Eläimistä

[Sinikettu]

Puolitoista vuotta sitten kesällä nyt 12-vuotias pikku shelttimme sairastui yhtäkkiä ja vietiin tosi huonossa kunnossa lääkäriin. Tutkimuksissa selvisi, että maksa oli sökönä. Todistaa ei asiaa voi, kun emme ole nähneet mitään, mutta rotanmyrkky on epäilynä syyksi. HOitona oli pakkosyöttö ja pakkojuotto. Meidän muut koiramme eivät sairastuneet. Mistä Veera olisi myrkkyä saanut, ei ole selvinnyt. Se oli pitkään tosi huonossa kunnossa ja näytti, ettei se siitä elolle selviäkään enää, mutta ei pikku teräsmummelia niin vain nujerrettukaan ja edelleen olemme saaneet pitää sitä ilonamme. Mitään muuta sille ei voi antaa kuin eläinlääkärien kehittämää maksaystävällistä ruokaa. Jos antaa jotain muuta, alkaa oireilla.

Täällä on ollut silloin tällöin myrkkyä eri puolilla kaupunkia ja joitakin koiria on kuollut. Veeran tapausta lukuunottamatta en tiedä omalla asuinalueellani myrkkyä kuitenkaan olleen. Ihan järkyttävää, että jotkut ihmiset voi myrkyttää toisten eläimiä, eivätkä välitä yhtään sen eläimen tuskiska. Millaisia ihmisiä he ovat?!

Muuten en ole huomannut paljon koirien vastustusta. Lehdessä vain on usein koiravastaisia kirjoituksia. Kerran kirjoitin vastauksen eräälle. Luettellin kirjoituksessani koirien hyviä puolia: suureksi avuksi poliisille ja rajavartiostolle, etsii kadonneet ja raunioihin hautautuneet, löytää huumeet, homeet ja miinat, sodassa ollut hyödyksi sekä avustaa sokeita, kuuroja ja vammaisia. Löytää myös kanttarellit ja niistä on omistajilleen paljon seuraa ja vievät omistajansa useita kertoja lenkille, mistä omistajalle monenmoista hyötyä. Niiden kanssa voi harrastaa myös monia mukavia lajeja, joiden kautta saa uusia ystäviä ja sisältöä elämään. Koiralla on myös terapiamerkitystä. (Itse en olisi enää lainkaan olemassa, ellei meille olisi tullut silloin 12 vuotta sitten tuota kovanonnen shelttiä.) Joku kirjoitti vastauksen, että jos koirista on kerran noin paljon hyötyä, niille pitää laittaa hyötyvero.

11-vuotiaan collieni kanssa kohdattiin kyllä sen pentuaikana paljon vastustusta. Se oli tosi vilkas ja iloinen pentu ja kova hyppimään. Ihmiset ei ymmärtäneet sitä. Minulle huudeltiin, että pidähän se koirasi aisoissa ja että se pitää kouluttaa yms. Ja kyllä me koirakoulussa juostiinkin. Jasmi tykkäsi siitä hullun lailla ja se veti sinne kovalla vauhdilla ja minä juoksin käsi pitkänä perässä. Ja siitä tuli mitä ihanin ja rakastettavin seuralainen, jonka käytöksessä ei ole kenelläkään mitään sanomista.

Suurin syy koiravastaisuuten ainakin täällä on se koirankakka. Sitä on kyllä paljon ja joka paikassa. Ennen oli koiravero, mutta nyt ei ole ollut muutamaan vuoteen. Sitä ainakin lehtikirjoituksissa toivotaan takaisin. Toivottavasti ei tule! Itselläni on aina pussit mukana ja jos muutkin pitäisivät niin varmasti olisi vähemmän koiranvihaajia.

