Martti Luther: Vuorisaarnan selityksestä

[mies]

38 "Teille on opetettu: 'Silmä silmästä, hammas hampaasta.' 39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. 40 Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. 41 Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. 42 Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta.

Selityksestä osa:

If now one asks whether a Christian is to go to
law, or defend himself, etc., then answer simply:
No. For a Christian is such a person who has
nothing to do with such worldly affairs and law,
and belongs to such a kingdom or government in
which the only current rule is, as we pray: Forgive
us our debts as we forgive our debtors. Here there
should be nothing but mutual love and service,
even towards those who do not love us, but are
hostile to us, and do us harm and injury, etc.
Therefore he says to such that they shall not resist
evil, and even not seek revenge, but that they
should turn the other cheek to him who strikes
them, etc.

Vapaasti suomennettuna:

Jos joku nyt kyselee josko Kristityn tulisi viedä asioita oikeuteen, tai puolustaa itseään, jne., niin
vastaa (vastaus) yksinkertaisesti: ei. Kristitty on sellainen persoona jolla ei ole mitään tekemistä
senkaltaisien maailmallisten asioiden ja lain kanssa, ja kuuluu sellaiseen valtakuntaan tai hallitukseen
jossa ainoa voimassaoleva sääntö on, kuten rukoilemme: Anna meille meidän syntimme anteeksi niinkuin mekin
anteeksi annamme heille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Tässä ei pitäisi olla mitään muuta kuin keskinäistä
rakkautta ja palvelua, jopa niitäkin kohtaa jotka eivät rakasta meitä, mutta ovat vihamielisiä meitä kohtaan, ja
tekevät meille pahaa ja ilkeyttä, jne. Täten hän sanoo ettei pidä vastustaa pahaa, eikä edes hakea kostoa,
mutta kääntämään toisen posken lyöjälleen.

Lutherin kommentaari vuorisaarnasta:
http://www.archive.org/stream/commentar ... 2/mode/2up

Tuota edeltää toki myös puhetta esivallasta ja sen kunnioittamisesta, eli Luther ei opeta, etteikö niitä
tulisi kunnioittaa, ja kumoaa useita harha-käsityksiä.


Eli Luther kun puhuu "go to law", se suomennettuna on viedä asioita oikeuteen (oma-aloitteisesti).

Going to law:
Definition: bring matter before court of law
Synonyms: appeal, contest, dispute, drag into court, file suit, go to court, go to law, institute legal proceedings, press charges, prosecute, see one in court, sue, take the law on

Jatkoa:

So it is not forbidden to go to law and lodge
complaint against injustice, violence, etc., if only
the heart be not faulty, but equally patient as be-
fore, and one is doing it only to maintain what is
right and not give place to what is wrong, and
from sincere love for righteousness; as I gave an il-
lustration above from the case of Joseph, the holy,
who complained of his brothers to their father,
when they had done something wrong and an evil
report had gone abroad about them; and he is
praised for this, for he did it not out of an evil
heart, that he wanted to betray them, or wanted to
create strife, as they regarded it, and in consequence
became hostile to him; but he did it out of a
friendly, brotherly heart, for their good. For he
did not like to see that they should be the objects
of an evil report, so that it could not be said that
he sought revenge or meant harm, but did it for
their good, and suffered in consequence of their
blaming him with mischief.

<- vapaasti suomennettuna ->

Siis ei ole kiellettyä hakea oikeutta ja esittää syytteitä epäoikeudenmukaisuudesta, väkivallasta, jne., vain jos
sydän ei ole viallinen, mutta yhtäläisesti kärsivällinen kuten ennenkin, ja se tehdään säilyttääkseen mikä
on oikein eikä anna sijaa vääryydelle, ja joka lähtee rakkaudesta vanhurskaaseen; kuten annoin esimerkin Joosefin
tapauksesta, pyhän, joka valitti hänen veljistään hänen isälleen, kun he tekivät väärin ja huonoa todistusta
oli kerrottu heistä; ja häntä kiitettiin tästä, koska hän ei tehnyt sitä pahalla sydämellä, että olisi halunnut
pettää heitä, tai halunnut selkkausta, niinkuin he sen ajattelivat, ja seurauksena ryhtyivät ilkeiksi häntä kohtaan;
mutta hän teki sen ystävällisellä, veljellisellä sydämellä, heidän parhaaksi. Hän ei halunut että he olisivat saaneet
pahansuopaisen leiman, jotta ei voisi sanoa että hän haki kostoa tai harmia, mutta teki sen heidän parhaaksi, ja
kärsi seuraukset heidän syyttäessään häntä kiusanteosta.

Joosefin kaltainen oikeuden haku on vanhurskasta.

[mies]

22 Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' 23 Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'

Selityksetä poimittua (tämä ei ole siis kokonaisuudessaan):

First, this may be an answer, that they were
once real Christians and truly preached and did
wonderful works, but afterwards became apostates.
For this is the very devil's [work], (against which
also St. Paul warns his Corinthians,) if a Christian
begins to feel that he is in advance of others, and
has superior understanding, wisdom, and other
gifts, so that he is self-satisfied and becomes proud,
and he turns out to be such a man as shells himself
out of the grain and nothing is left but the empty
husk; he thinks nevertheless that he is pious and
well off; as there have been many such people, and
there are still many such. For it is an extremely
dangerous thing, if God endows a man with high,
excellent gifts, that he do not become proud, but
continue humble. Thus we read about an ancient
father in the wilderness, who had a peculiar gift to
exorcise devils, and helped many people, so that all
the world ran after him and regarded him almost as
a God. Then he began to be tempted by the vain,
honor, and when he felt that, he besought God to
guard him and not let him fall into [the sin of]
pride. Then God let him be possessed and plagued
by the devil for four weeks, so that he lost all his
reputation, and everybody said: See, he helped
others, now he lies there and cannot help himself]
Thus he was rid of the temptation and remained
humble. I give this as an example, to show how
dangerous a thing it is with great, high gifts, and
how pride is always apt to attach itself to them; as
we see also in gross outward things, yes, in the
beggar's staff of temporal possessions and authority.
In short, God's gifts are so grandly noble, but we
are so befouled, that we cannot avoid becoming
proud and taking on airs if we are conscious of
them; on the other hand, of becoming desperate if
we do not have them.

Ensiksi, tämä saattaa olla vastaus, että he olivat
joskus todellisia Kristittyjä ja oiken saarnasivat ja tekivät
mahtavia tekoja, mutta jälkeenpäin tulivat luopioiksi.
Tämä on juuri sitä paholaisen työtä, (jota vastaan
myös Paavali puhuu kirjeessään Korinttilaisille), jos kristitty
alkaa tuntemaan että hän on toisia parempi, ja
että hänellä on parempi käsitys asisoista, viisaus, ja muita
lahjoja, jotta hän on tyytyväinen itseensä ja tulee ylpeäksi,
ja ryhtyy sellaiseksi mieheksi joka kuoriutuu itsestään
ulos viljasta ja ei muuta jää kuin tyhjä
akana; hän kuitenkin jokatapauksessa ajattelee että hän on hurskas ja
hyvä; kuin on ollut monta sellaista ihmistä, ja
vieläkin on senkaltaisia. Se on äärimmäisen
vaarallinen asia, jos Jumala antaa ihmiselle sellaisia lahjoja,
erityisen hyviä lahjoja, että hän ei tulisi ylpeäksi, mutta
jatkaisi nöyränä. Voimme siis lukea eräästä muinaisesta
isästä erämailla, jolla oli erityinen kyky
manata pois paholaisia (pahoja henkiä), ja auttoi monia ihmisiä, ja kaikki
maailma juoksivat hänen perässään ja pitivät häntä melkein
Jumalana. Sitten häntä alkoi houkuttamaan tyhjä
kunnia, ja kun hän sen tunsi, hän pyysi Jumalaa
suojelemaan häntä ettei hän lankeasisi ylpeyden
syntiin. Silloin Jumala antoi paholaisen ottaa hänestä vallan
ja paholainen häntä kiusasi neljän viikon ajan, ja hän menetti kaiken
maineensa, ja jokainen sanoi: Katso, hän auttoi
muita, mutta nyt makaa siinä eikä voi itseänsä auttaa!
Täten hän pääsi pois kiusauksesta ja pysyi
nöyränä. Annan tämän esimerkin, osoittaaksen kuinka
vaarallinen asia on olla erityisen mahtavien, korkeiden lahjojen kanssa,
ja kuinka ylpeys on aina omiaan liittyäkseen niihin; kuin
me näemme myös vastenmielisinä ulkoisia asioita, kyllä,
kerjääjän paikalla ajallisista omistuksista ja vaikutusvallasta.
Lyhyesti, Jumalan lahjat ovat niin todella jaloja, mutta me
olemme niin raadollisia, että emme voi välttää tulemasta
ylpeäksi ja paremmiksi kuin olemme jos olemme tietoisia
niistä; toisaalta, tulemasta epätoivoiseksi kun
emme niitä omista.