Troijalaiset feikit

[Taavetti]

Mietin pitkään, kertoisinko sen tyypillisimmän tapauksen, jota voisi nimittää troijalaiseksi hevoseksi. Siitä taitaa olla jo yli 2 vuotta, kun tänne ilmaantui kovasti etsivältä vaikuttava nimimerkki, paljon hän ainakin kysymyksiä esitti ja yritimme niihin vastata sen mukaan, kuin ymmärrystä saimme. Vastauksemme eivät kuitenkaan kysyjälle kelvanneet ja kohta ilmaantuikin vastaajaksi eräs uskomme ulkopuolinen nimimerkki, joka oli rekisteröitynyt useita viikkoja , ehkä kuukausia aikaisemmin. Eikös vain kohta alkoivat tämän meille vieraan vastailijan viestit miellyttää kyselijää. Melko vuolaasti hän kehui niistä vastauksista saaneensa lohtua murheeseensa.

Kun näillä palstoilla moderaattorit ja ylläpitäjät voivat katsoa halutessaan kirjoittajan IP tunnuksen, niin kerran tulin sitä vilkaisseeksi ja havaitsin, että kysymykset ja vastaukset olivat tulleet samasta osoitteesta. Kun asiaa vähän aikaa selvittelimme, ilmeni että siinä oli käyttäjä vastannut itselleen, ja sillä tavoin yritti saada meidät näyttämään kovilta ja sydämettömiltä. Kenties vaikka hajottamaan meidän mielipiteitämme aivan saman periaatteen mukaan. mitä Seppo Lohi on kirjaansa kirjoittanut aikanaan Ruotsissa tapahtuneen.

Samankaltaista voi sattua milloin tahansa tällaisilla internet palstoilla, kun sellaista on tapahtunut joskus aivan elävässä elämässäkin. Ei siis ole aiheeton tämä kysely.

[nuusku]

Välistä tuntuu käsittämättömältä, kuinka paljon elävää kristillisyyttä vihataan. Vaikka toki hyvin monet myös arvostavat uskovaisia ja uskovaisten opetusta, niin se, että kuinka suuri voi myös vihan mitta olla. Ehkäpä joskus voi jossakussa uskottomassakin herätä miete, että mitähän tuossa joukossa oikein mahtaa olla, kun sitä niin paljon vihataan - että ei se kaikki paha voi olla totta, mitä uskovaisista puhutaan, ei niin paljon pahaa tapahdu kauhutarinoissakaan.

Siinä täytyy jo nähdä aika paljon konkreettista vaivaa, että jaksaa keskustella kahdella nimimerkillä itsensä kanssa uskovaisille pahaa tehdäkseen. Tuli sitä kyllä itsekin varsinkin ennenvanhaan nähtyä paljon vaivaa pahanteossa, mutta aika jännä, että näillä just uskovaisiin ihmisiin kohdistuu se vaivainnäkö, ja niin ettei siitä ite edes hyödy mitään.

[Saunanaama]

En ole itse tuollaiseen syyllistynyt, mistä Taavetti kertoo, mutta muuten tunnen kyllä nuo synkät ajatukset ja halun todistaa tämä usko vääräksi. Niin minäkin joskus ajattelin.

Olin niin pohjattoman loukkaantunut ja katkera kaikesta "tuomitsevuudesta" ja "me-henkisyydestä", joilla tavoilla kuvittelin uskovaisten ulkopuolisiin suhtautuvan, että se tunne lähes kasvoi vihan mittoihin. Tosiasiassa sisälläni kävi kova myllerrys, kun kaiken sen perusteita, johon olin uskonut, kuulemani VL-opetus alkoi niin kovasti jäytää. Heräävä synnintunto ja oivallus omasta vajavaisuudesta ja tukeutumisesta omiin oppeihin, saivat aikaan vastareaktion ja puhuin pahaa uskosta ja uskovaisista kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella. Oikein puistattaa, kun ajattelen millaista myrkkyä olen ihmismieliin syytänyt puheillani!

Tulipas tunnustus... Kuinka olenkaan katunut niitä aikoja ja kuinka kiitollinen olenkaan, että Jumala antoi minunkin löytää sisälle valtakuntaansa. Mutta tätä taustaa vasten ymmärrän oikeastaan aika hyvin, että jollakin saattaa olla ns. hampaankolossa uskovaisia vastaan. Ensireaktioni tähän kyselyyn oli, että miksi kukaan haluaisi vahingoittaa uskovaisia, mutta pieni muistilokeroiden kaivelu muutaman vuoden taakse, palautti mieleeni ne tunteet, joilla vastaanotin elävän uskon viestin ensimmäisen kerran.

Onneksi minulla on ollut mahdollisuus puhua likimain kaikkien niiden ihmisten kanssa, joille pahat puheeni kerroin, ja paikata tilannetta. Olen joutunut katumaan ja avoimesti myöntämään olleeni väärässä. Onneksi niitä tilaisuuksia on suotu.