[Emka]

Minä olen myös ottanut koirankakat biopussiin jos se on tehnyt sopimattomalle paikalle. Mutta täällä maalla pääsee äkkiä tuomme peltojen ojiin ja kKassu on siitä fiksu koira että se yleensä menee niin pitkälle kuin Fleksi antaa myöden ja siellä pellolla se sitten pyörii ja etsii sopivaa paikkaa, melkein se tekeekin aina samoille paikoin ettei tarvitse edes pusseja käytää.

Se koirankakka puhuttaa aina keväisin:(ja koiravihaajat saavat siitä aihetta kun on vastuuttomia koiran omistajia,että antaa sessensä tehdä vaikka naapurin postilaatikon juureen tai keskelle tietä. kurjaa kun lapset sitten astuvat niihin jas vievät haisevat terveiset koteihinsa:(

[mutsi]

Onkohan ihmisellä oikeutta pitää eläintä lemmikkinään, huvinaan?

Huvittaako eläintä olla naruun kytkettynä, häkissä, karsinassa jne? Entä pilalle jalostetut koirat, onkohan niistä mukavaa kun lonkat pettää penikoinnissa?

Meillä oli kokonainen eläintarha aikoinaan, silloin asuttiin maalla ja lapset olivat vielä pieniä ja kotona. Koiria, kissakin, vuohia, kanoja, lampaita, jopa pari poroakin.

Tulin paljon miettineeksi tuota oikeuskysymystä silloin kun joku eläin sairastui ja ilmiselvästi kärsi. Ja nuo meidän eläimet olivat kaikki kuitenkin "lemmikki"-nimikkeellä, lasten mieliksi ja pyynnöstä hankittuja.

Eri asia on hyöty- ja elinkeinoeläimet, vaikka kyllä esim. tehotuotantonautojen tai sikojen elämä ei liene kaikistellen huvittavaa.

Niin paljon tulin miettineeksi asiaa, ettei meillä ole mitään eläintä eikä tule olemaan.

Lasteni perheissä sen sijaan on hevosia, sokeainkoiria kasvatettavana, pikkujyrsijöitä, kaneja, kissoja, akvaariokaloja yms.

[juruulanko]

Onkohan ihmisellä oikeutta pitää eläintä lemmikkinään, huvinaan?

Hirmu hyvä kysymys. Itse ajattelen, että kyllä on oikeus. Ne ovat vain eläimiä, jotka on luotu ihmiselle hyödyksi. Hyötyä on myös se, että niistä on iloa.

Huvittaako eläintä olla naruun kytkettynä, häkissä, karsinassa jne? Entä pilalle jalostetut koirat, onkohan niistä mukavaa kun lonkat pettää penikoinnissa?

Luulen, että herätän hirmuisen vastalausemyrskyn, mutta silti sanon, että ne on vain eläimiä. Ei niiden huvittaminen ole meidän tehtävä. Ihminen on ihminen ja eläimet on ns. käyttöä varten. Siis käytöllä ymmärrän myös lemmikkieläimen pitämisen. Se on virkistyskäyttöä. Sitten jos eläin kärsii, siitä pitää luopua tai mielummin vaikka lopettaa eläin.

Meillä oli kokonainen eläintarha aikoinaan, silloin asuttiin maalla ja lapset olivat vielä pieniä ja kotona. Koiria, kissakin, vuohia, kanoja, lampaita, jopa pari poroakin.

Tulin paljon miettineeksi tuota oikeuskysymystä silloin kun joku eläin sairastui ja ilmiselvästi kärsi. Ja nuo meidän eläimet olivat kaikki kuitenkin "lemmikki"-nimikkeellä, lasten mieliksi ja pyynnöstä hankittuja.

Mielestäni kärsivä eläin pitää lopettaa. EDIT:lisäys. Muuten luulen, että monilla eläimillä, esim. lehmällä, on kivempi olla sidottuna navetassa kuin luonnon armoilla. Navetassa on ruokaa, lämmintä, suojaa, ei vihollisia ym.

