Kysymyksenasettelusi ja jaottelusi on monin paikoin ongelmallinen. En siksi voi vastata kysymykseesi suoraan. Vl-opetuksen mukaan vain vl-opetuksen mukainen opetus on Raamatun mukaista opetusta.
Lähtökohtaisesti vl-opetuksessa pidetään vl-uskoa tunnustavia oikein uskovina, joskin samalla korostetaan, että myös mätiä kaloja/tyhmiä neitsyitä on. Vl:ia kuuluu tai on kuulunut historian aikana useisiin kirkkokuntiin. Nykyään ilmeisesti lähes kaikki Suomen vl:t kuuluvat evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Ainakin aiemmin oli kuitenkin myös ortodoksikirkkoon kuuluvia vl:ia. Katolisissa maissa vl:t käsittääkseni kuuluvat katoliseen kirkkoon. Pohjois-Amerikassa vl:illa on oma LLC-kirkko. Voidaan sanoa, että Kristuksen seurakuntaruumiin vl-jäseniä on luterilaisissa, ortodokseissa ja katolisissa sekä vl:ten omassa kirkossa.
Historiaa tarkastellen voidaan todeta, että (vanhoillis)lestadiolaisuus polveutuu Ruotsin lukijaisuudesta. Lukijaisuuden juuret taas ovat Saksan herrnhutilaisuudessa ja pietismissä. Ei voida sanoa, että kaikki lukijaiset, herrnhutilaiset ja pietistit olisivat olleet Kristuksen seurakuntaruumiin jäseniä, sillä ko. käsitteet pitävät sisällään paljon toisistaan poikkeavaa herätyskristillisyyttä. Voidaan kuitenkin sanoa, että Kristuksen seurakuntaruumiin jäseniä on kuluneina vuosisatoina ollut lukijaisissa, herrnhutilaisissa ja pietisteissä. He ovat olleet eräänlaisia vl:ten hengellisiä esi-isiä ja -äitejä. Koska Kristuksen seurakunta (eli kirkko) on ajan rajat ylittävä, voidaan sanoa, että Kristuksen seurakuntaruumiiseen kuuluu myös lukijaisia, herrnhutilaisia ja pietistejä. Ennen pietismiä elävä usko lienee vaikuttanut (aito)luterilaisuudessa ja sitä ennen mahdollisesti Böömin veljeskunnassa, husilaisuudessa ja valdolaisuudessa.
Vl-opetuksen eräs keskeinen piirre on ajatus lapsenuskosta. Vl-opetuksen mukaan jokainen ihminen syntyy maailmaan uskovaisena, täysin riippumatta vanhempiensa vakaumuksesta. Tämä lapsenusko sammuu jossain vaiheessa syntien ja ylitsekäymisten seurauksena, jos lapsen omaatuntoa ei hoideta evankeliumilla. Lasten suuren määrän vuoksi voidaan sanoa, että Kristuksen seurakuntaruumiin jäseniä on kaikissa mainitsemissasi kirkkokunnissa, jos pienet lapset luetaan ko. kirkkokuntien jäseniksi. Lisäksi Kristuksen seurakuntaruumiin jäseniä löytyy muslimien, ateistien, buddhalaisten, hindujen, sintolaisten, taolaisten, sikhiläisten, erilaisten luonnonuskontojen edustajien jne. lapsista. Henkisesti lasten tasolle jäävistä kehitysvammaisista voi sanoa saman. Jos ihminen ei koskaan opi erottamaan oikean ja väärän eroa, ei hänelle voi tulla kadottavia tekosyntejäkään, on minun ymmärrykseni asiasta.
Millainen kristinuskoinen sitten ei ole oikein uskova, lienee kysymyksesi ydin? Ensinnäkin jos ihminen on tullut uskoonsa yksinäisyydessä, ilman Kristuksen seurakuntaruumiin mukanaan kuljettamaa Pyhän Hengen tulen kosketusta, hänen uskonsa ei voi olla oikeaa uskoa. Samoin jos joku tulee uskoonsa yksinäisyydessä uskoon tulleen saarnatessa, ei voi syntyä oikeaa uskoa. Edelleen jos joku tulee uskoonsa sellaisen saarnatessa, joka on saanut uskonsa henkilöltä, joka oli tullut uskoonsa yksinäisyydessä uskoonsa tulleen saarnasta, ei voi syntyä oikeaa uskoa. Ketjun täytyy olla katkeamaton apostolinen suksessio.