Ja sinä saman katkeruuden kanssa painiskeleva, joka ehkä luet tämän tilityksen, minä sanon kaikesta sydämestäni ohjeen: nöyrry! Nöyryytys ja synnintunnon ahdistus, joita mielessäsi ehkä pelkäät ja taistelet kutsua vastaan, ovat kuitenkin juuri ne avaimet, joilla ahtaasta portista voi kulkea. Ei taivaaseen pääse tikapuita pitkin, eikä autuaaksi tulla muuten kuin Kristuksen armon kautta.

[O.M]

Vuosia tällä foorumilla olleena olen havainnut, että joskus on esim viety kirjoituksia täältä tuonne s.24 vl-palstalle, ja ne henkilöt eivät varmaankaan tee sitä muuten kuin kiusamielessä

Siellä niitä revitellään ja onhan palstamme saanut nimen "uusesikoiset" (mitä se sitten tarkoittaakaan) ja veljemme OM on usein saanut "mainetta ja kunniaa" siellä, 8)

Onhan se noinkin, mutta kyllähän minä toisaalta itsekin vähän kerjään sitä haukkumista sanavalinnoillani. Sanavalinnat eivät kuitenkaan ole merkityksellisimpiä, koska esim. sinä ja Taavetti/Pakkula olette joutuneet usein Suomi24-hörhöjen hampaisiin, vaikka kirjoitatte maltillisella tyylillä. Uskovaisia nyt vain vierastetaan tässä maailmassa, koska niin on kirjoitettu.

Olin niin pohjattoman loukkaantunut ja katkera kaikesta "tuomitsevuudesta" ja "me-henkisyydestä", joilla tavoilla kuvittelin uskovaisten ulkopuolisiin suhtautuvan, että se tunne lähes kasvoi vihan mittoihin. Tosiasiassa sisälläni kävi kova myllerrys, kun kaiken sen perusteita, johon olin uskonut, kuulemani VL-opetus alkoi niin kovasti jäytää. Heräävä synnintunto ja oivallus omasta vajavaisuudesta ja tukeutumisesta omiin oppeihin, saivat aikaan vastareaktion ja puhuin pahaa uskosta ja uskovaisista kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella. Oikein puistattaa, kun ajattelen millaista myrkkyä olen ihmismieliin syytänyt puheillani!

Tulipas tunnustus...

Olipa jälleen hienoa tekstiä Saunanaamalta. Itselläni ei ole kokemusta siitä, millaiselta tuntuu olla vl-liikkeen ulkopuolella elävä uskonnollinen ihminen, mutta muutoin Jumalan lasten ja Jumalan valtakunnan vikoilusta on kokemusta, ihan omasta suustani päästettynä. Kyllähän se oli olevinaan nuoruudessa lähinnä hauskaa ajanvietettä naureskella elävän uskon naiiviudelle, mutta sitten kun Jumala otti tunnolta kiinni, niin tämä salattu usko sai avautua taas uudelleen oikealla tavalla. On se tosiaan kumma juttu, miten synnin petos saa ihmisen mielen löytämään aina tavattomasti vikoja kristityistä (joissa toki ne viat omalta vanhan ihmisen puolelta on) ja Jumalan seurakunnasta (jossa ei ole yhtään saastaisuutta eikä ryppyä). Ei voi muuta todeta kuin että vastustajamme Perkele on ovela ja käyskentelee keinoja kaihtamatta ympäriinsä etsien, kenet saisi niellä.

Välistä tuntuu käsittämättömältä, kuinka paljon elävää kristillisyyttä vihataan.

Itse muistan jaetulla sydämentilalla uskoessani käyneeni joskus Suomi24:lla pitkän aikaa ennen kuin aloittelin sinne kirjoittamaan. Siihen aikaan lestadiolaisuuspalstaa ei tainnut edes olla, vaan keskustelu käytiin herätysliikkeet-palstalla. Kun luin niitä juttuja, ensimmäisenä tuli mieleen Jeesuksen sanat, Matt. 5:

"10 Autuaat ovat, jotka vanhurskauden tähden vainotaan; sillä heidän on taivaan valtakunta.
11 Autuaat olette te, kuin he pilkkaavat ja vainoovat teitä, ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan, valhetellen minun tähteni.
12 Iloitkaat ja riemuitkaat; sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä näin he vainosivat prophetaita, jotka teidän edellänne olivat."

Silloin ei vielä ollut Jumalan aika ottaa kiinni, mutta kyllä se uskovaisia kohtaan kohdistettu lokakampanja puhutteli, todella puhutteli. Joutui kysymään, että mikä saa ihmiset kirjoittelemaan noin sydämettömästi ja julmasti rauhaa rakastavista, ihmisten kanssa sovussa elävistä ja lähimmäisiään kunnioittavista kunnollisista vl-ihmisistä. Niin se vain on, että Jumalan sana ei tyhjänä palaa; harvan se jättää kylmäksi, mutta monet parantaa ja vielä useammat pahentaa.