Eri asia on hyöty- ja elinkeinoeläimet, vaikka kyllä esim. tehotuotantonautojen tai sikojen elämä ei liene kaikistellen huvittavaa.

Niin paljon tulin miettineeksi asiaa, ettei meillä ole mitään eläintä eikä tule olemaan.

Lasteni perheissä sen sijaan on hevosia, sokeainkoiria kasvatettavana, pikkujyrsijöitä, kaneja, kissoja, akvaariokaloja yms.

Itse saattaisin ostaa eläimen, koiran ehkä jos asuisin maalla. Kaupunkiin en missään tapauksessa. (kuulun tähän sarjaan, että mielestäni on koiran eritteet on inhottavia, keltaiset reiät vastenmielisen näköisiä, koirankakka ärsyttää erityisesti lasten kengänpohjia puhdistettaessa, myös ajatus siitä, että kesällä eritteitä sekoittuu katuhiekkaan ja -pölyyn, jota joutuu suuhun ja hengityselimistöön.) Maalla "mainitut pitoisuudet eivät olisi häiritsevän suuria.

Akvaariosta olen haaveillut "huonekaluksi" (tiedän, taas saan kuulla kunniani: ei eläimistä voi puhua huonekaluina). Mutta toistaiseksi en ole hankkinut, kun ei ole jaksanut perehtyä, miten ne saa pysymään hengissä reissujen ajan.

Hyötyeläimien pitämisen suhteen olen miettinyt paljon. Ihailen suunnattomasti erästä tuttavaani, joka ei syö (teho)tuotantoeläimien lihaa, munaa tai maitoa. Esim. riistaa tai luomuruokaa hän syö, eli että hän vastustaa ostoskäyttäytymisellään tehotuotantoa. Itsellä liha maistuu niin hyvälle, etten ole sitä mukavuussyistä ole halunnut rajoittaa, eikä ole niin hyvä ansiot, että olisi vara syödä luomutuotteita, kun koko perheen kuukauden ruokalasku on muutenkin jo lähempänä tuhatta euroa.

EHkä sit joskus isona.

Hauskana havaintona muuten luin, että koiran ekologinen jalanjälki on valtavan iso. Siitä sain ajatuksen, että ainakaan koirien omistajan on turha urputtaa minulle suuresta määrästä lapsia, ajatuksella että ihmisiä olisi jo ennestään liian paljon täällä.

[vanamo.n]

Pieni kevennys tähän kun keskustelette eläimistä ja varsinkin nyt lemmikkieläimestä. Nuorin poikani oli silloin ehkä 4-5 vuotias, kun hän kerran tokaisi isälleen: Isä osta meille kulkukoira! Meillä ei koskaan ollut minkäänlaista lemmikkieläintä lasten ollessa pieniä, vasta kun olivat jo aika isoja, vanhin siskoista toi kerran lukioikäisenä muka äitienpäivälahjaksi ja yllätyslahjana kotiin kanin, jonka piti olla uros. Mutta ei mennyt sinä kesänä kovinkaan kauaa, kun ilmeni, että sille pihalle rakennetusta kopista löytyi kolme poikasta. Poikasten ja niiden emon tarina on jo toinen.

[nuusku]

Onkohan ihmisellä oikeutta pitää eläintä lemmikkinään, huvinaan?

Hirmu hyvä kysymys. Itse ajattelen, että kyllä on oikeus. Ne ovat vain eläimiä, jotka on luotu ihmiselle hyödyksi. Hyötyä on myös se, että niistä on iloa.

Sanaseppo näyttää ajatelleen samoin:

Ken on luonut sinitaivaan, viheriäisen metsän ken?
Ken on luonut kauneuden kukkasille niittyjen?
Jumala on kaikki luonut, Jumala on kaikki suonut,
iloks ihmisille tuonut, niinkuin Isä lapsilleen.