Mistä sitten tiedetään, milloin jonkun usko edustaa aitoa apostolista suksessiota ja milloin välissä on tyhjiä lenkkejä? Ei voidakaan tietää. Kyse on uskon asiasta! Tiedetään, että Raattamaa uskoi Laestadiuksen kautta, Laestadius Lapin Marian kautta ja Lapin Maria Pehr Brandellin kautta. Brandellista ei ole olemassa näyttöä, että hän olisi saanut uskonsa joltain "ennen uskoneelta", kuten vl-kristillisyydessä sanotaan. Uskon silti, että Brandell on ollut jossain kontaktissa Pyhää Henkeä kuljettaneeseen lukijaisuuden suuntaan, ja saanut elävän uskon sitä kautta. Lutherin kohdalla tiedetään, että hän sai elävän uskon vanhan augustinolaismunkin kautta.
Mistä sitten voidaan arvata, että jotkut suunnat eivät edusta aitoa apostolista suksessiota? Monien hengellisyyksien opetuksissa hyväksytään yksinäisyydessä tapahtuva uskoontulo. Vaikuttaa todennäköiseltä, että tyhjiä lenkkejä olisi runsain määrin, jos yksinäisyydessä tapahtuvaa uskoontuloa pidetään kritiikittömästi oikeaan uskoon tulemisena.
Opillisesti eri opetuksia voidaan vertailla monissa muissakin asioissa. Eri suuntien väliltä voidaan löytää eroavaisuuksia ja yhteneväisyyksiä. Tällaista järkeistämistä oleellisempaa on kuitenkin kaikesta huolimatta se, keiden kanssa oikein uskovat kokevat tuntevansa hengen yhteyttä. Jos hengen yhteyttä ei koeta, sitä ei myöskään synny.
Lestadiolaissaarnaajat vierailivat v. 1884 Tukholmassa ottamassa selvää waldenströmiläisten opetuksesta. (Ks.
Tunnustelumatka Tukholmaan.) Sitä ennen lestadiolaisuudessa ajateltiin, muita herätyskristillisyyksiä tarkemmin tuntematta, että hengen yhteys voisi syntyä moniinkin hengellisyyksiin. Tunnustelumatkan tulos oli kuitenkin tyrmäävä:
"Hengen yhdeys ei näy tulevan niin paljon kysymykseen, vaan arvelemme että jos emme saarnaa Kristuksen Kärsimisestä, ej Kristusta Lain täyttäjäksi ettej liikutukset tulis, vaan pitäsimme pitkät rukoukset ja lailliset saarnat laulettas ja soitettas uruilla ja viuluilla ja vieläpä kaunistais kokous paikat kukkaisilla ja Lehti kranseilla usiasti niin olisimme hengen yhdeydessä Waldenströmiläisten kanssa.
Synteinanteeksi saamisen julistus ei näy eikä kuulu. Jos Waldenström on kirjoittanut että Kirkko papit, on heittäneet taivaanvaltakunnan avaimet merreen, niin täytymme met sanoa ettej nämät saarnajat ole vielä niitä sieltä hakeneet pois/ ja jos niistä puhuu niin kattelevat suurilla silmillä, ja sanovat ja, ja, vaan ejvät tee niistä tämän enämpi asia.
- -
Olemme ottaneet selvittää asiaa teille tuntomme jälkeen niin kuin olemme nähneent ja kuulleet,/ ja jos semmonen kristillisyys on vahvistettava niin emmä tarvitse lähettää tänne saarnaia niitä on täällä kyllä,/ vaan jos kristillisyys saarnataan niin kuin ennen keskelämme on tapahtunnut niin näitten kansa tullee riita ei paranne. Sanokaat Jumalan seurakunnalle rauhan ja rakkauden tervehdykset meiltä ja yhdeltä kristinsisarelta se ainoa kuin Stockholmissa uskoo niin kuin met."PS. Vl-opetuksen mukaan vl:n tulee katsella puolisokseen vl:ta.