[nuusku]

Itse puolestani en aiemmin tiennyt, missä Jumalan seurakunta kokoontuu, mutta vihani ja ilkityöni kohdistui yleisesti koko yleiskristillistä järjestystä vastaan, ja olin hanakasti todistelemassa, kuinka ei ole mitään hyvää Jumalaa olemassakaan. Perkeleeltä rukoilin liittoa pahojen tarkoitusteni toteuttamiseksi.

Sen kykenin ymmärtämään silloin, että kristillisen käsityksen mukaan uskovia ei voi olla paljoa, että esim. Suomessa näitä ei voi olla neljää-viittä miljoonaa, kuten toiset väittävät, vaan olin kirjoittanut jo vuonna 1999 eräässä nettikeskustelussa, että Suomessa ei voi olla kuin ehkäpä sata tuhatta uskovaista. Silloin kuitenkin käsitin kristillisesti uskovaisiksi ne henkilöt, jotka aidosti harrastavat uskonnollisuutta ja ilmoittavat suullansa olevansa "uskovaisia" (itse en näihin kuulunut). Mutta kesti vielä vuosia tulla yhteyksiin elävän kristillisyyden kanssa.

Itse haluaisin myös ilmoittaa, että muilla palstoilla annetut tiedot siitä, että uskovaisia johdettaisiin SRK:n toimesta yltäpäin, ei pidä paikkaansa. (Tästä olisi tosin mukavaa, jos joku viisas kristitty tekisi siitä aivan uuden avauksenkin, kun asiasta niin paljon puhutaan...) Muistelen henkilökohtaisesti kyseenalaistaneeni moniakin kuulemiani armoneuvoja, ja tästä myös muille kertoneeni, mutta vakuutan tässä, että minulle ei ole vielä järjestetty minkäänlaista hoitokokousta seurakuntavanhinten tai SRK:n toimesta, ei ole kyykytetty, vaikka esim. tämän palstan ylläpidolla on tiedossa henkilöllisyyteni, mutta SRK:n puolesta ei ole oltu yhteydessä. Eli katsoisin, että kyseessä on vapaa usko, eikä ole johtajien joukkoa, jotka huiputtavat tyhmiä uskovaisia, en ole vielä milloinkaan havainnut tällaista, ja vaikka näitä tietoja lukiessa tulee jopa epäilyksiä että "onko se noin kuin ne sanovat" ja kertoo näitä epäilyksiä tulleen, niin ei edelleenkään tule mustaa autoa ovelle, eikä ole johtokunta tullut vieläkään käymään. Tästä asiasta tosiaan voisi olla hedelmällistä lukea vanhojenkin kristittyjen kirjoittamia viestejä toisessa avauksessa?

[Saunanaama]

Jos pieni leikki sallitaan, niin odotas vaan Nuusku... Mustapukuiset SRK-miehet varmaan parasta aikaa syynäävät IP-osoitettasi ja suunnittelevat kyykytyshyökkäystä kotiisi!

[Ankka]

Onko teist kukaan lukenu Lohen historiikkia?

Mä oon vähä matkaa, eikä tee enää miel jatkaa. Semmosta sekoilua ja verissäpäin tappelua, ettei mitään rajaa...eli sitä kirjaa lukiessa huomaa, miten raadollinen ihminen on, uskovainenkin. Entä sitten kun lähi-historiastamme ilmestyy kirja...? Aina vain pahenee. Ihminen ei muutu.

Ihan kiva et teillä ei oo mitään huonoja kokemuksia kristillisyydessämme, mut en voi olla sanomatta, ettei kaikilla niin onnekkaasti ole asiat. Itte jouduin reilut 10-vuotiaana tekemään seurakunnan edessä parannusta Kososlaisesta hengestä ja voitte kuvitella et pelotti. Muutenki siihen aikaan liittyvät kokemukset pelottaa vieläki. Nyttemmin eräs vl-pappi on sanonut ettei sille henkiopille oo mitään Raamatullista perustetta. Voin kertoo Taavetille tuon papin nimen ja hän voi tarkistaa sen asian. Kirjotan hänelle yksärinä. Tuo samanen pappi on sanonut myös, et koulu-tv-päätös oli kans ihan huono...

Eli 'maailman ainoa oikea usko' on tottatosiaan vioilla ja virheillä peitetty?