Hän on taivaan vahvuudelle pannut päivän paistamaan,
Kuuhut Hänen käskystänsä luopi yöhön loistettaan.
Tähdet korkeuksistansa kunniaksi Jumalansa
levittävät valoansa tänne maahan matalaan.

Kaikki, mitä maailmassa kaunist´ on ja ihanaa,
ompi Luojan rakkauden ihmisille antamaa.
Lapsukainen, kiitä, kiitä taivaallista Isää siitä
Laulus toisten lauluun liitä ylistämään Jumalaa.

[weha]

juuruulanko: Akvaariosta olen haaveillut "huonekaluksi" (tiedän, taas saan kuulla kunniani: ei eläimistä voi puhua huonekaluina). Mutta toistaiseksi en ole hankkinut, kun ei ole jaksanut perehtyä, miten ne saa pysymään hengissä reissujen ajan.

Akvaariokalat onkin yksi huolettomimpia lemmikkehä. Varsinkin kun on riittävän iso akvaario. Silloin kalojen on parempi olla kuin luonnossa. Kannattaa ehkä hankkia pitkäikäisiä kaloja. Kirjoahvenet myös hienoja, esim. suureksi kasvavat esim. riikinkukkoahvenet "oskarit", jotka syövät kädestäsi ja ovat viisaita.

Lomaruokaa voi laittaa akvaarioon tai tavalliset akvaariokalat pärjäävät viikon ilmankin, syöden pohjalta. Lisäksi ovat liikkuvampia pienessä nälässä.

[sinivuokko]

Jostain olen kuullut,että eläimillä ei ole tunteita.Vaan ne tekee vaiston varassa asiat. En ole ollenkaan samaa mieltä.Ainakin kesytetyt eläimet ymmärtää ja ajatteleekin jollain lailla.
Tämä meidän puoliksi oma koira kun tulee liian likekelle ihmistä;niin saapuu tämä kukkulankuningas-kissa ja ajaa koiran pois.Monet kerrat on koira vinkassut,kun terävä piikki osuu kylkeen.
Mielestäni tämä vanhus-kissa on kateellinen.

Ostan kyllä aina kun mahdollisuus on vapaan kanan mumia. Kanat tungetaan lyhyen elämän ajaksi niin pieneen tilaan,että huh.huh

[Rebekka]

Etteiko tunteita? Ei pida paikkaansa. Meilla oli kaksi kisua viela kotona ollessani. Kun pakkailin tavaroita maasta muuttoa varten, musta-valkoinen kisu istui kaiken aikaa pakatessani huoneessani ja oli kuin sairas sen jalkeen kun laksin. Sama aidin kuoltua, harmaa maatiaiskisu makasi vain aidin sangyn alla, ei syonyt ei juonut, monen monta paivaa. Ja muistan kuinka nama kisumisut tulivat aina syliin jos nakivat kenenkaan perheenjasenen olevan itkuisella paalla jostain syysta. Lohduttamaan.

Kotielaimilla on tunteita, uskokaa pois. Minulla ei ole koirista tietoa kun en ole omistanut yhtaan. Mutta miksi sanotaan koiran olevan isantansa parhaan ystavan?

[nuusku]

Luitteko Yleisradion sivuilta päivän uutiset?

http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/ ... 95683.html

[sinivuokko]

- Vaikka koira ei osaa etukäteen suunnitella, mitä mistäkin seuraa, voi se kuitenkin oppia tekojensa seurauksista. Siinä se on näppärä, sanoo lukuisia eläinkirjoja kirjoittanut Tuire Kaimio." lainaus uutisista"

Tästä hyvä esimerkki: Tämä puoliksi oma--koira tuli aamulla sänkyni viereen ja oli hyvin aran ja luimuilevan näköinen. Silitin koiraa ja sanoin,että mikä nyt on.
Selvishän se: matolla oli läjä. Koira muisti epämiellyttävän tilanteen,mikä ihmisten taholta oli tässä tilanteessa ehkä tullut.
Eipä ollut hakin syy,jos oli huonosti ulkoilutettu

