Minäkin olen köyhä. Kolmen koira-lapsen yksinhuoltajana ei sentit kovin kummoisiin asioihin veny. Koira-lapsista kun ei saa lapsilisiäkään, niistä on vaan paljon menoja.

Ensin maksetaan laskut, sitten hankitaan koirielle ruuat ja maksetaan niitten mahdolliset terveydenhoitokustannukse, sitten itselle ruokaa ja vielä jos jotain jää niin vaatetta, mutta yleensä ei jää mitään.
Monesti ajattelen kuitenkin, että mieluummin olen köyhä kuin että olisin rikas, mutta en olisi uskovainen. Ja omalla kohdallani ajattelen myös, että minulle köyhyys on hyväksi. Jos minulla olisi paljon rahaa niin hankkisin kaikenlaisia kapineita ja kiintyisin niihin. Suinkaan en varmasti auttaisi köyhempiä lähimmäisiä. Jos oikein paljon saisin rahaa niin ylpeäkin minusta tulisi. Mutta vaikka köyhä olenkin niin onneksi aina on raha riittänyt tarpeelliseen, vaikka välillä pahalta näyttääkin. Silloin kuitenkin koitaa muistaa sen Jeesuksen kehotuksen katsoa taivaan lintuja ja kedon kukkia.