[näre]

Juu kyykytyshyökkäyksiä…no niitä odotellessa… 8)

En tiedä, mistä tulee ajatus, että uskoon liittyvien asioiden kysyminen ja kyseenalaistaminen olisi jotenkin väärin ja tuomittavaa. (historian taakkaa?) Ajattelin aiemmin itsekin sen suuntaisesti, mutta en enää. Olen itse ollut yhteydessä joihinkin nk. SRK-miehiin, eikä mitään kummallista ole tapahtunut (ainakaan vielä ). Ei ole pienintäkään havaintoa painostamisesta, pelottelusta tai manipulaatiosta tms. ( tai jos se on vaan niin taitavaa? ). Vastaanotto on ollut ystävällistä ja yleensä keskusteluun kannustavaa. On saanut huomata, että kaikesta voi keskustella ja että kysyessäni ja kyseenalaistaessani asioita teen ihan oikein, koska silloin saan paitsi lisää tietoa, niin myös mahdollisuuden oikoa sekä vahvistaa omia käsityksiäni. Oikea usko kestää epäilevät tuomaat.

Noissa keskusteluissa olemme sivunneet myös julkisen keskustelun tarpeellisuutta ja minut on vähän yllättänytkin se, että seurakuntapäivät ovat melkeinpä ainoa foorumi, johon asiat on tuotava, jos jostain haluaa keskustelua. Siksi on erittäin harmillista, jos tärkeiksi koetut asiat ja kysymykset eivät tule siellä esitetyiksi, vaan jäävät mielen muhkuroiksi. Asioihin on vaikuttamisen mahdollisuus ja jopa velvollisuus on periaatteessa jokaisella, mutta sen selvittäminen, onko ja kuinka paljon erilaisista syistä on sanomisen pelkoa, on jo toinen juttu. Voi tietysti miettiä, olisiko nykyaikana mahdollista käydä vakavasti otettavaa keskustelua muillakin tavoilla.

Ulkopuolisten tähän uskoon ja uskovaisiin kohdistamiin ennakkoluuloihin ja ärsyyntymiseen (en sanoisi vihaan) en paljoa ole kiinnittänyt huomiota. Minusta siinä on ehkä kuitenkin kysymys samasta asiasta, miten itse suhtaudun toisin uskoviin. Vaikka jokaisella on oikeus uskoa haluamallaan tavalla, niin kunnioittavaa asennetta minulta silti heitä kohtaan puuttuu. Esim. liian usein liian tylysti suhtaudun ovella piipahtavaan tai kadulla esitteitään jakavaan toisuskoiseen.

…jotain muutakin vielä piti sanomani, mutta rankasta mäenlaskusta ja laskiaispullien syömisestä nääntyneenä ajatus taitaa katketa täh….

[Taavetti]

Onko teist kukaan lukenu Lohen historiikkia?

Vain silmäilyt olen, ensin luen loppuun edellisen, lestadiolaisuuden leviämistä käsittelevän kirjan. Siinä on paljon asioita, jotka on hyvä tietää pohjustukseksi hajaannusten käsittelylle.

Itte jouduin reilut 10-vuotiaana tekemään seurakunnan edessä parannusta Kososlaisesta hengestä ja voitte kuvitella et pelotti. Muutenki siihen aikaan liittyvät kokemukset pelottaa vieläki. Nyttemmin eräs vl-pappi on sanonut ettei sille henkiopille oo mitään Raamatullista perustetta. Voin kertoo Taavetille tuon papin nimen ja hän voi tarkistaa sen asian. Kirjotan hänelle yksärinä. Tuo samanen pappi on sanonut myös, et koulu-tv-päätös oli kans ihan huono...

Sinänsä ikävää, että Ankka on joutunut toden näköisen kuivan hengen (eräänlaisen lakihengen) riepoteltavaksi. Toisaalta 10 vuoden iässä saattavat mielipiteet olla hyvinkin varmoja, mutta siinä iässä ne kuitenkin kehittyvät vahvasti ja usein yllättäviäkin piirteitä saaden.

Ankka tosiaan ilmaisi minulle kertomansa papin nimen, olen sen miehen tuntenut kymmeniä vuosia, hän on käynyt meilläkin seuroja pitämässä. Viimeksi olen hänet tavannut vaimoni äidin hautaamisen yhteydessä, Muhoksen suviseurojen kesänä. Laskekaa siitä vuodet. En usko että hän väittäisi, ettei vääriä hengellisyyksiä ole, tai edes turmiollisia henkivaltoja. Kertoohan niistä Raamattukin, Jeesuskin ajoi pahoja henkiä ihmisistä. Kososlainen ja muukin kuiva henki kuitenkin meni siinä yli kohtuuden, se etsi vääriä henkiä sieltäkin, missä niitä ei varsinaisesti ollut. Taisteli näennäisesti myös kososlaista henkeä vastaan, olihan siitä uutisia Päivämiehessäkin. Taisi olla useaankin kertaan, jopa etusivulla.