[Emka]

Olen samaa mieltä että kotikoiralla jonka kanssa "seurustellaan" päivät ja joskus yölläkin, osaavat nätyttää tunteensa. Monesti Kassu tulee viereen tai pyytää päästä syliin, työntää kuononsa kaulalle ja aivan hyrisee, ja nuolaisee nenästä tai ihan suuta. Se osaa murjottaa ja lenkillä ollessa se näyttää halunsa mennäkkö "maaseudulle" vai kylälle. ,

Eilen illalla sillä oli valtava läheisyyden kaipuu, se istahti tuolini viereen ja tökki kuonollaan että olisin rapsutellut, heti kun lopetin, uusi tökkäys. Lopulta menin lattialle sen viereen, otin tyynyn itselleni ka Kassu pani päänsä hyvin liki ja kyllä sen huomasi kuinka se nautti siitä että sai olla ihan liki vieressä.

Yöllä se nukkuu olohuoneen sohvalla, mutta joskus se näkee paha unta ja tulee vikisten viereen ja hetken päästä se rauhoittuu, lähtee pois tai jää viereen nukkumaan.

Sen mielipaikka on mun kainalo,jossa se makaa jalat ylöspäin ja välillä lipaisee kielellä poskesta:)

[nuusku]

Yöllä se nukkuu olohuoneen sohvalla, mutta joskus se näkee paha unta ja tulee vikisten viereen ja hetken päästä se rauhoittuu, lähtee pois tai jää viereen nukkumaan.

Koiran unet ovat mielenkiintoisia. Muuan koira, jota läheltä seurannut olen, kun sen uni etenee unennäkövaiheeseen, niin ensin lihakset alkavat nykiä, sitten se rupeaa murisemaan, ja pientä haukuntaakin tulee. Joskus jalat liikkuvat ja nenäkin voi haistella. Olen joskus miettinyt, että mistähän eläimet näkevät unta? Onko eläimillä muistia, voivatko ne nähdä unta menneen päivän tapahtumista? Unta ne jokatapauksessa näkevät, mikä on hirmu mielenkiintoista minusta.

[sinivuokko]

Olisko niin,että koira elää menneen päivän tapahtumia unissaan ja niinkuin ihminenkin.
Kai ne näkee unta toisista koirista ym. ja sitten murisee ja ääntelee unissaan.

[metsätähti]

Jopa nuo kovin pieniaivoiset pikkujyrsijät oppivat asioita, tunnistavat tuttujen ihmisten äänet ja tuoksut, ja tulevat esim. äidin käydessä näkyviin torkuiltaan. Annan gerbiilien juosta kerran viikossa tai kahdessa vapaina kylppärin ja saunan lattialla, ja siinä huomaa selvästi, haluavatko ne tällä kertaa huomiota ja leikkimistä vai touhuavatko keskenään. Samoin siinä se muisti on yllättävän hyvä: kun kerran löytyy reitti kiellettyyn paikkaan kuten pesukoneen taakse, niin kahden viikon päästä yritetään heti sinne samaa kautta. Ja kun oivaltavat jonkin mielenkiintoisen reitin, niin sitä sitten juostaan läpi moneen kertaan. Kananmunan kokoinen pikku talvikko hahmottaa jo asuntoa niin paljon, että osaa kulkea keittiöstä olohuoneen, eteisen ja kylppärin kautta saunaan (saunan lattialla on lattialämmitys sekä leluja noille). Tietää myös, miten saa ihmisen hellytettyä... Sekin osaa valita, touhuaako itsekseen vai veikisteleekö ihmiselle herkkujen toivossa.

[Tero A.A.]

Ainakin taloyhtiö voi kieltää järjestyssäännöissään lintujen ruokinnan parvekkeilla, ikkunalaudalla tai kerrostalon pihalla.

