Onni on kiireetön aamu, kun päivä saapuu huomaamatta sillä aikaa kun kerromme toisilleme unia, joita yöllä näimme. Ja tämän runon myötä kerron unesta, johon tänä aamuna heräsin;
Minulla oli pihdit,joilla aloin irrottamaan suustani pois hammas kerrallaan. Lapset olivat siinä unessa vielä kaikki kotona ja aina välillä näytin heille, miltä suuni nyt näytti, kun oli taas yksi hammas vedetty pois ja sanoinkin heille, että hoitakaa te hampaitanne paremmin, että ei kävisi teille samalla tavalla kuin minulle, että 60 vuotiaana joutuu tekemään näin. Kun olin saanut vedettyä kaikki hampaani pois, tuli esille uusi ongelma; sekä ylä- että alahampaitten ikenissä molemmilla puolilla törrötti ruuvi tiukasti kiinni sivuttain, siis yhteensä neljä ruuvia ja ihmettelin, että miten pystyn nukkumaan seuraavan yön, kun ne selvästi haittasivat suun kiinni pitämistä ja vasta seuraavana päivänä on mahdollista varata käyntiaika jollekin hammaslääkärille, joka ne vuorostaan poistaisi. Tuossa unessa kyllä oli mukana sen verran reaaliaikaista totuuden siementä, että ihmettelin siinä, että miksi tässä kävi näin, kun olinhan juuri vähän aikaa sitten tehnyt aika ison rempan purukalustolleni, kun hammaslääkärini oikaisi purentavikaani siinä määrin, että voitiin kruunata muutama hammas, joka oli sen takia kulunut.
Mitenkähän Josef olisi mahtanut tulkita untani?

Hassua nähdä unta, jota ei ole koskaan aiemmin nähnyt, mutta vähän toisenlaisia samaan aiheeseen liittyvinä eli, että joku hammas on itellään irronnut suussa.
Jeesus, sinun alkamasi usko on ja kilvoitus.
Myös on sinun hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut uupuneen noudat kotiin taivaaseen. (Virsi 301:6)