Mitään tarvetta minulla ei ole matkustaa Ankan mainitseman papin puheille, vaikka varmaan hän mielihyvin minut vieraakseen ottaisikin. Kenties voimme poiketa sinne ohi mennessä joskus, jos vielä käymme vaimoni kotiseudulla kylästelemässä. Sattuisi sopivasti matkan reitille sekin kohde, vaikka on siinä muutamia muitakin tuttuja meitä kylään toivonut.

[O.M]

Onko teist kukaan lukenu Lohen historiikkia?

Mä oon vähä matkaa, eikä tee enää miel jatkaa. Semmosta sekoilua ja verissäpäin tappelua, ettei mitään rajaa...eli sitä kirjaa lukiessa huomaa, miten raadollinen ihminen on, uskovainenkin.

En uusinta, mutta tapahtumat ovat osin aiemmista opuksista tuttuja. Lukutekniikkaani ei kuulu lukea Koutokeinon tragediasta tai korpelalaisuudesta näin, ja elävän uskon leviämisestä näin.

Itte jouduin reilut 10-vuotiaana tekemään seurakunnan edessä parannusta Kososlaisesta hengestä ja voitte kuvitella et pelotti.

Joskus Suomi24:lla joku kommentoi siihen tyyliin, ettei siellä voi keskustella edes hampaiden pesemisestä ilman, että joku vetää keskusteluun hoitokokoukset. Vähän hataralle vaikuttaa mielestäni se aasinsilta, millä toit uskovaisten vastustajien suosikkiaiheen tähän keskusteluun, mutta en anna asian haitata enempää. Mielestäni olisi tärkeämpää keskustella siitä, miksi synnin pettämä ihminen niin harvoin näkee itsessään mitään vikaa.

[O.M]

Ulkopuolisten tähän uskoon ja uskovaisiin kohdistamiin ennakkoluuloihin ja ärsyyntymiseen (en sanoisi vihaan) en paljoa ole kiinnittänyt huomiota.

Minäkään en ole kiinnittänyt uskovaisia kohtaan suunnattuun vihaan huomiota tietoisesti ja hakemalla hakien, mutta se viha on pomppinut silmille Suomi24:n vl-palstan avaamisen ja juttujen lukemisen seurauksena. Jutuista on uskovaisten vikoilua 99 % ja aiheellista ärtymystä 1 %.

Minusta siinä on ehkä kuitenkin kysymys samasta asiasta, miten itse suhtaudun toisin uskoviin. Vaikka jokaisella on oikeus uskoa haluamallaan tavalla, niin kunnioittavaa asennetta minulta silti heitä kohtaan puuttuu. Esim. liian usein liian tylysti suhtaudun ovella piipahtavaan tai kadulla esitteitään jakavaan toisuskoiseen.

Täytyy myöntää, että erityisesti vaatimus ekumeniasta on minun vaikeaa sulattaa. On se sen verran suvaitsematon vaatimus mielestään suvaitsevaisilta ihmisiltä, että mielestäni semmoisia pitää ravistella lujaa hereille.

[Taavetti]

Tuo samanen pappi on sanonut myös, et koulu-tv-päätös oli kans ihan huono...

Jäi aamulla kiireessä kommentoimatta, ettei varsinaista päätöstä koulutelevisio asiassa ole edes tehty, jos sillä tarkoitetaan päätöstä siinä mielessä, kun varsinainen televisiopäätös oli. Eikä televisiotakaan päätetty synniksi, vaan jo Amerikassa tulleiden kokemusten, ja muutamien Suomessa näytettyjen ohjelmien valossa, ennen kirjoitetusta Jumalan sanasta opastusta katsoen, ja Pyhän Hengen avatuin silmin tutkien havaittiin,etteivät sellaiset ohjelmat sovi uskovaiselle. Ne eivät ainakaan rakenna uskoamme, joka vielä olisi menetellyt, mutta kun ohjelmien u tulisi vieroittamaan pois uskosta, nähtiin aiheelliseksi ia siitä kannan ilmaisu. Raamatusta lainatulla kohdalla se alkoi ja sillä sitä perusteltiin.

Koulutelevisiosta velloivat käsitykset laidasta laitaan, vaikka varsinaisessa televisio kannan ilmaisussa nähtiin, että laite sinänsä on hyvä ja hyödyllinen opetusvälineenä. Siinä käsityksessä ei ainakaan minun ymmärryksen mukaan ole mitään väärää. On sitten aivan eri asia, että opetuksessakin uskovaisen sopii valita, minne ja minkä kaltaiseen mukaan menee. On paljon vanhempaa ymmärrystä se, että esimerkiksi elokuvia emme kulje teattereissa katsomassa, eikä asia paljoa muutu siitä, jos ne teatterinäytökset tuodaan kouluihin tai koteihin.
Sen sijaan varsinaisia opetusohjelmia olen katsonut kouluissa ja opistojen kursseillakin.