Luin taloyhtiömme järjestyssäännöt, ruokkimista ei kielletty. Kukaan naapureista ei ole valittanut, ja olen katsonut, ettei mitään kakkoja näy seinissä.

Pihallamme kuuluu iloinen lintujen sirkutus.

[nuusku]

Nurmea olen istuttanut kymmenen neliön pihalleni, estänyt portilla koiran pääsyn sinne, jottei se pääse kaivamaan ensimmäisen vuoden vielä juurtumatonta nurmikkoa heti piloille. Koira on nyt 15. Ikä näkyy ja voimat vähenee. Olen puhellut välillä pojalleni että koiran aika on päättymässä.

Sanoi poikani iloisena tänään, että ensi kesänä se koira pääsee sitten vapaasti nurmikolle köllöttelemään kun nurmikko on kasvanut.

Menin hiljaiseksi ja sanoin pojalle, että poika, se on niin että ei tule koiralle enää ensi kesää. Poika oli hiljaa. Sanoin vielä, että tämä kesä on sen koiran viimeinen kesä. Pyysin poikaa tulemaan itkemään rintaani vasten.

Kerroin siinä pojalle, että vaikka eläimillä ei ole seuraavaa elämää, niin kaikki se hyvyys ja kiltteys, joka koirassa on, menee Jumalan luo kun koira kuolee. Eläimillä on vain tämä yksi elämä ja Jumala on ne luonut iloksi ihmisille. Mutta eläimillä on elävä henki, ja kaikki se elämä ja hyvyys, joka on koirassa, menee takaisin Jumalan luo joka on kaiken elämän antaja. Raamatussa lukee, että henki palaa Sen tykö, joka sen antanut on. Vaikka koiramme ei samalla tavoin mene yksilönä taivaaseen kuten ihminen, niin siellä taivaassa asuu Jumala, ja kaikki elämä maan päällä on ikään kuin pienin murunen Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta. Ja se kaikki elämä on sitten taivaassa kun sinne pääsee. Siellä on myös se ilo ja rakkaus jota koira on ihmiselle antanut, vaikka koiraa ei siellä yksilönä ole. Jumala on ripotellut maan päälle elämää eläinten ja kasvien muodossa ja niiden kuollessa niiden sisällä oleva elämä, ja elämän antama rakkaus ja hyvyys eivät kuole, vaan siirtyvät takaisin taivaaseen Jumalan luo, joka on niille elämän antanutkin.

Tuon sisältöisesti selitin asiaa ja mietin sitä samalla itse selittäessäni.

Poika jatkoi hetken kuluttua pelailuaan tietokoneella. Huomasin, että nyt minulla on mahdollisuus itkeä itse sitä tunnetta, jonka sain pojan sanomisen ja siihen antaman vastaukseni vuoksi, että koira ei enää ensi kesänä kuopsuta pihamaata. Eikä tuhise yöuniaan tuossa pojan sängyn vieressä. Nyt on sen viimeinen kesä. Ilmoitin pojalle, että itken vähän aikaa vielä itsekseni ennen kauppaan menoa. Sitten mentiin kauppaan.

En ole silti vielä lopettamisaikaa saanut varattua. Jos tuntisin jonkun, joka hoitaisi lopettamisruljanssin puolestani, mutta täytyy nyt katsoa mitä tässä keksisi.

Pojan puolesta lähinnä surettaa että se jää ilman lemmikkiä. Ennen pojan syntymää minulla oli itselläni tuohon koiraan hyvin vahva side, mutta ihmislapsen syntymän jälkeen asiat menivät mielestäni terveempään arvojärjestykseen, ja huomasin nostaneeni koiran liian inhimilliseen sädekehään. Ymmärsin, että se onkin vain koira, eläin. Mutta pojalle se on kovin tärkeä nyt.