Luettuani elämäkerran

[vanamo.n]

säveltäjästämme Toivo Kuulasta muistui mieleeni tieto, että hän olisi saanut parannuksen armon kuolinvuoteellaan Viipurissa. Tuota ei tietenkään oltu mainittu tuossa teoksessa, mutta siinä kyllä kerrottiin hänen isästään Matti Kuulasta, joka oli lestadiolainen saarnamies. Isä olisi saanut tiedon pojan haavoittumisesta ja ehti ajoissa sairasvuoteen viereen tarjoamaan pojalleen tuota kalleinta evankeliumia. Itselleni nyt vasta selailtuani Kuulan sävellystuotantoa selvisi, että hän on säveltänyt tuon kauniin virren 574.

[Taavetti]

säveltäjästämme Toivo Kuulasta muistui mieleeni tieto, että hän olisi saanut parannuksen armon kuolinvuoteellaan Viipurissa. Tuota ei tietenkään oltu mainittu tuossa teoksessa, mutta siinä kyllä kerrottiin hänen isästään Matti Kuulasta, joka oli lestadiolainen saarnamies. Isä olisi saanut tiedon pojan haavoittumisesta ja ehti ajoissa sairasvuoteen viereen tarjoamaan pojalleen tuota kalleinta evankeliumia. Itselleni nyt vasta selailtuani Kuulan sävellystuotantoa selvisi, että hän on säveltänyt tuon kauniin virren 574.

Tieto pitää paikkansa, muistan joskus lukeneeni Matin kertomuksen, kuinka hän oli saatuaan tiedon poikansa kohtalosta, oli matkustanut hänen luokseen sairaalaa, jossa oli saanut siunata kuolevaa poikaansa kalleimmalla evankeliumilla. Joku sen kaltainen muistelma oli minulla syksyllä skannattavien jonossa, siirsin sen kuitenkin odottamaan vuoroaan, en nyt muista, joko tyystin hävitin sen riekaleiksi kuluneen lehden.

Matti Kuulan vaiheista on foorumiimme kyllä tallennettuna tarinaa.

Tuolla lisää Matti Kuulan kirjoituksia.

[ELIHU]

säveltäjästämme Toivo Kuulasta muistui mieleeni tieto, että hän olisi saanut parannuksen armon kuolinvuoteellaan Viipurissa. Tuota ei tietenkään oltu mainittu tuossa teoksessa, mutta siinä kyllä kerrottiin hänen isästään Matti Kuulasta, joka oli lestadiolainen saarnamies. Isä olisi saanut tiedon pojan haavoittumisesta ja ehti ajoissa sairasvuoteen viereen tarjoamaan pojalleen tuota kalleinta evankeliumia. Itselleni nyt vasta selailtuani Kuulan sävellystuotantoa selvisi, että hän on säveltänyt tuon kauniin virren 574.

Tämänkaltaiset puuttuvat tiedot ( elävän uskon saaminen) ovat aika tyypillisiä näissä ns, elämankertateoksissa.
Useimmiten niiden kirjoittaja on uskosta osaton, hän ei edes välttämättä tiedä ko. asiaa, tai sitten sillä ei ole hänen mielestään painoarvoa kirjan sivuilla, vaikka kyseisen kirjan henkilön kannalta se on ollut elämän suurin asia ja löytö.

Eräs tunnettu mieskirjailija sai myös vanhuudenpäivinään parannuksen armon, ( lähivuosina, ennen kuolemaansa), käsittääkseni hän oli paljon tekemisissä viimeisimmän finlandia- palkinnon saajan kanssa ja elävä usko tuli sitä(kin) kautta hänen lähelleen.
Oletan, ettei hänenkään elämänkerrassaan välttämättä tuoda sitä esille, vaikka hän kyllä eli vielä muutaman vuoden parannuksen armon saamisen jälkeen

Virsi 319 jae 2.

"Ei tunne rauhaasi maailma,
ei huomaa tielläsi kukkia,
se aallon leikkeihin kiintyen
ei tiedä helmistä syvyyden. "

[sinivuokko]

..

[Taavetti]

Kuka tuo mieskirjailija mahtaa olla,vai voiko sitä tänne laittaa....

Oletan että tiedän, ketä Elihu tarkoittaa. Päivämiehen silloinen päätoimittaja, Samuli Pentikäinen kirjoitti hänestä muistosanat Päivämieheen. Kas kun en nyt saa sukunimeä mieleeni, vaikka melko tunnetusta, Paavo nimisestä miehestä taitaa olla kyse.

Etunimellä Googlelta kysellen sain tiedon Paavo Rintalasta, jos tieto täällä häiritsee, voitanee tämä täältä poistaakin.