Kun kirjoitin, että käsityksiä televisiosta oli laidasta laitaan, niin voin niitä laitoja hiukan raottaa. Tiukin laita ymmärsi, että kuvan liikkuminen on se synti, että siinä on jotakin noituutta, kun kuva liikkuu. Sellaista käsitystä on toki ollut muutenkin, kuin vain lestadiolaisten keskuudessa. Kaikki eivät ole ymmärtäneet liikkuvan kuvan tekniikkaa ja siksi sitä vastustaneet.
Toinen äärimmäisyys oli vaatimassa, ettei mistään rajoituksista saa edes keskustella, vaan jokaisen tulee sallia tehdä mitä itse haluaa ja huvittaa. En tarkemmin sitä nyt erittele, mitä on missäkin ymmärretty, sitä ei ole tarpeen kertoa, onneksi en kovin paljoa tiedäkään, mutta jotakin saattaisi ulkopuolisetkin kauhistua.

Näiden kahden ääripään välillä meitä seulottiin, vaikka vääriäkin tapauksia ilmeni, voin ainakin omalta osaltani todistaa, että suuri on siunaus ollut sen ajan jälkeen. Eräskin ystäväni sanoi jälkeenpäin, kun emme alkuun rohjenneet väärästä hengestä parannukseen neuvoa, että se oli kuin olisi yrittänyt syöpää hoitaa aspiriinilla.

[Ahasverus]

Apropos, miten muuten on internetin laita? Onko siitä olemassa vl:ssa mitään enemmän tai vähemmän virallisia linjauksia?

[Taavetti]

Apropos, miten muuten on internetin laita? Onko siitä olemassa vl:ssa mitään enemmän tai vähemmän virallisia linjauksia?

Vaikea sanoa, mikä on virallista ja mikä epävirallista, Raamatusta ammennamme oppimme, mutta keskustelu on Raamatun opetusten soveltamista normaaliin elämään.

Jos jonkinlaista "virallista" kantaa yritetään etsiä, niin eiköhän se löydy siitä, että tietokone on monelle normaali työkalu ja internet suunnilleen yhtä monelle, kenties useammallekin normaali yhteyden pito ja tietojen etsimisen väline. Niissä suhteissa sitä voidaan verrata vaikka kirjoituskoneeseen ja tietosanakirjaan. Kirja, kone ja muu välinen on sinänsä usein tarpeellinen, monelle suorastaan välttämätön, että pystyy tekemään työtään tai opiskelemaan.

Kaikissa näissä, niin kirjoissa kuin muissakin välineissä on se huono ja hylättävä osansa, jota pyrimme karttamaan mahdollisimman paljon. Sama koskee internetinkin tarjontaa. Olen melkoisen vakuuttunut, että enemmistö internetin sisällöstä on kartettavaa. Siksi on mielestäni mainio asia, että meillä on ollut mahdollisuus ikään kuin "harjoitella" television tullessa, vaikka samoja asioita halusimme karttaa ennen televisiotakin. Emme siis ole koskaan olleet teattereiden ja muiden sellaisten ystäviä.

[Ankka]

Tuavetilta:

>>> En usko että hän väittäisi, ettei vääriä hengellisyyksiä ole, tai edes turmiollisia henkivaltoja. Kertoohan niistä Raamattukin, Jeesuskin ajoi pahoja henkiä ihmisistä. Kososlainen ja muukin kuiva henki kuitenkin meni siinä yli kohtuuden, se etsi vääriä henkiä sieltäkin, missä niitä ei varsinaisesti ollut. Taisteli näennäisesti myös kososlaista henkeä vastaan, olihan siitä uutisia Päivämiehessäkin. Taisi olla useaankin kertaan, jopa etusivulla. >>>

En sanonukkaan ihan mittään vääristä hengellisyyksistä. Sanoin 'henkioppi', mikä tarkoittaa 70-luvulla esiintynyttä oppia. Sen opin mukaan suurinosa meikäläisistä oli joutunu laki-, hempee-, kiree-, Kososlais-, tms henkeen. Ja niistä hengistä piti tehdä parannusta seurakunnan edessä. Joillakin paikkakunnilla piti myös osata kertoo, millä tavalla mikäki henki ilmeni. Jos ei osannu sanoo oikeita sanakäänteitä, ei saanu välttis synninpäästöö ollenkaan. Armoa pantattiin ja paljon.

Siis tuosta asiasta kys vl-pappi on sanonut et se oli väärää oppia. Hän on sanonut ystävälleni et "mikä pahinta, olin itte päänä päsmärinä siin hommassa mukana". Hän on nyttemmin tullut asian suhteen tuntoihin ja on jo korjannut jälkiään. Taavetti, soita tuolle papille ja kysy, ette te mua täällä usko...Hän sanoi myös et silloin tehtiin isoja virheitä.

