenne erään elämänne sisältö rikkaimman sanan: 'tahdon'. Muutoin puolisoa valittaessa huomioon otettavat sinänsä nekin kaikki tärkeitä asioita, kuten luonne, yhteiskuntaluokka yms., jätän keskustelun piiriin. Edelleen saavat
keskustelun aiheiksi jäädä kihlaukseen liittyvät kysymykset ja se, kuinka aikaisin olisi parasta solmia avioliitto.

Lopuksi kiinnitän huomiota uskon asian kannalta merkittävään, jo aviopuolisoa valittaessa huomioon otettavaan kysymykseen: so. lapsiin. Hyvät nuoret! Olkoon avioliitto teille ilon aihe, mutta olkaa toki valmiit ottamaan vastaan Jumalan siunauksena ne lapset, jotka teille annetaan. Tässä asiassa ei ole tinkimisen eikä tulkinnan varaa. Jos pidämme vääränä surmata silmillemme näkyviä eläviä ihmisolentoja, miksi emme pitäisi yhtä vääränä surmata siemen- ja alkuvaiheessa sitä "elämää, joka ei vielä silmään näy. Maailman Ruhtinaasta Raamattu sanoo, että Hän on ollut murhaaja maailman alusta. Hän on myös valhettelija ja valheen isä. (Joh. 8: 44). Tämä ruhtinas on opettanut surmaamaan syntymättömät lapset ja on saanut lisäksi ihmiset uskomaan, että he näin palvelevat hyvillä töillä Jumalaa.

Päättäkää t jo ennen avioliittoon astumista olla surematta ruoasta ja vaatteista, vaikka saisittekin tusinan tai parikin lapsia. Pitäkää vähäisemmänkin ajallisen mammonan keskellä kalleimpana uskon aarre. Usko ei vie ajallista siunausta, vaan tuo sitä teille. Näin yksinkertaisesti opettaa Herra Jeesus meitä aineellisiin tuijottavia ihmisiä luottamaan Hänen siunaukseensa: "Sen tähden sanon minä teille: älkäät murehtiko henkenne tähden, mitä te syötte ja mitä te juotte, eikä ruumiinne tähden, millä te teitänne verhootte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka? Ja ruumis parempi kuin vaate? Katsokaa taivaan lintuja, ei ne kylvä eikä niitä, ei myös kokoa riiheen, ja teidän Taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa enempi kuin ne? Mutta kuka teistä voi surullansa lisätä yhden kyynärän pituudellansa? Ja mitä te surette vaatteista? Katsokaat kukkasia kedolla, kuinka ne kasvavat: ei ne työtä tee etkä kehrää. Kuitenkin sanon minä teille, ettei Salomo kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänä päivänä seisoo ja huomenna pätsiin heitetään, eikö Hän paljon enemmin Teidän sitä tee, te vähäuskoiset? Sillä kaikkia näitä pakanat etsivät: sillä teidän Taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkia näitä tarvitsevan.

VAAN etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämät teille annetaan. Älkäät sen tähden surko huomisesta päivästä, sillä huomisella päivällä on suru itsestänsä. Tyytyköön kukin päivä surullensa." (Matt. 5: 25 – 34.)

Rauno Pitkänen
Päivämies 8.1.1960
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Paluu Sinkkupalsta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron