Päivän sana uskonkirjat.net

[Jani_S]

Minun pitää kysyä Hannekselta, herättääkö hänen hänen huomiotaan jokin niissä uskovaisissa, joilla ei näytä olevan lankeemuksia, ei edes pieniä, ei uskon epäilyksiä eikä harhailuja, eikä tyytymättömyyttä eikä nurjamielisyyttä. Toisin sanoen heillä ei näytä olevan erityistä kilvoitukseen vaivaa eikä uskon taistelua, eivätkä he tunnu ahkeroivan edes parannuksen teossa. Puuttuuko heidän olemuksestaan jotain?

[nuusku]

Päivän Sana 8. maaliskuuta 2015

Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."

Joh. 3:5 KR33/38

[Hannes69]

Vastaus Janikselle. Vaihtoehtoja on kolme. 1. Kyseessä on ihminen jolla on kiusauksia ja lankeemuksia mutta hän on persoonaltaan sellainen ettei valita ts. pitää murheet itsellään. 2. Hän on paatunut tai 3. hän on hyvä valehtelija.
Perusteena on Raamattu. Täällä maan päällä on vaeltanut vain yksi joka ei ole langennut. Meistä kaikista muista Paavali antaa todistuksen: kaikki ovat pois poikenneet ja tyyni kelvottomiksi tulleet, ei ole yhtään joka hyvää tekisi. Ei yhden yhtäkään. Ja antaa todistuksen Jeesuksesta että hän tuli maailmaan syntisiä vapahtamaan, joista minä suurin olen. Paavali ei käytä oman syntisyyden kuvaamisessa edes imperfektiä vaan kokee että hän on juuri nyt suurin syntinen.

[Jani_S]

Meistä kaikista muista Paavali antaa todistuksen: kaikki ovat pois poikenneet ja tyyni kelvottomiksi tulleet, ei ole yhtään joka hyvää tekisi. Ei yhden yhtäkään. Ja antaa todistuksen Jeesuksesta että hän tuli maailmaan syntisiä vapahtamaan, joista minä suurin olen. Paavali ei käytä oman syntisyyden kuvaamisessa edes imperfektiä vaan kokee että hän on juuri nyt suurin syntinen.

Mutta kuitenkin Paavali sanoo, että hän on kilvoitellut hyvän kilvoituksen, pitänyt uskon ja päättänyt juoksun. Eikö se ole melko omavanhurskasta?

[mies]

Täällä maan päällä on vaeltanut vain yksi joka ei ole langennut. Meistä kaikista muista Paavali antaa todistuksen: kaikki ovat pois poikenneet ja tyyni kelvottomiksi tulleet, ei ole yhtään joka hyvää tekisi. Ei yhden yhtäkään. Ja antaa todistuksen Jeesuksesta että hän tuli maailmaan syntisiä vapahtamaan, joista minä suurin olen. Paavali ei käytä oman syntisyyden kuvaamisessa edes imperfektiä vaan kokee että hän on juuri nyt suurin syntinen.

Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet (Room. 3:12)

"Kaikki", nim. ihmislapset, jotka eivät vielä ole "vedestä ja Pyhästä Hengestä" syntyneitä Jumalan lapsia. Näistä muutamat poikkeavat vasemmalle, ollen tämän maailman rikkauden, kunnian, nautintojen ja valtojen orjia, toiset taas oikealle, harrastaen omaa vanhurskauttaan ja voimaansa ja viisauttaan ja hyljäten Jumalan vanhurskauden ja tottelemisen ja taistellen hengellisessä ylpeydessä totuuden nöyryyttä vastaan. Tästä sanoo Raamattu Sananl. 4:27: "Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan", nim. oikeanpuoleiselta tieltä, koska sitten seuraa "Ne tiet, jotka oikealla kädellä ovat, Herra tuntee, mutta vääriä ovat ne, jotka ovat vasemmalla kädellä", koska nim. oikealta puolelta oikealle poikkeaminen on olla liiaksi ymmärtäväinen ja toimia liian vanhurskaasti jne.

Sana "simul" käsitetään tässä kollektiivisesti, ikään kuin jos hän sanoisi: Kaikki tyynni ovat kelvottomiksi tulleet, ts. turhamaisina tavoitellessaan hyödyttömiä. Täydellä syyllä näet ne, jotka kelvottomia tavoittelevat, itsekin tulevat "kelvottomiksi". Turhamaiset turhista, niin kuin sana rikas johtuu sanasta rikkaus, niin nuo kelvottomat saavat nimensä, että he kelvottomuutta omistavat. Me tulemme näet siksi, mitä me rakastamme. "Rakastat Jumalaa, Jumala olet, maata rakastat, maata olet" sanoo pyhä Augustinus. Rakkaus on näet yhdistävä voima, joka muodostaa rakastavasta ja rakastetusta jotain yhtenäistä.

Myöskin toisella tapaa heitä sanotaan "kelvottomiksi", koska he ovat Jumalalle ja itselleen hyödyttömiä. Mutta edellinen merkitys on parempi, koska se tahtoo osoittaa, että he ovat tulleet tyhjiksi sen kautta, että ovat poikenneet pois Jumalan totuudesta ja vanhurskaudesta omille teilleen.

Nämä kolme seikkaa voidaan kuitenkin myös ymmärtää toiston tavoin ilmaisun tehostamiseksi sanotuiksi, niin että se mikä on sanottu: "Ei ole ketään vanhurskasta", tarkoittaa samaa kuin: "Kaikki ovat poikenneet pois", ja se mikä on sanottu: "Ei ole ketään ymmärtäväistä", on samaa kuin "kaikki tyynni ovat kelvottomiksi käyneet", ja se mikä on sanottu: "Ei ole ketään, joka etsii Jumalaa", on samaa kuin: Ei ole ketään, joka tekee sitä mikä hyvää on.

Koska "poiketa" on tulla epävanhurskaaksi, ja tulla turhamaiseksi on menettää totuus ymmärryksessään ja mietiskellä turhuutta. Sen vuoksi monissa kohdissa turhamaisuus luetaan heidän ymmärryksensä ominaisuudeksi. Lisäksi, "olla tekemättä sitä mikä hyvää on", on olla etsimättä Jumalaa, koska he, vaikka ulkonaisesti tekisivätkin hyvää, eivät kuitenkaan tee sydämellään eivätkä sen kautta etsi Jumalaa, vaan pikemminkin kunniaa ja aineellista voittoa tai ainakin vapautta rangaistuksesta. Ja tämän vuoksi he eivät tee, vaan heillä teetetään hyvää, ts. pelko tai rakkaus pakottaa heidät tekemään hyvää, mitä he vapaina ollen eivät tekisi. Mutta ne, jotka etsivät Jumalaa, tekevät sitä ilmaiseksi ja iloisesti pelkästään Jumalan tahdon eikä minkäänlaisen luodun kappaleen omistamisen tähden, olipa se hengellinen tai ruumiillinen. Mutta tämä ei ole luonnon vaan Jumalan armon työtä.

[Hannes69]

Hyvä kilvoitus johon Paavali viittaa ei tarkoita itse onnistuneita askelia ja taidollista vaellusta vaan turhautumista Kristuksen ansioon ja uskon pitämistä, ei sen hylkäämistä.
Olen sitä mieltä että jos joku kokee että on onnistunut vaelluksessaan niin ettei synti ole tarttunut, on hän oman vanhurskauden tiellä. Mihin Kristuksen vanhurskautta tarvitaan jos oma vaellus on onnistunutta. Paavalin mukaan ihminen on silloin lain alla, koska hän vaelluksellaan pyrkii täyttämään lain. Mutta kukaan ei voi täyttää lakia, koska se on niin vaativa, joten hyvään vaellukseen turvaava kantaa koko Jumalan vaativaa lakia ja syntitaakkaa sydämellään (vrt joka on yhdessä rikkonut, on rikkonut koko lain).

[nuusku]

Päivän Sana 11. maaliskuuta 2015

Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa.

Ps. 84:10 KR33/38

[Jani_S]

Päivän Sana 11. maaliskuuta 2015

Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa.

Ps. 84:10 KR33/38

Eräs epäuskoinen, joka tietää, että parannus olisi tehtävä, ei uskalla astua Jumalan valtakuntaan, koska pelkää menettävänsä maailman ystävänsä. Vaikka niitä ystäviä ei ole kovin monta ja vaikka hän tuntee uskovaisia paljon enemmän kuin epäuskoisia, pitää sielunvihollinen häntä juuri maailman ystävillä kahleissaan. Hän välillä suorastaan haluaisikin tehdä parannuksen, sillä hän tietää hyvin Jumalan lasten menon, mutta hän on liian lujasti kiinni maailman ihmisissä. Hänellä on siis vetoa Jumalan lasten puoleen, mutta ilmeisesti kuitenkin vain elämänvanhurskauden puolesta. Se, mikä häneltä puuttuu, on halu luopua kaikesta turhasta, mikä estää uskomasta. Ja sitä halua ei voi olla, kun ei ole nöyrtynyt kuulemaan Jumalan sanaa sillä mielellä, että tulisi edes tunto synnistä. Näin tässä taas kerran tultiin siihen, että syy epäuskoon on omassa sydämessä, niin kuin sen Jumalan sana kertoo.

[Hannes69]

Minulle tuli mieleen tuosta päivän sanasta tuo uuden käännöksen huonous. "Mieluummin olisin ovenvartijana Herran huoneessa" sanoo vanha käännös. Uusi ei päästä sisälle vaan jättää kynnykselle.

[Jani_S]

Minulle tuli mieleen tuosta päivän sanasta tuo uuden käännöksen huonous. "Mieluummin olisin ovenvartijana Herran huoneessa" sanoo vanha käännös. Uusi ei päästä sisälle vaan jättää kynnykselle.

Minä en olisi osannut tehdä tällaista eroa vanhan ja uuden ilmauksen välillä. Ja onhan ovenvartija sitä paitsi seisonut aina oven ulkopuolella eikä sisällä.

[Hannes69]

Herran huoneen ovenvartija on sisäpuolella koska ulkopuolella ei ole pelastusta ja sellainen joka on itse ulkona Herran huoneesta, ei voi ketään päästää sisään.
Ilmestyskirjan mukaan ulkona ovat koirat, velhot, huorintekijät ja kaikki ne jotka valhetta puhuvat ja sitä rakastavat.

[mies]

Herran huoneen ovenvartija on sisäpuolella koska ulkopuolella ei ole pelastusta ja sellainen joka on itse ulkona Herran huoneesta, ei voi ketään päästää sisään.
Ilmestyskirjan mukaan ulkona ovat koirat, velhot, huorintekijät ja kaikki ne jotka valhetta puhuvat ja sitä rakastavat.

Juuri näin.

12 Näiden portinvartijoiden osastoille oli tehtävät jaettu miesluvun mukaan. Vartijoiden tehtävänä oli palvella veljiensä tavoin Herran temppelissä.

9 Minä olen ovi:
9 Minä olen ovi:
Minä olen portti.

Taisi Luther nuo ovenvartijat laittaa apostolisen saarnaviran asemaan, muistaakseni.

[Jani_S]

Herran huoneen ovenvartija on sisäpuolella koska ulkopuolella ei ole pelastusta ja sellainen joka on itse ulkona Herran huoneesta, ei voi ketään päästää sisään.
Ilmestyskirjan mukaan ulkona ovat koirat, velhot, huorintekijät ja kaikki ne jotka valhetta puhuvat ja sitä rakastavat.

Tarvinneeko tuota noin konkreettisesti ajatella? Tokihan pitää sen olla sisällä Jumalan valtakunnassa, joka toisia sinne sisään auttaa, mutta en silti lähtisi vertailemaan kyseenä olevien raamatunkäännösten osuvuutta siihen nähden. Uuden käännöksen tarkoitus ei varmaankaan ole tässä kohdassa vesittää vanhempaa käännöstä. Uusikin käännös sentään tunnustaa Jumalan valtakunnan ovineen, kynnyksineen ja vartijoineen.

[Jani_S]

Hyvä kilvoitus johon Paavali viittaa ei tarkoita itse onnistuneita askelia ja taidollista vaellusta vaan turhautumista Kristuksen ansioon ja uskon pitämistä, ei sen hylkäämistä.
Olen sitä mieltä että jos joku kokee että on onnistunut vaelluksessaan niin ettei synti ole tarttunut, on hän oman vanhurskauden tiellä. Mihin Kristuksen vanhurskautta tarvitaan jos oma vaellus on onnistunutta. Paavalin mukaan ihminen on silloin lain alla, koska hän vaelluksellaan pyrkii täyttämään lain. Mutta kukaan ei voi täyttää lakia, koska se on niin vaativa, joten hyvään vaellukseen turvaava kantaa koko Jumalan vaativaa lakia ja syntitaakkaa sydämellään (vrt joka on yhdessä rikkonut, on rikkonut koko lain).

Näinhän asia on, mutta ethän kuitenkaan torju elämänvanhurskautta?

[Hannes69]

En missään tapauksessa torju elämänvanhurskautta vaan omavanhurskautta. Elämänvanhurskaus on uskonvanhurskaudesta seuraava ja johtuva asia ja omavanhurskaus on uskon sijaisena toimivaa omaa hyvää työtä ja omilla voimilla onnistunutta vaellusta, joka itsestäkin näyttää hyvältä ja onnistuneelta. Suurimpia eroja noissa onkin juuri tuo oma kokemus ja näkemys (vrt viimeisen tuomion keskustelu otitte sisään, vaatetitte jne ja kahden joukon näkemykset omista töistä).

[nuusku]

Päivän Sana 13. maaliskuuta 2015

Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme-sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" - että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.

Gal. 3:13-14 KR33/38

[nuusku]

Suurimpia eroja noissa onkin juuri tuo oma kokemus ja näkemys

Tuossa on kai teidän keskustelun ydin? Miten itse oman kilvoituksensa kokee ja näkee? Ei se, miten toiset sen näkevät?

Seuroissa on sanottu, että uskon hedelmiä ei itse huomaa.

Tosin jos on saanut maailmasta parannuksen armon, huomaa kyllä kun on päässyt ns. ryöttäsynneistä eroon. Ei enää seilaa maailman kapakoissa ja niissä kuin ennen. Sen huomaa kuitenkin ihan järjen, silmien, korvan ja aistien avulla, siihen ei tarvita uskon silmiä vaan luonnolliset riittävät huomaamaan että ei enää etsikään porttikongeista kusipaikkaa viideltä aamulla niinkuin ennen teki.

Mutta jos puhutaan jostain kuin muusta kuin ryöttäsynneistä eroon pääsemisestä - jonka itse huomaa - niin ettekö te siitä keskustelettekin, huomaako uskon hedelmiä muutoin, uskovaisena eläessään, itse?