Sentakii kerroin tuon, kun täs ketjus joku sano jotenki silleen et "ei ne oo totta, mitä kauheuksii meikäläisistä puhutaan". Ainaski nuo kauheudet, joit kerroin, on tasan totta. Totuus ei pala tulessakaan. Se ei sillä häviä et ne asiat kielletään. Olis kyl ihan hyvä et häviäis, kunpa niit ei olis koskaan tapahtunu...

Se on vain niin, ettemme oo yhtään sen kummempii ku ei-veeällät, olemme armosta uskomassa, ilman yhtään omaa ansiota...meissä on ihan sama perisynti, mikä muissakin....

Mutta....EI OLE EVANKELIUMIN VIKA, kun immeiset tekee virheitä ja joutuu syntiin....vika on ihan jossain muualla....

[näre]

Minusta hoitokokoukset, eriseurat ym. liittyvät tähän aiheeseen hyvinkin tiiviisti. Keskustelu lähti liikkeelle enemmän nettimaailman ongelmista, mutta aika vastaavasti asia on ollut ja on myös tosi elämässä. Onhan todettu, että ei ole hyväksi tuudittautua edes Rauhanyhdistyksen penkissä siihen, että siellä kuulee aina Jumalan sanaa. Ei voi tietää jos jonakin päivänä Jumalan lapset kulkisivat vaikka jonkin toisen nimen alla vanhoillislestadiolaisuudesta erkaantuneina. Se, että vanhoillislestadiolaisuus voi mennä herätysliikkeenä harhaan, ei tarkoita sitä, että Jumalan valtakunta voisi erehtyä ja harhautua. Ihmiset ja ihmisjoukot voivat ja saavat erehtyä, ja Jumalan sana ohjaa korjaamaan huomattuja virheitä. Ne tavat, joilla noista hoitokokousvuosista on puhuttu, kylvävät vähän epäilystä siitä, että jotain aiheesta on jäänyt ääneen sanomatta ja ehkä myös korjaamatta. Tämä asia tuntuu olevan niin kovin arka ja vaikea keskusteltavaksi. (Olen törmännyt asiaan muuallakin kuin netissä.)

Ekumeniaan liittyen oma kokemukseni on, ettei sitä tiedä mikä, kuka ja millaisilla asioilla uskonasioiden pohdintaan herättelee. Usein puhutaan siitä, miten uskovaiset puhuttelevat epäuskoisia elämällään ja käytöksellään. Minulle on käynyt toisinpäin, niin etten tiedä missä saattaisin nytkin olla, jos eräs toisella tapaa uskova ei olisi käytöksellään huomiotani herättänyt. Kun sain läheltä seurata hänen elämäänsä, en voinut välttyä ajatukselta, että hänellä on jotain sellaista mitä minulla, ikäni lestadiolaisuudessa olleena, ei ollut. Osaltaan tuo huomio johti etsimiseen ja lopulta onneksi sen löytämiseen, mitä minulta silloin puuttui. En päätynyt jakamaan tuon ihmisen kanssa samaa uskon käsitystä, enkä usko taivaaseen johtavan kuin yhden tien, mutta silti en voi vääräksi tuomita hänen uskoaan. Tältä pohjalta minusta ekumeniassa ei ole mitään vikaa, jos se ohjaa uskontojen vuoropuheluun, mutta jos siihen sisältyy vaatimus kaiken hyväksymisestä, sitä en pidä oikeana. Ihmisten kunnioittaminen ja näkeminen arvokkaina mielipiteistään ja vakaumuksestaan riippumatta on asia, jota joutuu kokoajan uudestaan ja uudestaan opettelemaan.

[pikkupoika]

Meikäläinen on melkeen kuin tuo troijalainen. En tosin yritä itse opettaa tai hajottaa teitä ja haluaisin olla VL.

[Taavetti]

Ne tavat, joilla noista hoitokokousvuosista on puhuttu, kylvävät vähän epäilystä siitä, että jotain aiheesta on jäänyt ääneen sanomatta ja ehkä myös korjaamatta. Tämä asia tuntuu olevan niin kovin arka ja vaikea keskusteltavaksi. (Olen törmännyt asiaan muuallakin kuin netissä.)

Vaikeitahan ne asiat ovat keskusteltavaksi, sen tiedän kyllä. Miksi ne ovat vaikeita? Ainakin oman osani voisin vapaasti kertoa vaikka kaiken maailman luettavaksi ja kuultavaksi, enkä menettäisi siinä mitään. En kuitenkaan voi kertoa tyhjentävästi omistanikaan asioista niin, että jäisi jotenkin kertomatta myös toisten asiassa mukana olleiden osuuksia. Jos joskus sellaiseen kerrontaan joudun, täytyy monta ehtoa ensin täyttyä ja tarkoin miettiä, missä ja miten kertominen olisi vaivan arvoinen niin, ettei ketään tulisi aiheettomasti (tai aiheestakaan) väärin kohdelluksi.

Toinen mieleni tullut käsittelyä rajoittava tekijä on sellainen, että tapaukset ja tilanteet ovat olleet eri paikkakunnilla hyvinkin erilaisia. Ei siis ole mahdollista ajatellakaan jotakin yhtä ja yleistä selvitystä, vaikka sellainen katsottaisiin mahdolliseksi.
Kolmanneksi niitä asioita on monin paikoin jo selvitetty ja asioista on keskusteltukin, kaikki vain eivät ole nähneet vaivan arvoiseksi sellaisiin osallistua.

Ankalle sen verran, lainaamatta mitään viestistäsi,ettei minun tarvitse soittaa mainitsemallesi papille, yhtä hyvin voin joskus käydä hänen luonaan. Tosin ei minua kiinnosta edes kuulla niistä asioista enempää, kuin nyt jo tiedän. Vaikka en tiedä paljoa, mutta tiedän tarpeeksi. Vaimoni vanhemmat ovat eläessään kertoneet. Mainitsemasi pappi ei ollut siellä silloin, hän meni sinne virkaan myöhemmin. Sen verran kuitenkin on aihetta kertoa, että Einari Lepistö, jota monet ovat muilla palstoilla morkanneet tiukaksi ja ankaraksi, oli yksi sen kylän tilannetta selvyyteen auttaneista.

Sen verran vielä, tavallaan ylimääräisenä asiana, ettei ole mielekästä tällä palstalla hoitokokous asioita kovin tarkkaan selvittää, sen selvittelyn paikka on muualla, jos ja kun sellaista selvittelyä tarvitaan. Jos sellainen selvittely joskus tulee, on minulla kohtuullisen vahva oletus, että kiivaimmat selvittelyjen vaatijat loistavat sieltä poissa olollaan. Toivon silti olevani väärässä oletuksessani.

[Nepheg]

Meikäläinen on melkeen kuin tuo troijalainen. En tosin yritä itse opettaa tai hajottaa teitä ja haluaisin olla VL.

Sinunlaisia troijalaisia saisi olla enemmänkin.
Se on helppo tulla. Usko synnit anteeksi kun ne saarnataan sinulle.
Jopa halu uskoa ne anteeksi taitaa riittää, vai mitä muut ajattelevat?
Mitään tekemisiä ei tarvi miettiä, kun kaikki on jo tehty puolestasi.

Jos vanhempasi tai joku muu antaa sinulle lahjan, niin tuskin sanot "odota vähän, käyn ensin kaupassa katsomassa sinulle jotain", vaan tässäkin asiassa tosiaan tavara tulee lahjana kun vain kehtaa sen ottaa vastaan.

[Saunanaama]

Meikäläinen on melkeen kuin tuo troijalainen. En tosin yritä itse opettaa tai hajottaa teitä ja haluaisin olla VL.

Jopa halu uskoa ne anteeksi taitaa riittää, vai mitä muut ajattelevat?[/b].

Aivan juuri näin! Kyllä halu riittää. Jos sitä tekemiseksi voidaan kutsua, niin ainoa teko, jota uskovaiseksi tulo edellyttää, on se pieni rahtunen tahtoa/halua uskoa todeksi se saarnattu syntien anteeksianto. Sen tahdon sinussa on herättänyt Jumala ja sinulla on lupa uskoa tuon halusi mukaan.

Mitäpä sanoisit, pikkupoika, jos minä sanoisin, että sinä olet jo VL, kun kerran sanot haluavasi olla yksi meistä? Yllätytkö? Minäkin yllätyin aikanaan, että näin helppoako se on, kun ei tarvinnut kuin ihan pikkaisen reunasta ymmärtää ja heikosti uskoa. Sitten sitä vaan yhtäkkiä olikin uskovainen ja sai sen mukaisen kohtelun.

Minulla oli lisäksi äskettäin ilo ja kunnia olla evankeliumin sanansaattajana rakkaalle ihmiselle. Kysyin häneltä, miltä seuroissa kuulemansa puheet ovat kuulostaneet - onko hän voinut samaistua siihen ja tuntea olevansa yksi niistä Jumalan lapsista, joista puhuja puhuu. Hän vastasi, että tuntee itsensä pelokkaaksi kuunteluoppilaaksi, mutta kovasti haluaisi olla yksi niistä, joita julistettu anteeksianto koskee. Sain lausua vielä kerran hänelle henkilökohtaisen synninpäästön ja vakuutin, että kun sinä tämän uskot, olet totisesti yksi niistä autuaista, jotka kerran perivät taivaan.

Ei se ole monimutkaista, eikä ole pääsykokeita. Ei tarvitse tehdä tai osata temppuja, ei osata lausua mantroja tai opetella Raamattuakaan ulkoa. On se ihmeellistä ja ihmeen yksinkertaista! Tervetuloa joukkoon pikkupoika!